Kaikki aineistot
Lisää
Tämä on taidetekomuotoisen opinnäytetyöni kirjallinen kuvaus. Tavoitteenani oli säveltää musiikkia kolmeen näytelmään Teatterikorkeakoululle Helsinkiin, tutkia säveltäjän roolia näytelmän valmistumisprosessissa sekä kehittää omaa ammattiosaamistani teatterisäveltäjänä. Prosessin aikana sävelsin musiikkia kolmeen lähtökohdaltaan ja tyyliltään erilaiseen näytelmään vastaten musiikin harjoituttamisesta ja osittain myös johtamisesta ja esittämisestä. Toimin osana taiteellista työryhmää antaen oman panokseni jokaisen teoksen kokonaisuuteen. Työssäni pohdin tapaani toimia säveltäjänä taitelijayhteisössä ja kuvaan oireiluani prosessimuotoisen teatterin tuottamisen vastoinkäymisissä. Työni otsikkona on taiteentekijöiden keskuudessa leviävä lentävä lause “Kill your darlings”.Lauseella viitataan siihen, että kokonaisuuden hyväksi on joskus tehtävä raskaitakin henkilökohtaisia uhrauksia ja poistettava tai muokattava tekijän näkökulmasta erittäinkin onnistuneita kohtauksia tai kokonaisia taideteoksia. Yhteistaideteoksessa kaiken on palveltava kokonaisuutta. Jokainen muutos – ja niitä tulee päivittäin – on nähtävä mahdollisuutena uuteen luovaan prosessiin. Kokemusteni valossa taitavan teatterisäveltäjän tärkein ominaisuus onkin kyky inspiroitua uusista tilanteista ja myös vastoinkäymisistä.
Opinnäytetyökseni sävelsin musiikin nukketeatteriesitykseen Kuningatar K, jonka ohjasi Maija Linturi. Esitin musiikin itse joka esityksessä selloa käyttäen. Työryhmään kuului lisäksi neljä nukettajaa, lavastaja ja valosuunnittelija. Kirjallisessa osiossa perehdyn omien kokemuksieni kautta analysoimaan yhteistyötä nukketeatterin kanssa, jossa musiikin ensisijainen tehtävä on palvella teoksen kokonaisuutta.Pohdin tätä musiikin ja draaman yhteistyötä monelta kannalta. Käyn ensin läpi kokonaisuutta koskevia asioita, jopa niinkin käytännöllisiä kuin kommunikointia työryhmän kanssa. Tällaisten asioiden on oltava kohdallaan ennen kuin voidaan rakentaa isossa ryhmässä aikaan eheää taiteellista kokonaisuutta. Tärkeää on myös tuntea kanssataiteilijoiden ilmaisumuodot, ymmärtää yhteinen päämäärä ja tavoittaa mielikuva kokonaisuudesta. Myöhemmissä luvuissa keskityn musiikin rooliin suhteessa kokonaisuuteen. Pyrin erittelemään erilaisia musiikin keinoja tilojen ja tunnelmien luomiseksi. Tavoitteena on löytää parhaat musiikilliset keinot tukemaan uutta luovan teoksen kokonaisuutta.
