Kaikki aineistot
Lisää
Valonmittaukseen ja optiikkaan erikoistunut yritys SSL Resource Oy tarvitsi uuden laitteen valonmittauksia varten. Yritys päätti valmistaa oman mittalaitteensa ja tämä opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona kyseiselle yritykselle. Tarkoituksena oli täten suunnitella ja toteuttaa fotodiodivahvistin. Tavoitteena oli laite, joka pystyy mittaamaan valovoimakkuutta 1 mlx – 100 klx alueella. Vahvistimen taajuuskaistan tuli olla noin 1 kHz. Vahvistimessa käytettiin useita erisuuruisia vahvistuksia, ja jokaisesta tehtiin simulaatiot. Simulaatioiden perusteella toteutettiin prototyyppi. Prototyypin toimintaa mitattiin vertaamalla sitä aiemmin yrityksen käytössä olleeseen kalibroituun mittalaitteeseen. Prototyypin pohjalta valmistettiin lopullinen vahvistin. Valmis vahvistin täytti vaatimukset osittain. Vaadittu 1 kHz taajuuskaista saavutettiin jokaisella vahvistusasteella. Valovoimakkuuden mittausalueeksi saatiin 1 mlx – 60 klx. Saavutettu mittausalue todettiin riittäväksi ja päätettiin hyväksyä.
Fotosynteesissä kasvit pelkistävät hiilidioksidia hiilihydraateiksi valon avulla. Hiilensidontaan tarvittava NADPH ja ATP muodostuvat lineaarisessa elektroninsiirtoketjussa kloroplastien tylakoidikalvoilla. Elektroninsiirtoketjussa on kaksi valosta riippuvaa entsyymikompleksia, fotosysteemit II ja I, joiden välillä vallitsee tarkka tasapaino. Molemmat fotosysteemit tarvitsevat valoa toimiakseen, mutta samalla ne ovat myös alttiita fotoinhibitiolle, jossa ne vaurioituvat valon vaikutuksesta. Fotoinhibitio vaikuttaa fotosysteemien väliseen tasapainoon ja sitä kautta lineaarisesta elektroninsiirtoketjusta lähtevään signalointiin, mikä aktivoi kasvien stressihormonien biosynteesiä. Stressihormonien muodostus indusoi polyfenolien biosynteesiä, mikä auttaa kasveja sopeutumaan useisiin eri stressitekijöihin. Erikoistyön tavoitteena oli selvittää indusoiko fotosysteemi I:n spesifinen fotoinhibitio polyfenolien biosynteesiä. Tämän lisäksi tutkittiin miten fotoinhibitio vaikuttaa fotosynteesikoneistoon ja sen säätelyyn. Tutkimuksessa käytettiin kontrolloiduissa olosuhteissa kasvatettuja salaatteja (Lactuca sativa). Fotoinhibition vaikutusta salaattien vesiliukoisten polyfenolien pitoisuuteen ja koostumukseen analysoitiin erottamalla yhdisteet ultrakorkean erotuskyvyn nestekromatografilla, jonka jälkeen yhdisteet kvantitoitiin joko spektrofotometrisesti tai massaspektrometrisesti. Fotoinhibition vaikutusta fotosynteesikoneistoon tutkittiin biofysikaalisin ja biokemiallisin menetelmin. Tutkimuksessa osoitettiin että fotosysteemi I:n fotoinhibitio indusoi polyfenolien biosynteesiä. Tämän lisäksi osoitettiin että fotosynteesin säätelymekanismit eivät pysty sopeutumaan fotosysteemi I:n fotoinhibitioon.
