Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielman aiheena on syntymäkuurojen lasten sisäkorvaistuteleikkaukset. Lääketieteellinen teknologia on kehittänyt sisäkorvaan leikattavan istutteen, jonka avulla on pyritty sähköisesti stimuloimaan kuulohermoa. Toimenpide on vielä suhteellisen uusi ja täydellistä kuuloaistia ei voida istutteen avulla vielä taata. Kuurojen yhteisö on suhtautunut toimenpiteeseen hyvin kriittisesti. Monet kuurot kokevat sisäkorvaistuteleikkaukset loukkaavina ja kuurojen yhteisöä syrjivinä toimenpiteinä. Myös toimenpiteen kokeellinen luonne on ollut kritiikin kohteena. Tässä tutkielmassa tarkastelen kuurojen yhteisön kielteistä suhtautumista toimenpiteeseen tarkemmin. Selvitän minkälaisilla argumenteilla kuurojen yhteisön jäsenet perustelevat kielteisen kantansa. Aineisto koostuu eripituisista mielipidekirjoituksista jotka ovat peräisin sekä lehtien että internetin mielipidepalstoilta. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jonka avulla on koottu ne argumentit, joiden avulla kielteistä kantaa sisäkorvaistuteleikkausiin perustellaan. Aineistossa esiintyy viisi eri perustelua kielteiseen suhtautumiseen. Ensimmäinen on ajatus sosiokulttuurisesta kuuroudesta, jonka mukaan kuurous ei ole lääketieteellisiä toimenpiteitä vaativa tila vaan inhimillisen varieteetin ilmentymä. Toinen perustelu on käsitys sisäkorvaistutteesta lääketieteen asiantuntijoiden vallan ilmentymänä eli medikalisaation tuloksena. Kolmas perustelu pohjaa toimenpiteeseen liittyviin leikkausriskeihin eli leikkauksen jälkeiseen kuntoutusprosessiin sekä mahdollisiin itsetunto- ja identiteettiongelmiin. Neljäs perustelu on toimenpiteen kokeellinen luonne ja puutteelliset tutkimustulokset. Viimeisen perustelun mukaan toimenpide on lapsen oikeuksien vastainen. Kielteiset perustelut jakautuvat aineiston pohjalta kahteen perustavampaan näkökulmaan. Ensimmäisen näkökulman mukaan koko ajatus kuurouden parantamisesta on turha ja toinen suuntaus taas painottaa toimenpiteen tarpeettomuuden sijaan sen teknologisia puutteita ja istutteen epäluotettavaa toimivuutta. Myös argumentointi viittomakielen tärkeyden puolesta on vahvasti esillä, mutta tosin vain sivuargumenttina kahden vallitsevan suuntauksen ohella. Aineiston pohjalta voidaan todeta, että kielteinen suhtautuminen ei koostu yksittäisistä ja toisistaan erillisistä argumenteista, vaan kielteinen kanta koostuu monista eri perusteluista, jotka yhdessä muodostavat syyn kielteiseen suhtautumiseen.
Every year in Finland approximately 25–30 deaf people are born. They live evenly around Finland and live a varied everyday life similarly with hearing people with studies in various fields, hobbies and jobs, marriage and family. In the use of health services for the deaf and in meeting a sign language client, the most important thing is eye contact and the use of a legalized sign language interpreter in a treatment situation. It is not always possible to get a sign language interpreter, especially in sudden and urgent situations. In this case, special care and expertise is required from the medical staff to meet and interact with the deaf client The purpose of this thesis was to produce a guide for meeting a sign language client for the medical staff at a health center. The aim of the thesis was to provide nurses with more information about sign language, and encountering a client who communicates with sign language. The aim was also to encourage the nurses to use sign language and supporting word cards to facilitate communication, and to learn sign language little by little. The guide was prepared in cooperation with the nursing staff of Tuira Wellness Center (Tuiran hyvinvointikeskus) and is intended for them to use in care and reception situations when facing a sign language client. The guide contains information on sign language and provides guidance for meeting a sign language client, and ordering interpreting services. At the end of the guide, there are sign language words and cards that each caregiver can use to support communication with a sign language client. The guide is aimed at the health center, but it can be utilized in all social and health care environments around Finland, where medical staff meet sign language clients or patients. The aim is to provide medical staff with more knowledge about deaf people and their encounter. In designing the contents of the guide, the experiences of the medical staff of the target organization about meeting sign language clients was used. Experiences were collected by a survey. According to the results of the survey, some of the nursing staff had not previously met sign language clients or ordered an interpreter for them, so with the help of the guide, the goal is to give them in advance important information about meeting clients in sign language.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoidon näkökulmasta tutkittua tietoa kuuron viittomakielisen potilaan kohtaamisesta hoitotyössä ja laatia opas kuuron potilaan kohtaamiseen. Tavoitteena oli edistää kuurojen potilaiden hoidon laatua, tehokkuutta ja turvallisuutta. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena (n=13). Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Turun ammattikorkeakoulu. Suomessa on arviolta 4000-5000 viittomakielistä kuuroa. Kuurot kokevat terveydenhuoltojärjestelmässä pelkoa, epäluuloa, turhautumista ja kommunikaatio-ongelmia. Kommunikaatio-ongelmat voivat vaarantaa potilasturvallisuuden, heikentää hoidon laatua ja vaikuttavuutta, oikea-aikaisuutta ja taloudellisuutta. Riskinä on hoidon aloituksen viivästyminen, lääkitysvirheet, ongelmat leikkauksen ja anestesian aikana ja se, että kuuro potilas saa vähemmän informaatiota hoitoonsa liittyen verrattuna muihin potilaisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tietämys kuuroudesta ja viittomakielisyydestä on puutteellista. Henkilöstön kommunikaatio ja keskustelu kuuron asiakkaan kanssa on hankalaa, jos viittomakielen tulkkia ei saada paikalle. Silloin käytetään usein asiakkaan omia lähiomaisia, kirjoittamista tai huuliltalukua. Nämä eivät aina ole hyviä ratkaisuja. Tutkimustuloksissa korostuu kommunikaation merkitys. Potilaalta tulee kysyä, mitä kommunikaatiomenetelmää hän käyttää mieluiten ja toive tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Tämä parantaa potilasturvallisuutta, sillä sujuva kommunikointi on välttämätöntä oikean diagnoosin, hoidon ja jälkihoidon kannalta. Viittomakielen tulkki helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten kommunikointia kuurojen potilaiden kanssa. Potilaan omat asiat eivät kuitenkaan ole tulkin vastuulla, eikä tulkki vastaa mihinkään kysymykseen potilaan puolesta. Tulkki ei myöskään varmistele potilaalta, onko hän ymmärtänyt asian, vaan potilaan ymmärryksen varmistaminen on hoitohenkilöstön vastuulla.The objective of this thesis was to find out the existing data about encountering deaf, sign language using patient from the aspect of emergency care, and to make a guide for encountering deaf patients. The purpose is to promote the quality, effectiveness and safety of deaf patients’ care. The thesis was done as a narrative literature review (n=13). The commissioner of the thesis is Turku University of Applied Sciences. There are around 4000-5000 sign-language using deaf people in Finland. Deaf people experience fear, suspicion, frustration and communication problems in the health care system. Communication problems can endanger patient safety, weaken the quality, effectiveness, timeliness and cost-effectiveness of care. There is a danger of delay from the beginning of care, medication errors, problems during surgery and anesthesia; and that the deaf patient might get less information relating to their care compared to the other patients. There is an inadequate knowledge about deaf people and sign language among the staff of social welfare and health care welfare. Communication and discussion between the staff and a deaf customer can be difficult if there is no sign language interpreter present. In those situations the relatives of the customer, writing or lip-reading are often used. These are not always good solutions. In the research results the significance of communication is clear. It should be asked from the patient which type of communication they would prefer, and it should be done as much as possible. This will ensure the patient safety, because effective communication is essential for getting a correct diagnosis, care and after-care. A sign language interpreter makes communication easier between health care professionals and deaf patients. Nevertheless, the interpreter isn’t responsible for patient’s own issues, nor will they respond to any questions for the patient. The interpreter won’t ask the patient if they understood what they were told – it’s the responsibility of the staff to make sure the patient has understood everything.
