Kaikki aineistot
Lisää
Työryhmä on selvittänyt erilaisia vaihtoehtoja lisätä kannustavuutta opintotuessa ja tehnyt ehdotuksen opintotuen kehittämistoimenpiteistä. Työryhmän mielestä järjestelmää tulee kehittää nykyrakenteen pohjalta siten, että se paremmin turvaisi päätoimisen opiskelun ajalle riittävän toimeentulon, tehokkaan opiskelun ja tutkinnon suorittamisen kohtuullisessa ajassa. Opintotukea kehittämällä arvioidaan lyhennettävän tutkinnon suorittamisaikaa. Työryhmä ehdottaa, että opintotuen kannustavuutta tulisi kehittää kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vuoden 2003 alusta lukien tulisi opintotuen keston ja tutkintojen työmäärän yhteensovittamiseksi ja tukiajan riittävyyden parantamiseksi pidentää 180 opintoviikon laajuisten tutkintojen enimmäistukiaika 60 tukikuukauteen. Lukuvuonna 2004-2005 tulisi korottaa asumislisässä huomioon otettavan vuokran rajaa, mahdollistaa tukiaikansa käyttäneille ylempää korkeakoulututkintoa suorittaville valtiontakaus opintolainaan opintojen loppuun saattamiseksi ja tehokkaasti opiskelleille nykyistä joustavampi opintorahan nostaminen opintojen loppuvaiheessa (korotettu opintorahajakso). Ehdotus mahdollistaisi nykyistä opintorahapainotteisemman tuen korkeakouluopiskelijalle opintojen loppuvaiheeseen, minkä arvioidaan ohjaavan tuen käyttöä nykyistä tavoitteellisemmaksi ja tehostavan samalla opintoja. Jatkovalmistelussa selvitetään opintotuen suunnitelmallisen käytön edistämiseksi edellytykset myöntää asumislisä vain opintorahan yhteydessä. Lainatakauksen myöntäminen parantaisi niiden opiskelijoiden mahdollisuuksia opintojen loppuun saattamiseen, jotka ovat käyttäneet tukiaikansa ja jäljellä on enää yhden lukuvuoden opinnot. Asumislisän vuokrakaton korottaminen tukisi opintotuen riittävyyttä ja kohdistuisi välttämättömien asumiskustannusten korvaamiseen. Tarve-harkinnan kiristyminen korjattaisiin samalla opiskelijan omia tulorajoja korottamalla. Toisessa vaiheessa lukuvuodesta 2005-2006 alkaen tulisi kolmen lukuvuoden aikana tarkistaa opintorahan ja valtiontakauksen määriä ottamalla huomioon vuoden 1995 jälkeen toteutunut kustannuskehitys. Opintotuen tasoa tulisi tarkistaa jatkossa tarpeen mukaan. Riittävällä opintotuella edistetään tehokasta opiskelua. Ehdotuksissa on otettu huomioon tutkintorakenteen uudistaminen kaksiportaiseksi.