Hyötykasvien satoisuutta olisi mahdollista parantaa fotosynteesiä tehostamalla. Luonnon olosuhteissa kasvit jatkuvasti altistuvat vaihtuvalle valolle, johon kasvin lehtien viherhiukkasen on sopeuduttava tehokkaan fotosynteesin ylläpitämiseksi. Redox-säätelyentsyymeillä tioredoksiineilla on merkittävä rooli fotosynteesin suojamekanismien sekä valoreaktioiden toiminnan ja hiilidioksidin sidonnan välisen tasapainon säätelyssä. Tässä tutkielmassa selvitettiin NADPH- tioredoksiinireduktaasi C:tä (NTRC) ylituottavan lituruohokannan sopeutumista ja kasvua villityyppiseen lituruohoon (WT Col-0) verrattuna vaihtelevissa valo-olosuhteissa. NTRC on välttämätön fotosynteesin säätelylle siirryttäessä pimeästä valoon ja valon intensiteettien vaihtuessa, joten NTRC:n ylituotto voisi edistää fotosynteesin säätelyä ja siten parantaisi hiilidioksidin sidontaa ja kasvin kasvua vaihtelevassa kasvatusvalossa. NTRC:n ylituottokantaa sekä WT:ä kasvatettiin luonnon valo-olosuhteita mallintavassa vaihtelevassa valossa sekä tasaisessa kasvuvalossa. Tutkielmassa vertailtiin genotyypin sekä kasvatusvalon vaikutusta kasvien fenotyyppiin, fotosynteettisten proteiinien ilmenemiseen sekä hiilidioksidinsidonnan ja fotosynteettisen elektroninsiirtoketjun aktiivisuuteen. Valoreaktioiden proteiinien ilmenimismääriä sekä fotofosforyloitumista määritettiin immunologisin menetelmien avulla. Hiilidioksidin sidontaa ja elektroninsiirtoketjun toimintaa tutkittiin Dual-PAM-100-laittella tai GFS-3000 ja DUAL–KLAS –NIR-laitteiden yhdistelmällä. Vaihtelevissa valo-olosuhteissa kasvaneiden NTRC:n ja WT:n ruusukkeen lehtien pinta-alassa ei havaittu merkittäviä eroja. NTRC:n ylituotto edisti hiilidioksidin sidontaa heikoissa valossa. Parantunut hiilidioksidin sidonta saattaa johtua NTRC:n ylituottokannan tehokkaammasta hiilensidonnan entsyymien aktiivisuudesta sekä vähäisemmästä ei-fotokemiallisesta vaimennuksesta (NPQ) heikossa valossa. NTRC:n ylituotto lisäsi luumenin happamoitumista, mikä todennäköisesti kohotti NPQ:ta kirkkaassa valossa ja siten esti kokonaisuudessaan tehokkaamman hiilidoksidin sidonnan ja kasvun vaihtelevissa valo-olosuhteissa WT:iin verrattuna.
A rare family of six discrete binuclear [PdCl(PEt3)2] phenylene ethynylene rods with alkoxy side chains (methoxy, ethoxy and heptoxy) have been developed, and their solid-state photoluminescence results have been presented and discussed. The shorter bridging ligands are of the general formula H–CuC– C6H2(R)2–CuC–H, where R = H, OCH3, OC2H5, and OC7H15, whereas the longer ones are based on H– CuC–C6H4–CuC–C6H2(R)2–CuC–C6H4–CuC–H, where R = OCH3, OC2H5. These ligands display increasing length in both the main dimension (backbone length) as well as the number of carbons in the side chains (R, alkoxide side chain) that stem from the central phenylene moiety. The X-ray crystal structures of two of the prepared complexes are reported: one corresponds to a shorter rod, 1,4-bis[trans- (PEt3)2ClPd-CuC]-2,5-diethoxybenzene (6c), while the second one is associated with a longer rod, the binuclear complex 1,4-bis[trans-(PEt3)2ClPd-4-(–CuC–C6H4–CuC)]-2,5-diethoxybenzene (7c). All new compounds were characterized by NMR spectroscopy (1 H, 13C{1 H} and 31P{1 H}) as well as ESI-MS(TOF), EA, FTIR, UV-Vis, cyclic voltammetry and solid-state photoluminescence. Our work shows the influence of the alkoxy side chains on the electronic structure of the family of binuclear Pd rods by lowering its oxidation potential. In addition to this, the increase of the length of the bridge results in a higher oxidation potential. Solid state photoluminescence results indicate that Pd complexes are characterized by a marked decrease in both the emission intensity and the fluorescence lifetime values as compared to their ligands. This behaviour could be due to some degree of ligand-to-metal charge transfer.
Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään BODIPY-yhdisteitä sekä niiden soveltamista syöpäkuvantamisessa. Tutkielmassa esitellään BODIPY-yhdisteiden rakenne ja käsitellään BODIPY-yhdisteiden tärkeimpiä ominaisuuksia. Tutkielmassa perehdytään tarkemmin BODIPY-johdannaisten biokuvantamisessa hyödynnettäviin fluoresoiviin ominaisuuksiin ja yhdisteiden käyttämiseen syöpäsolujen kuvantamisessa. Tutkimusten perusteella BODIPY- yhdisteiden on huomattu olevan merkittävässä roolissa tulevaisuuden biokuvantamisessa
Signal propagation in photosensory proteins is a complex and multidimensional event. Unraveling such mechanisms site-specifically in real time is an eligible but a challenging goal. Here, we elucidate the site-specific events in a red-light sensing phytochrome using the unnatural amino acid azidophenylalanine, vibrationally distinguishable from all other protein signals. In canonical phytochromes, signal transduction starts with isomerization of an excited bilin chromophore, initiating a multitude of processes in the photosensory unit of the protein, which eventually control the biochemical activity of the output domain, nanometers away from the chromophore. By implementing the label in prime protein locations and running two-color step-scan FTIR spectroscopy on the Deinococcus radiodurans bacteriophytochrome, we track the signal propagation at three specific sites in the photosensory unit. We show that a structurally switchable hairpin extension, a so-called tongue region, responds to the photoconversion already in microseconds and finalizes its structural changes concomitant with the chromophore, in milliseconds. In contrast, kinetics from the other two label positions indicate that the site-specific changes deviate from the chromophore actions, even though the labels locate in the chromophore vicinity. Several other sites for labeling resulted in impaired photoswitching, low structural stability, or no changes in the difference spectrum, which provides additional information on the inner dynamics of the photosensory unit. Our work enlightens the multidimensionality of the structural changes of proteins under action. The study also shows that the signaling mechanism of phytochromes is accessible in a time-resolved and site-specific approach by azido probes and demonstrates challenges in using these labels.
Currently, most photosensitizers and catalysts used in the field of artificial photosynthesis are still based on rare earth metals and should thus be utilized as efficiently and economically as possible. While repair of an inactivated catalyst is a potential mitigation strategy, this remains a challenge. State-of-the-art methods are crucial for characterizing reaction products during photocatalysis and repair, and are currently based on invasive analysis techniques limiting real-time access to the involved mechanisms. Herein, we use an innovative in situ technique for detecting both initially evolved hydrogen and after active repair via advanced non-invasive rotational Raman spectroscopy. This facilitates unprecedently accurate monitoring of gaseous reaction products and insight into the mechanism of active repair during light-driven catalysts enabling the identification of relevant mechanistic details along with innovative repair strategies.
Charge-transfer reactions in proteins are important for life, such as in photolyases which repair DNA, but the role of structural dynamics remains unclear. Here, using femtosecond X-ray crystallography, we report the structural changes that take place while electrons transfer along a chain of four conserved tryptophans in the Drosophila melanogaster (6-4) photolyase. At femto- and picosecond delays, photoreduction of the flavin by the first tryptophan causes directed structural responses at a key asparagine, at a conserved salt bridge, and by rearrangements of nearby water molecules. We detect charge-induced structural changes close to the second tryptophan from 1 ps to 20 ps, identifying a nearby methionine as an active participant in the redox chain, and from 20 ps around the fourth tryptophan. The photolyase undergoes highly directed and carefully timed adaptations of its structure. This questions the validity of the linear solvent response approximation in Marcus theory and indicates that evolution has optimized fast protein fluctuations for optimal charge transfer.
