Kaikki aineistot
Lisää
During spring term 2021 I had two exhibitions in Helsinki, Finland, that were part of my practical MFA thesis work and were held in spaces run by the University of the Arts Helsinki: Exhibition Laboratory on Pursimiehenkatu, and Project Room on Lönnrotinkatu. The first exhibition was part of the annual Academy of Arts event ‘Kuvan Kevät’ where participating students exhibit their final thesis work. Second part of my thesis was titled ‘Excavations’ and it was the first exhibition to be held at Project Room the following week after the closing of ‘Kuvan Kevät 2021’. The exhibitions followed a relatively similar path during the process of making the works. I considered them as part of a narrative, as they were materially and conceptually linked. All of the works exhibited were produced for these exhibitions. At the core of these exhibitions was my interest in working with recycled wine bottle stoppers and textiles. Using these as the main materials, I produced a series of sculptures and textile works with the latter having the potential of functioning both as a wall hanging and a wearable item. Inspiration for using these materials stemmed from an autobiographical narrative, which also functioned as an inspiration for the work in general. My interest working with cork stoppers initially began around the time of my BA studies. I found the material intriguing, as it is relatively unseen in the context of contemporary art. Working with cork introduced me to a new type of approach in making art that I had not experienced before. Inspired by my travels and living outside of my native Finland over the span of two decades, I wanted to create work and solve issues related to nomadic concepts. Working with cork and textiles catered for this, as the actual working processes required very few other materials and tools, such as glue or a sewing machine.
Opinnäytteeni koostui kahdesta osasta, julkisesta taiteellisesta osasta ja tästä Opinnäytteen kirjallisesta. Opinnäytteeni taiteellisen osan ohjaajina olivat kuvanveistäjä Radoslaw Gryta ja Marjukka Korhonen. Metsättäret teossarjani koostui neljästä eri hahmosta, jotka kaikki olivat figuratiivisia tulkintoja luonnon eri osa-alueista. Hahmoistani tuli suurehkoja. Ne ovat kaikki ihmisen mitoissa. Kaikki veistämään hahmot sisältävät kiveä ja puuta. Vartalo osa on veistetty puusta ja päät kivestä. Kolmella hahmolla vartalo on veistetty kuusesta ja yhdellä lehtipuusta. Kivet ovat kahdella marmoria ja kahdella muulla kalkkikiveä. Kolmella hahmoistani on abstraktimpi osa pään jatkeena, joka on veistetty mustasta Loimaan kiven graniitista. Hahmoni ovat ottaneet vaikutteita suomalaisesta ja Egyptiläisessä mytologiasta, mutta moderneilla piirteillä. Hahmot 3ivät ole realistisia, vaan enemmänkin hahmoja, joilla on kasvimaisia piirteitä. Ensimmäinen hahmoni kuvaa kesää, kukintoa, keskipäivää ja tulta. Se sai nimen Keskipäivän kukinto. Se on istuva hahmo, jonka ympärillä kasvavat kukkaset. Toinen hahmoistani Kuvaa talvea, synkkyyttä, vettä ja yötä, tämän risti Yö merellä nimellä. Se on hahmoista tummin ja seisovassa asennossa. Jalkoina tällä hahmolla on lumiset pilarit ja se on kesää abstraktimpi. Toinen abstraktimpi teokseni on syksyä, ilmaa, iltaa ja seisahtuneisuutta kuvaava hahmoni. Nimesin tämän sarjastani Iltaiseksi Usvaksi. Hahmoon on pyritty ikuistamaan utuisuuden tuntua ja satumaisen liikkeen rakennetta kehoon. Neljäs hahmo kuvaa maata, kevättä, aamua ja siinä samassa uuden alkua. Hahmon ympärillä on eläin hahmoja ja siihen on upotettu oksia. Hahmoni asettelin näyttelyssä ympyrä muodostelmaan ja ne olivat nähtävillä Kuvankevät näyttelyssä Kuvatilassa kuvataideakatemialla. Näyttelyn kokonaisesillepanosta vastasi Harri Monni. Kirjallisessa olen kolmen ensimmäisen luvun aikana keskittynyt kertomaan aihe alueestani. Ensimmäinen luku käsittelee aluksi omaa suhdettani luontoon, josta jatkan kertomalla luonnon tarpeellisuudesta ihmiselle. Kerron myös mitä pahaa ihminen on aiheuttanut luomakunnalle. Samassa luvussa keskityn myös alaotsikolla kertomaan muista taiteilijoista, jotka ovat innostuneet kuvaamaan luontoa ja miksi luonto on merkittävä kuvauskohde edelleen nykytaiteilijalle. Toisessa ja kolmannessa luvussa keskityn kertomaan, mikä johdatti minut toteuttamaan nimenomaan tämän teoskokonaisuuden. Kerron luonnosvaiheen merkityksestä työhöni ja keskityn puhumaan miksi halusin käyttää juuri näitä materiaaleja. Nämä luvut johdattavat lukijaa ymmärtämään, että luonto suhde on läsnä koko työskentelyvaiheeni ajan.
