Kaikki aineistot
Lisää
Joukkuevoimistelu on vähäisestä julkisesta näkyvyydestään huolimatta harrastajamäärältään yksi Suomen suosituimmista tyttöjen ja naisten urheilulajeista. Se on Suomen voimisteluliiton suurin laji. Joukkuevoimistelu on ainutlaatuinen ilmiö, sillä se on Suomessa syntynyt, kokonaan naisten organisoima urheilulaji, joka on levinnyt kansainvälisesti. Lajia on sen suosiosta riippumatta tutkittu todella vähän ja varsinkin yhteiskuntatieteellinen tutkimus loistaa poissaolollaan. Ilmiön ainutlaatuisuus tekee siitä kuitenkin mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Joukkuevoimistelun tutkimus tarjoaa uutta arvokasta tietoa paitsi lajista itsestään, myös suomalaisesta liikuntakulttuurista ja naisten yhteiskunnallisesta asemasta. Tässä tutkielmassa tarkastelen joukkuevoimistelun eriytymistä suomalaisesta naisvoimistelusta kansainväliseksi kilpaurheilulajiksi. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena historialli-sesta näkökulmasta. Tutkielma etenee kronologisessa järjestyksessä 1800-luvun lopulta aina 2010-luvun lopulle. Viitekehyksenä käytän Hannu Itkosen luomaa erittelyä suomalaisen liikuntakulttuurin seuratoiminnan kausista. Peilaan suomalaisen naisvoimistelun ja myöhemmin joukkuevoimistelun kehitysvaiheita seuratoiminnan kausien tunnusmerkkeihin. Joukkuevoimistelu polveutuu terveysihanteita ja luonnollista liikuntaa korostaneesta suomalaisesta naisvoimistelusta. Naisvoimistelu organisoitui jo 1800-luvun lopussa ja vuonna 1896 perustetusta Suomen Naisten Voimisteluliitosta tuli Suomen ensimmäinen liikunnan keskusjärjestö. Suomalaista naisvoimistelua kehitettiin 1900-luvulla kolmessa liitossa: Suomen Naisten Liikuntaliitossa (SNLL), Työväen Urheiluliiton (TUL) naistoimikunnassa ja ruotsinkielisessä Finlands Svensk Gymnastikförbundissa (FSG). Suomalaisessa naisvoimistelussa suhtauduttiin kilpailuun pitkään kielteisesti, kunnes 1940-luvulla aloitettiin TUL:n johdolla kilpailutoiminta. Tämän kilpailumuodon nimeksi tuli joukkuevoimistelu. 1990-luvulle asti joukkuevoimistelua toteutettiin ja kehitettiin kussakin liitossa erikseen, eikä lajin parissa ollut liittojen välistä yhteistyötä. Vuonna 1991 tapahtui ratkaiseva muutos, kun ensimmäiset yhteiset SM-kilpailut pidettiin. Vuonna 1994 naisvoimisteluliitot yhdistyivät, ja Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat (SVoLi) ry:n perustaminen päätti yli 70 vuoden eripuran. Tästä eteenpäin joukkuevoimistelun kehitys on ollut vauhdikasta. Kansainvälinen toiminta alkoi suomalaisten aktiivisuuden ansiosta vuonna 1996 ja ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin vuonna 2000. Joukkuevoimistelun ja sitä edeltäneen suomalaisen naisvoimistelun historia noudattaa melko tar-kasti seuratoiminnan kausien piirteitä. Nykymuotoinen joukkuevoimistelu voidaan nähdä eriyty-neen kauden tuotoksena, sillä se muotoutui yhdeksi urheilulajiksi vasta 1990-luvun SM-kilpailujen ja liittojen yhdistymisen myötä. Joukkuevoimistelu on eriytynyt urheilulajiksi, jossa kilpaillaan ja harjoitellaan huippu-urheilun omaisesti kansainvälisellä tasolla. Laji on kehittynyt kansainvälisten vaikutteiden ja muiden voimistelulajien myötä vieden sitä poispäin naisvoimiste-lun alkuperäisistä periaatteista ja arvoista. Lajin suosion ja suurten harrastajamäärien myötä myös lajin sisällä on tapahtunut eriytymistä, ja nykyään Suomessa voi kilpailla kolmella eri sar-jatasolla 8-vuotiaista yli 16-vuotiaisiin.
