Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksessa selvitettiin lasten kokemuksia yksinäisyydestä, erityisesti sitä, millaisissa tilanteissa lapset kokevat yksinäisyyttä, millaisia kausaaliattribuutioita lapset näkevät yksinäisyytensä taustalla ja onko tyttöjen ja poikien välillä eroa yksinäisyyden kokemisessa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla koululuokissa. Aineiston analyysissä käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Määrällisessä analyysissa tarkasteltiin sukupuolen ja yksinäisyyden yleisyyden sekä sukupuolen ja yksinäisyyden seurassa kokemisen välistä riippuvuutta. Laadullisen sisällönanalyysin avulla tutkittiin sitä, minkälaisia kausaaliattribuutioita lapset näkevät yksinäisyytensä taustalla. Tutkimukseen osallistui kolme 5. luokkaa, kolme 6. luokkaa ja yksi 7. luokka. Vastauksia saatiin yhteensä 133 kappaletta. Kaikista vastanneista 92 (41 poikaa ja 51 tyttöä) ilmoitti kokeneensa yksinäisyyttä hyvin harvoin tai useammin. Tutkimuksen mukaan suurin osa vastasi kokevansa yksinäisyyttä hyvin harvoin tai joskus. Sukupuolten välillä ei ollut merkittävää eroa siinä, kuinka usein yksinäisyyttä koettiin. Myös yksinäisyyttä toisten ihmisten seurassa koettiin eniten hyvin harvoin tai joskus. Tutkimuksen mukaan tytöt kokivat yksinäisyyttä seurassa poikia useammin. Useimmin yksinäisyyttä koettiin niissä tilanteissa, kun henkilöllä ei ollut seuraa tai kun henkilö jätettiin yhteisten asioiden tai tekemisen ulkopuolelle. Yksinäisyyden kokeminen seuran puutteen vuoksi oli yleisempää pojilla. Ulkopuolelle jääminen taas oli yleisempää tytöillä. Tyttöjen vastauksissa ilmeni myös riittävän läheisen ihmissuhteen puutteeseen, eli emotionaaliseen yksinäisyyteen, viittaavia tekijöitä. Yksinäisyydelle löydettiin useita erilaisia syyselityksiä, eli kausaaliattribuutioita. Nämä syyselitykset teemoiteltiin alaluokkiin, joista muodostettiin viisi pääluokkaa. Pääluokassa minäkäsitys yksinäisyyden nähtiin olevan yhteydessä omaan persoonaan ja huonoon itsetuntoon. Pääluokassa minä suhteessa muihin yksinäisyyden koettiin johtuvan itsen ja muiden välisestä suhteesta. Pääluokassa tilannesidonnaiset tekijät yksinäisyyden kokemukset liitettiin eri tilanteisiin, kuten kavereiden hetkelliseen poissaoloon. Yksinäisyyttä aiheuttaviksi ulkoisiksi tekijöiksi käsitettiin sellaiset tekijät, joihin yksilö ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan. Pääluokassa henkilökohtaiset tekijät yksinäisyyden syyksi nimettiin sairaudet. Yksinäisyyden syiden nähtiin olevan sekä sisäisiä eli itsestä johtuvia, että ulkoisia. Yksinäisyyden koettiin olevan pääosin ohimenevää. Mahdollisuudet vaikuttaa yksinäisyyteen vaihtelivat, mutta suurin osa koki voivansa vaikuttaa yksinäisyyteen jollain tapaa. Tyttöjen ja poikien vastausten välillä havaittiin eroavaisuuksia melko vähän. Tytöt kokivat persoonallisuuden ja riitatilanteet yksinäisyyden taustatekijöinä poikia useammin. Pojat nimesivät tyttöjä useammin yhteisen ajan puutteen yksinäisyyden syyksi.
