Kaikki aineistot
Lisää
Suominen, Tuuli 2008. Voima-nopeusharjoittelun vaikutus 40–85-vuotiaiden pikajuoksijoiden sääriluun mineraalimäärään, -tiheyteen ja geometrisiin ominaisuuksiin. Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 91 s. Intensiivisen voima- ja iskutyyppisen harjoittelun on todettu olevan tehokas tapa lisätä luumassaa ja parantaa luun geometrisia ominaisuuksia nuoruusiässä sekä mahdollisesti myös aikuisiässä. Iäkkäille tehdyistä tutkimuksista suurin osa on tehty naisille ja tutkimusten painopiste on ollut väestöryhmässä, jossa fyysinen aktiivisuus ja luuntiheyden lähtötasot ovat olleet alhaiset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 20 viikon progressiivisen voima- ja nopeusharjoittelun vaikutusta pitkään harjoitelleiden veteraanipikajuoksijamiesten sääriluun tiheyteen sekä luun rakenteellisiin ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Tutkimukseen osallistui 72 (40–85 v) aktiivisesti harjoittelevaa ja kilpailevaa pikajuoksijamiestä, joilla oli monivuotinen harjoittelutausta. Koehenkilöt satunnaistettiin kahteen ryhmään. Koeryhmä (n=40) osallistui 20 viikon jaksotettuun, progressiiviseen voima- ja nopeusharjoitteluohjelmaan, jossa yhdistettiin pikajuoksun lajiharjoitteita maksimaaliseen ja räjähtävään voimaharjoitteluun. Kontrolliryhmä (n=32) jatkoi omaa tavanomaista harjoitteluaan. Luustomittaukset tehtiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT) sääriluun varresta ja distaaliosasta tutkimuksen alussa sekä harjoittelujakson jälkeen, kuuden kuukauden päästä alkumittauksista. Sääriluun distaaliosasta analysoitiin mineraalimäärä (BMC), volumetrinen tiheys (vBMD), poikkipinta-ala (CSATOT), hohkaluun tiheys (vBMDT) ja poikkipinta- ala (CSAT) sekä puristuslujuuden indeksi (BSICompr). Sääriluun varresta analysoitiin BMC, vBMD, CSATOT, korteksin mineraalitiheys (vBMDC), poikkipinta-ala CSAC ja paksuus (ThC) sekä tiheyspainotteiset jäyhyysmomentit (Imax, Imin ja Ipolar), pinta-alamomentit (ImaxA, IminA ja IpolarA) ja luun polaarinen massajakauma. Luuanalyysit tehtiin Jyväskylän yliopistossa kehitetyllä Geanie 2.1. ohjelmalla (Commit Ltd, Espoo, Suomi). Harjoittelun vaikutusta testattiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä (ANOVA). Koe- ja kontrolliryhmien välisiä prosentuaalisia muutoseroja testattiin ikäryhmittäin (40–64-vuotiaat, 65–85-vuotiaat) riippumattomien muuttujien t-testillä. Harjoittelun vaikutusta testattiin myös tehokkuusanalyysin avulla, jolloin koeryhmään valittiin vain yli 70 % harjoitusohjelman harjoituksista tehneet. Sääriluun distaaliosan luumuuttujissa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia. Sääriluun varren korteksin paksuus lisääntyi merkitsevästi (p=0.008). Korteksin paksuuden keskimääräinen muutos kontrolliryhmään verrattuna oli koko koeryhmällä 2.0 % (p=0.007) ja vanhemmalla ikäryhmällä 2.8 % (p=0.008). Sääriluun varren pinta-alamomentti (IminA) lisääntyi koko koeryhmällä 1.9 % (p=0.034) ja nuoremmalla ikäryhmällä 2.8 % (p=0.031) kontrolliryhmään nähden. Tehokkuusanalyysin mukaan sääriluun varren vBMD (p=0.023) ja vBMDC (p=0.034) alenivat kun taas BMC (p=0.024), CSATOT (p=0.015), CSAC (p=0.011), CTh (p=0.014) ja IminA (p=0.024) kasvoivat. Kontrolliryhmään nähden vBMD laski 1.0 % (p=0.026) ja vBMDC 0.8 % (p=0.037) kun taas BMC kasvoi 0.7 % (p=0.020), CSATOT 1.6 % (p=0.011), CSAC 1.7 % (p=0.008), CTh 2.5 % (p=0.015) Imin 1.7 % (p=0.034), IminA 3.0 % (p=0.010) ja IpolA 2.0 % (p=0.035). Polaarisen massajakauman mukaan luumassa lisääntyi erityisesti anteromediaalisella alueella (p=0.047). Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen että intensiivisellä voima- ja nopeusharjoittelulla voidaan parantaa myös aikaisemmin harjoitelleiden, ikääntyvien urheilijoiden sääriluun varren geometrisia ominaisuuksia ja luun lujuutta.
