Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyöni koostuu neljän hengellisen lastenlaulun jousiorkesterisovituksista ja niiden tekoprosessin kuvauksesta. Työ sisältää tekstiosion lisäksi partituurit sekä stemmat. Työn tueksi haastattelin jousiorkesterien johtajia ja jousisoitinten opettajia selvittääkseni, millaisia sovituksia voin tehdä eri tasoisille soittajille ja minkälaisia työkaluja voin käyttää. Valitsin laulut käyttäen lähteenä muun muassa Lasten virsikirjaa. Sovitustyön lähtökohtana olivat laulujen melodiat, joista tein jousiorkesterille istuvia sovituksia. Partituuri on viisiääninen (kolme viulua, sello ja kontrabasso). Jokaisesta lastenlaulusta on yksi helpohko sovitus, joka on tarkoitettu 1-2 vuotta soittaneille sekä yksi sovitus edistyneemmille soittajille. Sovitusten toivon olevan hyödyksi etenkin kristillisten koulujen, kristillisten musiikkiopistojen ja seurakuntien käytössä.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten eri-ikäiset ihmiset kokevat lastenlaulujen merkityksen. Tutkimuksessa vastataan muun muassa kysymyksiin: Minkälaisiin tilanteisiin laulaminen on liittynyt? Mitä yhteisiä lauluja löytyi eri aihepiireistä saman ikäryhmän sisällä tai eri ikäryhmien välillä? Miten haastateltavat kokivat lastenlaulujen merkityksen? Historiaosassa kerrotaan lastenlaulujen historiasta 1900-luvun alusta vuosikymmenittäin 2000-luvulle asti. Jokaiselta vuosikymmeneltä on kerrottu joitakin sen ajan keskeisimpiä laulun tekijöitä, esittäjiä sekä lauluja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin kolmella tavalla: suullisesti haastatellen, sähköpostin välityksellä, sekä siten, että haastateltavat vastasivat kysymyksiin kirjallisesti. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksäntoista, he olivat iältään 10 - 85-vuotiaita. Tulokseksi saatiin eri-ikäisten lapsuudessa laulettuja lauluja, joissa löytyi yllättävän paljon yhtäläisyyksiä ikäryhmien välillä. Lastenlaulut koettiin erittäin tärkeinä lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Laulut ovat myös väyliä muistoihin ja lastenlauluperinnettä halutaan siirtää laulamalla omille lapsille ja lastenlapsille. Lastenlaulut ovat muuttuneet aika tavalla 1900-luvun alkupuolelta tähän päivään, mutta tämän tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että perinteiset lastenlaulut eivät ole katoamassa suomalaisesta lastenlaulukulttuurista.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli laulaa maahanmuuttajaäitien kanssa suomalaisia lauluja ja erityisesti lastenlauluja. Lastenlaulut olivat osana laulutuokiota, jotta maahanmuuttaja äidit tietäisivät mitä heidän lapsensa laulavat päiväkodissa. Mielestäni oli myös tärkeää opettaa heitä laulamaan näitä lauluja, jotta voivat laulaa lastensa kanssa päiväkodista tuttuja lauluja. Työ toteutettiin Kannelmäen monikulttuurisessa perhekerhossa kevään 2009 aikana. Laulutuokiota pidettiin keskiviikkoisin noin puolituntia joka kerta. Opettelimme uusia lauluja ja samalla perhekerholaiset oppivat myös lisää suomenkieltä. Laulujen sanat käytiin läpi yhdessä ja sanat opittuaan lauloimme laulun säestyksen tai cd:n kanssa. Laulutuokio onnistui hyvin ja erityisesti lastenlaulut olivat perhekerholaisten mieleen. Sen vuoksi halusin opettaa heille enemmän lastenlauluja. Perhekerhon äidit tunsivat joitain lauluja ennestään esimerkiksi englanninkielellä. Perhekerhon äidit osallistuivat laulutuokioon hyvin ja muutaman kerran otimme myös lapset mukaan laululeikkiin. Laulutuokio toteutettiin kahdeksan kertaa kevään 2009 aikana. Laulutuokiolle voisi olla tarvetta myös jatkossa Kannelmäen monikulttuurisessa perhekerhossa. Suomen kielen oppiminen tapahtuisi hepommin laulun ohella. Toivon, että Kannelmäen perhekerhon kerhoemäntä jatkaa laulutuokion pitämistä huomioiden osallistujien toiveet.
Opinnäytetyöni käsittelee yksivuotiaan lapsen elämää ja lasten lorujen/laulujen merkitystä hänen arjessaan. Työni tarkoitus on löytää yksivuotiaan lapsen ja hänen vanhempansa tai hoitajansa väliset päivittäin toistuvat hoitotilanteet, antaa esimerkkejä näissä tilanteissa toimivista loruista/lauluista ja pohtia voisivatko lorut ja laulut tuoda helpotusta arkirutiineihin lapsen kanssa. Työni perustaksi kartoitin tutkimuksessani myös vanhempien loru- ja laulutuntemusta sekä selvitin mihin hoitotilanteisiin he toivoisivat saavansa apua lauluista ja loruista. Tutkimusmenetelmänä käytin puolistrukturoitua kyselyä. Kyselyn toteutin Töölön ja Taivallahden seurakuntien yksivuotiaiden musiikkileikkikouluryhmissä. Jaoin kyselylomakkeen kymmenelle vanhemmalle, joista yhdeksän palautti lomakkeen. Kyselyssä selvisi, että vanhemmat käyttävät lauluja ja loruja lapsensa kanssa. Loruilu ja laulaminen koetaan mielekkäänä ja lapsen arkea ilahduttavana asiana. Kyselyssä ilmeni myös, että jotkut hoito- tai odottelutilanteet, esim. pukeminen, vaipan vaihto ja automatkat koettiin hankalina. Niihin tilanteisiin toivottiin laulusta tai lorusta helpotusta. Työni tulososassa esittelen yksivuotiaan lapsen päivittäiset hoitotilanteet ja annan esimerkin kuhunkin tilanteeseen sopivasta laulusta ja lorusta. Työni osoittaa, että laulu- ja loruperinne elää yhä musiikkileikkikoulua käyvissä lapsiperheissä. Vanhemmat olivat halukkaita oppimaan uusia lauluja ja loruja sekä näin kartuttamaan omaa sekä lapsen laulu/loruvarastoa. Laulaminen on yleisempää kuin loruilu, mutta molemmat koettiin pääosin luonnollisena ja positiivisena asiana.
Alkuopetuksessa oppilaat ovat monella tapaa uuden äärellä. Uusien oppiaineiden lisäksi uutta ovat koulun toimintatavat, aikataulut ja samaa koulua käyvät koulukaverit sekä opettajat. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 kannustaa oppiaineiden integrointiin ja oppiainerajojen ylittämiseen erityisesti alkuopetuksessa. Kun opetellaan täysin uusia taitoja, on tärkeää, että jokainen lapsi oppii löytämään oman tapansa oppia. Oppiaineiden yhdistämisellä on hedelmällisiä mahdollisuuksia löytää uusia tapoja oppia ja tuntea onnistumisen kokemuksia. Musiikki auttaa esimerkiksi kielen ja matemaattisten taitojen oppimisessa, ja yhdessä musisoimisella on positiivinen vaikutus ryhmähenkeen. Kun oppilaat saavat positiivisia kokemuksia laulamisesta ja musisoimisesta ensimmäiseltä luokalta lähtien, se vaikuttaa musiikkiin suhtautumiseen positiivisesti myös myöhemmillä luokilla Tutkimukseni on tapaustutkimus. Tutkimuksessa kartoitetaan musiikin ja laulamisen merkitystä peruskoulun 1. ja 2. -luokilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää tapoja ja keinoja, joilla musiikkia käytetään alakoulussa. Tutkimuksessa oli mukana kolme kokenutta alakoulun opettajaa, jotka ovat työskennelleet alakoulun opettajina yli 15 vuotta ja käyttäneet musiikkia ja laulamista opetuksensa tukena paljon. Aineisto on kerätty haastattelua ja opetuksen havainnointia hyödyntäen. Opettajat tiedostivat hyödyntävänsä musiikkia enemmän kuin muut kollegansa ja kokivat, että musiikin käyttö opetuksessa on tärkeää. Tällä hetkellä opettajiksi valmistuu musiikillisesti hyvin eritasoisia opettajia, mutta kaikkia tulisi kannustaa lähestymään opetusta omista vahvuuksistaan käsin, ja pyrkiä takaamaan jokaiselle oppilaalle laadukasta musiikkikasvatusta alkuopetuksesta lähtien.
