Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyössä tutkitaan fantasiatyylisiä sävellyksiä pääasiassa kosketinsoitinmusiikin osalta ajanjaksolla 1535-1782. Vuonna 1535 Luis de Milán määritteli fantasian soitinsävellykseksi, joka juonsi juurensa pelkästään tekijänsä mielikuvituksesta ja taidoista. Työssä tarkastellaan tämän määritelmän sisään mahtuvia fantasiasävellyksiä Englannin, Italian, Ranskan ja Saksan maaperällä aina W.A. Mozartin vuonna 1782 säveltämään d-mollifantasiaan saakka, ja sivutaan myös saman ajan luuttu- ja yhtyefantasioita. Yksityiskohtaisesti tarkasteltuja säveltäjiä ovat William Byrd, Girolamo Frescobaldi, Louis Couperin ja Wilhelm Friedemann Bach. Lähdeaineistona on käytetty etupäässä alan asiantuntioiden artikkeleita nuottiesimerkein ja kuvin täydennettynä. Fantasia-nimikeellä on ollut eri aikoina useita synonyymeja, kuten voluntary, ricercar, toccata ja prélude non mesuré, ja myös näillä otsakkeilla kulkevat sävellykset ovat tarkastelun kohteena. Aiheen taustaa valotetaan tuomalla esiin varhaisimpia tunnettuja kosketinsoitinmusiikin lähteitä, sekä esittelemällä tavanomaisimmat klaveerisoittimet, joilla työn kattaman ajanjakson musiikkia on soitettu. Työn tarkoituksena on selvittää kosketinsoitinfantasioiden tyylien kirjoa, ja eri säveltäjien tapaa suhtautua tähän vapaaseen sävellysmuotoon. Kirjoittajan pyrkimys on laajentaa tietämystään fantasia-aiheesta sekä muusikon että pedagogin näkökulmasta. Hän tuo esiin ajatuksiaan sekä ohjelmistoa, joka kenties antaa uutta näkökulmaa myös myöhemmän ajan pianomusiikkia soittaville.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka elokuvamusiikki vaikuttaa kuulija-katsojassa herääviin tunteisiin. Asiaa lähestytään musiikkipsykologian avulla pohjustaen tutkimusta muun muassa kertomalla musiikin herättämistä tunteista. Nykypäivänä elokuvamusiikin tärkeyttä elokuvassa korostetaan enemmän ja enemmän, vaikka sen tehtävät ovat kuitenkin vuosikymmeniä pysyneet samanlaisina. Määrällinen tutkimus toteutettiin kuuntelukokeen avulla. Tutkimusmenetelmänä toimi klassinen koeasetelma. Tutkimuksen aineisto koostui kahden ryhmän vastauksista kyselylomakkeeseen. Toinen ryhmistä näki kohtauksen elokuvasta Donnie Darko musiikin kanssa ja toinen ryhmä näki saman kohtauksen ilman musiikkia. Ryhmä, joka näki kohtauksen Donnie Darko -elokuvasta ilman musiikkia, näki elokuvasta Tri Outolempi kohtauksen musiikin kanssa, kun taas Donnie Darko -elokuvan kohtauksen musiikin kanssa nähnyt ryhmä näki sen ilman musiikkia. Tutkimukseen osallistujia oli yhteensä 22, joista puolet sattuivat olemaan miehiä ja puolet naisia. Tutkimus osoitti, että eri ryhmien koehenkilöissä heräämissä tunteissa on huomattu tilastollisesti melkein merkitseviä eroja. Tutkimuksessa ilmeni myös odottamaton tulos miehissä ja naisissa heränneissä tunteissa, kun nähdyssä elokuvakohtauksessa käytettiin musiikkia, joka on kontrapunktisessa suhteessa kuvan kanssa.