When people draw on the available modal resources (e.g. gestures) in specific contexts over time, those resources come to display regularities. The more a community uses and regulates those resources, the more fully and finely articulated their regularities and patterns become. Modes, organised by regular means of representation, are constantly transformed by users, depending on what the community needs. This paper discusses the way semiotic resources and practices, i.e. social actions with a history, used by sign language signers in visually oriented communities, as well as the research in such domains, have been marginalised. The paper reflects some of the main reasons for such marginalisation and argues how marginalisation is a result of some crucial misunderstandings in relation to (signed) languages, language learning, deafness, and disability. Research into human interaction, in general, has taken a multimodal turn. This paper suggests, through practical examples, how multimodally oriented research could enrich its view by recognising communication-practices inside visually oriented domains, as well as research in the area, instead of considering D/deaf and sign language related research as a specialised area of research.
Projektissa tarkoituksena oli tuottaa PowerPoint -muodossa oleva opetusmateriaali Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointiosaamisalan hoitotyön koulutuksen käyttöön. Diaesityksen lisäksi opetusmateriaali sisältää Word-asiakirjan, jossa on käsitelty diojen sisältöä. Projektityön tavoitteena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden tietoutta kuuroudesta ja antaa heille valmiuksia kohdata kuuro asiakas. Tiedon lisääntyminen johtaa parempaan asiakaspalveluun ja saa sen myötä myös kuuron asiakkaan kokemaan hoitotilanteen positiivisempana. Projektityö on rajattu käsittelemään niitä kuuroja, jotka käyttävät pääasiallisena kommunikointikielenään viittomakieltä. Rajauksella on jätetty pois kuuloimplanttia tai kuulokojetta käyttävät asiakkaat. Samoin työstä on rajattu pois viittomakieltä käyttävät kuulevat asiakkaat ja kuurosokeat. Opinnäytetyö toteutettiin projektityönä. Teoreettisena kehyksenä työssä on käytetty painettuja tai kirjallisia lähteitä sekä Internet-lähteitä. Lisäksi työhön sisältyy kolmen hoitajan haastattelut. Haastatelluilla hoitajilla oli vankka kokemus kuurojen kanssa työskentelystä. Lähteiden avulla selvitettiin mitä asioita hoitoalan opiskelijan kuuluu huomioida kuuron asiakkaan kohdatessaan. Tuloksina saatiin, että kuurot henkilöt tahtovat tulla kohdatuksi tasa-arvoisesti ja heidän kieltään ja kulttuuriaan kunnioittavalla tavalla. Hoitotilanteissa suositeltiin tulkin käyttöä ja silloin, kun tämä ei ole mahdollista, on kommunikointiin monia muita keinoja. Työ on suunnattu opiskelijoille, jotka eivät ole aikaisemmin työskennelleet kuurojen kanssa tai heillä on vain vähän tai ei ollenkaan tietoa kuurojen kulttuurista.
The influence of Michel Foucault’s thinking in critical disability studies, and to social studies of deafness, can hardly be doubted. Foucault has offered valuable tools for the critical rethinking of deaf education and pedagogy with respect to normalization and disciplinary power, which are integrally related to the historical construction of deafness as deficiency and pathology by modern, medical, and psychological knowledge. This article explores the applicability and critical potential of the Foucauldian concepts of disciplinary power, surveillance, and normalization within the specific context of the history of deaf education in Finland. The article focuses on the modernization of the education of deaf children that began during the latter half of the nineteenth century in Finland, with the influence of oralism – a pedagogical discourse and deaf-education methods of German origin. Deafness was characterized as a pathology or abnormality of the most severe kind. When taken at the general level, Foucault’s well-known concepts are easily applicable to the analysis of deaf education, also in the Finnish context. However, it is argued that things become much more complex if we first examine more closely the roles played by the eye and the ear, by optic and aural experience, in these Foucauldian notions, and if we then relate this enquiry to our analysis of oralist pedagogy and deaf education.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä Kuurojen Liiton toteuttaman aluetyön viittomakielisten asiakkaiden kokemuksia saamastaan palvelusta. Tavoitteena oli koostaa tietoa, jonka avulla aluetyötä voidaan kehittää. Näkökulma painottui siihen, miksi aluetyön pariin alun perin hakeuduttiin, mitä vaikutuksia aluetyöllä koettiin olleen omassa elämässä sekä mistä tukea saataisiin, mikäli kyseistä palvelua ei olisi tarjolla. Lisäksi asiakkailta kysyttiin palautetta ja kehittämisehdotuksia aluetyölle. Aineiston keruun menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Seitsemän haastateltavaa arvottiin neljältä aluetyön alueelta yhteistyössä kunkin alueen aluetyöntekijän kanssa. Haastattelut toteutettiin vuoden 2021 kevään aikana etäyhteyksillä, ja paikalle tilattiin aina asiakkaiden toimesta viittomakielen tulkki. Haastattelut tallennettiin asiakkaiden ja tulkkien luvalla. Litteroidun aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä ja aineisto luokiteltiin teemoittain. Aluetyön pariin hakeuduttiin useimmiten tekniikkaan tai erilaisiin hakemuksiin liittyvän tuentarpeen vuoksi. Muita syitä olivat muun muassa palvelun saanti omalla äidinkielellä, äkillinen elämänmuutos tai kriisitilanne sekä tulkin ja aluetyöntekijän roolien eroavaisuudet. Aluetyön merkitys ja vaikutukset ilmenivät asiakkaiden arjessa edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi viittomakielisen toiminnan pariin ohjaamisena, oikeuksien puolustamisena sekä kriisitilanteissa tukemisena. Mikäli aluetyötä ei olisi tarjolla, tukea haettaisiin muun muassa seurakunnilta, omaisilta ja ystäviltä, muualta kuurojen toiminnasta tai toiselta kuurojentyöntekijältä. Esille nousi myös viittomakielen tulkkauksen hyödyntämisen lisääntyminen. Palaute aluetyölle oli pääasiassa positiivista ja palvelun jatkumista toivottiin. Kehittämisehdotuksia olivat esimerkiksi aluetyöntekijän liian laajan maantieteellisen vastuualueen supistaminen sekä aluetyöntekijän nimikkeen vaihtaminen selkeämpään. Aineistosta nousi lisäksi omana teemanaan esille vallitseva koronavirustilanne ja sen vaikutukset arkeen esimerkiksi viittomakielisten kontaktien vähenemisenä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että Kuurojen Liiton aluetyö on asiakkailleen tärkeä tuki arkeen. Vastaavaa palvelua ei ole muualla tarjolla, eikä tulkkaus korvaa äidinkielistä palvelua. Lisäksi aluetyöntekijä voi tukea viittomakielisten kontaktien solmimisessa ja ylläpitämisessä. Tämän merkitys on korostunut koronavirustilanteen aikana. Asiasanat: aluetyö, kuurous, palveluohjaus, viittomakieli
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuurojen kokemuksia näönhuollon palveluista optikkoliikkeissä. Tutkimusta tähän aiheeseen liittyen ei ole tehty optisella alalla. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää optikkoliikkeen työntekijöiden ammattitaitoa kuurojen asiakkaiden palvelemisessa. Ammattitaidon kehittymisen myötä tavoitteena on myös parantaa kuurojen asiakaskokemusta heidän asioidessaan optikkoliikkeessä. Optikkoliikkeissä tuotetaan terveydenhuollon palveluita, joiden tulisi olla kaikille yhdenvertaisia. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina oli Kuurojen Liitto ry. Kirjallinen työ koostettiin teoriaosuudesta, tutkimusaineiston analyysistä sekä tutkimustulosten pohdinnasta. Teoriaosuudessa käsiteltiin kuuroutta, viittomakielisyyttä, asiakaskeskeistä palveluiden kehittämistä, palvelumuotoilua sekä optikkoliikettä ympäristönä. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, ja aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Haastateltavat tavoitettiin yhteistyökumppanin avulla, ja haastatteluita toteutettiin yhteensä kuusi kappaletta. Haastattelukysymykset laadittiin teoriaan pohjautuen. Tutkimustulosten mukaan kuurojen kokemukset optikkoliikkeessä asioimisesta olivat pääasiassa positiivisia. Näkemiseen liittyvät asiat koettiin tärkeiksi visuaalisen kommunikointitavan vuoksi. Työntekijöiltä toivottiin rohkeutta ja avoimuutta kuuron palvelemiseen, ja palvelun tulisi olla yhdenvertaista sekä kuuroille että kuuleville. Kuuroilla on tulkkauspalvelulain mukaan oikeus käyttää Kansaneläkelaitoksen järjestämää tulkkauspalvelua, joka on helpottanut kuurojen asiointia optikkoliikkeissä. Teorian ja haastatteluaineiston pohjalta luotiin tuotoksena ohjeistus optisen alan ammattilaisille kuurojen palvelemiseen. Ohjeistuksen avulla pyritään edistämään yhdenvertaisuutta. Ohjeistus on opinnäytetyön liitteenä, ja lisäksi se on kaikkien luettavissa Issuu-julkaisualustalla.
