Kaikki aineistot
Lisää
Tämä opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Suomen Urheiluliitolle yleisurheilun lajikarnevaalitapahtumista. Lajikarnevaalit ovat lajikoulutustapahtuma, joka pitää sisällään myös kilpailun. Osana työtä suoritettiin kvalitatiivinen kyselytutkimus, johon karnevaalijärjestäjät saivat vastata omin sanoin. Työn tarkoituksena oli tutkia kyselyn pohjalta karnevaalijärjestäjien välisiä toimintatapoja, ja sitä kautta etsiä keinoja paikallisjärjestäjien tuottojen lisäämiseksi. Tämän opinnäytetyön tekeminen aloitettiin teoriaosuuden kirjoittamisesta. Teoriaosuus koostuu palveluliiketoiminnan eri osa-alueista. Opinnäytteen alussa määritellään tarkemmin työn tavoitteista ja kerrotaan lajikarnevaaleista. Työn loppupuolisko koostuu tutkimusosasta. Tutkimusosassa keskityttiin kyselyn vastauksien analysointiin, ja näiden pohjalta muodostuneisiin johtopäätöksiin sekä parannusehdotuksiin. Tutkimustulosten mukaan suurempia tuottoja olisi mahdollista saavuttaa säästöjen, kuten yhdistettyjen hankintojen avulla.
Tutkimukseni aiheena ovat suomalaiset naisten historialliset soolotanssit, joista erityisesti keskityn Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston lähdeaineistokorteissa näiden joukossa useimmin mainittuun Vanhapiika-tanssiin. Kyseinen tanssi herätti mielenkiintoni poikkeuksellisen humoristisen liikekielensä kuvailun takia, mikä johdatti etsimään vastausta tutkimuskysymykseeni, keiden tanssimasta tanssista oli kyse entisajan agraariyhteisössä. Tutkin arkistoaineiston uudelleenarvioinnin kautta, millaisen merkityksen yhteisö antoi tanssitapahtumalle ja millaista sukupuolen kategoriaa tanssilla mahdollisesti rakennettiin osana potentiaalisesti kollektiivista identiteettiä. Vanhapiika-tanssia käsitteleviä valtaosaltaan suomenkielisiä arkistokortteja on Kansanrunousarkistossa yhteensä 31 kappaletta yli sadan vuoden ajalta 1800-luvun alusta 1900-luvun alkupuolelle maantieteellisesti laajalta alueelta Etelä-, Keski- ja Itä- Suomesta. Vanhapiika-laulu on julkaistu kolmesti arkkiveisuna ilman melodianuotinnosta tai tanssiohjeita. Laajalti suositusta tanssilaulusta arkkiveisuksi päätyessään Vanhapiika edustaa populaarikulttuuria paritanssien syntymisen ajalta ja sitä ennen, joten tanssin eri toisintojen laulunsanojen ja piirteiden keskinäinen samankaltaisuus arkistolähteissä on täten osin ymmärrettävissä. Teoreettisena kehyksenä Judith Butlerin performatiivin ja performatiivisuuden käsitteet tuovat uutta näkökulmaa naisten historiallisiin soolotansseihin, joissa sosiaalinen keho ruumiillistuu Mihail Bahtinin groteskin ruumiin kautta. Jaan analyysini kolmeen osaan: liikeanalyysiin, toimija-analyysiin ja skemaattiseen analyysiin. Ensimmäisessä vaiheessa tutkin Vanhapiika-tanssin liikemateriaalia, joka sisältää paljon näytelmällisiä ja improvisatorisia elementtejä. Toiseksi luokittelen aineiston soolo-, pari- ja yhteistansseihin. Kolmannessa vaiheessa hyödynnän kertomuksen skemaattisen analyysin mallia, jonka avulla on mahdollista nostaa esiin aineiston sisällössä toistuvia piirteitä. Tanssin käsite on varsin laaja yhteisnimitys monelle esteettis-intentionaaliselle kineettiselle toiminnalle, mutta sen merkitys vaihtelee ajasta, paikasta ja tilanteesta riippuen. Ruumiillisena kommunikaationa tanssi rakentaa kaksisuuntaista vuorovaikutusta ympärilleen, jolloin sen on mahdollista uusintaa yhteisönsä arvoja kommentoimalla sitä, mitä pidetään normaalina ja mitä taas suljetaan sen ulkopuolelle. Karnevalistinen Vanhapiika-tanssi valottaa todellisuuden käsityksiä, jotka sisältävät kannanottoja naiseudesta ja sukupuolinormeista, siviilisäätyjen ja sosiaalisten luokkien eriarvoisuudesta sekä soolotanssijan rajojen ylittämisestä niin fyysisenä suorituksena kuin henkisenä irtiottona arjen odotuksista.