Opinnäytetyössäni halusin kartoittaa, kuinka moni varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelija Lahden ammattikorkeakoulussa säveltää lastenlauluja ja millaisiin tarkoituksiin he niitä tekevät. Halusin myös kuulla, minkälaisia työtapoja he käyttävät, kuinka he kokevat omien laulujen käytön musiikkileikkikoulutunneilla ja mikä merkitys itse tehdyllä materiaalilla on. Tutkimuksen toteutin kyselynä Lahden ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoille. Lähetin kyselyn yhteensä 25 opiskelijalle, joista yhdeksän vastasi. Tulosten mukaan seitsemän vastaajista tekee itse lastenlauluja ja kaksi ei. Vastaajat tekivät lauluja erilaisiin käyttötarkoituksiin, ja syy säveltämiseen vaihteli. Sävellystapoja oli lukuisia, ja useimmiten laulut otettiin käyttöön musiikkileikkikoulutunneille. Suurin osa vastaajista mainitsi tulevansa iloiseksi nähdessään oman laulun toimivan lasten kanssa.
Opinnäytetyömme on toiminnallinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena oli kehittää päiväkodin musiikkikasvatusta ja tuoda musiikkihetkiin konkreettista apua, uutta näkökulmaa sekä ideoita. Tavoitteena oli lisätä kuvien käyttöä musiikkihetkillä. Kuvien käyttö tukee lasten oppimista, keskittymistä, kielenkehitystä ja osallisuutta yhteisillä tuokioilla. Tavoitteena oli myös kannustaa ja rohkaista kasvattajia käyttämään musiikkia monipuolisesti päiväkodin arjessa antamalla heille uutta materiaalia musiikkikasvatuksen toteuttamiseen. Toiminnallisen opinnäytetyön ohjaavana prosessimallina toimi konstruktivistinen malli. Opinnäytetyössä käytettiin tiedonhankinnan ja osallistamisen menetelminä varhaiskasvattajille suunnattua ryhmäkyselyä, kansion testausjaksoa päiväkodilla sekä palautekyselyä lapsille ja varhaiskasvattajille. Yhtenä tiedontuotannonmenetelmänä käytettiin opinnäytetyöpäiväkirjaa, joka osoittautui työn etenemisen kannalta hyödylliseksi. Tuotoksena syntyi materiaalipankki, Kuvitetut laulut -musiikkikansio, joka jää työvälineeksi toimeksiantajana toimineelle päiväkodille. Kansiossa on 12 kuvitettua lastenlaulua ja lauluihin sopivia ideoita ja vinkkejä yhdessä lasten kanssa toteutettavaksi. Laulujen lisäksi kansio sisältää lyhyitä teoriaosuuksia musiikkikasvatuksesta ja kuvien käytöstä varhaiskasvatuksessa. Jatkossa laulujen kuvat voisivat olla eri tyylillä toteutettuja ja kuvien määrää voisi kohdentaa tarkemmin eri ikäryhmille sopiviksi.
Työn tavoitteena oli tutkia 0-2 –vuotiaiden lasten äitien lauluaktiivisuutta lastensa kanssa kotioloissa. Nämä äidit osallistuivat yhdessä lastensa kanssa ohjaamaani muskariryhmään syys-lokakuussa 2014. Tutkimuksen tiedonkeruun tapana käytin kyselyä. Ensimmäisessä kyselyssä selvitin, kuinka paljon äidit lauloivat kotona ennen muskaritoiminnan alkua, millaisia lauluja ja minkälaisissa tilanteissa. Vastausten pohjalta sävelsin kahdeksan lastenlaulua, jotka opetin tutkimalleni ryhmälle. Niiden tarkoituksena oli kartoittaa, ottavatko äidit kotona laulettavakseen uusia lastenlauluja sekä vaikuttaako sävellysten opettaminen heidän lauluaktiivisuuteensa lastensa kanssa. Toisessa kyselyssä selvitin, miten sävellysten opettaminen, niiden kotiin antaminen sekä muskarissa käyminen vaikuttivat äitien lauluaktiivisuuteen. Tämän lisäksi selvitin, mitkä tekijät vaikuttivat siihen, mitä lauluista laulettiin kotona sekä jäivätkö jotkin niistä kotona laulettaviksi, osaksi kotioloissa käytettyä lastenlauluohjelmistoa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että äidit lauloivat lapsilleen päivittäin ja useimmiten vanhoja lastenlauluja. Suosituimpia tilanteita, joissa lauluja laulettiin, olivat nukahtamiseen liittyvät hetket, kylpemishetki sekä laulaminen leikin yhteydessä. Laulaminen nähtiin vuorovaikutuksellisena hetkenä arjen eri tilanteissa. Äidit suhtautuivat myönteisesti säveltämiini uusiin lastenlauluihin; lähes kaikki äidit lauloivat lauluja lapsen kanssa kotona. Puolet äideistä vastasi, että sekä sävellysten opettaminen, että muskarissa käyminen lisäsivät heidän lauluaktiivisuuttaan kotona.
Sähköiset apuvälineet ovat monilla aloilla jo arkipäivää, mutta lähes kaikki varhaisiän musiikkikasvattajien työssä käytettävä materiaali on edelleen kirjojen ja CD-levyjen varassa. Halusimme opinnäytetyössä selvittä, olisiko sähköiselle lastenlauluhakemistolle käyttöä varhaisiän musiikkikasvattajien työkentällä, kuinka se toteutettaisiin ja miten se toimisi käytännössä. Tämän lisäksi pohdimme lastenlauluhakemiston laajentamista sekä sen vientiä koti- ja päiväkotiympäristöön. Keräsimme Googlen tarjoamalle online-pohjalle 391 lastenlaulua, jotka analysoimme laulun sanojen sekä musiikillisten elementtien pohjalta. Keräsimme myös tietoa lastenlauluhakemiston tarpeellisuudesta haastattelemalla yhdeksää musiikkialan opiskelijaa ja ammattilaista, jotka työskentelivät monipuolisesti musiikkikasvatuksen parissa. Testaajat kokeilivat lastenlauluhakemistoamme kahden viikon ajan. Ensimmäisen testiviikon jälkeen kehitimme lastenlauluhakemistoa saamamme palautteen perusteella. Toisen viikon jälkeen saimme palautetta parannusten onnistumisesta. Opinnäytetyö sisältää tietoa varhaisiän musiikkikasvattajien työkentältä, sen tarpeista, vaatimuksista ja odotuksista sekä musiikkikasvatuksen, etenkin laulamisen, vaikutuksista lapsen kehitykseen. Käsittelemme myös yhteiskuntamme digitalisoitumista ja sen vaikutuksia varhaisiän musiikkikasvatuksen alaan. Taustatietojen ja opinnäytetyön eri työvaiheiden kuvailun lisäksi pohdimme lopuksi aiheemme tulevaisuuden näkymiä. Uskomme, että opinnäytetyöstämme on apua varhaisiän musiikkikasvattajille sekä digitaalisten työkalujen käyttöönottoon ja kehittämiseen alallamme. Opinnäytetyömme koostuu kirjallisen osuuden lisäksi lauluhakemistosta sekä hakemiston käyttöohjeista.
