Kaikki aineistot
Lisää
Taiteilijoiden kohdalla asianmukaisista työtiloista, ateljeista, on kautta aikojen ollut pulaa, ja riittämättömissä ja toisinaan jopa terveydelle haitallisissa tiloissa työskentely on osalle taiteilijoista arkipäivää. Tätä ongelmaa ryhdyttiin purkamaan osaltaan 1950-luvulla, kun opinnäytetyöni kohdetta Nallenpolun ateljeerivitaloa alettiin rakentaa. Iästään huolimatta se on edelleen erinomainen ja pidetty asuin- ja työtila, mutta nyt reilun 50-vuoden iässä se kaipaa jo kokonaisvaltaista kunnostusta. Opinnäytetyöni aiheena on Nallenpolun ateljeerivitalon kunnostussuunnitelma alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen ja vaalien. Aihetta lähestyin tutustumalla kohteeseen, sen piirustusaineistoon ja siellä asuviin taiteilijoihin, sekä kohteen arkkitehtiin Aulis Blomstedtiin. Suunnitelmassa pyrin yhteen sovittamaan kohteelle ominaiset alkuperäiset piirteet, sekä asukkaiden haastatteluissa selvinneet muuttuneet tarpeet. Lopputuotoksena syntyy tarvittava piirustusaineisto ja huoneselosteet. Kaikkiin puutteisiin en kunnostussuunnitelmassa kuitenkaan pysty kohteen luonteesta johtuen puuttumaan, mistä johtuen, ja oman tilasuunnitteluosaamisen näyttääkseni, teenkin ateljeeasuntoon myös fiktiivisen muunnossuunnitelman. Tämän suunnitelman tavoitteena on löytää nykyajan tarpeita vastaavan ateljeeasunnon malli. Lopputuotoksena syntyy kolme hiukan toisistaan poikkeavaa pohjavariaatiota erilaisiin tarpeisiin.
Opinnäytetyöni aiheet ovat sosiaalinen taide, keskiössä relaatioestetiikka, ja taiteilijan oman tilan tarve. Opinnäytetyöni teososa toteutuu avatessani oman ateljeeni yleisölle Pietarsaaren keskustassa huhtikuussa 2021. Avoimessa ateljeessa tulee olemaan valmiita taideteoksiani, keskeneräisiä töitä ja työskentelymateriaalejani. Olennaisin osa työssäni tulee kuitenkin olemaan ihmisten kohtaaminen, sillä olen paikalla avoimessa ateljeessa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Työ on luonteeltaan ennemminkin sosiaalinen tapahtuma, kuin staattinen taideteos. Opinnäytetyöni kirjallisessa osuudessa tarkastelen sosiaalista taidetta ja siihen liittyviä käsitteitä. Pohdin myös taiteilijan oman tilan tarvetta ammattinsa harjoittamisen kannalta perustuen sekä omiin lähtökohtiin, että kirjallisuuteen. Lisäksi selvitän oman ateljeen yleisölle avaamisen suunnitteluprosessin. Pyrin työni kautta edesauttamaan nykytaiteen monimuotoisuuden tunnettavuutta.
It is increasingly acknowledged that creativity cannot be fully understood without considering the setting where it takes place. Building on this premise, we use the concepts of niche construction, scaffolding, coupling, and functional integration to expound on the environmentally situated nature of painters’ studio work. Our analysis shows studios to be multi-resource niches that are customized by artists to support various capacities, states, and actions crucial to painting. When at work in these personalized spaces, painters do not need to rely solely on their “inner” powers of imagination, memory, decision making, and technique to execute their paintings. Instead, with the help of carefully selected resources, they can offload elements of creative mentation and action onto the studio niche and enact different forms of a creative agency. To put more flesh on these ideas, we examine how painters use (1) existing artworks, (2) memory aids, and (3) music to scaffold the creative process. Overall, our analysis illuminates underexamined aspects of environmentally situated creativity and demonstrates the broader utility of the applied concepts for future creativity research.