Kotamäki, Arto 2016. Lahjakkuuden tunnistaminen salibandyssä 13- ja 16-vuotiailla pojilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän Yliopisto. Valmennus- ja testausopin pro gradu-tutkielma 64s. Salibandy on kansainvälisesti kasvava nopeatempoinen joukkuepallopeli ja Suomessa hyvin suosittu erityisesti poikien keskuudessa. Pelissä tarvitaan taktisia, teknisiä ja psyykkisiä taitoja. Pelin intervalliluonne korostaa nopeus- ja taito-ominaisuuksia. Salibandystä on toistaiseksi vähän tieteellistä tutkimustietoa. Lahjakkuus urheilussa on moniulotteinen kokonaisuus, joka on perittyä ja hankittua. Lahjakkuuden tunnistaminen pallopeleissä on haastavaa, koska nuoren urheilija fyysinen ja henkinen kehitys on dynaamista. Erityisesti pallopeleissä lahjakkuuden tunnistamisessa suositaan moniulotteisia menetelmiä, joissa nuoren biologinen kypsyys huomioidaan. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten 13- ja 16-vuotiaat lahjakkaat salibandypelaajat eroavat muista pelaajista fyysisissä ja psyykkisissä ominaisuuksissa sekä kokonaisharjoittelun ja testosteronin määrässä. Tämän tutkimuksen koehenkilöt kuuluivat oman ikäluokkansa eliittijoukkueeseen 13- ja 16- vuotiaissa pojissa. Valmentajat nimesivät joukkueista lahjakkaat pelaajat molemmissa ikäluokissa ja lopuista pelaajista muodostui vertailuryhmä. Pelaajat arvioitiin fyysisesti testipatteristolla, joka suoritettiin kahdessa osassa yhden viikon aikana. Testeissä mitattiin pelaajien voima- ja nopeusominaisuuksia, ketteryyttä ja nopeuskestävyyttä. Pelaajien psyykkisiä taitoja kartoitettiin itsearviointikyselyllä. Harjoittelumäärä laskettiin yhden viikon keskiarvoksi, joka perustui yhden kuukauden harjoittelupäiväkirjojen seurantaan. Testosteronitaso mitattiin aamulla paastoverinäytteestä. Lahjakkaiksi nimetyt 16-vuotiaat pelaajat erosivat merkitsevästi muista pelaajista ainoastaan harjoittelun kokonaismäärässä, joka oli lahjakkaiden ryhmällä suurempaa kuin muilla pelaajilla. He eivät olleet muita pelaajia parempia missään fyysisissä tai psyykkisissä ominaisuuksissa, mutta heillä oli korkeampi testosteronitaso. 13-vuotiaiden ikäluokassa tilastollisesti merkitseviä eroja ei löytynyt, mutta lahjakkaat pelaajat olivat nopeampi ja ketterämpiä kuin muut pelaajat ja heillä oli paremmat nopeusvoima ominaisuudet. Psyykkisiltä taidoiltaan lahjakkaat arvioivat itsensä vertailuryhmää paremmiksi tavoitteen asettelussa ja paineensietokyvyssä. Seerumin testosteronitaso oli alhaisempi lahjakkailla pelaajilla. Tässä tutkimuksessa löytyi vähän selittäviä tekijöitä, joilla valmentajan lahjakkaiksi nimeämät pelaajat erosivat muista pelaajista. Mahdollisesti valituksi tulemiselle löytyy selitys lajitaidoista tai taktisista taidoista, joita tutkimuksessa ei arvioitu. Testosteronitasot viittaavat siihen ettei tämän tutkimuksen lahjakkuuden valinnassa korostunut biologinen kypsyystaso.
The authors, members of the PISA/PIRLS Task Force, provide a summary of major gender differences in performance found overall on PISA 2009, along with relevant trends since 2000. The five countries represented by the authors are highlighted in this summary, which includes findings related to the interaction of engagement and reading literacy achievement by gender. These data are foregrounded from PISA because they add further evidence of a serious global pattern of boys’ underachievement in reading and lower reading engagement relative to girls. This is followed by a discussion of what each of our five countries has done in response to the gender gap in reading literacy. The article concludes with guidelines for closing the gender achievement gap for boys, based on PISA results and any promising national initiatives.