Tämän maisterin opinnäytteen kirjallinen osa käsittelee kudonnan ja kävelyn työskentelyä vuosina 2016–2018, jolloin valmistin teoksia kolmeen näyttelyyn. Näyttelyt pidettiin Turussa (Raatihuoneen galleriassa), Helsingissä (Exhibition Laboratoryssa), ja Vilnassa (Artifex Textiles Galerijassa) keväällä ja kesällä 2018. Työskentelyni on prosessikeskeistä, teos rakentuu ja tulee ”käsitettäväksi” tilasta käsin, lähellä olevien materiaalien kanssa. Käsillä työskentely, ulkona liikkuminen tai kävely tiettyjen sääntöjen mukaan toistuu töissäni. Työskentelyssäni olen pohtinut olemista, läsnäoloa ja jälkeä ajattelemalla kirjoitusta, liikettä ja materiaalista prosessia toisiinsa suhteessa ja näissä suhteissa erottuen. Teoksiani olen pohtinut kiintymisen ja matkalla olon näkökulmasta. Kiintymisen kautta läsnäolevana koettua olemista voi ajatella ajallisuutena, joka eriytyy ”erojen leikissä”. Läsnäolon poistuessa tilanne tulee huomatuksi, jolloin eriytyneiksi koettuja ”ruumiin osia” voidaan yhdistää toisiinsa. Teosprosessin ensimmäisessä näyttelyssä ”Maateitse”, 2018, oli Vanhan Raatihuoneen galleriassa esillä kaksi Vilnassa valmistunutta kudottua työtä, joiden materiaaleina olivat villa ja pellava. Käsittelin työssä kudonnan rajautumisen, jännittymisen, irtoamisen ja siinä vietetyn jaksottuvan ajan prosessia, jonka aikana matkustin Jerusalemiin. Jerusalemissa kudoin vyömäisen rinkulan, johon laskin kaupungissa käveltyjen askeleiden määriä. Voi ajatella, että askeleet kaupungilla olivat kudontalaitteen ”polkuset” jaloille, joita ajan ja matkan päästä keräsin lähemmäksi toisiaan. Näyttelyprosessin aikana aloitin myös kävelyt havunneuloja kanssa, ja joiden avulla saatoin merkitä askeleitani ja muutosta matkalla. Helsingissä Kuvan keväässä kävelin Jerusalemin vyön kanssa näyttelytilaan, jonne asetin toisen kasan havuja. Näyttelyssä oli esillä myös virkattu astia, johon olin laskenut (virkaten) erään sähköpostiketjun sanoja. Virkkasin vanhasta tyynynpäällisestä pureskelluille havuille alustan, jonka laskin lopun purettavan kankaan päälle. Helsingissä valmistin villasta vielä yhden teoksen, joka tuli esille Vilnaan. Kolmen näyttelyn prosessi on ollut minulle haastava ja opettavainen. Moni teoksia koskeva ajatus on jäsentynyt vasta julkisten esiintymisten jälkeen. On ollut mielenkiintoista pohtia töitäni suhteessa työskentelyyni nyt myös siinä, mitä tämä kirjoitusprosessi on avannut.