Tutkielman tarkoituksena oli ottaa selvää vanhoillislestadiolaisten nuorten musiikillisesta maailmankuvasta sekä hankkia konkreettista tietoa heidän musiikillisista tottumuksistaan. Musiikkikasvattajana on tärkeää ymmärtää opettajan näkökulmasta musiikillisen maailmankuvan peruselementit ja samalla osata muodostaa syy-seuraus-suhteet siihen, miksi ja miten oppilas kokee musiikin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta eri osiosta, joista ensimmäisessä kuvataan musiikin merkityksestä nuorelle, sekä toisessa perehdytään vanhoillislestadiolaisuuteen. Käytän vanhoillislestadiolaisessa osiossa hyödykseni useimmiten SRK:n eli Suomen Rauhayhdistysten Keskusyhdistyksen julkaisemia kirjoja ja artikkeleita. Itse tutkimus toteutettiin Jämsän Kristillisessä Kansanopistossa kyselytutkimuksella, johon osallistui 34 nuorta. Tutkimuksessa ilmeni, että musiikki koettiin hyväksi harrastukseksi ja oli erittäin tärkeässä osassa suurimmalla osalla nuorten elämää. Musiikkia harrastetaan usein musiikkiopistossa, kotona tai kuoroissa. Vanhoillislestadiolaisuus yhteisönä tarjoaa paljon musiikillista aktiviteettia, usein laulun tai kuorolaulun välityksellä. Nuorilla vallitsee selkeästi kulttuurillinen ja osittain hierarkkinen musiikkikäsitys. Musiikin analysointiin vaikuttaa suurimmalta osin kappaleen sointiväri ja musiikillinen tyylisuuntaus. Musiikkia analysoidaan opittujen kulttuurillisten tottumusten varassa. Klassinen ja harras hengellinen musiikki koettiin yleisesti ottaen hyväksi musiikiksi, mutta kevyessä musiikissa tapahtuu osittain hajontaa. Musiikkiin liittyvä ilmiölähtöinen perehtyneisyys oli vajavaista, mikä nosti vastauksissa esille selkeitä ristiriitoja. Nuorten vastaukset heijastavat väistämättä yhteisön, sekä kodin opetusta musiikista. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kohdistaa sama tutkimus yhteisön täysi-ikäiselle sukupolvelle.
Acousmatic Electroacoustic Music is a form of art in which any sound is regarded to have the potential to be used as a basic unit to build a musical discourse. This study addresses the measurement of three important aspects of perception of Acousmatic Electroacoustic Music: Segmentation, which is the separation of the audio stream into units that could have meaning by themselves or that could be part of larger meaningful structures; Mimesis, which in this context is defined as the perceptual ability of identifying a possible and meaningful source that produced a sound and the action that produced it; Perception of Emotions, which shapes the meaning of perceived events. This document reports the development and adaptation of tools and techniques to perform self-report measurements of these three aspects and the use of them in perceptual experiments with human participants. The results of these experiments suggest that participants' strategies to segment sounds can correspond both to their acoustic features and to their meaning inferred by source and action. Participants' identification of sound source and action can greatly vary and narrative responses suggest that sounds trigger meaning rather than having meaning by themselves. Post-hoc and continuous measurements of perceived emotions were remarkably similar, suggesting that perceived emotions in discrete sounds are established constructs that might not change considerably when acting in context. Finally, it is shown that continuous measurement of Segmentation and Perceived Emotions is reliable only for sounds with a duration over 4 seconds, which leaves an open window for further investigation on the measurement of perception of shorter sonic events.
Gesture-based musical performance with on-body sensing represents a particular case of wearable connection. Gloves and hand-sensing interfaces connected to real-time digital sound production and transformation processes enable empty-handed, expressive musical performance styles. In this article, the origins and developments of this practice as well as a specific use case are investigated. By taking the technical, cognitive, and cultural dimensions of this media performance as foundation, a reflection on the value, limitations, and opportunities of computational approaches to movement translation and analysis is carried out. The insights uncover how the multilayered, complex artistic situations produced by these performances are rich in intersections and represent potent amplifiers for investigating corporeal presence and affective engagement. This allows to identify problems and opportunities of existing research approaches and core issues to be solved in the domain of movement, music, interaction technology, and performance research.
Ihmisen yleisin tavoite musiikin käytössä on pystyä vaikuttamaan omiin tunteisiinsa. Lisäksi musiikilla voidaan vaikuttaa ihmisen fysiologisiin ilmiöihin, kuten sydämen sykkeeseen ja hengitykseen. Tätä vaikutusta voidaan hyödyntää rentoutumisessa tai kuntoilun tukena. Musiikin tempo vaikuttaa yhtenä musiikin osana siihen, miten musiikki meissä vaikuttaa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu hidastempoisen musiikin harventavan, ja nopeatempoisen musiikin tihentävän sykettä. Musiikin tempolla ja sydämen sykkeellä on jonkinlainen yhteys. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten ihminen kokee musiikin, jonka tempo perustuu sykkeeseen. Tempon merkitystä korostetaan luomalla generatiivista musiikkia, jossa musiikin muut osa-alueet ovat mahdollisimman vähän huomiota herättäviä. Musiikin tempoa pystyy säätämään, joka mahdollistaa sykkeen manipuloinnin haluttuun suuntaan. Tutkimusmetodina oli suunnittelututkimus, jonka mukaisesti rakennettiin artefakti, joka mittaa käyttäjän pulssin ja generoi musiikkia sykkeen arvoon perustuvalla algoritmilla. Artefaktin toimivuutta arvioitiin toteuttamalla tapaustutkimus, jossa haluttiin selvittää artefaktin käyttötarkoituksia sekä generoidun musiikin kuuntelukokemusta. Aineistonkeruumetodina oli teemahaastattelu, jossa haastateltiin muusikkoa ja urheilijaa. Tulosten perusteella artefaktin tuottamaa musiikkia voi hyödyntää sykkeen harventamiseen ja tihentämiseen soveltuvissa tilanteissa, kuten helpottamaan nukahtamista tai urheilusuoritukseen valmistautumissa. Sykkeeseen perustuvan ja tempovalintaisen generatiivisen musiikin avulla voidaan vahvistaa kehoaistia, jolla on tutkimusten mukaan vaikutusta tunnesäätelytaitoihin.
