Kaikki aineistot
Lisää
Tutkin kandidaatintutkielmassani yhdysvaltalaisen Hair-musikaalin tapoja rikkoa perinteiseksi määriteltyjä teatterin konventioita, peilaten niitä odotushorisonttiin. Pohdin myös, miten itse tekijänä oleminen vaikuttaa omiin tulkintoihini, millaista on Hairin poikkeava kerronnan tapa ja miten suhde yleisöön vaikuttaa tähän kaikkeen. Keskityn tutkielmassani Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden 2018 versioon, jonka on ohjannut Sini Pesonen.
Opinnäytteeni kirjallisessa osassa käsittelen omaa äänisuunnittelijuuttani, taustaani ääniteknikkona ja teknologiasuhdettani. Nämä teemat kulkevat läpi koko opinnäytteen. Työni koostuu kolmesta osiosta: henkilöesittelystä, lyhyistä kirjoituksista ja lopuksi opinnäytteeni taiteellista osaa, Donkey Hot -musikaalia, käsittelevästä tekstistä. Käsittelen omaa suunnittelijuuttani kaikissa osioissa yleisemmän pohdinnan, työhistoriani esimerkkien ja metodieni kautta. Kirjoitan kaikista aiheista hyvin henkilökohtaisesti ja olen omakohtaisuuden kautta yrittänyt selventää omaa tekijyyttäni myös itselleni. Ensimmäinen osio, "Pekka Kiiliäisen elämä ja teot", toimii henkilöesittelynäni. Käyn tekstissä läpi miten olen päätynyt suunnittelijaksi. Olen toiminut nuoruudestani lähtien hyvin monipuolisesti taiteen ja teknologian parissa. Teksti pohjustaa tulevia osioita, sillä monet nykyisistä mielenkiinnon kohteistani ovat olleet mukanani jo nuoruudesta ja lapsuudesta lähtien. Osiossa selvennän itselleni ja lukijalle, miten olen päätynyt nykytilanteeseen ja miten menneisyyteni ohjaa taiteen tekemistäni tällä hetkellä. Toinen osio koostuu viidestä lyhyestä kirjoituksesta. Niissä esittelen työkalujani, kerron minkälaisia maneereita minulla on ja minkälaiset asiat minua suunnittelijana kiinnostavat. Ensiksi avaan affordanssin käsitteen taiteilijoiden teknologiasuhteen kautta: työkalut mahdollistavat ilmaisun keinoja, mutta ne myös edellyttävät käyttäjältään asioita ja muovaavat ilmaisua. Seuraavaksi kerron, miksi sana äänijärjestelmä tuntuu minusta oikealta termiltä kuvaamaan teatteritilojen ääniteknisten laitteiden muodostamaa verkkoa. Sen jälkeen kerron tekstissä "Esitys, tila ja äänijärjestelmä", miten suunnittelen äänijärjestelmäni esitys ja esitystila edellä ja miten inspiroidun äänisuunnittelijana esitystiloista. "Soitettava järjestelmä"-tekstissä kerron, miten rakennan äänijärjestelmäni soitettaviksi, mitä tarkoitan soitettavuudella ja mitä se tuottaa esityksiin ja tekemiseeni. Sen yhteydessä kerron myös ajatuksiani omasta säveltäjyydestäni. Viimeisessä tekstissä kerron, miten olen opiskeluaikoina löytänyt prosessimaisen työskentelyn. Prosessimaisuus resonoi minussa vahvasti teatterin tekijänä ja ihmisenä. Kirjoitukset eivät pyri erityisiin väittämiin tai oppikirjamaisiin ratkaisuihin, vaan käsittelen niissä tällä hetkellä ajankohtaisia ajatuksiani ja menetelmiäni suunnittelijana. Esittelen lopuksi opinnäytteeni taiteellisen osuuden, Donkey Hot -musikaalin. Musikaalin tarina kertoo teatteriin työharjoitteluun tulevasta nuoresta, Jususta. Kertomuksen kehyksenä toimii teatteri, jossa pyörii Don Quijote -kirjaan pohjaava esitys Donkey Hot. Jusu haluaa näyttelijäksi ja hänen toiveensa toteutuukin, sillä teatterin ammattinäyttelijät ovat karanneet. Musikaalin biisit kertovat Jusun haaveista, teatterikoneistosta ja taiteilijana