Perheen perustaminen ja lapsen saaminen opiskeluaikana merkitsee usein taloudellisia rasitteita, joita pelkkä opintotuki ei pysty kattamaan. Taloudellisia vaikeuksia on erityisesti yksinhuoltajilla ja silloin, kun molemmat vanhemmat opiskelevat. Opintotuki poikkeaa useimmista syyperusteisista etuuksista siten, että tuen määrään ei vaikuta lasten lukumäärää. Vuosia 2007–2012 koskevan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (opetusministeriön julkaisuja 2008:9) mukaan selvitetään edellytykset esimerkiksi opintotukea kehittämällä parantaa niiden opiskelijoiden taloudellista toimeentuloa ja opiskeluedellytyksiä, joilla on huollettavanaan alaikäisiä lapsia. Työryhmä kartoitti työnsä aikana perheellisten opiskelijoiden taloudellista tilannetta ja erilaisia opintotuen kehittämisvaihtoehtoja. Työryhmän mielestä opintotuen tulisi olla riittävä turvaamaan päätoimisen opiskeluajan toimeentulo. Järjestelmän tulisi lisäksi mahdollistaa nykyistä paremmin yhtäaikainen opiskelu ja lasten hankkiminen. Työryhmän selvitysten perusteella opiskelijaperheiden taloudellisia edellytyksiä tulisi parantaa ottamalla käyttöön opintorahan huoltajakorotus. Lisäksi työryhmä ehdottaa opintolainan korkoavustuksen tulorajojen korottamista. Oikeus opintorahan huoltajakorotukseen olisi opiskelijalla, joka on alle 18-vuotiaan lapsen huoltaja. Opintorahan huoltajakorotuksen huoltajakäsite voisi perustua lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain huoltajakäsitteeseen. Tällöin huoltajakorotukseen olisivat oikeutettuja lapsen huollosta vastaavat vanhemmat tai muut henkilöt, joille huoltaminen on uskottu. Tarkoituksena olisi kohdentaa tuki nimenomaan ensisijaisille huoltajille. Huoltajakorotuksen saisi noin 23 000 perheellistä opiskelijaa. Huoltajakorotuksen määrä olisi 145 euroa kuukautta kohti, jolloin lasta huoltavan korkeakouluopiskelijan opintotuki nousisi 24,3 prosenttia ja muun kuin korkeakouluopiskelijan 26,6 prosenttia. Huoltajakorotuksen käyttöönotto lisäisi valtion menoja arviolta 23 milj. euroa vuodessa. Työryhmä ehdottaa, että opintorahan huoltajakorotus otettaisiin käyttöön 1.8.2011 lukien. Työryhmä esittää, että korkoavustuksen tulorajoja korotetaan ansiotason kehityksen perusteella 54 prosenttia. Korkoavustuksella on merkitystä lasta huoltavien taloudelliseen selviytymiseen opintojen päätyttyä. Korkoavustuksen tulorajoja on tarpeen tarkistaa opintolainan turvallisuuden lisäämiseksi. Tulorajat ovat jääneet jälkeen ansiotason kehityksestä, jonka seurauksena avustuksen merkitys ja saajien määrä on vähentynyt. Työryhmä haluaa kiirehtiä tätä muutosta, koska valtion takauksen perusteella maksettavaksi tulevien lainojen määrä on viime vuosina kasvanut. Työryhmän mielestä on tarpeen analysoida asumisen tuen uudistamisen yhteydessä mahdollisen uuden asumistukimallin vaikutuksia erikseen myös opiskelijalapsiperheiden asemaan.
Urheilijoilla saattaa olla toimeentulo-ongelmia jopa muita opiskelijoita enemmän: opintotuki ei riitä kattamaan kaikkia opiskelusta ja elämisestä aiheutuvia kustannuksia eikä urheilijoilla ole opiskelun ja valmentautumisen ohella enää aikaa työssä käymiseen; urheilusta aiheutuu kustannuksia, joita urheilujärjestöjen tarjoamat valmennustuet eivät välttämättä kata eikä valmennustukia edes riitä kaikille huipulle pyrkiville; lisäksi täysipainoinen valmentautuminen voi hidastaa opintoja niin, ettei yleinen opintotuki riitä koko tutkinnon ajaksi. Päätoimisen opiskelun ja ammattimaisen valmennuksen yhteensovittaminen edellyttää urheilijalta itsenäistä ja vastuullista opintojen ja valmennuksen suunnittelua. Toisaalta tarvitaan myös tukiverkostoa, joka kannustaa ja ohjaa opiskeluun ja urheiluun liittyvissä asioissa. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi työryhmä ehdottaa seuraavia toimenpiteitä: Koulutusjärjestelmä, opetusviranomaiset ja oppilaitokset: Oppilaitokset tehostavat urheilijoiden opintoneuvontaa sekä kehittävät urheilijan tarpeista lähteviä opiskelumahdollisuuksia ja joustavia opetusjärjestelyjä. Oppilaitokset hyväksyvät huippu-urheilun erityiseksi syyksi pidentää opiskeluoikeutta opiskelevan urheilijan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta sovittaessa. Mikäli yliopisto-opiskelun opintoajan rajaamista koskevat toimenpide-ehdotukset toteutuvat, yliopistot hyväksyvät systemaattisen huippu-urheiluvalmentautumisen perusteeksi opintoajan pidennykselle. Urheilujärjestöt: Lajiliitot nimeävät toimihenkilön tai toimielimen vastaamaan opiskeluihin liittyvästä lajilähtöisestä