Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten luotettavasti lasten uimataidon mittaamiseen kansainvälisesti kehitettävällä menetelmällä ”Pictorial Scale Swimming Children aged from 3 to 8” voidaan mitata 6- vuotiaiden lasten uimataidon 16 osa-aluetta. Uimataitomittarin luotettavuutta selvitettiin vertaamalla opettajan ja lasten vanhempien arvioiden yhteneväisyyttä, sekä vertailemalla uimakoulun jälkeen lasten omaa käsitystä uimataidostaan opettajan arvioon. Lisäksi uimataitomittarin avulla oli tarkoitus saada tietoa siitä, onko esikoululaisten uimataidon eri osa-alueisiin liittyvän arvioinnin avulla mahdollista suunnitella uinninopetusohjelma, jolla voidaan kehittää lasten uimataitoa. Tutkimuksessa selvitettiin myös poikien ja tyttöjen välisiä eroavaisuuksia. Tutkimusryhmässä oli 13 esikoululaista. Lasten uimataitojen testaus tehtiin kaksi kertaa. Uimakoulun alussa lasten vanhemmat ja opettaja arvioivat uimataitoa sanallisella kyselylomakkeella. Uimakoulun (10 kertaa 30 minuuttia) päättyessä lapset ja opettaja arvioivat uimataidon eri osa-alueet kyselylomaketta vastaavalla kuvallisella uimataitomittarilla. Uimakoulun päättyessä opettaja arvioi lasten suoritukset viimeisellä uintitunnilla kuvatun videon avulla. Vanhempien, lasten ja opettajan arvioinnin tuloksia esitetään kuvailevina tulostaulukoina, arvioinnin pistemääräeroina sekä tulosten yhtäpitävyysprosentteina. Kirjallinen versio uimataitomittarista osoittautui kohtalaisen luotettavaksi mittariksi. Lasten vanhempien ja opettajan arvioinnin yhtäpitävyys 16 uimataidon osa-alueella vaihteli alueella 46% - 92%, keskiarvon ollessa 68,4%. Lasten itsearviointi ja opettajan arviointi kuvallisen uimataitomittarin avulla osoittautui luotettavammaksi, sillä lasten ja opettajan välinen arviointi vaihteli 65% ja 100% välillä, keskiarvon ollessa 85,3%. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhempien ja opettajan alkuarvioinnin perusteella oppilaat pystytiin jakamaan kahteen eri ryhmään: taitaviin uimareihin ja vähemmän taitaviin uimareihin. Tällä jaolla jokainen oppilas sai mahdollisuuden omaan taitotasoon nähden sopivimpaan uinninopetukseen. Alkukyselyiden mukainen ryhmäjako onnistui siis uimaopettajan näkökulmasta. Alkuarvioinnissa selvisi myös, että poikien vanhemmat yliarvioivat ja tyttöjen vanhemmat aliarvioivat lastensa uimataidon. Loppuarviointi perustui lasten itsearviointiin omasta uimataidostaan sekä opettajan arviointiin kuinkin lapsen uimataidosta videonauhoituksen perusteella. Sekä lasten että opettajan arviointien perusteella voidaan todeta lasten uimataidon kehittyneen opetusjaksojen aikana. Tulokset osoittavat myös, että tyttöjen ja poikien välillä ei uimataidoissa ollut suuria eroja. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan uimamittaria pitää hyödyllisenä apuopetusvälineenä. Lasten taitojen edistyminen uimakoulun aikana viittaa siihen, että lapset saivat uimaopetuk-sen aikana pätevyyden tunteen oppimisesta. Lopputulokset osoittavat, että oppilaat oppivat arvioimaan omia taitojaan yllättävän hyvin, sillä opettajan ja oppilaiden välillä oli arvioinnissa suuri yhteneväisyys. Kuvallinen uimataitomittari antaa siis erittäin hyvän apuvälineen lasten uimataidon itsearviointiin, mutta myös opettajalle tietoa uimaopetuksen sisältöjen suunnitteluun. Näistä syistä uimataitomittari voi helpottaa opettajan työtä.
Eurajoen kunnassa on käynnissä kolmevuotinen Voi hyvin Eurajoella –hyvinvointi- ja terveysohjelma, jonka tarkoituksena on edistää kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Vuonna 2011 teemana on liikunta. Liikunnallinen elämäntapa syntyy jo lapsena, siksi Eurajoella toimiva Päiväkoti Majakka on profiloitunut liikuntapainotteiseksi päiväkodiksi. Tässä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä selvitettiin, miten Päiväkoti Majakan lasten vanhemmat ja kasvatustyöntekijät kokevat päiväkodin liikuntapainotteisuuden tukevan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla Majakan liikuntakasvatusta voidaan kehittää yhä enemmän lasten kasvua tukevaksi huomioiden päiväkodin kasvatustyöntekijöiden ja vanhempien toiveet. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, joka sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Päiväkoti Majakan kasvatustyöntekijät (n=16) ja lasten vanhemmat (n=90). Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti Tixel-ohjelman avulla. Tulokset esitetään sanallisesti sekä kuvioina. Kvalitatiivisen aineiston analysointiin käytettiin sisällön analyysia ja tulokset esitetään yhteenvetoina ja tuloksia havainnollistetaan suorina lainauksina. Kasvatustyöntekijöistä 12 ja vanhemmista 34 palautti kyselylomakkeen, joten vastausprosentti oli kasvatustyöntekijöiden osalta 75 ja vanhempien osalta 37. Liikkumiseen oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Liikuntapainotteisuus koettiin tärkeäksi ja mieleiseksi painotusalueeksi. Liikkumisen toivottiin olevan monipuolista, kehittävää, iloista ja leikin varjolla tapahtuvaa. Majakan tiloja ja liikkumismahdollisuuksia pidettiin erinomaisina. Vain Mursujen ryhmän liikkuminen koettiin riittämättömäksi erityisesti erillisten tilojen rajoitusten takia. Kehityskohteiksi nousi liikkumisen lisääminen arkeen, Mursujen liikkumismahdollisuuksien kartoittaminen ja lisääminen, ajoittain lasten erottelu ikäryhmittäin liikuntatuokioissa, kasvatustyöntekijöiden liikuntakasvatuksen lisäkoulutus sekä perheiden kanssa yhteisten tapahtumien jatkaminen ja lisääminen. Majakan liikkumisen päämääränä tulisi olla, että lapsilla olisi kouluun siirtyessään mahdollisimman hyvät liikkumistaidot ja lapset nauttisivat liikkumisesta.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää myöhäisleikki-ikäisen, 4-6-vuotiaan lapsen pelon ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmäksi satukirja hoitohenkilökunnan ja lapsen perheen käyttöön lapsen ollessa sairaalahoidossa. Kirjan tarkoituksena on auttaa lasta ymmärtämään, että pelkääminen on normaalia ja siitä voi selviytyä. Opinnäytetyömme ”Peloton ritari” -satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä, oli osa viisivuotista Musiikki ja draama lasten kivun ja pelon lievittäjinä -tutkimus- ja kehittämishanketta (2003-2007). Hankkeen tavoite oli kehittää pelon ja kivun hoitotyötä 2-6-vuotiaille lapsille. Hankkeessa kehitettiin erilaisia pelon ja kivun lievitysmenetelmiä hoitotyön käyttöön ja tutkimuksien avulla selvitettiin miten musiikin ja draaman avulla voidaan lievittää eri-ikäisten lasten pelkoja ja kipuja sairaalassa. Hanke oli Stadian, HUS-piirin Lasten ja nuortensairaalan ja Turun Yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistyöprojekti. Kirjoitimme ja kuvitimme satukirjan itse. Kirja ei liity sairaalamaailman, vaan kertoo kuvitteellisen tarinan pienestä pojasta ja hänen siskostaan, jotka joutuvat kohtaamaan pelottavia asioita, mutta ystäviensä ja rohkeutensa avulla selviytyvät niistä. Satukirjamme sisältää lasta aktivoivia kysymyksiä sekä arvoituksia ja loruja. Olemme perehtyneet opinnäytetyötämme varten kirjallisuuden avulla leikki-ikäisen lapsen pelkoihin, erityisesti sairaalapelkoihin sekä satuihin ja niiden merkitykseen tunteiden käsittelyssä. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että leikki-ikäisillä lapsilla on sairaalapelkoja. Satujen lukeminen oli yksi keino ehkäistä sairaalapelkojen syntymistä, lievittää jo syntyneitä pelkoja sekä auttaa pelkojen käsittelyssä. Satukirjamme on tarkoitettu luettavaksi erityisesti sairaalassa, mutta se soveltuu käytettäväksi myös muussa ympäristössä. Opinnäytetyömme sisältää teoriaosuuden, opinnäytetyöprosessin arviointia sekä valmiin tuotteemme ”Peloton ritari” -satukirjan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Maltin, eli tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutuksen, mahdollisuuksia tarkkaavuushäiriöisten oppilaiden koulunkäynnin tukemisessa. Tavoitteena oli selvittää, millaisia koululaisen taitoja Maltti-kerho voi tukea ja tavoittaa oppilaiden omia kokemuksia sekä näkökulmia aiheesta. Tutkimusaineisto on kerätty etnografisella tutkimusotteella ja analysoitu noudattaen etnografisen tutkimuksen perinteitä. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat kehityspsykologinen näkemys koululaisen kehitysvaiheesta ja vallitseva käsitys tarkkaavuushäiriöistä sekä näiden kahden tekijän mahdollinen keskinäinen vaikutus toisiinsa. Kehityspsykologiseen näkemykseen keskilapsuudesta liittyy erilaisia kehitystehtäviä, sekä kehitystä ja kasvua niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisella osa-alueella. Näiden asioiden pohjalta muodostuu yleinen käsitys siitä, mitä kouluikäiseltä voidaan odottaa. Tarkkaavuushäiriö saattaa hankaloittaa koulunkäyntiä, jolloin oppilas ei välttämättä täytä näitä ympäristön asettamia odotuksia ja vaatimuksia. Tutkimusaineisto oli monipuolinen ja koostui kenttämuistiinpanoista, audiotallenteista, oppilaiden haastatteluista, oppilaiden itsearvioinneista, huoltajien täyttämästä alkutavoitelomakkeesta ja valokuvista. Tutkimuksen mukaan jokainen oppilas koki oppineensa Maltti-kuntoutuksessa uusia taitoja ja saaneensa myönteisiä kokemuksia kuntoutuksen eri osa-alueilla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lasta tulisi valmistella laskimoverinäytteenottoon sekä kartoittaa, millä keinoin vanhemmat olivat lapsensa valmistelleet näytteenottotilanteeseen. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa, miten lasta tulisi valmistella laskimoverinäytteenottoon. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena kahdessa osassa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla laskimoverinäytteenottoon tulevien 2-6–vuotiaiden lasten vanhemmilta sekä laboratoriossa työskenteleviltä bioanalyytikoilta. Tutkimuksen lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin lastenpsykiatrian erikoislääkäri Hanna Mannista. Tulosten ja haastattelun pohjalta voidaan todeta, että lapsen kanssa keskusteleminen näytteenotosta on tärkein ja käytetyin lasten valmistelukeino laskimoverinäytteenottoon. Paljon käytetty ja toimiva valmistelukeino on myös Emla-puudutelaastari. Muita hyviä valmistelutapoja ovat näytteenoton tärkeyden selittäminen, lapsen ajatusten ohjaaminen muualle sekä pieni lahjonta. Tämä opinnäytetyö antaa hyvän kuvan siitä, miten lapsia tulisi valmistella laskimoverinäytteenottoon. Tutkimus tuotti lisätietoa lasten valmistelusta laskimoverinäytteenottoon, vaikka tulosten yleistettävyys tutkimukseen osallistuneiden vanhempien määrän vähyyden vuoksi onkin heikko. Opinnäytetyöstä tulee olemaan hyötyä etsittäessä tietoa lasten valmistelusta laskimoverinäytteenottoon
Sensomotoriikka eli aistihavaintojen ja liikkeiden yhteistoiminta luo perustan lapsen kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Ympäristön ja oman kehon antamien aistiärsykkeiden pohjalta lapsi muodostaa käsityksen itsestään sekä ympäristöstään ja alkaa harjoitella itsenäistä liikkumista sekä rakentaa omaa elämäänsä. Tämän vuoksi lapsuudessa tulisi saada monipuolisesti erilaisia aistikokemuksia, jotka tukevat lapsen hermoston kehittymistä ja sen kautta uusien asioiden oppimista. Motorinen kehitys luo pohjaa lapsen muulle kehitykselle. Motoristen taitojen kehittymisen kannalta lapsuus on merkittävää aikaa, joten silloin monipuolinen liikkuminen on tärkeää. Monipuolisen ja säännöllisen liikkumisen avulla lapsen motoriset perustaidot automatisoituvat ja itsenäinen toiminta päivittäisessä elämässä mahdollistuu. Jokapäiväinen liikunta on myös edellytys lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle sekä hyvinvoinnille. Motorinen kehittyminen etenee geenien määrittämän järjestyksen mukaan, mutta lasten kehityksessä voi ilmetä suuriakin eroja. Vanhempien tehtävänä on tukea lapsen motorista kehitystä kunnioittaen samalla hänen yksilöllistä kehitysvauhtiaan. Se onnistuu osana perheen arkea kannustamalla lasta omatoimisuuteen ja aktiivisuuteen sekä mahdollistamalla liikkuminen ja leikkiminen vaihtelevissa ympäristöissä erilaisilla välineillä. Vanhempien on hyvä huomioida, että he voivat omalla toiminnallaan ja antamallaan esimerkillä joko tukea tai hidastaa lapsen motorista kehittymistä. Opinnäytetyömme tarkoituksena on antaa vanhemmille tietoa 1 – 6 -vuotiaan lapsen motorisesta kehityksestä ja sen tukemisesta sekä liikunnan merkityksestä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Opinnäytetyömme tavoitteena oli työstää aiheesta vanhemmille suunnattu opas, joka julkaistaan JIK ky:n lastenneuvolan internetsivustolla Painovoimaa liikkeellä -hankkeeseen liittyen.