Opinnäytetyön aiheena on Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevan Alvar Aal-lon ateljeen keittiön restaurointi. Ateljeen ruokalaa ja keittiötä kutsutaan Ta-vernaksi ja se on ollut käytössä vuodesta 1963. Tällä hetkellä ateljeen omis-taa Alvar Aalto-säätiö, joka on myös tämän työn tilaaja. Kohde on avoinna yleisölle ja toimii Alvar Aalto-säätiön toimistona. Taverna otettiin käyttöön vuonna 1963 ja se toimii edelleen säätiön henkilö-kunnan taukotilana sekä kuuluu osaksi ateljeen opastettuja yleisökierroksia. Tavernan kaappien, vetimien, hyllyjen ja tasojen pintakäsittelyt ovat kuluneet ja paikoin pintakäsittely on lähtenyt kokonaan irti. Tutkimukseni on empiiri-nen ja tutkin Tavernassa käytettyjä pintakäsittelyaineita ja etsin mahdolliset uudet materiaalit korvaamaan jo käytöstä poistuneita materiaaleja. Materiaa-lien tutkimiseen käytettiin FTIR-spektrometriä, joka mittaa näytteestä muun muassa sen sideaineen. Työssä avataan myös Alvar Aallon uraa arkkitehtina ja hänen toimistonsa suunnittelemia keittiöitä sekä vertaillaan niiden omi-naispiirteitä. Tavernaan on tehty kunnostavia korjauksia vuonna 1989 ja ateljeen perus-korjauksen yhteydessä vuonna 2003. Opinnäytetyön yhteydessä Tavernan keittiön restaurointi aloitettiin dokumentoinnilla ja keittiön pintojen puhdistuk-sella. Puhdistuksen jälkeen oli helppo nähdä kuluneet ja pahiten vaurioitu-neet kohdat. Kun kuntokartoitus oli tehty, poistettiin kuluneimmat pintakäsitte-lyt. Materiaali- ja arkistotutkimusten sekä Alvar Aalto -säätiön asiantuntijoi-den kanssa käytyjen keskustelujen avulla päätettiin Tavernan keittiön restau-roinnissa käytetyt materiaalit ja menetelmät.
Opinnäytetyössä tutkittiin työtilan/ateljeen olemusta ja merkitystä kuvataiteilijalle. Projektin tarkoituksena oli selkeyttää tekijän omaa taiteilijuutta. Työssä tutkittiin autoetnografisella metodilla ateljeen fyysistä rakentumista, sosiaalista ulottuvuutta ja identiteettiyötä. Pohdiskeltiin myös ateljeen tarpeellisuutta yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Opinnäytetyössä käsiteltiin työtilan käyttöä käytännössä. Opinnäytetyön prosessi tuotti johtopäätöksen, että tästä autoetnografisesta tarkastelusta ja ateljeesta ja ateljeeta koskevasta tutkimuksesta on hyötyä tekijälleen ammatillisen työtavan tilallisiin näkökulmiin ja oman työtavan löytymiseksi ja siitä voi olla hyötyä toisille kuvataiteilijoille, jotka miettivät samoja kysymyksiä työssään.
Radiofeature on terminä suomalaisille vielä suhteellisen vieras. Syy siihen on osittain se, että Suomessa featureiden ohjelmapaikka on Yle Radio 1:ssä perjantai iltaisin tunnin ajan. Vaikka ohjelma on kuultavissa myös Yle Areenassa, kuuntelijakunta on sanan laajassa merkityksessä varsin suppeaa. Feature on hieno ohjelmatyyppi, joka jää mielestäni vaille arvoisaansa huomiota. Opinnäytetyössäni olen pyrkinyt selvittämään, mitä radiofeature on ja kuinka se valmistuu. Radiofeaturen tekoa olen pyrkinyt selvittämään oman tuoteosani, Mielivaltaista mielen valtaa, tekoprosessin ja analysoinnin kautta. Tutkielmaa varten olen haastatellut kahta radioammattilaista: Yleisradion Dokumenttiryhmä-toimituksen tuottajaa Hannu Karistoa sekä Yleisradion Radioateljee-toimituksen tuottajaa Harri Huhtamäkeä. Haastatteluita käytetään pääasiallisesti radiofeaturen määrittelemisessä. Syy tähän on se, ettei featuresta ole löydettävissä eksaktia, tarkkaa tai suoraa määritelmää. Tutkielman ja tuoteosan tekoprosessin aikana tulin siihen tulokseen, että featuren elementit koostuvat tiivistetysti ilmaistuna käsikirjoituksen dramaturgisesta muodosta, kertojaäänistä sekä muusta äänimaisemasta. Featuressa tulisi tähdätä tietyllä tavalla myös siihen, että äänimaisema voi itsessään kertoa tarinan eikä vain ja pelkästään siten, että se toimii puheen ja tekstin tukena. Taustatutkimuksen ja haastatteluiden perusteella kävi selväksi, kuinka vaikeasti määriteltävä ja ymmärrettävä radiofeature on. Tutkielmassa tulen siihen lopputulemaan, että radiofeature ei ohjelmatyyppinä kuulu mihinkään tiettyyn kategoriaan, vaan se yhdistelee eri ohjelmatyyppejä ja on niin sanotusti monen osan summa. Pääasiassa se on fiktiivinen ääniteos.
