Kaikki aineistot
Lisää
Häiriötiedottaminen on lakisääteinen osa teleyritysten toimintaa Suomessa. Lain mukaan käyttäjiä on tiedotettava, mikäli viestintäverkon tai -palvelun vika- tai häiriötilanne estää sen toiminnan tai häiritsee sitä merkittävästi. Suomessa Viestintävirasto valvoo näiden viestintäverkkojen ja -palveluiden teknistä toimivuutta ja toimii Suomen liikenne- ja viestintäministeriön hallinnon alla. Viestintävirasto edellyttää, että teleyritysten on vuoden 2013 loppuun mennessä tiedotettava käyttäjiä Internetissä karttaesityksenä kyseisistä viestintäverkkonsa tai -palvelunsa vioista ja häiriöistä. Tämä määräys johtuu siitä, että Viestintävirasto suunnittelee uutta paikkatietojärjestelmää, johon kootaan kaikkien teleyri-tysten häiriötiedot. Tutkimuksen toimeksiantajayritys suunnittelee uutta karttatyökalua laajakaistaverkon häiriötiedottamiseen Internetissä. Häiriökartan tavoitteena on täyttää lain ja Viestintäviraston velvoitteet sekä auttaa vähentämään yrityksen asiakaspalveluun tulevia yhteydenottoja. Tämän tutkielman tapaustutkimuksen tavoitteena on selvittää miten häiriötietoa tulisi esittää asiakkaille karttapohjalla, jottei heidän tarvitsisi ottaa yhteyttä yrityksen asiakaspalveluun. Kartalla häiriötietoa tullaan esittämään tiedotteen muodossa. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda häiriökartalle käyttötapaukset ja malli häiriötiedon esittämiseksi. Tätä aihetta tutkitaan yhteisötiedottamisen ja häiriö- sekä kriisitiedottamisen näkökulmasta. Vastauksia tutkimusongelmaan haetaan kirjallisuuskatsauksen ja osallistuvan havainnoinnin avulla. Tutkija toimii osana häiriökartan suunnittelusta vastaavaa projektiryhmää. Kerätyn aineiston tarkastelussa keskitytään toimeksiantajan määrittelemiin tutkimuksen painopisteisiin eli käytettävyyteen ja käyttökokemukseen sekä laatuun ja tietosisältöön. Tutkimuksen tuloksina selviää, että asiakkaat haluavat nähdä tiedotteesta heti tärkeimmän. Sama koskee myös kartalla esitettävää tietoa. Viestinnän prosessissa kartta toimii tiedotuskanavana, joten kartan käytettävyys ja käyttökokemus sekä laatu ja tietosisältö vaikuttavat olennaisesti siihen miten viestit välittyvät yritykseltä asiakkaalle. Kartalla esitettävän tiedon avulla pyritään vaikuttamaan käyttäjän tulkinnan aiheuttamaan reaktioon. Näin ollen tiedon esittämisen tulee olla selkeää, johdonmukaista ja välttää liian teknistä sanastoa.
Tutkimuksessa kehitettiin kuviokohtaisiin metsäsuunnitelmatietoihin, kuviokarttoihin, digitaaliseen tiestöaineistoon ja yleiskarttaan perustuva energiapuuvarojen analysointimenetelmä, jolla voidaan tarkastella teknisten ja taloudellisten rajoitteiden vaikutuksia energiapuukertymiin esimerkiksi kuntatasolla. Menetelmässä metsä- ja kaukokuljetusmatkat lasketaan paikkatietojärjestelmällä ja energiapuuvaroja analysoidaan energiapuutietokannan avulla. Tietokantasovelluksella lasketaan kuviokohtaiset energiapuukertymät ja kustannukset sekä tuotetaan yhteenvetoraportit. Kehitetyssä sovelluksessa ja esimerkkilaskelmissa tarkastellaan päätehakkuiden hakkuutähdettä, ensiharvennusmänniköistä integroidulla korjuulla saatavaa energiapuuta sekä osittain myös nuoren metsän kunnostuskohteita. Esimerkkilaskelmien aineistona oli 15 000 ha kuvioittaisia suunnitelmatietoja. Esimerkkikunnan päätehakkuiden hakkuutähteen vuotuinen kokonaismäärä oli 54 000 m3, josta noin 25 000 m3 oli teknisesti ja taloudellisesti korjattavissa. Ensiharvennusmänniköistä voitaisiin integroidulla korjuulla saada vuosittain noin 3 600 m3 energiapuuta. Nuoren metsän kunnostuskohteiden energiapuupotentiaali oli noin 4 800 m3 vuodessa.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Turku : Turun kaupunki 2011- |
ISSN: |
1799-5116 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Viljanen, Ville Paikkatieto ja sen käyttäminen sosiaalisessa mediassa Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2011, 26 s. Tietojärjestelmätiede, kandidaatintutkielma Ohjaaja(t): Salminen, Airi Viime vuosina sosiaalinen media on tullut arkipäiväiseksi yhä useammalle. Samaan aikaan myös paikkatiedon käyttö on yleistynyt yhteiskunnassa. Navigaattorit lienevät paikkatiedon tunnetuin käyttökohde, mutta samalla paikkatietoa on alettu käyttää myös monissa verkkopalveluissa. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka paikkatietoa voidaan käyttää sosiaalisen median palveluiden yhteydessä. Tutkielma on tyypiltään kirjallisuuskatsaus, jossa perehdytään aikaisempaan aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Paikkatieto ei ole mikään uusi asia, mutta sen digitalisoituminen on luonut uusia käyttökohteita. Paikkatiedosta kerrotaan tässä tutkielmassa perustietoa, kuten keräystekniikoita ja yleisesti käytössä olevia standardeja. Sosiaalinen media voidaan määritellä esimerkiksi teknisesti tai yhteisöllisesti. Aikaisempaan tutkimukseen pohjautuen tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen median perustoimintoja ja pohditaan sitä, kuinka paikkatietoa voidaan hyödyntää näiden toimintojen yhteydessä. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että paikkatieto on liitettävissä useisiin sosiaalisen median toimintoihin. Paikkatieto luo useita mahdollisuuksia sosiaalisen median palveluissa, mutta myös haittoja. Tutkielmassa esitellään myös sosiaalisen median palveluita, joissa paikkatietoa nykyisellään käytetään ja joita on tarkasteltu aikaisemmassa tutkimuksessa.