Mäki-Reini, Eveliina 2018. Kasvattajien näkemyksiä muutoksista lasten sosiaalisessa toiminnassa Papilio-ohjelman käyttöönoton myötä. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 55 sivua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvattajien näkemyksiä siitä, millaisia muutoksia Papilio-ohjelman käyttöönotto sai aikaan lasten sosiaalisessa toiminnassa päiväkodissa. Papilio-ohjelma on kehitetty alun perin Saksassa, missä tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden lasten sosioemotionaalisten taitojen kehitykseen. Tässä tutkimuksessa pyrin kuvaamaan ammattikasvattajien näkemyksiä Papilio-ohjelman yhteydestä muutoksiin lasten sosiaalisessa toiminnassa suomalaisessa varhaiskasvatusympäristössä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat ammattikasvattajat kahdesta päiväkodista, joissa oli otettu Papilio-ohjelma käyttöön vuoden 2015 lopulla. Aineistoni koostui kahdeksasta ammattikasvattajan haastattelusta, joihin lukeutui lastenhoitajia, lastentarhanopettajia sekä erityislastentarhanopettajia. Kyseiset haastattelut sain käyttööni Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeen kautta. Aineiston analyysi rakentui sisällönanalyysin menetelmän avulla. Tutkimukseni mukaan Papilio-ohjelman käyttöönoton myötä muutoksia tapahtui lasten tunnetaidoissa ja ryhmädynamiikassa. Eniten muutoksia ryhmädynamiikassa tapahtui vertaisten kanssa toimimisen taidoissa sekä leikin ominaisuuksissa. Tunnetaidoissa muutoksia tuli ilmi sekä tunnetietoisuudessa, että tunteiden käsittelyssä. Aineistosta nousi esille myös muutoksia lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimukseni tulokset viittasivat siis myös siihen, että ohjelman käyttö ei ainoastaan ollut yhteydessä kasvattajien näkemyksiin lasten taidoista, vaan koko päiväkodin toimintakulttuurin muutokseen. Tarkempaa tutkimusta olisi kuitenkin aiheellista tehdä muutoksen määrästä tai toisaalta aikuisten toiminnan ja sitoutumisen merkityksestä intervention vaikuttavuuteen.
Tiivistelmä Tekijä(t): Kokkonen Maarit & Koramo Virve Työn nimi: Pulelin pois!! – digitaalinen media perheessä Tutkintonimike: Sairaanhoitaja (AMK), hoitotyön koulutusohjelma Asiasanat: digitaalinen media, perhe, lasten kehitys, opas Nykyajan lapset syntyvät digitaalisen median keskelle. Lasten elinympäristössä on alusta alkaen monenlaisia digitaalisia laitteita, älylaitteista dvd-soittimeen. Muun muassa terveydenhuollon ammattilaisilla on herännyt huoli, kuinka elämä digitaalisen median keskellä vaikuttaa lapsen kehitykseen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää digitaalisen median käytön merkitystä 0-6-vuotiaan lapsen kehitykseen ja suunnitella ja tuottaa opas. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Kuusamon kaupungin lastenneuvola. Toimeksiantaja perusteli aiheen valintaa 0-6-vuotiaiden lasten terveysongelmilla, joita ovat esimerkiksi ylipaino, liikkumattomuus ja vuorovaikutustaitojen puutteet. Digitaalisen median liiallinen käyttö voi johtaa näihin ongelmiin. Toimeksiantaja käyttää opasta tukena aiheen puheeksi ottamisessa neuvolakäynneillä ja antaessaan tietoa vanhemmille digitaalisen median vaikutuksista. Opinnäytetyöprosessia ohjanneet kysymykset olivat 1. Mitä on digitaalinen media? 2. Miten digitaalinen media vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen, kuten puheen kehitykseen, fyysiseen aktiivisuuteen ja uneen? 3. Miten digitaalinen media vaikuttaa vuorovaikutuksen kehittymiseen? 4. Millainen opas tukee vanhempia heidän kasvatustehtävässään, kun he ohjaavat lastensa digitaalisen median käyttöä? Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäyte, jonka tuloksena valmistunut opas sisältää tietoa digitaalisesta mediasta ja sen käytön merkityksestä 0–6-vuotiaan lapsen kehitykseen. Opas toimii keskustelun avauksen apuna neuvolan työntekijän ja vanhempien välillä aiheesta. Digitaalisen median käyttäjinä ovat sekä lapset että vanhemmat. Lapsi oppii vanhemman esimerkistä digitaalisen median käyttötapoja. Vanhempien tehtävä on asettaa rajat ja säännöt lapsen digitaalisen median käytölle. Pieni lapsi tarvitsee median käytössä tukea, opastusta ja aikaa keskustelulle median sisällöstä. Vanhempien jakamaton huomio päivittäin on lapselle tärkeää vuorovaikutustaitojen ja puheen ja kielen kehittymisen kannalta. Lapsen kehitykselle merkityksellisiä ovat myös riittävä uni ja monipuolinen liikkuminen. Opinnäytetyöstä syntyneiden johtopäätösten mukaan opas vastaa todelliseen työelämän tarpeeseen ja se tulee käyttöön. Opas on toimeksiantajan toiveiden mukainen ja sen aihe on ajankohtainen. Opinnäytetyöprosessin aikana esiin nousseita jatkotutkimusaiheita ovat esimerkiksi Lisääkö digitaalinen media istumista? ja Digitaalinen media ja mediapelot. Digitaalisen median käyttöä pystyisi tutkimaan monien eri asiayhteyksien kanssa ja tärkeää on tuoda julki tutkimusten tuloksia yleiseen tietoisuuteen esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstön toimesta.
Sisarussuhde on monelle elämän pisin ihmissuhde lapsuudesta alkaen. Sisarussuhteiden merkitys korostuu lapsuudessa, kun lapset viettävät aikaa toistensa kanssa ja opettelevat sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Lasten sisarussuhteilla on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia lapsen ja nuoren fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Nämä vaikutukset voivat näkyä aikuisuudessa asti. Riitaisa sisarussuhde, jossa on vihamielisyyttä ja aggressiota, on yhdistetty lapsen ja nuoren psyykkiseen pahoinvointiin ja ongelmakäyttäytymiseen. Lämmin, kiintymystä ja tukea sisältävä sisarussuhde toimii päinvastoin ja voi suojella ongelmien kehittymiseltä. Tutkimusten mukaan sisarussuhteiden laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat sisarussuhteen rakenteelliset tekijät kuten sisarusten ikäero, sisarusten yksilölliset tekijät kuten temperamentti, vanhempien parisuhde ja vanhemmuus, lapsi-vanhempi suhde sekä vanhempien erilainen kohtelu sisarusten kesken. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoitus oli tutkia lasten kokemuksia sisarussuhteistaan. Tutkimusaineistona olivat lasten haastattelut. Aineisto oli kerätty Suomen Akatemian rahoittamassa ja Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksen toteuttamassa EMSE -tutkimusprojektissa. Haastateltavat (N=12) olivat 11–13-vuotiaita. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sisarusten väliset riidat ja yhteenotot tulivat hyvin yleisesti ja laajalti esiin lasten haastatteluissa. Riitoja syntyi helposti erilaisista asioista. Usein riidellessä huudettiin ja väiteltiin. Lapset kertoivat riitojen tuntuvan ikäviltä, mutta usein ne sovittiin hyvin nopeasti. Yhdessä tekeminen, sisarusten väliset käytännön neuvot ja opit sekä yhteiset sopimukset muodostivat huomattavan ison osan lasten haastatteluissa. Sisarukset myös oppivat toisiltaan ja opettivat toisilleen erilaisia asioita. Kiintymys on myös tärkeä osa lasten sisarussuhteita. Lapset iloitsivat sisaruksistaan ja osoittivat tunteitaan heitä kohtaan. Lapset myös olivat huolissaan sisaruksistaan ja halusivat lohduttaa heitä sekä huolehtia niin pikku- kuin isosisaruksestakin. Monella lapsella oli sisarusten kesken samanlaiset säännöt ja he kokivat perheen aikuisten kohtelevan heitä tasavertaisesti. Aikuiset myös puuttuivat sisarusten väliseen riitelyyn. Lasten sisarussuhteet osoittautuivat monimuotoisiksi. Tulosten perusteella lasten sisarussuhteissa riitely ja yhteenotot eivät poissulje suhteessa esiintyvää lämpöä, huolenpitoa ja yhdessä vietettyjä hetkiä. Ei ole olemassa yksiselitteistä kaavaa, jonka mukaan kaikki sisarussuhteet rakentuisivat. Sisarussuhteet ovat erilaisia ja yksilöllisiä, mutta niiden vaikutukset voivat olla merkittäviä lapsen hyvinvoinnille nykyhetkessä ja myös tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lasten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia edistävissä ja tukevissa palveluissa, joissa ammattilaisilla on mahdollisuus työssään tukea kohtaamiensa lasten sisarussuhteiden rakentumista.
Opinnäytetyön lähtökohtana on yhteiskunnallinen muutos sähköisten medioiden käytössä, lasten aikaistunut ja lisääntynyt mediankäyttö, sekä lapsen mediasuhteeseen liittyvät suoja- ja riskitekijät. Vanhempien merkitys lapsen mediataitojen kehittymisessä ja median haittojen ehkäisemisessä on merkittävää. Opinnäytetyön tavoitteena on tarjota vanhemmille tietoa lapsesta mediankäyttäjänä suhteessa varhaiskasvatusikäisen lapsen kehitykseen sekä tietoa siitä, kuinka he voivat tukea lapsen mediataitojen kehittymistä. Teoriaosuudessa käsitellään varhaiskasvatusikäisen lapsen kehitystä lapsen mediataitojen näkökulmasta. Varhaiskasvatusikäisen lapsen kehityksen tuntemus tukee ymmärrystä lapsen mediankäyttötaidoista. Opinnäytetyössä kehitetään ja toteutetaan varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmille kaksi samansisältöistä teemailtaa aiheena lapsi mediankäyttäjänä. Teemaillat toteutettiin Vantaalla Lintukallion varhaiskasvatusyksikössä ja Nurmijärven Klaukkalan avoimessa varhaiskasvatuksessa. Voittaaks hyvikset aina? -teemailtojen toteutus perustui sosiokonstruktiiviseen opppimisnäkemykseen. Teemailtojen rakenne koostui luennon ja keskustelujen vuorottelusta. Teemaillat toteutettiin loka–marraskuussa 2015. Teemailtojen aiheina olivat 1) lapsen mielenkiinnon kohteet mediassa, 2) lapsen kyky erottaa taru ja todellisuus mediassa, 3) lapsen tunteet ja media sekä 4) lapselle kohtuullinen median käyttö. Teemailtojen tarkoituksena oli lisäksi tarjota vanhemmille mahdollisuus keskustella ja jakaa kokemuksia aiheesta toisten vanhempien kanssa. Teemailtojen onnistumista arvioitiin palautekyselyn avulla. Palautekyselyn perusteella vanhemmat kokivat saaneensa tietoa lapsesta mediankäyttäjänä. Vanhemmat kokivat teemaillan hyväksi tavaksi käsitellä aihetta ja he pitivät mahdollisuudesta keskustella ja jakaa näkökulmia muiden vanhempien kanssa. Havainnot ja palautteet tukivat palautekyselyn tuloksia. Teemailta soveltuu toteutettavaksi myös muihin varhaiskasvatusikäisten lasten toimintaympäristöihin, kuten lastenneuvoloihin. Sisällöltään sitä voisivat hyödyntää vanhempien lisäksi myös esimerkiksi varhaiskasvattajat.