Kuurojen lasten varhaiskasvatus on aihe, josta on tehty hyvin vähän tutkimusta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sen järjestämiseen ei ole vain yhtä tiettyä tapaa, ja varhaiskasvattajilla ei aina ole viittomakielen taitoa kuurojen lasten tullessa heidän ryhmäänsä. Kuurojen lasten varhaiskasvatuksessa ovatkin tärkeitä myös tulkit ja viittomakieliset avustajat, jotka välittävät lapsille viittomakielen osaamista ja tietoa kuurojen kulttuurista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko kuurojen viittomakielisten ja kuulevien lasten välisissä leikeissä eroa niihin leikkeihin, joita viittomakieliset tai suomenkieliset lapset leikkivät oman kieliryhmänsä kanssa. Tutkimuskysymyksiä olivat: millaisia leikkejä kuurot ja kuulevat lapset leikkivät keskenään; eroavatko nämä leikit kuurojen lasten keskenään tai kuulevien lasten keskenään leikkimistä leikeistä; ja mitkä seikat mahdollistavat kuurojen ja kuulevien lasten yhteiset leikit. Viitekehyksenä olivat leikki ja osallisuus. Leikki on lapsille paitsi tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen muoto, myös tärkeä osa sosiaalista ja emotionaalista kehitystä sekä puheen kehitystä. Kolmannen ikävuoden aikana lapset siirtyvät varhaislapsuuden rinnakkaisesta esineleikistä kohti yhteistä roolileikkiä. Osallisuus puolestaan on tärkeä osa inkluusiota, ja sillä on päiväkodissa monia ilmenemismuotoja. Sen lisäksi, että osallisuutta tarkastellaan mahdollisuutena vaikuttaa toimintaan suhteessa aikuisiin, on myös lasten välisissä leikeissä osallisuutta vaikuttaa leikkiin ja sen kulkuun. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyllä. Toteuttamispaikkana toimi kolmivuotiaiden päiväkotiryhmä, jossa oli kuusi äidinkieleltään viittomakielistä ja kolmetoista suomenkielistä lasta, ja jonka neljästä työntekijästä kolme oli viittomakielisiä. Opinnäytetyöhön haastateltiin kolmea lasta ja yhtä ryhmän työntekijöistä, ja kyselyihin vastasi kolme lasten vanhempaa. Saadusta aineistosta tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineistosta kävi ilmi, että kuurot ja kuulevat lapset leikkivät yhdessä enimmäkseen mielikuvitusleikkejä, ja että nämä leikit eivät eronneet kuurojen tai kuulevien keskenään leikkimistä leikeistä. Kaikissa haastatteluissa ja kyselyissä nousi esille viittomakielen käyttö yhteistä leikkiä edistävänä tekijänä, mikä konkretisoitui tulkkien käyttöön leikkitilanteissa sekä kuulevien lasten viittomakielen oppimiseen. Lisäksi mainittiin myönteinen asenne viittomakieltä kohtaan ja ympäristön toimiva kaksikielisyys. Tutkimusaineiston ollessa hyvin pieni tuloksista ei voi vetää johtopäätöksiä tutkimuspäiväkodin ulkopuolelle. Jatkotutkimukselle olisi tarvetta, jotta saataisiin tietää, vaihtelevatko kuurojen lasten sosiaaliset suhteet ja osallisuus ryhmässä esimerkiksi kuurojen lasten määrän tai muiden varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyvien seikkojen suhteen. Kuurojen lasten varhaiskasvatuksessa olisi myös tarvetta kuurojen ja viittomakielisten tekemälle tutkimukselle, jotta voitaisiin tehdä havainnointiin perustuvaa tutkimusta.
Kuurojen Palvelusäätiö sr:n toimeksiannon tarkoituksena oli edistää yhtenäisen palautejärjestelmän kehittämistä kaikkiin kuurojen palveluasumisen yksiköihin huomioiden asukkaiden kieli- ja kommunikaatiotaidot. Tavoitteena oli tutkia tanskalaisen Bikva - asiakaslähtöisen arviointi- ja kehittämismenetelmän soveltuvuutta asiakaspalautejärjestelmäksi. Samalla selvitettiin tämänhetkistä asiakastyytyväisyyttä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa on piirteitä tutkimuksellisesta kehittämistoiminnasta. Tiedonkeruu tapahtui ryhmähaastattelun ja havainnoinnin avulla toimeksiantajan valitseman asumisyksikön asukaskokouksessa, johon osallistui kuusi kuuroa asukasta, neljä tulkkia ja kaksi asumisyksikön ohjaajaa. Bikva-menetelmän mukaisesti asukkaat saivat vapaasti kertoa itselleen merkityksellisistä ja tärkeistä asioista asumisyksikössä ja sen ulkopuolella. Tilaisuuden tulokset esiteltiin etäkokouksessa asumisyksikön henkilöstölle. Keskustelutilaisuuden sisältöteemat liittyivät kommunikointiin, asumiseen, kavereihin, henkilökuntaan, vapaa-aikaan ja työhön sekä opiskeluun. Havainnoinnin perusteella asukkaat osallistuivat vaihtelevalla aktiivisuudella keskusteluun ja arkisista asioista oli helppo keskustella. Ohjaajista oli apua tulkkauksessa ja asiayhteyksien selvittämisessä. Tutkijan rooli oli tärkeä puheenjohtajana ja keskustelun aktivoijana. Johtopäätöksenä Bikva-menetelmä soveltuu Kuurojen Palvelusäätiö sr:n asumisyksikön asukkaiden palautteen antamiseen ja sitä kannattaa testata luovasti muissa asumisyksiköissä. Yhteisenä nimittäjänä keskustelun teemoissa oli oman äidinkielen eli viittomakielen käyttämisen mahdollisuus. Asukkaiden antama hyvä palaute henkilökunnasta ja asumisesta on työntekijöille viesti onnistumisesta työssään ja johdolle tieto ylläpitää onnistumisen edellytyksiä. Huomioihin perustuen palautteen antaminen ei ole asukkaille tuttua, joten tilaisuuksia tulisi olla useammin palautteen antamisen kulttuurin luomiseksi. Asukkaan osallistaminen onnistuu mahdollistamalla hänen kuulemisensa omalla äidinkielellään tai avustettuna kieli- ja kommunikaatiotaitojen mukaan.