Opinnäytetyö käsittelee suomalaisia voimistelun kenttäohjelmia aineettomana kulttuuriperintönä. Työssä käydään läpi suomalaisen naisvoimistelun, kenttäohjelmaperinteen ja suomalaisten voimistelun suurtapahtumien historiaa. Lisäksi käsitellään aineettoman kulttuuriperinnön käsitettä sekä sen kulttuuriperinnön vaalimista kansainvälisesti ja Suomen valtion tasolla. Työn tarkoituksena on kerätä yhteen muistoja, kokemuksia, ajatuksia ja kehitysehdotuksia kenttävoimistelun asiantuntijoilta, ei niinkään ratkaista jotain tiettyä tutkimusongelmaa. Työtä varten haastateltiin neljää kenttävoimistelun asiantuntijaa, eli kokeneita koreografeja. Haastateltavat koreografit olivat tehneet ohjelmia kolme tai enemmän. Työn tavoitteena on vaalia ja kunnioittaa aineetonta kulttuuriperintöä ja kerätä asiantuntijoiden arvokasta tietotaitoa yhteen paikkaan. Asiantuntijoiden avulla pohdin perinteen tulevaisuutta ja sen jatkuvuuteen liittyviä mahdollisia haasteita. Haastatteluissa käsiteltiin myös perinteen näkyvyyttä ja osallistujakehitystä. Aineettoman kulttuuriperinnön sivupolkuna tutkin yhden ryhmähaastattelun avulla myös voimisteluharrastuksen periytymistä yksittäisen perheen sisällä sekä pohdin perheiden ja suomalaisen esiintyvän perheliikunnan merkitystä voimisteluperinteen säilymisessä. Tärkeimmät havainnot asiantuntijahaastatteluista liittyivät uusien koreografien kouluttamiseen, jotta taito ja perinne säilyy seuraaville sukupolville. Lisäksi näytössuunnitteluun toivottiin tiiviimpää yhteistyötä ja suunnitelmallisuutta, jotta näytöksissä säilyisi suomalaisille ominainen tarinallisuus ja elämyksellisyys. Myös televisioinnin tarkempi suunnittelu auttaisi ja edistäisi kenttäohjelmaperinteen näkyvyyttä. Aineettomasta kulttuuriperinnöstä halutaan pitää huolta, ja lisätä voimistelun parissa toimiville tietoisuutta kulttuuriperinnön merkityksestä. Esiintyvän perheliikunnan koetaan vaikuttavan merkittävästi lapsen harrastuneisuuteen ja haluun esiintyä myös myöhemmällä iällä. Perheliikunnan myötä lapsia sitoutetaan voimisteluharrastukseen jo varhaislapsuudessa, joka edesauttaa koko voimisteluperinteen säilymistä ja ennaltaehkäisee harrastajakunnan ikääntymistä. Lopuksi pohditaan keinoja suomalaisen kenttäohjelmaperinteen ylläpitämiseen.