Tämä tutkimus on osa Päivittäisyys transitioissa, lapset moninaisissa perhemuodoissa (DALFA) -tutkimusprojektia. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella itsesäätelytaitoja suomalaisessa esiopetuksessa sekä selvittää niiden yhteyksiä lapsen kotiympäristöön. Yhteyksiä tarkasteltiin lapsen sukupuolen, sisarusmäärän, vanhempien työtilanteen ja koulutustaustan sekä perheessä tapahtuneiden muutosten osalta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 211 lasta ja 156 vanhempaa. Tutkimuksen aineisto rajattiin 156 lapseen, joiden osalta oli käytettävissä vanhempien ilmoittamat taustatiedot. Aineisto kerättiin keväällä 2016 kahdella suomalaisella paikkakunnalla 21 esiopetusryhmässä. Aineiston keruussa hyödynnettiin Kisse-mobiilipäiväkirjakyselyä, jonka kahdeksaantoista kysymykseen lapset vastasivat yhden esiopetusviikon ajan. Perheen taustatiedot kerättiin vanhemmilta sähköisellä taustatietokyselyllä. Itsesäätelytaitoja tutkittiin viidestä Kisse-kyselyn kysymyksestä muodostetulla mittarilla, joka perustui lasten päivittäisiin itsearvioihin esiopetuspäivän kulusta. Perheen muutoksia kartoitettiin taustatietokyselyssä kymmenellä kysymyksellä ja ne ryhmiteltiin asuinpaikan muutoksiin, perhemuodon muutoksiin ja terveydentilan muutoksiin. Analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia. Tulokset osoittivat, että perheen useilla muutoksilla on yhteys lasten heikkoihin itsesäätelytaitoihin. Yhteydet tarkasteltiin erikseen asuinpaikan muutosten ja perhemuodon muutosten osalta ja kummassakin tapauksessa löytyi yhteys heikkoihin itsesäätelytaitoihin. Lisäksi pojilla havaittiin tyttöjä heikommat itsesäätelytaidot. Suuntaa antava tulos löytyi ainoiden lasten ja hyvien itsesäätelytaitojen osalta, vaikkakin kyseisen tuloksen luotettavuutta tulee tarkastella rajallisen havaintomäärän perusteella kriittisesti. Tulokset tuovat uutta tietoa lasten itsesäätelytaitojen yhteyksistä kotiympäristöön. Tutkimuksen erityispiirre on päiväkirjamenetelmän hyödyntäminen aineiston keruussa ja lasten itsesäätelytaitojen tutkiminen itsearvioihin perustuen. Esiopetuksessa olevien lasten itsesäätelytaitojen yhteyttä kotiympäristön taustatekijöihin ei ole Suomessa tiettävästi aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen perusteella perheessä tapahtuvat muutokset näyttäytyvät riskitekijänä lapsen suotuisalle kehitykselle. Lisää tutkimustietoa tarvitaan itsesäätelytaitojen kehityksen riskiryhmässä olevien lasten tunnistamiseksi ja tukitoimien kohdentamiseksi esimerkiksi varhaiskasvatuksessa.
Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa liikuntapäiväkodille oma varhaiskasvatussuunnitelmaan liitettävä liikunnallinen vuosisuunnitelma. Päiväkoti on siirtynyt Touhula Varhaiskasvatus Oy:n omistukseen vasta vuosi sitten, joten sillä ei vielä ole päiväkotikohtaista liikuntasuunnitelmaan. Liikunnallisen vuosisuunnitelman avulla halutaan helpottaa työntekijöiden työtaakka sekä samalla huomioida lapsilähtöisyyttä aiempaa enemmän ja paremmin. Työ käsittelee liikunnan roolia varhaiskasvatuksen arjessa sekä siihen liittyviä suosituksia. Työssä huomioidaan myös lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ikäkausittain, innostamista liikkumiseen sekä ympäristön ja välineiden hyödyntämistä. Tutkimusosiona työssä on laadullinen tutkimus, johon kuuluu niin puolistrukturoitu haastattelu, lomakekysely kuin myös ympäristön havainnointi liikuntamahdollisuuksien selvittämiseksi. Yksilöhaastatteluissa haastateltiin päiväkodin kolmea työntekijää ja päiväkodin johtajaa, jotka kertoivat omista kokemuksistaan liikunnasta ja liikuntapainotteisuudesta sekä toiveistaan liikunnalliselle vuosisuunnitelmalle. Kirjallisena päiväkodille toimitetuissa kyselylomakkeissa pääpaino oli lasten kokemusten ja tulevaisuuden toiveiden kartoittamisessa. Kysely oli tarkoitettu yli 3-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Vanhempien toiveille ja mielipiteille oli varattu lomakkeen loppuun oma osio. Ympäristöä havainnoitiin valokuvaamalla päiväkodin liikuntaan käyttämiä lähialueita. Haastatteluista selvisi, että työntekijät kaipaavat toimintaansa monipuolisuutta sekä valmiita esimerkkejä liikuntaleikeistä. Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden ja lapsilähtöisyyden huomioiminen koettiin tärkeäksi vuosisuunnitelman rakentamisessa. Lomakekyselystä tulokseksi saatiin se, että päiväkodin tämänhetkisestä liikuntakasvatuksesta pidetään, mutta lisää monipuolisia leikkejä kaivattiin. Ympäristöjen havainnoinnista huomattiin, että päiväkodin liikuntamahdollisuudet ovat riittävät ja monipuoliset. Tutkimuksesta saadun tiedon pohjalta rakennettiin yli 100 uutta, eri teemoihin sopivaa leikkiä sisältävä vuosisuunnitelma, jonka toivotaan tulevaisuudessa vaikuttavan myönteisesti päiväkodin liikuntakasvatukseen.
Touhula Varhaiskasvatus Oy teki hankinnan ReimaGO aktiivisuusrannekkeista Reima Oy yritykseltä keväällä 2018. Reima on maailman tällä hetkellä johtava toiminnalliseen käyttöön tarkoitettujen lastenvaatteiden merkki (Reima.com/.fi, 2018). Touhulan tavoite on ReimaGO:n avulla lisätä arjen aktiivisuutta 5-7 vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä, lisätä pedagogiikan näkökulmia sekä hyvinvointia. ReimaGO:n käyttöönottamisen tavoitteena on ollut myös rakentaa Touhula brändiä ja sen avulla nostaa asiakastyytyväisyyttä (Touhula.fi, 2017). Kasvattajien keskeisenä tavoitteena on seurata sovelluksen avulla lapsen päiväkotipäivän aikana saavutettua liikkumista ja aktiivisuutta, jonka avulla pystytään näkemään kuinka paljon ja kuinka aktiivisesti lapsi on päiväkotipäivänsä aikana liikkunut. Opinnäytetyöni tarkoituksena on seurata ReimaGO aktiivisuusrannekkeen saaneiden lapsiryhmien aikuisten kokemuksia aktiivisuusrannekkeen käyttöönotosta yhdessä Touhula päiväkodissa, jossa rannekkeiden käyttö aloitettiin keväällä 2019. Opinnäytetyöni tulee Touhula Varhaiskasvatus Oy:n työvälineeksi muun muassa niille henkilöstön jäsenille, jotka tutustuvat sovelluksen käyttöön, mutta myös tukemaan kasvattajien liikuntakasvatusta päiväkotiarjessa. Työ käsittelee myös liikunnan roolia varhaiskasvatuksessa ja sen vaikutusta lapsen kasvuun. ReimaGO rannekkeita otetaan käyttöön vuoteen 2020 asti Touhula päiväkoteihin, joten opinnäytetyöni on ajankohtainen ja työelämään yhdistettävä, sillä uusia käyttäjiä tulee olemaan niin kauan, kun ReimaGO ja Touhula tekevät yhteistyötä lasten aktiivisuuden tukemisessa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisen on huomioitava lapsen hyvinvointi kokonaisvaltaisesti. Touhula Oy:n varhaiskasvatuksen pääpainona on liikunnallinen lapsuus. Lapsi kokee liikunnan iloa Touhula päiväkodissa päivittäin ja saa vähintään kaksi tuntia liikuntaa eri muodoissa päiväkotipäivänsä aikana. Kasvattajien vastuulla on luoda lapselle liikunnan avulla positiivinen, innostava suhde liikkumiseen sekä ohjata lasta terveisiin elämäntapoihin ja itsestään huolehtimiseen jo nuorena. Lapsena opittu liikunnanilo ohjaa liikunnalliseen aikuisuuteen. Tutkimusmenetelmänäni käytin työssäni laadullista tutkimusmenetelmää, johon kuuluu mm. puolistrukturoitu haastattelumenetelmä. Jokainen haastattelu luotiin teemahaastatteluna neljälle varhaiskasvattajalle. Tein haastattelut ainoastaan niille aikuisille, jotka olivat yksikön ReimaGO vastaavia ja kokemassa ReimaGO:n käyttöönoton lapsiryhmässään konkreettisesti. Haastattelujen avulla sain selville, mitä näkökulmia sovelluksen käyttöönottaminen toi henkilöstölle. Tekemieni haastattelujen perusteella sain selville, että kasvattajat kokivat ReimaGO:n käyttöönoton kannustavana työvälineenä tukea lisää lasten sekä henkilöstön aktiivisuutta ja sovelluksen osallistavan lapsia liikunnan ilon löytämiseen. Kaikki kasvattajat ovat sitoutuneita liikunnallisuuden tukemiseen ja kokivat ReimaGO:n tuovan lisää yhdessä liikkumisen iloa arkeen.
Opinnäytetyömme on kirjallisuuskatsaus hankkeeseen Musiikki ja draama lapsen kivun ja pelon lievittäjänä. Opinnäytetyömme tarkoituksena on ollut kartoittaa tutkittua tietoa 2 - 4-vuotiaan lapsen ilmaisukeinoista, jotka koemme hyödyllisiksi lapsen ja sairaanhoitajan vuorovaikutusta ajatellen. Työssämme olemme soveltaneet systemaattinen kirjallisuuskatsauksen metodia aineiston hankinnassa. Olemme koonneet opinnäytetyömme aineiston tekemällä hakuja sosiaali- ja terveysalan tietokannoista. Valitun aineiston piti täyttää asettamamme kriteerit. Artikkeleiden tuli olla julkaistu vuosina 2004-2007 ja niiden tuli olla tieteellisiä julkaisuja. Artikkeleiden piti myös vastata tutkimuskysymykseemme: kuinka 2 - 4-vuotias lapsi ilmaisee itseään. Opinnäytetyö on jäsennetty teemoittain aineistosta nousseiden ilmaisukeinojen mukaan. Keskeinen käsite työssämme on leikki-ikäinen lapsi, tarkoittaen tällä ikävuosia 2 - 4. Käsittelemme tuloksissa lapsen ilmaisukeinoina puhetta, leikkiä, piirtämistä ja eleitä. Piirtäminen on nopea, halpa sekä helppo kommunikoinnin väline. Leikin kautta lapsi oppii käsittelemään tunteitaan rakentavasti ja emotionaalisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteitaan. Kielen ja puheen kehitys on kiinteässä yhteydessä varhaisen vuorovaikutuksen kanssa. Kuukausia ennen kuin lapset tuottavat sanoja, he käyttävät eleitä asiansa ilmaisemiseen. Hoitajan tulisi työssään ottaa perhe- ja lapsilähtöinen työskentelyote. Hoitajan käyttäessä lapsen kehitystason mukaista kieltä sekä ikätasolle sopivia vaihtoehtoisia keinoja kuten leikkiä apunaan, pysyy lapsen stressitaso hallittavissa. Ennen kuin lapsi oppii kielelliset taidot ilmaista itseään, on hänellä käytössään vaihtoehtoisia menetelmiä tunteidensa sekä ajatustensa esille tuomiseen. Kun hoitaja on perillä lapsen oletetusta kyvystä ilmaista itseään, voi myös hoitaja ilmaista itseään niin, että lapsi tämän ymmärtää.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli suunnitella päiväkoti Saniaisen lastentarhanopettajille opas, kasvun kansio -työskentelyn aloituksen helpottamiseksi. Päiväkoti Saniaisen johtaja toivoi, päiväkoti Impivaarasta siirrettävän, VKK Metron tekemän tutkimustyön mukana tulleita hyviä kasvatuskäytänteitä päiväkoti Saniaiseen. Ajatus opinnäytetyöstämme syntyi opinnäytetyön rajausta tehtäessä.Opinnäytetyössämme kasvun kansio toimii lapsen kehityksen ja kasvun havainnoinnin tukena sekä apuna niiden dokumentoinnissa. Päiväkodin henkilökunnalle tehty kysely paljasti että päiväkodin henkilökunta toivoi yhteistä linjausta kasvun kansio -työskentelystä sekä lisätietoa sen käytöstä. Suunnittelimme pdf-muotoisen, lastentarhanopettajille suunnatun aloitusoppaan kasvun kansio -työskentelyn aloituksesta. Pdf-muotoinen opas on mahdollista lisätä päiväkodin yhteisiin tiedostoihin, joista sen voi tarvittaessa käydä lukemassa tai tulostamassa avuksi ryhmään. Opinnäytetyössämme selvennämme teorian avulla, mikä kasvun kansio on, mitä se voi sisältää ja miten sitä voi käyttää lapsen kehityksen ja kasvun havainnoinnin sekä dokumentoinnin apuna. Teorian pohjalta, olemme koonneet mahdollisimman selkeän ja kattavan kasvun kansio -työskentelyn aloitusoppaan. Oppaan tarkoitus on innostaa lastentarhanopettajia tekemään kasvun kansioita sekä näkemään ja kokemaan kaikki ne edut joita työskentelymenetelmä työhön voi tuoda. Työskentelymuoto auttaa myös kasvatushenkilökuntaa kehittämään päiväkodin ja päiväkotiryhmän toimintaa. Työskentelymuoto auttaa tuomaan esiin lapsen eri kehitysvaiheet, mahdolliset tuen tarpeet sekä toimii apuna lapsen terveen itsetunnon kehittymisessä.
