Kaikki aineistot
Lisää
Pro gradu-tutkielmani käsittelee Muisteluteatterin sosiaalisen ympäristön merkitystä ikääntyville tarkastelemalla, millaista muistelu on Muisteluteatterissa, mitä Muisteluteatteri merkitsee siihen osallistuvalle ryhmälle sekä mitä Muisteluteatteri tarjoaa heidän arkeensa. Etnografisen tutkimuksen piirteitä noudattaen olen kerännyt aineistoni havainnoimalla ryhmää sekä haastattelemalla ryhmän jäseniä yksilönäkökulman saavuttamiseksi. Teatteriryhmään kuului noin 20 jäsentä. Muisteluteatteri on uusi ikääntyvien teatterimuoto, jossa tuleva esitys tapahtuu muistelemalla. Teatteriesityksen aihe lähtee ikääntyvien kiinnostuksen kohteista tai omista kokemuksista ja esitys rakentuu ryhmän omien muistojen pohjalta. Paperille ei kirjoiteta mitään Muisteluteatterissa, vaan jokainen kerta on yksilöllinen aihepiirinsä mukaan. Muisteluteatteri tarjoaa ikääntyville luovan ja voimaannuttavan sosiaalisen ympäristön. Sosiaalisena ympäristönä Muisteluteatteri merkitsee huumorin ja samanhenkisyyden kautta arjen rikkautta ja luovaa toimintaa omien muistojen kautta. Vertaistuki, kunnioitus, itseironia sekä huumori toimivat Muisteluteatterin keskiössä teatteriesityksen valmistumisprosessissa.
This study examines how the co-creation of a tourism experience, the level of satisfaction that the experience generates and the different dimensions that make it memorable (hedonism, novelty, local culture, refreshment, meaningfulness, involvement, and knowledge) affect the trip experience’s overall memorability and, in turn, impact tourists’ behavioural intentions. This study used a survey questionnaire to gather data from travellers who visited Sardinia, Italy, resulting in a sample of 343 tourists for analysis. The results demonstrate the role of satisfaction and four dimensions of the memorable tourism experience scale (novelty, refreshment, involvement and knowledge) in the formation of overall trip memorability, which further influences behavioural intentions. This research contradicts studies indicating that tourists may not recall satisfactory experiences in the post-consumption phase and that co-creative tourism experiences positively affect their memorability.
The premise of this article is the idea that games and their music do not only relate to playing, but are also part of people’s musical practices outside of the actual gameplay situation. However, so far very little research has been done on the meanings of game music outside of gaming. In this study, we aim for a broader understanding of people’s relationship with game music by examining how game music is used outside of the context of gaming. The empirical analysis of the article is based on two datasets collected in Finland. The primary material consists of written stories (N=183) about personally meaningful game music memories. In addition to this, we use survey data (N=785) concerning people’s activities with their favorite game music outside of the game. In the study, we investigated (1) how varied and common the activities of using game music are, (2) what different types of game music use can be discerned, and (3) what psychological functions of game music are disclosed in the personal stories. According to both datasets, musical practices with game music in people’s everyday life were common. The ways of using game music were also diverse. In general, digital games appear to be a viable resource for engaging in musical practices and acquiring musical experiences. Through cluster analysis, three different types of game music use were outlined from the survey answers: performing/reproducing, reminiscing and appreciating the game experience, which refer to preferences for interacting with game music. Regarding the functions of music, the results imply that the functions of music documented in music psychology literature (mood management, aesthetic pleasure, self-enhancement, memory connection, social bonding) are well suited for analyzing the personal meanings of game music. In all, from the results, it can be established that the aesthetic value of game music for people, at least to some extent, seems to be conditioned by the gameplay experience, even if the music is separated from gaming.
