Kaikki aineistot
Lisää
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansainväliset taloussuhteet olivat monimutkaisessa solmussa. Melkein kaikki ympärysvallat olivat lainanneet sota- tai elintarvikelainoja Yhdysvalloilta. Saksa oli määrätty maksamaan ympärysvalloille valtavat sotakorvaukset. Neuvosto-Venäjä oli takavarikoinut maassa olevan omaisuuden ja lakannut maksamasta tsaarin aikaisia velkoja. Lisäksi rahan arvo oli romahtanut kaikissa sotaa käyneissä maissa kultakannasta irtautumisen jälkeen. Näitä valtavia ongelmia pyrittiin ratkomaan Genovassa vuonna 1922 järjestetyssä kansainvälisessä talouskonferenssissa.
Tässä tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin Museums Journalissa ensimmäisen maailmansodan aikana julkaistuissa kirjoituksissa käsiteltiin kulttuuriomaisuuden suojelua sodalta. Tarkastelen Museums Journalin volyymeja 14–18, jotka kattavat ajanjakson heinäkuusta 1914 kesäkuuhun 1919. Museums Journal on museoalan järjestö Museums Associationin julkaisu. Se ilmestyi sodankin aikana kuukausittain, käsitellen museoalan ajankohtaisia aiheita. Julkaisun kirjoittaja- ja lukijakunta koostui pääosin Ison-Britannian museoiden edustajista. Kulttuuriomaisuuden suojelusta kirjoitettiin läpi sodan. Aihetta käsiteltiin niin uutisteksteissä, lukijakirjeissä kuin Museums Associationin vuosikokouksissa pidetyissä, sittemmin Museums Journalissa julkaistuissa puheenvuoroissakin. Kulttuuriomaisuuden suojelusta aseellisissa konflikteissa säädettiin jo ennen maailmansotaa laadituissa kansainvälisissä sopimuksissa, joihin sodan osapuolet olivat sitoutuneet. Museums Journalissa julkaistut kirjoitukset osoittavat museoalan toimijoiden tunteneen sopimusten kulttuuriomaisuudelle takaaman suojan. Vaikka Museums Journalin kirjoitukset keskittyivät nimenomaisesti museoalaa koskettaviin aiheisiin, näkyivät sotavuosien keskeisimmät tapahtumat ja puheenaiheet kirjoitusten taustalla.
Ensimmäinen maailmansota muutti sodankäyntiä pysyvästi. Aseet ja teknologia kehittyivät nopeammin kuin taktiikat, propaganda valjastettiin sotaponnistuksiin aivan ennennäkemättömällä tavalla ja sota tuli varsinaisessa merkityksessä kotirintamallekin. Sotaa sukupuolitettiin niin sosiaalisessa kulttuurissa kuin politiikassakin, etenkin propagandassa, ja naiset pitivät tehtaat pystyssä. Kuitenkin monet naiset tarttuivat aseisiin, todennäköisesti jokaisessa sotaan osaa ottaneessa maassa. Toisille tämä tarkoitti mieheksi naamioitumista ja toivoa siitä, ettei aivan heti paljastuisi siinä missä toiset muodostivat naisista koostuvan pataljoonan. Tässä tutkielmassa tutkin käsitteellistä ristiriitaa, joka naissotilaan nähtiin sodan aikana olevan ja sodan sukupuolittamista kolmen ympärysvaltojen joukoissa sotaan osaa ottaneen naissotilaan omaelämäkertojen kautta.
Pro gradu -tutkielmassani tutkin amerikkalaisten National Geographic Magazinen artikkeleita ensimmäisen maailmansodan ajalta. Tutkimani lehden numerot ovat elokuulta 1914 aina vuoden 1918 joulukuun numeroon asti. Aiheenani tutkimuksessani on, miten sota näkyy National Geographic Magazinessa sotavuosien aikana. Tutkimuskysymykseni on, miten neutraalius näkyy lehden numeroissa sodan alusta aina sodan loppuun asti? Tätä päätutkimuskysymystä tarkennan apukysymyksillä: miten lehden raportointi sodasta kehittyy sodan aikana? Mitkä tapahtumat sodasta näkyvät National Georaphicissa? Alkuperäislähteenäni käytän ainoastaan National Geographic Magazinen artikkeleita. Tutkin artikkeleita pääasiallisesti kronologisessa järjestyksessä. Tutkimustuloksena lehti toteuttaa neutraalia linjaa artikkeleissa varsinkin vuosina 1914-1915. Tänä aikana sotaa Euroopassa kuvataan vain laajoilla maantieteellisillä maakuvauksilla, joista amerikkalaiset lukijat saavat yleistietoa sodan osapuolista. Sodan edetessä National Geographicin linja alkaa pikkuhiljaa muuttua kohti ympärysvaltoja suosivaksi. Vuoden 1916 murehditaan sodan aiheuttamasta elintarvikepulasta Euroopassa ja kirjoitetaan meriväylien merkityksestä Yhdysvalloista Eurooppaan. Tutkimustuloksen toinen osa koskee vuosia 1917 ja 1918. Yhdysvaltojen liityttyä sotaan lehden neutraali linja muuttuu kohti propagandaa, missä erottuvat kotirintaman ylistäminen, liittolaismaiden kehuminen, Yhdysvaltojen ylivoimaisuuden ilmaisu, saksalaisten demonisoiminen sekä sodan loppuvaiheissa pettymys Eurooppaan. National Geographic muuttui sodan aikana merkittävästi. Näin ollen lehti sisälsi sekä neutraalia, että propagandaa sodan aikana. Se kuvasti sotaa, jossa sotatapahtumat muuttivat yhteiskuntia ja valtioiden rajoja.