Turun ensi- ja turvakoti ry toteuttaa Vuorovaikutuskylpy-projektia vuosina 2010-2013. Projektin tarkoituksena on tukea vanhemman ja 0-3-vuotiaan lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta. Projektissa mukana olevilla perheillä on erilaisia vuorovaikutukseen liittyviä haasteita. Toiminnallisena opinnäytetyönä tuotimme Vuorovaikutuskylpy-projektin työparin käyttöön työkirjan, jota hyödyntämällä voidaan tukea lapsiperheiden varhaista vuorovaikutusta. Tavoitteena on kehittää vanhemman reflektointikykyä eli taitoa asettua ajatuksen tasolla oman lapsensa asemaan. Opinnäytetyön teoriaosuus koostuu lapsen normaalikehityksestä, varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä kiintymyssuhteen ja reflektiivisyyden merkityksestä. Työkirja on rakennettu teoriatiedon pohjalta. Työkirja sisältää sekä tietoa että tehtäviä ja pohdintoja 0-18 kuukauden ikäisen lapsen varhaisesta kehityksestä. Se koostuu neljästä aihealueesta, jotka ovat Liikunnan iloa, Leikin riemua, Kohti omatoimisuutta ja Aistien ja tunteiden aallokossa. Tehtävät on kohdistettu aihealueiden sisällä neljään eri ikäkauteen, jotka ovat 0-4, 5-8, 9-12 ja 13-18 kuukautta. Kohti omatoimisuutta –osion sivut alkavat vasta 5-8 kuukauden ikäisestä lapsesta. Työkirjassa on aihealueisiin liittyviä sivuja, joita työpari voi antaa asiakasperheille kotona hyödynnettäviksi. Tehtävät ja pohdinnat auttavat vanhempia tutustumaan paremmin lapseensa ja hänen käyttäytymistään ohjaaviin tuntemuksiin, aikomuksiin ja toiveisiin. Lisäksi tehtävät auttavat vanhempia miettimään omia kokemuksiaan ja tunteitaan heidän toimiessaan lapsensa kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin Kouvolan Kuusankoskella sijaitsevan ruotsinkielisen päiväkodin, Svenska Lekskolanin lapsille ja heidän vanhemmilleen. Opinnäytetyön käytännön suunnittelussa ja toteutuksessa lapset olivat tärkeässä roolissa. Toteutustavaksi muotoutui lasten itsensä ideoima toimintapäivä, johon perheet yhdessä osallistuivat. Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja nostaa esiin niitä lasten todellisia tarpeita ja toiveita, joita he vanhemmiltaan kaipaavat. Tarkoituksena oli myös selvittää lasten ja heidän vanhempiensa näkemyksiä yhteisen ajan käytöstä, sen riittävyydestä tai riittämättömyydestä ja syistä, jotka aiheuttavat mahdollisen yhteisen ajan puuttumisen sekä tunteista, joita tilanne herättää. Toimintapäivän tavoitteena oli vahvistaa lasten ja heidän vanhempiensa välisiä vuorovaikutussuhteita ja kommunikaatiota yhteisen tekemisen kautta, käyttäen seikkailukasvatuksen ja sosiokulttuurisen innostamisen menetelmiä. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään lapsen kehitystä ja kasvatusta, suomenruotsalaisten yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa sekä toiminnallisessa osuudessa käytettyjä menetelmiä, seikkailukasvatusta ja sosiokulttuurista innostamista. Tutkimusmenetelmänä tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää, sillä tutkimus perustuu lasten ja heidän vanhempiensa subjektiivisiin kokemuksiin. Tutkimuksen perusteella lapset haluavat tehdä vanhempiensa kanssa yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa olevia asioita, kuten pelata ja leikkiä erilaisia ulko- ja sisäpelejä ja -leikkejä. Lasten kokemukset huomioiduksi tulemisesta jakaantuivat kahtia. Lähes puolet lapsista koki, etteivät saa ääntänsä riittävästi kuuluviin, omien halujensa ja tarpeidensa esille tuomisessa, yhteisen tekemisen ja leikin saralla. Kaikki vanhemmat olivat puolestaan sitä mieltä, että huomioivat tai ainakin pyrkivät huomioimaan riittävästi lapsensa mielipiteitä ja ajatuksia yhteistä tekemistä suunniteltaessa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki perheet kaipasivat lisää perheenkeskeistä yhteistä aikaa. Vaikka tutkimuksessa esille tulevat asiat perustuvat yksilöiden henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin, ovat toiveet, tarpeet ja tunteet kuitenkin samansuuntaisia.
Tavoitteet: Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia keinuvan liikkeen ja orgaanisten muotojen vaikutusta lapseen ja lapsen kehitykseen. Saatuja tietoja käytettiin hyväksi suunnitteluprosessissa, jonka tuloksena esiteltiin protomalli lastenkalusteesta, jossa sovellettiin keinuvaa liikettä ja orgaanista muotokieltä. Menetelmät: Tutkimustuloksia haettiin pääosin asiantuntijahaastatteluilla ja kirjallisuuslähteistä. Muotokielen tutkiminen tapahtui kuvia vapaasti analysoimalla. Suunnitteluprosessissa tuotteen hahmottelu tapahtui pääosin pienoismalleilla ja puisilla liitoskokeiluilla. Prototyyppi valmistettiin käsin koulun työpajoissa. Tulokset ja johtopäätökset: Keinuvalla liikkeellä ja pehmeillä orgaanisilla muodoilla on todistettavasti positiivinen vaikutus lapseen ja lapsen kehitykseen. Ne luovat lapselle parhaimmillaan kodikkaan, turvallisen ja rauhallisen mielen. Keinutuoli on lapselle mieleinen huonekalu, sillä liikkeellä oleminen on ominaista lapsen käytökselle. Innokkaimpia keinutuolin käyttäjiä ovat 2-5-vuotiaat lapset. Suunnittelutyön lopputuloksena syntynyt Kastle-keinutuoli ylsi lähes kokonaan asetettuihin tavoitteisiin. Vain orgaanista muotokieltä karsittiin pois teollisen valmistettavuuden vuoksi.
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan sukupuolisensitiivisten leikkien herättämiä reaktioita lapsissa ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksiä sukupuolisensitiivisyydestä. Opinnäytetyön aihe sai innoitusta Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa - tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa-hankkeen kautta, mutta se on toteutettu yhteistyössä tutkimuksen tilaajan Kotkan kaupungin kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lapset reagoivat uusien sukupuolisensitiivisyyttä tukevien leikkien avaamiin mahdollisuuksiin. Lisäksi tutkimus kartoitti, millaisena päiväkodin henkilökunta koki sukupuolisensitiivisyyden arjessaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin videoinnin ja kyselylomakkeiden avulla. Videointia hyödynnettiin lapsien kanssa toteutetun osion aineiston tallentamiseen. Lapsille järjestettiin kolme erilaista, noin puolen tunnin pituista leikkikertaa, jotka videoitiin. Kyselylomakkeiden avulla selvitettiin tutkimukseen osallistuneen päiväkodin henkilöstön näkemyksiä sukupuolisensitiivisyydestä. Kyselylomakkeet jaettiin koko päiväkodin henkilökunnalle ja niitä oli yhteensä 12 kappaletta, joista puoleen vastattiin. Videoinnista saatu aineisto paljasti sukupuolisensitiivisyyttä tukevien leikkien herättävän lapsissa kiinnostusta ja innostusta uusien sukupuolisensitiivisten roolien kokeiluun. Lisäksi lapset kokeilivat sukupuolisensitiivisyyttä tukevan ilmapiirin innoittamana uusia sukupuolistereotypioista poikkeavia leikkejä. Lapset peilasivat myös oppimiaan uusia käsitteitä ja asioita oman elämänsä kokemuksiin. Tutkimukseen vastanneista varhaiskasvatuksen ammattilaisista suurin osa oli valmis omaksumaan uusia sukupuolisensitiivisyyttä tukevia käytäntöjä osaksi työskentelyään. He olivat myös avoimia sukupuolisensitiivisyyttä koskevan lisätiedon saamiseksi. Sukupuolisensitiivisyys oli käsitteenä tuttu kaikille vastaajille ja suurin osa heistä piti sitä tärkeänä osana varhaiskasvatusta. Tutkimus toteutettiin haastavasta ja uudesta lapsinäkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimus antaa hyötyä niin osallistuneelle päiväkodille, kuin myös sen tilaajalle Kotkan kaupungille. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa kotkalaisen päiväkodin sukupuolisensitiivisyyttä tukevista valmiuksista ja sukupuolisensitiivisyyttä tukevien leikkien ja leikkiympäristön hyödyistä lapsille.
Opinnäytetyön aiheena oli ala-asteikäisten lasten liikunta-aktiivisuus välitunneilla. Opinnäytetyöni yhteistyökumppanina toimi Tuorsniemen alakoulu. Tarkoituksena oli innostaa oppilaita liikkumaan aktiivisesti välitunneilla tukemalla koulun Välkkäri-toimintaa. Tutkimusten mukaan lasten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Ylipaino on riski lihavuussairauksille ja jo lapsilla on todettu lihavuussairauksia. Liian moni kouluikäinen liikkuu päivittäisiin suosituksiin nähden liian vähän. Liikunnan lisääminen vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja säännöllisesti liikkuminen lisää energiankulutusta. Liikunnalla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia myös esimerkiksi koulumenestykseen. Kouluissa tavoitetaan lähes kaikki kouluikäiset lapset. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite, jonka mukaan jokainen peruskoululainen liikkuisi tunnin koulupäivän aikana. Opinnäytetyöhön liittyi kaksi toiminnallista osuutta. Ensimmäisessä osassa eri aktiviteetit opetettiin koulun 6.-luokkalaisille. Samalla he pääsivät itse kokeilemaan kyseisiä aktiviteetteja. Toisessa toteutusosassa 6.-luokkalaiset olivat pienryhmissä ohjaamassa aktiviteetteja eri pisteillä ja koulun muut oppilaat pääsivät osallistumaan aktiviteetteihin. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi valmiita ohjeita eri aktiviteeteistä havainnollistavien kuvien kanssa. Aktiviteettien tarkoituksena on tukea motoristen perustaitojen harjoittamista sekä innostaa liikkumaan ja ne ovat suunniteltu välitunteja varten. Aktiviteetteja voidaan hyödyntää välituntien lisäksi koulun muussa liikunnallisessa toiminnassa, kuten kerhotoiminnassa tai hyödyntää vinkkejä liikunnan opetuksessa.
Opinnäytetyön aiheena oli lasten pelot ja niiden käsittely päiväkodissa. Opinnäytetyö oli kehittämistyö, joka toteutettiin toiminnallisena teemaviikkona keväällä 2016 erään Mikkelin kaupungin alueen päiväkodin viisivuotiaiden lasten ryhmässä. Työn tuotoksena kehitettiin lautapeli, jonka avulla käsitellään lasten pelkoja ulkoistetusti. Pelissä lapset saivat kysymyskorttien avulla miettiä, mitä pelissä seikkaileva koira-hahmo voisi tilanteessa tehdä. Lisäksi teemaviikolla käsiteltiin pelkoa muilla toiminnallisilla menetelmillä, kuten saduilla, piirtämisellä, laululeikeillä, värityskuvilla sekä keskustelulla. Keskustelussa selvitettiin, mitä tämän kyseisen lapsiryhmän lapset pelkäävät ja miten he toimivat pelottavissa tilanteissa. Toiminnan päätti ”Pelot pois!” juhla. Työn tavoitteena oli kehittää väline lasten pelkojen käsittelyyn ja lisätä tietoisuutta lasten peloista sekä madaltaa kynnystä niistä puhumiseen. Lautapeli toimi välineenä hyvin ja sitä voidaan hyödyntää lasten pelkojen käsittelyssä. Lisäksi keskustelun avulla saatiin tietoa lasten peloista ja siitä, mitä lapset tekevät pelätessään. Näitä tietoja voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen parissa työskenneltäessä. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin viisivuotiaiden lasten kehitystä, tunteita, pelon eri muotoja, lasten pelkoja ja niiden hallintakeinoja sekä käsittelyn menetelmiä.
Opinnäytetyön kuvaus: Opinnäytetyössämme perehdymme neljävuotiaan lapsen leikkiin ja siihen, millaisena leikki näyttäytyy heidän elämässään. Työmme tavoitteena on selvittää, mikä merkitys leikillä on lapselle ja hänen kehitykselleen ja millainen merkitys leluilla on lapselle. Käsittelemme myös, millainen rooli päivähoidon työntekijällä on lasten leikkien ohjauksessa. Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Opinnäytetyömme teoreettisessa osassa käsittelemme varhaiskasvatuksen merkitystä päiväkodissa, jossa kuvaamme varhaiskasvatusta ja erilaisia toiminnallisia menetelmiä. Käsittelemme myös aikuisen roolia. Perehdymme työssämme tarkemmin, mitä leikki on ja kuinka leikki määritellään. Käsittelemme eri ikävaiheiden leikkejä ja lelujen merkitystä. Käsittelemme myös leikkiä neljävuotiaan lapsen kehityksen tukena. Metodologinen esittely: Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus. Käytimme metodologisena viitekehyksenä toimintatutkimusta, jonka toiminnallisen osuuden toteutimme eräässä Kemin päiväkodissa. Analyysimenetelmänä käytimme sisällönanalyysiä. Toteutimme toiminnan huhti- toukokuussa 2008. Toimintakertoja oli yhteensä kuusi kertaa. Keskeiset tutkimustulokset: Neljävuotiaan lapsen elämässä leikki on tärkeää ja leluilla on keskeinen merkitys leikkien onnistumiselle. Leikin avulla lapsi oppii uusia asioita ja taitoja. Kaikki lapset eivät kehity samaan tahtiin, vaan kehitys on aina yksilöllistä. Lapsen kehitys vaikuttaa leikin kehittymiseen ja sisältöön. Neljävuotiaat lapset tarvitsevat aikuisen ohjausta ja tukea leikkeihinsä. Johtopäätökset: Leikillä on keskeinen sija neljävuotiaan lapsen elämässä. Leikin avulla lapsi hahmottaa omaa ja ympärillä olevaa maailmaa sekä pyrkii ymmärtämään itseään paremmin. Leikki ja kehitys kulkevatkin käsi kädessä. Lapsi ei leiki oppiakseen, vaan oppii leikkiessään.