Dipyrrometeenibooridifluoridi (BODIPY) ja sen johdannaiset ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan fluoresoiviksi väriaineiksi eli kromoforeiksi soveltuvia molekyylejä, joilla on myös antibakteerinen vaikutus. Tutkielmassa esitellään BODIPY-yhdisteiden rakenne, erilaisia synteesireittejä sekä BODIPY:iden tärkeimpiä ominaisuuksia. Tutkielmassa keskitytään BODIPY-yhdisteiden antibakteeristen ominaisuuksien parantamiseen sekä yhdisteiden käyttöön antibiootteja korvaavina aineina. Tutkimusten perusteella yksi lupaava vaihtoehto on fotodynaamiseen terapiaan (PDT) perustuvat antibakteeriset aineet. Tutkielmassa käytettiin alkuperäisen aineiston ja kielen saatavuutta aineiston rajaustekijänä.
Phytochromes are ubiquitous photosensor proteins, which control the growth, reproduction and movement in plants, fungi and bacteria. Phytochromes switch between two photophysical states depending on the light conditions. In analogy to molecular machines, light absorption induces a series of structural changes that are transduced from the bilin chromophore, through the protein, and to the output domains. Recent progress towards understanding this structural mechanism of signal transduction has been manifold. We describe this progress with a focus on bacteriophytochromes. We describe the mechanism along three structural tiers, which are the chromophore-binding pocket, the photosensory module, and the output domains. We discuss possible interconnections between the tiers and conclude by presenting future directions and open questions. We hope that this review may serve as a compendium to guide future structural and spectroscopic studies designed to understand structural signaling in phytochromes.
Hampaiden oikomishoito on pitkäaikainen purentavirheiden korjaamiseen tähtäävä hoitomuoto. Pitkittynyt oikomishoito kuormittaa sekä potilasta että yhteiskuntaa sen pääasiallisena maksajana. Hoidon pitkän keston on myös nähty tilastollisesti yhdistyvän hoidon mahdollisiin sivuvaikutuksiin, etenkin juuriresorptioihin. Hampaan siirtoa onkin pyritty nopeuttamaan erilaisilla keinoilla, jotka säästäisivät yksilön ja yhteiskunnan resursseja. Perinteisten metodien lisäksi uusia innovatiivisia tekniikoita on kehitetty. Tässä tutkimuksessa perehdytään kirjallisuuden kautta kortikotomian, matalataajuisen laserin sekä vibraation mahdollisuuksiin ortodonttisessa hampaan siirrossa. Kortikotomia on tutkitusti todettu tehokkaimmaksi keinoksi hampaan siirron nopeutuksessa. Ongelmaksi on kuitenkin noussut leikkauksellisen tekniikan invasiivisuus. Tämän takia perinteisen flap-leikkauksen rinnalle on kehitetty mikroinvasiivisia toimenpiteitä. Matalataajuisesta laserhoidosta (LLLT) on saatu myös lupaavia tuloksia. LLLT:n tutkimusnäyttö on kuitenkin pääasiassa kokeellista. Vibraation mahdollisuuksia on myös selvitetty ortodonttisen hampaan siirron apuna. Tutkimustulokset ovat kuitenkin pitkälti ristiriitaisia. Haasteena on ollut oikean vibraatiotaajuuden, vibraation voiman ja suunnan tarkka määrittäminen. Yhteistä näille kaikille on pyrkimys nostaa metabolista aktiviteettia osteoklastien määrää kasvattamalla alveoliharjanteella toivotun luun resorption nopeuttamiseksi hampaan liikkeen suunnassa. Kaiken kaikkiaan tämänhetkinen tutkimus hampaan siirron nopeuttamisesta on vielä matalalla tasolla. Tutkimusnäyttö ei tällaisenaan salli tehdä varmoja johtopäätöksiä. Laajempia tutkimuksia alalta vaaditaan, jotta hampaan siirron modifikaatioita voitaisiin ottaa yleisesti käyttöön väestötasolla.
