Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia kiusaamiseen liittyviä diskursseja viidesluokkalaisten oppilaiden kirjoitelmista on löydettävissä. Tutkielmassa etsitään vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen; mitä koulukiusaamiseen liittyviä diskursseja lasten kirjoitelmista löytyy ja millaisia subjektipositioita kirjoitelmista on luettavissa. Aineisto on kerätty tammikuussa 2009 erään keskisuuren kaupungin keskisuuressa koulussa. Aineiston keräämiseen käytettiin eläytymismenetelmää. Kehyskertomuksissa näkökulmana oli kiusatun ja kiusaajan rooli sekä tytön että pojan näkökulmasta. Kehyskertomuksiin saatiin vastauksia 45 kappaletta. Kehyskertomuksilla kerätty aineisto analysoitiin diskurssianalyysilla. Löytämämme diskurssit olivat väkivallan, kiusaamisen syiden ja toimijoiden diskurssit. Väkivallan diskurssi oli yksittäinen kokonaisuus, jota emme jakaneet. Kiusaamisen syiden diskurssi jakautui erilaisuuteen, kateuteen, epätasa-arvoon ja kostoon. Toimijoiden diskursseja tarkastelimme kiusaajan ja kiusatun sekä opettajan ja vanhempien näkökulmasta.
Tutkielmassani tarkastelin 101. maahanlaskudivisioonan 506. maahanlaskurykmentissä taistelleiden yhdysvaltalaisten laskuvarjojääkärien Edward David Shamesin, David Kenyon Websterin ja Richard Wintersin muistelmia, jotka kertoivat laskuvarjojääkäreiden tarinan erikoiskoulutuksesta ja Normandian taisteluista. Muistelmien avulla tutkin, miksi Normandian maihinnousua edeltäneenä pudotusyönä saksalaisten selustaan pudotettujen yhdysvaltalaisten laskuvarjojääkärien yllätyshyökkäyksestä alkaneet pudotusyön taistelut muodostuivat länsirintaman julmimmiksi? Tutkimuskysymykseen vastatakseni perehdyin ensiksi laskuvarjojääkärien Yhdysvalloissa suorittamaan erikoiskoulutukseen, jonka aikana nuorista alokkaista koulutettiin ankaran fyysisen ja psyykkisen harjoitteiden avulla aggressiivisia ja tappamiseen kykeneviä laskuvarjojääkäreitä. Erikoiskoulutuksella oli suuri merkitys laskuvarjojääkäreiden identiteettiin Normandian taisteluissa. Tutkielmassa havaitsin, että Normandian taisteluihin vaikuttivat myös laskuvarjojääkäreiden yhdeksän kuukautta viettämä odotteluaika Englannissa, jossa laskuvarjojääkäreiden käsitys saksalaisista sotilaista ja saksalaisten rakentamasta Atlantin vallista muuttui radikaalisti brittien keräämän tiedusteluaineiston myötä. Englannissa pidettyjen harjoitustaisteluiden avulla laskuvarjojääkärit saivat esimakua tulevista taisteluista sekä tulevista kohteista Normandiassa. Tulokset osoittivat, että laskuvarjojääkäreille asetetut tavoitteet olivat todella haastavia, minkä takia komentajat oheistivat laskuvarjojääkäreitä käyttämään saksalaisia vastaan kaikkia mahdollisia keinoja, jopa kansainvälisten sodankäyntiä rajoittaneiden Geneven ja Haagin sopimusten vastaisia keinoa, jotta tavoitteeksi asetetut strategisesti tärkeät kohteet saataisiin maihinnousua edeltäneenä pudotusyönä varmasti vallattua. Upseerit kiihottivat tarkoituksella laskuvarjojääkäreitään, etteivät nämä luovuttaisi tai antaisi saksalaisille mitään mahdollisuutta liikuttaa täydennysjoukkoja maihinnousurannoille. Laskuvarjojääkäreiden saaman erikoiskoulutuksen, henkilökohtaisten kaunojen, upseerien kiihotuspuheiden, kovien paineiden, voimakkaan viholliskuvan sekä saksalaisten periksi antamattomuuden ja erilaisten huhupuheista muodostuneiden kostonkierteiden myötä maihinnousua edeltäneestä laskuvarjojääkärien pudotusyöstä muodostui länsirintaman verisimmät koko sodan aikana. Pudotusyön aikana sekä yhdysvaltalaiset laskuvarjojääkärit että Normandiaa puolustaneet saksalaiset syyllistyivät lukuisiin sotarikoksiin, kuten sotavankien murhiin, kiduttamiseen, ryöstöihin ja silpomiseen. Jokainen julmuus kostettiin entistä julmemmalla teolla, eikä laskuvarjojääkärien erikoiskoulutuksesta tai johtajuudesta ollut hyötyä veritekojen estämisessä. Normandian taistelut päättyivät laskuvarjojääkärien voittoon, mutta myöhemmissä sotarikosoikeudenkäynneissä kummankaan osapuolen sotilaita ei tiettävästi ole asetettu syytteeseen tekemistään sotarikoksista.
Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat joutuneet viime vuosina useasti kuluttajien aiheuttaman negatiivisen julkisuuden kohteeksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaiset tekijät johtavat asiakkaan kostamaan vakuutusyhtiölle verkossa negatiivisen sisällöntuotannon kautta. Tavoitteena on lisäksi selvittää, miten yritysten on mahdollista ehkäistä kuluttajien aiheuttaman negatiivisen julkisuuden uhkaa. Aihealueesta löytyy melko vähän aiempaa tutkimusta. Vaikka negatiivista kuluttajakäyttäytymistä on tutkittu aiemmin, aihetta ei ole tarkasteltu juurikaan negatiivisen sisällöntuotannon kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnettiin asiakkaan kostamiseen ja suusanalliseen viestintään liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusongelmaan etsittiin vastausta kvantitatiivisella kyselytutkimuksella, jolla selvitettiin negatiiviseen sisällöntuotantoon osallistuneiden yksilöiden psykologista prosessia sekä palvelun normalisointiin liittyviä erityispiirteitä. Rakenneyhtälömallin kausaalisuhteiden perusteella tehtiin tutkimuskysymyksiin liittyvät johtopäätökset. Empiirinen tutkimus tuki suurelta osin teorian pohjalta muodostettuja hypoteeseja. Tutkimuksessa selvisi, että yksilön päätelmät yrityksen motiiveista on päätekijä, joka vaikuttaa yksilön emootioihin ja kognitioihin ja tätä kautta kostohalun syntymiseen sekä osallistumiseen negatiiviseen sisällöntuotantoon. Vaikuttamalla yksilön käsitykseen palvelun normalisoinnin oikeudenmukaisuudesta, yrityksen on mahdollista ehkäistä ajautumista negatiiviseen sisällöntuotantoon. Tutkimus tunnisti, että kostaminen ja julkisuuden aiheuttaminen ovat tärkeimpiä ajureita negatiivisen sisällöntuotannon taustalla. Lisäksi tutkimus osoitti, että yksilö voi samanaikaisesti osallistua negatiiviseen sisällöntuotantoon sekä päättää asiakassuhteensa yrityksen kanssa.
In this master’s thesis, I examine the relationship between revenge and violent crimes committed by young people. There is a connection between adult violent crime and revenge, which is found in previous scientific research, but little has been done about the phenomenon among young people. Revenge is an act intended to cause harm to another person by the virtue of an act inflicted upon oneself, which caused original harm or wrongdoing. Its purpose is to punish another or pay back to them and thus, so to speak, to settle the accounts between them. The individual's tendency to retaliate emerges at a very early stage in human development, as early as childhood. It is a social phenomenon that manifests itself in human interaction. It involves a wide range of social emotions, including shame. The desire for revenge is a common trait in a person, but not everyone who wants revenge puts it in practice. In my thesis, I examine revenge through the revenge orientation indicator. It describes a person’s tendency or willingness to repay the harm done to them instead of forgiving or reconciling with the perpetrator. The indicator was formed from six Likert-scale questions that measured individual’s attitudes toward revenge. Similar indicators have been used in some previous studies. Violence refers to a physical or mental act directed at an individual with the intent in some way to harm them. In the study, the consideration of violence is limited to physical assault as well as involvement in fighting. The relationship of these forms of violence to an individual’s revenge orientation is examined. Hate crime refers to violence or being threatened with it because of religion, language, skin colour, or any other traits of an individual or a group. Hate crime can be both physical and mental and manifests itself as insults, discrimination, assault, and intimidation, among other things. Hate crime is strongly based on preconceived attitudes, which are people's stereotypical perceptions of groups of people or things, for example. In this study hate crime is examined solely for violent crime caused by the hate motive. I used as research data the data from the Juvenile Delinquency Survey (Nuorisorikollisuuskysely) 2016, which is collected by the Institute of Criminology and Legal Policy that works in connection with the University of Helsinki. The survey data was collected in the spring 2016. It is collected every four years and aims to examine the development of criminal behaviour among adolescents in Finland. The survey has a total of 6061 respondents and they are ninth graders from different schools throughout Finland. I investigated the connection between revenge orientation, and violence and hate crimes committed by young people by means of average-value comparison, cross-tabulation, and logistical regression analysis. The dependent variables in the study were the hate crime variable, which included the act of assault and/or participation in a fight during the past 12 months, and the violent crime variable, which described the respondents' hate motive behind the act of violence. The independent variables, in addition to revenge orientation, included past victim experiences, impulsivity, risk-taking, risk routines, social control exercised by parents, and perceived safety of school and school trip and residential area. Background variables included age, gender, family background, and immigration background. Based on the results of the study, an individual's revenge orientation has a connection with committing violent crimes by adolescents. The more inclined an adolescent is to accept retaliation and pay back the acts committed against them, the more likely they are to commit a violent crime. Gender differences are noticeable in the results. Being revenge oriented raises the risk of violent crime more with the girls than the boys. That is a very interesting result and contradicts previous research. In relation to hate crimes, no similar link was found in the study.