Suomessa lasten kasvua ja kehitystä seurataan tarkkaan neuvoloissa. Lastenneuvolan terveystarkastusten lähtökohtana on lapsen kehityksen ja kasvun seurannan lisäksi koko perheen hyvinvointi ja elämäntilanne. Terveystarkastusten yhteydessä pyritään terveysneuvonnan kautta vahvistamaan lapsen ja perheen voimavaroja, hyvinvointia ja vanhempien kykyä toimia perheen hyväksi. Lastenneuvolassa haasteellisuus on lisääntynyt ja vanhemmuus on entistä suurempi haaste. Mielestämme oli tärkeää kysyä vanhempien mielipidettä lastenneuvolan toiminnasta, sillä he ovat sen pääsääntöisiä asiakkaita lastensa myötä. Heidän kertomien kokemusten avulla neuvolan toimintaa voidaan kehittää entistä palvelevammaksi lapsiperheitä ajatellen. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aiheena oli vanhempien kokemukset laajasta 4-vuotistarkaskastuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa miten vanhemmat kokevat tarkastuksen, jota pilotoitiin Oulun seudun neuvoloissa haastattelu hetkellä. Tutkimuksestamme saamaa tietoa voi hyödyntää neuvolan terveydenhoitajat ja terveydenhoitajaopiskelijat ja tietoja voidaan käyttää tarkastusta kehitettäessä. Tutkimustehtävänämme oli selvittää ja kuvailla millaisia kokemuksia vanhemmilla on lapsen 4-vuotistarkastuksesta neuvolassa? Millaisia kokemuksia perheellä on itse lapsen 4 -vuotistarkastustilanteesta? Miten vanhemmat kokivat 4-vuotistarkastuksen tuovan lisää lapsen kasvun, kehityksen ja terveydentilanteeseen ymmärrystä ja tietoutta? Ja miten vanhemmat kokivat heidän vanhemmuuttaan tuettavan lapsen 4-vuotistarkastuksen yhteydessä? Aiheen tutkimuksemme tuli, kun TUKEVA-2 hankkeesta pilotoitavaan tarkastukseen etsittiin opiskelijoita tutkimaan vanhempien kokemuksia tarkastuksesta eri näkökulmista. Teoriapohjana käytimme uutta neuvola-asetusta, tunnettuja lapsen kehitysteorioita sekä tutkimustietoa vanhem-muudesta. Aineiston keruumenetelmänä käytimme ryhmämuotoista teemahaastattelua ja analyysin toteutimme induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksiksi vanhempien kokemuksista laajasta 4-vuotistarkastuksesta muodostui kolme pääluokkaa: Ennakkojärjestelyt 4-vuotistarkastukseen liittyen, lapsen 4-vuotistarkastus ja lapsen 4-vuotistarkastukseen liittyvät kehittämishaasteet. Ennakkojärjestelyt sisälsivät etukäteen lähetettävät kutsut ja ajan järjestämisen niin, että molemmat vanhemmat pääsisivät paikalle. Tarkastus oli vanhemmista tarpeellinen ja vanhempia kiinnosti eniten lapsen kehityksen ja kasvun iänmukainen eteneminen. Vanhemmuuden tukemisen vanhemmat kokivat osittain puutteelliseksi, eivätkä he oikein ymmärtäneet millaista sen neuvolan puolelta pitäisi olla. Kehittämisehdotuksena tarkastukseen liittyen nousi ajan järjestämiseen ja molempien vanhempien läsnäoloon liittyvistä asioista. Saman terveydenhoitajan pysymistä vuodesta toiseen korostettiin.
Opinnäytetyöni tavoite on auttaa saavuttamaan laadukkaampaa ja tavoitteellisempaa lasten ja nuorten ryhmäliikuntaohjausta Santasport Lapin Urheiluopistolle. Tarkoituksena on tuottaa opas lasten ja nuorten harrasteryhmien ohjaajille helpottamaan lasten ja nuorten kanssa toimimista. Opinnäytetyöni tilaajana toimii Santasport Lapin Urheiluopisto. Tulen toteuttamaan opinnäytetyön toiminnallisena opinnäytetyönä käyttäen tutkimuksellisena otteena narratiivista yleiskatsausta. Lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan omaaminen lapsuusvaiheessa on tärkeä, jotta terveellinen elämäntapa jatkuisi läpi elämän. Oikein tehdyillä asioilla oikeaan aikaan on todettu olevan positiivisia vaikutuksia urheilullisen elämäntavan omaamisessa. Ohjaajalla on näin ollen tarve ymmärtää lapsen ja nuoren kehittymisestä olennaisimmat asiat pystyäkseen tarjoamaan oikeanlaisia harrastus mahdollisuuksia heille. Työhöni kuuluu kirjallinen raportti sekä kirjallinen opas harrasteryhmien ohjaajille. Raportissa käsittelen harrasteryhmien rakennetta, lasten ja nuorten kehittymistä ja ohjaamista sekä taidon ja motoriikan oppimista ja kehittymistä. Raportin loppuosassa kerron oppaan tuotteistamisprosessista. Oppaassa käsittelen lasten ja nuorten kanssa toimimisen olennaisia seikkoja kehittymisen ja ohjaamisen näkökulmasta. Oppaan lopusta ohjaajan on mahdollista löytää taidon ja motoriikan tietopaketti tukemaan ohjaamisessa tarvittavia tietoja.
Markevitsch, Christa & Ruuttanen, Elina. Liikunnan merkitys varhaiskasvatuksessa. Toimintapäivän suunnittelu ja toteutus. Diak Itä, Pieksämäki, kevät 2011, 62 s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää toiminnallinen liikuntapäivä alle kouluikäisille lapsille, jotka olivat iältään 1–6-vuotiaita. Lastentarhanopettajan virkakelpoisuuden saaminen edellytti asiakasryhmän koostuvan lapsista. Yhteistyökumppanina toimi eräs päiväkoti, jonka pihalla toteutettiin liikunnallinen toimintatuokio. Työn tavoitteena oli lisätä työntekijöiden tietämystä liikuntakasvatuksen merkityksestä varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös hankkia kokemusta tapahtuman järjestämisestä sekä ison lapsiryhmän kanssa toimimisesta. Opinnäytetyö on muodoltaan toiminnallinen eli produktio. Opinnäytetyöprosessi käynnistyi syksyllä 2009, jolloin yhteistyökumppani löytyi ja suunnitelma aiheesta muodostui. Tämän jälkeen alkoi toimintapäivän sisällön ideointi ja teeman hahmottuminen. Toimintapäivään kuului liikuntarata, jossa lapset tekivät erilaisia motoriikkaa kehittäviä harjoituksia. Toimintaan haluttiin yhdistää liikunta ja leikki, joten liikuntaradalla sovellettiin satuliikunta-menetelmää. Lapset etenivät liikuntaradalla sadun sisällön ja sen päähenkilön antamien ohjeiden mukaisesti. Opinnäytetyön teoriaosuus koostuu varhaiskasvatuksen ja liikuntakasvatuksen sisältöjen esittelyistä sekä satuliikunnan yhdistämisestä liikunnalliseen toimintaan. Lisäksi teoriaosuus sisältää tietoa lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja perheen ja päiväkodin vaikutuksista lapsen liikunnan harrastamiseen. Opinnäytetyöprosessi onnistui kokonaisuudessaan hyvin. Toimintapäivän järjestäminen antoi valmiuksia järjestää toimintaa eri-ikäisille lapsille erilaisia menetelmiä hyödyntäen. Työntekijöiltä pyydettiin palaute toimintapäivästä kirjallisesti ja lapsilta suullisesti. Työntekijöiden palautteista kävi ilmi, että toimintapäivä oli onnistunut hyvin ja liikuntarata sisälsi monipuolisia harjoituksia. Kysyttäessä palautetta lapsilta saatiin selville, että toimintapäivän mukavimmaksi osuudeksi koettiin aarteen löytäminen, joka oli sadun loppuhuipennus. Lapsen liikunnallisuuden tukemisesta ja sen merkityksestä on tehty paljon tutkimuksia. Tutkimukset osoittavat, että lapsen liikunnallisen toiminnan tukeminen on tärkeää. Opinnäytetyö vahvistaa käsitystä siitä, että liikunnan aloittaminen jo lapsuudessa tukee lapsen kehitystä monipuolisesti. Lapsuudessa opittu liikunnallinen elämäntapa kannustaa liikunnan harrastamiseen myöhemmissäkin ikävaiheissa. Asiasanat: varhaiskasvatus, liikuntakasvatus, päiväkodit, satuliikunta, lasten kehitys, produktiot
TIIVISTELMÄ Mononen, Jasmi & Silamo, Anni 3–6-vuotiaiden lasten varhaiskasvatus thaimaalaisessa päiväkodissa Saeng Tham Kindergarten. Helsinki, kevät 2010, 68 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja saada uutta tietoa thaimaalaisesta päiväkotijärjestelmästä ja varhaiskasvatuksesta tutustumalla yhden päiväkodin toimintaan. Tarkastelun kohteena oli yksityinen päiväkoti Keski-Thaimaassa pienessä Nong Phain kylässä. Haastattelimme työtä varten kolmea thaimaalaisen päiväkodin työntekijää. Opinnäytetyömme aineisto on kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Toteutimme työntekijöiden haastattelut syksyllä 2007. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen. Lisäksi pidimme havainnointipäiväkirjaa kolmen kuukauden eli kansainvälisen harjoittelumme ajan Saeng Tham Kindergartenissa. Tutkimustulosten avulla hahmotimme varhaiskasvatuksen käytäntöjä Saeng Tham Kindergartenissa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että thai-maalaisessa päiväkotijärjestelmässä on paljon hyviä asioita, mutta myös kehi-tettävää löydettiin. Tutkimustulokset osoittivat, että thaimaalainen päiväkotijär-jestelmä keskittyy enemmän koulumaisuuteen kuin perushoidon antamiseen. Tutkimuksessamme ilmeni myös, että päiväkodissa pääpaino on opetuksella ja viriketoiminnalla, eikä niinkään fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella kasvuympäristöllä. Kehittämisehdotuksiksi nousivat ohjatun toiminnan lisääminen päiväkotiopetuksen lisäksi sekä uusien opetus- ja kasvatusmenetelmien kehittäminen nykyisen mallioppimisen rinnalle. Asiasanat: Thaimaa, thaimaalaiset, päivähoito, varhaiskasvatus, lasten kehitys, opetus
Itä-Suomen SOHVI-hankkeen koordinoimana Karelia-ammattikorkeakoulu ja Joensuun kaupungin varhaiskasvatus- ja koulutuskeskus aloittivat yhteistyön, jonka myötä syksyllä 2013 sosionomi- ja terveydenhoitajaopiskelijat järjestivät harjoittelutyönään ryhmätoimintaa esi- ja alkuopetuksen oppilaille. Ryhmätoiminnan avulla yhteistyökouluilla harjoiteltiin lasten sosioemotionaalisia taitoja. Tämä opinnäytetyö on tehty arvioimaan harjoitteluyhteistyön toimivuutta, hyötyjä ja haasteita, sekä tarkoituksenmukaisuutta ja lyhyen aikavälin vaikutuksia lapsiin. Opinnäytetyössä arviointia tehtiin esi- ja alkuopetusluokkien opettajien kokemuksia, teoriatietoa sekä aiempia tutkimuksia aineistona käyttäen. Opinnäytetyö on tehty arviointitutkimuksena. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä esi- ja alkuopetusluokan opettajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelulla ja lomakehaastattelulla. Aineisto on analysoitu teemoitellen teoriaa apuna käyttäen. Tuloksista on nähtävissä, että suurin hyöty harjoitteluyhteistyöstä on saatu liittyen esi- ja alkuopetusluokkien ryhmäytymiseen sekä ryhmätyöskentely- ja vuorovaikutustaitoihin. Tuloksista ja teoriatiedosta nousee esille se, että lasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen voi ennaltaehkäistä sosiaalisia ongelmia. Kehittämistarpeet puolestaan painottuivat tiedottamiseen.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia 5–6 -vuotiaiden lasten median käyttöä kotona sekä mediaan liit-tyviä pelkoja. Työn tavoitteena oli myös selvittää vanhempien näkemyksiä lastensa sähköisen median käytöstä ja kartoittaa vanhempien roolia siinä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytin vanhemmille suunnattua puolistrukturoitua kysely-lomaketta sekä lasten haastatteluja. Haastattelut toteutettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mikkelin yhdistyksen Marskin päiväkodissa ja kyselylomakkeet toimitettiin päiväkodin kautta. Haastatteluiden lisäksi lapset tuottivat piirustuksen, joka kulki otsikolla ”Minä supersankarina”, nämä tuotokset ovat liitettynä työhön. Haastatteluun osallistui yhteensä 14 lasta. Haastattelun ohella käytin pelkomittaria, jonka avulla lapset näyttivät kuinka kovan pelon tunteen pelot heille aiheuttivat. Tämän opinnäytetyön tuloksista selviää, että lapset käyttivät erilaisia medioita varsin monipuolisesti ja vaihtelevia määriä. Suosituin medialaite lasten keskuudessa oli televisio, jota käyttivät kaikki 14 lasta. Lapset katsoivat televisiosta pääsääntöisesti lapsille suunnattuja ohjelmia, mutta yksittäisiä poikkeuksia-kin löytyi. Kaikissa perheissä oli sääntöjä liittyen median käyttöön kotona. Käyttöä rajattiin ajallisesti sekä mediasisältöihin liittyen.. Vanhemmat osallistuivat lasten median käyttöön kaikissa perheissä. Van-hemmat katsoivat lastensa kanssa yhdessä ohjelmia, mutta myös seurasivat median sisältöjä taustalta. Vanhemmat kokivat tärkeäksi myös keskustelun yhdessä lastensa kanssa median sisällöistä. Yhtenä työn tavoitteena oli tarkastella lasten pelkoja ja niiden yhteyttä mediaan. Kaikki 14 lasta mainitsivat vähintään yhden pelon. 5–6 –vuotiaiden lasten yleisin pelko oli pimeä. Varsinaisia mediaan liittyviä pelkoja oli vain kolmella lapsella. Näitä olivat muun muassa pelottavat ohjelmat. Kuitenkin yksitoista lasta oli nähnyt televisiosta jotain mikä oli saanut heidät pelkäämään. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että harvat lapset ovat saaneet varsinaisia pelkoja mediasta, mutta melkein kaikki lapset ovat nähneet joitakin pelottavia mediasisältöjä.