В данной бакалаврской работе рассматриваются проблемы перевода детских песен, включающих подвижную игру, с русского языка на финский. Исследовательский вопрос сформулирован следующим образом: влияет ли наличие элементов подвижной игры на перевод детских песен и каким образом? Мы предполагаем, что передача подвижной игры является едва ли не самым главным фактором при переводе. Актуальность темы обусловлена тем, что во все более многоязычном финском обществе, детская культура благодаря переводам становится более доступной и для русскоязычных детей. Несмотря на язык, на котором исполняется песня, дети могут слушать песню и играть вместе со всеми в подвижную игру. Материал исследования состоит из пяти оригинальных песен группы «Фребелин Паликат» и их переводов на русский язык. В качестве материала также использовались инструкции к песням на финском и на русском языках, которые размещены на сайте группы. Для данного исследования мы проанализировали исходные тексты и переводы, сосредоточив наше внимание на том, как в русском переводе передана игра. Используя информацию, собранную при анализе песен, мы попытались самостоятельно перевести песню «Фребелин Паликат» под названием Fillarilla (рус. Велик). Теория исследования базируется на функциональной скопос-теории Катарины Райс и Ганса Вермеера, на классификации типов текстов Катарины Райс, и на взгляды Риитты Ойттинен на перевод для детей. «Теория пятиборья» Питера Лоу предоставляет для данной работы более специфическую теоретическую базу в отношении перевода текстов песен. При анализе песен выяснилось, что в двух песнях из пяти место движений подвижной игры при переводе изменилось. В этих двух случаях указания на движения являлись в песнях прямыми инструкциями к игре. С точки зрения достижения целей перевода перевод песни с эксплицитными указаниями на игру требует от переводчика почти дословного перевода. В этих двух песнях необходимо было сделать изменения в некоторых движениях игры, так как по языковым и ритмическим причинам их было невозможно сохранить в оригинальном виде. В песне, которую мы выбрали для собственной переводческой работы, инструкции в отношении движений не указаны прямо в словах песни, в связи с чем проблематичные для перевода понятия можно было переместить в другие места перевода или заменить их на ближайшие понятия. По результатам исследования можно сделать вывод, что перевод любой песни является непростой задачей, так как сам ритм музыки всегда ограничивает свободу действий переводчика. Перевод детской песни элементами подвижной игры усложняет переводческую задачу еще больше, особенно если указания на движения являются в песне эксплицитными. Тем не менее, при внесении в текст определенных изменений можно сохранить передачу элементов подвижной игры, что и является одной из центральных задач при переводе подобных песен.
Lasten lauluperinteestä on tehty vain vähän aiempaa tutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perinteisten lastenlaulujen käyttöä varhaisiän musiikinopetuksessa sekä asenteita niiden käyttöä kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista käsitteistä: varhaisiänmusiikkikasvatus, perinteiset lastenlaulut, ympäristön ja kulttuurin vaikutukset lapsen äänen kehitykseen sekä musiikki- ja kulttuuri-identiteetin muodostumiseen vaikuttavat tekijät. Lisäksi teoriaosuudessa nostetaan esiin aiempaa tutkimustietoa varhaismusiikkikasvatuksen laulunopetuksen historiasta, nykypäivästä sekä lasten vanhempien suhtautumisesta perinteisiin lastenlauluihin. Laadullisen kyselytutkimuksen tarkoitus oli selvittää vastaus seuraaviin tärkeimpiin tutkimuskysymyksiin: Mikä on haastateltavien varhaisiän musiikinopettajien mielipide lasten perinnelaulujen käyttöä kohtaan? Miten lapset ja vanhemmat suhtautuvat perinteisiin lastenlauluihin haastateltavien varhaisiän musiikinopettajien mukaan? Mitä perinteisiä lastenlauluja haastateltavat ovat käyttäneet opetuksessaan lukuvuonna 2016–2017? Kyselytutkimukseen osallistui 37 varhaisiän musiikinopettajaa. Kyselytutkimuksessa nousi selvästi esiin suosituimpia opetuksessa käytettyjä perinteisiä lastenlauluja ja käytetyn ohjelmiston ominaisuuksia. Kyselytutkimus osoitti, että perinteisiä lastenlauluja käytetään edelleen varhaisiän musiikinopetuksessa. Lapset, vanhemmat ja erityisesti isovanhemmat kokevat perinteiset lastenlaulut tutuiksi ja turvallisiksi. Perinteiset lastenlaulut ovat monipuolisia, pedagogisesti monikäyttöisiä ja laadukkaita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perinteiset lastenlaulut ovat säilyttäneet asemansa varhaisiänmusiikkikasvatuksen työvälineinä.
Opinnäytetyössä kuvataan tekijän prosessia lauluntekijänä ja varhaisiän musiikkikasvattajana. Opinnäytetyön idea lähti tarpeesta saada lisää kokemusta varhaisiän musiikkikasvatuksesta. Työn aiheen tarkoitus oli haastaa tekijää myös lastenmusiikin tekijänä. Tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa lastenmusiikkituokio ainoastaan omaa musiikkia käyttäen. Työ on toteutettu yhteistyössä musiikkipäiväkoti Priimin kanssa. Teoriaosuus koostuu sekä musiikin tekemisen ohjemateriaalista että varhaisiän musiikkikasvatuksen historiasta ja sen käytöstä tänä päivänä. Työ aloitettiin kirjoittamalla neljä omaa lastenlaulua ja suunnittelemalla musiikkituokion rakenne kappaleiden pohjalta. Musiikkituokiot järjestettiin musiikkipäiväkoti Priimissä helmikuussa 2021. Raportti on syntynyt osin samaan aikaan muiden työvaiheiden kanssa. Raportissa käsitellään teoriaosuuden lisäksi työprosessin kulkua ja reflektoidaan tekijän kehitystä muusikkona ja pedagogina. Opinnäytetyön tuloksena syntyi uusia kappaleita, joita voidaan käyttää myös tulevaisuudessa. Työn tekijä kasvoi sekä muusikkona että pedagogina varmemmaksi ja monipuolisemmaksi. Musiikkipäiväkodin lapset ja henkilökunta pääsivät kuulemaan uusia kappaleita ja kokemaan arkea piristävän musiikkituokion. Tulevaisuudessa on mahdollista hyödyntää opinnäytetyössä syntyneitä sävellyksiä myös julkaisukelpoisena materiaalina.
Tämä opinnäytetyö koostuu kirjallisesta osiosta ja konsertista. Produktiokonsertti Jori-sedän iltapäivä järjestettiin 29.11.2018. Tekijä esiintyi viulusolistina yhdessä pianisti Dmitri Barkovin kanssa. Kirjallinen työ kertoo säveltäjä Georg Malmsténin musiikin monista ulottuvuuksista ja syventää Suomen musiikin historian tuntemusta. Opinnäytetyön tavoitteena oli esitellä ja tehdä tunnetuksi Malmsténin musiikkituotantoa. Tekijä halusi oppia kyseisen musiikin erityispiirteitä, niiden esittämistä ja opettamista. Kirjallisessa osuudessa lähteinä on käytetty sekä painettuja että internetlähteitä. Tekijä oppi paljon Malmsténin elämästä ja tuotannon monipuolisuudesta. Kirjallinen työ sisältää tietoa säveltäjän elämästä ja tuotannosta sekä konsertista palautteineen. Kokonaisuuteen sisältyy myös tekijän pohdintoja säveltäjän tuotannosta ja sen soveltamisesta käytäntöön.