olemisen hankaluudesta. Samassa osiossa pohdin lisäksi äänisuunnittelijuutta musikaalissa ja musikaaligenren ominaispiirteitä yleensä. Ennen Donkey Hot - produktiota minulla ei ollut kokemusta musikaalien tekemisestä, joten keskeinen tutkimuskysymykseni produktiota tehdessä oli yksinkertaisuudessaan: mitä äänisuunnittelija tekee musikaalissa? Vertailen Donkey Hotin työprosessia aiempiin teatteri- ja musiikkiteatteriproduktioihin, joissa olen ollut mukana. Esityksemme oli kantaesitys kyseisestä musikaalista ja työstimme esitystä musikaaliproduktioksi poikkeuksellisen prosessimaisesti. Kerron tekstissä, mitä prosessimaisuus toi tekemiseen nimenomaan musikaalin kontekstissa.
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millaisia näkemyksiä musikaalilaulun opetuksesta musiikkiteatterin ammattilaisilla on Suomessa. Musikaalit ovat yhä suositumpia teatteriteoksia Suomessa, mutta musikaalilauluun keskittyvää laulunopetusta musikaaliesiintyjille on tullut vasta viime vuosina. Laulunopetuksen tilasta pystyvät kertomaan parhaiten musiikkiteatterin ammattilaiset. Tutkimus on tapaustutkimus. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua, sillä se sopii tutkittavasta ilmiöstä saatavan kokonaiskuvan hankkimiseen kaikista parhaiten. Tutkimusta varten haastattelin kolmea henkilöä: musikaalilaulunopettaja Laura Virtalaa, musikaalinäyttelijä Saara Jokiahoa ja musikaalinäyttelijä Maria Ylipäätä. Tutkimuksessa nousseet teemat ovat musikaalilaulu genrenä, musikaalilaulunopetuksen pedagogiikka ja musikaalilaulunopetuksen haasteet. Kaikki haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että musikaalilaulu on oma genrensä, joskin termiä ”musikaalilaulu” on ruvettu lanseeraamaan vasta viime vuosina. Genren moninaisuuden vuoksi haastateltavat pitivät genren punaisena lankana tekstin ja tarinan merkitystä. Kappaleen irrottamista teoksestaan eräs haastateltava piti vaikeana tekstilähtöisyyden vuoksi. Musikaalilaulu on oma genrensä teatterilavalla esitysten toistuvuuden vuoksi illasta toiseen, ja oma genrensä konserttilavalla. Musikaalilaulun opetuksen pedagogiikassa nousi esille ilmaisun tärkeys kappaletta esitettäessä. Koska kaikki kappaleen elementit ovat alisteisia tarinalle, ilmaisu dominoi myös äänenlaatua. Näyttelijän oman äänen kuulumista pidettiin tärkeämpänä tekijänä kuin täydellistä teknistä suoritusta. Haastatteluissa tulivat esille sekä Estill Voice Model että Complete Vocal Technique, joista jälkimmäisestä haastateltavilla oli ristiriitaisia kokemuksia. Estill Voice Modelia pidettiin kuitenkin pitkälti hyvänä laulunopetuksen suuntauksena musikaalilaulamiselle. Musikaalilaulun opetuksen haasteina tulivat esille pätevien opettajien puute, sillä musiikkiteatterin koulutusta ei ole ollut tarjolla Suomessa kovin kauaa. Useat alan ammattilaiset ovat joutuneet hakeutumaan koulutuksiin ulkomaille kotimaisen pedagogisen osaamisen puutteen myötä. Kaikki haastateltavat näkevät musikaalien ja musikaalilaulamisen tulevaisuuden Suomessa kuitenkin valoisana alasta kiinnostuneiden määrän kasvun ja musikaalien suuren yleisön suosion myötä. Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterin opintosuuntaus vie tällä hetkellä musiikkiteatterin koulutusta kiivaasti eteenpäin, ja myös Taideyliopisto on aloittanut maisterivaiheen syventävän 25 opintopisteen musiikkiteatterin opintopaketin.