Musiikkia ja ääntä käytetään nukketeatterissa monella eri tavalla. Musiikkia voidaan säveltää kohtauksen taustalle luomaan tunnelmaa tai se voidaan rakentaa kohtauksen sisään yhdeksi roolihahmoksi. Musiikki voi rytmittää kohtausta myös toimimalla äänitehosteen kaltaisesti. Nukketeatterinäyttämö voidaan rakentaa soivaksi ja nukeista voidaan tehdä soivia instrumentteja. Elävä muusikko näyttämöllä mahdollistaa musiikin hengittämisen yhdessä näyttämölläää tapahtumisen kanssa lisäten näytelmään rytmejä sekä elävyyttä. Kirjallisessa opinnäytetyössäni tutkin musiikin ja nukketeatterin välistä suhdetta ja musiikin käyttöä nukketeatterinäyttämöllä. Esimerkkinä musiikin käytöstä nukketeatterissa esittelen perinteisen jaavalaisen varjoteatteriesityksen musiikillisesta näkökulmasta. Elävä musiikki on olennainen osa jaavalaista varjoteatteriperinnettä. Wayang-esitykssä varjoteatterin tekijä toimii myös orkesterin johtajana ja laulajana. Hänen avullaan gamelan-orkesteri mm. luo tunnelmia ja tukee hahmojen luonteenpiirteitä. Opinnäytetyössä todetaan, että äänimaailma on jokaisen nukketeatteriesityksen kohdalla erilainen. äänisuunnittelijan ja musiikin tekijän on pohdittava jokaiseen esitykseen sille sopivin äänellinen lähestymistapa.
Tässä opinnäytetyössä kerron omasta prosessistani näyttelijänä Tukkijoella - musiikkinäytelmässä, joka esitettiin keväällä 2022 Valkeakosken Kaupunginteatterissa. Näyttelin teoksessa Annin roolin. Näytelmän ohjasi ja osittain uudelleen dramatisoi Minna Kangas, musiikista vastasi Harri Salminen ja teoksen koreografina toimi Jutta Wrangén. Teoksen on alun perin käsikirjoittanut Teuvo Pakkala ja musiikki alkuperäisteoksessa on Oskar Merikannon käsialaa. Valkeakosken versiossa oli mukana myös Harri Salmisen omia sävellyksiä. Kerron tässä opinnäytetyössä taustaa Tukkijoella näytelmästä ja teoksen merkityksestä suomalaisessa teatterihistoriassa. Avaan aluksi, mitä termit musikaali, musiikkinäytelmä ja laulunäytelmä tarkoittavat. Pohdin myös lyhyesti musiikkiteatterin merkitystä Suomessa nykypäivänä. Käyn läpi hakuprosessia, koe-esiintymistilaisuutta sekä sitä, miten päädyin Valkeakosken Kaupunginteatteriin. Havainnoin omaa prosessiani ja haasteitani harjoituskaudella. Kerron, mitä näyttelijäntyöntekniikoita käytin apuna rakentaessani Annin roolia ja avaan näitä Rudolf von Labanin, Judith Westonin ja Sanford Meisnerin luomia näyttelijäntyöntekniikoita lyhyesti. Lopuksi pohdin prosessiani Tukkijoella. Puhun työryhmän tärkeydestä. Havainnoin mitä opin ja mihin tulen jatkossa kiinnittämään huomiota näyttelijäntyössäni. Kerron miten koen hyötyneeni tämän opinnäytetyön kirjoittamisesta.
Opinnäytetyöni käsittelee musiikkinäytelmän luomista. Opinnäytetyöni taiteellinen osio Aina Sama laulu –musiikkinäytelmä esitettiin 25. ja 26.1.2014 Teatteri Telakalla Tam-pereella. Musiikkinäytelmä neljälle näyttelijälle aiheenaan kerjäläiset ja katutaiteilijat. Kirjallisessa osiossa käyn läpi osa-alueittain, mitä 40 minuutin musiikkinäytelmän luominen vaati. Kuinka ideasta ja aiheenvalinnasta saadaan aikaan tarina ja käsikirjoitus, ja kuinka siihen sävelletään musiikit? Kuinka ohjaaminen onnistuu, kun on itse lavalla näyttelemässä? Lopuksi arvioin esityksen onnistumista sekä yksittäisten osa-alueiden että kokonaisuuden kannalta. Pohdin myös mitä opin projektin aikana ja mitä olisin tehnyt toisin.