YAMK-opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää, millainen lastenlaulukirja olisi tarpeellinen varhaisiän musiikkikasvattajan työssä sekä tehdä lastenlaulukirja vuosien saatossa syntyneistä lauluistani. Työssä tutustutaan tavoitteelliseen varhaisiän musiikkikasvatukseen, musiikin merkitykseen alle kouluikäisen lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä sekä lastenmusiikin historiaan Suomessa. Opinnäytetyötä varten on toteutettu kysely varhaisiän musiikkikasvattajia varten, jonka avulla on pyritty selvittämään, mitä ominaisuuksia on hyvällä lastenlaululla varhaisiän musiikkikasvatuskäyttöä ajatellen ja minkälaisille lauluille on tarvetta työelämässä. Työssä esitellään lastenlaulukirjan tekoprosessi sekä perustellaan kyselyyn ja lähdemateriaaliin perustuen, miksi nämä laulut on kirjaan valittu. Valmis laulukirja oli noin kuukauden ajan koekäytössä viidellä varhaisiän musiikkikasvattajalla, jotka antoivat palautetta käyttökokemuksensa perusteella. Koekäyttäjien palautteiden sekä kyselyn perusteella laulukirja vastasi varhaisiän musiikkikasvattajien tarpeita ja on hyödyllinen sekä monipuolinen materiaalipaketti musiikkipedagogien lisäksi myös esimerkiksi päiväkodeissa.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyöni aiheena olivat kehtolaulutraditio ja sen tuominen radioon. Toiminnallisen osuuden tarkoitus oli äänittää kehtolauluja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun studiolla ja valita niistä onnistuneimmat ja sopivimmat Radio Oi fm:n yösoittoon. Äänitykset tapahtuivat yhteistyössä viestinnän opiskelija Janne Ojajärven kanssa, joka valmistelee opinnäytetyötään akustisten soitinten äänittämisestä. Tutkin vanhaa suomalaista tuutulauluperinnettä ja tutustuin sen melodiikkaan, estetiikkaan ja lainalaisuuksiin pystyäkseni käyttämään näitä pohjana luodessani omaa uutta musiikkia. Tutkin hiljaa ja rauhallisesti laulamisen ja ajattoman keskittymisen problematiikkaa tilanteessa, jossa tuudittaja ei laulakaan lapselle vaan tuntemattomalle radionkuuntelijalle. Tärkeänä tutkimuskysymyksenä oli oman tasapainon löytäminen rentoutumisen ja vaivattoman laulutavan sekä oikeanlaisen laulutekniikan välille. Jonkinlaisia nukutuslauluja on todennäköisesti laulettu melkein yhtä kauan kuin on ollut ihmisiä. Itse valitsin henkilökohtaisen lähestymistavan kärsittyäni unettomuudesta ja mietittyäni minulle ominaista rauhattomuutta ja suorituskeskeisyyttä. Työni tarkoitus oli tuoda palanen vanhan perinteen rauhaa ja kiireettömyyttä modernia nuorisokanavaa kuunteleville. Työn tuloksena syntyi kolmen kappaleen levytys, joissa sekä toistin vanhaa kehtolauluperinnettä mahdollisimman tarkasti että käytin sitä inspiraationa omille uusille sävellyksille ja sovituksille. Levy soi Radio Oi fm:llä tammi-helmikuussa 2011.
Målet med detta slutarbete är att samla ihop mina svenska översättningar av finska barnsånger till ett sånghäfte. Sånghäftet riktar sig till småbarnspedagoger, föräldrar eller andra intresserade och erbjuder en möjlighet till ett mångsidigt och helhetsmässigt musice-rande. Slutarbetet består av två delar; sånghäftet ”Hoppsansa- finska barnsånger på svenska” och en rapportdel. Rapportdelen handlar om arbetsprocessen bakom sånghäftet och belyser också de pedagogiska tankar som ligger som grund för m usiklekskoleverksamheten. Sånghäftet ”Hoppsansa- finska barnsånger på svenska” består av sju sånger som handlar om regnet och harar. Sångerna är skrivna med traditionell notskrift och illustrerade. De bildar en helhet som behandlas i lektionsplansexemplet med enkla lekbeskrivningar där musik-lekskolans olika arbetssätt tas i beaktande. Häftet skall delas ut inom de musikinstitut och daghem där jag undervisar och erbjuder kollegor och daghemspersonal nya sånger att arbeta med. I framtiden vill jag göra en ljudinspelning av sångerna för att göra inlärningen av sångerna möjlig även för de som inte behärskar notläsning.As my final project, I have compiled a booklet of Finnish children´s songs that I have translated in Swedish, which is my first language. The teaching material is targeted for parents, kindergarten staff and others who are interested in this topic. The booklet offers a versatile way to produce music. “Hoppsansa- Finnish children’s songs in Swedish” is a two-part project which consists of a study report and a teaching material package. The study report shows the process of compiling the teaching material and the underlying pedagogical thoughts which form the foundation for early childhood music education. The teaching material contains seven songs about rain and rabbits. The songs have been written in music notation and they have been supplemented with illustrations. It forms an entity which can be used in early childhood music groups as background material for music lessons and it also contains easy playing instructions and ideas for the user. The booklet will be distributed to music institutes and kindergartens and it provides colleagues with new material to work with. I would like to expand the material in the future by making a music-CD, so that anyone to learn the songs.
Previous research revealed that Western lullabies and children’s songs are mostly in the major mode, and children demonstrate a positive-major/negative-minor connotation that conforms to the conventional stereotype. The aim in this current study is to analyze the same topic in Finland and Iran where most lullabies are in the minor mode. The overarching question addressed is whether or not cultural background and the music mode, a child tends to be exposed to early in life affects later emotional responses to different music modes. Quantitative data was obtained from 5-8-year old children (n=44) and mothers (n=39) in mentioned countries. Background questionnaire and questions about twelve Finnish and Iranian music excerpts representing two modes and three genres were asked from participants. The main significant results show that Iranian children feel more positive (happy or relaxed) in response to the minor music than Finnish children, while Iranian and Finnish mothers both feel contentment in response to minor. In addition, unlike the Finns, Iranian children prefer to listen to the minor mode. These results demonstrate important effects of early music exposure on later emotional responses to music. Moreover, in this study, music familiarity and music preferences were assessed in both nationalities.
Opinnäytetyömme on monimuototyö ja koostuu kirjallisesta osiosta, Huikkasin harakalle -lastenlaululevystä ja nuottimateriaalista. Opinnäytetyömme tavoitteina ovat olleet laadukkaan lastenmusiikin tekeminen sekä oma oppiminen. Sävellystemme lähtökohtana ovat Mikko Rädyn lorut, joista saimme innostuksen laulujen säveltämiseen. Olemme säveltäneet ja sovittaneet kaikki levymme laulut itse. Sovitustyön jälkeen äänitimme lauluista Huikkasin harakalle -levyn. Kirjallisessa osiossa kuvaamme levyn syntyprosessia, säveltämistä, sovittamista ja äänittämistä. Kerromme omasta oppimisprosessistamme levyn-teon eri vaiheissa sekä pohdimme millaista on hyvä lastenmusiikki ja minkälainen hyvän lastenlaululevyn tulisi olla. Tarkoituksenamme oli luoda laadukasta, monipuolista ja inspiroivaa lastenmusiikkia. Musiikkia jota niin lapset, kuin aikuiset innostuisivat kuuntelemaan. Laulut on luotu tukemaan omaa työtämme musiikkileikkikoulunopettajina. Toivomme, että työstämme olisi hyötyä kollegoillemme ja tämä työ rohkaisisi muitakin tekemään itse musiikkia ja hyödyntämään tätä työssä.
