Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyössä tutkitaan kirjaston asiakkaiden nuottien hankintatapoja keskittyen otsikon kysymykseen ”nuotit kirjastosta vai verkosta”. Opinnäytetyö kartoittaa myös laajemmin nuotteja ja partituureja käyttävien ihmisten erilaisia toimintaympäristöjä. Musiikki taidemuotona on moneen suuntaan aukeava, monia eri ammattikuntia työllistävä. Tutkimuksen on tilannut Sellon kirjasto Espoossa. Se on kehittämistutkimus, jonka tulosten avulla voidaan kehittää Sellon ja muiden musiikkikirjastojen nuotteihin liittyvää toimintaa. Tutkimuksessa on laadullinen tutkimusote ja myös määrällinen osio. Teoriaosuuteen kuuluu lyhyt musiikkikirjastohistoria-osuus sekä laajemmat selvitykset fyysisistä nuoteista kirjaston aineistona sekä e-nuoteista. Empiirisessä osassa on teemahaastateltu yhteensä 20 Sellon ja Tapiolan kirjastojen musiikkiosastojen asiakasta. Asiakaskyselyn mukaan kirjasto on vielä niukasti eli 3 prosenttia verkkoa edellä suosituimpana paikkana etsiä ja hankkia nuotteja tai partituureja. Erilaisilla asiakkailla on erilaisia nuottien käyttötapoja ja -tarpeita; eri formaatilla on etunsa ja puutteensa. Asiantuntijahaastattelut ovat tärkeitä, koska painettua tai verkkoaineistoa ei paljoa löydy. Alue on vähän tutkittu ja nopeassa muutoksen tilassa. Ryhmäasiantuntijahaastattelussa oli mukana kolme asiantuntijaa nuottien kustannus- ja tiedonhakunäkökulmista. Kahdeksan asiantuntijaa vastasi avoimeen teemahaastattelulomakkeeseen, kukin omasta näkökulmastaan. Kaupalliset toimijat vastasivat, ettei e-nuotti pysty korvaamaan fyysisiä nuotteja, etenkään ns. urtext-editioita, joita musiikin opiskelijat ja ammattilaiset käyttävät. Kirjastojen ja oppilaitosten kirjastojen edustajat vastasivat, että ammattilaiset siirtyvät ajan myötä soittamaan digitaalisiin ympäristöihin, harrastajat harvemmin. E-nuotit ja fyysiset nuotit elävät vielä pitkään rinnakkaiseloa täydentäen toisiaan. Opinnäytetyön aikaan kirjasto-, kauppa- ja kustannusala digitalisoituvat vauhdilla. Murrosvaiheen alalla aiheuttaa aineistojen digitaalisen jakelun lisääntyminen. Nuottien digitalisoituminen on ollut muita aineistoja hitaampaa. Suojauskäytännöt ovat vielä auki, monet erilaiset nuotinnosohjelmat sekä yhteisen standardin ja päätöksen puuttuminen pääasiallisesta jakelutavasta hidastavat kehitystä. Graafinen nuottikuva on haasteellinen digitoida ja vaatii erityiset näytöt. Tällä hetkellä fyysiset nuotit ovat vielä monessa tarkoituksessa hyvin tarpeellisia. Ainakin 20 - 40 vuotta vielä jotkut ihmisryhmät käyttävät niitä; mitään takarajaa ei voi käytölle asettaa. Kaikkea nuottimateriaalia ei saa milloinkaan nettiin; eivätkä kaikki sitä voi tai halua sieltä käyttää. Tekijänoikeuslaki määrää alan käytäntöjä. Nyt varsinkin uusi populaarimusiikki on laajasti tekijänoikeuden suojaamaa. Klassista vanhempaa, osin maksullista, löytyy netistä jo paljon; jos se sieltä löydetään. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Asiakkaiden käyttäytyminen, digitaalisten nuottien saatavuus ja markkinat, oppilaitosten ja musiikkikirjastojen resurssit sekä tärkeimpinä tekijänoikeus ja e-nuottien julkaisutekniikkaan liittyvät ratkaisut vaikuttavat kaikki siihen, millaisiksi e-nuottien ja e-parituurien saatavuus ja hinnat tulevaisuudessa muodostuvat.