For microbes and their hosts, sensing of external cues is essential for their survival. For example, in the case of plant associated microbes, the light absorbing pigment composition of the plant as well as the ambient light conditions determine the well-being of the microbe. In addition to light sensing, some microbes can utilize xanthorhodopsin based proton pumps and bacterial photosynthetic complexes that work in parallel for energy production. They are called dual phototrophic systems. Light sensing requirements in these type of systems are obviously demanding. In nature, the photosensing machinery follows mainly the same composition in all organisms. However, the specific role of each photosensor in specific light conditions is elusive. In this study, we provide an overall picture of photosensors present in dual phototrophic systems. We compare the genomes of the photosensor proteins from dual phototrophs to those from similar microbes with ”single” phototrophicity or microbes without phototrophicity. We find that the dual phototrophic bacteria obtain a larger variety of photosensors than their light inactive counterparts. Their rich domain composition and functional repertoire remains similar across all microbial photosensors. Our study calls further investigations of this particular group of bacteria. This includes protein specific biophysical characterization in vitro, microbiological studies, as well as clarification of the ecological meaning of their host microbial interactions.
Tässä tutkielmassa tutkitaan hyperspektrikuvien avulla toteutetun fotometrisen stereon vaikutuksia tietokonegrafiikassa. Tutkimuksessa hyperspektrikuvien ja fotometrisen stereon avulla luotiin malleja, joista edelleen renderöitiin kuvia. Hyperspektrikuvantamisen havaittiin parantavan renderöinnin kuvanlaatua hieman, mutta heikentävän sen suorituskykyä kymmenkertaisesti. Lisäksi tutkittiin mallien luomisen nopeuttamista rinnakkaislaskennan avulla. Tuloksena pintojen muotojen määrittäminen pintojen orientaatioiden avulla saatiin grafiikkasuorittimella yli 13-kertaisesti nopeammaksi.
LuK-tutkielma käsittelee metalliorgaanisten verkkorakenteiden (MOF) hyödyntämistä vihreän vedyn tuottamisessa valokatalyyttisesti suoraan vedestä. Tutkielman kirjallisessa osassa käsitellään vetyä energiantuotannossa sekä sen roolia ilmastonmuutoksen ratkomisessa nojaten tulevaisuuden vetytalouden mahdollisuuteen. Tämän lisäksi perehdytään metalliorgaanisten verkkorakenteiden määritelmään ja niiden yleisiin valmistustapoihin sekä valokatalyysiin ja valokatalyyttisiin veden halkaisureaktioihin, jotka MOF-rakenteiden puolijohdeominaisuudet mahdollistavat. Kokeellisessa osassa syntetisoitiin kirjallisuudessa jo raportoituja rakenteita sekä karakterisoitiin tuotteet termogravimetrisesti sekä jauhediffraktiolla.