kehitystyöstä. Järjestöt sisällyttävät perustietoa urheilijan urasuunnittelusta kaikille tasoille valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen sekä seurajohdon koulutukseen. Urheiluseurat takaavat nuorille pelaajille sopimuksen kautta mahdollisuuden vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamiseen peliuran aikana ja luovat kaikille pelaajille edellytyksiä kouluttautumiseen urheilu-uran aikana. Urheilumanagerit huomioivat toiminnassaan urheilijoiden urasuunnittelun. Urheiluakatemiat sekä urheilujärjestöt tiivistävät yhteistyötään ja niiden toiminnan valtakunnallista koordinaatiota vahvistetaan. Yleinen opintotukijärjestelmä sekä urheilijoiden opiskelustipendit Opetusministeriö yhdessä opintotukilautakuntien kanssa hyväksyy huippu-urheiluvalmentautuminen erityiseksi syyksi, jonka perusteella on mahdollista saada lisää opintotukikuukausia opintojen loppuun suorittamiseksi. Urheilijoille myönnettävien opiskeluapurahojen määrää lisätään. Opiskeluapurahoja kohdennetaan erityisesti nuorille kehittyville urheilijoille. Apurahaa voidaan tarveharkintaisesti myöntää myös opintojen loppuunsaattamiseen. Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö kasvattaa omarahoitusosuuttaan, selkiyttää opiskeluapurahojen myöntämiskriteereitä ja tehostaa tiedotustoimintaa. Valmennustuet ja urheilutulot Olympiakomitea ja lajiliitot harkitsevat valmennustukien myöntämiskriteereiden muuttamista siten, että tukien piiriin pääsee nykyistä suurempi joukko ja että erityisesti nuorten kehittyvien urheilijoiden tarpeet tulee huomioiduiksi sekä pohtivat nykyistä yksilöllisemmän tarveharkinnan käyttöönottamista. Tuloverolain 116a pykälää muutetaan siten, että yksilöurheilijoiden ulkomaiset sponsori- ja kilpailutulot on mahdollista siirtää rahastoon samoilla perusteilla kuin kotimaisetkin tulot.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2005- |
ISSN: |
1459-4730 |
Tallennettuna: |
|
Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut virkatyönä selvityksen toisen asteen koulutuksen kustannuksista. Selvityksessä käsitellään toisen asteen opiskelijoille koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia sekä niiden tukijärjestelmää. Lisäksi tarkastellaan erilaisia tapoja korvata kokonaan tai osittain koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia.
Pohjoismaiset opintotukijärjestelmät ovat tulosta hyvinvointivaltioiden kehityksestä ja maiden koulutuspolitiikasta ja opintotuella on Pohjoismaissa monia funktioita. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka pohjoismaiset opintotukijärjestelmät eroavat toisistaan tuen määrän ja rakenteen, tuloihin perustuvan takaisinperinnän ja kannustavuuden osalta. Vertailun perusteella arvioidaan, millainen vaikutus järjestelmissä olevilla eroilla on opiskelijan opintososiaaliseen asemaan ja onko opintotuella pystytty vähentämään sosioekonomisen aseman vaikutusta korkeakouluopintoihin hakeutumisessa. Tutkimuksessa tarkastellaan opintotukijärjestelmiä korkeakouluopiskelijan näkökulmasta, suomalaisittain sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijan näkökulmasta. Mukaan on valittu kaikki viisi Pohjoismaata, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti. Tutkimusmetodi on vertaileva tutkimus ja tutkimusaineisto koostuu pääasiassa opintotukea myöntävien viranomaisten tuottamasta tiedosta. Tutkimuksen perusteella Pohjoismaiset opintotukijärjestelmät ovat tuen määrän ja taloudellista tuen tarvetta määrittelevien tulorajojen suhteen melko lähellä toisiaan, mutta tukirakenteissa ja kannustavuuteen tähtäävissä ratkaisuissa on suurempia eroja. Suomi ja Tanska ovat tukirakenteensa ja tulovalvontaan pohjautuvan takaisinperinnän osalta lähimpänä toisiaan. Järjestelmät ovat universaaleja ja niissä korostuu opintorahan osuus opintojen rahoitusmuotona. Islantilaisessa pelkkään lainaan perustuvassa järjestelmässä on paljon neoliberaaleja piirteitä. Norjalaisessa järjestelmässä on panostettu kannustavuuteen. Ruotsalainen järjestelmä sijoittuu vertailussa mukana olleiden maiden keskelle. Suomalaisten opiskelijoiden asema on pohjoismaisittain tarkasteltuna melko hyvä. Tuki on opintoraha- ja asumislisäpainotteinen ja lainan määrä jää pienempään rooliin kuin Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Tanskalainen järjestelmä on opiskelijan kannalta edullisin, sillä opintotuki on selkeästi opintorahapainotteinen ja opintorahan määrä on Pohjoismaista korkein. Norja sijoittuu kokonaistuen määrässä, opintoraha ja lainan määrä laskettuna, ykköseksi.