sisällön kuvaus: Fazerin karamellipapereitten aiheissa heijastuivat maailman tapahtumat ja mikään ajankohtainen ei ole ollut vierasta. Cake Walk -karamellin kääreessä kuvastuu muoti-ilmiö, joka oli ensimmäinen mustien kulttuurista valkoisille siirtynyt tanssi. Cake Walk levisi Suomeen 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuonna 1903 sitä jo tanssittiin lehtitietojen mukaan mm. Hämeenlinnassa ja Turussa. Helsingissä Cake Walkia nähtiin mm. Siltasaaren Circus Cinisellin esittämänä syksyllä 1904.
Opinnäytetyössäni perehdyin ylä-savolaisen mestaripelimanni Tuure Niskasen soittotyyliin ja soitteisiin. Opinnäytetyötä varten nuotinsin 35 Tuure Niskasen soittamaa sävelmää ja tämän työn pohjalta pyrin selvittämään Tuure Niskasen soittotyylin ominaisimmat piirteet. Soittotyyliä analysoidessani kiinnitin huomiota korukuvioiden, rytmin, jousen ja sävellajien käyttöön.
Tutkimuksessani tarkastelen kuvionuottimenetelmän hyödyntämistä musiikin yleisopetuksessa sekä opettajan että oppilaan näkökulmasta. Tutkimuksessani otan selvää, kuinka kuvionuottimenetelmä soveltuu sekä soittamiseen että soiton opettamiseen, ja kuinka menetelmä vaikuttaa kyseisessä tutkimusprosessissa mukana olleiden oppilaiden soittamisen oppimiseen ja motivaatioon. Tarkastelun kohteena on soiton eri osa-alueet kuten melodian soitto, säestyssoitto sekä luova toiminta kuten omien soolojen tekeminen ja säveltäminen.Tutkimukseen osallistuvassa ryhmässä on useampia oppilaita, joilla esiintyy keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteita, joten yhtenä tutkimustavoitteena on selvittää, onko metodin hyödyntämisellä vaikutusta oppilaiden keskittymiseen. Kuvionuottimenetelmä on alun perin kehitetty niitä varten, joille perinteisen nuottikirjoituksen lukeminen on mahdotonta. Tutkimuksen avulla haluan kuitenkin tarkastella kuvionuottimenetelmän ulottuvuuksia musiikin yleisopetuksessa, ja sitä, voisiko menetelmän avulla musiikinopetusta kehittää yhä paremmin erilaiset oppijat huomioivammaksi. Tutkielmani teoriaosuudessa luon katsauksen kuvionuottimenetelmän historiaan, perusteisiin sekä aiempiin menetelmää koskeviin tutkimuksiin. Tutkimukseni suoritin toimintatutkimuksena eräässä keskisuomalaisessa koulussa 2. luokalla, jonka musiikinopettaja oli aktiivisesti mukana tutkimusprosessissani. Tutkimusprosessia varten jaoimme tutkimukseen osallistuvat oppilaat kahdeksi ryhmäksi. Tutkimusprosessini muodostuu kahdesta syklistä, jotka videoin aineiston analyysia varten. Ensimmäisessä syklissä pidin molemmille ryhmille neljä opetustuokiota, joissa kävimme laattasoitinten alkeita kuvionuoteilla. Tutkimuksen toisessa syklissä tapasin jokaisen oppilaan kertaalleen. Tapaamisissa oppilaat soittivat sähköpianoa kuvionuoteilla, ja haastattelin oppilaita myös muutamalla kysymyksellä opetuskokonaisuudesta. Opetuskokonaisuuden päätyttyä luokan oma musiikinopettaja katsoi opetusvideoni ja kommentoi niitä kirjallisesti. Noin puoli vuotta tutkimuksen jälkeen tapasimme opettajan kanssa jälleen, ja tein hänelle tutkimusta koskevan loppuhaastattelun. Tutkimustulokset osoittivat, että kuvionuottimenetelmän hyödyntämisellä oli useita positiivisia vaikutuksia oppilaiden soittamisen oppimiseen ja motivaatioon. Vaikka rytmin hahmottaminen osoittautui tutkimuksen aikana kuvionuoteilla haastavaksi, oppilaiden soittamisen oppiminen oli opetuskokonaisuuden aikana nopeampaa ja helpompaa kuin normaaleilla musiikintunneilla. Erityisen