Musiikkikasvatuksen osastolla toteutettiin lukuvuonna 2000 - 2001 musikaaliprojekti Rämö. Kvalitatiivisen tapaustutkimuksemme tarkoituksena on ollut kuvailla, millaisia kokemuksia Rämöön osallistuneilla opiskelijoilla on projektista. Aineistomme koostui keväällä 2002 lähettämäämme kyseelyyn vastanneiden opiskelijoiden vapaista kirjoitelmista. Aineistoon liitimme myös omat, syksyllä 2001 kirjoittamamme reflektiiviset tekstit "Rämö ja ammatillinen kasvuni". Tutkimuksessamme tarkastelimme Rämöä luovana prosessina ja osana opiskelijoiden ammatillista kasvua. Vertasimme musikaaliprojektin parissa opittuja asioita musiikkikasvatusosaston yleisiin opiskelutavoitteisiin. Pyrimme selvittämään, mitkä tekijät Rämön aikana edistivät tai estivät ammatillisen kasvun kokemista. Erityistä huomiota kiinnitimme aktiivisen oppimisen arviointiin: Tapahtuiko Rämön aikana aktiivista oppimista ja jos tapahtui, niin miksi? Aktiivinen oppiminen perustuu oppijan omaan motivaatioon, kokeilemiseen ja etsimiseen. Se on tekemällä oppimista, jossa tiedolla nähdään elävä yhteys koulun ulkopuolelle. Arvioinnin työvälineenä käytimme kommunikatiivisen evaluoinnin mallia, jonka Banners Niemi on kehittänyt opettajankoulutuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi. Kommunikatiivisen evaluoinnin periaatteita ovat paIjastaminen eli koulutuksen tavoitteiden ja niiden saavuttamiseen tai saavuttamatta jäämiseen vaikuttaneiden tekijöiden tuominen näkyville, tavoitteellisuus eli uusien odotusten luominen ja tulevaan tähtääminen sekä pyrkimys konununikointiin ja kumppanuuteen. Evaluoinnin tasot oval kulttuurinen, yhteisöllinen ja persoonallinen, joista viimeksi mainittuun tässä tutkimuksessa erityisesti keskityimme. Tutkimus osoitti, että sekä ammatillisen kasvun että aktiivisen oppimisen toteutumisen kannalta olennaista musikaaliprojektin aikana oli toimiva ryhmädynamiikka. Ohjaajien kannustus ja ryhmän turvallinen ilmapiiri mahdollistivat "heittäytymisen", riskien ja henkilökohtaisen vastuun ottamisen ja siten onnistumisen ja kasvun kokemukset. Tärkeää oli myös tekemisen ammattimaisuus ja selkeä päämäärä. Nämä edesauttoivat motivaation syntymistä; loivat sisäisen, henkilökohtaisen halun tehdä ja oppia. Aktiivista oppimista edisti myös siirtyminen sirpaleisesta opiskelusta kokonaisvaltaiseen tekemiseen. Musikaaliprojektin aikana oli mahdollisuus syventyä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jolloin myös henkilökohtaiset kasvuprosessit saivat tarvitsemaansa tilaa. Negatiivisia kokemuksia aineistossa esiintyi varsin vähän. Eniten arvosteltiin puutteelista ohjausta sekä vastuualueiden epäseIvyyttä käytännön järjestelyasiaoissa.