Osallisuudesta käydään nykypäivänä paljon keskustelua eri yhteiskunnallisten tahojen toimesta. Sitä pidetään tärkeänä, hyvinvointia edistävänä ja jokaiselle kuuluvana asiana. Vaikka osallisuus onkin hyvin laaja käsite, se merkitsee kaiken ikäisten kannalta yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista. Osallisuus on yhteisöpedagogeille tärkeä arvo ja sitä edistetään kaikin tavoin yhteisöpedagogin työkentällä. Kieli on osallisuuden keskeinen väline, joten kuurojen lasten kuulevissa perheissä osallisuuden ylle nousee kysymysmerkki, sillä kuurot lapset ja kuulevat vanhemmat käyttävät eri kieltä. Opinnäytetyön tilaajana toimi Kuurojen Palvelusäätiö, joka tekee työtä kuurojen ja kuurosokeiden hyväksi. Säätiö tarjoaa asiakkailleen viittomakielisiä palveluja sekä järjestölähtöistä toimintaa. Yksi säätiön palvelumuodoista, Juniori-ohjelma, tarjoaa viittomakielen opetusta ja vertaistukea kuurojen, huonokuuloisten ja viittomakommunikaatiota käyttävien lasten perheille. Nämä Juniori-ohjelman perheet muodostavat opinnäytetyöni tutkimuskohteen. Tässä opinnäytetyössä selvitin kuurojen lasten osallisuuden kokemuksia kuulevissa perheissä, perheiden viittomakielen käytön vaikutuksia kuurojen lasten kokemaan osallisuuteen sekä perheiden tuen tarvetta. Tavoitteena oli havaita kuurojen lasten osallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, osallisuuden edistämisessä hyviksi todettuja käytäntöjä sekä siinä ilmenneitä haasteita. Tarkoituksena on auttaa Juniori-ohjelmaa edistämään kuurojen lasten osallisuutta ja tukemaan perheitä hyödyntämällä opinnäytetyöstä saatuja tietoja. Opinnäytetyö toteutettiin luonteensa vuoksi laadullisena tutkimuksena ja aineiston keruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastattelut käytiin läpi kevään 2019 aikana ja haastatteluun osallistui yhteensä neljä perhettä ympäri Suomea. Lapsia ja vanhempia haastateltiin erikseen, vanhemmat parihaastatteluina ja lapset yksilöhaastatteluina. Aineiston analyysissa hyödynsin abduktiivista päättelyä eli teoriasidonnaista lähestymistapaa. Tämä opinnäytetyö pohjautuu suuresti Nigel Thomasin teoriaan osallisuuden ulottuvuuksista. Opinnäytetyön tuloksena syntyi kaksi eri, toisiltaan poikkeavaa, mutta toisaalta yhteneväistä näkökulmaa aiheeseen. Saimme tietoa siitä, miten kuurot lapset kokevat osallisuuden perheissään sekä siitä, mitä mieltä vanhemmat ovat tästä aiheesta. Tutkimuksista kävi ilmi se, että osallisuus oli kaikkien haastatteluun osallistuneiden lasten mielestä toteutunut melko hyvin perheissään. Perheen viittomakielen käytöllä on ollut suuri vaikutus kuuron lapsen kokemaan osallisuuteen, sillä viittomakieli takaa kuurolle lapselle jatkuvan ja apuvälineistä riippumattoman tiedonsaannin. Se puolestaan vaatii vanhemmilta puolestaan lapsen erityistä huomioimista ja jatkuvaa viittomakielen käyttöä. Tulokset mukailevat tietoperustaa, mutta ne tarjoavat kuitenkin merkityksellistä ja yksityiskohtaisempaa tietoa tilaajan tarpeisiin. Lisäksi parempi ymmärrys viittomakielen merkityksestä osana kuuron lapsen elämää toimii Juniori-ohjelman vetonaulana uusille perheille. Opinnäytetyön tuottama tieto on myös ammattialalle hyödyllinen, sillä yhteisöpedagogien tulee ymmärtää eri ihmisten erilaiset osallisuuden edellytykset. Tämän opinnäytetyön myötä yhteisöpedagogit ja muut kuuron kanssa työskentelevät ammattilaiset osaavat paremmin huomioida kuuron henkilön osallisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Opinnäytetyö on toiminnallinen ja sen produktina oli asiantuntijaluento aiheesta ”Kommunikointi kuuron potilaan kanssa hammashoitotilanteessa”. Asiantuntijaluennon tarkoituksena oli tiedottaa kohderyhmää eli Kuopion neljännen vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoita kuuroudesta ja viittomakielentulkin työstä. Opinnäytetyön tilaajana toimii Itä-Suomen yliopisto. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin paperista palautekyselyä, jonka avulla saatiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymyksillä selvitettiin, miksi kuuroudesta ja viittomakielentulkin työstä tiedottaminen on hyödyllistä hammaslääketieteen lisensiaatin opinnoissa ja kenelle luennon osallistujat suosittelisivat vastaavanlaista luentoa. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa hammaslääketieteen opiskelijoille valmiuksia kohdata kuuro potilas ja tulkki myöhemmin työelämässä sekä saada tulkatuista hammashoitotilanteista sujuvampia. Lisäksi pyrkimyksenä on saada aikaan moniammatillista yhteistyötä hammaslääketieteen alan sekä tulkkausalan välille. Opinnäytetyö on suunnattu molempien alojen, hammaslääketieteen alan sekä tulkkausalan, opiskelijoille sekä ammattilaisille. Opinnäytetyö on merkityksellinen tulkkausalalle, sillä tulevien suun terveydenhuollon ammattilaisten tiedottaminen edesauttaa hoitotilanteen sujuvuutta ja näin helpottaa myös tulkkien työtä tulevaisuudessa. Tulosten perusteella luennon kaltainen tiedottaminen oli hyödyllistä hammaslääketieteen lisensiaatin opinnoissa, sillä koulutukseen ei sisälly opintoja kyseisistä aiheista. Tiedottamista suositeltiin jatkettavaksi eri alojen opiskelijoille tai ammattilaisille.
”Ruotsalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan kuurojen ja huonokuuloisten aikuisten koulutustaso, työllisyystilanne ja sosiaalinen asema ovat muuttuneet sukupolvesta toiseen siirryttäessä. Koulutus on ollut tärkeä tekijä sosiaalisen aseman muutoksessa. Näin ei vielä ole tapahtunut oppimisyhteiskunnan mallimaassa, Suomessa”, aiheesta väitellyt Elina Lehtomäki kirjoittaa.
Tässä tutkielmassa tutustun erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin, joilla voidaan tehostaa kuurojen, huonosti kuulevien ja muista oppimisvaikeuksista kärsivien opiskelijoiden etäopetusta. Tärkeimmät havainnot liittyvät oppimateriaalin saatavuuteen, äänenlaatuun ja tekstitysten tärkeyteen.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa. Opinnäytetyön menetelmäksi valikoitui toiminnallinen opinnäytetyö ja toteutustavaksi video. Opinnäytetyöhön kerättiin teoriatietoa kuulovammoista ja sisäkorvaistutteista verkkolähteistä, sekä painetuista lähteistä. Lisäksi työhön haastateltiin yhtä kokemusasiantuntijaa, joka oli käynyt sisäkorvaistuteleikkauksessa aikuisiällä. Opetusvideo kävi koekatselmuksessa sairaanhoitajaopiskelijoilla, joilta kerättiin palautetta videosta anonyymin kyselylomakkeen avulla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä opetusvideo sisäkorvaistutteesta ja sisäkorvaistuteleikkauksesta sairaanhoitajaopiskelijoille Laurea-ammattikorkeakouluun. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä sairaanhoitajaopiskelijoiden tietoa sisäkorvaistutteesta ja sisäkorvaistuteleikkauksesta, sekä tuottaa informatiivinen ja selkeä opetusvideo sairaanhoitajaopiskelijoille. Opetusvideo oli koekatselmuksessa uusilla 2023 aloittaneilla hoitajaopiskelijoilla, jotka arvioivat videota arviointilomakkeen avulla. Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt opetusvideo tulee käyttöön Laureaan uuden opetussuunnitelman (2023) mukaisesti moduuliin 4, haavoittuvat asiakkaat ja palveluiden integraatio-opintokokonaisuuden alle. Opiskelijat voivat hyödyntää videolta oppimiaan asioita työelämässä kohdatessaan kuulovammaisia potilaita tai asiakkaita.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä poliisin tietoisuutta kuulovammaisuudesta, kuuroudesta, viittomakielestä ja siihen liittyvästä kulttuurista. Työssä kartoitettiin kuuron kohtaamisessa ilmeneviä yleisimpiä haasteita, joiden pohjalta laadittiin käänteisenä opas. Poliisin tietämättömyys kuuroudesta voi aiheuttaa hämmennystä sekä valikoivaa, puutteellista ja negatiivista asiakaspalvelua. Huonoimmillaan henkilö voi joutua tarpeettomasti ja tahattomasti pakkokeinojen kohteeksi kuuroutensa vuoksi. Opinnäytetyön tavoitteena on helpottaa poliisia tunnistamaan ja kohtaamaan kuuro henkilö, sekä sen myötä palvelemaan kuuroa henkilöä. Tieto kuuroudesta, sen vaikutuksista ja ajatus kuuron kohtaamisesta lisää poliisin asiakaspalvelun laatua ja edistää poliisin saavutettavuutta. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Työn teoriapohja nojaa kirjallisiin lähteisiin sekä internet-lähteisiin. Työtä varten on haastateltu kuuroa henkilöä, sekä kuurojen parissa työskentelevää henkilöä, jolla on pitkä kokemus kuurojen kanssa työskentelystä. Asiantuntijalla on näkemys kuurojen elämästä, kulttuurista ja yhtä lailla kuulevien elämästä sekä kulttuurista. Kuurolla ja kuurojen parissa työskentelevällä kuulevalla asiantuntijalla onkin hyvät näkökulmat siitä, kuinka kohdata kuuro henkilö. Tähän opinnäytetyöhön kuuluu produkti, joka on liitteenä raportissa. Tämän työn produkti on opas kuuron kohtaamiseen. Työstä syntynyt opas on suunnattu ensisijaisesti poliiseille, joilla ei ole kokemusta kuuron kohtaamisesta poliisin työssä. Työstä on hyötyä myös kuurojen kanssa tekemisissä olleille poliiseille, lisäämällä ajatusta siitä, kuinka on itse toiminut kuuron kanssa ja vastaavasti, kuinka olisi hyvä toimia, vaikka yhtä oikeaa vastausta tähän ei olemassa, koska jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen.