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Memento mori -malliston tuotekehitysprosessia tapaustutkimuksen keinoin. Mallisto on suunniteltu Hämeen ammattikorkeakoulun vuosittaiseen jalkine- ja vaatetusmuotoilijoiden muotinäytökseen. Opinnäytetyössä valmistetaan naisten kolmen asukokonaisuuden pienmallisto ateljeetyöskentelynkeinoin, minkä suunnittelun lähtökohtana pidetään muotoilijan omaa luovaa vapautta. Tämän työn tavoitteina olivat tehdyn tuotesuunnitteluprosessin tulkinta ja vertailu yleisiin suunnittelun teoriamalleihin sekä mahdollisten eroavuuksien esiintuominen. Opinnäytetyön vertailu keskitetään enimmäkseen Pirkko Anttilan käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen teoriamalliin (1993), koska se on yksi tunnetuimpia teoriamalleja Suomessa sekä tyypillisesti so-veltuvin ateljee- eli nimenomaan käsityöllisen toiminnan vertailuun. Opinnäytetyö hyödyntää osittain kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kuitenkin opinnäytetyö suoritettiin pääsääntöisesti case-tutkimuksen eli tapaustutkimuksen keinoin. Prosessista kerättiin dokumentaarista aineistoa valokuvien, tekijän muistiinpanojen sekä luonnosten muodossa. Mallistoprojektin ajan tekijä harjoitti jatkuvaa havainnointia prosessista ja kirjasi havainnot ylös lopullista kokonaisvaltaista vertailua varten. Opinnäytetyön tuloksena prosessista syntyi kattava vertailu Pirkko Anttilan ja Ilkka Kettusen muotoiluprosessin teoriamalleihin päättöanalyysin muodossa. Tuloksina syntyi myös suunnittelijalähtöisesti toteutettu vaatemallisto.
Opinnäytetyö toteutettiin Liikuntapäiväkoti Touhula Vähäheikkilässä keväällä ja syksyllä 2016. Kehittämistyöhön osallistuivat päiväkodin henkilökunta ja lapset. Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää päiväkodin alle kolmevuotiaiden lasten kuvataidekasvatusta muistuttamalla työntekijöitä taiteen merkityksestä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Kehittämistyön tehtävänä oli luoda päiväkodin taideateljeésta lasten kuvataidekasvatusta tukeva toimintaympäristö. Taideateljeéta varten koottiin konkreettinen vinkkivihko, jonka tarkoituksena on tutustuttaa päiväkodin työntekijät ateljeéhen ja antaa ideoita kuvataidetuokioihin. Vinkkivihko koostuu viidestä teoriatietoon perustuvasta kuvataiteen teemasta, ja jokainen teema sisältää kaksi esimerkkituokiota, joita kokeilemalla päästään tutustumaan taidehuoneen tarjoamaan kuvataidemaailmaan lasten kanssa. Ateljeé ja vinkkivihko on toteutettu kehittämismenetelmillä päiväkodin henkilökunnalta kerättyä materiaalia hyödyntäen. Kehittämismenetelminä käytettiin vuorovaikutuksellista dialogia, dokumentointia sekä alkukartoitusta ja Learning Café -menetelmää. Dialogitilanteissa keskusteltiin kehittämistyön etenemisestä ja sisällöstä sekä tuotoksen toteuttamisesta. Dokumentoimalla tehtiin kaikki kehittämistyön toiminta näkyväksi ja alkukartoituksen avulla koottiin Learning Café -menetelmässä käsiteltävät aiheet. Learning Café -menetelmällä päiväkodin työntekijöiltä saaduista materiaaleista koottiin lista taideateljeéta varten tarvittavista uudistuksista. Materiaalia hyödynnettiin myös vinkkivihon teemojen ja toimintaideoiden