Kaikki aineistot
Lisää
Tarkastelen tutkielmassani cosplayharrastuksen kehonkuvaa ja ulkonäköpaineita. Aikaisempi cosplayn tutkimus on osoittanut harrastajien kokevan ulkonäköpaineita suhteessa vallitsevaan ruumisnormiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tarkemmin, kuinka cosplaypukeutuminen vaikuttaa harrastajansa kehonkuvaan ja minkälaisia ulkonäköpaineita harrastajat kokevat. Tutkielma jatkaa etnologista pukeutumisen, kehonkuvan ja ulkonäkönormien tutkimusperinnettä. Sovellan tutkielmassani pääasiassa ruumiillisuuden ja pukeutumisen teorioita, sivuten myös kehonmuokkausta ja ulkonäkönormeja. Tutkielma on laadullinen kyselytutkimus, jonka valittu metodi oli lomakehaastattelu. Tutkimusotteeni on etnografinen ja tarkastelin aihettani kyselyn pohjalta laaditun aineistoni perusteella. Aineistoon kuului 26 anonyymiä kyselyvastausta. Kyselyn teemoina olivat kehonkuva ja ulkonäköpaineet, ja kysymykset oli jaoteltu kyselyyn teemojen mukaisesti. Analysoin aineiston käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Olen itsekin cosplayn harrastaja, joten tein tutkimusta omalla kentälläni ja olen läpi tutkimuksen reflektoinut aineistoa omaan kokemukseeni, paikoin yllättävinkin tuloksin. Tutkimukseni tulokset tukivat aikaisempaa tutkimusta cosplayharrastajien ulkonäköpaineista ja harrastuksen ruumisnormista. Tutkielmassa selvisi, että harrastajat kokevat ulkonäköpaineita niin heistä itsestään kuin ulkopuoleltakin kumpuavina. Cosplayharrastajien kokemat ulkonäköpaineet onkin mahdollista kategorisoida aineistoni perusteella. Aineistosta muodostuikin kokonaiskuva harrastajien paineista mahtua hahmonäköisyyden ruumisnormiin, jonka olemassaolon harrastajat tietävät ja tuntuvat, ja jonka kautta he itseään peilaavat suhteessa muihin harrastajiin.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kansallispukujen merkityksiä käyttäjilleen 2020-luvulla sekä tutkia, miten kansallispukuja sekä niiden osia on tuunattu. Tutkielmassa tarkasteltiin kansallispukujen merkityksiä niin yksilön kuin ilmiönkin tasolla. Tutkielman kolme pääkäsitettä olivat kansallispuku, pukeutuminen ja sen merkitys sekä tuunaaminen. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat kansallispukuaiheisen sosiaalisen median ryhmän jäsenet. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, johon vastasi 137 kansallispukuryhmän jäsentä. Aineistonkeruu toteutettiin Facebookissa Webropol-kyselylomakkeella, joka koostuu strukturoiduista sekä avoimista kysymyksistä. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoilla. Tämän tutkielman tulokset kertoivat siitä, että kansallispuvuilla on monia merkityksiä niin ilmiön, kuin yksilön tasolla. Tuloksista korostuivat erityisesti kansallispuvun arvo perinteisenä tuotteena, joka säilyttää ja opettaa käsityötä käyttäjilleen. Kansallispuvun tuunaaminen esiintyi tuloksissa kolmella eri tavalla: uusien tuotteiden tuottamisena, vanhan puvun muokkaamisena sekä TuunaaMunPerinne-henkisenä pukeutumisena. Lisäksi tuloksista nousi esille, että vastaajien suhtautuminen kansallispukujen tuunaamiselle on pääosin hyvin positiivinen. Tämän tutkielman merkitys on katsahduksessa perinteiseen suomalaiseen käsityöhön, joka on nostanut suosiotaan poikkeuksellisien yhteiskunnallisten tapahtumien aikana. Kestävän kehityksen hengessä tutkielma tuo tietoa siitä, miten voimme hyödyntää sellaisia kansallisesti arvostettuja materiaaleja, jotka koemme hyvin arvokkaiksi ja rakkaiksi. Käsityökasvatuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia sekä hyödyntää perinteisiä käsitöitä trendikkäästi opetuksessa niin koulumaailmassa, kuin kansalaisopistoissakin.