Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyö käsittelee henkilöhaastattelun tekovaiheita. Työn tarkoituksena on auttaa erityisesti toimitustyötä aloittavaa ymmärtämään, mitä henkilöhaastattelun toteuttaminen pitää sisällään. Tutkimuksella etsitään vastauksia siihen, onko olemassa yleispäteviä ohjeita henkilöhaastattelun tekemiseen. Ennen varsinaista teoriaosaa tutkitaan, mitä haastattelu terminä tarkoittaa. Haastattelu on liitettävissä myös muille aloille kuin toimittajan ammattiin, joten opinnäytetyössä tutustutaan tutkimushaastattelulajeihin. Henkilöhaastattelun tekovaiheita tutkitaan kohta kohdalta aina suunnitteluvaiheesta haastattelun purkuun ja puhtaaksi kirjoittamiseen. Lisäksi toimittajan ammattietiikkaa käsitellään lyhyesti, koska etiikka liittyy kaikkeen, mitä toimittaja tekee. Teorian rinnalla huomioidaan myös käytännön työn merkitys. Kaksi toimittajaa kertoo omista työtavoistaan, mikä auttaa ymmärtämään teorian ja käytännön suhteet. Työn lopussa on 20 kohdan ohjeistus, joka kokoaa kaikki työssä käsitellyt aihealueet yhteen. Ohjeistus antaa tilaa oman työn kehittämiseen ja sen vuoksi se on muodoltaan enemmän neuvoja antava kuin käskevä. Ohjeistus ei pyri olemaan yksityiskohtainen. Se toimii ohjenuorana mahdollisimman monelle toimittajalle, eikä näin ollen poissulje jotain tiettyä toimintatavan yksityiskohtaa toisen tieltä. Tutkimusmateriaalina ovat lähdekirjallisuuden lisäksi toimittajien haastattelut sekä kirjoittajan omat kokemukset henkilöhaastattelun toteuttamisesta. Vaikka toimitustyöstä on kirjoitettu paljon oppaita, pelkästään henkilöhaastatteluun keskittyvää kirjallisuutta ei ollut saatavilla. Lähdekirjallisuutta on hyödynnetty henkilöhaastattelun osalta ja sitä on vertailtu muun muassa uutisjuttujen tekemiseen. Täten myös muut toimitustyöhön liittyvät asiat välittyvät. Työ on toteutettu itsenäisesti ilman yhteyksiä työelämään. Yhteisöllistä merkitystä tärkeämpää on, että yksilö pääsee hyödyntämään teoriaa oman työskentelytapansa kehittämiseen. Tutkimuksista ei voi johtaa yksityiskohtaista tietoa siitä, mikä on paras tapa toteuttaa henkilöhaastattelu. Kyseessä on jokaisen toimittajan henkilökohtainen mieltymys, joka kehittyy kokemuksen kautta.
Joulukuussa 2016 erityisopetuksen uranuurtaja, kasvatustieteen tohtori (h.c.) Onerva Mäki täytti 90 vuotta. Syntymäpäivänä järjestettiin juhlaseminaari, jonka teemana oli ”Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa”. Seminaarissa käytiin läpi erityisopetuksen historiaa ja kehitystä 1950-luvun alusta lähtien, jolloin vammaisten lasten kuntoutus ja opetus olivat Suomessa monelta osin vasta alullaan, ja jolloin Mäki aloitti työnsä erityisopetuksen parissa. Siitä lähtien hän on toiminut keskeisellä näköalapaikalla näkemässä ja kokemassa eri kehitysvaiheita sekä vaikuttamassa moniin muutoksiin. Tässä haastattelussa hän jakaa meille kokemuksiaan ja näkemyksiään poikkeuksellisen pitkäaikaisen ja vaikuttavan elämäntyönsä pohjalta.