Ensimmäisen maailmansodan aikana, vuosina 1914-1917, toteutettiin Suomessa ennennäkemättömän suuri linnoitushanke. Maahamme sijoitetut venäläisjoukot valmistautuivat puolustamaan keisarikunnan pääkaupunkia keskusvaltojen lännestä suuntautuvia hyökkäyksiä vastaan. Viivytys- ja puolustusasemia linnoitettiin useaan eri tasoon aina Pohjanlahdelta Karjalan kannakselle ja Suomenlahdelta Pohjois-Karjalaan. Linnoitteet sijoittuivat maanteiden varsille ja sopiviin vesistökapeikkoihin. Linnoitteita ei koskaan käytetty juuri siihen tarkoitukseen, johon ne oli rakennettu. Ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia Suomessa on tutkittu verrattain vähän. Päätutkimusongelmina ovat: Miten Venäjän keskusvaltojen suunnasta kokema uhka sodan eri vaiheissa vaikutti puolustussuunnitelmiin ja erityisesti linnoittamisjärjestelmään? Miten muutokset yleisessä sodan kulussa vaikuttivat koettuun uhkakuvaan? Miten tilanne Suomenlahdella vaikutti koettuun uhkakuvaan? Miten linnoitteet sijoittuivat alueelle ja vastasivatko ne arvioituun uhkaan? Vastasiko linnoitteiden operatiivis-taktinen sijoittelu koettuun uhkakuvaan? Tapahtuiko linnoitteiden taktisessa rakenteessa muutosta ja mistä se johtui? Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen kirjallisuustutkimus. Kirjallisuuteen perehtymällä on pyritty kuvailemaan ja analysoimaan tapahtumia sekä löytämään niiden väliltä syy-yhteyksiä. Tapahtumien kulku on pyritty todentamaan varmentamalla useammasta lähteestä silloin kun se on ollut mahdollista. Sodan aikana tapahtuneet voimasuhteiden muutokset sekä eräät suoritetut valmistelut vaikuttivat siihen, että uhka Saksan maitse suoritettavalle hyökkäykselle Pietaria kohti kasvoi. Venäjän sodanjohto vastasi uhkaan sijoittamalla maahamme joukkoja sekä suunnittelemalla ja toteuttamalla massiivisen linnoitusjärjestelmän. Sotakokemusten perusteella oli linnoitusjärjestelmää ylipäätänsäkin kehitetty. Etelä-Karjalan linnoitteiden pääasiallinen tarkoitus oli estää vihollisen pääsy Viipuriin Saimaan ja Viipurinlahden välisen alueen kautta. Viipuri taas oli Kannaksen lukko, jonka pitämisellä luotiin edellytykset hyökkäyksen torjumiselle puolustajalle edullisessa maastonkohdassa sekä vastahyökkäykselle.
