Kaikki aineistot
Lisää
Kulttuuriympäristöillä tarkoitetaan rakennettua kulttuuriympäristöä, kulttuurimaisemaa ja arkeologista kulttuuriperintöä. Valmisteilla oleva maakuntauudistus tulee toteutuessaan muuttamaan huomattavasti kulttuuriympäristöasioiden hoitoa erityisesti rakennetun kulttuuriympäristön ja kulttuurimaiseman osalta ELY-keskusten ja maakunnan liittojen toiminnan päättyessä. Ympäristöministeriö käynnisti keväällä 2017 hankkeen, jonka tarkoituksena on tarkastella maakuntauudistuksen vaikutuksia kulttuuriympäristökentällä sekä löytää toimintamalleja siihen, miten kulttuuriympäristöt voidaan hyödyntää positiivisena voimavarana alueiden kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Hankkeen havaintojen perusteella kulttuuriympäristön edistämistehtävät ovat olennainen osa tulevien maakuntien työkalupakkia. Maakuntauudistus on myös merkittävä maakuntaidentiteetin päivittämisprojekti, jossa kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä identiteetin rakennusosia. Kulttuuriympäristöihin liittyy potentiaalia alueiden elinvoiman ja hyvinvoinnin vahvistamisessa sekä kehittämisessä. Raportti on tarkoitettu tukemaan maakuntauudistukseen valmistautumista kulttuuriympäristöasioiden osalta ja kulttuuriympäristötehtävien hoitoa uudistuvassa julkisessa hallinnossa. Sitä voivat hyödyntää myös kaikki kulttuuriympäristöasioiden parissa toimivat henkilöt ja tahot
Valtakunnallisen Kulttuuriympäristöstrategian (2014-2020) vision mukaan kulttuuriympäristö nähdään hyvinvoinnin ja elinvoiman lähteenä. Osana strategian seurantaa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ympäristöministeriö tilasivat Owal Group Oy:ltä strategian toimivuuden ja vaikuttavuuden arvioinnin, jonka tulokset esitetään tässä raportissa. Arvioija laati myös ehdotuksia kehittämistarpeista. Arviointitulokset perustuvat Owal Group Oy:n suorittamiin aineistoanalyysiin, haastatteluihin, työpajoihin, sähköisiin kyselyihin sekä viiteen tapaustutkimukseen. Arvioinnin mukaan strategian tavoitteenasettelu oli onnistunut. Vaikutukset ilmenevät erityisesti kulttuuriympäristön arvostuksen ja kansalaisten tietoisuuden kasvamisena. Vastuumuseojärjestelmä vahvisti alan resursseja. Strategia tuki kestävää kehitystä ja edisti laadukkaan kulttuuriympäristötiedon tarjontaa. Strategian alueellinen, paikallinen ja horisontaalinen toimeenpano oli puutteellista. Myöskään tavoite hyvän hallinnon mahdollistamasta kokonaisvaltaisesta kulttuuriympäristöpolitiikasta ei toteutunut. Arvioijan kehittämisehdotusten mukaan kulttuuriympäristötyötä tulee tehdä pitkäjänteisesti ja sidosryhmiä laajasti osallistaen. Osaamista tulee laajentaa eri koulutusasteilla. Taloudellisia kannustimia, tietovarantoja ja lainsäädäntöä tulee kehittää. Arviointi luo pohjaa kulttuuriympäristöalan kehittämiselle jatkossa.
Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta edistetään maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. 96% viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukijärjestelmään. Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden lisäksi luonnon monimuotoisuutta edistetään erityistukien avulla. Tähän yleissuunnitelmaan on pyritty löytämään sellaisia kohteita, joiden hoitamiseen viljelijä voi hakea erityistukea. Yleissuunnitelman kohdekuvauksia ja hoitosuosituksia viljelijä voi hyödyntää tukihakemuksissa. Yleissuunnittelun tavoitteita on tehostaa ja ohjata luonnon monimuotoisuuden hoitoa, parantaa vuorovaikutusta viljelijöiden, neuvojien ja viranomaisten kesken. Yleissuunnitelman avulla viljelijöitä kannustetaan ja innostetaan tekemään maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Yleissuunnitteluhankkeeseen ovat osallistuneet paikalliset viljelijät, Hämeen TE-keskus, Hämeen ympäristökeskus, MTK- Etelä-Häme, Rengon kunta, Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi ja ProAgria Häme.