Tutkimuksessa selvitettiin, mikä motivoi nuoria harrastamaan musiikkiteatteria. Tutkimuksen kohteena oli seitsemän nuorta, jotka ovat harrastaneet musiikkiteatteria useamman vuoden ajan. Nuorten kanssa valmistettiin tätä tutkimusta varten tehty musikaali Piruetin pyörteissä, jossa he näyttelivät, lauloivat ja tanssivat. Tutkimuksessa käytettiin grounded theory -lähestymistapaa. Tutkimuksella ei ollut lähtöhypoteesia, vaan tarkoitus oli jäsentää niitä asioita, joita nuoret itse pitävät merkityksellisinä harrastusmotivaation heräämisessä ja ylläpysymisessä. Aineisto kerättiin teemahaastattelun ja nuorten harjoitusprosessin aikana kirjoittamien päiväkirjojen avulla. Aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Tutkimuksen perusteella tärkeimmiksi harrastusmotiiveiksi nousivat sosiaaliset syyt, oppiminen ja kehittyminen sekä mielihyvän kokeminen. Tulosten mukaan sosiaaliset syyt käsittävät vuorovaikutuksen, hyväksytyksi tulemisen tunteen sekä näyttämisen halun. Oppimiseen ja kehittymiseen liittyvät taitojen parantaminen sekä harrastuksen tavoitteellisuus. Mielihyvän kokeminen sisältää sekä viihtymisen että itsensä voittamisen. Tutkimustuloksista voi päätellä, että ohjaajan rooli nuoren motivaation säilyttämisessä näyttää olevan suuri. Omalla suhtautumistavallaan ohjaaja voi vaikuttaa harrastajien viihtyvyyteen ja siihen, millaisina he itsensä näkevät. Ohjaajan tulisi suhtautua nuoriin harrastajiin tasapuolisesti ja arvostaa jokaista omanlaisenaan yksilönä. Näin nuori saa hyvän tuen motivaationsa ylläpitämiseksi.
Työssä suunniteltiin Kullervo-musikaalin graafinen ilme ja tapahtuman mainosgrafiikat. Yhteistyökumppanina oli Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotanto, jonka opiskelijoiden tuottama ja toteuttama musikaali oli. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin sisällönanalyysiä, jolla haettiin Kullervo- teeman ja rockin yhdistämiseen pohjaa, validiteettia ja suuntaviivoja. Tutkimusongelmana oli ”Miten yhdistää musikaalin ilmeessä Kalevala ja rock?”, jota selvitettiin analysoimalla teoksia Kalevalan Kullervosta ja suomalaisten rockyhtyeiden visuaalisia ilmeitä. Produktiona toteutettiin ilmeen ohjeisto, jossa on esitelty ilmeen käyttö valituissa markkinointivälineissä.