Ranskalainen sosiologi Emilé Durkheim esitti vuonna 1897 eurooppalaisten kuolleisuustilastojen pohjalta havainnon, jonka mukaan itsemurhakuolleisuus tyypillisesti laskee sota-aikana. Sittemmin Durkhéimin hypoteesi on saanut osakseen niin vahvistusta kuin myös voimakasta kritiikkiä, ja itsemurhakuolleisuuden on todellisuudessa havaittu nousseen eräiden konfliktien, kuten Suomen sisällissodan aikana. Virallisten tilastojen perusteella Suomessa tehtiin vuonna 1918 enemmän itsemurhia kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka tilastojen luotettavuutta on kritisoitu, on niitä potentiaalisista puutteistaan huolimatta pidetty riittävän luotettavina. Suomen sisällissodan tapauksessa kyseessä ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen itsemurhakuolleisuuden kasvu, sillä erot sukupuolten välillä olivat merkittäviä; miesten itsemurhakuolleisuus reagoi sota-ajan tapahtumiin naisia voimakkaammin, mutta naisten itsemurhat eivät määrällisesti eronneet vuosikymmenen keskiarvosta. Väestöryhmäkohtainen tarkastelu kuitenkin osoittaa ilmiön olleen vielä tätä monimutkaisempi. Vastaavasti erot eri alueiden välillä olivat suuria. Itsemurhakuolleisuus oli korkeimmillaan Hämeen, Uudenmaan ja Viipurin lääneissä, joiden alueille sisällissodan väkivaltaisuudet ja tuhot painottuivat muita läänejä voimakkaammin. Vaikka Vaasan läänin väestöstä kaatui muuhun valkoiseen Suomeen suhteutettuna merkittävän suuri osuus, oli läänin itsemurhakuolleisuuden lisäys lähes koko maan alhaisimmalla tasolla. Vaasan osalta huomattavaa oli se, että suuresta kaatuneiden määrästä huolimatta läänin sisällä ei käyty suuria taisteluita ja sotavahingot jäivät vähäisiksi. Punaisen Suomen mittapuulla Turun ja Porin lääni puolestaan oli poikkeuksellinen alue, sillä vaikka kyseisen läänin sota- ja terrorikuolleisuus ylsivät muun punaisen Suomen tasolle, ei alueen itsemurhakuolleisuus kasvanut läheskään samassa suhteessa. Erottavana tekijänä oli se, että läänin lounaisosat säilyivät suurimmilta taisteluilta rintaman kulkiessa Porin pohjoispuolella ja sisällissodan loppuvaiheessa punaiset vetäytyivät alueelta ilman kiivaita lopputaisteluita. Näin ollen Turun ja Porin läänissä sodan taloudelliset vahingot jäivät muuta punaista Suomea vähäisemmiksi. Tutkimuksen perusteella pelkkä sodan väkivaltaisuus ei itsessään riitä selittämään itsemurhakuolleisuuden kasvua, vaan keskeistä oli se, millä tavoin sota vaikutti yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, jokapäiväisiin elinmahdollisuuksiin ja taloudellisen hyvinvoinnin muuttujiin.
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee historian käyttöä populaarimusiikissa. Tarkasteltavaksi historian osa-alueeksi on valittu ensimmäinen maailmansota ja historian käytön muodoksi sen hyödyntäminen metallimusiikissa. Ensimmäinen maailmansota on 2000-luvulla noussut useilla metalliyhtyeillä pääasialliseksi tai ainoaksi lyyriseksi sekä esteettiseksi teemaksi, joka asettaa tutkimukselle viitekehyksen tämän ilmiön tutkimiseen. Tutkimuskysymykseni on, miten 2000-luvun metallimusiikissa käytetään ensimmäisen maailmansodan länsirintaman historiaa? Alakysymykset rakentuvat tämän pääkysymyksen ympärille ja koskevat voimakkaimmin esiin nousevia teemoja sekä metallimusiikin välittämää historiakuvaa. Kysymyksen perusteella tutkimukseen valittu aineisto pitää sisällään 2000-luvun metallimusiikkia edustavia kappaleita neljältä eri yhtyeeltä eri maista. Käsiteltäviä musiikkikappaleita on yhteensä 36. Menetelmäksi valittu kertomuksen analyysi mahdollistaa metallimusiikissa esiintyvän historian käytön tutkimuksen, koska historiallissävytteiset kappaleet ovat kertomuksia nekin. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti, eli kertomuksen analyysi on valittu menetelmäksi aineiston tutustumisen jälkeen. Analyysin kohteena ovat metallimusiikin kappaleiden sanoitukset, mutta kokonaisuuden huomioimiseksi viittaan myös kappaleiden äänimaailmaan tekstianalyysin yhteydessä. Tutkimustulokset osoittavat, että yleisimmät teemat ensimmäistä maailmasotaa käsittelevässä modernissa metallimusiikissa ovat kärsimys ja voima, jotka voivat laajuutensa vuoksi olla jakaantuneita sisäisesti. Esimerkiksi voima voi tarkoittaa sankarihahmolle ominaista mahtavuutta, kansallismielistä paatosta tai silkkaa verenhimoa ja väkivaltaa. Kärsimyskin on moniulotteinen tunne, koska sanoitukset viittaavat sodan kokeneiden ihmisten kohtaamaan sekä fyysiseen että psyykkiseen kärsimykseen. Metallimusiikin sisäänrakennetun aggressiivisuuden vuoksi voimakkaat kuvaukset ovat linjassa tyylilajin yleisten trendien kanssa. Musiikkikappaleilla luotu historiakuva yksinkertaistaa monia asioita ja useimmiten keskittyy kuvaamaan tapahtumia yhden osapuolen tai toimijan näkökulmasta. Kuulijalle jää suurehko vastuu ottaa selvää, vastaako annettu kuvaus historiantutkimuksen konsensusta aiheeseen liittyen. Metallimuusikot vaikuttavat musiikillaan merkittävästi kuulijaan herättämällä tunteita ja esittämällä jopa voimakkaita sodanvastaisia viestejä erityisesti sodan kärsimystarinoissa. Yksikään kappale ei suoraan puolusta sotaa, mutta osa esittää sen tietoisesti ihanteellisemmassa valossa kuin toiset, lähinnä sankaritarinoiden kautta.