Tämä tutkimus selvittää ruumiillisuuteen yhdistyviä diskursseja Helsingin Sanomien julkaisemassa henkilökuvasarjassa ”Sielu & Ruumis”. Tutkimuksessa lähestytään ruumiillisuutta ja siihen kytkeytyviä ilmiöitä diskurssintutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnetään myös diskurssi-identiteetin käsitettä, joka havainnollistaa ruumiillisuuden kokonaisvaltaista luonnetta osana ihmisten identiteettiä. Tutkimuksen pääpaino on lingvistisessä diskurssintutkimuksessa, joten tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia diskursseja ruumiillisuuteen yhdistyy ”Sielu & Ruumis” -henkilökuvissa? 2. Millaisin kielellisin piirtein henkilökuvissa kuvataan henkilöiden identiteettiä ruumiillisuuden näkökulmasta? Aineistona tutkimuksessa toimii Helsingin Sanomissa julkaistu, Maria Mustrannan kirjoittama henkilökuvasarja ”Sielu & Ruumis”. Aineiston henkilökuvat on julkaistu vuonna 2020 eli niitä on yhteensä 12, ja ne on kerätty Helsingin Sanomien kuukausiliitteen verkkoversiosta. Analyysimetodina tutkimuksessa on lingvistinen diskurssianalyysi, jossa kielellisesti perustellun analyysin pohjalta muodostetaan aineistossa ilmeneviä diskursseja ja tarkastellaan niitä diskursiivisina kokonaisuuksina. Analyysin pohjalta tutkimuksessa ilmenee kolme selkeää diskurssia: ruumiillisuus osana minäkuvaa, dynaaminen ruumiillisuus sekä ruumiillisuuden sosiaalinen ulottuvuus. Tutkimuksessani selvisi, että ruumiillisuus käsitetään tutkimukseni kontekstissa kolmitahoisena: omakohtaisena, muuntuvana sekä sosiaalisena ilmiönä. Ruumiillisuus osana minäkuvaa -diskurssia rakentavat kielellisesti yksikön ensimmäinen persoona, adjektiivit sekä kopula- ja omistuslauseet. Dynaaminen ruumiillisuus -diskurssissa korostuvat intransitiivisuus, sisältösanat sekä adverbiaalilauseet. Ruumiillisuuden sosiaalinen ulottuvuus -diskurssissa toteava lausetason ilmaisu vuorottelee konkreettisemman kuvailun kanssa. Diskurssi-identiteetit vuorottelevat yksityisten sekä julkisten, yleisesti tunnistettujen identiteettien välillä riippuen diskurssista. Näin ollen tutkimus tukee osaltaan aiempien tutkimusten huomioita ruumiillisuudesta, mutta tarjoaa samalla oman tuoreen näkökulmansa ilmiön tutkimuskentälle.
Espoon Pentalan saaressa asuneen ammattikalastaja Arvid Nyholmin (1891-1972) kalastuslupa ja lupamaksun kuitti. Ne olivat alun perin muovikotelossa. Nyholmin kalastajatila on vuodesta 2018 alkaen Espoon kaupunginmuseon Saaristomuseo Pentala. Kalastuslupa oli esillä KAMU:n Katse horisontissa-näyttelyssä 14.02.2019-02.02.2020.
Tämän tieteellisen tutkielman tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää pääministeri Alexander Stubbin henkilökuvan hallintaa Twitterissä. Tavoitteena oli vastata siihen, millainen henkilökuva Alexander Stubbista hänen twiittiensä perusteella muodostuu, ja mitä itsensä esittämisen strategioita Alexander Stubbin twiiteistä voidaan tunnistaa. Tutkimusaineisto koostui Alexander Stubbin käyttäjätililtä loka- ja joulukuussa 2014 julkaistuista twiiteistä, joita oli 312 kappaletta. Tutkimusaineiston analysoinnissa on käytetty laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä teoriasidonnaista analyysiä. Teoriasidonnaisen analyysin käytöllä pyrittiin ohjaamaan vastausten etsimistä tutkimustehtävää ajatellen. Henkilökuvan katsottiin muodostuvan siitä, mitä henkilö sanoo, miten hän toimii ja miten hän sijoittaa itsensä vuorovaikutusympäristöön. Itsensä esittämisen strategiat olivat tunnistettavissa toimintaa tarkastelemalla. Tässä tutkimuksessa sosiaalisen median sovellus Twitter oli vuorovaikutusympäristö, jossa Alexander Stubb puhui ja toimi. Tutkimusten tulosten perusteella Alexander Stubbista muodostui henkilökuva, joka loi vaikutelman asiantuntevasta, aktiivisesta, vuorovaikutukselle avoimesta, valveutuneesta, monipuolisesta, positiivisesta ja nykypoliitikolta vaadittavien odotusten täyttävästä henkilöstä. Itsensä esittämisen strategioista voitiin tunnistaa itsensä esille tuominen tai itsensä mainostaminen, miellyttäminen ja esimerkkinä toimiminen. Tutkimustulosten perusteella Alexander Stubbin Twitter-viesteissä personoituvat hänen vaikutuspiirissään yleisesti ihaillut arvot ja hänen voidaan katsoa hyödyntävän hyvyyttä eräänlaisena vallankäytön välineenä.