Opintotuki on Kansaneläkelaitoksen toimeenpanema, opiskelijan opintojen aikaisia toimeentulomahdollisuuksia parantava etuus. Opintotuen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on opintotukilain 5 §:n muun muassa opintojen päätoiminen harjoittaminen ja opinnoissa edistyminen. Opintotukilain 5 b §:ssä säädetään opintojen riittävästä edistymisestä ja opintotuen takaisinperinnästä tilanteessa, jossa opintojen edistyminen ei ole ollut riittävää. Opiskelijan ilmoitusvelvollisuudesta säädetään opintotukilain 41 §:ssä. Opintotukea hakevan henkilön tulee ilmoittaa opintotuen myöntämiseksi tarvittavat tiedot ja opintotukea saavan tulee ilmoittaa opintotukeen vaikuttavista muutoksista. Opintotuen väärinkäytöksiin liittyvistä rikosnimikkeistä yleisin on petos. Tavallisimmin on kyse siitä, että henkilö on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Petoksen tunnusmerkistö voi tällöin täyttyä, jos henkilö on hakenut opintotukea, vaikkei hänen ole ollut tarkoitus harjoittaa päätoimisia opintoja. Vaihtoehtoisesti petoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos opintotukea saava henkilö ei ole ilmoittanut Kansaneläkelaitokselle tai Kansaneläkelaitoksen puolesta toimivalle opintotukilautakunnalle opintotukeen vaikuttavasta muutoksesta, kuten opintojen keskeytymisestä. Tutkielmassa hyödynnetään käräjäoikeusaineistoa, joka koostuu 13 lainvoimaisesta eri käräjäoikeuksien antamista tuomioista. Kolmessa aineiston tapauksessa syyte on hylätty ja kymmenessä vastaaja on tuomittu petoksesta. Kaikissa tapauksissa kyse on ollut siitä, että syytetty on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Lähes jokaisessa tapauksessa sekä syytettä että tuomiota on perusteltu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä. Tutkielmassa selvitetään käräjäoikeusaineistoon kuuluvien tuomioiden avulla, miten tuomioistuimet käytännössä arvioivat edellä kuvattua menettelyä mahdollisena petoksena. Lisäksi tutkielmassa selvitetään opintotukilain ja opintotukiasetuksen sisältöä tutkielman aiheen näkökulmasta sekä sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä, petoksen tunnusmerkistöä ja rikosoikeudellista tahallisuutta.