Opinnäytetyöni on taidetekotyyppinen ja se koostuu Valon rajalta -musiikkidraaman esityksestä sekä kirjallisesta raportista. Valon rajalta -musiikkidraama esitettiin Tampereen tuomiokirkossa 5.11.2014. Esityksen toteuttivat kaksi näyttelijää, sellisti, Piccolon Kamarikuoro, ryhmä äänitaiteilijoita sekä valotaiteilija. Itse toimin projektissa monella osa-alueella: käsikirjoittajana, säveltäjänä, ohjaajana ja tapahtuman tuottajana. Kirjallinen raportti käsittelee projektia ohjaajantyöni näkökulmasta. Käsittelen työskentelyäni kuoron ilmaisun parissa, esitellen työtapojamme sekä konkreettisia työvälineitä, joiden avulla ilmaisua työstettiin. Kerron myös, mikä työskentelytavoissa toimi ja mikä ei sekä pohdin, miten asiat olisi voinut saada toimimaan paremmin. Pohdin myös työssä taiteilijaidentiteettiäni sekä mietin tapoja, joilla voisin päästä eteenpäin: musiikillisessa ilmaisussani säveltäjänä sekä kuoron kanssa työskentelyssä kuoronjohtajana ja dramaturgina.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä kirjallinen kuvaus Irina Milanin opetusmetodista, jota hän käyttää kouluttaessaan teatterilaulajia, sekä verrata sen antamia valmiuksia teatterityössä tarvittaviin taitoihin. Opetusmetodin kuvaus perustuu Milanin haastatteluun, jossa hän käy tarkasti läpi opetuksensa pääkohtia ja niiden taustalla olevaa kehitystä. Työn taustateoria puolestaan koostuu kansainvälisistä kirjallisuuslähteistä. Laulaminen teatterissa vaatii paljon enemmän kuin vain lauluteknistä osaamista. Tyylilajien kirjo teatterissa vaatii laajaa osaamista ja äänellistä joustavuutta. Monipuolisuus muodostuu eri tyylilajien, sävyjen ja äänenlaatujen hallinnasta, mutta enenevässä määrin on tärkeämpää osata nykytyylejä kuin klassista äänenmuodostusta. Laulajalta vaaditaan omaperäistä, ei välttämättä kaunista tai teknisesti hiottua ääntä. Les Misérablesin vaikutuksesta laulajilta alettiin vaatia realistisempaa mutta vahvan dramaattista ääntä; tummuutta ja särmikkyyttä. Teatterissa laulajalla on oltava erinomainen instrumenttinsa hallinta, sillä koko illan läpilauletut teokset ovat raskaita äänelle ja fyysisesti vaativia. Laulajien on samalla oltava myös näyttelijöitä ja tanssijoita. Milanin metodissa kyseessä ei ole niinkään uusi tapa opettaa, vaan kokonaisvaltainen ja analyyttinen tapa katsoa tulkintaa ja teoksen kokonaisuutta. Kyse ei siis ole laulu- vaan tulkintatekniikasta. Milanin opetusmetodi nojaa kolmeen käytännön työkaluun, jotka ovat lauluympyrä, lauluympyrän teesit sekä tekstin kartta. Lauluympyrässä esitetään onnistuneen tulkinnan osatekijät, jotka laulajan on aina huomioitava ja joiden käytöstä laulajan on oltava tietoinen. Lauluympyrän keskiössä ovat esiintyjän ajatus, läsnäolo ja yhteys tunteisiin. Jotta nämä saadaan välitettyä kuulijalle oikein, on laulajan otettava huomioon artikulointi, aksentit, legato, fraseeraus, hengitys, tunnelma, volyymi, sävyt ja maneerit. Lauluympyrän teesit antavat yleisiä ja yksityiskohtaisia lisäohjeita lauluympyrän käyttämisen tueksi ja kartta puolestaan viittaa tekstin tarkkaan läpikäymiseen ennen laulamista. Milanin käyttämä metodi vastaa hyvin kansainvälistä käsitystä siitä, mitä teatterissa toimivan laulajan tulee ensisijaisesti osata. Milanin metodin vahvuutena on se, että hän on luonut selkeitä työkaluja tämän osaamisen tueksi. Hän on onnistunut jaottelemaan tulkinnan osatekijöihin, joita voi tarkastella analyyttisesti sekä yksitellen että kokonaisuutena.