Tutkimuksen aiheena on Ranskan presidentin Emmanuel Macronin itsestään luoma kuva hänen henkilökohtaisella, ammatilliseen käyttöön tarkoitetulla Twitter-tilillä. Tavoitteena on tutkia sitä, millaista kuvaa Macron itsestään rakentaa twiittien välityksellä tarkastelemalla Macronin eniten käyttämiä diskursseja ja niissä tehtyjä kielellisiä valintoja. Tutkimuksen aineisto on rajattu vuoden 2021 aikaisiin twiitteihin, ja tarkempaan tarkasteluun on valittu 35 twiittiä kolmesta eri diskurssista (progressiivinen, patrioottinen ja solidaarinen). Kyseinen aineisto valittiin, koska se on tuotettu yhteen nykypäivän tärkeimpiin poliittisen vaikuttamisen kanaviin, ja se antaa mielenkiintoisen näkökulman siitä, millaisia diskursseja yksi maailman tunnetuimmista poliitikoista korostaa ja minkälaista kuvaa hän itsestään rakentaa sosiaalisessa mediassa. Tämä tutkimus on laadullinen ja sen teoreettinen viitekehys sijoittuu diskurssianalyysin kentälle. Aluksi määrittelimme tälle tutkimukselle olennaiset ja merkittävät käsitteet, kuten diskurssianalyysi, argumentointi diskurssissa sekä itsensä esittely. Kontekstiosuudessa esittelimme Macronin poliittista uraa, Twitteriä poliittisen vaikuttamisen alustana sekä tutkimuksemme korpusta. Seuraavaksi esittelimme metodin, jolla analyysi on suoritettu, ja miksi tiettyjä valintoja on tehty, jotta pystyisimme vastaamaan tutkimuskysymykseen mahdollisimman hyvin. Analyysimetodillemme olennaista on se, että vaikka tietystä viitekehyksestä päätettiin ennen analyysin aloittamista, tuloksillamme oli silti varaa rakentua niin, ettei niistä tulisi liian suppeat. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että Macronin twiitit pyrkivät kumoamaan hänestä julkisuudessa olevan kuvan vain ”rikkaiden presidenttinä”. Hän korosti ihmisten tasavertaisuuden ja heikommassa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantamisen ohjaavan hänen päätöksentekoaan. Macron toi ilmi hänen ylpey- tensä omaa maataan kohtaan ja kuulutti solidaarisuuden perään. Saatujen tulosten pohjalta Macronista ennakkoon saatu kuva ei vastannut sitä, minkälaisen kuvan hänestä saimme hänen twiittien perusteella.