Tämä kandidaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on tarkastella ja arvioida graafiikkaprosessorien käyttömahdollisuuksia osana nykyaikaista digitaalista musiikkituotantoa, sekä koota yhteen aiheeseen liittyviä tieteellisiä julkaisuja. Tätä tutkimusta varten tarkasteltujen julkaisujen mukaan grafiikkaprosessorin käyttö äänenkäsittelyyn liittyvien prosessien laskennassa voi johtaa laskentanopeuksien moninkertaistumiseen. Tutkimuksen ja artikkelien ulkopuolella konkreettisia esimerkkejä grafiikkaprosessorien käytöstä musiikin tuotannon apuna on kuitenkin vain vähän.
Esittelen opinnäytetyössäni säveltämääni kitaramusiikkia jonka opiskelu on tapahtunut pääasiallisesti ilman nuottikuvaa, jäljitellen. Pyrkimyksenäni on ollut säveltää materiaalia, jonka omaksuminen jäljitellen varsinkin vasta-alkajille olisi loogista, riittävän yksinkertaista, mutta kuitenkin musiikillisesti täysipainoisen kuuloista. Kappaleet ovat oppilas-opettaja duettoja. Esittelen myös säveltämääni kamarimusiikkia jonka oppimisessa jäljittelyllä on ollut suuri osuus. Yleisesti ottaen opinnäytetyöni käsittelee jäljittelyä musiikillisena oppimistapana.
Tämä opinnäytetyö käsittelee elektronisen musiikin esittämistä konsertissa MIDI- tiedonsiirtostandardin avulla. Työn tarkoitus oli selvittää kirjallisesti, miten MIDI- laitteilla käytännössä esitetään elektronista musiikkia. Ennen MIDI-standardin ja MIDI-laitteiden käsittelyä tutustutaan elektronisten soitinten ja elektronisen livemusiikin historiaan. Tutkimuksesta selviää, kuinka elektroninen MIDI-konsertti toteutetaan ohjaamalla useita äänilähteitä reaaliaikaisesti MIDI- standardin mukaisilla komennoilla. Konsertin MIDI-järjestelmä rakennetaan jokaisen esiintyjän omiin tarpeisiin saatavilla olevista MIDI-laitteista ja -ohjelmistoista. Esiintyvien muusikoiden haastattelut tarjoavat esimerkkejä MIDI-teknologian avulla toteutetuista konserteista. Lopuksi luodaan katsaus tutkimuksen tuloksiin ja pohditaan MIDI:n merkitystä elektronisessa musiikissa.
This chapter examines evidence from the research on one-to-one learning and teaching contexts. We conceptualise one-to-one vocal and instrumental teaching as an informal professional discipline that may vary across contexts with regard to purpose, content and pedagogical values and approaches. We discuss the ways that learning is constructed within the one-to-one environment, using a framework that positions the emergent learning in relation to various alignments of learner, teacher and content. Using this framework, we consider one-to-one vocal and instrumental teaching within five age-related contexts, ranging from early years to later life, considering facets that may be either coherent or more flexible across contexts.
Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen suhde 7-8-vuotiailla lapsilla on musiikkiin ja musisoimiseen, miten he kokevat omaehtoisen musisoinnin koulun musiikintunnilla ja millaista heidän omaehtoinen toimintansa on koulun musiikintunnilla. Tutkimuksen kohteena oli yksi ykkösluokka, jonka oppilaat saivat kolmen viikoittaisen musiikintunnin ajan musisoida omaehtoisesti, ilman ulkoista ohjausta. Jakson aikana toimintaa havainnoi yksi tutkija, minkä lisäksi toimintaa kuvattiin kameralla ja äänitettiin digitaalisella äänittimellä. Jakson jälkeen muutamaa oppilasta haastateltiin. Aineisto analysoitiin grounded theory -menetelmällä sekä videoanalyysiä hyödyntäen. Tulosten perusteella lapsilla voi olla koulun ulkopuolella monenlaista musiikillista harrastuneisuutta ja erilaisia musiikillisia kiinnostuksia. Lasten puheen perusteella vaikutti siltä, että he nauttivat omaehtoisesta musisoinnista varauksetta ja että ohjattu musisointi oli heistä mukavaa vain, jos he kokivat sen olevan heille sopivan tasoista ja sisällöltään mielekästä. Lapset pitivät omaehtoista musisointia musiikintunnilla mielekkäänä, mutta mainitsivat ongelmina yleisen kovan äänenvoimakkuuden ja vaikeudet neuvotella ryhmässä yhteisestä toiminnasta. Lasten toiminta musiikintunneilla sisälsi sekä musiikillista että ei-musiikillista toimintaa. Lapset soittivat ja lauloivat yksin ja yhdessä ja tuottivat omaa musiikkia. Lasten tuottaman musiikin keskeisiä piirteitä saattoi olla rytmi, äänenväri, dynamiikan vaihtelut tai laulun teksti. Musisoinnin piirteiden tarkastelua kohdennettiin pianonsoittoon ja vaikutti siltä, että lapset tutkivat pianosta syntyviä ääniä tuntemansa liikerepertuaarin ja koskettimiston eri puolien hyödyntämisen pohjalta. Ei-musiikillista toimintaa oli esimerkiksi muiden toiminnan seuraaminen sivusta, keskustelu kaverien kanssa ja päämäärätön kuljeskelu tiloissa. Tulosten pohjalta ehdotetaan, että koulun musiikinopetuksessa annettaisiin tilaa oppilaiden omaehtoiselle musisoinnille niin, että opettaja huolehtii järjestyksen ylläpysymisestä. Opettajia kannustetaan myös kuuntelemaan oppilaiden tuottamaa musiikkia tiedostaen, että se voi poiketa aikuisten tuottamasta musiikista.
Toteutin opinnäytetyönäni konsertin, joka sisälsi laaja-alaisesti juutalaisen kansan musiikkia kuten klezmer, ladino ja israelilainen musiikki. Klezmer on Itä-Euroopan juutalaisten keskuudessa kehittynyt improvisaatioon pohjautuva tyylilaji. Klezmer-kappaleita lauletaan yleensä yiddishinkielellä. Ladino on espanjanjuutalaisten musiikkityyli sekä kieli. Israelilainen musiikki on vahvasti arabivaikutteista, ja sen laulukielenä on heprea. Produktion kappaleet olivat sekä traditionaalista että uutta juutalaista musiikkia. Konsertissa kuultiin myös omia sävellyksiäni. Konsertti pidettiin 14.4.2011 Kuopiossa Tanssiteatteri Minimin tiloissa Sotkulla. Konsertissa esiintyi 11-henkinen orkesteri sekä neljä tanssijaa. Tavoitteenani oli esitellä juutalaista musiikkia suomalaiselle yleisölle ja edesauttaa näiden uhanalaisten tyylilajien säilymistä jälkipolville. Halusin myös kehittää itseäni näiden tyylilajien tuntijana ja tulkitsijana. Konsetti oli valtava menestys ja palaute on ollut erittäin positiivista.