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten toimivaa arkivaatteella kommunikointi on pukeutujan ja katsojan välillä. Saadakseni vastauksen päätutkimuskysymykseeni suoritin konkreettisen tutkimuksen, joka kohdistui kahteen ryhmään: kuvattavien ryhmään ja tulkitsijoiden ryhmään. Kuvattavien ryhmä koostui neljästä arkivaatteisiin pukeutuneesta naisesta, joita valokuvasin ja haastattelin. Haastattelun tehtävä oli selvittää, mitä kyseiset naiset haluavat viestiä vaatteillaan. Toinen ryhmä koostui neljästä tulkitsijasta, jotka saivat kuvattavien valokuvien perusteella ja haastattelun avulla kertoa, mitä heidän mielestään kuvattavat haluavat viestiä vaatteillaan. Tavoitteenani oli saada vastauksia kysymyksiin: meneekö kuvattavien tietoinen/tiedostamaton viesti perille tulkitsijoille? Eli toimiiko käytännössä vaatteilla viestintä viestin lähettäjän ja viestin vastaanottajan välillä? Olennaista tutkimuksessa oli myös verrata tulkitsijoiden vastauksia keskenään. Tutkimuksessani keskityin pääasiassa siihen näkökulmaan, minkälaista identiteettiä ja sosiaalista roolia pukeutuja haluaa välittää tietoisesti muille itsestään vaatteillansa. Tutkimusaineistoni koostui suurimmaksi osaksi vaatetuksen ja sosiaalipsykologian lähdekirjallisuudesta. Tutkimusaineistoni teorioista loin sovelletun analyysimallin, jonka tarkoituksena oli selkeyttää, miten pukeutujan ja tulkitsijan välinen vuorovaikutus toimii asteittain arkitodellisuudessa. Analyysimallin pohjalta laadin haastattelukysymykset kahdelle tutkimusryhmälleni. Tärkein menetelmäni tutkimuksessa oli osittain strukturoidut haastattelut, jotka antoivat vastaukset tutkimuskysymyksiini. Tutkimukseni osoitti, että arkivaatteilla kommunikointi toimi lähes kaikissa tapauksissa tähän tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kesken. Tavoitteenani oli myös saada tutkimukseen osallistuneita henkilöitä ja tämän tutkimuksen lukeneiden henkilöiden ajattelemaan omaa pukeutumistaan, vaatteitaan ja niiden viestivyyttä syvemmällä tasolla.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaista pukeutumisilmaisua näkökulmasta, jossa sen muodostumiseen vaikuttaa samanaikaisesti kaksi ulottuvuutta: universaali ja kulttuurillinen ulottuvuus. Universaali ulottuvuus käsittää ihmisen biologis–psykologi-sena oppivana eläimenä, sekä pukeutumisen ilmiönä. Joka yhteisössä esiintyvä univer-saali ulottuvuus luo tasa-arvoisen lähtötilanteen, jolla subjektiiviset kulttuurit ulottuvuuk-sineen, arvoineen ja käytäntöineen luovat variaatioita tuottaen kulttuurillisia pukeutumis-ilmaisuja. Tutkimuksessa suoritettiin teemahaastattelut kuudelle suomalaiselle. Lisäksi käytettiin Oraviidan Marimekkoa koskevan tutkivan suunnittelu- ja tuotekehitysprojektin suomalaista pukeutumista käsitteleviä osia, sekä aktuaalia ja takautuvaa havainnointia. Tutkimuksessa ilmeni kuinka haastatteluissa ja havainnoinnissa esiin nousseet seikat vas-taavat Suomen kulttuurillisiin ulottuvuuksiin. Suomalaista pukeutumista leimaa epämuo-dollisuus ja tasa-arvoisuus, jotka kertovat feminiinisestä matalan valtaetäisyyden kult-tuurista; jäykkyyttä ja samankaltaisuutta tuovat korkeahko epävarmuuden välttäminen sekä keskitason individualismi; ja muotisisältöä tuo lyhyehkölle aikavälille orientoitunut kulttuuri. Demokraattinen yhteiskuntamuoto lisää pukeutumisilmaisun muotisisältöä. Vaikka tutkimuksen perusteella suomalainen pukeutumisilmaisu on lievästi muotipainot-teinen, ei muotia ja vaatteita kuitenkaan koeta tärkeinä Suomessa. Suomalaista pukeutu-misilmaisua kuvaa lisäksi säästäväisyys, käytännöllisyys ja koristelemattomuus. Vaattei-siin liittyviä arvoja ovat kestävyys, hyvä olo ja rentous. Kulttuuriulottuvuudet toimivat selvitettäessä kulttuurin varioitumista universaalilla pohjalla. Ne eivät kuitenkaan ole täysin kattavia selvitettäessä pukeutumisilmaisua. Ne jäävät yleiselle tasolle, eivätkä kerro miten kyseinen piirre ilmenee kulttuurissa ja miksi. Tarvitaan syvempää tietoa maasta, sen ilmastosta ja historiasta, sekä yksilöiden kokemuksia ja visuaalista materi-aalia, jotta pukeutumisilmaisusta pystytään rakentamaan kokonaiskuva. The aim of the research was to investigate the Finnish expression of the way of dressing with two conditions contemporarily influencing on it: the universal and the cultural di-mension. The universal dimension covers the human being as a psycho–biologic and learning animal, and dressing as a phenomenon. Universal elements present in every cul-ture create a neutral background on which subjective cultures with their values and