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaiset toimintamahdollisuudet Suomessa asuvilla vammaisilla ja kuuroilla taiteilijoilla on, sekä millaisia taiteilijapolkuja heillä on. Tarkoituksena on tarkastella taidekentän yhdenvertaisuutta vammaisuuden ja kuurouden näkökulmasta. Tutkimuksen näkökulma on yhteiskuntatieteellinen ja kulttuuripoliittinen. Tutkimuksen aineiston muodostaa tutkimusta varten kerätty Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineisto sekä DuvTeaternin taiteilija-arkisto, jotka sisältävät kirjoitettuja elämäntarinoita, haastatteluja sekä taiteilijoiden taustatietoja. Tutkimukseen on osallistunut yhteensä 21 taiteilijaa. Tutkimuksen teoriana on käytetty yhteiskunnallista vammaiskäsitystä, täydentäen sitä kriittisen vammaistutkimuksen ja intersektionaalisuuden näkökulmilla. Taiteilijoiden tilannetta peilataan disablismin ja ableismin käsitteisiin. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Aineistoa on teemoiteltu liittyen yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten koulutukseen, työhön ja toimeentuloon sekä perheeseen. Lisäksi tarkastellaan esimerkiksi taiteilijoiden lapsuuden harrastuksia, heidän kohtaamiaan asenteita ja ennakkoluuloja, heidän osallistumistaan vammaispoliittiseen toimintaan ja järjestötoimintaan sekä sukupuolen merkitystä. Taiteilijoiden koulutus- ja urapoluista muodostettiin kolme tyyppiä: tyypillinen taiteilijapolku, ”erityinen” taiteilijapolku ja vammautuminen sysää taiteilijaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että monet vammaiset ja kuurot taiteilijat kohtaavat paljon haasteita ja jopa syrjintää taiteilijapolkujensa eri vaiheissa. Heidän mahdollisuuksiinsa vaikuttavat muun muassa taidekentän saavutettavuus, ableistiset asenteet ja ennakkoluulot, koulutusjärjestelmä sekä vammaisille ja kuuroille ihmisille tarkoitetut palvelut. Tulosten valossa Suomen taidekenttä ei ole yhdenvertainen.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla nuorten kuurojen käsityksiä kuurojen yhdistyksestä ja yhdistystoiminnasta. Kuurojen yhteisön keskuudessa ilmenee suuri huoli siitä, etteivät nuoret kuurot juuri osallistu yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin tai toimintaan. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella nuorten omia näkökulmia kuurojen yhdistyksestä ja tuoda nuorten käsityksiä mukaan keskusteluun. Tutkimus on laadullinen, ja sen aineisto koostuu yhdeksän nuoren kuuron yksilöhaastattelusta. Haastattelut toteutettiin vuoden 2013 aikana eri puolilla Suomea. Aineisto purettiin fenomenografialle tyypilliseen aineistolähtöiseen tapaan. Aineistosta esiin tulleita tuloksia kuvaillaan kuvauskategorioilla, jotka esittävät tutkimuksen tulokset tiivistetysti. Tulosten perusteella nuorten kuurojen käsitykset kuurojen yhdistyksistä ja yhdistystoiminnasta ovat erittäin moniulotteisia. Kuurojen yhdistys nähdään tärkeänä kuurojen kulttuurin, identiteetin sekä viittomakielen vaalijana ja välittäjänä. Se on nuorten mukaan myös kuurojen yhteisön jäsenille merkittävä sosiaalinen keskus, vaikka nuoret itse tyydyttävät yhteisölliset tarpeensa muualla. Tulosten mukaan kuurojen yhdistysten vaikuttamistyöhön halutaan enemmän voimavaroja. Toisaalta taas nuorten keskinäistä toimintaa nuoret pitävät itselleen tärkeämpänä kuin yhdistystoimintaa. Omaa aikaa käytetään entistä enemmän niihin asioihin, jotka itseä kiinnostavat. Tuloksissa nousee esiin nuorten aktiivinen osallistuminen kansalaistoimintaan myös muilla, yhdistyksien ulkopuolisilla, areenoilla. Esiin nousee myös huoli kuurojen yhdistysten tulevaisuudesta resurssien vähetessä ja kuurojen yhdistysten tietynlaisen muutoshaluttomuuden seurauksena. Haastateltavien mukaan kuurojen yhdistysten voimavara tulevaisuudessa piilee yhdistysten välisessä yhteistyössä.
Kuulovammaisuus on yleinen ongelma, joka koskettaa 360 000 miljoonaa ihmistä mailmaanlaajuisesti. Suomessa kuulovammaisia henkilöitä on arvioitu olevan noin 750 000. Tutkimukset osoittavat, että kuurot ja kuulovammaiset potilaat kohtaavat useita ongelmia käyttäessään terveydenhuollon palveluita. Tämän vuoksi he ovat usein myös tyytymättömämpiä saamaansa hoitoon. Lisäkoulutus on tarpeen, jotta hoitohenkilökunta voisi kohdata kuulovammaiset potilaat onnistuneesti. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda sairaanhoitajaopiskelijoille ohje kuulovammaisen potilaan kohtaamiseen. Opinnäytetyön teoriapohja kerättiin tutkimalla kirjallisuutta keskittyen kuulovammaisuuteen, vuorovaikutukseen ja kuulovammaisten potilaiden erityistarpeisiin. Tavoitteenamme oli lisätä sairaanhoitajaopiskelijoiden tietoisuutta aiheesta, jotta he voisivat tarjota laadukkaampaa hoitoa kuulovammaisille potilaille. Tutkimustulokset osoittivat, että jo kiinnittämällä huomiota pieniin asioihin ja toimintatapoihin voidaan merkittävästi parantaa vuorovaikutusta kuulovammaisen potilaan kanssa. Onnistunut kommunikaatio mahdollistaa, että potilaiden erityistarpeisiin pystytään vastaamaan ja samalla tarjoamaan turvallisempaa sekä tehokkaampaa hoitoa. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia, mitä erityisiä ongelmia kuulovammaiset potilaat kohtaavat käyttäessään terveydenhuollon palveluita Suomessa. Lisäksi täysin uusien vuorovaikutusmenetelmien kehittäminen hoitohenkilökunnan ja kuulovammaisten potilaiden välille hyödyttäisi sekä hoitohenkilöstöä että potilaita.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin asiakaslähtöisyyttä vapaa-ajan kerhossa Palvelutalo Sampolassa. Tutkimuksen teoriaosuudessa avataan asiakaskuntaan liittyviä ominaisuuksia, jolloin lukijan on helpompi ymmärtää tutkimuksen toimintaympäristö ja sen asiakkaat. Tutkimuksen teoriaosuu-dessa tarkennetaan, ketkä ovat ohjaajan asiakkaita vapaa-ajan kerhoa suunnitellessa. Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin: miten asiakaslähtöisyys otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa, miten se näkyy toiminnassa, miksi vapaa-ajan kerhoa järjestetään ja vaikuttaako asiakaslähtöisyyden huomioiminen kerhon toimintaan. Tutkimuksen keskeisimpiä käsitteitä ovat asiakaslähtöisyys, kuurous, vapaa-aika ja sosiokulttuurinen innostaminen. Opinnäytetyön lähtökohtaoletuksena oli, että asiakaslähtöisyys toiminnan suunnittelussa lisää osallistuja määrää ja kädentaidot eivät kiinnosta käsityöläisiä enää vapaa-ajalla. Oletuksena oli myös, että nautintoa lisäävät toiminnan aiheet kuten leipominen houkuttelee eniten toimintaan osallistujia. Opinnäytetyö on toteutettu yhdistäen kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusmenetelminä on käytetty havainnointia ja kyselyjä. Tutkimusaineistoksi keräsin myös kävijämääristä tilastotietoa. Tutkimusaineisto kerättiin syys- ja kevätkauden 2011 -2012 aikana sekä kokoavan palautekyselyn kerhon asiakkaille toteutettiin syksyllä 2012. Opinnäytetyön aihe asiakaslähtöisyys on ajankohtainen sosiaali- ja terve-ysalalla ja se on tärkeä ominaisuus palvelujen tarjoajilla. Opinnäytetyö tuo esille kerhon tämänhetkisen toiminnanmallin ja kokoaa siihen vahvasti liittyvät perusarvot ja toimii näin hyvänä perehdytysaineistona kerhon tu-leville ohjaajille sekä on dokumentti yhdestä kerhon toimintavuodesta.