OECD:n raportissa (2015) esitetään tuloerojen vähentävän maan inhimillistä pääomaa. Raportin estimoinneissa havaittiin tuloerojen heikentävän vähän kouluttautuneiden perheiden osuutta korkeakoulutetuista. Tässä tutkielmassa selvitetään samalla aineistolla ja samanlaisilla estimoinneilla tätä yhteyttä. Tämän työn estimoinneissa tutkitaan tuloerojen lisäksi logaritmoitujen lukukausimaksujen ja opintotuen yhteyttä korkeakoulutuksen todennäköisyyteen. Näillä uusilla muuttujilla pyritään selvittämään johtuuko tuloerojen negatiivinen yhteys korkeakoulutukseen rahoitusongelmista vai muista tekijöistä. Tuloerojen negatiivinen yhteys vähän kouluttautuneiden perheiden korkeakoulutukseen säilyi tässä työssä. Kun lukukausimaksut lisättiin malliin, niin tuloerojen negatiivinen yhteys voimistui entisestään. Lukukausimaksuilla oli positiivinen yhteys korkeakoulutuksen todennäköisyyteen kaikissa ryhmissä. Lukukausimaksujen positiivinen yhteys saattaa selittyä korkeakoulutuksen tarjonnan kasvulla. Lukukausimaksut helpottavat korkeakoulujen rahoitusta ja saattavat kasvattaa aloituspaikkojen määrää. Tuloerojen negatiivinen yhteys ei todennäköisesti johdu korkeakoulutuksen rahoitusongelmista, vaan syyt löytyvät jostain muualta. Tuloerot saattavat esimerkiksi kasvattaa peruskoulutuksen laatueroja eri ryhmien välillä.
Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden voidaan havaita valmistuvan tutkinnostaan keskimäärin vanhempina verrattuna muihin Pohjoismaihin tai OECD-maiden keskiarvoon. Tämä tarkoittaa, että suomalaiset korkeakouluopiskelijat siirtyvät täyspäiväiseen työelämään suhteellisen myöhään, jonka johdosta he kerryttävät elinkaarensa ajalta valtiolle vähemmän verotuloa. Lyhentämällä opiskelijoiden valmistumisaikoja pystyttäisiin lisäämään valtion verotuloja pidemmän työuran ja progressiivisesta tuloverotuksesta johtuvan korkeamman veroasteen myötä. Yhtenä keinona korkeakouluopiskelijoiden keskimääräisen valmistumisajan lyhentämiseksi Suomen valtio otti vuonna 2014 käyttöön opintolainahyvitysjärjestelmän. Opintolainahyvityksen tavoitteena on kannustaa korkeakouluopiskelijoita valmistumaan tutkintonsa määräajassa luomalla taloudellinen kannustin määräajassa valmistumiselle. Tämä kandidaatintutkielma pyrkii arvioimaan opintolainahyvitysmallin korkeakouluopiskelijoille luomia kannustinvaikutuksia. Apuna kannustinvaikutusten arvioinnissa käytetään teoriakirjallisuudesta saatavia johtopäätöksiä sekä aiempia tutkimuksia opiskelijoiden rahallisiin kannustimiin liittyen. Teoriakirjallisuuden pohjalta voidaan todeta opintolainahyvityksen kannustinmallin olevan perustellusti rakennettu ja todennäköisesti kannustavan opiskelijoita valmistumaan määräajassa. Myös opiskelijoiden taloudellisiin kannustimiin liittyvien tutkimusten perusteella voidaan epäillä opintolainahyvityksen olevan tehokas keino valmistumisaikojen lyhentämiseksi. Tämä tutkielma ei kuitenkaan pyri toteamaan kausaalisuhdetta opinto lainahyvitysjärjestelmän ja valmistumisaikojen lyhenemisen välillä. Opintolainahyvityksen kannustinvaikutusten tutkiminen ekonometrisin menetelmin on suositeltavaa tässä tutkielmassa esitettyjen johtopäätösten vahvistamiseksi tai kumoamiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia korkeakouluopiskelijoiden kohtaamia ongelmia opinto-tukijärjestelmässä. Opinnäytetyön pääongelmana on ’Korkeakouluopiskelijoiden kohtaamat ongelmat opintotukijärjestelmässä’. Alaongelmana oli tutkia työnteon vaikutusta opiskelijoiden opintotukietuuksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdollisia kehityskohteita itse opinto-tukijärjestelmästä. Toisaalta tutkimus tällaisenaan tarjoaa myös laajan tietopaketin opintotuesta kiinnostuneelle. Opinnäytetyö rajattiin koskemaan korkeakouluopiskelijoita, heidän muodostaessa suurimman osan opintuen