Opinnäytetyön aiheena on Mikkelin Vekkuliteatterin toteuttaman Hukassa on hyvä paikka -musikaalin puvustuksen suunnittelu ja toteutus. Näytelmä esitettiin toukokuussa 2019 Mikkelin Paukkulan Artium -salissa. Työn tavoitteena oli seurata järjestelmällistä suunnitteluprosessia ja luoda lopputuloksena yhtenäinen ilme näytelmään. Puvustuksessa pyrittiin käyttämään ja muokkaamaan pukuvarastosta valmiina löydettyjä pukuja mahdollisimman paljon. Puvustuksen tavoitteena oli käyttää näyttelijöiden omia ajatuksia ja ideoita puvustuksen suunnittelun tukena. Suunnitteluprosessissa myös hyödynnettiin ohjaajan ajatuksia sekä näyttelijöiden kanssa keskusteltiin heidän rooleistaan. Nämä keskustelut toimivat puvustuksen suunnittelun tukena, kun käsikirjoitusta ja sen hahmoja analysoitiin. Tällä pyrittiin luomaan puvustukselle yhtenäinen ja hahmojen persoonallisuutta heijastava ilme. Pukusuunnittelun tukena on käytetty J. Michael Gilletten (2013) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka koostuu seitsemästä vaiheesta: sitoutuminen, analyysi, tutkimus, haudonta, valinta, toteutus, arviointi. Nämä seitsemän vaihetta vievät suunnittelua eteenpäin hyödyntäen paluukierroksia ja heijastellen suunnittelun kehittymistä aikaisempiin vaiheisiin. Käsikirjoituksen analyysia tehdessä käytettiin apuna Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) kehittämää analysointimetodia, jossa etsitään vastauksia metodissa listattuihin selkeisiin kysymyksiin käsikirjoituksen avulla. Puvustuksen lopputulos sai positiivisen vastaanoton niin yleisöltä kuin yhteistyötaholta. Näyttelijöiltä pyydetyt roolihahmoanalyysit tukivat pukusuunnittelua ja niiden avulla saavutettiin yhtenäinen ilme puvustukselle ja se toimi myös esityksen muiden visuaalisten osa-alueiden kanssa hyvin yhteen. Gilletten suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallin avulla käytiin suunnitteluprosessi hyvin yksityiskohtaisesti läpi ja näin varmistettiin, että suunnittelussa otettaisiin kaikki yksityiskohdat huomioon ja saataisiin aikaan toimiva lopputulos.
Goottiromantiikan naishahmot elävät perinteisesti miesten hallitsemassa yhteiskunnassa ja miesten ehdoilla, mutta goottiromantiikassa piilee myös tästä patriarkaalisesta vallasta vapauttavia elementtejä ja keinoja naiselle hallita omaa elämäänsä. Tutkielmassani pohdin kolmen uudehkon vampyyrifiktion teoksen kautta, miten naiset ja goottiromantiikan feminiinisoidut miehet navigoivat patriarkaatin normien ja sääntöjen joukossa aikuistuakseen ja itsenäistyäkseen. Tärkein kohdeteokseni on vuonna 1997 kantaesitetty saksankielinen musikaali Tanz der Vampire, joka sekä parodioi goottiromantiikan ja vampyyrifiktion kliseitä että sallii hahmojensa manipuloida niitä saavuttaakseen päämääriään. Analysoin sekä musikaalin librettoa että Wienissä näkemääni teatteriesitystä niin feministisen kirjallisuudentutkimuksen, Dracula-tutkimuksen kuin musikaalitutkimuksenkin tarjoamista näkökulmista. Keskityn etenkin vampyyrin pureman symboliikkaan, vampyyritarinoiden stereotypioihin ja sukupuoliroolien muuttumiseen. Kontrastina Tanz der Vampirelle hyödynnän yhtä tyyliltään perinteistä ja yhtä nykyaikaista romanttista vampyyritarinaa, joissa on henkilöhahmojen kannalta sama asetelma kuin Tanz der Vampiressa. Elokuva Bram Stoker's Dracula (1992) tarjoaa perinteisen esimerkin populaarikulttuurin romantisoidusta, traagisesta vampyyrihahmosta, joka herättää naishahmojen seksuaaliset vietit ja toisaalta käyttää heitä hyväkseen. Twilight-romaani (2005) taas yhdistää suojelevan sankarin ja uhkaavan vampyyrin yhdeksi verta imeväksi satuprinssiksi, joka sekä kontrolloi että voimauttaa rakkautensa kohdetta. Kaikissa kolmessa teoksessa vampyyri osoittautuu keinoksi paeta ympäröivän yhteisön patriarkaalista valtajärjestelmää ja muuttua objektista itsenäiseksi subjektiksi. Samalla vampyyri kuitenkin myös omalla tavallaan edustaa patriarkaattia ja valtaa, joka kontrolloi uhrejaan.