Tutkielmassa tarkastellaan kahden tutkittavan profiileita eri sosiaalisen median alustoilla henkilökuva-käsitteen kautta. Henkilökuva perustuu henkilöbrändin käsitteeseen, ja se vastaa kyseistä ilmiötä laajemmassa ja vernakulaarissa eli omaehtoisessa kontekstissa. Tarkoituksenani on tarkastella sitä, miten henkilökuvan piirteet näkyvät tutkittavien sosiaalisen median profiileissa. Molemmat tutkittavat ovat ns. tavallisia ihmisiä, eli he eivät ole julkisuuden henkilöitä tai sosiaalisen median vaikuttajia. Ensimmäiseltä tutkittavalta tarkasteltavina ovat Facebook-, Instagram-, Twitter- ja Reddit-profiilit ja toiselta tutkittavalta Facebook-, Instagram ja YouTube-profiilit. Lisäksi tarkastelen heidän suhdettaan omiin henkilökuviinsa sekä pyrin selvittämään, millaisia kokonaisuuksia nämä henkilökuvat muodostavat. Tutkielman aineisto koostuu tutkittavien kanssa tammikuussa 2020 tehdyistä teemahaastatteluista sekä heidän sosiaalisen median profiileistaan kerätystä aineistosta. Tutkielma pohjautuu metodologian osalta erityisesti internet-etnografiaan sekä sotkuisiin metodeihin. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että tutkittavien henkilökuvat toteuttavat henkilökuvan piirteitä sekä yleisön, tavoitteiden että vaiheiden kautta. Lisäksi molempien eri profiilit muodostavat pääasiassa hyvin yhtenäisiä kokonaisuuksia, joista kuitenkin esimerkiksi ensimmäisen tutkittavan Reddit-profiili on oma itsenäinen kokonaisuutensa. Kummallakin tutkittavalla on tavoitteena pyrkiä profiileissaan autenttisuuteen, jota he pitävät yhtenä henkilökuviensa tärkeimpänä ominaisuutena. Jatkotutkimuksen osalta olisi mahdollista esimerkiksi tarkastella laajemman ihmisjoukon profiileita tai keskittyä vieläkin syvällisemmin yksittäisen henkilön henkilökuviin. Myös pidemmän aikavälin seurantatutkimuksen avulla voisi kartoittaa nimenomaan henkilökuvan muutosvaihetta.
Opinnäytetyöni aihe on dokumenttielokuvan rakentaminen henkilöstä. Ensin tutkin dokumenttielokuvaa ja sitten syvennyn henkilökuvadokumenttiin. Opinnäytteeni alussa tutkin dokumenttia elokuvamuotona. Sen jälkeen selvitän Bill Nicholsin moodiluokittelun avulla dokumenttien tyyliluokkia. Selvitän myös oman teokseni Murtuneet kahleet – Timo Tuomivaaran elämä – dokumenttielokuvan, tyyliluokan hyödyntämällä samaa moodiluokittelua. Tärkeimpinä lähteinä opinnäytetyössäni toimi minun omat kokemukseni, jotka sain tehdessäni Murtuneet kahleet – Timo Tuomivaaran elämä -dokumenttiani. Kyseisessä teoksessa toimin käsikirjoittajana, ohjaajana sekä leikkaajana. Lisäksi lähteinä on laajalti alan kirjallisuutta. Henkilökuvan rakentaminen dokumenttielokuvan keinoin oli varsin haastavaa. Dokumenttini päähenkilö oli jo edesmennyt, mikä toi elokuvalle monia haasteita. Pidin tärkeänä luoda luottamuksen itseni ja haastateltavieni välille, koska tämä oli mielestäni ainoa oikea tapa saada syvällistä materiaalia.
Tämä opinnäytetyö käsittelee sitä, minkälaista dokumenttiohjaajan työ on ja millaisia piirteitä hyvältä dokumenttiohjaajalta vaaditaan. Tutkimuksessani päädyin siihen, että dokumenttiohjaajan työ on haasteellista, koska dokumentit ovat totta. Ohjaaja on vastuussa dokumentin antamasta totuuden kuvasta. Selvitän mitä kaikkea ohjaajan työ pitää sisällään, taiteellisen osuuteni Nälkänen MC – henkilökuvadokumentin ohjauksen kautta, ennakkotutkimuksesta jälkituotantoon asti. Henkilökuvadokumentti kertoo freestyle-räppäri Kristeristä, joka haluaa voittaa rapin suomenmestaruuden. Hän näkee unelmansa eteen paljon vaivaa ja harjoittelee freestyleä päivittäin. Dokumentti kuvailee palavaa halua saavuttaa päämäärä elämässä. Dokumentin ohjaaminen oli opettavainen prosessi. Varsinkin jälkeenpäin huomasin mitä asioita olisi kannattanut tehdä toisin. Mielestäni onnistuin hyvin päähenkilön valinnassa, mikä on tärkein osa henkilökuvadokumenttia. Liitteenä on opinnäytetyöni mediaosa, Nälkänen MC -henkilökuvadokumentin DVD-kopio (LIITE 1).