Kirjallinen opinnäytetyö on kurkkaus kokemuksiini ja mielikuviini. Tekstit olen koonnut muistiinpanoista ja pienistä kirjoitelmista elämästäni täällä Kreetalla. Tapahtumat ovat kirjoitettu joulukuu 2013- maaliskuu 2014 väliseltä ajalta, jolloin tein myös lopputyöveistoksia. Noina muutamina kuukausina tapahtui paljon erilaisia pieniä suuria asioita luonnossa, eläimissä ja elämässäni ylipäätään. Ne ovat pysäyttäneet minut hetkiksi tai laittaneet miettimään asioita, mitkä ovat tuntuneet aiemmin itsestäänselvyyksiltä. Täällä Kreetalla talvi on uuden alkua ja koko ympäristö pursuaa energiaa, kaikki eläimet odottavat jälkikasvua ja hedelmät odottavat noukkijaansa. Kokonaisuus kokemuksien kirjosta ja tunteisiin vaikuttavista hetkistä oli haastava saada samoihin kansiin, ajattelenkin että ne on itse elettävä ja koettava paikanpäällä. Kirjoitukset ovat kurkkaus tilanteisiin, mielikuviin ja luonnon kuvailuun. Ihanat ihmiset, mahtava luonto ja mielenkiintoiset hetket halusivat tulla sanoiksi lukijalle.
Forest, the landscape of my mind - thesis examined the significance of the forest from several different perspectives. The written section discussed the state of Finland's forests, deforestation and people's stance on forests. Thesis examined people's attitudes towards deforestation in Finland. The thesis also examined the use of wood as a material in art. The artistic work consists of tree stumps. The artistic part of the thesis imitates the atmosphere after deforestation through audiovisual medium. The artistic production as a whole was an installation consisting of dry stumps of wood and a recording playing at the museum. The recording was an interview in which a person talked about their own experience with forest logging. The subject of the thesis evoked many emotions and opinions about deforestation. The most important conclusion in the thesis was to tell the story of the former forest.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli valaista taiteellisen työskentelyni taustalla olevia ideoita ja vaikuttimia. Selitän, miten siirrän mielikuviani teoksen muotoon. Kerron, mitkä asiat innoittavat minua. Havainnollistan teosteni syntyä proosallisten tarinoiden avulla. Kerron tärkeästä inspiraation lähteestäni, ylevän käsitteestä, josta käytän myös nimiä haltioituminen ja hurmos.
Opinnäytetyön taiteellinen osio A preparation for a journey on eri materiaaleista valmistetuista elementeistä rakennettu installaatio. Installaation pyrkimyksenä oli luoda yhtä aikaa sekä tila että tapahtuma. Materiaalivalinnat ja työstömenetelmät olivat tärkeä osa installaation teemojen käsittelyssä. Kaikki installaation materiaalit ovat perinteisiä kuvanveiston materiaaleja. Teoksen yksi tarkoitus on heijastaa tekijän koulutuksessaan oppimia menetelmiä. Eri elementtien työstämisessä ei käytetty lainkaan koneita vaan kaikki tehtiin käsi-työkaluin. Installaation lopullinen kokonaisuus ja esitystapa jätettiin auki näytte-lyn rakentamiseen asti. Kirjallinen osio The Other Voice: A preparation for a journey käy läpi runouden ominaisuuksia, vertailee runoutta ja kuvanveistoa, keskustelee kauneudesta sekä avaa installaation tekemisen lähtökohtia, haasteita ja valintoja. Installaatio on käsitellyt ja muokannut sen taustalla olevat kokemukset ja ajatukset niin pitkälle kuin mahdollista. Se on tekijälleen mielenkiintoinen kokonai-suus, jossa eri elementit yhdessä luovat sekä intiimin ja runollisen että tilallisen ja tarinallisen kokemuksen.
Opinnäytetyössä tuotettiin näyttelytilalähtöisesti käsi-aiheinen veistos, jonka pituus on 2,6 metriä. Teoksen materiaalit ovat läpinäkyvä pvc-muoviletku, kirkas kalastussiima ja kirkas polykarbonaattilevy. Lisäksi työn kirjallisessa osassa kuvattiin teoksen valmistamisprosessia ideoinnista toteutukseen sekä tarkasteltiin intuitiivisesti valittua teoksen aihetta, ihmiskättä ja sen osoittavaa elettä, sekä nykykuvanveiston esimerkkien kautta että runouden ja tieteellisten lähteiden valossa. Kirjallisen osan keskeinen tavoite on ollut tunnistaa selittäviä tekijöitä teoksen intuitiivisesti valitun aiheen takana.