Masennukseen sairastumisen riski on tutkitusti suurempi masentuneiden vanhempien lapsilla. Usein vanhemmat eivät puhu lapsilleen äidin masennuksesta, sillä he pelkäävät sen vahingoittavan lasta. Äidin muuttunut käyttäytyminen heijastuu lapsen ja äidin välisessä vuorovaikutus-suhteessa. Lapsi tuntee usein syyllisyyttä ja häpeää äitinsä sairautta kohtaan, joka voi vähentyä, jos hänelle kerrotaan tilanteesta hänen kehityksensä sallimin puuttein. Opinnäytetyön teoriatieto koostuu masennuksen teoriasta ja masennuksen hoidosta. Teoriaosuudessa on kerrottu myös aiemmin tutkitusta tiedosta äidin masennuksen heijastumisesta perheen lapsiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli teemahaastattelun avulla kuvata äidin masennuksen lapsuudessaan kokeneiden henkilöiden näkemyksiä elämästään ja saamastaan tuesta. Haastatteluissa oli kaksi pääteemakysymystä, joiden avulla selvitettiin, miten lapsuuden aikainen äidin masennus on heijastunut lapsen elämään sekä millaiset hoitotyön keinot auttavat lasta, jonka äiti on ollut masentunut. Aineiston analysointi tapahtui induktiivista sisällönanalyysia käyttäen. Keskeiset tutkimustulokset kertovat äidin masennuksen heijastumisen lapsen elämään laaja-alaisesti. Haastateltavat kertoivat äidin masennuksen vaikuttaneen heidän sosiaalisiin suhteisiin, omaan terveyteen, sekä perheen sisäisiin toiminta- ja roolimalleihin. Äidin masennuksella on kauaskantoiset seuraukset lapsen kehityksen ja elämän kannalta. Jokainen haastateltava olisi toivonut varhaista puuttumista koko perheen tilanteeseen. Hoitohenkilökunta olisi voinut tiedottaa paremmin koko perheelle mahdolliset yhteiskunnan tarjoaman avun, kuten vertaistukiryhmät ja mahdolliset terapiamuodot. Äidin masennus voi heijastua lapsen elämään sosiaalisesti, psyykkisesti sekä fyysisesti ja heijastua tätä kautta lapsen normaaliin kehitykseen. Tutkimuksen tietoa voidaan käyttää hyväksi psykiatrisessa hoitotyössä, erityisesti hoidettaessa masentuneita äitejä.
Kehon olemusta eri asennoissa kutsutaan ryhdiksi. Hyväksi koettu ryhti ei välttämättä ole terveydelle edullinen. Huonon ryhdin tunnistaa siitä, että lihasten vastaparit eivät tee yhteistyötä asennon ylläpidossa. Vääränlaiset tottumukset alkavat näkyä ryhdissä monin tavoin jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Tätä voi kutsua taparyhdiksi, joka kehittyy salakavalasti. Liikemuistin vuoksi henkilö ei enää tunnista jännittävänsä lihaksiaan. Vuonna 2011 vähintään kerran kuussa 10–19 -vuotiaista nuorista digitaalisia pelejä pelasi 95 prosenttia. Tietokone tai mobiililaitteita käyttävän lapsen tai nuoren asento on yleensä etukumara, hartiat lysyssä eteenpäin ja jännittävissä tilanteissa hartiat nousevat usein korviin asti. Ongelmia aiheuttavat muun muassa pitkäkestoinen paikallaan istuminen ja taukojen puute. Opinnäytetyö oli toiminnallinen interventio. Sen tarkoituksena oli toteuttaa preventiivistä ohjausta alakoulun 4. luokkalaisille hyvän ryhdin ja työasentojen merkityksestä fyysiseen terveyteen tietokoneita ja mobiililaitteita käytettäessä. Oppilaat saivat tietoa miten esimerkiksi kännyköitä tai tietokoneita käytettäessä tulee istua ja työskennellä, jotta vältytään niska-hartiaseudun kiputiloilta. Oppituntini jälkeen pyysin oppilaita täyttämään palautelomakkeen. Kaikki oppilaat olivat yhtä mieltä oppitunnin hyödyllisyydestä, merkitsivät oppineensa jotain uutta ja kaikki vastanneet koululaiset uskovat tietävänsä mitä eroa on hyvällä ja huonolla ryhdillä. Sen sijaan avoimia vastauksia tarkastelemalla tulee esille, että tiedollista oppimista ei näiden vastausten perusteella voi sanoa monenkaan oppilaan kokeneen. Opinnäytetyön liitteenä on kuvitettu, preventiivinen tuntisuunnitelma. Sen avulla esimerkiksi opettajat tai kouluterveydenhoitajat voivat pitää oppitunnin ryhdistä.
Kehonhallinta on tärkeä ominaisuus tanssillisessa voimistelussa, erityisesti kyky käyttää ja hallita keskivartaloa, jotta lajitekniikan toteutus onnistuu. Heikko kehonhallinta vaikuttaa epäedullisesti liike- ja asennonhallintaan ja voi aiheuttaa ikää myöten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, joten on tärkeä ennaltaehkäistä kehonhallinnan heikkoutta jo lapsuusiässä. Erilaisissa tutkimusprojekteissa huomataan lasten asennonhallinnan huononevan ja sitä havaitaan myös lasten tanssillisen voimistelun valmennusryhmissä. Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena, ja yhteistyökumppanina toimi Tampereen Naisvoimistelijoiden tanssillisen voimistelun jaosto. Opinnäytetyön tavoite oli kehittää lasten tanssillisen voimistelun valmennusta lasten keskivartalonhallintaa kehitettäväksi. Tarkoituksena oli tuottaa soveltuvia ja kehitettäviä keskivartalonhallintaa harjoitteita osaksi lasten tanssillisen voimistelun valmennusta. Opinnäytetyön teoriaosuuteen koottiin tietoa tanssillisesta voimistelusta, kehonhallintaan vaikuttavista tekijöistä, lasten fyysisestä kasvusta sekä fyysisistä ominaisuuksista ja niiden herkkyyskausista. Harjoitteet suunniteltiin asennonhallinnan testituloksien perusteella. Koska harjoitteet on tarkoitettu tanssillisen voimistelun valmennukseen, valittiin harjoitteet, jotka kehittävät keskivartalonhallintaa lajinomaisesti. Harjoitteet ovat käytössä 6–9-vuotiaiden valmennusryhmässä ja soveltuvat viikoittaisiin harjoituksiin. Harjoitteiden vaikuttavuuden toteamiseksi tulee asennonhallinnan testiä toistaa. Harjoitteita on tärkeää suunnitella ja kehittää jatkuvasti, että ne soveltuvat myös toisillekin ikäryhmille. Jatkossa voi kehittää tämän mallin mukaan muitakin lajivalmennuksia.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa opaskansio lasten kädentaitojen kehittymisestä ja ohjauksesta sekä kierrätysmateriaaliaskarteluista Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin Palvelukeskus Soteekkiin. Työn lähtökohtana olivat opinnäytetyön tekijän omat havainnot ja kokemukset Soteekki-harjoittelun ajalta sekä aiemmat Soteekkiin tehdyt opinnäytetyöt. Teoreettinen tieto opinnäytetyöraportissa selventää, mitä kädentaidot ja kierrätysmateriaalien käyttö merkitsevät varhaiskasvatuksessa, ja miten aikuinen voi vaikuttaa lapsen kädentaitojen kehitykseen. Teoreettisessa tiedossa käsiteltiin myös Satakunnan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden Soteekki-harjoittelun tavoitteita opetussuunnitelmien pohjalta ja opiskelijoiden opetus- ja ohjausosaamisen kehittymistä aiemman Soteekkiin tehdyn opinnäytetyön pohjalta. Tämä on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tuotos on opaskansio. Tutkimusmenetelmänä, jolla pyrittiin selvittämään Kädentaidot – kansion soveltuvuutta, toimi kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen tutkimustyypeistä avoin kyselylomake ja haastattelu. Haastattelun tyyppeinä käytettiin teemahaastattelua ja avointa haastattelua. Teemat muodostuivat kansion sisällön pohjalta. Tutkimus toteutettiin maalis-huhtikuussa 2013 Palvelukeskus Soteekissa. Silloin harjoittelussa olleet sairaanhoitaja- ja fysioterapiaopiskelijat saivat testikansion testattavaksi. Teemahaastattelu ja avoin haastattelu toteutettiin yhtenä ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastattelun avulla saatiin tarkempaa tietoa opaskansion soveltuvuudesta Soteekkiin sekä siitä, mitä opiskelijat toivoivat opaskansion sisältävän. Ryhmähaastattelun ja opinnäytetyön tekijän omien kokemusten ja havaintojen sekä aiemmin Soteekkiin tehtyjen opinnäytetöiden pohjalta Kädentaidot – kansio tuli sisältämään teoreettista tietoa lapsen kehityksestä ja askarteluohjeita kierrätysmateriaaleista.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli tutkia perheväkivallan vaikutuksia alle kouluikäisen lapsen kehitykseen. Halusimme myös selvittää Ensi- ja turvakotien työntekijöiden näkemyksiä perheväkivallasta ja heidän auttamisen prosessin. Työssä oli myös tarkoitus selvittää perheväkivallan ennaltaehkäisyn keinoja. Haastattelimme yhdeksää Ensi- ja turvakotien työntekijää ympäri Suomea ja keräsimme aineiston teemahaastattelulla. Teimme tutkimuksen kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Teoriaosuudessa käymme läpi perheväkivallan määritelmän, sen muodot ja oireet sekä sen ennaltaehkäisyn. Keskitymme työssä alle kouluikäisen lapsen kokemaan perheväkivaltaan. Tuloksissa kävi ilmi, että vaikutukset lapsen kehitykseen ovat hyvin moninaisia ja riippuvat monesta seikasta, kuten lapsen persoonasta, väkivallan vakavuudesta sekä perheolosuhteista. Henkinen väkivalta nousi selvästi yleisimmäksi väkivallan muodoksi. Väkivallan seurauksena lapselle aiheutuu fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista haittaa. Tuloksissa näkyi, että tällä hetkellä tiedonpuute on suurin ongelma väkivallan ennaltaehkäisyssä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat vanhempien kokemukset vauvauinnista. Tutkimus toteutettiin Hämeenlinnan uimahallissa, jossa tutkittavina oli Hämeenlinnan Uimaseura ry:n järjestämässä vauvauinnissa käyvät vauvat ja heidän vanhemmat. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää vauvauintia, jotta se vastaisi paremmin perheiden tarpeisiin. Teoreettisena pohjana tutkimuksessa olivat aikaisemmat tutkimukset vauvauinnista, kirjallisuus vauvauinnista sekä alle 1-vuotiaan lapsen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehittyminen. Tutkimus oli kvalitatiivinen, jossa käytettiin apuna kvantitatiivisen tutkimuksen analyysimenetelmiä. Tutkimusaineisto hankittiin kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin kaikille syksyllä 2014 kurssilla käyneille vauvauimareiden vanhemmille. Analyysinä tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisältöanalyysiä. Vauvauinnin koettiin heti vaikuttaneen lapsen kehitykseen ja perheen välisiin siteisiin. Vauvauinnin harjoitteiden uskottiin vaikuttavan myös kotona lapsen oppimiseen leikkien ja laulujen kautta, jotka olivat tulleet tutuksi vauvauinnista. Useimmat vastaajat olivat sitä mieltä, että vesi elementtinä sekä toimintaympäristönä edesauttaa uusille oppimistilanteille. Osalla vanhemmista oli enemmän kokemusta, mikä näkyi tutkimustuloksissa aineiston määränä sekä vanhempien laajempana kokemuksena vauvauinnista. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että monet vanhemmat kokivat vauvauinnin vaikuttaneen positiivisesti lapsen kasvuun ja uskoivat tämän vaikuttavan kehitykseen sekä vesiturvallisuuteen myös myöhemmässä ikävaiheessa. Kaiken kaikkiaan vanhemmat kuitenkin olivat sitä mieltä, että vauvauinti on iloinen koko perheen yhteinen harrastus.