Tämän laadullisen tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat musiikin määrittely, tavoitteet ja työtavat kuulovammaisten musiikkiterapiassa. Luvussa kuulovammaisuus määrittelen taustalle suuntaa antavasti kuulovammaisuutta ja kuulovammaisille tarjolla olevaa muuta kuntoutusta. Pohjatietoa tarvitaan tämän asiakasryhmän kohdalla paljon. Tutkielma edustaa filosofista tutkimusperinnettä pyrkien luomaan yhtenäistä teoriaa (synteesi kuulovammaisten musiikkiterapiasta), jonka myötä tämän sektorin tutkimusta voidaan jatkossa tehdä ja kehittää. Tutkielman tekoa on leimannut hermeneutiikalle tyypillinen tapa edetä. Aineisto koostuu kirjoitetuista lähteistä, joiden analyysitavaksi sopii laadullinen sisällönanalyysi. Musiikin määrittely on toteutettu induktiivisesti ja tavoitteet sekä työtavat järjestäytyivät deduktiivisesti (analyysin pohjana Suomen Musiikkiterapiayhdistyksen ja Suomen kuntaliiton Musiikkiterapian nimikkeistö 2009). Kaikki tulokset järjestäytyivät kvantifioinnin pohjalta. Ymmärrettävästi kussakin kliinisessä asiakasprosessissa painotukset elitavoitteet ja työtavat määräytyvät toki asiakkaan tarpeista käsin. Tavoitteena on oman ammattitaidon kehittyminen, tiedon selkeyttäminen ja jakaminen tämän pienen asiakasryhmän kohdalta, kuulovammaisten kanssa työskentelyyn rohkaiseminen ja musiikkiterapian kehittäminen.Toivon tuloksista olevan hyötyä kaikille musiikin käytöstä kuulovammaisten parissa kiinnostuneille. Tuloksista on hyötyä myös kuulevien parissa toteutettavan musiikkiterapian yhteydessä, sillä tutkielma laajentaa yleistä musiikin määrittelyä moniaistillisenpaan suuntaan. Tutkimuksen tuloksina esitellään musiikin määrittelyä kuulovammaisten kokemusmaailmaan peilaten (musikaalisuus ja musiikilliset taidot, kuulovammaisille sopiva musiikki, musiikin ja puheen erot sekä samankaltaisuudet, musiikin kommunikatiiviset piirteet, musiikki ja tunteet, kuuloprosessi ja kuunteleminen, musiikin moniaistillisuus ja musiikki kehonkielenä), kuulovammaisten musiikkiterapialle tyypillisiä tavoitteita (kehonkuvan jäsentyminen, kokonaiskuntoutuksen tukeminen, tunteet, myönteinen minäkuva ja elämänhallinta, kuuloaistimusten jäsentyminen, monipuolinen itseilmaisu, vuorovaikutus ja kommunikaation kehittyminen), käytännön työtä tukevia vinkkejä (äänen käyttöön perustuvat menetelmät, moniaistillisuuden huomioivat työtavat ja menetelmät, soittaminen, liikkuminen, kuuntelu ja musiikkiterapiaa tukevat menetelmät) ja kuulovammaisten musiikkiterapian määritelmä. Musiikilla ja musiikkiterapialla on paljon annettavaa kuulovammaisille henkilöille. Jatkotutkimusmahdollisuudet ovat rajattomat. Lisätietoa jäin kaipaamaan mm. käytännön vinkeistä, erityisesti tunnetyöskentelyyn liittyen.Löytynyt aineisto oli pitkälti lasten terapioista, joten voisi olla mielenkiintoista myöhemmin kirjoittaa auki omia kokemuksia nuorten, aikuisten tai vanhusten puolelta. Ehkäpä voisin jatkaa myös Tunnelaulujeni kehittämistyötä?
Tässä maisterintutkielmassa on selvitetty, millaisia muistoja musiikki nostattaa ikääntyneillä. Tutkimusotteeseen on vaikuttanut ymmärtävän psykologian sekä fenomenologian avoin tutkimusasenne muistojen tutkimiseen. Tutkimustulokset on koottu haastattelemalla päiväkeskuksen asiakkaita. Haastattelut rakentuivat ikääntyneiden itse nimeämiensä kappaleiden kuuntelusta ja niistä nousseiden muistojen hyvin vapaasta keskustelusta. Tämän lisäksi haastattelun lopussa on kysytty, miten ikääntyneet kokevat musiikin olevan osa muistelemistaan sekä heidän kokemustaan haastattelumetodin mielekkyydestä. Musiikin auttaa herättelemään etenkin omaelämänkerrallisia muistoja. Ikääntyneet kokevat muistelemisen tärkeäksi ja musiikin auttavan muistelussa. Haastateltavat ilmaisivat, että haastattelussa käytetylle metodille olisi tilausta ikääntyneiden arjessa. Haastatteluista nousi myös selkeästi esille, että musiikki toimii ikääntyneillä herkistäjänä oman elämän reflektoinnissa ja eletyn elämän hahmottamisessa kokonaisuutena. Tutkimuksen tarkoitus oli puhtaasti tiedonkeruullinen, mutta musiikkiterapiallista aspektia ei voida sulkea tällaisesta laadullisesta, avoimesta ja ymmärtävästä tutkimuksesta. Tutkimustulokseni osoittavat, että musiikilliselle muistelutoiminnalle olisi tilausta ikääntyneiden terveyspalveluissa. Tutkimukseni on yksi osoitus siitä, miten erilaista musiikillista aktiviteettia voi soveltaa ja käyttää kattavammin ikääntyneiden palvelujen osalta.