habits create variations resulting as expression of the cultural way of dressing. Theme inter-views were carried out with six Finnish subjects. Other research material used is parts of material covering Finnish way of dressing from Oraviita’s Marimekko research and de-velopment project, and resuls from actual and retroactive observation. In the research it was discovered that issues rising from the interviews and observation corrispond to the cultural dimensions of Finland. Aspects describing the Finnish way of dressing are informality and equality, both typical for a feminine and low power distance culture; rigidity and similarity tell about slightly high uncertainty avoidance and of aver-age individuality; and fashion content is brought by slight short time orientation. The de-mocratic society guarantees fashion content to the way of dressing. Though based on the research the Finnish expression of the way of dressing is slightly fashion oriented, fash-ion and clothing are not considered very important in Finland. Other features characteriz-ing the Finnish way of dreassing are thriftiness, practicality and simpliness. Valus related to chothing are durability, well being and relaxation. The cultural dimensions explained well the cultural variation in the way of dressing but on generic level. They do not fully explain the forms and expressions of variations, and the reasons behind these. Informa-tion of the country, its climate and history, experiences of persons and visual maerial are needed in order to crate a full picture of cultural expression of the way of dressing. Key words: cultural expression of the way of dressing, psycho–evolutionary way of dressing, Finnish expression of the way of dressing Other information:
Tämä tutkimus on tuotettu jatkumona Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoiden toteuttamalle Osa Minua -näyttelylle, joka toteutettiin yhteistyössä Porin kaupungin kanssa. Tutkimuksessa on käytetty aineistona näyttelyä varten tehtyjä haastatteluja, joissa kysyttiin yhdentoista naisen suhteesta huiviin. Seitsemän naisista oli turvapaikanhakijoita ja neljä suomen kansalaisia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten haastatteluja laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja tutkitaan kuinka naisten huivit ja niille asettamat merkitykset viestivät heidän identiteeteistään ja kulttuuriperinnöstään. Tutkimuksen viitekehys kulkee esinesuhteiden, identiteetin, pukeutumisen viestinnän sekä kulttuuriperinnön kautta. Tutkimus on tärkeä lisä pukeutumis- ja identiteettitutkimusten joukossa, sillä se yhdistää kahta eri pukeutumiskulttuuria, islamilaista ja länsimaalaista. Identiteetin viestimistä tutkitaan seuraavien kysymysten kautta: Miksi näille naisille juuri huivi on tärkeä osa heidän identiteettiään ja miten se tuo sitä ilmi? Kuinka he sitä kantavat ja mistä se on saanut alkunsa? Mitä saamme tietää näiden naisten identiteetistä tarkastelemalla vain heidän huivinsa käyttöä ja siihen liitettyjä sosiaalisia, kulttuurisia ja historiallisia merkityksiä ja viestejä? Millainen on huivin kulttuuriperintöprosessi vai onko sitä? Esiin tulleet eettiset haasteet, kuten turvapaikanhakijoiden haastattelu ja tulkinta sekä näyttelyyn tarkoitetun haastattelurungon sovellus omaan tutkimukseen on käsitelty luvussa 1.4.1 Aineiston keruu. Tutkimustuloksena huivit ilmensivät ja viestivät naisten identiteettejä monella tavalla. Uskonnollinen identiteetti tuli vahvana esiin huivin kautta, jossa samalla naiset kertoivat oman kulttuurinsa huivin kulttuuriperinnöstä ja historiasta. Huivit olivat naisilla myös tärkeitä tyylin ilmaisijoita, ja valitsivat huivin kankaan, muodon ja värin muiden vaatteiden sekä tunnetilansa mukaan. Useille oli tärkeää välittää omaa iloa muille huivin välityksellä. Monet kokivat yhteiskunnan arvostelevan muiden pukeutumista ja vasta iän myötä ovat uskaltaneet kunnolla käyttää huivia kuin haluavat. Huivit eivät koostaneet yhtenäistä kulttuuriperintöprosessia, mutta jokainen nainen tuotti omaa perintöään, jota halusi jatkaa eteenpäin uusille sukupolville.
