Kaikki aineistot
Lisää
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas Pirkanmaan kuntien päihdehoitopaikoista yhteystietoineen. Opas tulee käyttöön somaattisen osaston hoitajille. Somaattisella osastolla hoidetaan paljon myös päihdeongelmaisia potilaita. Tämän vuoksi opas voi olla tärkeä apuväline hoitajille autettaessa päihdeongelmaista. Oppaan tiedot olemme keränneet kuntien verkkosivuilta sekä soittamalla ja lähettämällä sähköpostia kunnan päihdehuollosta vastaaville työntekijöille. Teoreettiset lähtökohdat opinnäytetyössä olivat päihderiippuvuus, päihdehoitotyö, päihdepotilaan kohtaaminen sekä hoitoonohjaus. Oppaaseen olemme koonneet kunnat aakkosjärjestykseen ja listanneet näiden alle kuntien päihdepalvelut yhteystietoineen. Olemme myös kertoneet tarvitaanko kyseiseen hoitoon lähetettä, maksusitoumusta tai ajanvarausta. Työelämätahon kanssa olemme sopineet, että valmiin oppaan käyttö- ja julkaisuoikeudet siirtyvät Tampereen kaupungille. Kehittämisehdotuksena esitetään vastaavanlaisen oppaan tekemistä digitaalisessa muodossa. Tällöin oppaan päivitettävyys helpottuisi. Kehittämisehdotuksena olisi myös, että Tampereen kaupunki säännöllisesti päivittäisi tekemäämme opasta. Päivitettävässä oppaassa olisi hyvä kiinnittää huomiota helppokäyttöisyyteen myös asiakkaan näkökulmasta.
Tutkielmassa tarkastellaan päihteiden väärinkäyttäjien huoltoa ja sosiaalityön kehittymistä 1800-luvun loppupuolelta 2010-luvulle. Työssä käydään läpi päihdesosiaalityön kehittymistä, muuttunutta päihdehuoltolainsäädäntöä, päihdetyön medikalisoitumista sekä päihdetyön tulevaisuuden näkymiä. Työssä tarkastellaan myös sosiaalipalvelujen yksityistämisen ja sosiaali- ja terveystoimen keskittämisen vaikutuksia päihdetyöhön. Aiheen tutkiminen on erityisen ajankohtaista päihdehuoltoon vaikuttavien suurten muutosten johdosta. Tutkielma toteutettiin historiallisena kirjallisuuskatsauksena narratiivista sosiaalihistoriallista tutkimusotetta hyödyntäen. Kirjallisuuden analysointi toteutettiin sisällönanalyysinä. Työhön liittyy myös aatehistoriallinen näkökulma. Päihdehuolto ja päihdesosiaalityö on kehittynyt ja muotoutunut yhteiskunnallisten ja sosiaalipoliittisten muutosten mukana vaivaishoidollisesta, kurinpitoon ja kontrolliin perustuvasta järjestelmästä nykyiseen avohuoltoa ja valinnanvapautta korostavaan järjestelmään. Päihdehuoltoa koskeva lainsäädäntö on noudatellut kunkin ajan henkeä ja muuttunut kunkin ajan mukaiseksi. Käännekohtana kohti suvaitsevaisempaa säädäntöä oli 1960-luvun lopulla herännyt yhteiskunnallinen kritiikki vallitsevia käytäntöjä kohtaan. Tämä oli pohjana suurelle sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamiselle, joka toi mukanaan vapaamman päihdehuoltolain. Sosiaalialan koulutus loi pohjan ammattimaiselle sosiaalityön järjestelmälle Suomessa. Uudenlaiset Yhdysvalloista tuodut sosiaalityön menetelmät mullistivat päihdesosiaalityön käytäntöjä. Näitä casework menetelmiä sovellettiin ensin A-klinikoilla, josta ne levisivät pitkän ajan saatossa muille sosiaalityön sektoreille. Päihdehuoltojärjestelmä koki suuria muutoksia 1990-luvun laman ja muuttuneen päihdekäyttökulttuurin myötä. Tämä aiheutti lääketieteen tulon päihdehuoltojärjestelmään. Lisääntynyt medikalisaatio asetti haasteita päihdehuollolle, sosiaalinen