Summary We examined the associations between childhood growth and bone properties among women at early old age. Early growth in height predicted greater bone area and higher bone mineral mass. However, information on growth did not improve prediction of bone properties beyond that predicted by body size at early old age. Introduction We examined the associations between body size at birth and childhood growth with bone area, bone mineral content (BMC), and areal bone mineral density (aBMD) in early old age. Methods A subgroup of women (n = 178, mean 60.4 years) from the Helsinki Birth Cohort Study, born 1934–1944, participated in dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) measurements of the lumbar spine and hip. Height and weight at 0, 2, 7, and 11 years, obtained from health care records, were reconstructed into conditional variables representing growth velocity independent of earlier growth. Weight was adjusted for corresponding height. Linear regression models were adjusted for multiple confounders. Results Birth length and growth in height before 7 years of age were positively associated with femoral neck area (p < 0.05) and growth in height at all age periods studied with spine bone area (p < 0.01). Growth in height before the age of 7 years was associated with BMC in the femoral neck (p < 0.01) and birth length and growth in height before the age of 7 years were associated with BMC in the spine (p < 0.05). After entering adult height into the models, nearly all associations disappeared. Weight gain during childhood was not associated with bone area or BMC, and aBMD was not associated with early growth. Conclusions Optimal growth in height in girls is important for obtaining larger skeleton and consequently higher bone mass. However, when predicting bone mineral mass among elderly women, information on early growth does not improve prediction beyond that predicted by current height and weight.
Tässä opinnäytetyössä raportoidaan Luustoisen perhe - projektin tutkimustulosten julkaisutilaisuus. Kyseinen opinnäytetyö oli osa Suomen Osteoporoosiliitto ry:n organisoimaa Luustoisen perhe - projektin arviointia. Työssä arvioitiin projektiin tuotetun materiaalin käyttökelpoisuutta sekä lasten luustoterveyskoulutuksen vaikutusta käytännön työhön. Lisäksi työssä selvitettiin, millaisia luustoterveyttä edistäviä toimintatapoja oli käytetty ja miten moniammatillinen yhteistyö lasten luustoterveyden edistämisessä oli toteutunut. Aineisto kerättiin postikyselynä työtä varten laatimallamme kyselylomakkeella. Opinnäytetyön tarkoituksena on suunnitella ja toteuttaa opinnäytetyön tulosten esittely Luustoisen perhe - projektin täydennyskoulutustilaisuudessa. Koulutus on tarkoitettu ensisijaisesti pilottikuntien päivähoidon ja neuvolan henkilöstölle. Luustoisen perhe - projektin täydennyskoulutus järjestettiin syyskuussa 2007. Tilaisuuteen osallistui lähes 40 henkilöä pilottikuntien neuvoloista ja päiväkodeista. Oma osuuteni oli koulutuspäivän loppupuolella, aikaa siihen oli varattu 30 minuuttia. Havainnollistin esitystäni PowerPoint-esityksellä, johon olin koonnut esittelyn tekemästämme tutkimuksesta sekä keskeisimmät tutkimustulokset.