Syksyllä 2011 minuun otti yhteyttä Kullervo Puumala, SLEY:n, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kanttori. Hän kertoi minulle kaavaillusta lastenlaulukirjahankkeesta ja kysyi, tahtoisinko opinnäytetyönäni osallistua kirjan kokoavaan työryhmään. Otin haasteen vastaan ilolla. Varsinainen laulukirja on tarkoitus julkaista kesä-heinäkuun taitteessa 2013 valtakunnallisilla Evankeliumijuhlilla Lohtajalla. Tässä tutkielmassani olen syventynyt laulamiseen ilmiönä sekä sen merkitykseen ihmiselle ja erityisesti kasvuikäiselle lapselle. Näin toivon voivani kannustaa erityisesti seurakunnissa työtä tekeviä panostamaan lastenmusiikkiin ja musiikkikasvatukseen. Samalla olen syventänyt omaa tietämystäni lasten hengellisestä kehityksestä ja musiikin roolista hengellisen kasvatuksen välineenä voidakseni paremmin arvioida laulukirjaan ehdotettuja kappaleita. Olen käyttänyt aineistonani niin kristinuskon, kristillisen kasvatuksen, musiikkikasvatuksen, lastenmusiikin kuin musiikkiterapiankin julkaisuja. Kirjantekoprosessin osalta aineistonani ovat työryhmän kokousten pöytäkirjat. Laulamisella yleensä ja yhteislaululla erityisesti on suuri merkitys lapsen hengelliselle ja muuten terveelle kehitykselle. Hengelliset laulut luovat turvallisuutta jo vastasyntyneen lapsen elämään. Monet laulut ovat sävellettyjä rukouksia. Sävelmä ja rytmi auttavat sanoja painumaan mieleen. Lapsuuden hengelliset laulut säilyvätkin ihmisen muistissa huomattavan pitkään. Lapsen jumalakäsitys on yksinkertaisempi kuin aikuisella ja sen muotoutumiseen vaikuttavat läheiset ihmissuhteet sekä etenkin vanhempien tietoisesti tai tiedostamatta lapselleen opettamat arvot ja asenteet. Lapsen usko ei kuitenkaan ole aikuisen uskoa heikompaa tai vähäpätöisempää. Seurakunnassa lapsilla ja lapsityöllä on kiistaton, oikeutettu paikkansa. Aikuisten tehtävä on seurakunnassa antaa lapsille tilaisuus ja tarvittaessa keinoja uskonsa ilmaisemiseen ja siinä kasvamiseen. Voidakseen tehdä lapsityötä seurakunnat tarvitsevat lastentajuista materiaalia. Uusia lastenlaulukirjoja julkaistaan tasaiseen tahtiin, ja niin tulee olla jatkossakin, jotta yhteislauluperinne ja sen myötä lapset itse eläisivät ja voisivat hyvin.
Opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistoiminta, jossa kehitettiin uutta materiaalia varhaisiän musiikkikasvatuksen ja soitonopetuksen, sekä näiden opettajien välistä yhteistyötä varten. Työssä tuotettiin Eläinten vuosi -laulusarja, johon sisältyy seitsemän uutta lastenlaulua sovitettuna yhteistyöhön sopivaksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa sopivaa materiaalia, kokeilla materiaalin toimivuutta ja uutta toimintatapaa käytännössä, lisätä yhteistyötä opettajien välillä ja selvittää opettajien ajatuksia yhteistyöstä. Kehittämistoiminta toteutettiin vuosina 2016-2017 Ylä-Savon musiikkiopistossa. Eläinten vuosi -laulusarja sävellettiin ja sovitettiin vuoden 2016 syksyllä. Kappaleita harjoiteltiin ensin erikseen oppilaiden soittotunneilla ja muskareissa. Sen jälkeen niitä työstettiin yhdessä muskaritunneilla ja esitettiin konsertissa huhtikuussa 2017. Yhteistyötä tehtiin seitsemän opettajan ja noin 100 musiikkiopiston oppilaan ja muskarilaisen voimin. Eläinten vuosi -konsertin jälkeen toteutettiin kysely mukana olleille opettajille. Kyselyssä selvitettiin, minkälaista yhteistyötä opettajat ovat aikaisemmin tehneet, kuinka he kokivat projektin ja miten he kehittäisivät varhaisiän musiikkikasvatuksen ja soitonopetuksen välistä yhteistyötä tulevaisuudessa. Kyselyn ja huomioiden perusteella varhaisiän musiikinopettajien ja soitonopettajien välinen yhteistyö on tarpeellista musiikkiopistoissa. Yhteistyö laajensi varhaisiän musiikkikasvatuksen piirissä olevien lasten oppimisympäristöä ja antoi uudenlaisen oppimiskokemuksen. Uusi materiaali innosti opettajia ja oppilaita yhteistyöhön ja lisäsi motivaatiota. Opettajat saivat vertaistukea ja uusia ideoita omaan työhönsä.
Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta: Lintujen konsertti-nimisestä soitinesittely- DVD:stä ja kirjallisesta osiosta. Lintujen konsertti- DVD:llä esitellään yksitoista soitinta lintuaiheisten laulujen ja muiden sävellysten soitinduosovituksina. Soittajat ovat Raahen musiikkiopiston oppilaita. Jokaisen esityksen johdantona on kappaleen aiheena olevan linnun kuva ja ääninäyte. DVD on tarkoitettu soittimien esittelyksi esi- ja alakouluikäisille lapsille ja sitä tullaan jakamaan Raahen seutukunnan kouluille musiikkiopiston esittelymateriaalina. DVD:tä voi käyttää myös yhteislaulun säestyksenä (liitteenä on laulujen sanat) sekä oppiaineiden integrointiin. Kirjallisessa osiossa keskityn pohtimaan projektin taustoja ja tavoitteita. Pyrin myös esittämään Lintujen konsertti- DVD:n tuotantoprosessin vaiheet kattavasti suunnittelusta valmiiseen tuotokseen saakka. Mukaan on mahtunut paljon luovuuden kokemuksia ja iloa, mutta myös yllättäviä esteitä ja ongelmia. Toivon, että raportti antaa aidon kuvan monivaiheisesta DVD:n tuotantoprojektista, jossa yhteistyökumppaneina toimi kaksi raahelaista oppilaitosta, Raahen musiikkiopisto ja Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto.
Halusin selvittää opinnäytetyötutkimukseni avulla, voiko varhaisiän musiikinopetuksessa käytettäviä työtapoja soveltaa myöhäisiän musiikinopetukseen käytettäväksi vanhusryhmien kanssa ja mitä seikkoja pitää mahdollisesti muuttaa tai ottaa huomioon. Lisäksi tutkin vanhusten suhtautumista vanhoihin ja uusiin lastenlauluihin. Halusin tutkia, mitä tunteita lastenlaulut herättävät vanhuksissa ja voiko niitä käyttää vanhusmuskarien materiaalina. Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen toimintatutkimus. Pidimme Veera Miettisen kanssa kuusi noin 45 minuutin mittaista musiikkituokiota/ muskaria Lutakon päiväkeskuksella 2.7. – 13.8.2013. Tuokiot pidettiin viikoittain ja niihin osallistui noin 12 vanhusta kerrallaan. Videoimme tuokiot ja haastattelimme vanhuksia jokaisen tuokion jälkeen ryhmähaastatteluna. Muskarin työtavat olivat suurimmalle osalle vanhuksista hyvin mieleisiä. He jaksoivat hyvin tuokioissa, vaikka monella oli sairauksia. Suurinta osaa työtavoista piti muokata jonkin verran, jotta ne soveltuivat vanhuksille (lähinnä fyysisten rajoitteiden takia). Kuitenkin lähes kaikkien työtapojen käyttäminen oli tavalla tai toisella mahdollista. Uusien musiikillisten asioiden opettelu onnistui parhaiten olemalla itse innostava ja uskomalla, että homma toimii. Myöskään huumoria ei kannattanut unohtaa, vaan sen voimin ”lapsellisiltakin” tuntuvat asiat sai toimimaan. Ryhmämme vanhukset suhtautuivat myös pääasiassa myönteisesti sekä uusiin että vanhoihin lastenlauluihin. Tutut laulut innostivat vanhuksia laulamaan; uusien laulujen opetteleminen kävi hitaammin. Vanhat tutut lastenlaulut herättivät muistoja vanhusten omilta nuoruusajoilta.