Rape-revenge on kauhu- ja ekploitaatioelokuvien alle sijoittuva alagenre, jonka pääpaino nimenmukaisesti raiskauksessa ja kostossa. Tämä opinnäytetyö käsittelee naiskuvaa kyseisessä genressä. Pääpaino on sukupuolen representaatiossa suhteessa kostoon ja väkivaltaan. Tutkimuksen aluksi kartoitan hieman seksuaalirikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tältä pohjalta käsittelen1970-80-luvuilla tehtyjä genren elokuvia, jotka olen jakanut urbaaneihin ja ruraaleihin tarinoihin. Näistä elokuvista olen valinnut yhteensä viisi tarkempaan analyysiin. Lisäksi käsittelen omaa lopputyöelokuvaani Metsästysmaata ja pyrin purkamaan sitä rape-revenge – ja kauhuelokuvatraditioiden kontekstissa.
Kirjallinen opinnäytetyöni Uhri elämälle – naisesta kostajaksi käsittelee emotionaalisen trauman yläpuolelle nousevia naisia elokuvan aiheina. Käytän tutkimuskohteinani kahta pohjoismaista elokuvaa, Erik Blombergin Valkoista peuraa (Suomi, 1952) ja Bo Arne Vibeniuksen Thriller – en grym film:iä (Ruotsi, 1974). Näiden elokuvien naispäähenkilöissä kiteytyy mielestäni hyvin niin nousu uhrista kostajaksi kuin myös laajempi pohjoismaalainen suhtautuminen naisen kokemaan vääryyteen. Tarkastelen näitä roolihahmoja, Valkoisen peuran Piritaa (Mirjami Kuosmanen) ja Thrillerin Friggaa (Christina Lindberg) kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin, pyrin vertaamaan hahmojen käyttäytymismalleja dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön (DID). DID seuraa emotionaalista traumaa ja johtaa sivupersoonan syntymiseen. Molemmat naiset muuttuvat tarinoidensa aikana tappajiksi – osoitan, että molempien tiloja voidaan tarkastella hyvinkin pitkälti DID-sairaskertomuksina. Seuraavaksi asetan nämä kaksi elokuvaa ja niiden naishahmot laajempaan elokuvahistorialliseen kontekstiin. Määritän, miten aihetta on sitä ennen ja sen jälkeen lähestytty niin Pohjoismaissa kuin Yhdysvalloissakin. Laajennan tämän keskustelun kattamaan myös kokonaisvaltaisempaa sankarimyyttiä ja naisen asemaa siinä. Tämän jälkeen palautan kostajan myytin takaisin juurilleen, Nemesisjumalattareen. Käsittelen em. naishahmoja uskonnollisessa kontekstissa ja rinnastan heidän veritekonsa tyytymättömien jumalten tuomioon. Esitän Piritan edustamassa saamelaisten pakanajumalia, siinä missä Frigga vertautuu kristinuskon marttyyreihin. Lopuksi perustelen, miksi tällaisilla elokuvilla on mielestäni keskeinen merkitys kansallisen ja yhteisöllisen identiteetin muovaajina. Molempien aihepiiri sivuaa tärkeitä ja kipeitä aiheita, jotka voidaan havaita myös niiden tekohetkellä vallinneessa sosiaalisessa ilmapiirissä. Otan myös kantaa siihen, miksi naisuhrin teema on mielestäni hyvä lähtökohta näiden asioiden käsittelyyn.