Sara Suikkanen (2014). Lannerangan ja reisiluunkaulan luun mineraalimassa lievässä polvinivelrikossa postmenopausaalisilla naisilla. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Fysioterapian pro gradu –tutkielma, 37 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko lievän polven nivelrikon radiologisten luokitusten (Kellgren- Lawrence, KL luokkien 1-2) välillä eroa reisiluun kaulan ja lannerangan tiheydessä (BMD g/cm2) ja mineraalimäärässä (BMC, g) postmenopausaalisilla naisilla. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen polvinivelrikkotutkimuksesta (LuRu ja AquaRehab). Tutkimukseen osallistui yhteensä 165 postmenopausaalista naista (ikä 50 - 68 v.), joilla oli todettu lievä polvinivelrikko (KL 1 tai 2). Polvinivelrikon aste määriteltiin molemminpuolisista röntgenkuvista, BMD ja BMC mitattiin kaksienergisellä röntgen absorbtio skannerilla (DXA) lannerangasta (L2-L4) sekä molemmista reisiluunkauloista. Affektoituneen puolen reisiluunkaula määräytyi Kellgren-Lawrencen luokituksen mukaisesti, enemmän vaurioitunut puoli määriteltiin affektoituneeksi. BMD:n ja BMC:n vertailu KL-luokkien välillä tehtiin kovarianssianalyysillä. Kovariaatteina käytettiin ikää, pituutta ja painoa. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p=.05. Polvinivelrikkoluokat KL1(n=72, keskimääräinen ikä 62 vuotta (SD 4.45), pituus 161.6cm(4.9), paino 67.9kg (9.4)) ja KL2 (n=93, keskimääräinen ikä 61 vuotta(4.2), pituus 162.6cm(5.8), paino 73.1 kg (11.2)) erosivat taustatietojen osalta alkutilanteessa toisistaan ainoastaan painon ja BMI:n suhteen. BMD oli KL2 luokassa hieman suurempi lannerangassa (5,8 %), affektoitumattoman jalan reisiluun kaulassa (5,3 %) sekä affektoituneen jalan reisiluun kaulassa (5,0 %) mitä KL1 luokassa. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. BMC oli KL2 luokassa 21,7 % suurempi lannerangassa (p=.045) sekä 7,2 % suurempi affektoitumattomassa reisiluunkaulassa (p=.049). Myös affektoituneen jalan reisiluun kaulassa KL2 ryhmän BMC oli hieman suurempi (6,5 %) kuin KL1 ryhmällä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämän tutkimuksen mukaan postmenopausaalisilla naisilla joiden nivelrikkoluokitus on KL2, näyttäisi olevan suurempi lannerangan ja affektoitumattoman jalan reisiluunkaulan BMC kuin KL1 luokassa. Tulokset viittaavat siihen, että luunmineraalimassan ja polvinivelrikon välillä näyttäisi olevan positiivinen yhteys.
Viimeisten vuosikymmenten aikana faskioiden anatomiaa ja fysiologiaa ihmiskehossa on alettu tutkimaan tarkemmin. Tutkimusten avulla on saatu lisätietoa faskioiden vaikutuksista kehon toimintaan. Tässä opinnäytetyössä tutkimme Luigi Steccon kehittelemän faskiamanipulaation välittömiä vaikutuksia kävelyn parametreihin kantapääkipuisilla kasvuikäisillä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada tietoa siitä, onko faskiamanipulaation käytöstä välitöntä vaikutusta kantapääkipuisten kasvuikäisten kävelyn parametreihin. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko faskiamanipulaation käyttöön ottaminen muiden fysioterapiamenetelmien rinnalle perusteltua kyseisellä kohderyhmällä. Kävelyn parametrien mittaaminen toteutettiin G-walk-menetelmällä seitsemälle 8–13-vuotiaalle lapselle. Tuloksissa ilmeni, että kävelyn parametreissä ei tapahtunut muutoksia tuki- ja heilahdusvaiheeseen. Puolestaan kävelynopeus ja askelpituus kasvoivat faskiamanipulaatiokäsittelyn jälkeen. Tästä opinnäytetyöstä voisivat hyötyä kasvuikäisten kanssa työskentelevät fysioterapeuttiopiskelijat ja fysioterapian ammatinharjoittajat. Jatkokehitysideana voisi toteuttaa tutkimuksen, jossa faskiamanipulaation vaikutuksia kantapääkipuisilla kasvuikäisillä tarkasteltaisiin pidemmällä aikavälillä tai eri mittausvälinettä käyttäen