”Baggy dogs” – lopputyöprojektin työskentelypäiväkirjassa käsitellään omakohtaisia kokemuksiani koirista, sekä ihmisten suhtautumista koiriin. Tekstissä syvennytään suhteeseeni edesmenneeseen koiraani ja kuvaillaan lyhyesti koirasta luopumisen tuomaa tuskaa. Päiväkirjassa verrataan entisen ja nykyisen koirani luonteita ja henkilökohtaisen ajatusmallini muuttumista suhteessa koiriin. Työskentelypäiväkirjassa tuodaan esille koirien kasvattamisen epäkohtia ja ihmisten puutteellisia ajatusmalleja koirien ymmärtämisessä. Työskentelypäiväkirjassa pohditaan ajatuksia taiteilijuudesta ja taiteilijan ajatusmaailmasta. Päiväkirjassa käsitellään taiteilijan työskentelyprojektia todenmukaisesti seuraten projektin kulkua, tapahtuneita virheitä sensuroimatta. Tekstissä suunnitellaan opinnäytetyö -projektin materiaalivaihtoehtoja, sekä mahdollisia toteutustapoja ja valumenetelmiä. Työskentelypäiväkirjan lopussa kuvaillaan työn alla olleet teokset ja kerrataan lyhyesti teosten valmistusprosessin vaiheita. Päiväkirja päätetään avajaistapahtumaan ja työn esittämiseen yleisölle.
Tarkastelen taiteellista työskentelyäni kirjailija Torgny Lindgrenin teosten kautta. Niistä on löy-dettävissä neljä työskentelyyni liittyvää teemaa: ruumiillisuus, käsityöläisyys, kadoksissa olemi-nen ja materiaalit. Ruumiillisuudella on suuri merkitys teosteni syntyprosessissa. Fyysinen työs-kentely on keholla ajattelemista. Työskentelyssäni käsityöläisyys ja taiteilijuus elävät harmoni-sessa viha-rakkaussuhteessa. Pronssivalu tuo työskentelyyni vahvan käsityön leiman. Työsken-telyssäni teen kuitenkin pesäeroa käsityöhön, muun muassa rikkomisen ja vääristämisen kaut-ta. Kadoksissa olo ei tarkoita päämäärätöntä toimintaa, vaan on aktiivista etsimistä. Ilman ka-doksissa oloa taiteilijalla tyytyy toistoon. Käytän teoksissani erilaisia esineitä, luonnon muovaamia kappaleita ja eläinten osia. Esineiden muisti on voimakas. Eläinten osat ja esineet edustavat minulle muistia, jolla voi tulkita mennei-syyden kautta nykyaikaa ja tähystää tulevaisuuteen. Käytän teoksissani myös pronssia ja valan teokseni itse. Lindgrenin teoksissa esiintyvät henkilöt eivät ole ammattitaiteilijoita. Joitakin heistä voisi luon-nehtia nykykansantaiteilijoiksi. Vaikka nykykansantaide läheneekin nykytaidetta, näiden kahden lähtökohdat ja tekijöidensä päämäärät eroavat toisistaan. Minua kiehtoo nykykansantaiteessa kutsumus, joka näkyy usein rohkeutena. Vaikka olenkin saanut kuvataiteilijan koulutuksen ja oppia taidemaailmassa toimimisesta, tunnen nykykansantaiteilijoiden tapaan kuuluvani jossain määrin marginaaliin nykytaiteen kentällä. Tähän ovat syynä työskentelytapani ja käyttämäni materiaalit. Taiteen tekemiselle ei voi antaa reseptiä, mutta oma taiteellinen työskentelyni vaatii samalla sekä käsityöläisen kokemusta että kadoksissa oloa. Ajattelu ja käsillä tekeminen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa
Opinnäytetyössäni käyn läpi kuvanveiston prosesseja sekä materiaalien keskinäistä suhdetta toisiinsa nähden. Pyrin selkeällä ja asiapitoisella tavalla perehdyttämään lukijan tapaani työskennellä ja ratkaista vastaantulevia ongelmia aina ensimmäisestä työvaiheesta lopulliseen teokseen asti. Tarkoituksena on avata oman taiteellisen työni perusajatuksia, joiden pohjalle kaikki tekemäni veistotaiteen parissa hyvin pitkälti perustuu.