käyttäjistä. Tutkimusongelmien selvittämiseksi, opinnäytteessä hyödynnettiin sekä laadullista, että määrällistä tutkimusmenetelmää. Opiskelijoiden kohtaamien ongelmien selvittämiseksi, opinnäytetyössä tutkittiin sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen Kelan ylläpitämää ’’Kysy Kelasta’’ foorumia. Foorumilla opiskelijat saavat esittää heitä askarruttavia kysymyksiä suoraan Kelan virkailijoille. Alaongelmaa, ansioiden vaikutusta opintotukietuuksiin – opinnäytetyössä tutkittiin määrällisin menetelmin, ja tarkemmin laskennan keinoin. Käytän-nössä testattiin opintotukietuuden käyttäytymistä tulojen noustessa, selville saatiin muun mu-assa työnteon rahallinen hyöty opiskelijoiden nettotulojen vertailussa. Opinnäytetyö tehtiin marraskuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana. Opinnäytetyön toimeksiantaja toimi liiketalouden koulutusohjelman johtaja Heljä Mäntylä, Porvoon yksiköstä. Tutkimuksen tarkemmista ajankohdista kerrotaan itse tutkimuksessa. Määrällisen alaongelman selvittämisen yhteydessä tutkimus teki selväksi nettotulojen olevan melko lähellä toisiaan, riippumatta siitä – työskentelikö opiskelija vähän vai paljon. Laadullisen tutkimuksen johdosta selvisi opintotukijärjestelmän muutama heikkous. Tutkimustuloksia hyö-dyntämällä opintotukijärjestelmää voidaan kehittää niin prosessiltaan kuin järkevyydeltään. Muuttamalla opintotukijärjestelmää tulosten mukaisesti järjestelmän mielekkyys paranee, on-gelmakohtia saadaan paikattua, sekä valtion verokertymää voidaan nostaa.
Kieli: | fin swe |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2005- |
ISSN: |
1795-7370 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Opinnäytetyön kuvaus: Opinnäytetyömme tarkoitus on selvittää Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakouluopiskelijoiden opintotukeen liittyviä näkemyksiä, taloudellista tilannetta sekä opintojen ja toimeentulon yhteensovittamista lukuvuonna 2006-2007. Tutkimuksessa selvitetään nykyisen opintotukijärjestelmän riittävyyttä turvaamaan opiskeluaikaista toimeentuloa ja sitä, minkälaisia vaikutuksia opiskeluaikaisella työssäkäynnillä on opiskeluun ja opiskelijan toimeentuloon. Kyselyn tuottamilla vastauksilla ja valtakunnallisiin opiskelijatutkimuksiin vertaamalla pyrimme tuottamaan tietoa ja uusia näkökulmia Lapin ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelun rahoittamiseen ja talouteen liittyvissä seikoissa. Kyselyn tuloksia analysoidessa on käytetty hyväksi aikaisempia sekä kotimaisia, että kansainvälisiä opiskelijatutkimuksia. Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Teoriaosuudessa keskityimme opintotuen esittelyyn. Korkeakouluopiskelijoiden muu toimeentuloturvan rajasimme tietoisesti teoriaosuuden ulkopuolelle, koska tutkimusongelmamme keskittyy nimenomaan opintotukikysymyksiin. Metodologinen esittely: Opinnäytetyömme on kuvaileva tutkimus. Käsittelemme tutkimusongelmaamme kvantitatiivisen lähestymistavan keinoin. Toteutimme tutkimuksemme kyselytutkimuksena Webropol –tietokoneohjelman avulla. Opinnäytetyössämme on kyse kokonaistutkimuksesta sillä tutkimuksessa on mukana koko perusjoukko, nuorten koulutukseen osallistuvat opiskelijat. Keskeiset tutkimustulokset: Opiskelun aikaisella työnteolla on todella vaikutusta opiskeluun ja opinnoissa edistymiseen. Tutkimuksemme mukaan yli puolella Lapin ammattikorkeakouluopiskelijoista on mielestään toimeentulovaikeuksia. Kyselyymme vastanneista 83 prosenttia ilmoitti kuukausitulojensa alittavan niin sanotun tuhannen euron köyhyysrajan. Johtopäätökset: Tutkimuksemme mukaan opintotukijärjestelmässä on parantamisen varaa, nykyjärjestelmä ei siis ole ajan tasalla opiskelijoiden välttämättömiin menoihin suhteutettuna. Opiskelun aikaisella työnteolla on vaikutusta sekä opiskelijan toimeentuloon että opiskeluun.