Opinnäytetyö on toiminnallinen työ, joka toteutettiin alkusammutuskoulutuksen tulkkauksena yhteistyössä Pohjois-Savon pelastuslaitoksen kanssa syksyllä 2010. Toiminnallisen osuuden tavoitteena on ollut mahdollisimman hyvä valmistautuminen tulkkaukseen sekä yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa. Työn kirjallisen osuuden tavoitteena oli tuottaa informaatiopaketti pelastuslaitoksen työntekijöille siitä, miten viittomakielentulkin kanssa tehdään yhteistyötä järjestettäessä vastaavanlaista koulutusta. Työ toimii myös tietopakettina viittomakielentulkeille, jotka mahdollisesti kohtaavat työssään vastaavanlaisen tulkkauksen. Työ on siis suunnattu pelastuslaitoksen henkilökunnalle sekä viittomakielentulkeille. Työn toiminnalliseen osuuteen valmistautuminen aloitettiin toukokuussa 2010 ja koulutus toteutettiin kolme ja puoli tuntia kestävänä alkusammutuskoulutuksena 3.11.2010 Kuopiossa, Pohjois-Savon pelastuslaitoksella. Koulutukseen sisältyivät luento-osuus, alkusammutusharjoitteet sekä vierailu pelastuslaitoksen Palomuseossa. Kirjallisen osuuden tekeminen aloitettiin marrakuussa 2010. Kirjallisessa osuudessa esitellään teoriaa kuuroista, viittomakielen tulkkauksesta ja kääntämisestä, sekä tulkkauksen valmistautumisen eri osa-alueista. Opinnäytetyön tutkimustehtäviä olivat: 1. Miten viittomakielentulkki työstää käännettävää kieliainesta ennen alkusammutuskoulutuksen tulkkauksen toteutumista? 2. Millaista yhteistyötä viittomakielen tulkki tekee eri tahojen kanssa, kun kyseessä on valmisteltu tulkkaus? 3. Miten tulkkien tulisi sijoittua alkusammutuskoulutuksen eri tilanteissa? Näihin tutkimustehtäviin kerättiin vastauksia tutkittavan aineiston pohjalta. Aineistoon kuului koulutuksesta kerätyt palautelomakkeet osallistujilta, koulutuksen jälkeen kirjatut muistiinpanot kokemuksistamme ja tuntemuksistamme, sekä koulutuksessa kuvattu videomateriaali. Näiden pohjalta saatiin tutkimustuloksia. Tuloksena tutkimustehtäviin on saatu, että tulkki työstää käännettävää kieliainesta yhdessä tulkkiparinsa kanssa, taatakseen yhteneväiset viittomaratkaisut. Tulkkien tulee hyödyntää mahdollisia informaatiolähteitä, kuten kuuroja ja erityisalan ammattilaisia. Tulkki on tiiviissä yhteistyössä työn tilauksesta alkaen toteutumiseen asti eri tahojen kanssa, liittyen materiaaleihin, tiloihin ja mahdollisiin muutoksiin. Näin tulkki voi paremmin ennakoida tilanteita. Tulkit tekevät keskenään yhteistyötä taatakseen laadukkaan tulkkauksen. Tulkkien tulisi sijoittua näkyvästi puhujan läheisyyteen, muistaen oman turvallisuutensa. Tulkin ja kuuron katsekontakti tulisi olla esteetön ja tulkin valita sijoittumisensa sen mukaisesti. Opinnäytetyön tulkkauksessa tulkkien sijoittuminen ei ollut aina onnistunut. Välillä tulkkien turvallisuus oli vaarassa sammutusharjoitteiden aikana tai kuuro ei nähnyt tulkkia tehdessään harjoitetta. Tulkkien katsekontakti katkesi kuuroihin, sillä tulkki ei pystynyt kävelemään ja tulkkaamaan samanaikaisesti. Sijoittumisen onnistumiseen liittyy vahvasti puhujan tietämys viittomakielestä ja kuuroista. Tulkin tuleekin työssään kertoa työn tilaajalle työstään ja kuuroista henkilöistä.
This study compares the socio-emotional problems experienced by deaf and hard of hearing (DHH) students with those of hearing students in Ethiopia. The research involved a sample of 103 grade 4 students attending a special school for the deaf, a special class for the deaf and a regular school. Socio-emotional problems were measured using Goodman's self-report measure, the Strengths and Difficulties Questionnaire for children and adolescents. Participants were selected from seven towns in Ethiopia. The results show that, compared to the hearing sample, the DHH students experienced more severe socio-emotional problems across all dimensions, regardless of whether they were in special classes or special schools. The DHH children reported that socio-emotional difficulties interfered with their home lives, friendships, classroom learning, and ability to get along with the people around them. The DHH students scored higher in the externalising behavioural domains than did the hearing students. There was no statistically significant difference between the DHH students in the special school and special class settings. The results show that DHH children expressed great concern about their socio-emotional difficulties. Teachers and other professionals need to raise their awareness about DHH issues in order to help these children overcome their challenges.
Tässä opinnäytetyössä esitellään tapoja kehittää Yleisradio Oy:n Pikku Kakkonen -sivuston esteettömyyttä (http://yle.fi/pikkukakkonen/) viittomakielisten materiaalien ja ohjeistusten avulla, sekä kerrotaan mitä asioita tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan sisältöjä kuuroille ja huonokuuloisille lapsille. Työn tavoitteena oli luoda joustavia ehdotuksia sivuston kehittämiseen, niin että ne vastaisivat kohderyhmän tarpeisiin ja olisivat toteuttamiskelpoisia. Pikku Kakkonen -sivuston kohderyhmänä ovat lapset. Tämän opinnäytetyön esittämien sisältöehdotusten kohderyhmäksi valittiin kuitenkin viittovat perheet, koska viittomakielisistä sisällöistä hyötyvät kuurojen ja huonokuuloisten lasten lisäksi myös kuurot ja huonokuuloiset vanhemmat. Viittomakielisten sisältöjen myötä he voivat paremmin osallistua sivuston käyttöön lastensa kanssa. Viittomakielisen lasten internet-materiaalin määrä on tällä hetkellä hyvin vähäinen. Pikku Kakkonen -sivuston kehittäminen vastaa todelliseen tarpeeseen sekä toteuttaa Yleisradion tehtävää julkisena palveluntuottajana tuottaa viittomakielisiä palveluita. Opinnäytetyöni tavoitteita on toteutettu perehtymällä lähdeteoksiin sekä haastattelemalla viittomakielialan asiantuntijoita sekä kuuroja ja huonokuuloisia lapsia ja heidän vanhempiaan. Työ käsittelee teoriaa mm. kuuron lapsen kielenkehityksestä, mediasta ja lapsista, havaitsemisesta sekä esittelee 7 sivuston kehitysehdotusta selityksineen.
Useat eri lait turvaavat kuuron urheilijan tasa-arvoisen mahdollisuuden harrastaa ja osallistua ur-heilujoukkueeseen. Koulutus luo edellytyksen valmentajan osaamisen kehittymiselle. Valmentaja tarvitsee valmennusosaamista urheilijoiden yksilöllisten tavoitteiden, vastuiden ja pelitoteutuksen suunnittelussa, mutta ennen kaikkea yhtenäisen joukkuetoiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää valmentajan osaamista kuuron urheilijan osallistamisessa urheilujoukku-eeseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, mitä asioita valmentajan on otettava huomioon kuuron urheilijan osallistuessa urheilujoukkueeseen. Kehittämistehtävät olivat 1. Mitä valmentajan on otettava huomioon, kun kuuro urheilija osallistuu urheilujoukkueeseen? 2. Miten valmentaja voi omalla toiminnallaan osallistaa kuuron urheilujoukkueeseen? 3. Minkälainen on opas, jonka avulla valmentaja voi osallistaa kuuron urheilujoukkueeseen? Kehittämistehtäviin 1 ja 2 saatiin vastaukset tietoperustasta, jonka jälkeen kehittämistehtävään 3 haettiin tietoperustan lisäksi sisältöä valmentajilta. Oppaan kokonaissuunnittelun tueksi valittiin palvelumuotoilu, jonka avulla saatiin esille asiakaslähtöinen näkökulma. Koska kuuron osallista-minen urheilujoukkueeseen on laaja palvelupolkukokonaisuus, valittiin aiheen rajauksen mukai-sesti palvelupolusta yksi palvelutuokio. Palvelutuokio tarkoitti opinnäytetyössä valmentajan ja kuuron urheilijan kohtaamista. Asiakasymmärrys muodostui tietoperustasta ja valmentajien (n=3; N=10) vastauksista. Sähköposti lähetettiin kymmenelle eri urheiluseuralle tai -joukkueelle, joiden kautta tavoitettiin kolme valmentajaa. Vastaajat kokivat ryhmäytymisen tärkeyden, ennakkoluulot-tomuuden, urheiluharjoitusten demonstroimisen sekä avoimen ja kannustavan ilmapiirin luomisen merkittäviksi asioiksi kuuron urheilijan osallistamisessa urheilujoukkueeseen. Valmentajien vastausten ja tietoperustan tulkinnan avulla palvelupolku sisältöineen konseptoitiin, jonka avulla konkretisoitiin asiakasymmärryksestä nousevat asiat. Oppaan teemoiksi nousivat valmentajan osaaminen (tieto, taito, asenne, kyvykkyys), valmentajan tietoperustan merkitys ja urheilujoukkueen yhteenkuuluvuus. Konseptoitu palvelutuokio eli oppaan sisältö toteutuksineen prototypoitiin eli testattiin toimeksiantajalla ja kahdella valmentajalla. He arvioivat oppaan sisäl-töä osaamisen kehittymisen kannalta sekä oppaan rakennetta ja käytettävyyttä. Opasta kuvattiin käytännönläheiseksi, sen rakennetta selkeäksi ja sisältöä monipuoliseksi. Opas viimeisteltiin pro-totypoinnin tuloksena saatujen arviointien perusteella. Opas soveltuu eri urheilulajien valmentajille heidän osaamisen kehittämisen tueksi, kun he valmentavat kuuroja urheilijoita.
