Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielmani tavoite on selvittää, millä tavoin tietoa hankitaan ja muodostetaan viktoriaanisessa kummitustarinassa. Epistemologian peruskäsitteistöön nojaava analyysini kahdesta viktoriaanisesta kummitustarinasta erittelee tiedon syntyä, käsittelyä ja vaikutuksia sekä lukijan että henkilöhahmojen näkökulmista. Ennen tutkielmani varsinaista teoriaosaa määrittelen viktoriaanisen kummitustarinan genreä sekä aikalaiskriitikon että modernin kirjallisuudentutkijan käsitysten valossa. Tällä määrittelyllä haluan tuoda näkyviin genren sisäisiä konventioita ja lainalaisuuksia, joiden erittelyä hyödynnän myöhemmin aineistoni analyysissa. Tutkielmani teoreettisen kehyksen rakennan epistemologian eli tietoteorian peruskäsitteistöstä. Käytän tarinoiden analyysissä mm. tiedon, uskon, hyväksymisen ja oikeutuksen käsitteitä, sekä kahta oikeutusteoriaa, fundamentalismia ja koherentismia. Täydennän tätä filosofista viitekehystä viktoriaanisen ajan epistemologialla, joka tukeutuu vahvasti aikansa empiristiseen ajatteluun ja visuaaliseen tiedonkulttuuriin. Ensisijainen tutkimusaineistoni käsittää kaksi viktoriaanista kummitustarinaa, jotka ovat Henry Jamesin "Maud-Evelyn" (1900) ja Charles Dickensin "The Signal-man" (1866). Tarinat ovat melko lyhyitä, novellinkaltaisia kertomuksia henkilöhahmoista, jotka kohtaavat asioita, jotka saattavat olla yliluonnollisia. Tarinoiden teemoja ovat elämä, kuolema, kuolemanjälkeinen elämä, usko, tieto ja yliluonnollinen. Tarinoita yhdistävät perimmäisten kysymysten asettaminen kauhun ja yliluonnollisen kontekstiin. Tutkimukseni tuloksina voidaan pitää tekemiäni havaintoja tiedon ja sen saavuttamisen tavoista tutkimissani teksteissä. Kumpikin teksti asettaa vastakkain elämän ja kuoleman osoittaen hienoista vieroksuntaa jälkimmäistä kohtaan. Henkilöhahmot, jotka elävät kuolleiden maailmassa tai liian tiiviissä yhteydessä kuolleisiin, eivät onnistu elämässään tässä maailmassa. Kumpikin teksti aloittaa empiristiseltä pohjalta tyytymättä kuitenkaan yksinkertaistamiseen; esiin nousevat kysymykset ihmistiedon ja -mielen rajoituksista. Dickens kiinnittää erityisesti huomiota ihmisen kykyyn hallita ja käsitellä tietoa, kun taas James kommentoi uskon voimakasta vaikutusta ihmisen tietämiseen. Kummankin tekstin kohdalla on ilmeistä, että taidokas tekijä osaa luoda tekstiinsä kauhun ja jännityksen elementtejä tiedon viivyttämisen ja huolellisen ajoittamisen keinoin.