aspekti oli vaarassa jäädä paitsioon. Medikalisaatio voi olla myös mahdollisuus. Lääketiede ja sosiaalitiede voivat yhdessä, moniammatillisella otteella toimien luoda uudenlaisia, kokonaisvaltaisia toimintatapoja päihdetyöhön. Viime vuosikymmenen aikana yleistyneet päihdepalvelujen keskittämiset ja yksityistämiset ovat siirtäneet päihdehuollon miltei kokonaan terveydenhuollon- ja muiden sosiaalipalvelujen kontolle. Muutokset jatkuvat ja pakottavat kehittämään uudenlaisia päihdesosiaalityön malleja. Väistämättömän edessä tilanteeseen on sopeuduttava ja otettava se mahdollisuutena kehittää yhä parempia päihdepalveluja.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää päihdepalveluita käyttävien 18–25- vuotiaiden nuorten mielipiteitä nykyisistä päihdepalveluista sekä siitä, millaisia nuoret haluaisivat päihdepalveluiden olevan, jotta ne parhaiten vastaisivat heidän tarpeitaan. Tutkimus mukailee käyttäjälähtöistä tutkimusta ja pyrkii antamaan palveluidenkäyttäjille mahdollisuuden kertoa mielipiteensä palveluista ja niiden kehittämistarpeista. Käyttäjälähtöinen tutkimus kuuntelee palveluiden käyttäjiä ja pyrkii sen avulla kehittämään palveluista paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavia. Nuorten päihteidenkäytöstä on puhuttu 2000-luvulla paljon. Päihteidenkäytön on todettu moninaistuneen ja erityisesti nuorten sekamuotoinen päihteidenkäyttö on lisääntynyt. Tämän johdosta on syytä miettiä, miten päihdepalvelut pystyvät vastaamaan tähän muuttuvaan palvelujen tarpeeseen. Myös Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmassa painotetaan palveluiden kehittämistä käyttäjälähtöisesti. Nuoria on palveluidenkäyttäjinä kuultu vähän, vaikka heillä voisi olla paljon annettavaa kehittämistyölle. Tutkimusaineistona on kuuden nuoren naisen ja miehen teemahaastattelu. Haastatellut käyttävät päihteitä ja heillä on kokemusta päihdepalveluista. Aineisto on kerätty yhdessä kaupungissa asuvilta nuorilta, mutta tutkimuksen ei ole tarkoitus käsitellä vain tämän kaupungin päihdepalveluiden tilaa vaan muodostaa laajempi käsitys nuorten kokemuksista päihdepalveluissa. Haastatellut nuoret ovat valikoituneet tutkimukseen vapaaehtoisesti sosiaalityöntekijöiden kautta. Haastatteluin saatu aineisto on analysoitu käyttämällä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan nuoret kokivat nykyiset päihdepalvelut passiivisina ja toivoivat päihdepalveluilta aktiivista toiminnallisuutta. Aktiivisuuden puutetta koettiin useilla eri päihdepalveluiden osa-alueilla. Työntekijöiden tavassa kohdata päihteitä käyttäviä nuoria oli nuorten mielestä kehittämisen ja koulutuksen tarvetta. Nuoret kokivat myös osattomuutta päihdepalveluissa. He eivät saaneet riittävästi vaikuttaa omaan päihdehoitoonsa. Laitoshoitoon nuoret halusivat yhteisöllistä työotetta, jolla heidän mukaansa oli vaikutusta myös laitoshoidon jälkeiseen arjesta selviytymiseen. Tämän tutkimuksen mukaan päihdepalvelut eivät pysty riittävästi vastaamaan nuorten tarpeisiin. Kehitettävää päihdepalveluissa on paljon. Käyttäjälähtöinen tutkimus on informatiivinen ja tuottaa tietoa palveluista palveluiden käyttäjän näkökulmasta. Haastatellut nuoret sitoutuivat ja antoivat asiantuntemuksensa tutkimukselle ja odottavat palveluiden kehittämistä käyttäjälähtöisesti.