Naistelinevoimistelijan profiili on moniulotteinen. Kehittyminen eliittitason voimistelijaksi kestää noin kymmenen vuotta. Koska lajin harrastaminen aloitetaan jo hyvin nuorena, eliittitason saavuttaminen nuorella iällä pakottaa tunnistamaan lahjakkaat voimistelijat aikaisemmassa vaiheessa verrattuna moneen muuhun urheilulajiin. Potentiaalisten voimistelijoiden tunnistamiseksi ei ole olemassa yhtä yhtenäistä testistöä, vaan joka maalla on käytännössä oma testistönsä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Minoritestitulosten yhteyttä testien jälkeiseen kilpailumenestykseen ja saada sitä kautta tietoa Minoritestistön potentiaalista tunnistaa lahjakkaat voimistelijat maajoukkueen esivalmennusryhmään. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, onko testituloksista eroteltavissa osa-alueita, jotka ennakoivat tulevaisuuden kilpailumenestystä. Tutkimusaineistona toimi vuosina 2006-2010 Minoritesteihin osallistuneiden voimistelijoiden (N=215; ikä 10-13 vuotta) testitulokset sekä voimistelijoiden kilpailutulokset testivuodesta vuoden 2016 loppuun. Minoritestit sisälsivät erilaisia teknisen taitotason ja fyysisen suorituskyvyn testejä, jotka oli jaettu liiketekniikka-, liikkuvuus- ja voimaosioihin. Kilpailutuloksia tarkasteltiin telinekohtaisesti (hyppy, nojapuut, puomi, permanto) sekä niiden yhteispisteinä. Lisäksi tarkasteltiin kilpailuaikaa, keskimääräistä kilpaluokkaa, kilpailusijoituksia sekä onko kuulunut maajoukkueeseen. Testeihin osallistuneiden voimistelijoiden kilpailutuloksia verrattiin lisäksi satunnaiseen joukkoon ei-testeihin osallistuneiden voimistelijoiden (N=180) kilpailutuloksiin. Tulokset analysoitiin SPSS –tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksen mukaan valtaosa (92%) kilpailutulosten parhaista voimistelijoista oli osallistunut testeihin. Testeissä 10 parhaan joukkoon sijoittumisella, oli suurin todennäköisyys kuulua tulevaisuuden kilpailuissa myös parhaiden joukkoon. Kilpailutulosten parhaista voimistelijoista 39% oli sijoittunut testeissä 10 parhaan joukkoon. Joukosta 8% oli testeihin ei-osallistuneita voimistelijoita. Testitulokset korreloivat heikosti, mutta kilpailumenestys merkitsevästi (p≤0,01) testien jälkeiseen kilpailuaikaan. Liiketekniikkaosion testitulokset osoittivat merkitsevän yhteyden (0,4<r<0,6; p≤0,01) kilpailutulokseen kaikissa testien ikäryhmissä ja keskimääräiseen kilpaluokkaan (0,4<r<0,6; p≤0,01) 10-12-vuotiailla, mutta ei 13-vuotiailla. Liikkuvuusosion testitulokset osoittivat heikon yhteyden kilpailumenestykseen kaikissa ikäryhmissä. Voimaosion testitulokset osoittivat merkitsevän yhteyden kilpailutulokseen (r=0,5; p≤0,001) ja keskimääräiseen kilpaluokkaan (r=0,6; p≤0,001) 10-11-vuotiailla. 12-13-vuotiailla voimaosion testitulokset eivät olleet yhteydessä kilpailutulokseen, mutta olivat yhteydessä keskimääräiseen kilpaluokkaan (r=0,5; p≤0,01). Tämän tutkimuksen perusteella Minoritestituloksilla voidaan todeta olevan positiivinen yhteys kilpailumenestykseen. Yhteyttä ei kuitenkaan voida pitää täysin yksiselitteisenä. Minoritestistön liiketekniikkaosiota voidaan pitää tärkeänä osa-alueena kaikissa testien ikäryhmissä. Voimaosion testituloksia voidaan pitää merkittävänä osa-alueena 10-11-vuotiailla ennakoimaan voimistelijoiden tulevaisuuden potentiaalia menestyä.
The aim of this study was to find out the potential of the Minoritest to identify the most likely talented gymnasts to join the national team pre-training group in Finland. The study examined the relationships between gymnasts´ (N=215, age 10–13) Minoritest results (2006–2010) and success in competitions after the Minoritests until the end of 2016. The competition results were also compared between the gymnasts who had participated in the test and a random number (N=180) of gymnasts who had not. According to this study, the majority (92%) of the best gymnasts in competitions had participated in the Minoritest. 39% of the best in competitions were among the top 10 in the Minoritest. The test results from the technical skills showed a significant connection to the average competition results in all age groups and to the average competition level in the 10–12-year-olds. The test results of the flexibility section did not show relation to competition success. The test results of the strength section showed a significant connection to the average competition results and to the average competition level in the 10–11-year-olds. In the 12–13-year-olds the test results of the strength section showed a relation to the average competition level. According to this study Minoritest success have a positive connection to the future competition success. However, the relation cannot be considered unequivocal. The test results of the strength section can be considered a significant section for the 10–11-year-olds to predict future potential to succeed.