Tämän opinnäytetyön tilaaja on Suomessa toimiva levy-yhtiö Universal music Finland. Yrityksen yhteyshenkilöinä toimii Veera Hjerppe ja hänen edustamansa artisti Bess. Opinnäytetyössä tutkitaan mitä Emma-gaala-asulta halutaan vuonna 2021. Tutkimuksessa huomioidaan käyttäjien arvoja, sanomaa ja tyyliä. Pohjatyönä työn tekijä tutkii vuoden 2020 gaala-asuja ja kartoittaa niiden tyyliä ja merkitystä. Tätä tietoa hyödynnetään vuoden 2021 Emma-gaalan trendejä analysoidessa. Tutkimuksen tukena käytetään alan ammattilaisten haastatteluja ja aiheeseen liittyviä digitaalisia tietolähteitä. Tutkimuksen pohjalta suunnitellaan gaala-asu vuoden 2021 Emma-gaalaan Bess artistille. Opinnäytetyön tuloksena syntyi analyysi vuoden 2021 Emma-gaala-asujen trendeistä ja luonnos gaala-asusta. Gaala-asu on monesta eri osasta muodostuva kokonaisuus. Pääosassa asussa on musta ja osittain läpikuultava toppi yläosana ja foliomaisesta kankaasta pitkä laahus alaosana. Gaala-asun luonnos luovutetaan Bessin käyttöön.
This research clarifies how clothing advice occurring as a phenomenon in the clothing trade can be seen in the material handling the development of the basic degree of clothing design. The goal of this research is to recognize clothing advice by observing and deducing as well as by relying on literature and to examine how the recognized dimensions can be seen in the material that handles the development of the education. My research approach is a qualitative research. As research material I used two questionnaire materials; a finished material that handles the development of the education of clothing design from 2007 as well as a corresponding enquiry I carried out. Through the research questions I examined how clothing advice became apparent in the material. According to the research, clothing advice is an activity which expresses expertise, individualism, experiences, culturality as well as common value production. Clothing advice realizes the ideals of fashion at the time in question and is a part of the institutional of the clothing trade that utilizes the manifestation of clothing fashion. On the basis of the research, clothing advice can be seen in the material that handles the development of the education of clothing design as, for instance, dimensions of natural customer service and customer-oriented service culture as well as experiences. From this it can be deduced that the vocational basic education of clothing design responds to the challenges of the working life by collecting information of the needs and phenomena of the working life. Clothing advice is an example of the value and need structures of our time and, like clothing fashion, it tells of the values in our culture that we appreciate.