motivoivaksi tutkimustulosten perusteella osoittautui kuvionuoteilla säveltäminen, jota oli ainakin opettajan, ja havaintojen perusteella myös oppilaan näkökulmasta, helpompi lähestyä kuvionuottien avulla. Oppilaat, joilla esiintyi keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmia, olivat tutkimusprosessin aikana rauhallisempia, ja pääsivät soittamisen tuntuun paremmin kuin normaaleilla musiikintunneilla. Tuloksissa metodin vaikutuksen lisäksi huomioitavia tekijöitä ovat ryhmäkoko, tuokion pituus sekä muiden oppilaiden vaikutus.
Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin, millaisia havaintoja eksperttitason pianistit pystyvät tekemään 500 ms:n aikana nuottikuvasta. Aineiston keruuta varten suunniteltiin nuotinlukukoe, jossa koehenkilöille esitettiin yhteensä yhdeksän kolmen rivin mittaista katkelmaa kolmelta eri tyylikaudelta (barokki, klassismi ja romantiikka) peräisin olevista pianoteoksista. Jokaisen näytteen jälkeen koehenkilöt saivat kuvailla omin sanoin tekemiään havaintoja. Lisäksi he esittivät arvion kunkin teoksen edustamasta tyylikaudesta. Kokeeseen osallistui 25 eksperttitason pianistia, joista 4 henkilöä oli suorittanut musiikin ylemmän korkea-koulututkinnon, 11 alemman korkeakoulututkinnon, 8 opiskeli parhaillaan ammattikorkeakoulussa ja 2 henkilöä oli suorittanut musiikkialan perustutkinnon. Osallistujien keski-ikä oli 29,6 vuotta ja he olivat toimineet aktiivisesti pianisteina keskimäärin 10,5 vuotta. Nuotinlukukokeesta saadut vastaukset analysoitiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä hyö-dyntäen. Kvantitatiivisessa tarkastelussa havaittiin ensinnäkin, että koehenkilöt osasivat tunnistaa tyylikausia hy-vin. Kunkin tyylikategorian (barokki, klassismi, romantiikka) kohdalla oikeiden tyylimääreiden antaminen oli mer-kitsevässä määrin tavallisempaa kuin vastaavien tyylimääreiden antaminen koko vastausjoukossa. Kuuluisien teos-ten, kuten Chopinin Valssin op. 64 nro 1 (”Minuuttivalssi”) ja Beethovenin Sonaatin op. 13 (”Pateettinen”), koh-dalla teokset tunnistettiin joskus jopa nimeltä. Lisäksi vertailemalla oikeiden ja väärien tyylimääreiden antamisen ajoituksia ilmeni, että oikeat vastaukset annettiin tilastollisesti merkitsevässä määrin vääriä nopeammin. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi keskittyi yhteen nuotinlukukokeen ärsykkeistä, Beethovenin Sonaatin op. 13 kolmanteen osaan. Vastauksissa esiintyviä tyylikausiin liittyviä päättelyketjuja tarkastelemalla ilmeni, että koe-henkilöiden päättelytavat olivat palautettavissa Frankishin ja Evansin (2009) esittämään ajattelun kaksoissystee-mimalliin. Vastauksissa esiintyi sekä nopeaa, intuitiivista päättelyä muistuttavaa tyylikausien nimeämistä että ra-tionaalista, harkintaan perustuvaa päättelyä. Molemmilla päättelytavoilla saatettiin päästä oikeaan tulkintaan tyyli-kaudesta. Intuitiivisesti annetut päätelmät tyylikaudesta olivat kuitenkin kaikki oikeita — vääriä päätelmiä annettiin ainoastaan harkintaan perustuvan päättelyn kautta. Tulokset antavat ymmärtää, että kokeneet nuotinlukijat pystyvät lyhyessäkin ajassa erottamaan nuottitekstis-tä olennaisia seikkoja ja tekemään niiden pohjalta oikeita päätelmiä sävellyksen tyylikauteen liittyen. Tulokset ovat linjassa aiemman nopeita päätelmiä koskevan tutkimuksen kanssa, joissa intuitio määritellään ”tunnistamisena” (Simon 1992) eli asiantuntijan kykynä tehdä oikeita päätelmiä informaation ollessa rajallinen.