Telinevoimistelu on erityisesti huipputasolla erittäin kuormittava ja vamma-altis laji. Sen harjoittaminen aloitetaan hyvin nuorena ja naisilla kovin harjoitteluhuippu tapahtuu yleensä puberteetin aikana. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia entisten telinevoimistelussa maajoukkuetasolla voimistelleiden, aikuisten naisten kokemuksia tämän hetkisestä toimintakyvystään ja terveydestään, sekä tutkia heidän kokemuksiaan voimistelu-uran aikana mahdollisesti sattuneista voimisteluvammoista. Työni mallina toimii ICF-luokitus. Tutkimukseni on menetelmältään määrällinen tutkimus ja mittarinani toimii strukturoitu kyselylomake. Otoksen (n=6) keräsin sovellettua lumipallo-menetelmää käyttäen (harkinnanvarainen otos), ja otos on edustava perusjoukkoon nähden. Kyselylomakkeista saadun tutkimusaineiston olen analysoinut Microsoft Excel-ohjelmalla. Toimeksiantajani Svoli voi mahdollisesti hyödyntää tutkimukseni tuloksia kehitystyössään kohti terveempiä ja hyvinvoivempia nuoria uusia voimistelijoita. Kaikki tutkittavani ovat antropometrisilta mitoiltaan normaaliväestön keskiarvojen sisällä. Tutkittavat kokevat toimintakykynsä hyvänä, eivätkä ilmoita joko lainkaan ongelmia, tai vain jonkin verran ongelmia toimintakyvyn muutamilla eri osa-alueilla. Terveytensä tutkittavat kokevat hyväksi. Esim. puberteetin osalta kuukautisten myöhäinen alkamisikä tutkittavilla on seikka, joka ei näytä vaikuttavan aikuisiän toimintaan (esim. kuukautisten säännöllisyyteen nyt), kuten teoriakin esittää. Kaikilla tutkittavilla oli tapahtunut loukkaantumisia uran aikana, loukkaantumisalueiden ollessa pääosin alaraajoissa ja selässä. Kaikki olivat myös harjoitelleet ja/tai kilpailleet jossain muodossa loukkaantuneena. Heistä suurin osa varoi kuitenkin loukkaantunutta aluetta, mutta osa kilpaili täysipainoisesti loukkaantumisesta ja/tai kivusta huolimatta. Suurin osa tutkittavista koki voimistelutaustan vaikuttaneen ammatin tai opiskelupaikan valintaan. Fysioterapeuttinen näkökulma olisi tärkeää saada osaksi tämän päivän valmennusta, jolloin valmennus käsittelisi kokonaisvaltaisemmin toimintakyvyn eri osa-alueita.