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia interventiokeinoja alaikäisten huumeiden käyttöön on olemassa. Tarkoituksena on tarkastella, millaisia interventioita alaikäisten huumeiden käyttöön on toteutettu ja aiemmin tutkittu. Tutkimukseni on kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti havainnot alaikäisten huumeiden käytön yleistymisestä asiakaskunnassa ja tarve osata ohjata heitä oikealle hoitopolulle. Tutkimukseni aineisto painottuu ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Ulkomaisia tutkimuksia interventioista alaikäisten huumeiden käyttöön on tehty runsaammin. Suomalaisten tutkimusten määrä on vähäinen. Aineistoni koostuu yhteensä 34 tutkimuksesta, joista viisi on kansainvälistä review-tutkimusta. Olen jäsennellyt tutkimuksien interventiot alaikäisten huumeiden käyttöön sosiaalityön, terveydenhuollon ja oikeusjärjestelmien tarjoamiin keinoihin. Lisäksi aineistosta nousivat kouluilla toteutettavat interventiot sekä internetiä hyödyntävät interventiot. Perheen ja läheisten merkitys nousi esiin aineistossa vahvasti, ja tämän olen huomioinut tuloksia esitellessäni. Myös pakkohoidon mahdollisuus ja viimesijaisuus nousi esiin tutkimuksissa. Keskeinen asia tutkimuksessani on alaikäisten huumeiden käyttöön interventioiden toteuttamispyrkimys avohuollon toimenpitein psykososiaalisin keinoin. Suomessa huumeiden käyttö johtaa käytännössä usein huostaanottoon, jolla pyritään turvaamaan lasta haitalliselta käyttäytymiseltään. Lapsi sijoitetaan laitoshoitoon usein tavalliseen lastensuojelulaitokseen, koska nuorille suunnattuja päihdekuntoutuspaikkoja ei ole riittävästi. Alaikäisten huumeita käyttävien hyväksi tehdään paljon, mutta eri tahojen toiminta näyttäytyy erillisinä yrityksinä saada aikaan muutos, vaikka tutkimuksissa on viitteitä siitä, että moniammatillisuus ja menetelmien yhdistely toimivat. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erilaisten interventioiden käyttö alaikäisten päihdehoidossa on vasta kehittymässä. Lisääntynyt tarve on tuonut kehityspainetta. Perheen ja läheisten osallistuminen interventioihin on merkittävässä roolissa. Jatkotutkimuksen aiheeksi nousee, miten alaikäinen kokee erilaiset interventiot sekä millaisia vaikutuksia niillä saadaan.
Esityksessä ehdotetaan otettavaksi kokeiluluontoisesti käyttöön sopimushoidoksi kutsuttava uusi rikosoikeudellinen seuraamus. Sopimushoito olisi rangaistus, jonka tuomioistuin voisi tuomita lyhyehkön ehdottoman vankeuden sijasta sitä kaksi kertaa pidemmäksi ajaksi. Sopimushoito sisältäisi laaditun suunnitelman mukaista päihdehoitoa ja valvontaa. Sopimushoitoon sisältyisi hoitojakso laitoksessa, ellei tämä ole ilmeisen tarpeetonta. Sopimushoitoon kuuluvaa hoitoa antaisi päihdehuollon palveluja tarjoava toimintayksikkö. Valvonnasta huolehtisi Kriminaalihuoltolaitos. Sopimushoito olisi tarkoitettu rikoksentekijöille, joiden rikoksiin on merkittävästi vaikuttanut päihteiden ongelmakäyttö ja jotka suostuisivat sopimushoitoon. Sopimushoito olisi tarkoitettu niille, jotka päihdeongelmansa vuoksi eivät soveltuisi yhdyskuntapalveluun. Jos tuomittu ei suoriutuisi sopimushoidosta, se muunnettaisiin ehdottomaksi vankeudeksi.
Tässä projektiluontoisessa opinnäytetyössä oli tarkoitus kartoittaa Rauman päihdepalveluja. Projektin toimeksiantja oli Rauman päivystyksen osastonhoitaja. Kartoituksen pohjalta oli tarkoitus tehdä kooste, johon on tiivisti koottu Rauman päihdepalvelujen tyypit ja yhteystiedot. Tavoitteena oli, että koosteen avulla hoitajien olisi helpompi ja nopeampi ohjata päivystykseen saapuvia päihdeongelmaisia asiakkaita heille sopivien palvelujen piiriin. Opinnäytetyöntekijän henkilökohtaisina tavoitteina oli tuottaa mahdollisimman selkeä ja helppokäyttöinen kooste, josta on onnistuttu karsimaan epäoleellinen tieto pois. Raumalla ilmestyi vuonna 2014 opas, johon oli koottu Rauman mielenterveys- ja päihdepalveluja, ja tässä työssä päädyttiin työssä hyödyntämään kyseistä opasta. Oppaasta karsittiin projektiin sopivat palvelut, ja kartoitusta täydennettiin hakemalla internetistä lisää tietoa mahdollisista palveluista. Kartoitukseen päädyttiin ottamaan mukaan päihdeongelmaisille suunnatut avopalvelut, laitoshoitopaikat, asumispalvelut, auttavat puhelimet ja internet-sivustot sekä vertaistukiryhmät. Opinnäytetyöntekijä sai tilatun koosteen tarjolla olevista päihdepalveluista valmiiksi ja toimitti sen päivystyksen osastonhoitajalle. Toimeksiantaja ei ole antanut koosteesta palautetta, vaan sen on arvioinut ainoastaan opinnäytetyön ohjaaja. Vaikka henkilökunnan arviointia ei ole, voidaan olettaa että tuotoksesta on apua Rauman päivystyksessä tehtävään päihdetyöhön. Opinnäytetyöntekijä saavutti henkilökohtaiset tavoitteensa. Tulevaisuudessa tämän kaltaisesta projektista voisi olla hyötyä käytännön hoitotyössä siten, että potilaiden jatkohoitoon ohjaaminen helpottuisi. Saman alan eri palvelujen tietojen ollessa koottuna yhteen paikkaan ne olisivat helposti vertailtavissa, ja näin ollen asiakkaalle sopivimman palvelun löytyminen helpottuisi. Projektin ideaa voitaisiin hyödyntää muidenkin palvelujen kuten mielenterveyspalvelujen kartoittamiseen.