Tässä feminististä kasvatustieteellistä tutkimusta edustavassa tutkielmassa tarkastelun kohteena on vanhempien sukupuolta konstituoivat arkisia tilanteita kuvaavat sanavalinnat. Tutkimusintressi liittyy laajasti sukupuolen sosiaaliseen oppimisprosessiin. Tutkimuksen kohteena ovat vanhempien vastaukset tutkimuspäiväkirja-aineistossa, jossa he kuvaavat tyttö- tai poikalapsen arkisia kasvatustilanteita ja samalla rakentavat kielellisiä merkityksiä. Tutkimuksen aineiston muodostaa osa Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen Paletti-tutkimusprojektin kotipäiväkirja-aineistosta. Kotipäiväkirja koostui kahdesta osasta: taustakysymyksistä ja päiväkirjakysymyksistä. Päiväkirjakysymyksiin vanhemmat vastasivat kahdesti päivässä seitsemän päivän ajan. Alle kouluikäisen lapsen kotipäiväkirjaan vastasi 54 perhettä, joista tyttöjen perheitä oli 26 ja poikien 28. Tutkielman ensisijainen tavoite on kuvailla vanhempien lapseen liittyvien sanavalintojen ja ilmauksien (sukupuolittuneita) merkityksiä. Ilmaisujen sisältämien merkitysten ja esikäsitysten kautta tarkastellaan yleisemmällä tasolla sitä, miten lapsen sukupuoli näyttäytyy sosiaalisena toimintana ja oppimisprosessina. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa sukupuolen sosiaalisesta oppimisprosessista. Tutkielman tulokset osoittavat, että havainnoidessaan lapsia vanhemmat tulkitsevat heidän tekemisiään sukupuolen mukaan ja kuvailevat lapsen toimintaa erilaisin sanavalinnoin riippuen lapsen sukupuolesta. Tutkimuksessa havaittiin, että vanhempien käyttämät sanavalinnat ilmentävät yleisempiä kulttuurisia käsityksiä feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Tuloksien mukaan maskuliinisuuteen konstituoituu ulkoilu ja fyysinen toiminta; feminiinisyyteen siisteys, vaatteet ja sisällä oleminen. Tietyt kulttuuriset toiminnat, kuten vaatteet ja niiden valinta sekä fyysiset leikit, kuten paini, riehunta ja kilpaileminen, osoittautuivat aineistossa niin määrällisesti kuin sisällöllisestikin erilaisiksi tilanteiksi tytöille ja pojille. Tuloksista voidaan todeta, että tulkitsemalla ja kuvailemalla lasten toimintaa eri tavoin vanhemmat osaltaan osallistuvat lapsen feminiinisen ja maskuliinisen identiteetin sosiaalisen oppimisprosessiin. Vanhemmat uusintavat, vahvistavat ja rakentavat, tai purkavat ja rikkovat olemassaolevia kulttuurisia koodistoja. Tutkielman johtopäätöksenä voi sanoa, että vanhempien sanavalinnat lastensa tavoista toimia heijastelevat sukupuoliin liitettyjä merkityksiä kuvaten tilanteita,joissa naiseksi kasvetaan ja mieheyttä ansaitaan.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkouluikäisten somalitaustaisten poikien kokemuksia koululiikunnasta ja koulusta. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten somalitaustaisia oppilaita voidaan huomioida koululiikunnassa paremmin. Somalitaustaisten oppilaiden kokemusten pe-rusteella tutkimuksessa pyritään saamaan tietoa koululiikunnan ja koulun mielekkyydestä sekä siitä, miten liikuntatunneista voisi tehdä viihtyisämpiä oppilaille. Tutkimus oli menetelmälliseltä ratkaisultaan laadullinen, ja siinä oli piirteitä fenomenologis-hermeneuttisesta lähestymistavasta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta yläkoulussa opiskelevaa somalialaistaustaista oppilasta. Haastateltavat olivat iältään 14–17 -vuotiaita ja heillä oli kaikilla vähintään yksi vuosi peruskoulua käytynä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina toukokuussa 2015 haastateltavien koulussa. Teemoja olivat uskonto, rasismi, vuorovaikutussuhteet ja koulukiusaaminen. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin ja sen analysoimisessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Haastatellut oppilaat kokivat koululiikunnan ja koulun tärkeäksi osaksi elämäänsä. Koululii-kunnassa oppilaat kokivat pärjäävänsä ja saavansa onnistumisen kokemuksia. Oppilaat pitivät uskontoa tärkeänä osana elämäänsä, mutta se ei heidän mielestään vaikuttanut heidän koulun-käyntiinsä eikä koululiikuntaan. Haastatelluista oppilaista osa oli kokenut rasismia koulussa joko opettajan tai oppilaiden taholta. Haastateltavien kokema rasismi ilmeni ihonväriin tai kansallisuuteen liittyvinä negatiivisina ilmauksina. Vuorovaikutussuhteista nousi esille se, että haastateltavat työskentelevät mieluummin koulussa ryhmässä kuin yksin. Kansallisuudella ei ollut merkitystä ryhmien tai ystävien valinnassa. Haastateltavat pitivät liikuntatunneista eikä kiusaamista esiintynyt liikuntatunneilla. Ystävien välinen trash talk eli ’läpän heitto’oli kuitenkin yleistä. Sitä haastateltavat eivät kokeneet haitalliseksi. He pitivät koululiikunnan aktiivisuudesta ja kokivat tuntien aiheet mielekkäinä. Myös vapaa-ajan liikunta oli oppilaille tärkeä osa arkea. Haastateltavien kokemukset koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta olivat kaiken kaikkiaan ristiriitaisia; enemmistö ei ollut kokenut kiusaamista. Yksi vastaajista kertoi, että kaikkia koulun maahanmuuttajaoppilaita kiusattiin, kun mediassa nousi esiin negatiivisia asioita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavien vastaukset erosivat paljon toisistaan, joten jokainen oppilas tulee ottaa huomioon yksilönä, eikä tietyn uskontokunnan tai kansallisuuden edustajana. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kasvattaminen on vielä kesken ja vähäinenkin rasismin esiintyminen koulussa aiheuttaa sen, että koulusta ei synny sitä turvallista ympäristöä, johon opetussuunnitelmassa pyritään. Liikunnanopetus tarjoaa monikulttuurisuuteen kasvattamiselle mainiot olosuhteet oppiaineen toiminnallisen luonteen vuoksi, joten opettajien tulisi pystyä jokapäiväisessä toiminnassaan kasvattamaan oppilaita suvaitsevaisuuteen liikunnan avulla.
Ketola, V. 2013. Ylävartalon lihasvoiman mittaaminen koulun kuntotesteissä yläkoulun pojilla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 76 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ylävartalon lihasvoimaa mittaavien testien luotetta-vuutta ja soveltuvuutta ylävartalon lihasvoiman mittaamiseen yläkoulun pojilla. Testejä tar-kasteltiin validiteetin, reliabiliteetin ja testien tulosten kannalta. Tutkimuksessa selvitettiin myös oppilaiden ylävartalon lihasvoimatesteissä saamia tuloksia eri luokka-asteilla sekä pai-noindeksin yhteyttä ylävartalon lihasvoimatestien tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 194 länsisuomalaisen yläkoulun poikaoppilasta. Oppilaista 7.- luok-kalaisia oli 83, 8.-luokkalaisia 52 ja 9.