Inom filmbranschen idag finns det en sorts "kompositionsstandard". Det här är något som utformats genom historien för att skapa så estetiskt tilltalande bilder som möjligt. I sin tur har detta lett till uppkomsten av olika "kompositionsregler", riktlinjer för att uppnå denna standard. Det här arbetet är dock en kvalitativ undersökning i komposition som går emot denna standard, och som bryter en eller flera av kompositionsreglerna. Jag kallar detta för udda bildkomposition. Man kan se det här arbetet som min personliga resa i udda bildkomposition där jag vill få svar på frågan om varför fotografer väljer att utnyttja udda bildkomposition för att gestalta sin berättelse. Arbetet fokuserar på bildkomposition som konstform och är avgränsat till fiktionsfilm med målet att berätta en historia. Första delen av arbetet behandlar frågan om vad bildkomposition egentligen är och jag redogör för några av de vanligaste kompositionsreglerna. Peter Ward (2003) med boken Picture composition, for film and television påträffas flera gånger i arbetets teoridel, men även Herbert Zettl (2005) och Roland Barthes (1981). Den andra delen av arbetet utforskar den udda bildkompositionen. Med kommunikationsmodellen och den visuella retorikanalysen som bas analyserar jag en scen ur filmen The King's Speech (2010) och en scen ur tvserien Mr. Robot (2015-). Båda filmerna är goda exempel på framgångsrika narrativa produktioner som bryter kompositionsreglerna och där filmskaparna använder sig av udda bildkomposition för att fördjupa sin berättelse. Arbetet uppmärksammar kompositionens betydelse som en del av den visuella kommunikationen, och lyfter fram berättelsen och budskapet som det mest centrala i filmen. Jag understryker också att användningen av udda komposition som berättarknep och menar att det borde ske medvetet och kontrollerat för att den skall kunna berika berättelsen. Genom analyserna av The King's Speech (2010) och Mr. Robot (2015-) framgår det att filmmakarna har motiverat sina udda kompositioner med karaktärernas sinnesstämningar och känslan av deras omgivning. De använder de "medvetna felen" som en del av filmens visuella stil för att fördjupa historien. Slutligen uppmuntrar jag praktiserande fotografer och regissörer att ifrågasätta gamla vanor och fundera över kompositionens möjligheter till berättande.
Cryptochromes are blue-light photoreceptor proteins, which provide input to circadian clocks. The crypto- chrome from Drosophila melanogaster (DmCry) modulates the degradation of Timeless and itself. It is unclear how light absorption by the chromophore and the subsequent redox reactions trigger these events. Here, we use nano- to millisecond time-resolved x-ray solution scattering to reveal the light-activated conformational changes in DmCry and the related (6-4) photolyase. DmCry undergoes a series of structural changes, culminat- ing in the release of the carboxyl-terminal tail (CTT). The photolyase has a simpler structural response. We find that the CTT release in DmCry depends on pH. Mutation of a conserved histidine, important for the biochemical activity of DmCry, does not affect transduction of the structural signal to the CTT. Instead, molecular dynamics simulations suggest that it stabilizes the CTT in the resting-state conformation. Our structural photocycle un- ravels the first molecular events of signal transduction in an animal cryptochrome.
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrittiin valmistamaan hiilinanoputkilla vahvistettuja itsekantavia Al2O3-ohutkalvoja. Ohutkalvot kasvatettiin märkäetsauksella ja atomikerroskasvatuksella ja niitä vahvistettiin levittämällä hiilinanoputkia Al2O3-kerrosten väliin. Hiilinanoputkia linkitettiin verkostomaiseksi rakenteeksi ionisäteilytyksellä. Kalvoja karakterisoitiin valmistuksen aikana ja sen jälkeen elektronimikroskopialla, atomivoimamikroskopialla, profilometrialla ja ramanspektroskopialla. Käytettyjen karakterisointimenetelmien perusteella hiilinanoputkien linkittymistä saattoi olla havaittavissa. Hiilinanoputkilla vahvistettujen itsekantavien Al2O3-kalvojen Youngin moduulin arvoksi saatiin 300 GPa:a ja vahvistamattomille kalvoille saatiin Youngin moduulin arvoksi 790 GPa:a. Tulosten perusteella Al2O3-kalvojen mekaaninen kestävyys heikkeni. Tuloksista ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä lukuisten optimoimattomien vaiheiden takia, mutta niitä voidaan pitää suuntaa antavina.