Tämä tutkimus suoritetaan Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen opinnäytetyönä. Tutkimusajatus lähti kytemään tutkijan tutustuttua Limón-tekniikkaan, ja havaitessaan siinä useita yhtäläisyyksiä joukkuevoimistelun pohjana olevaan luonnolliseen keskusta- ja kokonaisliikuntaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on näyttää selkeä kuva opetuskokeilusta, jossa Limón-tekniikkaa opetettiin joukkuevoimistelijoille, sekä tuoda esiin voimistelijoiden kokemuksia kokeilusta ja sen hyödyistä. Opetuskokeilun tavoitteina oli kehittää keskusta- ja kokonaisliikunnalle keskeisiä ominaisuuksia kuten hengityksen käyttöä ja rentoutumiskykyä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, joka on luonnollinen lähtökohta käytännön ongelmien kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Tutkimuksen näkökulmana on kokemuksellinen oppiminen, joka osaltaan tukee tutkimuksen ainutlaatuisuutta: tutkimuksen kohteena ovat juuri kyseisen ryhmän kokemukset Limón-tekniikan hyödyistä omaan voimisteluunsa. Kokemuksellinen näkökulma myös vahvistaa tutkimuksen objektiivisuutta, kun kyseessä eivät ole vain tutkijan omat havainnot kohteesta. Aineistona tutkimuksessa käytettiin opetuskokeilun loppupuolella järjestettyä avointa ryhmähaastattelua, sekä haastattelun pohjalta tehtyä kyselylomaketta. Aineiston analyysista nähdään, että tutkimusryhmä koki saaneensa jaksosta suurinta hyötyä rentoutumiskyvyn, hengityksen käytön sekä liikkeen laajuuden kehittymiseen. Myös tasapainossa, vartalonhallinnassa ja lattian hyväksikäytössä koettiin tapahtuneen kehitystä. Tutkimusta voisi käyttää ohjenuorana samansuuntaiseen kokeiluun missä tahansa joukkuevoimisteluseurassa, ja olisikin mielenkiintoista nähdä, voisiko Limón-tekniikka olla osaltaan mukana tuomassa keskusta- ja kokonaisliikuntaa takaisin lajiin.
Grass-root sport clubs have a substantial role of delivering services for people of all ages, as well as a deep-rooted traditions and history in national competitive sports in Finland. Hence, voluntary boards that govern the clubs have a pivotal role of ensuring the quality of delivering the clubs’ services to consumers, through governance. Therefore, the aim of this qualitative case study is to depict what good governance practices can be found from a successful Finnish grass-root sport club’s board’s practices and operations that make the whole organization successful, as well as to provide suggestions for the particular board how to improve its towards higher quality governance. The main theoretical framework leans on a research on NSOs’ boards’ strategic capability by Ferkins and Shilbury (2012). Additionally, contemporary sport management research and literature were used to compliment the strategic capability signposts in mapping out the good governance practices of Jyväskylän Naisvoimistelijat’s board. The data was collected in December 2015 with seven semi- structured interviews on the club’s Board Members and the Executive Manager. The seven informants were interviewed once. After all interviews were completed, they were immediately transcribed verbatim and analysed with ATLAS.ti software, respectively. The Board consisted of people that were capable of executing the tasks trusted upon them, and understand their legal obligations. The Board utilized the annual action plan as their frame of reference, but were in the midst of formulating a long-term plan, a strategy. The Board was overtly engaged with the operational section of the club, but also aware of its responsibilities regarding the club’s budget. The Board’s processes were mainly sound, but undocumented. Atmosphere was a significant factor that affected positively, not only the Board’s functionality, but also individual Board Members’ voluntary effort. Another significant factor that affected the entire operation of the board as well as individual Board Members was information, which shifted power relations and thus influences decision-making. Information related issues also hindered the overall operation of the board through decision-making process. The results suggest that the board adheres mostly to good governance practices, which influences the overall functionality of the board and thus the club. However, there are practices and habits in place that consume the precious time and human resources of the voluntary board.
