Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksessa selvitetään missä määrin kouluikäiset autismikirjon lapset kokevat kiusaamista koulussa, vapaa-ajalla ja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään minkälaista kiusaamista he kokevat. Tutkimuksessa vertaillaan erilaisissa oppimisympäristöissä koettua kiusaamista ja tavoitteena on selvittää, kenen toimesta kiusaamiseen puututaan sekä millainen vaikutus puuttumisella on kiusaamiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä. Kysely suunnattiin autismikirjon lasten vanhemmille ja huoltajille. Tutkimukseen osallistui yhteensä 59 autismikirjon lapsen vanhempaa ja huoltajaa. Kysely jaettiin Autismiliiton Facebook-sivuilla sekä Erityislasten vanhemmat ja läheiset -Facebook-ryhmässä. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2022. Aineistoa käsiteltiin IBM SPSS Statistics 27 -ohjelmalla. Autismikirjon lasten kokemaa kiusaamista tutkittiin summamuuttujia käyttäen. Autismikirjon lasten kokeman kiusaamisen yhteyksiä taustamuuttujiin tutkittiin khiin neliö -testin, Pearsonin korrelaatio kertoimen sekä ristiintaulukoinnin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että autismikirjon lapsista enemmistö oli kokenut kiusaamista viimeisen vuoden aikana. Kiusaamista oli koettu useammin koulussa kuin vapaa-ajalla tai sosiaalisessa mediassa. Tulokset osoittavat, että autismikirjon lapset kokivat enemmän hiljaista ja sanallista kiusaamista kuin fyysistä kiusaamista. Hiljainen ja sanallinen kiusaaminen oli yleisempää kuin fyysinen kiusaaminen sekä koulussa että vapaa-ajalla. Sosiaalisessa mediassa kiusaamista oli koettu vähiten. Kiusaamisen erilaisilla muodoilla oli tilastollisesti merkitsevät yhteydet toisiinsa. Koettu kiusaaminen lisäsi todennäköisyyttä kokea myös toisenlaista kiusaamista. Yleisopetuksen ja erityisopetuksen ryhmiä vertaillessa tutkimus osoitti, että kiusaamista oli kokenut lähes yhtä suuri osuus molemmista joukoista. Kuitenkin yleisopetuksen ryhmissä kiusaamista oli tutkimuksen mukaan koettu enemmän. Tulokset osoittivat, että etäopetuksen aikana kiusaamista oli koettu vähemmän kuin kontaktiopetuksessa. Kiusaamisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys luokka-asteeseen, ja kiusaamista oli enemmän alakoulussa kuin yläkoulussa. Kiusaamiseen puututtiin useimmin kiusatun puolelta kuin kiusaajan puolelta. Autismikirjon lasten vanhemmat eivät juuri kokeneet kiusaamiseen puuttumisen vaikuttavan kiusaamisen lisääntymiseen tai vähenemiseen.
Tässä laadullisessa tutkimuksessa tutkittiin koulukiusaamista kokeneiden näkemyksiä kiusaamiseen puuttumisesta. Tutkimuksessa eriteltiin keinoja puuttua kiusaamiseen kiusatun oppilaan näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten opettaja voi puuttua ja ennaltaehkäistä kiusaamista sekä tukea kiusattua oppilasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista koulukiusaamista kokenutta nuorta aikuista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jossa kokemusasiantuntijat saivat vapaasti kertoa näkemyksistään kiusaamiseen puuttumisen mahdollisuuksista. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttämällä. Aineiston perusteella kiusaamiseen puuttumisessa tärkeintä on opettajan asennoituminen kiusaamiseen. Toiveet kiusaamiseen puuttumiseksi jaettiin neljään teemaan. Arvot, konkreettiset toimet, ennaltaehkäisy ja tukitoimet muodostivat vastauksen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Opettajan toimista muodostui kolme teemaa; arvojen mukainen toiminta, kaveritaitojen tukeminen ja yhteistyö. Kiusaamista kokeneiden mukaan opettajan viestimät arvot ja toiminta pitäisi vastata toisiaan. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajan viestimät arvot, konkreettiset toimet ja yksilön tukeminen parantaa kiusaamiseen puuttumista ja luottamusta aikuisten kykyyn selvittää kiusaamista. Tutkimus keskittyi kokemusasiantuntijoiden näkemyksiin ja niiden pohjalta tehtävään analyysiin siitä, mitä opettaja voi tehdä puuttuakseen kiusaamiseen. Tutkimuksen tulokset kertovat tärkeää tietoa tuleville opettajille, miten kiusattu oppilas haluaisi kiusaamiselle tehtävän.