suunnittelussa. Kehittämistyöraportin teoriaosuudessa käsitellään varhaiskasvatuksen kuvataidekasvatusta ja taiteen merkitystä lapsen kehitykselle, sekä tutustutaan Reggio Emilia -pedagogiikkaan. Teoriaosuudessa paneudutaan myös alle kolmevuotiaan lapsen kehitykseen. Teorialukujen jälkeen perehdytään kehittämistyön lähtökohtiin ja käydään läpi siinä käytettyjä kehittämismenetelmiä. Tätä seuraa kehittämistyön prosessin kuvaus ja tuotoksen tarkempi esittely. Lopussa pohditaan ja arvioidaan kehittämistyötä ja sen onnistumista.
sisällön kuvaus: Käsin nelisivuiseksi taitetulle paperiarkille musteella kirjoitettu kirje. Päiväys etusivulla oy, osoitettu "Pekka veljeni!", allekirjoitus "Veljesi Viika". Aluksi Wikström valittaa ettei PH enää koskaan kirjoita. Kertoo, että "Me 'haaksirikkoiset', Liisa (vaimo Alice Wikström) ja Tobbi (koira) ja hän itse asuvat maalla Helsingin läheisyydessä. EW on vihdoin kaikkien hankaluuksien jälkeen saanut kaikki työkuntoon ja voinut jo pari päivää työskennelläkin. Kertoo tekeillä olevista töistä. Yrittää saada esille "Pukspuunipuusta" pientä ryhmää, jonka PH oli nähnyt luonnoksena Visavuoressa. Työssä koettaa "... kuvata 'Järkeä', sielua pitelemässä yhteiskunnan kulta kalliolla; sitä kylmää käytännöllistä, tervettä järkeä, joka kaiken punnitsee toimeentulon käytännöllisellä kultavaa'lla; joka on kaiken innostuksen ja rakkauden surma." Toivoo saavansa työn valmiiksi Tukholman näyttelyyn. Aikoo lähettää näyttelyyn myös "samaa ryhmää varten tehdyn pää harjoitelman, joka jo oli kevätnäyttelyssä...", uuden ja paremman otsikkoluonnoksen (säätytalon päätykolmion veistokset ?), sekä "Tuonelan akan". Kertoo PH:n Eemil-serkun (E.Halonen) tekevän parhaillaan "otsikon" kipsikehystä. Elämä on melkein kuin Visavuorella. Kertoo, ettei ole vielä tavannut (Eero) Järnefeltiä tai (Väinö) Blomstedtia, eivät ole tulleet Taiteilija seuran kokouksiin. On niissä tavannut Gebhardtia. Kertoo Taiteilija seuran tilanteesta, suurella vaivalla hommattu näyttelypuuha on annettu vapaaehtoisesti pois omista käsistä, on itse mukana kummallisena pitämässään ostolautakunnassa (luettelee jäsenet), jossa juryjäseniä ei pidetä luonnollisina jäseninä. Epäilee, että tällaisella menolla Taiteilija seurasta on tulossa ennen pitkää Taideyhdistyksen kaltainen.Kertoo etsineensä turhaan työpajaa, jossa voisi uudestaan ryhtyä otsikon tekemiseen. On kyllästynyt rakentamiseen ja kertoo ajatuksestaan tehdä otsikko kokonaan ulkomailla, on kaavaillut "Florensia" (Firenze). Kertoo käyneensä siellä edellisenä keväänä. On kuullut PH:n olevan lähdössä "näinä päivinä" sinne ja pyytää tätä "kuulustamaan" itselleen työhuonetta. Kertoo tilan vähimmäismitat, 6 m korkea 10-11 m pitkä. Ei pysty matkustamaan ennen lokakuuta 1897, koska "Liisa raukan on vielä saatava saatavansa ja sitte jos kaikki menestyy toivon mukaan on odotettava että uuden eläjän voimat vahvistuvat niin pitkää matkaa varten." Kertoo muutamia matkalla hyödyllisiä osoitteita sekä passiasiaa. Toivottaa onnea matkalle. Lähettää vaimoineen terveisiä Maijalle. Jorma Lehtinen: Kuvanveistäjän torppa. Visavuoren korjaus- ja restaurointihanke. Visavuoren museosäätiö. Hämeenlinna 2004.