Hart, NH, Newton, RU, Weber, J, Spiteri, T, Rantalainen, T, Dobbin, M, Chivers, P, and Nimphius, S. Functional basis of asymmetrical lower-body skeletal morphology in elite Australian footballers. J Strength Cond Res 34(3): 791–799, 2020—Bone strength is a product of its material and structural properties and is highly responsive to mechanical load. Given the measureable and adaptable features of bone, and thus relevance to medical screening, injury prevention, and injury management in athletes, this study describes the lower-body skeletal morphology of professional Australian rules footballers. Using a cross-sectional and quantitative study design, 54 professional Australian rules football players (n = 54; age: 22.4 ± 3.8 years; height: 189.0 ± 7.5 cm; body mass: 86.0 ± 8.6 kg; tibial length: 436.1 ± 29.2 mm; and body fat: 9.9 ± 1.7%) underwent tibiofibular peripheral quantitative computed tomography scans for the kicking and support limbs, and a whole-body dual-energy X-ray absorptiometry scans. The support leg was significantly stronger than the kicking leg (bone strength: p ≤ 0.001; d = 0.47) with significantly greater bone mass (p < 0.001; d = 0.28), cross-sectional areas (p ≤ 0.002; d = 0.20), and greater cortex thickness (p = 0.017; d = 0.20), owing to significantly greater periosteal apposition (p ≤ 0.001; d = 0.29) and endocortical expansion (p = 0.019; d = 0.13), despite significantly lower cortical density (p = 0.002; d = −0.25). Disparate skeletal morphology between limbs highlights context-specific adaptive responses to mechanical loads experienced during game-based tasks. Practitioners should concomitantly measure material and structural properties of musculoskeletal tissue when examining fragility or resilience to better inform medical screening, monitoring, and injury risk stratification. Support leg axial loading highlights a potential avenue for interventions aiming to remediate or optimize bone cross-sectional area.
Background. Exercise is widely recommended to reduce osteoporosis, falls and related fragility fractures, but its effect on whole bone strength has remained inconclusive. The primary purpose of this systematic review and meta-analysis was to evaluate the effects of long-term supervised exercise (≥6 months) on estimates of lower-extremity bone strength from childhood to older age. Methods. We searched four databases (PubMed, Sport Discus, Physical Education Index, and Embase) up to October 2009 and included 10 randomised controlled trials (RCTs) that assessed the effects of exercise training on whole bone strength. We analysed the results by age groups (childhood, adolescence, and young and older adulthood) and compared the changes to habitually active or sedentary controls. To calculate standardized mean differences (SMD; effect size), we used the follow-up values of bone strength measures adjusted for baseline bone values. An inverse variance-weighted random-effects model was used to pool the results across studies. Results. Our quality analysis revealed that exercise regimens were heterogeneous; some trials were short in duration and small in sample size, and the weekly training doses varied considerably between trials. We found a small and significant exercise effect among pre- and early pubertal boys [SMD, effect size, 0.17 (95% CI, 0.02-0.32)], but not among pubertal girls [-0.01 (-0.18 to 0.17)], adolescent boys [0.10 (-0.75 to 0.95)], adolescent girls [0.21 (-0.53 to 0.97)], premenopausal women [0.00 (-0.43 to 0.44)] or postmenopausal women [0.00 (-0.15 to 0.15)]. Evidence based on per-protocol analyses of individual trials in children and adolescents indicated that programmes incorporating regular weight-bearing exercise can result in 1% to8% improvements in bone strength at the loaded skeletal sites. In premenopausal women with high exercise compliance, improvements ranging from 0.5% to 2.5% have been reported. Conclusions. The findings from our meta-analysis of RCTs indicate that exercise can significantly enhance bone strength at loaded sites in children but not in adults. Since few RCTs were conducted to investigate exercise effects on bone strength, there is still a need for further well-designed, long-term RCTs with adequate sample sizes to quantify the effects of exercise on whole bone strength and its structural determinants throughout life.
Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. Vaihdevuodet ja erityisesti varhainen menopaussi ovat luukadon ja siihen liittyvien murtumien riskitekijöitä. Tämän seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iskutuksia sisältävän intervention vaikutuksien pysyvyyttä lisääntyneeseen reisiluun kaulan mineraalimassaan sekä parantuneeseen dynaamiseen tasapainoon 12 kuukauden harjoitusintervention päätyttyä 24 kuukauden seurannassa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, että muuttuuko lannerangan ja reisiluun kaulan mineraalitiheys, lannerangan luun mineraalimassa, polven itsearvioitu kipu, jäykkyys ja toimintakyky 12 kuukauden harjoitusintervention päätyttyä 24 kuukauden seurannassa. Lisäksi tutkittavien liikunta-aktiivisuutta mitattiin liikuntapäiväkirjan ja harjoitusryhmään osallistumisen avulla. Tutkimukseen osallistui 80 postmenopausaalista naista, joilla oli todettu lievä polvinivelrikko. Harjoitusryhmä toteutti nousujohteista iskutuksia sisältävää aerobic- ja step-aerobic-harjoittelua kolme kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Kontrolliryhmä jatkoi aiempaa liikuntakäyttäytymistään. Tutkittaville toteutettiin alkumittaukset (0 kk), loppumittaukset (12 kk) ja seurantamittaukset 12 kuukauden seurannan jälkeen (24 kk). Tässä seurantatutkimuksessa ryhmien välisiä eroja vertailtiin riippumattomien otosten T-testillä. Ryhmien välisten erojen vertailussa loppumittauksessa (12 kk) ja seurantamittauksessa (24 kk) käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysiä, jossa loppumittaus (12 kk) toimi kovariaattina. Lisäksi harjoitus- ja kontrolliryhmien tuloksista laskettiin kahden riippumattoman otoksen T-testillä erotusmuutosmuuttujat vähentämällä loppuarvosta (12 kk) seuranta-arvo (24 kk) ja vertailemalla niiden keskiarvoja toisiinsa. Alkuperäisen tutkimuksen loppumittauksien (12 kk) mukaan vuoden kestänyt säännöllinen iskutuksia sisältävä harjoittelu lisäsi harjoitusryhmällä reisiluun kaulan mineraalimassaa 0.6 %, kun se väheni kontrolliryhmässä 1.2 % Tässä tutkimuksessa havaittiin, että liikuntainterventiolla saavutetut tulokset laskivat merkitsevästi vuoden seurannassa. Oikean reisiluun kaulan mineraalitiheys ja -massa vähentyivät enemmän harjoitus- kuin kontrolliryhmällä. Harjoitus- ja kontrolliryhmän välinen ero intervention päättymisen (12 kk) ja seurantajakson päättymisen (24 kk) välisenä aikana oli merkitsevä (p=0.01). Seurantatutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että 12 kuukauden liikuntaintervention vaikutukset reisiluun kaulan lisääntyneeseen mineraalimassaan eivät ole pysyviä. Liikunnan tulee olla säännöllistä ja jatkuvaa sekä riittävän intensiivistä, jotta sillä voidaan vaikuttaa luukudokseen osteoporoosin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Asiasanat: harjoittelu, osteoporoosi, luu, postmenopausaalinen nainen, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Intrinsic factors related to muscle metabolism may explain the differences in mechanical efficiency (ME) during exercise. Therefore, this study aimed to investigate the relationship between muscle metabolism and ME. Totally 17 healthy recreationally active male participants were recruited and divided into efficient (EF; n = 8) and inefficient (IE; n = 9) groups, which were matched for age (mean ± SD 24 ± 2 vs. 23 ± 2 years), BMI (23 ± 1 vs. 23 ± 2 kg m−2), physical activity levels (3.4 ± 1.0 vs. 4.1 ± 1.0 sessions/week), and V˙O2peak (53 ± 3 vs. 52 ± 3 mL kg−1 min−1), respectively, but differed for ME at 45% of V˙O2peak intensity during submaximal bicycle ergometer test (EF 20.5 ± 3.5 vs. IE 15.4 ± 0.8%, P < 0.001). Using positron emission tomography, muscle blood flow (BF) and uptakes of oxygen (mV˙O2), fatty acids (FAU) and glucose (GU) were measured during dynamic submaximal knee-extension exercise. Workload-normalized BF (EF 35 ± 14 vs. IE 34 ± 11 mL 100 g−1 min−1, P = 0.896), mV˙O2 (EF 4.1 ± 1.2 vs. IE 3.9 ± 1.2 mL 100 g−1 min−1, P = 0.808), and GU (EF 3.1 ± 1.8 vs. IE 2.6 ± 2.3 μmol 100 g−1 min−1, P = 0.641) as well as the delivery of oxygen, glucose, and FAU, as well as respiratory quotient were not different between the groups. However, FAU was significantly higher in EF than IE (3.1 ± 1.7 vs. 1.7 ± 0.6 μmol 100 g−1 min−1, P = 0.047) and it also correlated with ME (r = 0.56, P = 0.024) in the entire study group. EF group also demonstrated higher use of plasma FAU than IE, but no differences in use of plasma glucose and intramuscular energy sources were observed between the groups. These findings suggest that the effective use of plasma FAU is an important determinant of ME during exercise.
Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luuston (reisiluun kaula, lanneranka L2-L4) mineraalitiheysarvojen ja polven nivelruston (reisiluu, sääriluu) eheyttä kuvaavien dGEMRIC-arvojen välistä yhteyttä postmenopausaalisilla naisilla. Tutkimukseen rekrytoitiin 82 naista (keskimääräiseltä iältään 57,7 vuotta, SD 4,2) lehti-ilmoituksen perusteella. Sisäänottokriteerinä oli rtg:llä arvioidun Kellgren-Lawrence-luokituksen (K/L) mukaan ensimmäisen (K/L1) tai toisen (K/L2) asteen lievä polven nivelrikko. Reisiluun kaulan ja lannerangan (L2–L4) BMC-arvot mitattiin DXA-laitteistolla. Tutkimushenkilöillä ei ollut osteoporoosia, jonka kynnysarvona käytettiin T-arvoa >2,5. Tibian ja femurin nivelruston dGEMRIC-arvot saatiin magneettikuvauksen avulla mediaalisen ja lateraalisen kondyylin keskikohdasta sagittaalitasossa. Kuvaukset ja analyysit tehtiin sen puolen polvesta, jonka K/L-luokitus oli suurempi. Jos luokitus oli sama, mittaukset tehtiin sen puoleisesta polvesta, jonka oireet olivat pahemmat. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. K/L-luokitusta selittäviä tekijöitä tarkasteltiin regressioanalyysin avulla. Koko tutkimusryhmällä ja K/L1-luokituksen saaneilla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä reisiluun kaulan ja lannerangan BMC-arvojen ja polvinivelen rustokudosten dGEMRIC-arvojen välillä. K/L2-luokituksen saaneilla henkilöillä havaittiin positiivinen korrelaatio (r=0,27, p=0,046) reisiluun mediaalisen nivelruston dGEMRIC-arvojen ja reisiluun kaulan BMC-arvojen välillä. Selittäviä tekijöitä ei tälle yhteydelle löytynyt. Reisiluun lateraalisen nivelruston ja sääriluun nivelrustojen osalta yhteyksiä ei löydetty. Logistisen regressioanalyysin perusteella K/L-luokitukselle ei löydetty tilastollisesti merkitseviä selittäviä tekijöitä. K/L1 ja 2 -ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja dGEMRIC-arvoissa tai BMC-arvoissa. Tutkimuksen tulosten perusteella alaraajojen luustontiheys ja polven nivelruston eheys eivät ole keskenään yhteydessä lievää polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla. K/L-luokitukselle ei löytynyt selittäviä tekijöitä.