A natural environment, which has diversity in landscape elements, accessible terrain and optimal location along the road network, attracts people to the nature. Recreational use of landscapes with high-quality features promotes our well-being and health, contrary to the environments with a lot of disturbance. Identifying the characteristics and special features of landscapes is important not only for the wishes and needs of recreational users, but also in terms of urban planning. With the ongoing urbanization and the expansion of the human influence to new areas, accessing peaceful and quiet nature locations has become more and more difficult. This emphasizes the need of better understanding of recreational landscapes and their features. In this master's thesis, the landscape features and recreational features of 28 nature trails in the city region of Turku were studied with GIS. Dominant landscape types were identified by using geographical information about topography and land cover classes. Also, the following landscape attributes were analyzed: diversity of the land cover, openness, ephemera, peace of nature, natural values and cultural-historical values. Objective of the analysis was to gain better understanding of the landscapes as multisensory entities. Additionally, the accessibility and recreational use characteristics of nature trails, ie. recreational services, and the characteristics of the trails that affect the use and walkability of the trails, such as terrain and slope, were studied. Finally, the research methods and results were examined from the perspective of landscape preferences and user-friendly application possibilities. According to the research results, the nature trails of the Turku city region are located close to water and are dominated by small hills, forests and agricultural lands. The dominant features of the multi-sensory landscape of nature trails are the diversity of the land cover, ephemeral changes and openness. A third of the studied landscape area is suitable for enjoying the peace of nature and another third represents areas of rich natural values. Cultural-historical values were significant only in few nature trails, such as Lieto’s Vanhalinna and Kappelinmäki in Kuusisto. The recreation values were examined from the random sampling of the three trails. The range of recreational services is wide and allows the trails to be profiled for various main uses, such as hiking, local recreation or nature observation. In terms of accessibility, nature trails are located along good transport links, with the exception of four trails, which situated at least 1 km away from the nearest public transport stop. The results indicate that analyzed landscape and recreational features are significant for recreational use and provide a good starting point for further efforts to produce relevant information for potential users of recreational areas.
Maisemissa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla kestävän kehityksen ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet. Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen mukaan maisemat ovat oleellinen osa ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia, elämänlaatua ja identiteettiä. Maisemat ovat tärkeä osa kulttuuri- ja luonnonperintöä. Globaalien ympäristöongelmien ja erilaisten kriisien sekä niihin varautumisen vaikutukset näkyvät ja ilmenevät myös maisemissa. Maisemia hoitamalla, suojelemalla ja laadukkaasti suunnittelemalla voidaan edistää ja tukea useita Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Agenda2030) mukaisia tavoitteita. Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksessa edellytetään maisemansuojeluun, -hoitoon ja -suunnitteluun tähtäävän kansallisen maisemapolitiikan määrittelyä. Ympäristöministeriö linjasi vuonna 2021, että Suomelle tulee laatia maisemapoliittinen ohjelma. Tämä raportti taustoittaa aihepiiriä. Raportissa tarkastellaan maiseman monikerroksista luonnetta ja maisemia koskevien toimien monialaisuutta. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva Suomen maisemia koskevista toimista erityisesti maisemayleissopimuksen näkökulmasta kokonaisvaltaisen maisemapoliittisen ohjelman valmistelun tueksi. Maisemapolitiikkaa ja maisemayleissopimusta on toteutettu Suomessa monin tavoin. Maankäytön suunnittelu ja maisemasuunnittelu ovat keskeisiä maisemapolitiikan keinoja. Lainsäädännön lisäksi maisemien kehitykseen on vaikutettu myös esimerkiksi tietopohjan vahvistamisen, tietoisuuden lisäämisen ja osin sektorikohtaisten strategioiden kautta. Maisemiin liittyvät oikeudet ja vastuut korostavat monitoimijaisuutta, osallisuutta ja toimivaa vuorovaikutusta. Maisemiin kohdistuu hoito-, suojelu- ja suunnittelutarpeita, jotka vaihtelevat eri alueilla ja erityyppisissä maisemissa. Maisemapoliittisen ohjelman yhtenä keskeisenä tehtävänä tulisikin olla sen määrittely, millaista muutosta ja maisemien tilaa tavoitellaan tulevaisuudessa sekä miten asetettuihin tavoitteisiin voidaan päästä. Tarvetta on siten Kulttuuriympäristöstrategian (2014–2020) työtä jatkaville linjauksille kokoamaan ja edelleen kirkastamaan moninaisia risteäviä tavoitteita yhteisiksi päämääriksi. Shared landscapes – Towards a landscape policy programme Landscapes uniquely combine the ecological, social, economic and cultural dimensions of sustainable development. According to the Council of Europe Landscape Convention, landscapes are an essential part of the wellbeing, quality of life and identity of people and communities. Landscapes are an important part of cultural and natural heritage. The impacts of global environmental problems and various crises and preparedness for these are also visible and manifest themselves in our landscapes. By managing and protecting landscapes and implementing their high-standard planning, several goals in the United Nations 2030 Agenda for Sustainable Development can be promoted and supported. The Council of Europe Landscape Convention requires the definition of a national landscape policy aimed at the protection, management and planning of landscapes. In 2021, the Ministry of the Environment outlined that a landscape policy programme must be drawn up for Finland. This report provides background on the topic. The report examines the multi-layered nature of the landscape and the multidisciplinary nature of the landscape measures. The aim is to form an overview of the measures concerning Finnish landscapes, particularly from the perspective of the Convention, to support the preparation of a comprehensive landscape policy programme. Landscape policy and the Convention have been implemented in many ways in Finland. Land use planning and landscape planning are key methods of landscape policy. In addition to legislation, measures to influence the landscape have included strengthening of the knowledge base, raising awareness and in part drafting sector-specific strategies. The rights and responsibilities related to landscapes emphasise multiple actors, inclusion and effective interaction. Landscapes are subject to management, conservation and planning needs, which vary in different areas and types of landscapes. One of the key tasks of the Landscape Policy Programme must therefore be to define what kind of change and the state of landscapes will be sought in the future and how the objectives set can be achieved. For this reason, there is a need for a Policy Programme that continues the work related to the Cultural Environment Strategy (2014-2020) to gather and further clarify the diverse intersectional objectives into common goals.
