Kaikki aineistot
Lisää
Lastulevyn valmistuksen historia ulottuu vuoteen 1887, jolloin Ernst Hubbard esitti idean keinotekoisen puun valmistamisesta. Lastulevyllä tarkoitetaan puusta tai puumaisista kasvinosista tehdyistä lastuista valmistettua levymateriaalia, jossa lastut on liitetty toisiinsa orgaanisen sideaineen avulla painetta ja lämpöä hyväksikäyttäen. Levyllä on puun perusominaisuudet, mutta sen eläminen on tason suunnassa puuta vähäisempää. Paksuussuunnassa sen eläminen on kuitenkin puuta suurempaa, mikä on yksi lastulevyn merkittävimmistä haittapuolista. Restauroinnin kohteena on Primas -merkkinen putkiradiovastaanotin Kouvolan Putkiradiomuseon kokoelmista. Radioiden historiaa on sivuttu työn alussa vain kevyesti, eikä radion koneiston toimivuuteen ei ole käytännön työssä paneuduttu lainkaan. Työn keskiössä on radion rungon restaurointi. Hankalimmaksi materiaaliksi rungossa osoittautui lastulevy, jonka kosteudesta aiheutuneen paksuuselämisen aiheuttamat vauriot olivat paikoin haastavia restauroida. Opinnäytetyö on suurimmassa määrin produktiivinen. Restauroinnin ja konservoinnin näkökulmasta lastulevy on uusi materiaali, johon ammattipiirit eivät ole vielä joutuneet syventymään. Tästä syystä käytännön työssä oli haastetta, johon vastaaminen oli mielenkiintoista. Lastulevyä pidetään yleisesti kertakäyttöluonteisena materiaalina, joka päätyy useimmiten kaatopaikalle. Kuitenkin 1950-luvulta lähtien sitä on käytetty säännöllisesti huonekaluissa, joilla alkaa 2010-luvulla olla kulttuurihistoriallista arvoa. Onko oikein hävittää tällaista materiaalia vain siitä syystä, että pidämme sitä arvottomana?
Yleisradiotoiminta alkoi Iso-Britanniassa vuonna 1922, kun radiotoimintaa hallinnut postilaitos myönsi monopoliaseman vastaperustetulle British Broadcasting Companylle. Tarjoamalla koko kansalle viihdettä, sivistystä ja uutisia riippumatta heidän yhteiskuntaluokastaan tai sijainnistaan, BBC:llä oli suuri vaikutus Iso-Britannian kulttuuriin ja yhteiskuntaan jo ensimmäisien toimintavuosiensa aikana. Radion potentiaalisista hyödyistä ja ongelmista sen kaikilla osa-alueilla käytiin runsaasti keskustelua harrastelijoiden, julkisuuden henkilöiden sekä tavallisten ihmisten keskuudessa. Pro gradu -tutkielmassani olen käsitellyt mentaalihistorian näkökulmasta radiosta kirjoitettuja näkemyksiä käyttäen kahta 1920-luvun radiolehteä, The Radio Timesia ja Wireless World and Radio Reviewiä, pääasiallisena tutkimusaineistonani. The Radio Times oli BBC:n oma julkaisu, joka oli suunnattu suurelle yleisölle, kun taas Wireless World and Radio Review oli pääasiassa harrastelijoille tarkoitettu julkaisu. Lehdistä hyödynnetty aineisto koostuu pääosin artikkeleista, uutisista sekä lukijoiden mielipidekirjoituksista vuosien 1922 ja 1929 väliseltä ajanjaksolta. Aineistossa esiintyvät erilaisten ihmisryhmien mentaliteetit radiota kohtaan ilmenivät lehtien sivuilla ilmaistuina reaktioina ja mielipiteinä teknologian laajenevaa aluevaltausta kohtaan. BBC:n toiminta sai suurelta yleisöltä pääasiassa positiivisen vastaanoton, jota heijasti useiden pienempien ryhmien, kuten viihde-alan ja uutistoimistojen osoittama vastustus.
sisällön kuvaus: Porin rautatieasema jossa Yleisradio haastateltavana on asemalaiturilla kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriä Väinö Salovaara . Ylen valokuva-arkiston toimittajan Eila Hakkaraisen mukaan mikrofonin kanssa on teknikko Paavo Saranperä. Junan mukana oli kutsuvieraana Yleisradion toimittaja Alexis af Enehjelm, joka teki avajaisista ohjelman, mutta ei siis olisi kuvan haastattelija. Pori - Haapamäki rautatien juhlajuna. rautatie rautatieliikenne rautatieasema asema Yle radio mikrofoni radiomikrofoni radiohistoria