Tutkin työssäni, kuinka pukeutuminen toimii viestinnän välineenä, sekä millaisia merkityksiä sen kautta vÃäittyy. Pukeutumisen kautta luomme itsestämme kuvan muiden nähtäväksi. Pukeutumiseen liittyy tietoisia ja tiedostamattomia valintoja. Työni perustuu Minna Uotilan hahmottamaan pukeutumiskuvien tutkimukseen. Pukeutumiskuvaus tutkii pukeutumista pukeutumiskuvan tekijän ja kuvan vastaanottajan välisessä dialogissa. Pukeutumiskuva on vaatetuksen antama elämys ja kokemus. Tutkimuksen aihealue on rajattu näyttävään goottityyliin, joka herättää paljon ajatuksia. Tutkimusotteeni on hermeneuttis-fenomenologinen ja näkökulmani pukeutumiskuvallinen. Tavoitteena on ymmärtää ja tulkita goottityyliin liittyviä merkityksenantoja. Goottityylin ilmentymiä henkilöiden pukeutumiskuvissa tarkastellaan kutakin omana taideteoksenaan. Työ liittyy vaatetusfilosofian kenttään, jossa tarkastelen pukeutumiskuvia kulttuurinilmiönä. Tutkimuksen aineistoa ovat goottityylisille henkilöille tehdyt kyselyt ja heiltä saadut valokuvat. Goottityylisiä pukeutumiskuvia tarkasteltiin kuva-analyysin kautta kahdessa ryhmähaastattelussa. Ryhmät etsivät kuvista goottityylin piirteitä ja symboliikkaa. Analyysimallin olen muotoillut Minna Uotilan lähestymistapaan sekä Marketta Luutosen olemusanalyysiin perustuen, jotka molemmat pohjautuvat Charles Sanders Peircen semioottiseen merkkiteoriaan. Tutkimukseni sivuaa myös semiotiikkaa ja vaatetuksen sosiaalipsykologiaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ihmiset tiedostavat tekevänsä päätelmiä toisesta pukeutumisen perusteella. Tutkimukseen osallistuneet henkilött olivat sitä mieltä, ettei pukeutumiskuvan perusteella voi tehdä tulkintoja muusta, kuin henkilön esteettisistä mieltymyksistä. Merkitykset pukeutumiskuvissa ovat aina tulkinnanvaraisia. Alakulttuuria tunteva voi löytää goottityylistä enemmän merkityssisältöä kuin tyyliä tuntematon. Goottityylissä tärkeintä on yksilön näkemys. Goottityylin sisällä voi toteuttaa omia fantasioitaan ja osoittaa pukeutumisellaan, että oma ajattelutapa eroaa valtavirran näkemyksisä. In my work I study how the clothing is used as a form of communication. Through the clothing we create an image of ourselves for the others to see. Clothing includes conscious and unconscious decisions. My work is based on Minna Uotila’s research method about the images of the clothing. The image of the clothing is an experience that takes place in the dialog between the author of the image and the receiver of the image. The study is about what kind of images and meanings our clothing conveys. The study concentrates on the gothic style because clothing itself is very wide phenomena. Gothic style is theatrical and raises a lot of thoughts. My method is hermeneutic-phenomenological and the perspective is images of the clothing. The goal is to understand and interpret the meanings of the clothing and appearance in the gothic style. The study is connected on the philosophy of the clothing and the images of the clothing are studied as cultural phenomena. Research material is collected through questionnaires and group interviews. Two groups discuss about the photographs and the symbolic meanings on the images. The analysis is based on the Minna Uotila’s and Marketta Luutonen’s models which both inherit from the Charles Sanders Peirce’s theory of semiotics. The social psychology of clothing is involved in the study. In the research it was demonstrated that people do understand that they make conclusions through the other person’s clothing. The informants agree that through the image of the clothing one should not make conclusions about another. The meanings in the images may differ because of the interpretations. The meanings of the style are more obvious for the ones involved with the goth scene. In the gothic style the individualism is highly valued and through the style one can fulfill oneself. Gothic style allows the imaginary clothing and bringing about the fantasies. Also one can show that his/her viewpoints differ from the mainstream
Opinnäytetyössä suunniteltiin 1800-luvun pukeutumisesta inspiroitunut goottivaatemallisto, joka ei sisällä mustaa väriä. Työn tavoitteena oli tuoda väriä tummaan goottipukeutumiseen menettämättä sille tyypillistä tunnelmaa. Työn taustatutkimuksessa tutustuttiin 1800-luvun naisten pukeutumisen piirteisiin ja goottipukeutumisen lähihistoriaan ja syntyyn. Sen lisäksi työssä pohdittiin mustan värin merkitystä pukeutumisessa sosiologian kannalta.Työssä perehdyttiin työelämäyhteyksiin malliston myyntinä omassa yrityksen kautta liikkeessä ja nettikaupassa. Malliston suunnitteluprosessissa keskityttiin aiheeseen tutustumiseen luonnostelemalla, tuoteideoiden kehittelyyn luonnostelun ja kyselyn avulla,sekä malliston teknisten osien suunnitteluun ja valmistukseen mallistokatalogiin. Työn puitteissa valmistettiin suunnitellusta mallistosta asukokonaisuus, jonka valmistusprosessissa kuvattiin jakun ja mekon valmistus kaavoituksesta ompeluun.