Itä-Helsingissä sijaitseva noin 80 hehtaarin suuruinen Vartiosaari on pitkälti luonnontilaisena säilynyt huvilasaari, jossa on merkittäviä kulttuurihistoriallisia ja luontoarvoja. Saarella sijaitsee noin 50 huvilaa, joista lukuisat ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita. Lisäksi valtaosa saaren maa-alasta on luontoarvoiltaan arvokasta. Saaren rakentaminen on tullut ajankohtaiseksi Helsinkiin kohdistuvien valtavien väestönkasvupaineiden vuoksi. Helsingin väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä noin 250000 uudella asukkaalla. Yksi kasvusuunnista on uuden Yleiskaava 2050 luonnoksen mukaan merellinen Itä-Helsinki, jonne kaupunki kaavailee saaristoraitiotieyhteyttä. Raideliikenneyhteyden toteutuessa sijoittuisi sen varrelle noin 100000 asukasta yhteyden kulkiessa Vuosaaresta Vartiosaaren kautta Laajasaloon ja Kruunusiltoja pitkin aina Helsingin keskustaan asti. Pikaraitiotieyhteys Vartiosaareen edellyttää noin 5000 asukkaan asukaspohjaa. Diplomityössä tehtyjen tarkastelujen pohjalta käy ilmi, että vain noin kolmannes saaren pinta-alasta voidaan ot-taa rakentamisen käyttöön, ja sekin tietyin reunaehdoin. Suunnitelman painopiste on löytää keinoja, joilla rakentamisen kuormitusta Vartiosaaren luontoon ja maisemaan voidaan vähentää asukkaiden viihtyvyydestä tinkimättä. Rakentaminen on tiivistä niillä alueilla, joilla ei ole rakentamiseen liittyviä reunaehtoja. Myös ilmastopoliittisesti on tärkeää, ettei uusi maankäyttö ole tuhlailevaa. Rakennuskanta vaihtelee saaren huvilaperinnettä jatkavista pienhuviloista, rivitaloihin, townhouseihin ja 4-8 -kerroksisiin kerrostaloihin. Uutta rakentamista on suunnitelmassa esitetty lähes 230000 k-m2. Rakentamisen ympäristövaikutusta kevennetään eri keinoin ja kohteesta riippuen. Esimerkiksi estetään rakentamisen aiheuttamat muutokset pintavesihydrologiassa tai vältetään rakentamasta korkeille lakialueille. Liikennemuodoissa tuetaan joukkoliikennettä sekä kannustetaan suosimaan kävelyä ja pyöräilyä tarjoamalla miellyttävät ja vaihtelevat kulkuyhteydet. Mahdollisuudet eri aktiviteetteihin ryhmittyvät pääreittien varrelle luoden tapahtumien sarjan. Suunnittelualue sisältää muun muassa sataman, rantakadun hiekkarantoineen, liikuntapuiston, kävelykadun, hulevesipuiston, maalaistorin ja kaupunkiviljelyalueen. Alueella on lisäksi kaksi päiväkotia, koulu, kulttuuritalo ja ravintola-, matkailu ja virkistyspalveluja.