Etähoito kuuroille oli viittomakielisen etähoidon pilottiprojekti, joka toteutettiin vuoden 2020 tammikuusta heinäkuun loppuun. Pilotin tarkoituksena oli kokeilla etähoidon toimivuutta kuuroille asiakkaille sekä kehittää palveluja kuuroille. Opinnäytetyöni perustana on yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Kuuroilla asiakkailla tulee olla samanlaiset oikeudet yhteiskunnan palveluihin kuin kuulevillakin asiakkailla. Etähoito kuuroille on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa yhdistyvät käytännön toteutus sekä tulosten raportointi. Kehittämistyö on laadullinen tutkimus, jossa tulokset perustuvat pilotin aikana kerättyyn aineistoon. Aineistoa on tarkasteltu sisällönanalyysin keinoin perustuen haastateltavin vastauksiin sekä pilotin asiakaskontakteja hoitaneiden ohjaajien käyttökokemuskyselyyn. Pilottiin osallistuneille asiakkaille tehtiin kaksi tyytyväisyyskyselyä, joista ensimmäinen toteutettiin noin kolme viikkoa pilotin alkamisesta, ja toinen noin kolme viikkoa ennen sen päättymistä. Myös asiakaskontakteja hoitaneilta ohjaajilta kerättiin pilotin päätteeksi käyttökokemuksia ja kehittämisideoita. Sekä asiakkaiden tyytyväisyyskyselyjen että pilotin ohjaajien käyttökokemusten päämääränä oli kerätä aineistoa, jonka pohjalta etähoitoa voisi kehittää vastaamaan paremmin kuurojen asiakkaiden tarpeita. Pilottiin osallistuneet asiakkaat olivat pääosin tyytyväisiä etähoitoon. Joitakin ongelmia oli ollut, esimerkiksi etälaitteiden yhteydet eivät aina olleet toimineet toivotulla tavalla. Asiakkaat kuitenkin kokivat, että etähoidosta oli ollut heille hyötyä. Asiakkaiden tyytyväisyyskyselyjen sekä etähoidon asiakaskontakteista vastanneiden ohjaajien vastauksien perusteella voi yhteenvetona todeta, että etähoito toimi kuuroille asiakkaille yhtä hyvin kuin kuulevillekin asiakkaille. Tämän opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää niin opinnäytetyön tilaajan, Kuurojen Palvelusäätiön kuin Palvelukeskus Helsinginkin palvelujen kehittämiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten lisätä poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksia kuuro-jen yhdistyksissä. Tutkimuskysymys syntyy, koska kuurojen yhteisössä on huolestuttu kuurojen yhdis-tyksien toimijoiden passiivisuuden lisääntymisestä ja sitä myöten kuurojen aseman heikkenemisestä yhteiskunnassa. Kuurojen yhdistyksien toimijoiden menestystarinoita ei ole ollut kovin näkyvillä johtuen siitä, että hiljaiset tiedot ovat hajaantuneet. Tutkimuksen tarkoitus on tehdä kerättyjen tietojen pohjalta toimintamalli, jonka tavoitteena on lisätä kuurojen yhdistyksien toimijoiden tietoisuutta omista vaikutta-misen mahdollisuuksista ja kannustaa heitä toimimaan ja vaikuttamaan päätöksentekoon itsenäisesti. Opinnäytetyön tilaaja on 42 jäsenyhdistyksen valtakunnallinen keskusliitto Kuurojen Liitto ry, joten tut-kimuksen kohderyhmäksi tulevat Kuurojen Liiton jäsenyhdistykset. Kuurojen Liitto tekee edunvalvonta-työtä kuurojen ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumiseksi eri puolella Suo-mea. Tätä tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty, joten Kuurojen Liitto ja paikalliset yhdistykset voivat hyödyntää tutkimustietoa tulevan toimintansa suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehit-tää toimenpiteitä Kuurojen Liittoon ja jäsenyhdistyksiin. Tutkimus on case-tutkimus laadullisin menetelmin, joka toteutettiin viiden Kuurojen Liiton jäsenyhdis-tyksien toimijoiden ja yhden asiantuntijan yksilöhaastatteluilla. Haastattelut purettiin proposi-tiotasoisella litteroinnilla. Yksilöhaastatteluiden lisäksi toteutettiin osallistuvaa havainnointia Kuurojen Liiton järjestämissä tapahtumissa. Sekä havainnoinnit että haastattelut toteutettiin lokakuussa ja marraskuussa vuonna 2016. Tutkimuksen tuloksen perusteella kuurojen yhdistyksien toimijoiden poliittisen osallisuuden heikkous johtuu tiedonpuutteesta ja muutoksenteon pelosta. Tutkimuksessa nousee esiin toinen ongelma kuuro-jen yhdistyksien toimijoiden tiedonpuutteesta, joka pahimmillaan uhkaa lakkauttaa koko yhdistystoiminnan ja sitä myöten yleistää kuurojen kansalaisten syrjäytyneisyyttä. Tutkimustulosten perusteella kuurojen yhdistyksien toimijoiden tiedonpuute on omista vaikuttamisen mahdollisuuksista alkusyy moniin asioihin niin yhdistystoiminnassa kuin sen ulkopuolella. Täten kuurojen yhdistyksien toimijoiden tietoisuutta vaikuttamisen mahdollisuuksista ja keinoista on korjattava, mikäli halutaan parantaa kuurojen asemaa yhteiskunnassa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Kanta-Hämeen keskussairaalan Riihimäen yksikön röntgen-osastolle ohjevihko apuvälineeksi kuurojen ja huonokuuloisten potilaiden ohjaamiseen yleisimpien natiiviröntgentutkimusten aikana. Ohjevihko on tarkoitettu röntgenhoitajien käytettäväksi. Opinnäytetyön aihe annettiin KHKS:n Riihimäen yksikön röntgenosastolta heidän kokiessaan tarvetta parantaa valmiuttaan ohjata kuuroa tai huonokuuloista potilasta osastollaan. Ohjevihkon suunnittelussa lähtökohtana oli tehdä toimiva apuväline sekä röntgenhoitajan työtä että kuuroa ja huonokuuloista potilasta ajatellen. Ohjevihkon kriteereinä olivat selkeys, helppolukuisuus, ymmärrettävyys ja helppokäyttöisyys. Teoriapohjana käytettiin tietoa yleisesti kuulosta, kuuroudesta ja huonokuuloisuudesta sekä ohjaamisesta. Opinnäytetyöntekijät perehtyivät myös kirjallisuuteen koskien millaista ohjausta kuuro tai huonokuuloinen potilas haluaa ja mitä kuuron tai huonokuuloisen potilaan ohjauksessa tulee ottaa huomioon. KHKS:n Riihimäen yksikön röntgenosasto antoi selkeät ohjeet minkälaisen ohjevihkon se haluaa ulkomuodollisesti ja sisällöllisesti. Näiden ohjeiden ja Kuurojen liitto Ry:n yhteistyön avulla suunniteltiin ohjevihkon lopullinen muoto. Ohje sisältää natiiviröntgentutkimusten kannalta oleellisia asioita: potilaan henkilöllisyyden varmistamisen, raskauden poissulkemisen fertiili-ikäisiltä naisilta, potilaan kuvauskohteen varmistamisen, riisuuntumis-, asettautumis- ja hengitysohjeita sekä jatkohoito-ohjeita. Ohjevihko koostuu liuskoista, joilla on potilaalle ohje kirjallisessa muodossa sekä valituissa kohdissa on ohjetta havainnollistava kuva. Kirjallinen teksti tuotettiin yhteistyössä Kuurojen liitto Ry:n kanssa, jotta teksti olisi mahdollisimman ymmärrettävää äidinkielenään viittomakieltä käyttävän potilaan