Opinnäytetyöni on kuvaileva ja arvioiva tapaustutkimus vetämistäni musikaaliprojekteista ryhmäytymisprosessin näkökulmasta että ryhmän ohjaajana saamieni kokemusten kannalta. Käsittelen ryhmäteorioiden toimivuutta yleisesti suhteessa omiin kokemuksiini ja tarkemmin tarkasteltavana olevan musikaalin kannalta. Tutkin löytyykö yhteisiä tekijöitä teorian ja käytännön väliltä. Ryhmästä voidaan puhua silloin, kun siihen kuuluvilla toimijoilla on yksi yhteinen tavoite ja tuon tavoitteen saavuttamiseksi heidän tulee olla vuorovaikutuksessa keskenään. Tarkastelen musikaaliryhmän ryhmäprosessia Tuckmanin, Wheelanin ja Brunowin teorioiden näkökulmasta. Ryhmän kehitys noudatti pääpiirteissään Tuckmanin ajallisesti eteneviä vaiheita. Alussa oli epävarmuutta ja turvattomuutta, yleistä neuvottomuutta ja päämäärättö- myyttä, jotka kaikki kuuluvat muotoutumisvaiheeseen. Ryhmä ei toiminut ilman selkeää ohjausta. Myös Wheelanin ryhmäteorian vaiheet sopivat musikaaliryhmän kehitykseen keskimäärin. Brunowin kahdeksan eri vaiheen malli on yksityiskohtaisempi, josta löytyy joitakin ryhmiin sopivia vaiheita, mutta kehitykseltään musikaaliryhmä ei suoraan sopinut Brunowin malliin. Onkin luultavaa, että Tuckmanin yksinkertaistettu ryhmäkehityksen malli sopii keskimäärin parhaiten tällaisen yhtä tavoitetta varten perustetun ryhmän kehitykseen. Musikaaliprojekti ja ryhmässä toimiminen itsessään oli oppimiskokemus: toisten huomioon ottaminen, erilaisuuden arvostaminen, ongelmien rakentava ratkaiseminen, neuvottelutaidot ja itsestä oppiminen erilaisissa ryhmä- tilanteissa. Ryhmäkokemus on jatkuva kokemuksellisen oppimisen prosessi. Ohjaajan rooli onkin auttaa ryhmän jäseniä oppimaan myös ryhmäkokemuksestaan. Ryhmässä työskentelyn kokemus kehitti oppilaiden itsetuntemusta, sosiaalisia ja yhteistoiminnallisia taitoja. Yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyyden kokeminen oli suurin yksittäinen positiiviseksi koettu asia, joka tuli ilmi teemahaastatteluissani. Tutkimukseni perusteella uskon, että luokattomassa lukiossa tarvitaan juuri tämän kaltaisia luovia taide- kasvatuksellisia projekteja. Niissä opiskelijat saavat tärkeitä pitkälle heidän tulevaisuuteensa vaikuttavia yhdessä tekemisen – yhteisöllisyyden – kokemuksia, joissa opitaan niin toisista kuin itsestäkin.
The objective of this thesis was to design costumes and the set for a fantasy musical called “Naïa the Musical”. The aim was to create functional, visually interesting costume and set design for an underwater fantasy world utilising recycled materials where possible. The musical, which was part of the Embrace musical festival, was performed in September 2019 in Tristan Bates theatre in London’s West End. The purpose was to examine how communication within an international team impacted the work process and how the team’s variable contribution had an influence on designer output. The main objective was to investigate how to design and produce functional costumes and set when team members have varying backgrounds. The study was based on the team's expectations and needs. It explores the subjects of design and production process from the aspects of international team-work and communication. The study examines the importance of communication within the team and how the production team members’ cultural background and work history affected their opinions on aesthetics, work methods, work quality, communication and results. The thesis applies semi-structured interview and Koskennurmi-Sivonen’s (2002) analysis method to analyse the design and implementation process. The analysis method was originally developed for the design process of hand-crafted products but in this study the method is used to examine the aspects of the costume and set design elements by observing collaboration within the team. With the help of the method, it can be discovered how the final designs meet with the given objectives. The result was a visually beautiful, coherent costume and set design. The feedback from the art directors, audience and performers was positive. The use of analysis method ensured that the whole design and construction process was reviewed in detail. This study might be beneficial to designers working as part of an international team.