-luokkalaisia 59. Aineisto kerättiin oppilaiden suoritta-essa eri testejä liikuntatuntien ohessa. Oppilaiden tulokset kerättiin tuloslomakkeille. Aineisto analysoitiin SPSS Statistics 20.0 ohjelmalla. Aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin Pearsonin ja Spearmanin tulomomenttikertoimia, sisäkorrelaatiokerrointa (ICC), varianssiana-lyysia ja Kruskal-Wallisin testiä. Etunojapunnerrustestin toistettavuus jäi selvästi muita testejä alhaisemmiksi. Leuanvetoa, käsipainonnostoa istuen ja käsipainonnostoa selinmakuulla testejä voidaan pitää toistettavuu-deltaan luotettavina. Validiteettitutkimus osoitti kaikkien testien mittaavan ylävartalon lihas-voimaa. Kaikki testit korreloivat toistensa kanssa vähintään kohtalaisesti. Etunojapunnerruksen ja leuanvedon välillä oli korkea korrelaatio (r = 0,70) samoin kuin käsipainonosto istuen ja käsipainonnosto selinmakuulla -testien välillä (r = 0,75), mikä kertoo testien mittaavan hieman eri ylävartalon lihasvoiman ominaisuuksia. Tätä tukivat myös kriteerivaliditeettitutkimuksen tulokset sekä eri testien ja painoindeksin väliset yhteydet. Testeistä parhaiten kaikkien voiman osa-alueiden kanssa korreloi käsipainonnosto selinmakuulla, joka korreloi vähintään kohtalaisesti ylävartalon maksimivoiman (r = 0,71), kestovoiman (r = 0,55) ja suhteellisen voiman (r = 0,65) kanssa. Kaikissa testeissä vanhemmat oppilaat saivat parempia tuloksia kuin nuoremmat oppilaat. Korkeammalla painoindeksillä oli heikko negatiivinen yhteys leuanvedon ja etunojapunner-ruksen tuloksiin, mutta heikko positiivinen yhteys käsipainonnosto istuen ja käsipainonnosto selinmakuulla -testien tuloksiin. Tämän tutkimuksen perusteella pääasiassa luotettavuuden kannalta tarkasteltuna sopivimpana testinä yläkoulun lihasvoiman mittaamisen voidaan suosi-tella käytettäväksi käsipainonnosto selinmakuulla -testiä. Todellisuuden asettamat ajalliset ja välineelliset resurssit saattavat kuitenkin estää käytännössä tämän testin toteuttamisen koulun kuntotestauksessa.
TIIVISTELMÄ Salopelto, Aapo & Sarkkinen, Mika. 2014. ”Pelataanko jo?” – Kahdeksasluokkalaisten poikien suhtautuminen kilpailutilanteisiin koululiikunnassa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 79 s, 3 liitettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahdeksasluokkalaisten poikien kokemuksia kilpailemisesta osana koululiikuntaa. Oppilaat jaettiin vastausten perusteella kahteen ryhmään: kilpailulliset ja ei-kilpailulliset. Tutkimuksessa selvitettiin oppilaan kilpailullisuuden yhteyttä oppilaan liikunnallisuuteen, eri motivaatiotekijöihin ja tavoiteorientaatioon. Tutkimuksemme eri motivaatiotekijät pohjautuvat Koululiikunnan motivaatioilmasto -mittariin (Soini 2006), ja niillä tarkoitetaan viihtymistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, autonomiaa sekä tehtävä- ja minäsuuntautunutta ilmastoa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena kahdessa eri kaupungissa. Tutkimukseen vastasi yhteensä 126 oppilasta kuudesta eri koulusta. Kummassakin kaupungissa tutkimus toteutettiin kolmessa eri koulussa. Aineiston keräämisellä eri kouluista pyrittiin yksittäisen oppilasryhmän vaikutuksen pienentämiseen ja sitä kautta tulosten luotettavuuden lisäämiseen. Aineisto kerättiin helmikuussa 2014 ja se analysoitiin kevään 2014 aikana. Analysointi suoritettiin käyttämällä IBM SPSS 20.0 Statistics -ohjelmaa. Tuloksista selvisi, että suurin osa, noin 90 %, oppilaista suhtautui myönteisesti kilpailuun liikuntatunneilla. Toisaalta lähes kolmannes ei enää lisäisi kilpailua liikuntatunneille. Havaittavissa oli selvä yhteys liikunnallisuuden ja kilpailullisuuden välillä: liikunnallisimmat oppilaat olivat myös kilpailullisempia. Liikunnallisimpien ja vähiten