Opinnäytetyössäni tutkin MTV3:n 45 minuuttia -ajankohtaisohjelmaan sisältyvien henkilökuvajuttujen vastaanottoa. Kohderyhmänä ovat nuoret 25-34-vuotiaat pääkaupunkiseutulaiset aikuiset. Tutkimukseni on laadullinen yleisötutkimus, jossa selvitän kyseisen kohderyhmän mielipiteitä Lähikuvassa-henkilökuvista kyselytutkimuksen ja ryhmähaastattelun keinoin. Ryhmähaastattelussa haastateltaville esitettiin myös ohjelmanäytteitä. Kyselytutkimuksen tuloksia analysoin käyttötarkoitustutkimuksen viitekehyksessä pääosin määrällisellä otteella. Kyselytutkimuksen avulla saatujen tulosten tehtävä on lähinnä taustoittaa kohderyhmän katsomistottumuksia. Ryhmähaastattelun analysoinnissa puolestaan paneudun tuloksiin palautetutkimuksen ja kulttuurisen yleisötutkimuksen viitoittamana. Tutkimusotteeni on laadullinen. Opinnäytetyöni on hankkeistettu tutkimus. Sen tehtävä on valottaa nuorten aikuisten kiinnostusta kyseistä Lähikuvassa-juttua kohtaan. Tarkoituksena on muodostaa ryhmän ohjelmanäytteistä tekemien tulkintojen avulla katsaus Lähikuvassa-jutun kiinnostavuudesta kyseisessä ikäluokassa ja toisaalta luoda mahdollisia kehittämisehdotuksia niitä tuottavalle MTV3:n uutisten kulttuuritoimitukselle. Päinvastoin kuin olin odottanut, syy Lähikuvassa-juttujen vähäiseen kiinnostukseen näyttääkin löytyvän aiheen, eli tässä tapauksessa henkilön käsittelystä eikä niinkään itse aiheesta. Käsittelyllä tarkoitan esimerkiksi sitä, miten henkilö on kuvallisesti tai sanallisesti esitetty. Monia Lähikuvassa-henkilökuvien henkilöitä pidettiin persoonina kiinnostavina, mutta käsittelyyn toivottiin monipuolisuutta ja uusia ratkaisuja esim. kuvallisesti. Lisäksi tutkimustulokseni vahvistivat väitettä, jonka mukaan nuoria aikuisia eivät tv:n ajankohtaisohjelmat juuri kiinnosta. Tulokseni antavat viitteitä myös siitä, että saadakseen tarkempia tietoja television katselijoiden ohjelmamieltymyksistä, on syytä paneutua tiiviisti myös mm. katselijoiden tavalliseen arkeen, johon television katselu nykyään oleellisesti liittyy.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osuudessa käyn läpi henkilökuvadokumentin luomisprosessia yhden henkilön lopputuloksena. Havainnollistan luomista opinnäytetyöni taiteellisen aikaansaannoksen: ''Risuja & Ruusuja'' -dokumenttielokuvan voimin, jonka olen tuottanut alusta loppuun itse. Kirjoittaessani pyrin pääsemään lopputulokseen siitä, oliko minun valintani yhden henkilön työryhmästä kannattava dokumentin lopputuloksen suhteen ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Risuja & Ruusuja on elokuva pienyrittäjän ahdingosta nyky-Suomessa. Halusin kertoa tarinan, jota olen joutunut seuraamaan jo vain muutaman vuoden ikäisestä taaperosta aina tähän päivään asti. Elokuvan päähenkilönä toimii oma äitini, joten aihe on minulle läheinen ja hyvin henkilökohtainen. Tämä pienyritys on Haapasalmen puutarha Oy Lempäälässä. Opinnäytetyöni kirjallisen osuuden lopuksi puin sitä, miten työryhmän puuttuminen rinnaltani vaikutti eri työvaiheeseen ja tarinan kerrontaan. Päädyn lopuksi päätelmään siitä, mikä olisi ollut työlleni paras ratkaisu jälkiviisauden avittamana.
Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, mitä dokumenttielokuvan lajityyppiä Varjo (2021) edustaa. Tämän lisäksi tutkin, mitä Bill Nicholsin moodeja siitä löytyy. Tein Varjo-dokumenttielokuvan yhdessä Anna Asplundin kanssa opinnäytetyöni produktio-osana. Analysoin tutkimuksessani 12,5 minuutin pituista Varjoa käyttäen apunani sisällönanalyysiä, dramaturgista analyysiä sekä semioottista analyysiä. Analysoin Varjosta sen rakennetta, sisältöä, juonta, tematiikkaa, kerronnallisia ja kuvallisia merkityksiä, teknisiä ratkaisuja, toteutustapaa ja todellisuussuhdetta. Peilasin löytämääni jo olemassa oleviin dokumenttielokuvan lajityyppeihin sekä Bill Nicholsin moodeihin. Tietoperustassani käsittelemäni dokumenttielokuvan lajityypit ovat seurantadokumentti, tilannekuvaus, henkilökuva, henkilökohtainen dokumenttielokuva, historiallinen dokumenttielokuva sekä elokuvallinen essee. Käsittelemäni kuusi moodia ovat selittävä, havainnoiva, osallistuva, refleksiivinen, performatiivinen ja poeettinen moodi. Saamieni tutkimustulosten perusteella määrittelin Varjo-dokumenttielokuvan henkilökuvaksi tai toisin ilmaistuna ”elokuvalliseksi muotokuvaksi”, jossa on poeettisen ja performatiivisen moodin piirteitä. Tutkimustuloksista on konkreettista hyötyä esimerkiksi dokumenttielokuvan tarjoamisessa elokuvafestivaaleille tai muille esittäjille. Vastaavia tutkimuksia dokumenttielokuvan genremäärittelystä löytyi ennestään vain vähän, joten uskon tästä olevan apua myös muille alan tekijöille ja saman aihealueen tutkijoille.
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten tarina syntyy ja muokkautuu dokumenttia tehdessä. Prosessin kulkua seurataan tekijöiden oman dokumentin suunnitteluvaiheesta leikkauspöydälle asti. Opinnäytetyön toiminnallinen puoli koostuu vuonna 2019 kuvatun lautapeliyhteisöstä kertovan dokumentin ensimmäisestä versiosta. Teoriaosuus käsittelee kirjallisuuden pohjalta dokumentin tekemiseen läheisesti liittyvää termistöä. Sen jälkeen seurataan dokumentin tekoprosessia ja sen tarinan muodostumiseen vaikuttaneita eri vaiheita. Tuotannon moninaiset vaiheet auttavat lukijoita ymmärtämään, miten dokumentin tarina voi muuttua tuotannon aikana. Samalla se osoittaa millaisia sudenkuoppia tekoprosessin aikana voi syntyä ja miten ne voisi välttää. Lopuksi reflektoimme dokumentin onnistumista sekä pohdimme, mitä kaikkea tulisi vielä huomioida, jotta dokumentti saataisiin viimeisteltyä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, onko henkilökuvadokumentin tekeminen eläimestä mahdollista sekä tarkastella mitä sen toteuttaminen vaatii. Dokumenttini päähenkilö on koira nimeltään Laku ja hänen ajatuksiaan ja häntä ympäröivää maailmaa tulkitsee hänen isäntäperheensä, jotka tunsin entuudestaan. Tutkin hyvin käytännönläheisesti, mitä tällaisen dokumentin tekeminen vaatii ja mitä pidän hyvän tekijän ominaisuuksina. Käsittelen asiaa hyvin henkilökohtaisella lähestymistavalla, niin teknisen toteutuksen kuin eettisten kysymystenkin osalta. Lähdemateriaalini koostuu aiheeseen liittyvistä artikkeleista ja kirjallisuudesta, joiden sisältöä peilaan omaan dokumenttiini ja sen tekoprosessiin. Dokumenttielokuvan tekeminen kokeellisella lähestymistavalla ei mielestäni ollut helppoa, mutta niissä puitteissa mitkä olin itselleni luonut, suoriuduin mielestäni kunnialla. Sain kaivettua lopulta esiin dokumenttini temaattisen identiteetin ja käsiteltyä niitä teemoja mitä lähdin hakemaankin.