Opinnäytetyössä tutkittiin uusien, 1.8.2017 voimaan tulleiden Vaatetusalan erikoisammattitutkinnon (mestaritutkinto) perusteiden toimivuutta korkeatasoisen vaatteen valmistuksen taitojen oppimiseen. Työn avulla on mahdollisuus uudistaa opettamista ja saada opiskelijat oppimaan sellaisia valmistustekniikoita ja kaavoitustaitoja, joita voi sanoa laadukkaiksi ja jotka ovat mestaritasoa. Tutkimus tehtiin Stadin aikuisopistossa, jossa tutkimuksen tekijä on työssä. Tutkinnon perusteiden tavoitteet ovat muuttuneet pois korkeatasoisen vaatteenvalmistuksen tavoitteista. Tilalle on tullut painotus tekstiili- ja vaatetusalan kehittämiseen sekä tuotteistamisen, brändäämisen ja markkinoinnin kehittämiseen. Tutkimuksessa kokeiltiin mestaritason vaatteenvalmistukseen laadittua opetusmateriaalia ja havainnoitiin oppimista. Tarkoituksena saavuttaa osaaminen, jolla tutkinnon suorittaja pystyisi työskentelemään itsenäisemmin ja osaavammin vaativassa ateljeetyössä. Tutkimuksessa selvitettiin ateljeetasoisen vaatteen valmistusprosessi. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja siinä käytettiin havainnointia ja haastattelua tutkimusmenetelmänä. Siinä tutkittiin tehtävien onnistumista, riittikö suunniteltu aika ja täyttyvätkö omat tavoitteet. Lisäksi tutkittiin, veikö markkinoinnin ja tuotteistamisen kehittäminen liian paljon resursseja ammatillisista syventävien taitojen oppimisesta vuoden koulutuksen aikana. Tutkimuksen analyysissa verrattiin vuoden 2005 Vaatetusalan tutkinnon perusteiden mukaisia opiskelua vuoden 2017 perusteisiin. Opiskelijoilta koottiin kokemuksia kehittämisen ja tuotteistamisen osuudesta opintokokonaisuuksien oppimisesta.
sisällön kuvaus: Hyvälaatuiselle kirjepaperille musteella kirjoitettu kirje. Arkki taitettu nelisivuiseksi. Päiväys ja lähettäjän osoite etusivun yläreunassa. Osoitettu "Annalle ja Juusolle!", allekirjoitus "Hauskaa vuoden loppua toivoo ystävyydellä Pekka". Kirjeen alussa PH toivottelee hyvää joulua ja kertoo kaipaavansa kotoisen joulunvieton tapoja, lämpöä, valoja, puuroa ja tanssia joulukuusen ympärillä. Kertoo lyhyesti menomatkan vaiheista ja yksityiskohtaisemmin Tanskassa Kööpenhaminassa näkemästään uudesta kirkkorakennuksesta ja sen yksityiskohdista. (Kyseessä "Jesus kirken", valmistunut 1891, suunnittelija Vilhelm Dahlerup. Ilmeisesti Carlsbergin panimon toisen perustajan tilaama. Italialaistyylinen tiilikirkko, mielenkiintoinen ja rikas sisustus). Kertoo aloittaneensa työskentelyn Academie Colarossissa sekä vuokranneensa ateljeeasunnon, jossa työskentelee iltaisin. Vähiä varoja on kulunut kodin sisustamiseen. Toivoo saavansa tilaustöitä. Lähettää terveisiä JS:n puolisolle ja pojille.