Suomalainen liikunta- ja urheiluseuratoiminta on pitkälti perustunut vapaaehtoisuuteen. Yhteiskunnan muutokset, valtiovallan odotukset ja seuran jäsenten määrän kasvaminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ammattilaisen palkkaaminen on tullut monelle seuralle tarpeelliseksi. Ihmiset haluavat rahoilleen vastineeksi laatua ja erilaisia palveluita. Tämä muutos on mahdollistanut urheilutoiminnan tuotteistamisen ja näkyy seurojen toimintakulttuurin muutoksena. Liikunta- ja urheiluseuroja kohtaan on syntynyt paineita ammattimaistaa toimintaa laatuvaatimusten ja kuluttamiseen liittyvien muutosten seurauksena. Tässä tutkimuksessa lähdin selvittämään millaisia muutoksia ammattimaistuminen on tuonut liikunta- ja urheiluseuratoimintaan. Tarkoitukseni oli kuvata seuran ammattimaistumisen eri vaiheita ja muutoksia sekä selvittää seuratoimijoiden välisen työnjaon ja toiminnan taustalla vaikuttavia arvoja. Lisäksi tutkimukseni tavoitteena oli tiedon tuottaminen seuratoiminnan tulevaisuuden hahmottamiseen ja kehittämiseen. Tutkimukseni oli luonteeltaan tapaustutkimus ja sen kohteena oli keskisuomalainen voimisteluseura Jyväskylän Naisvoimistelijat ry. Aineisto koostui viidestä teemahaastattelusta. Jokainen haastateltava oli toiminut seuran toimihenkilönä tai luottamushenkilönä. Aineisto analysoitiin teemoitellen ja tyypitellen. Ammattimaistuminen on kehittänyt Jyväskylän Naisvoimistelijoiden seuratoimintaa pelkästään myönteiseen suuntaan, vaikka ensimmäiset vuodet haastoivat seuraa taloudellisesti. Palkatun työntekijän ansiosta seuran toiminta on kasvanut ja monipuolistunut vuosi vuodelta. Toiminnan laatua on saatu nostettua muun muassa ohjaajien koulutusjärjestelmän sekä kilpa- ja valmennusjärjestelmän laatimisen ansiosta. Lisäksi toiminnan laadun paraneminen näkyy yleisesti myös harrastustoiminnan kehittymisenä, jolloin seuran on helppo houkutella uusia jäseniä mukaan toimintaan. Tulevaisuudessa liikunta- ja urheiluseuroissa joudutaan miettimään uudenlaisia toimintatapoja, jotta seurojen ammattimaistuminen ei vähentäisi tärkeän vapaaehtoistyön merkitystä. Osallistuminen ja sitoutuminen pitkäaikaisiin tehtäviin eivät enää houkuttele kuten aikaisemmin. Myös Jyväskylän Naisvoimistelijoiden haasteita tulevina vuosina ovat uusien vapaaehtoisten rekrytoiminen sekä voimistelun näkyvyyden parantaminen ja yhteistyökumppanuuksien solmiminen. Ammattimaistuminen on tullut jäädäkseen suomalaiseen urheiluseuratoimintaan. Seurojen toiminnasta tulee palkatun työntekijän myötä laadukkaampaa ja monipuolisempaa. Liikunta- ja urheiluseurat toteuttavat tärkeää kansalaistoimintaa, joka nojaa edelleen vahvasti vapaaehtoistyöhön. Seurojen palkatut työntekijät ovat tukemassa tätä toimintaa omalla panoksellaan. Yhteiskunnalliset muutokset ovat muuttaneet kansalaistoiminnan muotoja. Ammattimaistuminen ja vapaaehtoistyö eivät ole toisiaan pois sulkevia voimavaroja.
Luonnon helmassa seisomassa kahdeksan naisvoimistelijaa, joilla yllään vaaleat merimiestyyliset voimistelupuvut, ja heidän johtajansa Antti Rantanen yllään takki, kaulukseton paita, liivit ja housut sekä rinnassa mitaleja. Naiset vasemmalta Olga Mäntynen (Rimpi), Olga Flingman, Anna Hedlund (Syrjänen), Elli Salminen (Haapala), Hulda Pesonen (Ravinen), Martta Mäkinen (Järvinen), Hilma Metsäaho, Hilma Mäkinen.Mäntynen; Flingman; Hedlund; Salminen; Pesonen; Mäkinen; Metsäaho; Rantanen. Takana "Muuramen Yrityksen Naisvoimistelijat vuodelta 1909" sekä tietoja henkil.
Valokuvaamon studiossa pituusjärjestyksessä seisomassa vasemmalta Lyyli Manner, Fiinu Laiho, Sylvi Salminen, Sofia Laurila, Jenny Luoma-aho os. Hautala, Eeva Ranne yllään voimistelupuku, jonka rinnassa kirjain K. Heidän edessään pyöreän pienen pöydän ääressä istumassa Katri Maria Siniluoto os. Hautala. Pöydällä metallinen pokaali.Manner; Laiho; Salminen; Laurila; Luoma-aho; Ranne; Siniluoto. Valokuvaajan leima, takana henkilöiden nimet