näkökul-masta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa fysioterapeuttien käyttöön opas aikuisten kuurojen ja kuurosokeiden terapeuttisen harjoittelun ohjaamisesta. Tarkoituksena oli lisätä fysioterapeuttien tietämystä keskeisistä ohjauksessa huomioitavista tekijöistä, jotta heillä olisi paremmat edellytykset ohjata onnistuneesti terapeuttisia harjoitteita kuuroille ja kuurosokeille asiakkaille. Tämä toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin työelämälähtöisenä toimeksiantona Suomen Kuurosokeat ry:lle ja yhteistyössä yhdistyksen Aktiivinen Seniori –projektin (v. 2012–2014) kanssa. Opinnäytetyö koostuu raportista sekä tuotteena valmistuneesta oppaasta. Opinnäytetyöraportti sisältää prosessin kuvauksen sekä lähdekirjallisuuteen perustuvan teoriaosan, jossa kuvataan kuuroutta ja kuurosokeutta sekä liikunnanohjauksen taustalla vaikuttavaa teoriaa motorisesta oppimisesta, aistijärjestelmistä sekä motorisen oppimisen ohjaamisesta. Oppaaseen on koottu tiivistetysti asiakasryhmien kuvaukset sekä ohjaustilanteissa yleisiä huomioitavia tekijöitä. Ohjauksessa ja kommunikoinnissa pääasiallisesti hyödynnettävän aistikanavan perusteella asiakkaat on vielä jaettu kolmeen eri ryhmään: kuulon avulla kommunikoivat, näön avulla kommunikoivat sekä tuntoaistin avulla kommunikoivat. Oppaan merkittävintä sisältöä ovat käytännönläheiset ohjeet harjoittelun ohjaamisesta näihin kolmeen asiakasryhmään jakaen. Opinnäytetyö on ensisijaisesti tarkoitettu fysioterapeuteille aikuisasiakkaiden yksilöohjauksen tueksi. Käytännönläheisestä oppaasta voivat hyötyä myös muut liikunnanohjauksen ammattilaiset tai opiskelijat. Opinnäytetyö ja opas ovat julkisia asiakirjoja, joten ne ovat vapaasti hyödynnettävissä.
Kuulovammat ovat Suomessa yleisiä, sillä noin 15 prosentilla väestöstä on jonkinlainen kuulovaurio. Vuosittain syntyy noin 50–60 lasta, joilla on vähintään keskivaikea kuulovika. Yli 90 prosenttia kuuroista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille, joilla ei ole tietoa, eikä kokemusta kuuroudesta, ja joille lapsen kuulovamman toteaminen aiheuttaa epätietoisuuden tunnetta ja suurta myllerrystä elämään. Lasten terveys ja hyvinvointi riippuvat vanhemmista ja heidän hyvinvoinnistaan, joten vanhempien on saatava riittävästi tietoa ja tukea päätöstensä tueksi. Projektin tehtävänä oli tuottaa verkkosivut Terveysnetin Perhenettiin kuuron lapsen saaneille kuuleville vanhemmille. Tavoitteena on lisätä vanhempien tietoutta kuuroudesta ja auttaa heitä selviytymään uudessa elämäntilanteessaan. Projekti kuuluu asiakkaan ohjaus - hankkeeseen. Opinnäytetyö on osa Terveysnetti-projektia, joka toteutui yhdessä Turun ammattikorkeakoulun, Salon terveyskeskuksen, Salon aluesairaalan ja Salon kaupungin kanssa. Projektin tuottamien verkkosivujen kautta on haluttu tarjota tietoa muun muassa kuulosta, kuulonseulonnasta, lapsen kuulovammasta, kielellisestä kehityksestä ja viittomakielestä, kuntoutuksesta, sosiaaliturvasta ja kuurojen yhteisöstä. Verkkosivut ovat luettavissa osoitteessa: http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhe.html nimellä Kuuro lapsi - Kuulevat vanhemmat. Tulevaisuudessa sivuja voisi päivittää uusilla tutkimuksilla, hoitolinjoilla ja uuden teknologian mukaisesti. Lisäksi aihetta voisi laajentaa keskittymällä esimerkiksi kuurosokeisiin lapsiin tai vaihtoehtoisesti kuurojen vanhempien kuuleviin lapsiin.
Nykyään monet kuurot ja huonokuuloiset oppilaat integroidaan yleisopetukseen. Osa integroiduista lapsista on viittomakielisiä, joiden näkökulmaa integraatiosta ei ole aiemmin Suomessa tutkittu. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista on käydä koulua yleisopetuksessa viittomakielen tulkin kanssa integroituneen viittomakielisen koululaisen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan viittomakielisten lasten kaksikielistä integraatiota kokonaisvaltaisesti kahden tapauksen pohjalta. Aihetta lähestytään elämänkerrallisella ja narratiivisella metodilla, jolloin tämän tutkimuksen kohteena on kouluaikoinaan 90-luvulla 6:nnella luokalla yleisopetukseen integroitunut tämän tutkimuksen tekijä ja 6-luokkalainen ensimmäiseltä luokalta lähtien yleisopetukseen integroitunut viittomakielinen nuori. Tutkimuksessa osoittautui, että viittomakielen tulkkaus on välttämätöntä integraation onnistumisessa. Positiiviset sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä integraation mielekkääksi kokemisessa. Luokkatovereiden vähäisetkin viittomakielentaidot koetaan tärkeäksi. Läheisillä ystävillä on ratkaiseva merkitys luokkayhteisöön sopeutumisessa. Viittomakielisellä yhteisöllä, omakielisillä vertaistovereilla ja perheellä on suuri merkitys vahvan itsetunnon ja identiteetin rakentumisessa. Erityis- ja yleisopetuksessa nähdään olevan eri funktiot. Erityisopetuksessa korostuvat omakielinen kulttuuri ja viittomakielisen yhteisön sisäinen tieto omakielisestä ympäristöstä ja vertaistovereista johtuen. Yleisopetuksessa saadaan usein parempaa opetusta, mutta puutteelliset sosiaaliset suhteet ovat usein ongelmana. Viittomakieliset ovat myös transnationaalinen yhteisö, johon kasvetaan. Tutkimuksen koululaisella on jo kokemuksia kansainvälisistä kohtaamisista ja yhdessäolosta. Viittomakielisen lapsen integraatiossa tulisi tukea viittomakielisen lapsen kaksi/monikielisen - ja kulttuurisen identiteetin omaksumista ja kehitystä.
Saavatko kuurot osallistua yhtä helposti moottorikelkka- tai huskysafareihin kuin kuulevat? Tämä kysymys oli opinnäytetyön lähtökohta. Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa, miten hyvin ohjelmapalveluyritykset ovat varautuneet kuuroihin asiakkaisiin, ovat kuurot asiakkaat ylipäätänsä tervetullut, vai nähdäänkö heidät vaivana. Opinnäytetyön tietoperustassa käsiteltiin kuuroutta, esteettömyyttä ja ohjelma-palveluita. Sähköisen kyselyn, avulla selvitettiin Pohjois-Lapin safariyrityksien tämänhetkinen tilanne sekä asenne kuuroja kohtaan. Opinnäytetyön tuotoksena koottiin toimintaopas yrityksille. Oppaan tekemisessä hyödynnettiin myös aikaisempia kuurojen parissa tehtyjä tutkimuksia. Opinnäytetyön ja oppaan tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kuuroista henkilöis-tä sekä antaa yrityksille ideoita, miten he voivat kehittää omia palveluitaan siten, että kuuroja asiakkaita palvellaan yhtä hyvin kun kuulevia. Tämä omalta osal-taan voisi edistää yhdenvertaisuutta matkailussa.