Tiivistelmä Opinnäytetyöni aiheena oli valmistaa teatterileijat Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaaliin Maija Poppanen. Musikaali perustuu P.L. Traversin kirjoittamiin lastenkirjoihin, joiden pohjalta on tehty elokuva- ja teatte-riversioita. Lähtökohtana oli toteuttaa leijat lavastajan Katariina Kirjavaisen suunnitelmien mukaan. Leijo-jen tuli olla toimiva osa yhtenäistä visuaalista ilmettä. Aluksi tutustuin esityksen käsikirjoitukseen, jonka avulla sain käsityksen tulevasta esityksestä ja kohtauksista, joissa leijoja käytetään. Leijojen valmistuksen suunnittelun apuna käytin pienoismallia sekä lavastajalta saamaani työpiirrosta. Työni avuksi valitsin G.B. Harrisonin (1982) teknologisen suunnitteluprosessin mallin, josta muokkasin tarpeiston valmistukseen sopivan. Harrisonin mallissa kuvataan ulkopuolelta tulevat rajoitteet ja resurssit inhimillisten näkökulmien lisäksi. Ennen työn aloittamista tutustuin leijojen historiaan ja rakenteeseen. Tarkastelin työssäni myös yleisesti tarpeistoa. Materiaalivalintoja tehdessä käytin kvasikokeellista tutkimusmenetelmää löytääkseni parhaan kankaan tämän projektin teatterileijoihin. Tein kolme maalauskokeilua, joiden pohjalta valitsin kankaan ja maalin. Samalla määritin, mitä sävyjä sekoittamalla saan halutut värit aikaiseksi. Leijojen kehikkoja val-mistaessani tutustuin metallin työstämiseen ja hitsaamiseen MIG-hitsillä. Työssäni olen selvittänyt proto-leijojen valmistusvaiheista sekä muutoksista protoleijoihoihin nähden verrattaessa varsinaisiin teatterilei-joihin. Työssäni huomioin Harrisonin mallin mukaisesti myös satunnaiset lisäresurssit ja sivuhaitat, joita työni aikana ilmeni. Musikaalin ensi-ilta oli 13.8.2009 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Leijat noudattavat annettuja ohjeita ja olivat osa yhtenäistä visuaalista ilmettä. Leijat valmistuivat ajallaan ja ovat huolellisesti valmistetut. Tavoitteeni mukaan pääsin myös kehittämään itseäni opinnäytetyötä tehdessä. Leijakohta-uksessa tapahtuu samanaikaisesti paljon, mutta todella isossa roolissa siinä olivat valmistamani teatteri-leijat, jotka lavastajan mukaan olivat tärkeä osa musikaalia.
