Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka poliittiset vaikutuspyrkimykset ilmenevät Manic Street Preachers -yhtyeen vuosien 1992-2001 singlejulkaisujen musiikissa eli sanoituksissa, sävellyksissä, esityksessä ja levytyksessä. Tarkoituksena on tarkastella myös, miten yhtye edustaa protestilaulugenreä ja kuinka yhtyeen poliittisuus on muuttunut kaupallisen menestymisen sekä ajallisen muutoksen myötä. Lähestyn politiikkaa ja siihen liittyvää valta-aspektia tässä tutkimuksessa vaikutusvallan näkökulmasta. Sanoituksissa ilmenevää vaikutusvaltaa erittelen Chaïm Perelmanin argumentaatiotekniikkojen jaottelun avulla. Sanoitusanalyysiin yhdistän analyysin musiikillisista korostuselementeistä, jotka saattavat vaikuttaa voimistavasti, heikentävästi tai uusia yhteyksiä luovasti sanoituksissa esitettyihin argumentteihin. Aineistoksi valitsin kuusi Manic Street Preachers -yhtyeen tuotannon eri vaiheiden singlejulkaisua vuosilta 1992–2001. Analysoin yhtyeen poliittista ilmaisua varhaisvuosien laulujen (1992-1994), läpimurtokauden hittilaulujen (1996-1998) ja vakiintuneen aseman tuotannon (2000-2001) kontekstissa. Käyttämässäni metodissa käsittelen musiikkia kokonaisvaltaisesti analysoiden sanoitukset, sävellykset, esitykset ja levytykset. Käyttämässäni metodiikassa yhdistyvät musiikinlukutaito ja yhteiskuntatieteellinen tutkimusote. Metodi on yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa poikkeuksellinen ja uutuutensa vuoksi haastava. Musiikilliset tehokeinot ovat merkittävässä asemassa siinä, miten populaarimusiikissa esitetty sanoma ymmärretään, sillä poliittiset viestit koodataan musiikkikappaleisiin sekä sanallisesti että esteettisesti. Tutkimuksen tulokset osoittavat Manic Street Preachers -yhtyeen poliittisen ilmaisun monipuolisuuden säilyneen kaupallistumisesta ja valtavirtaistumisesta huolimatta. Yhtye hyödyntää Perelmanin eri argumentaatiotekniikkoja sekä laajaa musiikillista ilmaisukavalkadia sekä politikoidessaan että politisoidessaan asioita. Musiikillisia keinoja hyödyntämällä Manic Street Preachers rakentaa sekä sanoitusten kanssa ristiriidassa olevia että sanoituksia tukevia uusia poliittisia merkityskerrostumia lauluihin. Ilmipoliittisesta ilmaisustaan huolimatta Manic Street Preachers ei sovi perinteisen protestilauluyhtyeen raameihin. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että protestilaulun käsite vaatii uusintamista vastaamaan paremmin nykyajan poliittisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia sekä populaarikulttuurin ilmaisumuotoja.
Kandidaatintutkielmani tarkoituksena on analysoida 1970-luvulla Suomessa vaikuttaneen poliittisen laululiikkeen kahden keskeisen toimijan, Agit Prop -kvartetin ja KOM-teatterin kappaleiden sanoituksia ja sanoitusten ideologista viestiä, sosialismia. Tutkimuskysymykseni on, millaista on sosialismi 1970-luvulla Agit Propin ja KOM-teatterin sanoittamana. Täsmennän näkökulmaani kahdella alakysymyksellä, jotka ovat missä määrin Agit Propin ja KOM-teatterin kappaleet ovat osa työväenkulttuuria ja työväenlauluperinnettä ja miksi Agit Propin ja KOM-teatterin kappaleet saavuttivat suurten massojen suosion 1970-luvun alussa. Tutkielmani aineistona käytän Agit Propin ja KOM-teatterin 1970–1974 julkaisemien kappaleiden tekstejä, yhteensä viiden studioalbumin sisältöä, eli 62 laulun sanoitusta. Ryhmittelen tutkielmassani kappaleiden tekstit kuuteen kategoriaan niissä esiintyvien yleisten teemojen perusteella, ja rakennan kategorisointini pohjalta kokonaiskuvan Agit Propin ja KOM-teatterin sosialismista. Tämän