Tämän taiteellisen opinnäytetyön aihe on musiikin sävellystyö lastenmusikaalia varten, joka tilattiin Keski-Pohjanmaan konservatorion lapsikuoro Sävelsäkille. Vuoden mittainen projekti koostui intensiivisestä yhteistyöstä taiteellisen työryhmän kanssa sekä musiikin säveltämisestä ja sovittamisesta kuorolle ja seitsenhenkiselle orkesterille. Säveltäjän työhön kuului myös orkesterin kokoaminen ja harjoituttaminen. Musikaalin laulujen säveltäminen tapahtui tekstilähtöisesti ja lyriikat vaikuttivat voimakkaasti laulujen melodioihin ja rytmisiin rakenteisiin. Musiikin säveltämisessä, sovittamisessa ja orkestroinnissa käytettiin runsaasti vaikutteita etnisistä musiikkikulttuureista mm. Balkanin ja Andien alueilta.
Tämä opinnäytetyö esittelee vuonna 2019 sävelletyn koomisen oopperan ”Persimon” subjektiivisesta, säveltäjän näkökulmasta. Työssä keskitytään analysoimaan, kuinka eri roolihahmojen karakterisointi on toteutettu muun muassa melodioissa ja orkesterin musiikissa. Opinnäytetyössä selvitetään myös Persimon-oopperan sisältämiä musiikillisia viittauksia klassiseen oopperaohjelmistoon. Opinnäytetyössä käsitellään myös oopperan säveltämiseen tehtyä taustatyötä sekä yhteistyötä libretistin kanssa. Opinnäytetyö luo katsauksen tämän oopperan sävellysprosessiin ja tarkastelee, kuinka säveltäjä on ratkaissut erilaisia dramaattisia tilanteita ja korostanut roolihahmojen persoonallisuuksia musiikillisin keinoin.
Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta. Kirjallinen osuus käsittelee turkulaisia konserttitiloja. Pohdin erityisesti klassisen musiikin esittämiseen tarkoitetulle konserttitilalle tärkeitä ominaisuuksia: akustiikkaa, arkkitehtuuria, sijaintia sekä ohjelmiston ja tilan luonteita. Esittelen myös Turun tärkeimpien konserttitilojen historiaa ja arkkitehtuuria musiikin näkökulmasta. Lisäksi esittelen mahdollisina konserttiympäristöinä sellaisia tiloja, joita ei ole rakennettu musiikin esittämistä ajatellen, mutta jotka toimivat tai voisivat toimia konserttipaikkoina. En kritisoi esille nostamiani tiloja, vaan pyrin luomaan niihin yleiskatsauksen. Taiteellinen osuus oli kamarimusiikkikonsertti Tulkaa hei tänne!, joka järjestettiin Panimoravintola Koulun Historialuokassa 18.5.2008. Konsertissa soitettiin Jean Sibeliuksen Nocturne huilulle ja jousikvartetille, J. S. Bachin Kaksi duettoa viululle ja alttoviululle sekä septettoversio Sibeliuksen Sadusta. Sekä kirjallisen että taiteellisen osuuden tavoitteena on herättää uusia ajatuksia taidemusiikin esittämisestä ja toisaalta käsitellä sen esittämiseen liittyviä perinteitä. Työstäni on varmasti hyötyä erityisesti Turussa konserttia järjestävälle. Kirjallinen osuus esittelee mahdollisia esiintymisympäristöjä ja toisaalta muistuttaa siitä, mitä konserttia järjestettäessä on otettava huomioon.