Tutkielmassani tarkastelen Camilla Mickwitzin Mimosa-trilogian rakentamaa lapsikäsitystä. Kohdeteokset ottavat kantaa aikuisten ja lasten väliseen suhteeseen, kasvamiseen ja aikuistumiseen, minkä vuoksi tutkimuskysymyksekseni nousee, millaista lapsikäsitystä Mimosa-trilogia rakentaa. Miten ja millainen käsitys lapsista ja lapsuudesta teoksissa rakentuu suhteessa aikuisiin, jotka nähdään lapsien vastakohtana? Tutkielmani teoreettisena perustana on kuvakirjan ja lastenkirjallisuuden tutkimus. Tutkin, millaisia piirteitä Mimosa-trilogian kuvallisessa ja sanallisessa kerronnassa liitetään lapsiin ja millaisia aikuisiin. Lähestyn tutkimuskysymystä kolmesta eri tulokulmasta: avaan lapsikäsitystä karnevaalin, henkilöhahmojen ja upotusrakenteiden kehyksissä. Aikuisuus esitetään kohdeteoksissa vakavana roolina ja aikuisnormatiivisuutena eli oletuksina aikuisten vallasta yleisenä normina. Aikuisten nähdään edustavan muuttumattomuutta, kielteisyyttä ja epäluuloisuutta vastakohtana lasten ennakkoluulottomuudelle, uteliaisuudelle, luovuudelle sekä kyvylle kyseenalaistaa ja muuttua. Karnevaalin nurinkääntö mahdollistaa valtasuhteiden ja roolien kumoamisen ja siten aikuisten ja lasten tasa-arvon sekä vastavuoroisen, avoimen kommunikaation. Mimosan henkilöhahmo edustaa triksterin perinteeseen liittyvää narrihahmoa, joka on olemukseltaan määrittelemättömästi määritelty ja paradoksaali. Hänen hahmossaan yhdistyvät aikuisuus ja lapsuus, mikä osoittaa, ettei aikuisuutta ja lapsuutta tarvitse nähdä vastakohtaisina ja toisiaan poissulkevina. Mimosan voi nähdä toimivan myös trilogian lapsikäsityksen ideologisena ja opetuksellisena välineenä. Trilogian metafiktiiviset keinot sekä upotus- ja peilirakenteet kutsuvat lukijan mukaan rakentamaan ja peilaamaan omaa lapsikäsitystään suhteessa teosten esittämään lapsikäsitykseen. Erityisesti kohdeteoksissa korostuvat visuaaliset kuva kuvassa -rakenteet ja haastavat katseet, jotka vaativat lukijan reaktiota ja vastavuoroisuutta ja synnyttävät sekä teoksen sisäistä että teoksen ja lukijan välistä dialogia lapsikäsityksestä. Mimosa-trilogia esittää, että aikuisten ja lasten erilliset maailmat on mahdollista yhdistää ideaaliksi yhteiseksi todellisuudeksi, mikäli aikuinen ei muodosta aikuisuudesta avointa ja vastavuoroista kommunikaatiota sulkevaa rajaa.