Tutkimus tarkastelee maiseman moniäänisyyttä Mihail Bahtinin luoman moniäänisyyden käsitteen kautta ja kysyy mitä moniääninen maisema on. Tutkimus esittelee ne teoreettiset lähtökohdat, käsitteet ja tieteellisen keskustelun, jotka liittyvät tutkimukseni näkökulmaan tarkastella maisemaa nimenomaan moniäänisenä. Tutkimuksen lähtökohtana toimii kenttätutkimukseni Länsi-Uudellamaalla pienissä Trollshovdan, Degergårdin ja Kuivaston kylissä. Ihmisten kohtaamiset ja haastattelut ovat mahdollistaneet tutkimusaineiston muodostamisen ja moniäänisyyden kontekstissa tärkeiden huomioiden tekemisen. Tulkinnassani maiseman moniäänisyyteen kiinnittyvät maiseman ja muistin yhteenkietoutumat, paikkojen virtaava ja avoin luonne ja dialogi. Tutkimuksen tuloksena voin sanoa maiseman moniäänisyyden tutkimisen tuovan esiin maisemaan liittyvät monet inhimilliset kokemukset, elämismaailmat ja sosiaaliset yhteydet. Maisema ei ole neutraali tila. Maisemaan liittyvät muistot, monet arjen käytännöt, ihmisten historiat ja elämän käänteet eivät tule esiin, jos maisemaa ei lähtökohtaisesti tarkastella moniäänisenä. Tavoitteena ei ole samanlaisia merkityksiä ja tulkintoja saava maisema, vaan maiseman dialogisuuden, vastavuoroisuuden ja maiseman erilaisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen. Ymmärrys maisemasta moniäänisenä ei synny yksin teoreettisen tarkastelun avulla, vaan tarvitaan kenttä ja sen ihmiset, alue, paikat, havainnot ja maisema. Maiseman käsittäminen moniäänisenä auttaa ymmärtämään ihmisen toimintaa maisemassa. Se ohjaa katsomaan ja havainnoimaan ympärillämme olevaa maisemaa laaja-alaisena ja väistämättä monimutkaisena, mutta inhimillisenä ja rikkaana vuorovaikutussuhteiden verkostona.
Tutkielmassa tarkastellaan, millainen on uskonnollinen maisema Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä. Maisemaa selvitetään tutkimalla, millaisia viittauksia uskontoon lehdessä on, eli miten uskonto näkyy lehdessä. Uskonto tarkoittaa tässä tutkimuksessa viittauksia uskonnollisiin instituutioihin sekä kansanomaiseen, järjestäytymättömään uskonnollisuuteen. Tutkielman aineistona on Maaseudun Tulevaisuus sekä sen kuukausiliite Kantri ajanjaksolla lokakuu 2017–syyskuu 2018. Aineisto on pääosin koottu hakusanalistan avulla lehden näköislehtien sähköisessä arkistossa. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Uskonto näkyy Maaseudun Tulevaisuudessa viittauksina eri uskontoihin ja kansanomaiseen uskonnollisuuteen sekä uskonnollisen sanaston hyödyntämisenä. Maaseudun Tulevaisuuden uskonnollinen maisema on valtaosin kristillinen: suurin osa kaikista uskontoviittauksista on kristinuskoa koskevia. Kristinuskon osalta Maaseudun Tulevaisuus vertautuu aiemmin tutkittuihin kotimaisiin maakuntalehtiin. Uskonnollista sanastoa, kuten uskonto-sanan käyttöä, esiintyy aineistossa useasti mielipidekirjoituksissa sekä jutuissa haastateltujen henkilöiden puheessa. Tutkimuksessa havaittiin, että tarkasteluajankohtana Maaseudun Tulevaisuudessa kristinuskon jälkeen eniten viittauksia on kansanomaiseen uskonnollisuuteen. Kansanomainen uskonnollisuus liitetään jutuissa usein luontoon, mistä riippuvainen on myös lehden kohderyhmän, maa- ja metsätaloustuottajien elinkeino.
The studio course “Cultural Landscapes: the evolution of landscapes” was organized by the Aalto University Landscape Architecture programme in the spring term 2016 and explored the concept of cultural landscape, not as a particular type of designated and delimited landscape, but as the cultural dimension of any landscape. The concept of Cultural landscape is therefore perceived as the evolving expression of the interaction of the human being with the environment and the traces, physical patterns, social structures, productive systems and cultural meanings that the individuals or the collectives create as a consequence of their activity and presence in any given territory. The course was activated with a very simple analogy and with a set of questions: Can two close places with similar natural conditions and similar human backgrounds evolve into different landscapes?, How does it happen?, What remains and what stays?. In order to answer those questions it was decided to work on both sides of the Karelian border to assess how the division in 1945 and the subsequent social, economic and political transformations affected the character of its urban, agricultural, natural, industrial and infrastructural landscapes. That exploration would help us to understand the “cultural” factor behind the landscape by approaching the landscape as a human construct in which human decisions determine its evolution and by exploring new possibilities for its management.