Opinnäytetyössäni on pyritty selvittämään, mitä on radiofeature. Tutkimuksessa määritellään radiofeaturen pääpiirteet ja yleisimmät tekotavat. Tutkimusta varten on haastateltu kolmea radioammattilaista – Yleisradion Dokumenttiryhmä-toimituksen tuottajaa Hannu Karistoa, Yleisradion Radioateljee-toimituksen tuottajaa Harri Huhtamäkeä sekä featuretekijää Helka-Maria Kinnusta. Haastatteluita käytetään radiofeaturen määrittelemisessä, sillä suoraa määritelmää ei ole löydettävissä lähdemateriaalin pohjalta. Tutkimuksessa analysoidaan myös kolme valmista radiofeaturea äänimaiseman, käsikirjoituksen ja kertojaäänien osalta. Tavoitteena on löytää yhteneviä piirteitä featureiden rakenteessa. Haastatteluiden ja featureanalyysien perusteella tutkimuksessa päädytään siihen, että radiofeature ei ohjelmatyyppinä kuulu mihinkään tiettyyn kategoriaan, vaan on monen osan summa. Featuressa voi yhdistyä usea muu ohjelmatyyppi, mutta ennen kaikkea se on vahvasti ilmaisultaan runollinen ääniteos. Haastattelujen ja featureanalyysien perusteella nousi esiin seitsemän selkeää featuren piirrettä: tekstilähtöisyys, käsikirjoituksen vapaamuotoinen ulkoasu, ajatteleva puhe, muista ohjelmatyypeistä eroava, intensiivisyys, dramaturgian tärkeys äänimaisemassa sekä kertojaäänien intensiteetti. Tutkimus osoitti sen, miten vaikeasti ymmärrettävä radiofeature on ohjelmatyyppinä – jopa haastateltujen radioammattilaisten määritelmät featuresta erosivat toisistaan jossain määrin. Juurikin tästä syystä opinnäytetyöni on tärkeä lisä radioalan oppimateriaalissa, sillä se tiivistää radiofeaturen määritelmän helpommin ymmärrettävämmäksi.
sisällön kuvaus: Käsin kahdelle paperiarkille, kirjoitettu nelisivuinen kirje. Päiväys etusivun yläreunassa, osoitettu: "Rakas ystävä!", allekirjoituksena neljännellä sivulla: "Veljesi Gallén". Ilmaisee tyytyväisyyttään saatuaan PH:lta kirjeen, on saanut siitä lohtua autioon sydämeensä. Kertoo yrittäneensä taiteen kautta ".. päästä siitä kovasta tuskasta ja ahdistuksesta, vaan mitenkä se voisi onnistua kun olen ollut koko ajan semmoisissa "maailmallisissa" hommissa. Rakennustöiden yksityisseikoissa ja raskaissa rahanhankinnoissa." Kertoo ajatelleensa usein PH:ta, sillä tämä käsittää "... sellaisia asioita, joita ei voi sanoilla selittää - tuntuu kuin olisivat ne tunteet ainoastaan kuvaamataiteen ja soiton kautta mahdolliset muotoon muokkailla..." Kertoo olevansa "rikki ja murtunut" ja viittaa keväiseen tapahtumaan (tyttären kuolema). Uusi työhuone ei ole vielä valmis. Ei ole nähnyt PH:ta tämän avioiduttua, ei aio tulla Helsinkiiin syksyksi, toivoo PH.n tulevan vierailulle kunhan talo valmistuu kokonaan, "Ole tervetullut takkani ääreen!" Moittii paikallisia talonpoikia hyvin kitkerään sävyyn. Toivoo pääsevänsä rauhaan ja lupaa kirjoittaa paremman kirjeen. Kirjeen loppuun on myöhemmin liimattu Axel Gallénin vuonna 1897 valmistunut etsaus "In Memoriam Impi Marjatta Gallén". Kuvan alalaidassa, syvennyksessä, lepää pieni tyttö, pää oikealla, silmät kiinni, kädet ristissä rinnalla. Kauempana, peltoaukean takana kirkko- ja kirkkomaamiljöö lehtipuineen. Taustan maisema nousee, horisontti korkealla. Vy kulmassa palkki, jossa teksti IN MEMORIAM, (pieni risti) A. 1895. Tytön alavartalon yläpuolella teksti, koristeelliset alkukirjaimet: Impi Marjatta Gallén.