liikkuvien näkemyksissä kilpailullisuudesta oli merkitsevä ero (p<0.001). Motivaatiotekijöiden osalta oppilaat raportoivat viihtyvänsä hyvin koululiikunnassa. Tämä oli yhteistä vastaajille kilpailullisuusryhmästä huolimatta. Kilpailulliset oppilaat raportoivat korkeampia motivaatiotekijöiden arvoja kuin ei-kilpailulliset oppilaat. Heikoimmin kilpailullisuuden kanssa korreloi autonomian tunne. Näiden välinen korrelaatiokerroin oli vain 0.08. Molemmissa kilpailullisuusryhmissä havaittiin tavoiteorientaatioltaan enemmän tehtävä- kuin minäsuuntautuneita oppilaita. Toisaalta kilpailullisten joukosta löytyi ei-kilpailullisia enemmän sekä tehtävä- että minäsuuntautuneita. Oppilaat suhtautuivat kilpailuun osana liikuntatunteja pääosin myönteisesti. Liiallinen kilpailun korostaminen voi kuitenkin olla haitallista. Tärkeää onkin muistaa tarjota jokaiselle sopivia tapoja kilpailla. Kilpailullisilla oppilailla oli myönteisempi kuva liikuntatuntien motivaatiotekijöistä ja kilpailusta osana koululiikuntaa kuin ei-kilpailullisilla oppilailla. Myönteistä oli havaita, että kaikista oppilaista suurin osa koki viihtyvänsä liikuntatunneilla. Pyrittäessä ”liikuntaan kasvattamiseen”, olisikin pohdittava, kuinka myös ei-kilpailullisten oppilaiden kokemuksia koululiikunnasta voitaisiin parantaa. Avainsanat: kilpailu, liikunnallisuus, koululiikunta, motivaatioilmasto, tavoiteorientaatio
Marko Väisänen (2002). Kestävyyden ja voimantuoton yhteydet suunnistusjuoksuun miehilläja pojilla pohjoismaisessa rnaastotyypissä. Valmennus-ja testausopin Pro Gradu -tutkielma.Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suunnistajien kestävyys- ja voimantuottoominaisuuksiaja niiden yhteyksiä suunnistusjuoksukykyyn. Suunnistussuorituksen osaltamitattiin suunnistuksen reserviajan suuruutta (suunnistustoimintoihin kulunut aika). Lisäksipyrittiin selvittämään miesten ja poikien välisiä eroja mitattujen muuttujien osalta.Tutkimukseen osallistui 19 maajoukkuesuunnistajaa. Miehet (n=8) kuuluivat joko SuomenA- tai B-maajoukkueeseen ja pojat (n=ll) edustivat Suomea pohjoismaisissamestaruuskilpailuissa kesällä 2001. Koehenkilöiltä mitattiin voimantuotto-ominaisuuksiaisometrisellä jalkadynamometrillä ennen väsytyskuormitusta, sen aikana ja lopuksi. Väsytyssuoritettiin jalkaprässissä, jossa tehtiin 5* 10 toiston sarja 30 s palautuksella kuorman ollessa60 % isometrisesta maksimivoimasta. Voimamittausten jälkeen suoritettiin maksimaalisenhapenoton testi juoksumatolla kuormitusmallilla, jossa nostettiin sekä juoksumaton vauhtiaettä kulmaa. Toisen päivän mittaukset tapahtuivat maastossa: aamupäivällä 5.0 km:nsuunnistuskilpailu ja neljä tuntia myöhemmin saman radan maastojuoksu.Voimantuotto-ominaisuuksissa miesten ja poikien välillä ei ollut ryhmätasolla merkitseviäeroja. Sen sijaan yksilölliset erot voimantuotossa olivat erittäin suuret.Kestävyysominaisuuksissa miehet olivat poikia parempia aerobisen (p<O.Ol) ja anaerobisen(p<0.05) kynnyksen arvoissa. Maksimaalisen kestävyyden osalta erot eivät olleetmerkitseviä: miesten teoreettinen V02max oli 74±5 ml*kg-h min-1 ja poikien 70±4 ml*kghmin-1. Suunnistusradalla miehet olivat 13 % (p<O.Ol) nopeampia kuin pojat. Miehettekivät myös ajallisesti virheitä huomattavasti vähemmän kuin pojat (1.43±O.56 vs 3.21±2.03min, p<0.05). Suunnistustoimintoihin kulunut aika, 11-12 % kokonaisajasta, oli yhtäsuurimolemmilla ryhmillä. Maastojuoksussa