What is the process when historically obviously neutral things are becoming loaded with mental meanings, associations and qualities, getting a new turn of expression? The article deals with the changing of men’s underwear from garments of pure utility to high fashionable, visible things. The context in which the change has taken place, the language which supports the new meanings, the forms, colours and use of the “unmentionable” are studied from an ethnological viewpoint. The author emphasises the aspects of new adaptations of the meaning of fashion in relation to changing gender roles, new ideals of the body and new mechanisms in consumer culture.
Pro Gradu -tutkielmani käsittelee nuorisomuodin kehittymistä Suomessa 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa voimakkaimmin esillä olleita genrejä suomalaisessa nuorisokulttuurissa. Tutkielmassani minua kiinnosti pintamuodin sijasta, todellinen arkipukeutuminen. Lähestyin aihettani populaarikulttuurin kautta lehtien, elokuvien ja musiikin avulla. Tiedonhankinnassa käytin tutkimusmenetelmistä eläytymismenetelmää ja teemahaastattelua, joiden avulla hain kokemuspohjaista tietoa tutkielmaani. Tein myös pienen rasti ruutuun -kyselyn 2000-luvun nuorille saadakseni vertailupintaa nuorisokulttuurin muutoksista vuosien saatossa. Teoria-tietoa hain kirjallisuudesta ja mahdollisuuksien mukaan 1950–1970-luvuilla ilmestyneistä nuorisolehdistä. Tutkielmassani käy ilmi kuinka mm. maan yleinen talouden tila, vanhempien arvot ja nuoren maantieteellinen sijoittuminen ovat vaikuttaneet nuorisomuodin ja – kulttuurin etenemiseen Suomessa 1950–1970-luvuilla. Suurimpia muutoksia 1950–1970-luvun ja 2000-luvun nuorten välillä ovatkin yleisen yhteiskunnallisen arvomaailman muutos, sekä nuorisokulttuurin laaja genre tarjonta ympäri maatamme. Nuoriso- ja muotilehdillä on ollut erilainen merkitys 1950–1970-luvun nuorille, lehdet ovat olleet monelle ainoa kosketus ruuhka-Suomen ja ulkomaiden nuorisokulttuuriin. Lehdistä on otettu vaikutteita omaan pukeutumiseen ja vaatteita on valmistettu itse
Tutkielmassani tarkastelen sitä, millaisia merkityksiä koulupuvun käytöllä on ollut niitä käyttävien yksilöiden elämässä, miten koulupuku on heidän mielestään vaikuttanut heidän asemaansa osana yhteisöä sekä millaisia uudenlaisia merkityksiä japanilainen koulupuku on saanut. Pukeutumista tutkimalla on mahdollista tutkia monia erilaisia kulttuuriin kuuluvia piirteitä, ja olen halunnut työssäni tuoda esille sen, mitä koulupuvun käyttäminen ja siihen liitetyt merkitykset kertovat japanilaisesta kulttuurista. Tutkielmassani olen halunnut painottaa haastateltavieni omaa kokemusta asiasta. Tutkimusaineistoni olen kerännyt teemahaastattelujen avulla. Tutkielmaani varten olen haastatellut viittä japanilaistaustaista henkilöä, jotka ovat käyneet koulunsa Japanissa ja käyttäneet koulupukua vaihtelevasti eri kouluasteilla. Haastateltavani olivat haastattelujen aikaan jo koulunsa päättäneitä, joten haastatteluaineistoni pohjautuu heidän muistoihinsa ja kokemuksiinsa omilta kouluajoiltaan. Haastateltavieni kokemuksen mukaan koulupuvun käyttöön liittyi pääosin positiivisia tai neutraaleja mielikuvia, vaikka joitakin negatiivisiakin puolia haastatteluissa nousi esille. Pääsääntöisesti haastateltavani katsoivat, että koulupuvun käyttö on lähinnä japanilaiseen koulukulttuuriin kuuluva asia, jonka käytön syvempiä merkityksiä he eivät kouluaikanaan juuri pohtineet tai