Itselle merkityksellinen musiikki, sen kuunteleminen yhdistettynä muistoon ja elämässä merkityksellisten tapahtumien muisteleminen eheyttää muistikuvia. Musiikin kautta on helpompaa tuntea ja tarkastella elämäänsä ajan takaa. Musiikki symboloi ajanjaksoja, ihmisiä, paikkaa ja mielenmaisemaa. Tie on usein kaksikaistainen: kuulija/muistelija tavoittaa muiston kahdessa ajassa, joista toinen on muiston alkuperäinen reitti, toinen kulkee nykyisyyttä sivuten. Sijaishuollossa olevan nuoren muistot menneisyydestä ovat usein pirstaleisia. Muistoissa on aukkoja, eikä muistia tukemaan aina löydy valokuvia tai lähisukulaisia elämänkaarta muistelemaan. Merkitys oman elämäntarinan tärkeydestä kietoutuu merkitykseen itsestään: en ole tärkeä, eikä elämäntarinanikaan ole merkityksellinen. Kandidaatin tutkielmassani tutkin sijaishuollossa olevan nuoren antamia merkityksiä musiikille elämänkaarityöskentelyssä. Toteutin tutkimuksen tapaustutkimuksena sijaishuollossa olevan nuoren kanssa. Tapaamisia kertyi yhteensä kuusi kertaa. Haastattelumenetelmänä käytin puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Haastatteluaineiston analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Viimeisellä tapaamisella kävimme läpi nuoren ajatuksia siitä, miten menetelmää voisi hyödyntää muiden nuorten kanssa elämänkaarityötä tehdessä. Tutkimuksessani lähtökohtaisena menetelmänä on elämänkaarityöskentely, johon liitetyn musiikin merkitystä tutkin. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Mitä merkityksiä musiikilla on sijaishuollossa olevalle nuorelle elämänkaarityöskentelyssä ja 2. Syventääkö musiikin käyttäminen elämänkaarityöskentelyssä muistoja? Elämänkaarimenetelmää on käytetty myös sijaishuollossa viljalti, musiikin yhdistämisestä siihen ei ole julkaistu tutkimuksia. Tutkimusta tehdessäni olin siis uuden äärellä. Yksi tutkimukseni keskeisimmistä tuloksista on, että musiikilla on sijaishuollossa olevalle nuorelle elämänkaarityöskentelyssä monenlaisia merkityksiä. Tulokset osoittavat, että jo pelkästään muistoon virittyminen helpottuu huomattavasti, kun nuoren itse valitsemaa kappaletta kuunneltiin tiettyä itselle merkityksellistä elämänvaihetta muisteltaessa. Lisäksi tutkimus osoittaa, että musiikin avulla on mahdollista päästä syvemmälle tunnekokemuksen äärelle.
Tutkin lapsuudenkotini vintin tavaroihin liittyviä tarinoita, muistoja, merkityksiä ja historiaa. Tutkimuksen taiteellisen osan muodostaa seitsemän teosta, jotka olivat esillä Lapin yliopiston Galleria Kilossa 26.9- 13.10.2011 näyttelyssä Kerrostumia – tarinoita lapsuuteni vintiltä. Sommittelen teoksissa vanhojen tavaroiden ohella niiden mukanaan kantamia merkityksiä ja näin muodostuu tekstiilirunoja. Teokset toimivat tutkimuksessa metodeina ja aineistona sekä apuna tiedonhaussa ja tulosten tulkinnassa. Niihin on piiloutuneena myös osa tutkimustuloksista. Valikoin jokaisesta teoksesta yhden tavaran tarkemman tutkimuksen kohteeksi ja hankin niistä tietoa muun muassa haastattelemalla sukulaisiani. Tavaroihin liittyvät merkitykset kumpuavat niiden herättämistä henkilökohtaisista muistoista. Taiteen konteksti muuttaa tavaroiden tarkastelun tapaa ja tuo niistä esille aiemmin piilossa pysyneitä merkityksiä. Carlo Ginzburgin mikrohistoriallisen johtolanka-ajattelun mukaisesti etsin aineistosta olennaisia vihjeitä. Tutkimukseni suuntautuu mikrohistorialle ominaisesti yksityiskohdista kokonaisuuksiin. Tavaroiden analyysissa sovellan Erwin Panofskyn kolmitasoista ikonografista sisällönanalyysia. Erittelen ensin tavaroiden konkreettisia ominaisuuksia, jonka jälkeen keskityn tavaroiden ja teosten herättämiin muistoihin, tarinoihin ja merkityksiin. Lopuksi tarkastelen näyttelyä ja sen sanomaa kokonaisuutena, suhteessa nykyaikaan sekä osana taiteen kenttää. Menneisyyden yksityiskohdista muodostuu kuva makrotason tapahtumien vaikutuksesta mikrotasolla. Koska kaikki tutkimukseen valikoituneet tavarat ovat käsityötä, niiden tarjoama näkökulma kohdistuu erityisesti naisten elämään. Löydän vintiltä käsitöihin ja tekstiileihin liittyvät juureni. Tiedon lisääntymisen myötä teoksista ja niiden materiaaleista paljastuu yhä uusia tulkintamahdollisuuksia. Näyttelyn kokonaisuudessa tavarat kertovat muutoksesta historiassa ja kulttuurissa, ajan kulumisesta ja sukupolvien jatkumosta. Samalla näyttelyni kutsuu pehmeästi kriittisellä otteellaan pysähtymään hetkeksi.
Oletko pitänyt tallessa lapsuutesi unilelun? Onko sinulla jokin perintöesine, johon liittyy sukutarina? Kuuluuko jokin tietty esine erottamattomasti juuri sinun kotiisi? Millaiset esineet luovat kodikkuutta? Millaiset raivostuttavat, turhauttavat tai ovat turhia? Omistatko esineitä, joista et haluaisi luopua koskaan?