The objective of this thesis was to design costumes for The Addams Family musical. Musical, a production of Uniarts Helsinki Theatre Academy’s open campus. The Addams Family is a musical comedy, and its premiere of the musical was at Theatre Academy in Helsinki in June 2022. The aim was to create a functional costume design using circular economy and use the costumes of the well-known Addams Family characters as reference. The aim of this thesis was to make observations and to study how to design costumes that work or this production and describe the characters successfully. The thesis examines how to effectively use circular economy in costume design. The main literature for this costume design is Michael J. Gillette’s planning and problem-solving model (2008) developed for theatre work. The design process has seven different steps that are used to proceed in the costume design. The screenplay and characters were analyzed using the analysis methods of Rosemary Ingham and Liz Covey (1992) and Michael J. Gillette (2008). Other research methods in this thesis and semi-structured interview and observation. The result of this thesis is a finished costume design for The Addams Family musical using circular economy. The costume design describes the characters’ personalities and appearances successfully. This thesis could be beneficial to costume designers who are designing costumes using circular economy.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa käsittelen sitä, kuinka erilaiset sosiaaliset pelot vaikuttavat ryhmätyöskentelyyn esittävien taiteiden alalla valosuunnittelijan näkökulmasta. Keskeinen kysymykseni on, miten pelkojen kanssa eläminen on vaikuttanut työskentelyyni ja millä keinoin voisin kehittyä paremmaksi tekijäksi. Opinnäyte koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäisessä käsittelen omia kokemuksiani sosiaalisista peloista ja ryhmätyöstä. Toisessa osassa käsittelen taiteellista opinnäytettäni Donkey Hot -musikaalia sekä sosiaalisista, että taiteellisista näkökulmista. Johdannossa esittelen tapahtumaketjun, joka johdatti minut näiden aiheiden äärelle. Ensimmäisessä osiossa kerron, kuinka erilaiset sosiaalisissa tilanteissa ilmenevät pelkotilat ovat vaikuttaneet elämääni ja siihen, millaiseksi ihmiseksi ja taitelijaksi olen kasvanut. Esittelen tutkimuksiani siitä, kuinka lapsuudessa opitut käyttäytymismallit syntyvät, ja miten ne ovat vaikuttaneet aikuisuudessa tekemiini tietoisiin sekä tiedostamattomiin valintoihin. Aluksi pohdin sitä, miksi olen päätynyt tekemään teatteria, ja kuinka läheisyyden kaipuu liittyy siihen. Tämän jälkeen esittelen havaintojani siitä, kuinka kokemani stressi, pelot ja masennus tuntuvat kietoutuvan yhteen yllättävällä tavalla. Ajatusteni vertailukohtana käytän muun muassa psykologi ja aivotutkija Lauri Nummenmaan ja kemian tohtori Susan Aldridgen tieteellisiin tutkimuksiin pohjaavaa ainestoa, sekä pitkän uran tehneen terapeutti Tommy Hellstenin teoksia. Tämän jälkeen esittelen peloista johtuvan käyttäytymisen seurauksia, joita ovat havaintojeni mukaan kiltteys ja uhrautuvaisuus. Lopuksi pohdin, mikä on suurilta osin persoonallisuuttani määrittävän herkkyyden osa tässä yhtälössä, ja voisiko sen nähdä myös voimavarana. Toisessa osiossa esittelen taiteellisen opinnäytteeni Donkey Hot -musikaalin. Etenen kerronnassa kronologisesti lähtien liikkeelle siitä hetkestä, kun minut pyydettiin mukaan produktioon. Kuvailen prosessin etenemistä omien tuntemusteni ja kokemusteni näkökulmasta, ja esittelen taiteellista työskentelyäni niiden lomassa. Pyrin tuomaan esille sitä, kuinka ensimmäisessä osiossa käsittelemäni aiheet ja ilmiöt konkretisoituivat todellisessa ryhmätyötilanteessa. Analysoin prosessin herättämiä tuntemuksia ja pohdin, kuinka voisin ottaa niistä opikseni ajatellen tulevia produktioita. Viimeisessä osiossa tarkastelen lyhyesti mitä uutta olen oppinut itsestäni tämän kirjoitusprosessin aikana, miltä se on tuntunut ja miten haluaisin tulevaisuudessa työskennellä. Tarkastelen myös tämän opinnäytteen myötä löytämiäni havaintoja, jotka liittyvät onnistuneen ryhmätyöhön toteutumiseen. Kaikista tärkeintä onnistuneessa ryhmätyössä tuntuu olevan luottamuksen rakentuminen tekijöiden välille.