Tutkielmassa tarkastellaan Alpo Ruuthin romaania Kämppä (1969) transgression näkökulmasta. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä työssä on, miten transgressio teoksessa rakentuu ja millaisia muotoja ja ulottuvuuksia se teoksen kerronnassa saa. Rajojen ylittämisen tematiikkaa tarkastellaan romaanin representoimaa normatiivista yhteiskuntakuvaa vasten. Tutkimuksessa eritellään teoksen auktoriteettikuvauksia sekä verrataan toisiinsa niin auktoriteettien kuin teoksen päähenkilöiden, poikajoukon keskinäisiä valtasuhteita. Transgression ilmenemismuotoja pohditaan karnevaalin ja groteskin teorioiden kautta. Transgressio yhdistyy tutkimuksessa miestutkimukseen vallan käsitteen kautta. Kriittisen miestutkimuksen keinoin tuodaan esiin teoksen mieskuvaa sekä pohditaan miesten välisiä suhteita. Keskeisenä teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa ovat teoriat transgressiosta. Chris Jenksin transgression teoriassa transgressio nähdään kulttuuria uutta luovana voimana. Transgressio yhdistyy tutkimuksessa myös Mihail Bahtinin karnevaalin teoriaan, jossa karnevaali nähdään vanhan maailmankuvan kyseenalaistavana, uutta luovana tilana. Suomalaiset kriittisen miestutkimuksen, niin Mikko Lehtosen kuin Arto Jokisen teoriat tosimieheydestä ja hegemonisesta maskuliinisuudesta luovat pohjan maskuliinisuuden tarkastelulle. Teoksessa maskuliinisuuteen liittyy myös ajatus vallasta. Teoksen representoimia yhteiskunnan valtarakenteita ja auktoriteettikuvauksia pohdittaessa työssä nousevat esiin Michel Foucault'n teoriat vallasta. Kämpässä transgressio näytetään teoksen esittämää kuri- ja normimaailmaa vasten, jolloin transgressio samastuu rikkomukseen. Transgressio ilmenee teoksessa tekoina ja pakenemisena. Teoilla kapinoidaan yhteiskunnan auktoriteetteja ja heidän edustamiaan sääntöjä ja normeja vastaan. Pakenemisella tarkoitetaan auktoriteeteilta piiloutumista ja erottautumista. Transgressiiviset teot näyttäytyvät auktoriteeteille ylilyönteihin ajautuvana karnevaalina. Myös teoksen kieli, kuvaukset ja rakenne tukevat ajatusta karnevaalista. Teoksessa transgressio yhdistyy myös puberteettiin ja maskuliinisuuden rakentamiseen. Kämppä-teos heijastelee kirjoitusajankohtansa murrosaikaa ja transgressio näyttäytyy teoksessa vallitsevaa mieskuvaa, tosimiesmäistä ideaalia ja hegemonista maskuliinisuutta vastaan kapinoimisena. Teoksessa päähenkilöt muodostavat kämppään homososiaalisen yhteisön, joka sallii transgression toteuttamisen. Kämppä toimii poikajoukon elämässä samastumisen keskuksena. Avainsanat: transgressio, yhteiskunta, valta, kuri, karnevaali, groteski, tosimies, hegemoninen maskuliinisuus, homososiaalisuus
Tämä opinnäytetyö on terveydenedistämisprojekti, joka käsittää Korkeakoulujen Viestikarne-vaalien järjestämisen. Tarkoituksena on kehittää korkeakoululaisille suunnattu hyvinvointita-pahtuma, ja ensimmäiset Korkeakoulujen Viestikarnevaalit järjestettiin 25.9.2013 Leppävaaran stadionilla. Korkeakoulujen Viestikarnevaaleissa yhdistyvät viestikilpailut ja Hyvinvointikatu. Hyvinvointitapahtuman keskeisenä tavoitteena oli innostaa opiskelijoita liikkumaan ja saamaan tietoa hyvinvoinnistaan, ja siten edistää opiskelijoiden terveyttä ennaltaehkäisevän fysioterapian näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena on edistävää yhteisöllisyyttä ja ryhmähenkeä, sekä tuoda liikkumisen iloa osallistujille leikkimielisten joukkuejuoksukilpailujen avulla. Tapahtuman järjestävä taho on opiskelijayritys Hyvinvointiosuuskunta Xtensio. Laurea-ammattikorkeakoulu kannustaa opiskelijoitaan yrittäjyyteen itsenäisellä, vahvasti työelämään kytketyllä opiskeluotteellaan, joten uuden ja erilaisen hyvinvointitapahtuman, Korkeakoulujen Viestikarnevaalien perustaminen opiskelijayrityksemme aputoiminimeksi tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Ensimmäisissä Viestikarnevaaleissa oli mukana paljon yhteistyökumppaneita tukemassa opiskelijahyvinvointia. Tapahtuman järjestämiseen osallistui Laurea Otaniemen opiskelijoita, jotka vastasivat Hyvinvointikadulle rakennetuista terveysrasteista. Ensimmäiset Korkeakoulujen Viestikarnevaalit saivat osallistujilta lämpimän vastaanoton, ja tapahtuma ylitti odotukset. Tapahtumaan osallistui yhteensä arviolta 250–300 henkilöä, mikä on hyvä tulos ensimmäiseksi kerraksi. Päätavoite luoda korkeakouluopiskelijoille suunnattu preventiiviseen fysioterapiaan perustuva hyvinvointitapahtuma, joka innostaisi opiskelijoita liikkumaan ja huolehtimaan terveydestään, täyttyi saatujen palautteiden perusteella ainakin suurelta osin. Tapahtuma järjestetään ja kehitetään osallistujien toiveet huomioiden jatkossakin.