Kuvataiteen maisterin opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta osasta, joka oli esillä Kuvan Keväässä 2023, ja kirjallisesta osasta, jossa pohdin sekä kohtaamisiani pulujen kanssa että työskentelyprosessiani. Opinnäytetyön taiteellinen osa Lintuperspektiivi käsittää 101 uniikkia, läpivärjätystä betonista valettua luonnollisen kokoista puluveistosta. Niitä oli aseteltu ympäri Kuvataideakatemian rakennusta. Lähes 70 pulua oli esillä kattoterassilla. Lisäksi niitä oli pääsisäänkäynnin päällä ja vieressä, pääportaikossa, Kuva/Tilan seinien sekä toiseen kerrokseen rakennetun väliaikaisen seinärakenteen päällä, Majakaksi kutsutussa vanhassa viljasiilossa ja sinne johtavan sisäänkäynnin päällä. Kirjallisessa osassa käsittelen omien pulukohtaamisteni kautta pulujen ja ihmisten välisiä, nykyään usein hankaliakin suhteita sekä yhteistä historiaamme. Lisäksi koetan selvittää, kuka ruokkii puluja Herttoniemessä. Kuvaan myös työskentelyprosessiani, jossa korostuvat sekä materiaalin että installoinnin merkitys. Materiaalin suhteen minulle on tärkeää toisaalta betonin ja pulujen yhteenkuuluvuus, toisaalta prosessiin liittyvä toisto ja sen variaatiot. Installoinnissa merkitykselliseksi nousee realistisen pulukuvauksen lisäksi teoksen esityspaikan historia ja pulut paitsi teoksen aiheena, myös mahdollisena yleisönä. Pulut kaupunkitilassa ja toisenlajisten kohtaamiseen liittyvät tunteet rinnastuvat mielenkiintoisella tavalla nykykuvanveiston mahdollisuuksiin haastaa tapaamme havaita paikkoja.
Lopputyöni kirjallisessa osiossa kerron, miten olen päätynyt taidekoulutuksen pariin, avaamalla Kankaanpään taidekoulun käyntiäni edeltävää aikaa. Käsittelen myös taiteellisen lopputyöni valmistumisprosessia ja teokseen liittyviä teemoja. Lisäksi kirjoitan suhteestani taiteeseen ja muista opinnäytetyöni aikana heränneistä taiteilijuuteen liittyvistä ajatuksista.
Tämä teksti alkaa minusta ja sisältäpäin kuvatusta yhden päivän läpi kulkevasta tarinasta. Tämä teksti jatkuu rytmitettyyn kuvaelmaan valokuvan ja piirroksen suhteesta, sekä arjen ja mielikuvituksen välisen jännitteen sekä niiden välisistä raoista välkähtelevän mysteerin ihmettelyyn. Tämä teksti siirtyy taiteenolemuksen hahmotelman ja epäilyksen kautta, tunne painotteiseen ajatusvirtamaiseen pohdintaan, kuvan, sanan ja kuvailun epäsuhdasta. Tämä teksti vaihtuu tempoltaan kiihtyvän visuaaliseen, runoa myötäilevään, kuvien, fiktion, kuvailujen, ideoiden ja hahmotelmien, sekamelskaiseen aivomyrskyyn, abstraktilla ekspressiivisellä otteella, kuvatakseen kantaaottavasti maailmantilan ja kollaasin yhteyttä. Tämä teksti siirtyy kriittiseen, digitaalista eteerisyyttä tutkivaan kantaan, jossa hakukoneiden ja internetin kuvahyökyaaltoa hyödyntävässä, omakohtaisessa kokemusperäisessä työtavassa valmistaa taidetta, piilee maailmaa saastuttava koukku. Tämä teksti muuttuu, idean metafyysisen olemuksen idealistisen käsittelyn kautta huomioimaan taiteen fyysisiä elementtejä. Tämä teksti antaa kuvien kuljettaa, tarttumalla niiden heijastamaan materiaan ja peilailemalla kokijan samaistumista, objektin symbolisiin ja fyysisiin piirteisiin. Tämä teksti lähtee ulos luontoon ja pois valkoisen kuution perinteisistä raameista tullakseen kokeneempana takaisin. Tämä teksti esittää näyn ilmestymistä todellisuuteen ja kertoo katoavaisuudesta. Tämä teksti kertoo, että ei voi kantaa sellaista voimaa, jota taide tilassa koettuna antaa.