Tämä opinnäytetyö käsittelee nuotinluvun oppimiseen ja opettamiseen liittyviä haasteita erityisesti pianonsoiton alueella. Olen pohtinut, millä tavoin voitaisiin edistää nuotinlukutaidon saavuttamista perustason opetuksessa. Työn tarkoituksena on ollut löytää vastauksia kysymyksiin, millaisia harjoituksia nuotinlukutaidon määrätietoiseen, tulokselliseen kehittämiseen tarvitaan ja kuinka nuotinlukutaitoa tulisi opettaa musiikkioppilaitoksissa, jos se rinnastettaisiin yhtä vakavasti otettavaksi haasteeksi kuin kouluissa lukemaan opettaminen. Aiheeseen liittyvät kuuden vuoden kokemukseni päätoimisena pianonsoitonopettajana heijastuvat tässä työssä. Myös lastenohjaajan koulutukseni antaa taustaa pohdinnoilleni. Teoreettisia perusteita työlle olen poiminut pääasiassa lähdekirjoista. Teen parhaillani julkaistavaksi tarkoitettua soittotuntikäyttöön suunnattua opetusmateriaalia nuotinluvun ja musiikinteorian opettamisesta, ja tämän työn tarkoituksena on osaltaan ollut pohtia sen tekemisen yhteydessä nousseita kysymyksiä. Ohjaajinani tässä työssä ovat olleet Kaija Huhtanen ja Marja Vuori. Taiteen perusopetuksen tavoitteisiin kuuluu musiikin lukutaidon saavuttaminen, mutta se ei kaikissa tapauksissa tunnu toteutuvan. Kyseessä on taito, jolla ei ole välttämättä tekemistä musikaalisuuden kanssa, vaan merkittävää on visuaalinen hahmotuskyky ja nähdyn yhdistäminen säveltasoihin ajallisena prosessina. Taitotasoa voidaan ainakin jossain määrin kehittää harjoittelun myötä. Tein vertailua musiikkioppilaitoksen ja koulun välillä, ja oleellinen huomio on, että luokanopettajien ammatillisessa koulutuksessa lukemaan opettaminen on yhtenä opetuksen tärkeimmistä sisällöistä, mutta sen sijaan nuotinlukutaidon opettaminen on musiikkipedagogin koulutuksessa vain sivuroolissa. Käsittelemäni tiedon perusteella nuotinluvun opettamiseen keskittyvää ajallisia harjoituksia sisältävää oppimateriaalia ei Suomessa ole. Materiaalia suunniteltaessa siihen tulisi sisällyttää eriyttäviä harjoituksia ainakin nuotinluvun kahden pääasiallisen osa-alueen, rytmien ja säveltasojen, harjoittamiseen. Oppilas tarvitsee siis kirjallisten nuottitunnistustehtävien lisäksi ajassa tapahtuvia harjoituksia, joiden avulla hän oppii reagoimaan nopeasti viivastolla näkemiinsä sävelkorkeuksiin ja rytmeihin.