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien kokemuksia koulukiusaamisen huomaamisesta, puuttumisesta ja ennaltaehkäisystä. Millä tavoin opettajat huomaavat kiusaamisen ja mitä haasteita siinä esiintyy. Miten opettajat puuttuvat kiusaamiseen ja mitä toimintatapoja he pitävät toimivina. Selvitin myös konkreettisia keinoja ennaltaehkäistä kiusaamista kouluissa. Tutkimukseen osallistui vapaaehtoisesti kymmenen opettajaa, jotka toimivat alakoulun opettajina tai olivat aiemmin toimineet. Kaikilla oli kokemusta koulukiusaamisesta. Puolistrukturoitu teemahaastattelu toimi aineistonkeruumenetelmänä ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluja pidettiin etäyhteydellä ja kasvokkain tapaamisella. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä luokittelemalla ne haastattelun teemojen mukaan. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että kiusaamisen huomaamisessa opettajat pitivät erityisen tärkeänä oppilaiden hyvää tuntemusta ja opettajan tulee olla helposti lähestyttävä sekä avoin. Opettajan on oltava läsnä oppilaiden arjessa ja välillä havainnoida heitä. Riittävät resurssit välitunti valvonnassa ovat myös tärkeät. Luokan ilmapiiri vaikuttaa myös siihen, miten helposti kiusaamisesta uskalletaan kertoa. Haasteena opettajat kokevat, että kiusaaminen tehdään välillä todella taitavasti salassa ja siitä ei kerrota kenellekään. Yleisin kiusaamismuoto tämän tutkimuksen mukaan on ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Kiusaamiseen puututaan eniten kasvatuskeskusteluilla ja KiVa Koululla. Tässä tutkimuksessa yhtä koulua lukuun ottamatta muut kuuluivat KiVa Kouluun. KiVa Koulua pidetään toimivana ja koetaan, että sillä pystytään tehokkaasti puuttumaan kiusaamiseen. Erityisen hyvää siinä on selkeä toimintamalli, seurantakeskustelut ja tarvittaessa voidaan pyytää apua myös muilta tahoilta. Haasteena koetaan, että välillä KiVa tiimin opettajia saisi olla enemmän, jotta tapauksiin pystyttäisiin nopealla aikataululla puuttumaan. Kiusaamisen ennaltaehkäisyllä on tämän tutkimuksen mukaan todella tärkeä rooli kiusaamisen vastaisessa työssä. Siinä tärkeää on ryhmäytyminen, kannustava ja myönteinen luokkahenki, yhdessä tekeminen, tunne- ja sosiaalisten taitojen harjoittelu. Pari ja ryhmätyöskentelyyn tulee myös kiinnittää erityistä huomiota luokassa ja opettajan tulee tarkkaan harkita, miten parit/ryhmät jaetaan. Opettajan oma esimerkki on myös tärkeä, miten opettaja kohtelee ihmisiä ja puhuu muille. Opettajan tulee olla kunnioittava, luotettava, ystävällinen ja oikeudenmukainen.
Tässä laadullisessa tutkimuksessa tutkittiin luokanopettajien kokemuksia koulukiusaamiseen puuttumisesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä tekijät ovat yhteydessä kiusaamiseen puuttumiseen opettajien kokemana. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millä keinoilla opettajat ovat puuttuneet kiusaamiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa suomalaista luokanopettajaa, jotka tutkimuksen tekohetkellä opettivat viidettä tai kuudetta luokkaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, joka sisälsi kysymyksiä yleisesti kiusaamisesta, opettajien kokemista kiusaamiseen yhteydessä olevista tekijöistä ja opettajien keinoista estää kiusaamista. Haastatteluaineisto analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Haastattelujen vastausten perusteella kiusaamiseen puuttumiseen yhteydessä olevat tekijät jaettiin kiusaamiseen puuttumista tukeviin ja kiusaamiseen puuttumiselle haasteita asettaviin tekijöihin. Opettajien käyttämät keinot kiusaamiseen puuttumiseksi jaettiin ennaltaehkäiseviin keinoihin ja kiusaamistilanteeseen puuttumisen aikana käytettäviin keinoihin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella luokanopettajat kokivat oppilaantuntemuksen, opettajan auktoriteettiaseman, työyhteisön tuen, KiVa Koulu -ohjelman, opettajan johdonmukaisen toiminnan, yhteistyön huoltajien kanssa, kokemuksen, oikeudenmukaisuuden, välittämisen ja opettajan motivaation puuttua kiusaamiseen tukevan koulukiusaamiseen puuttumista. Kiusaamiseen puuttumiselle haasteita asettaviksi tekijöiksi koettiin kiusaamisen huomaaminen, välinpitämättömyys työyhteisössä, haastava työskentely huoltajien kanssa, kokemattomuus, hyväuskoisuus, herkkyys ja ajan ilmiöiden ymmärtämättömyys. Tutkimuksen tulosten perusteella luokanopettajat ennaltaehkäisevät koulukiusaamista muun muassa opettamalla oppilailleen tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä vaikuttamalla luokan ilmapiiriin. Kiusaamistilanteisiin luokanopettajat pyrkivät puuttumaan nopeasti, aluksi keskustelemalla kiusaamisen osapuolten kanssa tai puhuttelemalla. Opettajat käyttivät kiusaamistilanteisiin puuttuessa monia muitakin keinoja, kuten yhteistyötä koulun muun henkilökunnan kanssa. Tutkimus tuo uuden, laadullisen näkökulman kiusaamiseen puuttumisesta luokanopettajien kokemana, tietoa kiusaamiseen yhteydessä olevista tekijöistä sekä ajatuksia luokanopettajakoulutuksen kehittämiseen.