Kaikki aineistot
Lisää
Uskonyhteisöjen toimesta on perustettu hautausmaita, jotta yhteisöjen kuolleet jäsenet saadaan sijoitettua johonkin yhteisössä vallitsevien tapojen ja käytänteiden mukaisesti. Tämän tutkimuksen kohde, Jyväskylän Vanha hautausmaa perustettiin vuonna 1837 kehittyvän ja laajentuvan kaupungin laitamille huolehtimaan yhteisön edesmenneistä jäsenistä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Vanhan hautausmaan vaiheita vuosien 1956–1971 välisenä aikana. Tavoitteena on selvittää miten ja miksi hautausmaata pidettiin yllä konkreettisena tilana, ketkä sitä pitivät yllä ja miten siellä toimittiin suhteessa hautausmaiden tehtäviin. Kahteen aikaisempaan jaotteluun hautausmaiden tehtävistä sekä tutkimuskirjallisuuteen pohjaten olen laatinut kattavamman jaottelun hautausmaiden tehtävistä. Hautausmaiden tehtäviksi luokitellaan hautaaminen, surutyö, kuolemasta muistuttaminen, historiallisen tiedon kokoaminen sekä virkistäytymisen mahdollisuus. Tämä jaottelu toimii tutkimuksen teoriana luoden näkökul-man lähdeaineiston tarkasteluun. Lähdeaineistona toimii Jyväskylän kaupunkiseurakunnan arkistoaineisto. Kirkkohallintokunnan ja kirkkovaltuuston pöytäkirjat yhdessä hautausmaakatselmusten pöytäkirjojen ja kirkkohallintokunnan toimintakertomusten kanssa muodostavat tärkeimmän lähdeaineiston. Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat puuttuvat koko-naan vuosilta 1964–1968, joten tuolta ajalta tarkastelin kaupunkiseurakunnan lehteä Seurakuntaviestiä. Lisäksi käytin lähdeaineistona Keski-Suomen museon kuva-arkiston valokuvia otsakkeen Vanha hautausmaa alta. Tutkimus on jaettu kolmeen päälukuun, joissa jokaisessa keskitytään yhteen tutkimuksen pääkysymyksistä. Lähdeaineistosta nousseita havaintoja tarkastellaan suhteessa aiempaan tutkimukseen ja hautausmaiden tehtäviin. Vanha hautausmaa oli tutkimusajankohtana eläviä ihmisiä varten suunnattu puistomainen alue, jossa hautausmaiden tehtävät ilmenivät vaihtelevasti. Tehtävät olivat jakautuneet kaupunkiseurakunnan ja omaisten kesken siten, että hautaaminen, historiallinen merkitys ja virkistäytymisen takaaminen kuuluivat kirkkohallintokunnan tehtäviin. Sen sijaan surutyö ja kuolemasta muistuttaminen olivat omaisten tehtäviä. Vanha hautausmaa oli olemassa hautausmaiden tehtävien kautta muodostuen keskeiseksi osaksi Jyväskylän kaupungin maisemaa.
sisällön kuvaus: Florentin Granholmin suunnitelma vanhempiensa muistokiveksi haudalle. Hauta on Hietaniemen hautausmaan Vanhan hautausmaan korttelissa 1. Ruotsinkielinen teksti: otsikko: Min föräldrars grafsten Oikeassa alakulmassa tekijän nimimerkintä ja päiväys: Flor. Granholm 25.3. 1875. Kuvan vasemmassa reunassa mittakaava kyynärinä (alnr).
Artikkelissa tarkastellaan taikuusoikeudenkäyntien kautta hautausmailla tehtyjä taikoja Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 1700-luvun lopulla. Hautausmailla tehdyt taiat ovat uusi piirre verrattuna 1500- ja 1600-lukujen suomalaisiin noituus- ja taikuusoikeudenkäynteihin. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti taikoja, joita tehtiin sairauksien parantamiseksi ja varastettujen esineiden palauttamiseksi omistajalleen. Hautausmaiden taikuutta käsitellään niin kansanomaisen ajattelun – kuten vainajiin, kuolemaan ja pyhään liittyvien käsitysten – kuin virallisen esivallan käsitysten ja normien kautta. Taikoja analysoidaan alioikeuksien konseptituomiokirjojen avulla: aineistosta esiin nostettujen taikatekojen kuvausten ja tapausesimerkkien kautta. Aineistosta esiin nousevat teemat sidotaan kontekstiinsa tutkimuskirjallisuuden avulla. Artikkelissa tuodaan esille myös taikuuden eri määritelmät sekä kotimainen ja ulkomainen noituuden ja taikuuden tutkimustraditio.
Kirkkomaiden ulkopuolella sijaitsevat hautasaaret ovat leimallisia erityisesti harvaan asutuille seuduille, joissa kirkkomatkat ovat olleet pitkiä ja hankalia. Saaria on pidetty väliaikaisina hautausmaina, joihin on haudattu kesällä, kelirikkoaikana tai levottomana ajankohtana kuolleet odottamaan myöhempää kuljetusta kirkkomaalle. Saarten käyttöä hautaustarkoituksiin ei ole kuitenkaan systemaattisesti tutkittu. Tässä artikkelissa tarkastellaan Keski-Suomessa sijaitsevien Petäjäveden ja Uuraisten hautapaikkoja sekä niiksi epäiltyjä kohteita. Laajan ja monia tieteenaloja käsittelevän lähdeaineiston kautta artikkeli selvittää kohteiden luonnetta ja niiden käyttöä hautapaikkoina. Erityistä huomiota kiinnitetään aineiston esittelyn lisäksi hautaustradition ajoittamiseen eri menetelmillä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia uusi käyttösuunnitelma Ilmajoen hautausmaalle ja esittää hautausmaakaavaan parannusehdotuksia. Käyttösuunnitelma on hautausmaakaavaa sanallisesti selventävä asiakirja, joka antaa perusteet hautausmaan toimille ja työtavoille. Lisäksi hautausmaan toimintaa ohjaavat ohjesääntö sekä valtakunnalliset lait ja asetukset. Käyttösuunnitelman laatimiseen ja hautausmaakaavan parannusehdotuksiin haettiin pohjatietoja hautausmaan historiasta, Ilmajoen seurakunnan toimintatavoista ja hautauskulttuurista. Opinnäytetyössä tarkasteltiin kahden muun seurakunnan hautausmaiden käyttösuunnitelmia ja haastateltiin näiden hautaustointen päälliköitä, soveltaen niistä saatua tietoa Ilmajoen hautausmaalle. Lisäksi käyttösuunnitelman laadintaan saatiin käytännönläheistä näkemystä kahdelta Ilmajoen hautaustoimessa työskentelevältä kiinteistötyöntekijältä. Lähtökohtana opinnäytetyössä oli hyvin käytännönläheinen lähestymistapa aiheeseen. Hautausmaakaavaan tehtiin oleellisilta osin parannusehdotuksia käytännössä ilmenneiden ongelmien pohjalta. Käyttösuunnitelman toteuttamisessa otettiin huomioon hautausmaan paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet. Käyttösuunnitelma on hautausmaakohtainen ja sitä ei voida sellaisenaan käyttää muissa seurakunnissa. Käyttösuunnitelmien tekoon perehtyneiden sekä hautaustoimen ammattilaisten asiantuntemusta ja heidän painottamiaan asiakokonaisuuksia voidaan hyödyntää muiden hautausmaiden käyttösuunnitelmia tehtäessä.