Opinnäytetyön tehtävänä oli löytää perusteluita bänditoiminnan käytölle sosiaalipedagogisessa asiakastyössä. Toimeksiantajana toimi Eteva kuntayhtymä. Opinnäytetyö toteutettiin Hämeenlinnassa Etevan Virvelinrannan toimipisteessä. Tutkimukseen otti osaa kolme bändikerhoon osallistunutta nuorta. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat sosiaalipedagogiikka, sosiokulttuurinen innostaminen sekä kuvionuottimenetelmä. Kerhon toteutusta tuki tekijöiden kokemus bänditoiminnasta. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä bänditoiminnasta sosiokulttuurisen innostamisen piirteitä. Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja ryhmähaastattelua. Opinnäytetyön tulokseksi saatiin monipuolinen joukko sosiokulttuurisen innostamisen piirteitä, jotka liittyivät esimerkiksi kulttuuriseen demokratiaan ja voimaantumiseen. Toiminnallinen osuus ja tutkimus osoittivat, että bändikerho oli arkea rikastuttava ja kasvattava kokemus niin ohjaajille kuin asiakkaillekin. Kuvionuottimenetelmä todettiin hyväksi työvälineeksi. Sen käyttö ei vaadi tavallista enempää musiikillista lahjakkuutta. Suurin haaste tulevaisuudessa on järjestää asiakkaille nykyisillä henkilöstömäärillä mahdollisuus jatkaa bänditoimintaa arjessaan. Tutkimustuloksista päätellen bänditoiminnan tarjoaminen asiasta kiinnostuneille tarjoaa myös ohjaajalle uuden tavan tutustua asiakkaisiin.
Erilaisten oppijoiden asemasta musiikkioppilaitoksissa on keskustelu vasta viime aikoina. Oppimateriaalia tai tutkimustietoa soittajien kokemuksista on kuitenkin vähän. Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä on koko maan kattava ja sen piirissä opiskelee tuhansia nuoria eri puolilla maata. Lukivaikeuksia arvellaan olevan noin kahdellakymmenellä prosentilla lukemista opettelevista lapsista, joten heitä on luultavasti soittamista harrastavissa lapsissa ja nuorissa enemmän kuin olemme osanneet ajatella. Tässä tutkimuksessa tuon näkyville lukihäiriöisen pianonsoittajan kokemuksia samalla kun käsittelen lukihäiriötä ilmiönä. Tutkimukseni oli tapaustutkimuksen ja toimintatutkimuksen yhdistelmä. Käytin tutkimusaineistona sekä omia kokemuksiani lukihäiriöisen piano-oppilaan opettamisesta että hänen ja hänen vanhempiensa haastatteluja, kuten myös oppilaani vauvamuistokirjoja ja muita dokumentteja. Haastattelujen tarkoitus oli antaa oppilaalle mahdollisuus kertoa itse, millaisia vaikutuksia lukihäiriöllä on ollut hänen oppimiseensa. Vanhempien haastatteluilla pyrin syventämään tietojani oppilaani lapsuudesta ja kokemuksista. Tutkimukseni mukaan lukihäiriöisen oppilaan opettamiseksi nousevat tärkeäksi ajan antaminen oppilaan etenemiselle, oppilaan harjoittelun merkitys ja motivaatio. Opettajan rooli on merkittävää kaikilla näillä alueilla. Opettajan on unohdettava musiikkioppilaitosten perinteestä usein nousevat sanattomat vaatimukset nopeasta etenemisestä ja kohdattava oppilas aidosti yksilönä. Opettajalla on myös oltava käytössään laaja keinovalikoima oppilaan auttamiseksi. Tässä tarvitaan myös hyvin suunniteltua täydennyskoulutusta.