Menimme viiden teini-ikäisen viuluoppilaani kanssa vuosaarelaiseen palvelutaloon Hanna-kotiin kolme kertaa pitämään musiikkihetkiä. Minulle oli erityisen tärkeää saada aikaan vuorovaikutusta kahden eri sukupolven, nuoren ja vanhan välille. Oppilaani esittivät tekemiäni sovituksia vanhoista suomalaisista lasten- ja koululauluista ajalta, jolloin ikäihmiset olivat nuoria. Laulut on valittu siten, että myös muistisairaat kokisivat tuttuudentunteita ja turvallisuutta niitä kuunnellessaan. Oppilaani opiskelevat yksityisessä Malmi-Itäkeskus musiikkikoulussa ja ovat hyvin eritasoisia soittotaidoiltaan. Heille on ollut hankala löytää yhteissoittomateriaalia, joten omat sovitukseni tulivat todelliseen tarpeeseen. Ikäihmisille soittaessaan nuoret saivat esiintymiskokemuksia, mahdollisuuden kamarimusisointiin, uutta näkökulmaa iäkkäitten kohtaamiseen ja perinnetietoutta vanhojen laulujen muodossa. Vanhemmalle ikäpolvelle veimme virkistystä, iloa ja kontakteja nuoriin ihmisiin. Itselleni projekti oli virkistävä kokeilu tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Projektini oli toimintatutkimus, jonka tarkoitus oli muuttaa vallitsevia käytäntöjä. Sovitin 13 vanhaa suomalaista laulua viuluyhtyeelle. Laulut löytyvät työn lopusta liitteenä. Haastattelin oppilaani, Hanna-kodin ikäihmisiä sekä henkilökuntaa selvittääkseni musiikkihetkien vaikutuksia. Videoin ja valokuvasin musiikkihetkiä, harjoituksia ja haastatteluja. Olen työssäni selvittänyt myös musiikin hyvää tekevää vaikutusta ihmisen elämään ja mahdollisuutta käyttää musiikkia lääkkettömänä hoitona vanhustyössä. Kehitin kokemusteni pohjalta ohjeistuksen musiikkipedagogeille, jotka suunnittelevat oppilaidensa esiintymistä vanhustenhoitolaitoksessa. Tärkeää on saada kommunikointi käyntiin eri sukupolvien välille. Kokemusteni perusteella aion selvittää, mitä mahdollisuuksia olisi järjestää yhä enemmän soittotunteja ja konsertteja vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa. Nuori ja vanha sukupolvi kohtaisi näin automaattisesti.
Opinnäytetyömme käsittelee musiikkia ja taiteen soveltavaa käyttöä sukupolvien kohtaamisen välineenä. Kohderyhmäksi olemme valinneet lapset ja ikäihmiset, erityisesti päiväkodit ja palvelukeskukset. Olemme luoneet oppaan, jota varten olemme sovittaneet vanhoja lastenlauluja uusiksi versioiksi ja suunnitelleet niihin osallistavaa toiminta. Oppaaseen kuuluu myös äänitteet kaikista kappaleista, joista opinnäytetyön puitteissa olemme äänittäneet kolme: Karuselli, Hauva ikkunassa ja Sairas karhunpoika. Oppaan myötä haluamme pyrkiä lisäämään yhteisöllisyyden tunteen kokemusta lasten ja ikäihmisten välille sekä lisäämään hyvinvointia ja musiikin tuomaa elämyksellisyyttä osallistujien arkeen. Tutkimuskysymyksemme ovat: Millaista osallistavaa toimintaa valitsemamme kappaleet mahdollistavat? Miten musiikkia sovitetaan pedagogisesti osallistava toiminta huomioon ottaen? Miten äänitysprosessiin valmistaudutaan ja miten prosessi toteutetaan? Opinnäytetyön tietopohjassa käsittelemme musiikin hyvinvointivaikutuksia sekä musiikin ja taiteen soveltavan käytön hyötyjä kohtaamisessa ja yhteisöllisyyden kokemuksen lisäämisessä. Lähteenä on toiminut muun muassa Liisa Ukkola-Vuotin kirja Musikaaliset geenit sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivusto. Pedagogisen pohdintamme lähteenä olemme käyttäneet muun muassa Orff-pedagogisia musiikinopetuksen työtapoja ja musiikillisia elementtejä. Työskentelymme tulokset perustuvat pitkälti omaan suunnitteluun, pohdintaan, sovitus- ja äänitys-osaamiseen sekä itsereflektioon prosessin eri vaiheissa. Opas sisältää sopivassa tasapainossa erilaisia leikkejä, laulua, soittoa, liikettä ja rauhoittumista. Pedagoginen sovitustyö tukee kunkin kappaleen osallisuutta korostamalla juuri niitä musiikillisia elementtejä, mitä toiminta tuekseen tarvitsee. Äänitysprosessi kokonaisuudessaan toteutui suunnitellusti. Opinnäytetyötämme voidaan hyödyntää lasten ja ikäihmisten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen. Oppaan avulla päiväkodit ja palvelukeskukset voivat rakentaa pitkäjänteistä yhteistyötä.
Tarkastelen kaksiosaisessa opinnäytetyössäni esi- ja alkuopetusikäisten lasten laulutaidon kehittämisen mahdollisuuksia. Työn ensisijaisena tehtävänä oli tuottaa materiaalia lasten laulunopetuksen käyttöön. Tavoitteena oli etsiä kehon käyttöä aktivoivia toimintamalleja kestävän perustan luomiseksi lasten laulutaidolle. Opinnäytetyöni ensimmäisessä osassa taustoitan lasten laulutaidon kehittämistä ja erittelen laulutaidon osa-alueita. Keskeisen osan työstä muodostaa liikunnallisten keinojen esittely laulutaidon opettamisessa. Laulutaidon kehittymiseen tähtäävä tunti tai kuoroharjoitus sisältää erilaisia elementtejä, joilla aktivoidaan koko äänentuottoelimistöä. Lähtöajatuksena on, että liikkeen avulla voimme saada laulamisessa tarvittavaa lihaksistoa käyttöömme ja vapauttaa niin kehomme kuin mielemmekin turhista jännitteistä. Työssä esitellään myös kehittämisympäristön, Cantores Minores-musiikkiopiston koulutustoimintaa sekä sen laulupainotteista musiikkileikkikoulua, jossa pääosa harjoitteista on syntynyt. Työn toinen osa on sen pääosa, käytännönläheinen opas Lasten ääNiksi – Liikettä lauluun, joka sisältää perustietoa äänen toiminnasta ja leikkimielisiä harjoituksia lasten lauluäänen ja laulutaidon kehittämiseksi. Opas on tarkoitettu kaikille lasten laulun kanssa työskenteleville. Se sisältää runsaasti kehon käyttöä aktivoivia harjoituksia, joita voidaan soveltaa käyttöön kouluissa ja varhaiskasvatuksessa sekä kuorotoiminnassa. Sen lisäksi oppaassa on ideoita opetustehtävissä toimiville.