Although postmenopausal hormone-replacement therapy (HRT) is known to prevent fractures, knowledge on the influence of long-term HRT on bone strength and its determinants other than areal bone mineral density is scarce. This study used a genetically controlled design with 24 monozygotic female twin pairs aged 54 to 72 years in which one cotwin was using HRT (mean duration 8 years) and the other had never used HRT. Estimated bone strength, cross-sectional area, volumetric bone mineral density, bone mineral mass, and cross-sectional density and mass distributions were assessed in the tibial shaft, distal tibia, and distal radius with peripheral computed tomography (pQCT). In the tibial shaft, HRT users had 9% [95% confidence interval (CI) 3%–15%] higher estimated bending strength than their nonusing cotwins. Larger cortical area and higher cortical bone mineral density accounted for this difference. The cortex was larger in the HRT users in the endocortical region. In the distal tibia, estimated compressive strength was 24% (95% CI 9%–40%) higher and in the distal radius 26% (95% CI 11%–41%) higher in the HRT users than in their nonusing cotwins owing to higher volumetric bone mineral density. No difference between users and nonusers was observed in total bone cross-sectional area in any measured bone site. The added mineral mass in the HRT users was distributed evenly within and between bone sites. In postmenopausal women, long-term HRT preserves estimated bone strength systemically by preventing bone mineral loss similarly in body weight–loaded and non-weight-loaded bone.
Tämä toiminnallinen opinnäytetyö kuvaa Suomen Luustoliitto ry:n tilaaman pelin suunnittelu- ja toteuttamisprosessia. Pelin tavoitteena on edistää esikouluikäisten lasten luustoterveyteen liittyvää osaamista. Työssä keskeisiä käsitteitä olivat esikouluikäisten lasten kasvu ja kehitys, luusto ja luustoterveyden edistäminen sekä pelipohjainen oppiminen. Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa luustoterveyden edistämistä tarkasteltiin ravitsemuksen, liikunnan ja unen näkökulmasta. Lapsuuden aikana luodaan perusta vahvalle luustolle sekä terveellisille elintavoille. Pelaamista käsiteltiin oppimisen näkökulmasta. Leikit ja pelit ovat lapsille luonnollinen tapa oppia. Digitaalinen pelaaminen on osa lasten leikkimistä ja parhaimmillaan hyvä tuki oppimiselle. Opinnäytetyön toiminnallisena osuutena toteutettiin peli esikouluikäisille. Peli rakennettiin H5P-työkalulla. Sen tekemisessä hyödynnettiin tietoa esikouluikäisen lasten kehityksestä ja taidoista. Pelissä käytettiin kuvaa, tekstiä ja ääntä, jolloin peliä voivat pelata taitotasoltaan erilaiset lapset. Pelissä pelaaja pääsee tutustumaan luustoterveyttä edistäviin ja heikentäviin tekijöihin. Se koostuu tietoa antavista ja opittua testaavista osioista. Peli julkaistiin Suomen Luustoliitto ry:n verkkosivuilla. Tilaaja antoi palautetta tehdystä pelistä. Palautteen mukaan peli vastasi tilaajan tarpeita ja pelissä oli hyvin tuotu esiin tietoa luustoterveydestä. Tilaaja piti peliä käytännönläheisenä ja siitä koettiin olevan hyötyä Suomen Luustoliitto ry:lle. Tulevaisuudessa peliä voidaan hyödyntää myös muun Suomen Luustoliitto ry:n viestinnän tukena.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Suomen Luustoliitolle ennaltaehkäisevä potilasohje aiheesta luuston terveys ja vaihdevuodet. Lisäksi teoriatiedon pohjalta on tuotettu artikkeli Luustotieto-lehden syksyn numeroon. Potilasohjeen tavoitteena on tukea vaihdevuosi-ikäisten naisten omahoitoa ja lisätä tietoutta vaihdevuosien ja osteoporoosin yhteydestä. Kohderyhmän lisäksi potilasohje on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille potilasohjauksen tueksi. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin miten elämäntavoilla ja farmakologisilla hoitomuodoilla voidaan sairauden syntyä ennaltaehkäistä ja hoitaa. Opinnäytetyössä keskeisimpänä havaintona oli vaihdevuosi-ikäisten naisten korkea riski sairastua osteoporoosiin. Teoriatietoa koottiin sen pohjalta, mitä vaihdevuosi-ikäisen naisen tulisi tietää osteoporoosista ja millä keinoilla sairautta pystytään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan. Potilasohjeen jatkokehittämisehdotuksena on kääntää ohje ruotsiksi ja englanniksi.