Laamanen, J. 2018. Esteettömyystiedon tuottaminen lähiliikuntapaikoista pääkaupunkiseudun liikuntatoimissa – Case: Espoon kaupunki. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, 107 s. Tässä tutkimuksessa mallinnetaan sitä, miten pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntatoimet hyödyntävät Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmää, selainpohjaista pääkaupunkiseudun palvelukarttaa ja sen toimipisterekisteriä tuottaessaan esteettömyystietoa ylläpitämistään lähiliikuntapaikoista. Tutkimuksessa tehdään katsaus Suomen liikuntahallinnollisiin ja -poliittisiin rakenteisiin sekä tavoitteisiin, ulkoliikuntapaikkojen esteettömyyskartoituksiin ja -vaatimuksiin sekä tarkastellaan GIS-työkalujen mahdollisuuksia kuntien liikuntatoimien päätöksenteon tukielementteinä. Tutkimusosiossa mallinnetaan järjestelmäkohtaisesti lähiliikuntapaikan päivitystyötä Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmään sekä palvelukartan ja toimipisterekisterin tieto-ominaisuuksia havainnollistamalla. Tutkimuksen yhteistyökumppaneina ovat kaikki pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntatoimet, jotka saavat tarkan kuvauksen siitä, miten edellä mainitut tietojärjestelmät ovat synkronoituja toimimaan keskenään ja miten päästään lähiliikuntapaikan esteettömyyskartoitusvaiheeseen. Tutkimusaineistona käytetään olemassa olevaa tietokantaa pääkaupunkiseudulla Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmässä, palvelukartalla ja toimipisterekisterissä. Tutkimuksessa mallinnetaan ja tarkastellaan järjestelmien välistä toimivuutta geovisuaalisesti eli karttapohjaisilla informaatiovisualisoinneilla. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään liikuntapoliittista inkluusiota, kehityskumppanuutta ja elinpiiriliikkumista. Nämä luovat sekä vahvan teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle että perustelevat tutkimuksen liikunnan yhteiskuntatieteellistä merkitystä ja ajankohtaisuutta. Pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntatoimet tarvitsevat huomattavan paljon enemmän yhteistyötä ja ymmärrystä Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmän, palvelukartan ja toimipisterekisterin ylläpidosta, päivittämisestä ja kehittämisestä sekä hyödyntämisestä osana päätöksenteon tukielementtejä. Pirstaloituneista käytänteistä on siirryttävä kohti kokonaisvaltaisempaa tietojärjestelmien hallintaa. Tutkimustuloksena suositellaan näiden tietojärjestelmien hallinnoimiseksi nykyistä tehokkaampaa tehtävien- ja vastuunjakoa lisäämällä ne työntekijöiden toimenkuviin, yhteistoiminnallista työntekijän palkkaamista tai tietojärjestelmien kokonaisuudenhallintaa ostopalveluna. Palvelukartasta, sen ominaisuuksista ja tietosisällöistä tulee viestiä jatkossa kohderyhmälähtöisemmin sekä monikanavaisesti valjastamalla palvelukartan tietosisältöjen tuottajat mukaan kohderyhmälähtöiseen viestintään. Palvelukartan toimijoiden ympärille tulee muodostaa klusteriverkosto, jonka toiminnan prosessidokumentointi antaa vankan perustan pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntatoimien liikunnan paikkatiedon hallinnan ja lähiliikuntapaikkojen esteettömyystiedon tuottamismallin laajentamiseen muihin Suomen suurimpiin kaupunkeihin.
Tässä strategiassa määritellään linjauksia ja rajauksia, joiden mukaisesti yleiseen käyttöön tarkoitettuja valtakunnallisia maastotietoja ja -karttoja ja sekä niihin liittyviä palveluita katsotaan tarkoituksenmukaiseksi tuottaa vuosina 2011–2020. Tässä strategiassa on otettu käyttöön termi Maastotietojärjestelmä kuvaamaan sitä tieto-, palvelu- ja toimintakokonaisuutta, jonka avulla perusmaastotietoa ja -karttoja tuotetaan, hallitaan ja jaetaan käyttäjille. Maastotietojärjestelmä on yksi tietoyhteiskunnan keskeinen perustietovaranto ja kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin perusta.