jälkeen tarkastelen tarkemmin ideologian eri tasoja neljän esimerkkitekstin kautta. Kokoavana näkökulmanani tutkielmassa toimii politiikantutkimuksen kieliteoreettinen lähestymistapa, ideologinen morfologia, jonka lisäksi tarkastelen tekstien suhdetta 1970-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen keskeisiin poliittisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Tutkielmassani oleellisena kontekstina toimii 1970-luvun taistolaisuus niin poliittisena kuin kulttuurisenakin ilmiönä, ja siihen liittyvät ideologiset käsitteet, kuten sosialismi ja marxismi-leninismi. Työväenkulttuuri, työväentaide ja työväenlaulut ovat myös keskeinen tutkielmani näkökulma, ja suhtaudun niihin metodinomaisina välineinä tarkastella Agit Propin ja KOM-teatterin tekstien ideologista luonnetta. Tutkielmani keskeisiä tuloksia ovat, että Agit Propin ja KOM-teatterin tekstien rakentamassa sosialismissa ydinkäsitteitä, eli tavoiteltavia itseisarvoja ovat yhteisön voima, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus ja työ, ja tätä ideologian ydintä täsmentävät rinnakkais- ja perifeeriset käsitteet, joita ovat esimerkiksi taistelu, markkinatalouden kritiikki ja Neuvostoliitto. Semanttisella tasolla Agit Propin ja KOM-teatterin kappaleiden suosiota selittää tekstien rakentaman ideologian permeabiliteetti, eli käsitteiden monitulkintaisuus. 1970-luvun poliittiset ja kulttuuriset intressit määritellä sosialismia loivat sosiaalisesti hyväksytyn tilan Agit Prop -kvartetille ja KOM-teatterille tuottaa sekä marxilaisleninististä, taistolaista, että myös yleismaallista sosialismia rakentavaa musiikkia. Agit Prop -kvartetin ja KOM-teatterin kappaleet edustavat työväenkulttuurin yhtä ilmentymää 1970-luvulla niiden käsittelemien aiheiden ja tavoitteiden johdosta. Agit Prop -kvartetin ja KOM-teatterin esittämien kappaleiden ideologisen viestin tarkastelu tarjoaa uusia näkökulmia taistolaisuuden ilmenemismuotoihin 1970-luvulla.
Opinnäytetyön tarkoituksena on pohtia poliittista musiikkiteatteria Suomessa. Tutkimuksen keskeisiksi kysymyksiksi nousi tarkastella mitä poliittinen musiikkiteatteri on ja mitä annettavaa sillä on ollut nykypäivään? Tutkimuskysymyksien selvittämiseksi luvuissa kaksi ja kolme selvitetään käsitteitä ja termejä poliittisen laulun ja poliittisen teatterin näkökulmasta. Historiaa ei ole erikseen esitelty, koska luvun kaksi, käsitteet ja termit, selventävät tapahtumia historiallisesti kronologisessa järjestyksessä. Kyseisissä luvuissa esitellään lisäksi poliittisen musiikkiteatterin keskeisiä tekijöitä: lauluyhtye Agit Prop -kvartetti, ajatuksien tukipilari Bertolt Brecht sekä Lapualaisooppera -näytelmä. Tutkimusta varten on haastateltu poliittisen musiikkiteatterin kannalta tärkeitä henkilöitä. Luvussa neljä esitellään tutkimusotokseen kuuluneet henkilöt: Kaj Chydenius, Eero Ojanen, Sinikka Sokka sekä Ari Numminen. Haastatteluissa on haluttu tietää heidän mietteitään teoksistaan sekä näkemyksiä aikakaudesta poliittisen musiikkiteatterin saralla. Metodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimustyön perusteella voidaan todeta, että poliittisella musiikkiteatterilla on aina tendenssi, päämäärä ja agenda. Se on teos, jolla on yhteiskuntakriittinen sanoma ja -tarkastelutapa. Poliittista musiikkiteatteria ei ole olemassa ilman poliittista tekstiä tai näkökulmaa, sillä musiikissa itsessään ei ole olemassa poliittista sointua tai melodiaa. Avainsanat: poliittinen teatteri, poliittinen musiikki, laululiike, 70 -luku, Lapualaisooppera, Agit Prop, Bertolt Brecht