Opinnäytetyö käsittelee kummitustarinoita ja urbaaneja legendoja Pohjois-Savon alueella kokoamalla yhteen ja kuvittamalla vanhoja sekä uusia kummitustarinoita, joiden aiheita ovat mm. tragediat, rakkaus, syntymä, kuolema ja yliluonnolliset tapahtumat. Opinnäytetyö käsittelee pohjois-savolaista uskomus- ja tarinankerrontaperinnettä ja työn perusajatus on, että kummitustarinat ovat paikallishistoriaa, joka yhtä aikaa on ja ei ole olemassa. Opinnäytetyön tarinat on koottu haastattelemalla pohjois-savolaisia ihmisiä vuonna 2010 sekä kirjallisuudesta. Projektissa on sekä kulttuurihistoriallisia että yhteisöllisiä piirteitä. Opinnäytetyön ensimmäisessä vaiheessa kummitustarinat on sijoitettu Pohjois-Savon alueelle mahdollisimman tarkasti sekä dokumentoitu valokuvaamalla. Tämän jälkeen on valokuvattu henkilöhahmot sekä muut kuvituksessa käytettävät kuvat. Kuvankäsittelyssä kuvakerrokset on nivottu päällekkäin ja eri kerrosten piirteitä on nostettu esille opacity-toiminnon avulla. Kuvallisena pyrkimyksenä on ollut maalausmaiset teokset, jotka kuvittavat ei näkyvää valokuvan avulla sekä pohtivat toisaalta myös valokuvan luonnetta. Lopputuloksena on visuaalinen näyttelykokonaisuus, joka koostuu värivalokuvavedoksista. Näyttelykokonaisuus on ainutlaatuinen, koska se päivittää kummitustarinat nykypäivään ja tekee sen sekä visuaalisesti että sanallisesti.
Kummituksia, elli Luonnollisia Aawis-Juttuja -kirjanen sisältää Juteinin saksan kielestä kääntämiä hupaisia kummitusjuttuja. Kertomuksen lopussa kuvatulle yliluonnolliselle tapahtumalle annetaan kuitenkin aina luonnollinen selitys. Näiden "aawis-juttujen" tarkoitus oli aikanaan vähentää kansan keskuuteen syvälle juurtunutta taikauskoa.
Digitoitu dokumentti on violetinvärinen ruutuvihko. Vihko on lävistetty kahdesta kohtaa eli se on ehkä ollut kansiossa. Sivuilta 7-8 on leikattu pala pois johonkin tarkoitukseen, mutta teksti ei katkea, vain kaventuu. Sisältää kolme novellia.<br /><br />Ensimmäisessä novellissa ei ole otsikkoa, se on myöhemmin julkaistu nimellä <em>Muutos</em>.<em></em> Vesas-seppä, entinen tehdastyöläinen takoo ja saarnailee kaikenikäisille sosialismin aatetta. Seppä haaveilee keisari Nikolai II:sen syöksemisestä vallasta. Hän katoaa kylästä taistelemaan punakaartissa, eikä miehestä kuulla enää tämän jälkeen. Teksti on Haanpään avoimimmin vasemmistolaisia tekstejä ja se perää muutosta maailmaan. <br />Laajuus kahdeksan sivua<br />Kirjoitusaika 9.11.1946<br /><br /><em>Pussisen akka, kunnianarvoisa naishenkilö</em> on yleistävä esitys naisen, mökkiläisen, monilapsisen perheenemännän ahkeruudesta. Hänen kaltaistensa naisten varassa maa seisoo, varsinkin kun hän tuo maailmaan toistakymmentä uutta Pussista sota- ja työmiehiksi sekä kaltaisikseen perheenemänniksi. <em>Pussisen akka</em> on Haanpään tunnetuimpia novelleja. <br />Laajuus yhdeksän sivua<br />Kirjoitusaika 22.11.1946<br /><br /><em>Sanan seurauksia</em> on tarina mustanpörssin kauppias Eetusta, joka matkustaa Järven pitäjään ruumisarkussa ja pelästyttää muut kuorma-autossa matkaavat. Näin Eetu myös kostaa Mäen emännälle, joka on kauan sitten loukannut häntä, pientä orpopoikaa (nimimotiivin sanan seuraus). Eetu laskeutuu arkusta alas ennen määränpäätä, ja niin tapaus jää kummittelemaan seudun kansanperinteeseen. Novellin otsikko on tekstaten, eikä siinä ole alleviivausta, mikä oli yleensä Haanpään tapa nimetä tekstit.<br />Laajuus 13 sivua, teksti katkeaa kesken vihkon loppuessa.<br /><br />Kaikki novellit ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran kokoelmassa <em>Heta Rahko korkeassa iässä</em> <em>(Otava 1947). </em>Sisältyvät teokseen <em>Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).