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selkeyttää ja tehostaa naisten vaatteita valmistavan yrityksen by Marjan mittatilaustyöpalvelua. Tavoitteena oli kehittää yrityksen sisäisessä viestinnässä käytettäviä tiedonsiirtovälineitä, mallikansiota ja tilauskorttia uudistamalla niiden sisältö informatiivisemmaksi ja ulkonäkö käytännöllisemmäksi. Tämä piti sisällään lomakkeiden tallentamisen sähköiseen tiedostomuotoon niiden jatkokäsittelyn mahdollistamiseksi. Pääajatus koko kehityssuunnitelmassa oli päivittää toimintakeinot nykyteknologian tasolle ja tehdä sen avulla työnteosta nopeampaa ja taloudellisempaa. By Marja -konseptin lisäksi opinnäytetyössä perehdyttiin myös yleisellä tasolla mittatilaustyöhön, ateljee- ja tilausompelupalveluihin sekä käsityöhön Suomessa. Prosessin aluksi selvitettiin yksityiskohtaisesti pääasiat informaatiolomakkeiden tarvittavista muutoksista niin yrityksen omistajan kuin muun henkilökunnan kanssa suullisesti sekä kirjallisella kyselykaavakkeella. Uudistusidea oli toivottu ja tarpeellinen ja sen koettiin olevan erittäin hyödyllinen epäselvyyksien vähentämiseksi ja toiminnan laadun parantamiseksi. Asiakastarpeiden kartoittamiseksi myös by Marjan asiakkaita haastateltiin erillisellä kyselylomakkeella. Tarkoituksena oli tuoda esiin kuluttajan näkökanta yrityksen toiminnan ja palvelun merkityksestä ja tehokkuudesta. Tutkimuksen käsittelyssä käytettiin haastattelujen lisäksi apukeinoina erillisiä lähdeaineistoja, muun muassa vaatetukseen ja mittatilauspalveluihin liittyen. Tulokset määriteltiin kirjallisella tuotoksella sekä erillisten havaintokuvien, laskutoimitusten ja liitetiedostojen avulla. Tutkimus osoitti, että kehitysmuutokset vaikuttavat merkittävästi yrityksen informaation kulkuun. Tarkemmin jäsennellyt ja havainnollistetut tietolomakkeet edistävät myymälöiden ja ateljee-ompelimon työtä ja reagointikykyä ja mikä tärkeintä, samalla kulutetaan vähemmän aikaa ja taloudellisia voimavaroja. Laskennalliset tulokset osoittivat suoranaisia euromääräisiä säästöjä. Samalla työn tehokkuus heijastuu myös asiakkaisiin, mikä merkitsee entistä nopeampaa ja laadukkaampaa palvelua ja turhien virhearvioiden vähenemistä. Teoriassa selvisi, että mittatilaustyö, yksilöllisyys ja kestävän kehityksen periaatteet ovat kuluttajan arvostamia asioita, joita halutaan vaalia myös käytännössä sekä edelleen tulevaisuudessa.
Olen aina kokenut että olen ollut onnekas. Kiitos vanhemmilleni siitä että he päättivät olla rohkeita ja lähteä. En usko että 90-luvulla muutto Aasiaan ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. Suomi ja Aasia ovat täysin vastakohtia toisilleen. Lähdenkin opinnäytetyössäni etsimään visuaalista näkökulmaa siihen miten koen näiden kahden kulttuurin vaikuttavan minuun tänä päivänä. Opinnäytetyössäni käyn läpi mitä olen oppinut ja mitä on tullut pohdittua näiden neljän opiskeluvuoden aikana. Lähden etsimään dokumentaarisen- ja taidevalokuvauksen rajoja historiaa apuna käyttäen. Vien itseni takaisin Dubliniin jossa ymmärsin ateljeen merkityksen taiteilijalle sekä käyn hieman läpi omakohtaisten kokemusten merkitystä taiteessa.