Esityksessä ehdotetaan otettavaksi kokeiluluontoisesti käyttöön sopimushoidoksi kutsuttava uusi rikosoikeudellinen seuraamus. Sopimushoidolla tarkoitettaisiin rangaistusta, jonka sisältönä on rikoksentekijän vapaaehtoinen suostuminen erityisen toimeenpanosuunnitelman mukaiseen hoitoon. Seuraamus olisi tarkoitettu sellaisille rikoksentekijöille, joiden riippuvuus päihteiden käytöstä on syynä heidän rikollisuuteensa ja joiden voidaan olettaa noudattavan hoito-ohjelmaa ja muita sopimushoidon ehtoja. Sopimushoidon edellytyksenä olisi myös, että sopimushoitoon tuomitsemista olisi pidettävä perusteltuna uusien rikosten ehkäisemiseksi ja tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi. Sopimushoitoa ehdotetaan kokeiltavaksi alueellisesti kolmen vuoden ajan. Seuraamuksen keskeinen kohderyhmä ovat ne rikoksentekijät, joita päihdeongelman vuoksi ei voida tuomita yhdyskuntapalveluun. Sopimushoito olisi rangaistus, jonka tuomioistuin voisi tuomita enintään kahdeksan kuukauden pituisen ehdottoman vankeuden sijasta. Sopimushoitoa ei saisi tuomita, jos yhdyskuntapalveluun tuomitseminen olisi myös mahdollista. Sopimushoitoon kuuluvaa hoitoa antaisi päihdehuollon palveluja tarjoava hoitoyksikkö. Sopimushoito toteutettaisiin kriminaalihuoltolaitoksen valvonnassa. Kriminaalihuoltolaitos tekee hoidon järjestävän hoitoyksikön kanssa sopimuksen sopimushoidon toimeenpanosuunnitelmaan sisältyvän hoidon järjestämisestä ja hoidon kustannuksista. Sopimushoidon kustannuksista vastaisi valtio. Sopimushoito käsittäisi päihdehuoltolaissa tarkoitettua päihdehoitoa vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Päihdehoito voisi olla päihdehuoltolaissa tarkoitettua avohoitoa, laitoshoitoa tai näihin hoitomuotoihin luokittelematonta hoitoa tai kuntoutusta taikka useita eri hoitomuotoja. Hoidon sisällön määrittää kussakin yksittäistapauksessa ilmenevä hoidon tarve. Sopimushoidon tavoitteiden, hoitokeskeisyyden ja hoidon sisällön vaihtelevuuden vuoksi sopimushoidon ja vankeuden pituutta ei voida suoraan verrata toisiinsa. Tuomittavan sopimushoidon pituus ilmenisi toimeenpanosuunnitelmasta, jonka mukaiseen sopimushoitoon tuomioistuin tuomitsisi rikoksentekijän. Tuomittu sitoutuu noudattamaan hoitosuunnitelmaa ja sopimushoidon ehtoja uhalla, että niiden rikkomisesta voi seurata tuomitseminen siihen vankeusrangaistukseen, jonka sijasta sopimushoitoa oli tuomittu. Toimeenpanosuunnitelma sisältäisi sopimushoidon pituuden, yksityiskohtaisen hoitosuunnitelman ja sopimushoidon täytäntöönpanoon liittyvät ehdot. Hoitosuunnitelmassa määritellään hoidon tarpeet ja tavoitteet, hoitomuodot ja niiden suunniteltu pituus sekä hoitoa antavat hoitoyksiköt.