"Tämä taiteellis-toiminnallinen opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta: satukonsertin valmistuksesta ja toteutuksesta, ja kirjallisesta työstä. Grimmin veljesten Lumikkisadun ympärille rakennetut satukonsertit pidettiin helmikuussa 2008 Lahden Kansantalon Vaahterasalilla osana Lasten talvikarnevaalit - kulttuuritapahtumaa. Satukonsertissa kertojan lukemaa satua väritettiin ja elävöitettiin musiikilla, joko kerronnan lomaan sijoitetuilla kappaleilla tai tekstin taustalla soivalla improvisoidulla äänimaisemalla. Työni kirjallisen osan pääpaino on satukonsertin sisällössä. Koska Lumikkisatukonsertissa musiikki ja teksti nivoutuivat tiukasti yhteen, käsittelen tässä työssä erikseen musiikin ja sadun välistä yhteyttä. Kerron myös satukonsertin valmisteluja harjoitteluprosessista, Grimmin veljeksistä ja Lumikin alkuperästä ja sen eri maissa tavattavista muunnelmista. Satukonsertin työstäminen oli ensimmäinen lapsille suunnattu esitys, jota olen ollut tekemässä. Huomasin projektin edetessä, että lapsiyleisö asettaa esitykselle omat vaatimuksensa, mutta myös palkitsee. Lapsille suunnattua esitystä ei voi toteuttaa samalla tavalla kuin aikuiselle yleisölle, mutta valmistusvaiheessa nähdyn vaivan korvaa lapsien läsnäolo, avoimuus ja eläytyminen esitykseen. Lumikki-satukonsertti oli minulle matka satujen ja improvisaation maailmaan, mutta samalla myös tutustumista omaan tapaani toimia muusikkona ja elää musiikkia todeksi."
Opinnäytetyö on kirjoitettu esittävän taiteenalan ja erityisesti sirkus- ja teatterialan ammattilaisille, harrastajille ja kyseisistä aloista kiinnostuneille. Esittävien taiteenalojen limittymistä on esiintynyt kautta aikain, mutta nykypäivänä poikkitaiteellisuus on löytänyt, omalta osaltaan nykysirkuksen ansiosta, uudet keinot toteutua. Tavoite on valaista lukijalle, kuinka sirkus on muokkaantunut juuriltaan nykypäivän esittävän taiteen vaikuttajaksi. Työ avaa sirkuksen pitkää historiallista matkaa alkeellisista sirkustaidoista Rooman kautta perinteiseen sirkukseen. Lukija tutustuu uuden sirkuksen vallankumouksen kautta sen olemassa oloon nykyhetkessä ja nykysirkuksena. Analysoitavana on erityisesti nykysirkuksen ja sen aatteiden risteytyminen teatteriin sekä tämän seurauksena kasvavassa määrin syntyneiden poikkitaiteellisten teosten lähtökohdat. Tutkin omassa lastenteatteriohjauksessani, Pinokkiossa, uuden sirkuksen aatteiden toimivuutta ohjauksellisesti sekä ohjaajan työskentelyvälineinä. Tarkastelun kohteena on kokeellisen ohjauksen toimivuus ja haasteet harrastajateatterissa. Saavuttamaamme lopputulosta analysoin muun muassa sirkuksen estetiikan, keskiajan karnevaalikulttuurin ja harrastajateatterin luoman työympäristön kautta. Teatterin ja nykysirkuksen yhteistyön sekä fysiikan kautta sirkus itsessään luo mahdollisuuden viedä esitykset syvemmälle metaforiselle tasolle. Eri yhteisöjen kanssa työskenteleville ohjaajille, erityisesti kollegoilleni, sirkustekniikoiden ja nykysirkuksen tuomat mahdollisuudet tarjoavat ammattikentälle ainutlaatuisia työkaluja.
Kolme hahmoa juhlavissa naamiaisasuissa poseeraa seinän edessä Venetsian karnevaalissa. Yksi hahmoista pitelee keppiä, jonka päässä on suuri, kullanvärinen pallo; pallon pinnasta heijastuu pylväikkö ja ihmisiä.Kaikkien asuissa on kultaa ja valkoista. Seinän alaosa on harmaata kiveä, yläosa vaaleaa beigeä rappausta.