Opinnäytetyömme aiheena on liikunnan vuosisuunnitelma ja työkalupakki sen käyttöön Sorvankaaren päiväkodille. Opinnäytetyö on tehty Sorvankaaren päiväkodin toiveet ja tarpeet huomioon ottaen ja se on tarkoitus ottaa ryhmien käyttöön mahdollisimman pian. Opinnäytetyön tarkoitus on lisätä päiväkodin työntekijöiden tietoisuutta liikuntakasvatuksesta sekä antaa heille työkaluja toteuttaa liikuntakasvatusta laadullisesti ja tavoitteellisesti. Työn tarkoitus on auttaa niin vasta valmistuneita kuin alalla jo pidempään työskennelleitäkin. Liikunnan vuosisuunnitelmaa tulee koko päiväkodin käyttöön, jossa jokainen ryhmä voi itse muokata ja suunnitella suunnitelman käyttöä ryhmälleen sopivaksi. Opinnäytetyömme koostuu teoriaosuudesta sekä liikunnan vuosisuunnitelmasta ja siihen kuuluvasta työkalupakista. Opinnäytetyön teoria muodostuu seuraavista aiheista: liikunta osana varhaiskasvatusta, liikunnan merkitys lapsen kehityksessä, päivähoitoikäinen lapsi liikkujana sekä liikuntakasvatuksen suunnittelu ja toteutus. Liikunnan vuosisuunnitelman sisällön lähtökohtana ovat teemat, joita on useampi joka kuukaudelle.
Lapsi oppii ensimmäisenä elinvuotenaan enemmän kuin koskaan myöhemmin vastaavana ajanjaksona. Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti omaan tahtiinsa ja jonkin yksittäisen taidon myöhäinen oppiminen saattaakin osoittautua täysin normaaliksi. Lapsen tulisi saada tutustua rauhassa ympäristöönsä sekä kokeilla ja harjoitella taitojaan vapaasti. Seinäjoen Törnävän neuvolassa terveydenhoitajat ovat huomanneet, että van-hempien ylisuojelevaisuus lapsiaan kohtaan on yleistynyt ja samalla lapsen hoitoa helpottavien tarvikkeiden käyttö on lisääntynyt. Tämän seurauksena lapset saattavat viettää pitkiäkin aikoja passivoivissa istuimissa kuten babysittereissä eivätkä välttämättä saa tarpeeksi virikkeitä ja kokemuksia ympäristöstään. Vaikka ulkoisilla toimenpiteillä ei juuri pystytä lapsen kehitystä nopeuttamaan, voivat puutteelliset ympäristötekijät sitä hidastaa. Lapsen sensomotorisen kehityksen tukemisella tarkoitetaan lapsen normaalia päivittäistä hoitoa ja aktiivista kanssakäymistä lapsen kanssa. Opinnäytetyömme tarkoituksena on lisätä vanhempien tietoa alle yksivuotiaan lapsen sensomotorisesta kehityksestä sekä tarjota erilaisia keinoja lapsen monipuoliseen käsittelyyn ja aktivoimiseen sensomotorista kehitystä tukevalla tavalla. Opinnäytetyömme tavoitteena on luoda opaslehtinen alle yksivuotiaan lapsen vanhemmille lapsen sensomotorisesta kehityksestä sekä sen tukemisesta kotona.
Rantanen, Maria. Hevosharrastuksen yhteys lapsen hyvinvointiin vanhempien näkökulmasta. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2011, 61 s., 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus Opinnäytetyö käsittelee hevosharrastuksen vaikutusta ja yhteyttä lapsen hyvin-vointiin vanhempien sekä opinnäytetyön tekijän näkökulmasta. Työ käsittelee myös hevosharrastusta lapsen hyvinvoinnin kehittäjänä ja tukijana. Lisäksi tavoitteena oli tuoda esille kokemuksia ratsastuksen ja hevosen läsnäolon vaikutuksista lapseen. Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin havaintojen ja haastattelujen perusteella. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällön-analyysia. Tutkimuksen tulkinnassa käytettiin päättelyssä induktiivista käsittelytapaa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat neljä 2–8-vuotiasta lasta sekä heidän vanhempansa. Tutkimus toteutettiin ajalla huhtikuu 2010 helmikuu 2011. Tutkimuksen tuloksena havaittiin ensisijaisesti hevosharrastuksen vaikutus lapsen fyysisen ja motorisen kehityksen edistymiseen. Kehityksen edistyminen oli yhteydessä harrastuskertojen määrään ja lapsen omaan innostuneisuuteen. Tuloksista ilmeni myös sosiaalisen kehityksen edistyminen. Pääosin hevosharrastus oli vaikuttanut positiivisesti lapsen hyvinvointiin. Tutkimuksen tuloksista havaittiin myös, että lapsen iällä, jolloin hevosharrastus aloitetaan, voi olla merkitystä. Mahdollista alaikärajaa oli kuitenkin vaikea mää-rittää, mutta tutkimuksen tuloksia vertailtaessa todennäköiseltä tuntui, että alle neljävuotias lapsi oli liian nuori saamaan samanlaisia positiivisia vaikutuksia hevosharrastuksesta kuin vanhempi lapsi. Asiasanat: lapset, hyvinvointi, lasten kehitys, harrastukset, vanhemmuus, hevonen, ratsastus, hevosurheilu
Tämä opinnäytetyö toteutettiin projektina yhteistyössä Ruununmyllyn päiväkodin kanssa. Projektin tavoitteena oli antaa lisätietoa henkilökunnalle lapsen motoristen taitojen arvioinnista. Lisäksi haluttiin selvittää, onko motoriikkaan liittyvillä koulutuksilla kysyntää jatkossa. Koulutus sisälsi kaksi luentoa lapsen normaalista motorisesta kehityksestä, motorisen kehityksen häiriöistä ja motoristen taitojen arvioinnista. Koulutukseen osallistui sekä lastentarhanopettajia että päivähoitajia. Ensimmäiseen luento-osuuteen osallistui 17 henkilöä ja toiseen 16 henkilöä. Normaalia motorista kehitystä tarkasteltiin kahdesta kuuteen ikävuoteen asti. Käsiteltäviksi motorisen kehityksen viivästymistä aiheuttaviksi häiriöiksi valikoituivat kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja sensorisen integraation häiriö. Toista luentoa varten kuvattiin opetusmateriaaliksi Jorvin karkeamotorinen testi 5-vuotiaille. Koulutuksen vaikuttavuutta kartoitettiin palautelomakkeella. Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee motorista kehitystä yleisellä tasolla, lapsen motorista kehitystä kahdesta kuuteen ikävuoteen asti ja motorista kehitystä hidastavia häiriöitä. Motorisen kehityksen arviointia käsitellään Jorvin karkeamotorisen testin avulla. Suurin osa henkilökunnasta koki saaneensa koulutuksesta eväitä lapsen motorisen kehityksen arviointiin. Osallistujista enemmistö oli ainakin osittain sitä mieltä, että koulutukselle lapsen motorisista taidoista olisi jatkossa tarvetta. Päiväkodit ovat varteen otettavia paikkoja uusien projektien yhteistyökumppaneiksi. Tulevissa opinnäytetöissä käytännönläheisyyttä projekteihin voisi tuoda esimerkiksi lapsen kokonaisvaltaista kehitystä tukevan liikunnan avulla.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa Savonlinnan perhepalvelukeskukselle ns. terapiamatto/ seinätekstiili, jota toimeksiantaja pystyisi hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti ja joka toisi uusia ulottuvuuksia kaikkien perhepalvelukeskuksen työntekijöiden käyttöön. Tekstiilissä oli tarkoituksena hyödyntää värejä ja erilaisia pintoja, koska osa lapsista aistii omaa ympäristöään koskettelemalla. Suunnittelua varten perehdyin lasten psykiatriaan sekä lasten kehitysvaiheisiin, taideterapiaan ja värien ja muotojen teoriaan. Tarinamaton materiaaliksi valitsin villan, koska se on materiaalina minulle uusi. Lisäksi siinä kiehtoi se, että se on tänä päivänä moderni ja kuitenkin samalla ekologinen materiaali. Tutkimusmenetelmäksi valitsin havainnoinnin, koska se on lasten kanssa työskennellessä helppo ja hyvä tapa saada informaatiota. Valmistin tutkimustilanteeseen villasta koetilkkuja, seitsemän väritilkkua ja viisi erilaista pintaa. Tutkimuksessa lapset tekivät lehtikuvista kuvakollaaseja väreistä ja pinnoista sen mukaan, mitä heille tuli kyseisestä koetilkusta mieleen. Tuloksia analysoidessani vertasin tutkimusaineistoa teoriaan ja mietin onko lasten mielipiteet yhteneviä teorian kanssa vai ei. Tämän jälkeen läksin luonnostelmaan maton aihetta ja toimeksiantajan palautteen mukaan tein tarvittavia muutoksia. Kun työn lopullisesta mallista oli päätetty, lähdin hakemaan siihen värejä tulosten pohjalta. Yritin poimia mukaan sellaisia värejä ja pintoja jotka ovat herättäneet lapsissa erilaisia tuntemuksia. Valmista työtä arvioin soveltaen Koskennurmi- Sivosen vaatesuunnittelun kehysmallin eli TIEmallin mukaan. Työssä toteutuivat toimivuuden, ilmaisevuuden ja esteettisyyden osa-alueiden vaatimukset ja tarinamatosta tuli toimiva ja tasapainoinen kokonaisuus.
Kuvitteellinen leikki on tärkeä osa lapsen kehitystä. Kuvitteellinen leikki vaikuttaa kehityksen kaikkiin osa-alueisiin. Sen vaatimia toiminnallisia osatekijöitä ovat kognitiiviset, sosiaaliset ja emotionaaliset taidot. Leikkiessään kuvitteellista leikkiä muiden lasten kanssa lapset käyvät läpi elämän sosiaalisia rooleja, ja tulevat sitä kautta tietoiseksi käyttäytymisen normeista ja säännöistä. Kuvitteellinen leikki mahdollistaa lasta toimimaan erilaisissa tilanteissa. Lapsi oppii pois itsekeskeisestä ajattelusta, huomioimaan ympäristön ja ymmärtämään muiden näkökulmia asioihin. Kuvitteellisen leikin arvioinnin kautta saadaan kattavaa kokonaistietoa lapsen kehityksestä. Kun toimintaterapeutti arvioi lapsen toimintaa, täytyy määrittää, ovatko toiminnan rajoitteet riippuvaisia ensisijaisesti lapsen sisäisistä kyvyistä vai ulkoisista ympäristön tekijöistä. Toimintaterapeutti aloittaa lapsen arvioinnin ottamalla selvää lapsen osallistumisen tasoista päivittäisissä toiminnoissa perheen, ikätovereiden tai muiden henkilöiden kanssa. Hyvä toimintaterapian arviointikäytäntö ottaa huomioon lapsen yksilölliset arjen tarpeet ja on perhekeskeistä. Lapsi perheineen ja toimintaterapeutti ovat kumppanuussuhteessa toimintaterapiaprosessin eri vaiheissa. Tämän laadullisen tutkimuksen tehtävänä on kuvata toimintaterapeutin kokemuksia kuvitteellisen leikin arvioinnin merkityksestä sekä perheen ja kehitysvammaisuuden erityispiirteiden huomioonottamisesta kuvitteellisen leikin arvioinnissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista tietoa toimintaterapeutti saa arvioidessaan lapsen kuvitteellista leikkiä SIP-DC-arviointimenetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla toimintaterapeuttia. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta kuvitteellisen leikin arvioinnin olevan tärkeä osa arviointiprosessia lasten toimintaterapiassa. Tutkimusaineistossa tuli esille se, kuinka leikki tuo hyvin esille lapsen luontaiset kyvyt ja tavan toimia. Yksi tärkeimmistä tutkimustuloksista nousseista seikoista on, että odotukset lapsen toimintaa kohtaan ovat realistiset. On siis tärkeää, että lapselta ei odoteta liikaa eikä liian vähän niin arviointitilanteessa kuin arjessakaan. Lapsen leikin toiminnallinen taso on aina huomioitava arvioinnissa. Tutkimustuloksissa korostui lapsen lähipiirin merkitys; on tärkeää, että lapsen vanhemmat saadaan mukaan terapiaprosessiin, jotta taitojen siirtyminen arkeen mahdollistuu. Tällaisesta tutkimuksesta hyötyvät toimintaterapeuttien lisäksi myös sosiaali- ja terveysalan opiskelijat sekä vanhemmat, joiden lapsilla on kehityshaasteita kuvitteellisessa leikissä.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla leikki-ikäisten lasten ilonaiheita sairaalassa ja saada selville lasten toiveita viihtyvyyden ylläpitämiseksi. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa siitä, mitkä asiat tuovat lapsille iloa ja positiivisia kokemuksia sairaalassa ollessa, sillä positiiviset kokemukset ovat tärkeitä, jotta sairaalassaoloaika olisi lapsille mieluista. Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Keräsimme tutkimusaineiston teemahaastattelumenetelmällä sekä havainnoimalla lapsia haastattelun aikana. Aineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan lasten sisätautiosastolla 62/II. Tiedonantajina toimi viisi 4–6-vuotiasta lasta. Osasto 62/II henkilökunnan avulla valitsimme haastateltavat, ja haastattelut tapahtuivat osastolla huhti-toukokuussa 2012. Analysoimme aineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla. Työmme on aineistolähtöinen eli induktiivinen. Tutkimustulosten mukaan leikki-ikäisille lapsille tärkeintä sairaalassa on erilaiset lelut. Heille tulee tarjota iänmukaisia virikkeitä. Sairaalassa ollessaan lapset tarvitsevat vanhempien ja sisarusten läsnäoloa, koska sillä on iso merkitys lapsen viihtymiseen. Sairaalaklovnien vierailut osastolla olivat lähes kaikkien lasten mielestä mukavia. Tutkimuksen avulla saimme tietoa myös leikki-ikäisten lasten toiveista viihtyvyyden ylläpitämiseksi. Tutkimustulostemme avulla hoitohenkilökunta pystyy kehittämään hoitotyötä ja lisäämään lasten viihtyvyyttä osastolla. Hoitohenkilökunta ja hoitotyön opiskelijat voivat vahvistaa tulosten avulla ammatillisia valmiuksiaan työskennellä leikki-ikäisten lasten kanssa. Hoitohenkilökunta pystyy eläytymään lasten kokemusmaailmaan, kun he tietävät, mitä lapset tarvitsevat viihtyvyyden parantamiseksi. Leikki-ikäisten lasten ilonaiheita on tutkittu vähän. Jatkossa voisi tutkia laajemmin leikki-ikäisten lasten viihtyvyyttä sairaalassa. Koemme tarpeelliseksi tutkia jatkossa myös hoitajien vaikutusta lasten viihtyvyyteen, sillä se ei tullut esille tutkimuksessamme.