Monet sovellukset vaativat erittäin pienten kaasumäärien tunnistamista. Tähän tarkoitukseen on kehitetty monia tekniikoita, joista fotoakustisella spektroskopialla on saavutettu kaikkein herkimpiä tuloksia. Menetelmä perustuu näytekaasun synnyttämään akustiseen aaltoon, joka syntyy kaasun absorboidessa valoa. Kalvomikrofonien herkkyyttä rajoittaa mittaukseen kytkeytyvä elektroninen kohina, sekä kalvon mekaanisen liikkeen epälineaarisuus suuria optisia tehoja käytettäessä. Tästä syystä herkimpiä mittauksia varten kalvomikrofonit on korvattu optisesti mitattavalla, oven tavoin toimivalla, palkilla. Palkki on erotettu kehyksestä kolmelta sivulta kapealla raolla. Vaikka mikromekaanisilla palkeilla onkin saavutettu pienimmät mitatut herkkyydet, vaatii niiden vahvuuksien täydellinen hyödyntäminen vielä lisää tutkimusta. Tämä työ muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tehdään kirjallisuuskatsaus fotoakustiseen ilmiöön ja sitä hyödyntävän laitteiston vaatimiin osiin. Lisäksi esitellään piipalkkien valmistukseen käytetty prosessi. Toisessa osassa Micronovaan kootulla järjestelmällä mitattuja signaalispektrejä verrataan teoreettiseen malliin. Vaikka mallin antamat tulokset vastaavatkin mitattuja arvoja käytettäessä kapeita rakoja, huomattiin mallin ja kokeellisten tulosten välillä suuria poikkeamia sekä signaali- että kohinaspektrissä, kun raon leveyttä kasvatettiin. Piipalkkien herkkyyttä rajoittaa pääasiassa näytekaasun aiheuttama kaasujousi. Kaasujousen vaikutuksen vähentämiseksi työssä mallinnetaan elementtimenetelmällä (FEM) erimuotoisia antureita. Mallien perusteella palkin perforointi pienentää efektiivistä jousivakiota tehokkaasti.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella fotorealististen 3D-objektien renderointia ja kompositointia elokuvauksessa. Tutkimuskysymys heräsi kiinnostuksestani elokuvauksessa käytettyihin visuaalisiin efekteihin ja siihen, miten elokuvauksen jälkituotannossa käytetyllä renderoinilla ja kompositoinnilla saadaan fotorealistisia lopputuloksia, kuvaruutuja. Vertailtuja renderointimenetelmiä ovat säteenseuranta ja kuvapohjainen valaistus, jotka kumpikin ovat käytettyjä menetelmiä fotorealismin saavuttamisessa. Säteenseuranta on suorituskyvyltään melko hidas, kun halutaan kuvaruutuun ehdotonta realismia. Sen edut ovat kuitenkin hyvässä laadussa, mikäli laskenta-aika ei ole ongelma. Kuvapohjaista valaistusta puolestaan on helppo hyödyntää 3D-objektien valaistuksessa, koska renderointiin saadaan täysin samat valonlähteet, joita kuvatussa kohtauksessa käytettiin. Nykypäivää ja tulevaisuutta ajatellen kuvapohjaisen valaistuksen periaatteet ovat yhä enemmän esillä, mutta säteenseurannan käyttö siirtyy yhä enemmän animaatioelokuviin.