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa kiusaajien näkemyksiä koulukiusaamisen taustalla olevista syistä sekä kokemuksia siihen puuttumisesta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä Turun korkeakouluopiskelijoilta ja siihen osallistui yhteensä 652 opiskelijaa. Tutkittavat vastasivat kysymyksiin takautuvasti, jolloin kyselyyn vastattiin ennen korkeakouluun pääsyä tapahtuneita koulukokemuksia muistellen. Kiusaamisen syyt teemoiteltiin avoimen kysymyksen vastauksista. Löydettyjä syitä olivat pelko, ryhmäpaine, ajattelemattomuus, yleistäminen, sosiaalinen konflikti, kosto, oman aseman parantaminen, puuttumisen vaikeus, kosto, pahan olon purkaminen ja ryhmän ylläpitäminen. Pelolla tarkoitetaan tässä pelkoa oman aseman heikkenemisestä tai kiusatuksi joutumisesta. Syiden lisäksi tutkittiin kiusaamiseen puuttumista kiusaajan näkökulmasta. Yleisin puuttunut taho oli opettaja ja keino puhuttelu. Mikäli kiusaamiseen ei ollut puututtu, olisivat vastaajat toivoneet opettajan väliintuloa ja selkeää kiusaamisen tuomitsemista. Pohdinnassa korostuivat opettajan puuttumisen tärkeys ja jo olemassaoleva käsitys kiusaamisesta ryhmäilmiönä: kukaan ei kiusaa yksin eikä lasten voi olettaa yksin lopettavan kiusaamista. Tärkeitä tekijöitä kiusaamisen vastaisessa työssä ovat koulun selkeät toimintamallit, ryhmäyttäminen ja opettajan rohkeus puuttua asiaan.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä opettajien käyttämästä kouluväkivallasta ja selvittää, minkälaista väkivaltaa opettajat ovat käyttäneet 1930–1970-lukujen Suomessa sekä minkälaisia tunteita, kokemuksia ja seurauksia kouluväkivaltakokemuksiin liittyy. Tutkimuksessa kouluväkivaltatilanteita tarkastellaan väkivaltaa kokeneiden oppilaiden näkökulmasta ja kouluväkivalta määritellään laajana ilmiönä, joka voi ilmetä opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa tai piiloisemmin koulun rakenteissa ja toimintatavoissa. Tutkimuksen aineisto koostuu Minun koulumuistoni -keruuhankkeen koulumuistokirjoituksista. Koulumuistoaineistosta on rajattu kouluväkivaltatilanteet, jotka ovat tapahtuneet muistelijan ollessa kansa- tai keskikoulussa vuosina 1930–1970. Tutkimukseen valittiin 49 muistelijan kirjoitukset, joista löytyi yhteensä 149 kouluväkivaltatilannetta. Aineiston rajaus on toteutettu teoriaohjaavasti, ja aineistoa on analysoitu kvalitatiivisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa havaittiin, että opettajan käyttämällä väkivallalla oli useita ilmenemismuotoja. Muistelijat toivat esiin opettajan käyttämää vakavaakin fyysistä väkivaltaa siitä huolimatta, että oppilaiden fyysinen kurittaminen oli laitonta. Väkivaltaa kuvattiin myös seksuaalissävytteisinä tekoina, syrjintänä, vahingollisina käytänteinä ja pedagogisina ratkaisuina. Uhreiksi joutuivat erityisesti heikossa asemassa olevat oppilaat. Oppilaita kasvatettiin ja rangaistiin alistamalla sekä häpeää ja pelkoa tuottamalla, ja koulumuistokokemuksiin liitettiin pääasiassa negatiivisia tunteita. Teksteistä kävi ilmi, että lapsuudessa koetun kouluväkivallan vakavuus tiedostettiin joskus vasta aikuisena ja väkivallalla saattoi olla pitkäaikaisia seurauksia uhrille. Tulokset osoittavat, että opettajan kyseenalaistamaton auktoriteettiasema aiheutti väkivaltaa kokeneille oppilaille avuttomuuden kokemuksia. Kirjoittajilla oli muistoja, joissa opettajan väkivaltainen käytös ja pelon ilmapiiri haittasivat oppimista. Väkivallan aiheuttamat häpeän kokemukset olivat voimakkaita ja opettajan käyttämä henkinen väkivalta näyttäytyi vahingollisena. Muistelijat kuvasivat, kuinka yhteiskunnan eriarvoiset rakenteet heijastuivat myös kouluun, jossa ne ilmenivät opettajan konkreettisina väkivallantekoina. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että koulumaailmasta tarvittaisiin ajankohtaista tutkimusta väkivallan piiloisemmista ilmenemismuodoista, sekä opettajan väkivaltaisen käytöksen vaikutuksista oppilaan koulukokemuksiin sekä oppimiseen.