Lasten laulunopetus otettiin mukaan Oulun ammattikorkeakoulun laulupedagogiopiskelijoiden opetusharjoitteluun syksyllä 2016. Olin yksi innokkaista osallistujista tähän kehitystyöhön. Opinnäytetyöni aiheeksi valikoituikin opintojen aikana lasten laulunopetus osana laulunopettajan koulutusta. Lähdeaineistona olen käyttänyt lasten laulunopetuksesta julkaistuja artikkeleita, opinnäytetöitä, pro gradu -töitä sekä lisensiaattitöitä. Haastattelin tähän opinnäytetyöhöni Oulun ammattikorkeakoulun laulun yliopettajaa sekä neljää opiskelijakollegaani. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ensiksikin, miksi laulupedagogin koulutusta on haluttu kehittää lasten opettamisen suuntaan. Perinteisesti opetusharjoitteluun on kuulunut aikuisten laulunharrastajien opettaminen. Lisäksi halusin selvittää, miten tämä kehitystyö on toteutunut Oulun ammattikorkeakoulussa. Omien ja kollegoiden kokemusten pohjalta pyrin osoittamaan, miten lasten laulunopetus eroaa aikuisten opettamisesta, ja toisaalta, onko jotain samankaltaisuuksia. Haastateltavien mukaan eroja lasten ja aikuisten opettamisessa on suhteellisen vähän. Laulamisen lainalaisuudet pätevät joka ikäryhmälle: hyvä ryhti, kehon kannattelu ja riittävä syvähengitys. Erot näkyvät lähinnä siinä, miten oppilasta lähestytään. Lapsioppilaan kanssa ollaan pehmeämpiä ja varovaisempia, koska herkkä ääntöelimistö on vielä kehitysvaiheessa. Oman kokemukseni mukaan pienempien lasten opetuksen tulee tapahtua pitkälti leikin kautta, koska leikki motivoi oppimaan ja saa lauluharrastuksen tuntumaan mielekkäältä. Kehitysideoista päällimmäisenä nousevat esiin ryhmätuntien tarve, kollegoiden väliset ideariihet sekä lasten laulunopetuksen teoriasisällön merkittävä lisääminen. Jos lasten laulunopetus aiotaan pitää osana laulupedagogiksi opiskelevien koulutusohjelmaa, vierailevien alan asiantuntijoiden luentoja tulisi olla tarjolla. Lasten laulunopetus tulee toivottavasti sisältymään laulupedagogiopiskelijoiden koulutukseen myös muualla Suomessa. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää koulutusten suunnittelussa ja jatkotutkimuksissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia minkälaisia tietoja ja taitoja laulunopettajalla tulisi olla opettaessa 9–12-vuotiaita lapsia. Tavoitteena oli selvittää, mitä asioita opettajan tulee ottaa huomioon sekä antaa vinkkejä lapsuuden ja murrosiän välimaastossa olevien oppilaiden kohtaamiseen. Viime vuosina yhä nuoremmat ovat olleet kiinnostuneita aloittamaan laulutunnit, joten useat opettajat tulevat kohtaamaan työssään yhä enemmän lapsioppilaita. Laulupedagogikoulutuksessa ei käydä läpi lasten laulunopetusta, joten aihe on tärkeä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavina oli neljä laulunopettajaa, joilla on paljon kokemusta 9–12-vuotiaiden opettamisesta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin tarkempaa analyysia varten. Haastattelut toteutettiin alkukeväästä 2018. Tutkimustuloksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Haastattelujen lisäksi kerättiin teoriapohjaa 9–12-vuotiaiden kehityksestä ja laulamisen perusteista. Lapsen ääni-instrumentin herkkyyden vuoksi lapsen on tärkeää saada tutustua siihen asiantuntevan opettajan läsnä ollessa ja turvallisessa ympäristössä. Kaikki haastateltavista korostivat turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin luomista laulutunnille, mikä auttaa lasta luomaan positiivisen suhteen musiikkiin. Kehuminen on ensiarvoisen tärkeää ja palautetta tulee antaa hienovaraisesti. Opettajan täytyy olla herkkä aistimaan, mitä kukakin oppilas tarvitsee. Haastetta luo myös se, että 9–12-vuotiaat kasvavat ja kehittyvät hyvin eri aikaan. Eri kehitysvaiheita löytyy myös saman ikäryhmän sisältä. Tutkimuksen tulokset osoittivat aiheen tärkeyden. Lapsioppilaan kohtaaminen vaatii erilaista ohjausta kuin aikuisen fyysisestä ja henkisestä kehitysvaiheesta johtuen. Tutkimuksesta on hyötyä erityisesti laulunopettajille, mutta myös muille musiikkipedagogeille.
Miten laulua pitäisi opettaa? Eroaako laulun opettaminen lapsille aikuisten opettamisesta, ja jos, niin miltä osin? Olisiko mahdollista kehittää lapsille sellaisia laulun opettamisen tapoja, jotka tukisivat samanaikaisesti sekä teknistä että ilmaisullista oppimista? Tässä opinnäytetyössä pyrin tarkastelemaan lasten laulunopetusta kokonaisvaltaisen oppimisen tapahtumana sekä kehittämään lapsille uusia, mielekkäitä tapoja tutustua lauluinstrumenttiin. Opinnäytetyöni on kehittämisprojekti, jonka tavoitteena on rakentaa lasten laulunopetukseen soveltuva sisältökokonaisuus, Esittävä laulupaja. Pajan elementteinä ovat sekä laulu- että draamapedagogiset menetelmät. Draamapedagogista lähestymistapaa työssäni edustaa Szenische Interpretation-opetusmenetelmä. Menetelmä on kehitetty Saksassa vuosien 1982−1990 välillä ja sitä on hyödynnetty muun muassa koulujen musiikinopetuksessa, sittemmin myös työkaluna oopperataloissa sekä sosiaalipedagogiikassa. Menetelmä tunnetaan nykyisin laajemmin englannin kielisellä nimellään Dramatic Interpretation. Kehittämisprojektissani tutkin Dramatic Interpretation-menetelmän soveltamismahdollisuutta lasten laulunopetukseen Esittävässä laulupajassa. Koeryhmänäni Esittävässä laulupajassa toimivat Savion koulun ensimmäisten luokkien oppilaat syksyllä 2014 Keravalla. Mukana kehittämisprojektissa oli yhteensä noin 70 lasta. Lasten kanssa työskentelystä saadun kokemuksen perusteella Dramatic Interpretation-menetelmän perusajatukset sopivat hyvin toteutettaviksi Esittävässä laulupajassa, sillä ne tarjoavat näköaloja juuri oppimistapahtuman kokonaisvaltaisuuteen. Menetelmään perehtyminen ja sen toteuttaminen lasten kanssa haastoi myös minut opettajana pohtimaan omaa pedagogin identiteettiäni ja rooliani muuttuvassa suomalaisessa musiikkikulttuurissa. Menetelmällisesti opinnäytetyöni sisältää sekä toimintatutkimuksen että kehittämistutkimuksen elementtejä.