En YouTube-video är lätt att känna igen, även om den skulle tas ur sin kontext. Det är många element som bidrar till att stilen är så igenkännbar: användningen av bild, klipp, ljud, musik, grafik etc. I det här arbetet fokuserar jag på klippstilen i de typiska YouTube-videona, specifikt på hur de klassiska klippreglerna bryts. Jag har utfört en kvalitativ analys på minst fyra videon av tre olika YouTubers. I analysen har jag fokuserat på den tekniska delen av berättandet, och vilken effekt som uppnås när de klassiska klippreglerna bryts. På basen av min analys har jag formulerat intervjufrågor för att ta reda på hur skaparna själva upplever den tekniska aspekten av berättandet. Jag har sedan utfört en halvstrukturerad, kvalitativ intervju på 11 frågor, på de tre YouTuber-kreatörerna. Genom intervjuerna med Dave Cad, Vanja Engström och Gääbi Grön kom jag fram till att de medvetet bryter mot de klassiska klippreglerna, i huvudsak för att öka tempo och tillföra komisk effekt. I arbetet refererar jag endast till en video per YouTuber för att göra det enkelt att följa. Målet med mitt arbete är att förstå hur YouTubers fångar – och håller kvar – publikens intresse genom att bryta mot de klassiska klippreglerna.
Ihmisten kiinnostus oman hyvinvoinnin ja terveyden mittaamiseen on viime aikoina lisääntynyt. Erityisesti Suomessa on perustettu uusia innovatiivisia hyvinvointi- ja terveysteknologian alan yrityksiä. PulseOn – yksi näistä startupeista – on kehittänyt optiseen sensoriteknologiaan pohjautuvan rannekkeen, jonka avulla voidaan mitata pulssia analysoimalla veren liikettä suonissa. Rannekkeen kautta kerätty data lähetetään älypuhelimeen, jossa se jalostetaan edelleen käyttäjäpalautteeksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tarkasti maksimaalista hapenottokykyä (VO2max) ja energiankulutusta voidaan arvioida optisen sensoriteknologian avulla kerätyn pulssi- sekä matkapuhelimella mitatun GPS-datan pohjalta. Yhteensä 24 tervettä miestä (n=13, ikä 36,8 ± 9,1) ja naista (n=11, ikä 35,4 ± 7,2) osallistui kokeelliseen tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli simuloida tutkittavan sovelluksen luonnollista käyttötilannetta. Tutkimuksessa oli kaksi osaa: 1) submaksmimaalinen tasavauhtinen kenttätesti ulkona sekä 2) maksimaalinen laboratoriotesti sisällä. Kenttätestissä kerättiin pulssi- ja GPS-dataa vähintään 20 minuutin pituisen juoksulenkin aikana, jonka pohjalta määritettiin VO2max-arvio. Laboratoriossa suoritettiin juoksumatolla uupumukseen johtava nousevan kuormituksen testi, jonka aikana mitattiin pulssidataa, hengityskaasuja sekä veren laktaatti-pitoisuuksia. Pulssidatasta jalostettiin energiankulutuksen arvio, jota vertailtiin stoikiometrisesti hengistyskaasuista määritettyihin vastaaviin arvoihin. Hengityskaasumittauksista määritettiin myös todellinen maksimaalinen hapenottokyky, jota käytettiin referenssimenetelmänä kenttätestin VO2max-arvion tarkkuuden tutkimisessa. Mitä tarkempaa yksilöllistä tietoa käyttäjästä oli saatavilla, sitä tarkempi oli myös VO2max-arvio. Absoluuttinen prosentuaalinen keskivirhe oli alhaisempi, kun arviointialgoritmissa hyödynnettiin tietoa mitatusta maksimisykkeestä (5,2 %, p=0.059 menetelmien välillä) iän perusteella ennustetun vastaavan arvon sijaan (5,9 %, p=0.028 menetelmien välillä). Energiankulutuksen osalta absoluuttinen prosentuaalinen keskivirhe oli selkeästi alhaisempi keskiraskaalla intensiteetillä aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välisellä tehoalueella (6,7 %, p=0.004 menetelmien välillä) kuin kevyellä intensiteetillä ennen aerobisen kynnyksen saavuttamista (16,5 %, p<0.001 menetelmien välillä). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että optiseen sensoriteknologiaan pohjautuvaa pulssimittaria voidaan hyödyntää maksimaalisen hapenottokyvyn ja energiankulutuksen arvioinnissa samaan tapaan kuin sykevyön käyttöön perustuvia mittareita.