kyseenalaistaneet. Koulupuvun merkitys korostui kuitenkin esimerkiksi yliopistoaikana, jolloin he eivät enää sitä käyttäneet. Japanilaisessa kulttuurissa koulumaailman katsotaan olevan sellainen ympäristö, jossa yksilö oppii japanilaiseen kulttuuriin kuuluvia taitoja, kuten asettamaan yhteisön edun oman henkilökohtaisen etunsa edelle. Tämän takia haastateltavani eivät pitäneet esimerkiksi koulupuvun käyttämiseen, kuten vaikkapa asusteisiin ja hiusten leikkaamiseen ja värjäämiseen liittyviä sääntöjä omaa elämäänsä rajoittavana tekijänä, sillä se ikään kuin kuului osaksi koulun pukeutumissääntöjä. Aineistoni perusteella japanilaisessa koulussa yksilöityminen tai ryhmäytyminen tapahtuu kuitenkin lähinnä muunlaisten seikkojen kuin pukeutumisen avulla. Tutkielmassani tarkastelen myös japanilaisen koulupuvun muutosta ja sitä, mitä nämä muutokset kertovat japanilaisen kulttuurin muutoksesta yleensä. Yksi tällainen tästä kertova seikka on koulupuvun sukupuolittuneisuus, sillä tytöt käyttävät niiden kanssa automaattisesti hametta, pojat housuja. Erityisesti naispuoliset haastateltavani suhtautuivat tähän jakoon kriittisesti ja pitivät tapaa vanhanaikaisena. Koulupuku on Japanissa kiinteä osa myös populaarikulttuuria, sillä sitä kuluttavat erityisesti nuoret. Populaarikulttuurin sekä sen leviämisen mukana japanilainen koulupuku on saanut myös uudenlaisia merkityksiä esimerkiksi pornografiassa sekä Japanin ulkopuolellakin suositun cosplay-harrastuksen myötä. Tällaisiin muutoksiin haastateltavani suhtautuivat toisaalta ymmärtäväisesti, sillä he kokivat luonnolliseksi sen, että koulupuku esiintyy nuorisolle suunnatussa materiaalissa, mutta toisaalta taas koulupuvun saamat uudenlaiset merkitykset saavat ihmiset helposti unohtamaan, että koululaisille koulupuvun merkitys on hyvin arkinen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää suomalaisten naisten suhtautumista muotiin ja koota yhteistyökumppani Anna-lehdelle tietoa lehden lukijoiden ja Anna-lehden internetsivuilla vierailevien henkilöiden näkemyksiä koskien internetsivujen muotiosiota. Tutkimuksen kohteena olivat suomalaiset naiset. Heidän näkemyksiään internetsivujen muotiosiosta ja suhtautumista muotiin selvitettiin sähköisen kyselykaavakkeen avulla, joka julkaistiin Anna-lehden internetsivuilla. Kyselyn tulokset diagrammeina toimitti suomalainen yritys Webpropol Oy ja tulokset analysoitiin sisällön analyysimenetelmää käyttäen. Suomalaisten naisten suhtautumista muotiin tutkittiin myös muodin ammattilaisen kautta käyttäen avointa haastattelumenetelmää, joka analysoitiin myös sisällön analyysia käyttäen. Tutkimuksessa tuli ilmi tutkittavan otoksen olevan kiinnostunut enimmäkseen suomalaisista aihealueista sekä normaaliin elämään liittyvistä muotiaiheista. Suurin osa vastanneista mielsi oman pukeutumisensa muodin mukaiseksi silloin, kun sen oli turvallista, varovaista ja lähiryhmän hyväksymää. Tämän kautta he kokosivat oman tyylinsä, eli oman muodikkuutensa.Tutkimuksen perusteella voidaankin päätellä, että suurin osa otoksessa mukana olleista suomalaisista naisista ovat enemmän kiinnostuneita lähiryhmänsä muodista, kuin maailmanmuodista. Yhteistyökumppanin tarkoituksena on tulevaisuudessa mahdollisesti uudistaa sivut opinnäytetyön tietojen pohjalta. Työ voisi myös luoda pohjaa sellaiselle tutkimukselle, jossa selvitettäisiin tarkemmin ja laajemmin nykyajan muotia ja kuinka suomalaiset naiset kuluttajina siihen suhtautuvat.