Tänä päivänä puhutaan paljon lasten vähentyneestä liikunnasta. Lapset eivät liiku päivittäin valtakunnallisten liikuntasuositusten mukaisesti. Lasten liikunta on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä liikunnalla on huomattava vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Lasten vanhempien lisäksi varhaiskasvattajilla on suuri rooli lasten päivittäisen liikunnan toteuttamisessa ja liikuntainnostuksen muodostamisessa. Varhaislapsuudessa saadut positiiviset liikuntakokemukset vaikuttavat siihen, että liikunnasta muodostuu olennainen osa elämää. Opinnäytetyöni tutkimusympäristöinä toimivat Keravan yksityiset liikuntapäiväkodit Kieppi ja Pomppu. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat päiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmissa esitetyt liikuntakasvatustavoitteet. Opinnäytetyöni päätutkimuskysymys on, kuinka liikuntapäiväkotien liikuntakasvatustavoitteet toteutuvat. Alatutkimuskysymykset ovat: kuinka päiväkotien liikuntakasvatus vaikuttaa lasten kehitykseen, kuinka päiväkotien työntekijät toteuttavat liikuntakasvatustavoitteita ja kuinka työntekijät kehittäisivät päiväkotien liikuntakasvatusta. Opinnäytetyön teoriaosuuden aluksi esitellään tutkimusympäristöinä toimivat päiväkodit. Lisäksi teoreettisena viitekehyksenä käsitellään liikuntakasvatusta ja sen tavoitteita, lapsilähtöisyyttä, lasten kehitystä sekä varhaiskasvattajien toimintaa. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelminä on käytetty teemahaastattelua ja havainnointia. Haastatellut henkilöt ovat päiväkotien työntekijöitä ja havainnointikerrat tapahtuivat päiväkotien liikuntatuokioilla. Haastatteluista ja havainnoinneista saatua aineistoa analysoimalla on pyritty vastaamaan opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Verrattaessa saatuja tutkimustuloksia päiväkotien liikuntakasvatustavoitteisiin on nähtävissä, että liikuntakasvatustavoitteet toteutuvat hyvin. Päiväkodeissa noudatetaan kuukausittaista liikuntasuunnitelmaa ja sen mukaan eteneminen toteuttaa väistämättä liikuntakasvatukselle asetettuja tavoitteita. Tulokset myös osoittavat, että päiväkodin runsaalla liikunnalla on selkeä merkitys lasten kasvuun ja kehitykseen. Tuloksissa painottui kehityksen kokonaisvaltaisuus. Lisäksi tuloksista ilmenee, että päiväkodin työntekijöillä on monia tapoja toteuttaa liikuntakasvatusta ja heidän tavoitteenaan on tarjota lapsille monipuolista ja mielekästä liikuntaa. Työntekijöiden esille nostamat liikuntakasvatuksen kehitysehdotukset liittyivät muun muassa suunnittelemattoman liikunnan lisäämiseen, ulkoiluun, liikuntavälineiden hyödyntämiseen ja koulutuksiin panostamiseen.
TIIVISTELMÄ Jenni Lampinen & Mari Ojamaa. Opasvihko pienipainoisen lapsen vanhemmille. Lahti, syksy 2009. Opinnäytetyö 65 s., 1 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveys-ala, hoitotyönkoulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumis-vaihto-ehto, sairaanhoitaja (AMK), sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus (diakonissa). Suomessa 2007 syntyneistä vastasyntyneistä noin 4,5 % oli pienipainoisia. Pienipainoisella lapsella tarkoitetaan lasta, jonka syntymäpaino on alle 2500g. Pienipainoinen lapsi ei välttämättä ole keskonen. Lapset ovat voineet syntyä raskausviikkoihin nähden pienipainoisina laskettuna aikana. Tämän takia pienipainoisella lapsella ei välttämättä ole ennenaikaisuuden tuomia on-gelmia. Hanke on toteutettu yhteistyössä Hämeenlinnan neuvolan terveydenhoitaja kanssa. Tämän hankkeen tarkoituksena oli toteuttaa opasvihko pienipainoisen lapsen vanhemmille. Opasvihkon tavoitteena oli lisätä vanhempien tietoisuutta arjesta pienipainoisen lapsen kanssa. Koko työn tarkoituksena oli lisätä hoitoalan ammattilaisten teoriatietoa pieni-painoisuudesta sekä siihen liittyvistä asioista. Lisäämällä teoriatietoa hoitoalan ammattilaisille vanhempien ohjaus ja tukeminen helpottuu. Tutkimusten mukaan pienipainoisten lasten vanhemmat ovat saaneet puutteellista tietoa lapsen kas-vusta ja kehityksestä neuvolan henkilökunnalta. Hankkeen tuotoksena syntyi A5:n kokoinen opasvihko, jonka teimme sähköi-seksi versioksi työn liitteeksi. Opasvihkosta löytyy tietoa pienipainoisen lapsen arjesta, ravinnosta ja kehityksestä. Opasvihkossa on kerrottu varhaisesta vuo-rovaikutuksesta ja mahdollisista pienipainoisuuden tuomista ongelmista. Työstä löytyy vanhemmille Internet osoitteita, joista vanhemmat voivat hakea tietoa ja vertaistukea. Asiasanat: Neuvonta, paino, vastasyntyneet, lastenneuvolat, lasten kehitys, oppaat.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erään ensikotiyhdistyksen avopalvelumuotoisen päiväryhmän roolia pienen lapsen kehityksen erityisessä tukemisessa. Tavoitteena oli kuvailla päiväryhmätoiminnan monimuotoisia työtapoja ja ymmärtää niiden merkitys pienen lapsen kehityksen tukemiselle. Aineisto kerättiin haastattelemalla päiväryhmän ohjaajia ja ryhmään osallistuneita äitejä. Päiväryhmätoiminnan merkitystä tarkasteltiin tässä tutkimuksessa näin ollen sekä työntekijän että asiakkaan näkökulmasta. Tavoitteena oli saavuttaa monipuolista tietoa niistä erityisen tuen muodoista, joiden nähtiin edistävän pienen lapsen tervettä kasvua ja kehitystä päiväryhmäkontekstissa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla korostaen empiiristä tietoa ja peilaten tutkimustuloksia teoriatietoon. Ohjaajien ja äitien kokemukset jakautuivat seuraavanlaisesti: Äitien näkemyksen mukaan tuki oli ollut ennen kaikkea kokonaisvaltaista ja arjen toimintaan limittyvää. Äidit kertoivat saaneensa itse tukea omaan käytökseensä vanhempana, mutta mainitsivat myös lapsen saaneen muun muassa kannustusta ja rohkaisua sosiaalisten ja motoristen taitojen harjoitteluun sekä tukea turvallisen kiintymyssuhteen muodostamiseen. Lisäksi äidit nostivat esille perheen voimavaroja tukevan toiminnan. Ohjaajien vastauksissa korostui toisaalta päiväryhmän rakenteellinen tuki sekä toisaalta ohjaajien tarjoama ohjaus, keskustelutuki ja mallintaminen. Keskeisiksi teemoiksi tutkimustuloksissa nousivat lapsen saama erityinen tuki vanhemmuudessa kasvamisen kautta, ympäristötekijöiden kautta sekä lapsen omien kehityksellisten tarpeiden kautta. Tuki kohdistui lapseen joko suoraan tai välillisesti, ja se ilmeni sekä ohjaajien toiminnassa että päiväryhmän rakenteissa.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten lemmikkieläimet voivat olla tukena lapsen kehityksessä. Tutkimuksen päätavoitteena oli saada tietoa leikki-ikäisten lasten vanhemmilta lemmikkieläinten vaikutuksesta lapsen kehitykseen sekä selvittää, millä tavoin he sen kokevat. Tarkastelen tutkimuksessani lemmikkieläinten ja lasten suhdetta, ja miten heidän yhdessäolo voi vaikuttaa lapsen kehitykseen. Työn teoreettisessa osassa käsittelen lapsen kehitystä niillä osa-alueilla joihin lemmikkieläimillä on mahdollisuus vaikuttaa. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Aineisto tutkimukseeni on kerätty alle kouluikäisten lasten vanhemmilta, joilla perheessä on lemmikkieläimiä. Lisäksi aineistoa sain kahdelta perhepäivähoitajalta, joiden kotona on lemmikkieläimiä hoitolasten kanssa päivittäisissä toiminnoissa mukana. Aineiston keruun toteutin kyselylomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lasten vanhemmat olivat vakuuttuneita lemmik-kieläinten vaikutuksista lapsen kehitykseen eri osa-alueilla. He kokivat lemmik-kieläinten osallisuuden kehittävän mm. lapsen sosiaalisia taitoja, psyykkistä kehi-tystä, itsetuntoa ja vastuullisuutta sekä auttavan lapsen ilmaisemaan tunteitaan.
Opinnäytetyömme käsittelee Pienperheyhdistyksen Mummila- toimintaa. Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää Mummila- toiminnassa mukana olevien toimintaan lähtemisen syitä ja heidän näkemyksiään toiminnan vaikutuksesta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Aiheemme kautta Mummila- toiminta voi kehittää toimintaansa vastaamaan paremmin ihmisten tarpeisiin. Opinnäytetyömme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkielma. Teoreettinen viitekehyksemme muodostuu lapsen kasvusta ja kehityksestä, kasvatuskumppanuudesta ja vapaaehtoistoiminnasta. Kasvatuskumppanuusosion alla käsittelemme tarkemmin isovanhemmuutta ja kummiutta. Tutkimusmenetelmänä käytimme yksilöhaastatteluja teemahaastattelun muodossa. Haastattelimme yhteensä neljää henkilöä: kahta kummimummia ja kahta toiminnassa mukana olevaa äitiä. Tavoitteenamme oli selvittää haastattelujen avulla miksi ihmiset lähtevät toimintaan mukaan ja kuinka he näkevät toiminnan tukevan lapsen kasvua ja kehitystä. Pyrimme myös saamaan selville Mummila- toiminnan kehittämiskohteita ja tulevaisuuden tarpeita. Tärkeimpinä tuloksina haastatteluaineistosta nousi esille, että Mummila- toimintaan mukaan lähtemisen syinä olivat elämäntilanteen muutos sekä halu kolmen sukupolven yhteistyöhön. Haastateltavat näkivät toiminnan positiivisena asiana lapsen kasvulle ja kehitykselle. Erityisesti normaalin arjen kokemuksien jakaminen yhdessä kummimummin kanssa nähtiin tärkeänä. Haastetta suhteeseen haastateltavien mukaan toi tapaamisen kertojen väheneminen lapsen ja kummimummin välillä. Tärkeää kuitenkin haastateltavien mukaan on, että kummimummit ovat edelleen mukana lasten elämässä. Opinnäytetyömme pohjalta Mummila- toiminnan kehittämisessä tuli esille toiminnan monipuolistaminen, tiedottamisen lisääminen ja kokopäiväisen työntekijän saaminen toiminnan kehittämiseksi.