miehet olivat 8 % (p<0.05) nopeampia kuin pojat.Eroa syntyi tasaisesti kaikissa maastonosissa, mutta merkitsevimmät erot syntyivät ylämäki-,vaihteleva maasto- ja avokallio-osuuksilla. Voimantuotto-ominaisuuksista nopeusvoimaakuvaavat muuttujat korreloivat maastojuoksun loppuaikaan ja eri maastonosiin suuntaaantavasti. Kestävyysominaisuuksien yhteydet maastojuoksun loppuaikaan ja eri maastonosiinolivat vahvemmat kuin voimantuotto-ominaisuuksien. Poikien kohdalla eri muuttujat(V02max-testin loppuaika, teoreettinen V02max' AnaK ja AerK) korreloivat kaikkivoimakkaasti (r=.52-.75) maastojuoksun loppuajan ja eri maastonosioiden kanssalukuunottamatta avokallio-osuutta. Miesten kohdalla edellä mainitut muuttujat korreloivatvoimakkaasti vain ylämäkiosuuden kanssa ja anaerobinen kynnys kohtuullisesti kaikkienmaastonosioiden kanssa.Tämän tutkimuksen perusteella voimantuotto-ominaisuudet ovat mies- ja poikasuunnistajienosalta hyvin samanlaisia. Kestävyysominaisuuksissa, etenkin aerobisen ja anaerobisenkynnyksen osalta miehet ovat poikia parempia. Suunnistusteknisesti miehet ovat parempia jahe tekevät huomattavasti vähemmän virheitä. Maastojuoksussa miesten ja poikien ero kasvaaverrattuna juoksumattojuoksuun. Erot syntyvät pääasissa kestävyysominaisuuksien(anaerobinen- ja aerobinen kynnys) mukaan ja on mahdollista, että miehet pystyväthyödyntämään voimaominaisuuksiaan paremmin maastojuoksussa kuin pojat.
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen toimijuuden (agency) rakentumista ja resursseja Mikkelin Poikateatterissa, 15-20 -vuotiaiden nuorten devising –teatteriproduktiossa. Tutkielmassa tarkastelen toimijuutta poikateatterin toimintakulttuurissa, vertaisvuorovaikutuksessa rakentuvana, kokemuksellisena, tulkinnallisena ja neuvoteltavana. Tutkimustehtävänäni on selvittää, miten nuoret teatteriryhmässä toimiessaan saavat kokemuksia toimijuudesta ja oppivat rakentamaan vuorovaikutuksessa erilaisia toimijuuden mahdollistavia positioita ja tunnistamaan sekä hyödyntämään toimijuutta mahdollistavia ja edistäviä resursseja. Devising -teatteritoiminnan kontekstissa korostuu yhdessä tekeminen ja tutkimuksessa huomio suuntautuu toimijuuteen liittyvän yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välisiin jännitteisiin suhteisiin. Tutkimuksessa toimijuutta tarkastelen yksilötason toimijuuden lisäksi myös kollektiivisena ja yhteisöllisenä toimijuutena, jaettuna tekijyytenä. Tutkimus on aineistolähtöinen; aineisto on ohjannut tutkimuskysymysten muotoutumista sekä tutkimuksen teoreettisia valintoja. Tutkimuksen empiirinen aineisto on koostettu ryhmän devising –työskentelyn aikana. Ryhmäläiset ovat osallistuneet tutkimusaineiston tuottamiseen sekä tutkimusmenetelmien valintaan. Aineisto koostuu mm. videoidusta materiaalista, valokuvista, haastatteluaineistosta, ryhmäläisten kirjoittamista teksteistä sekä facebook- aineistosta. Poikateatterin devising –työskentelyssä korostuu taiteellisen toiminnan vuorovaikutuksellinen, uusia ja yhteisiä merkityksiä tuottava luonne. Taiteellista toimijuutta tarkastelen työssäni vuorovaikutuksessa tapahtuvana merkitysten luomisena ja jakamisena; prosessina, joka rakentuu vähitellen, vuorovaikutuksellisessa suhteessa muihin ryhmäläisiin ja ympäröiviin olosuhteisiin. Keskeisiä tutkimuksellisia viitekehyksiä työssäni ovat John Deweyn pragmatistinen estetiikka sekä Grant H. Kesterin dialoginen estetiikka.