TIIVISTELMÄ Oulun ammattikorkeakoulu Musiikin koulutusohjelma, Musiikkipedagogin suuntautumisvaihtoehto Työn tekijä: Eeva Holappa Työn nimi: ”Soikoon laulu koko pitkän tien.” Yhdessä laulaen, oppien ja kasvaen - näkökulmia lapsikuorotyöhön Työn ohjaaja: Jaana Sariola Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2015 Sivumäärä: 51 Opinnäytetyö tarkastelee kasvavan lapsen ääni-instrumenttia, laulutaidollisten asioiden opettamista sekä lapsikuorojohtajalta edellytettävää ammatillista osaamista. Kansakoulu-järjestelmässä laulu oli itsenäinen oppiaine. Nykyisin se on yksi osa-alue koulun musiikkikasvatuksessa. Yhteiskunnallisen kehityksen ja globalisoitumisen myötä musiikillinen kenttä on monimuotoistunut. Esteettisen musiikkikasvatusnäkemyksen rinnalle ja haastajaksi on noussut praksiaalinen näkemys. Tämä muutos haastaa myös laulupedagogeja ja lapsikuoronjohtajia. Lapsen fysiologisten ominaisuuksien tunteminen sekä laulutaidollisen oppimisprosessin kokonaisvaltainen huomioiminen edellyttää pedagogista sensitiivisyyttä. Lapselle opetettavia laulutaidollisia osa-alueita ovat rentoutus- ja hengitysharjoitukset, lauluasento, artikulaatio, äänen resonanssi, egalisointi ja ilmaisu. Sopivien ääniharjoitusten ja lauluohjelmiston valinta edellyttää kuoronjohtajalta ammatillista arviointikykyä. Lapsiryhmän oh-jaamisessa haasteeksi nousevat erilaisten laulutapojen tiedostaminen ja hienovarainen, jopa yksilöllinen, ohjaaminen kohti kestävää äänenkäyttöä. Yhdessä koettu ilo, leikki, liike, ilmaisu ja luova kekseliäisyys lujittavat ryhmän sosiaalista vuorovaikutusta, mutta tukevat myös laulutaidon oppimista ja syventävät musiikillista ymmärtämistä. Lapsikuorotyöskentely edellyttää johtajaltaan luovuutta sekä tunneälyä, vahvaa pedagogista näkemystä ja oman kasvatuskäsityksen reflektointia. Kuoroyhteisö on lapselle tärkeä ja turvallinen kasvupaikka. Yhdessä laulaminen on tasapainoisen kasvun ja kehityksen väline. Lapsena opituilla lauluilla ja lapsuuden laulukokemuksilla on elinikäinen vaikutus. Varhaisessa vaiheessa terveiden äänimallien kuuleminen, yhdessä laulaminen ja laulutaidollisten asioiden omaksuminen tukevat lapsen ääni-instrumentin kokonaisvaltaista kehittymistä ja ohjaavat lasta käyttämään ääntään oikein. Asiasanat: lasten laulunopetus, laulutaito, lapsikuoropedagogiikka, äänenkäyttö
Tutkielmani käsittelee lasten laulunopetuksen kehittämistä musiikkioppilaitoksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lauluoppilaiden ja heidän vanhempiensa kokemuksia kehitteillä olevasta lasten laulunopetuksesta. Päätutkimuskysymyksiä ovat, millaisena valmentavan laulunopetuksen oppilaat ja heidän vanhempansa kokevat laulun opiskelun, miten laulaminen näkyy heillä kodeissa sekä tukeeko koulun musiikinopetus lasten lauluharrastusta? Laajempana yhteiskunnallisena tavoitteena on saada tietoa, joka auttaa kehittämään lasten laulunopetusta musiikkioppilaitoksissa. Lauluharrastuksen alaikäraja suomalaisissa musiikkioppilaitoksissa on perinteisesti ollut n. 16 vuotta. Näin on yhä edelleen useissa musiikkioppilaitoksissa, mutta enenevässä määrin on kuitenkin alettu kehittää mahdollisuuksia yksinlaulun opiskeluun myös lapsille. Tämä on erityisen tärkeää aikana, jolloin laulaminen kodeissa ja kouluissa sekä eri yhteisöissä on vähentynyt, ja koulujen musiikin opetuksen määrä ja laatu ovat paljolti kiinni opettajasta ja hänen laulun opettamisen taidostaan, johon luokanopettajan koulutus ei juurikaan enää anna valmiuksia. Suoritin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena, jossa nojaan fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Tutkimusaineisto koostuu neljän valmentavan laulunopetuksen oppilaan ja neljän vanhemman haastatteluvastauksista. Toteutin haastattelut puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteella. Tutkimuksen tuloksissa nousi esille, että oppilaat ja vanhemmat kokivat lasten lauluharrastuksen positiivisena ja merkityksellisenä. Haastatelluille oppilaille musiikki ja laulaminen oli tärkeä osa vapaaaikaa, laulamisella oli sosiaalista merkitystä ja osa oppilaista kertoi myös laulamisen vaikutuksesta tunteiden säätelyssä. Lähes kaikki vanhemmista lauloivat kodeissa antaen lapsille laulun mallia. Myös koulun musiikintunneilla laulaminen oli tärkeässä roolissa ja oppilaat saivat siellä jonkin verran ohjeita laulamiseen. Koulun musiikinopetus näytti tukevan heidän lauluharrastustaan. Tutkielman taustakirjallisuus ja haastateltavien positiiviset kokemukset ja näkemykset lauluopinnoista sekä vastaukset laulamisen tärkeydestä ja merkityksellisyydestä vahvistivat käsitystä, jonka mukaan laulua kannattaa opettaa myös lapsille. Osallistujien tyytyväisyys kertoi valmentavan laulunopetuksen tarpeellisuudesta sekä siitä, että opetusta on tärkeää jatkaa edelleen ja laajentaa muihinkin oppilaitoksiin. Vastaukset vahvistivat myös tarpeen opintojen jatkumisesta valmentavien opintojen jälkeen.
Työn tavoitteena oli tutkia lasten lauluharrastuksissa esiintyvää lauluohjelmistoa sekä sen valintaan liittyviä asioita. Työssä tarkastellaan tekstisisällön merkitystä lasten laulunopetuksessa sekä kerätään tietoa lasten laulunopetuksen ja lastenmusiikin ominaispiirteistä. Työssä pohditaan myös sitä kuinka lauluharrastuksen kautta voidaan tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Lisäksi haastattelukysymysten kautta pyrittiin saamaan tietoa siitä, mitä lauluteknisiä ja musiikillisia asioita lapsille ensisijaisesti opetetaan. Työn aineisto muodostui observoinneista, asiantuntijahaastatteluista ja kokeilevasta laulustudio-kurssista. Observoinnit toteutettiin Tampereella, Espoossa ja Jyväskylässä. Tutkimuksessa haastateltiin viittä lasten laulunopetuksen parissa työskentelevää asiantuntijaa sekä kahta lastenmusiikin säveltäjää. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Laulustudio-kurssi koostui kahdesta ryhmästä, joiden osallistujat olivat 7–12-vuotiaita laulun harrastajia. Kurssi toteutettiin Äänekosken kansalaisopistossa tammi–helmikuussa 2016. Tutkimustulosten perusteella lapset laulavat hyvin monipuolista ja erilaista ohjelmistoa, jonka valintaan vaikuttavat useat yksityiskohdat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekstisisältö on hyvin merkityksellinen sekä lasten laulunopettajien että lastenmusiikin säveltäjien näkökulmasta. Molemmat korostivat tarinan, tunteiden sekä lastenmaailman merkitystä tekstisisällöissä. Laulunopettajat rajoittavat lasten laulamaa lauluohjelmistoa laulutunneilla tekstisisällön sekä vaadittavan äänenkäyttötyylin perusteella. Lasten laulujen sävellysprosessissa sekä lasten laulunopetuksessa korostettiin sopivan ambituksen sekä sävellajin merkitystä huomioiden ryhmä- ja yksityisopetuksen erityistarpeet. Lasten laulunopetuksen parissa työskentelevät asiantuntijat nostivat yksimielisesti esille sen, että opettajan vastuu ja velvollisuus on laajentaa oppilaan musiikillista ohjelmistotuntemusta. Haastattelemani asiantuntijat pitivät leikkiä tärkeänä ja tehokkaana laulamaan oppimisen ja opettamisen menetelmänä. Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisessa merkittäväksi nähtiin opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus. Lasten lauluopetuksen sisällöistä nousi esille kehontuntemuksen ja positiivisen musiikkisuhteen merkitys.