Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielmani aiheena on tutkia, miten pakolaistyön kentällä eri tehtävissä työskentelevien ammattilaisten asiantuntijuus on kehittynyt heidän uransa aikana. Aineistonani toimii kolme teemahaastattelua, joista saadun materiaalin käyn läpi teemoittelun avulla. Tutkielmassani on kaksi tutkimuskysymystä; miten ammattilaisen asiantuntijuus on kehittynyt pakolaistyön kentällä ja mitkä asiat myötävaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen. Tässä tutkielmassa pakolaistyöllä tarkoitetaan sosiaalialalla tehtävää työtä pakolaisten parissa, esimerkiksi sosiaalityötä, terapiaa ja mielenterveystyötä. Tutkielmassani kolme pakolaisten kanssa työskentelevää asiantuntijaa, yksi sosiaalityöntekijä ja kaksi psykologia, määrittävät pakolaiskentällä kehittyvän asiantuntijuuden haastattelupuheen kautta. Tutkielmassa selvitettiin kolmen pakolaistyön parissa työskentelevän asiantuntijan urakehitystä, asiantuntijuuden kehittymistä, sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Aineisto osoitti, että asiantuntijuus kehittyy jatkuvasti monin eri tavoin ja siihen vaikuttavat muun muassa kiinnostus, verkostoituminen, yhteistyö, rohkeus ja uusien asioiden kokeileminen. Horisontaalinen siirtyminen eri osa-alueiden ja tehtävien välillä vahvistaa asiantuntijuutta. Vuorovaikutus asiakkaiden kanssa, yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ja uteliaisuus ovat keskeisiä tekijöitä asiantuntijuudessa. Oman kiinnostuksen ja positiivisten rakenteellisten muutosten havaittiin myös edistävän asiantuntijuuden kehitystä.
Sosiaali- ja terveyspalvelun uudistaminen on yhteiskunnallisesti ajankohtainen aihe. Uudistaminen on ollut työlästä ja kuluttanut valtion ja kuntien työntekijöiden työaikaa ja resursseja. Näin ollen tuli aiheelliseksi selvittää miksi uudistaminen on näin vaikeaa. Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen asiantuntijoiden näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon vaikeista ongelmista sote-uudistuksessa. Lisäksi tarkastelen miten monimutkaisuus ja kompleksisuus näyttäytyvät sote-uudistuksessa sekä mitä vaikeita ongelmia uudistus mahdollisesti ratkaisee ja tuottaa asiantuntijoiden näkemyksen mukaan. Aineistoni koostuu sosiaali- ja terveyspalvelun asiantuntijoiden (johtajien) puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän (N=9) eri puolelta Suomea kaikilta viideltä yhteistyö/ervaalueelta. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on kompleksisuusteoreettinen ajattelu. Kompleksisuusteoreettiseen ajatteluun linkittyy käsite wicked problem. Pro gradu-tutkielmassani käytän monimutkaisista ja kompleksisista ongelmista suomennosta vaikea ongelma. Perustan ajatteluni Conklinin (2006), Rittelin ja Webberin (1973) sekä Vartiaisen ym. (2013) teorioihin ja teorioiden jäsennyksiin. Aineiston kautta hahmottuu soteuudistuksen kompleksinen kokonaisuus. Vaikeat ongelmat ovat nähtävillä kaikilla Suomen hallinnon tasoilla: valtio, maakunta ja kunta. Lisäksi ongelmat linkittyvät uudistusten valmistelujen ajallisiin tasoihin menneeseen valmisteluun, nykyhetkeen ja tulevaan. Tutkielmani mukaan Suomen sote-uudistus täyttää kokonaisuutena vaikean ongelman määritelmän. Myös Virkkala ym. (2014, 122–123) määrittelevät sote-uudistuksen yhteiskunnalliseksi ja aluekehittämisen vaikeaksi ongelmaksi. Tulosteni perusteella lainsäädännön pirstaleisuus ja epäselvyydet, rahoitusratkaisujen puuttuminen, valinnanvapauden ja sote-integraation käytännön määrittelyjen puuttuminen ovat johtaneet ja/tai johtamassa vaikeisiin ongelmiin asiakkaan palveluissa ja johtamisessa. Uudistuksen epäselvyydet voivat johtaa vaikeisiin ongelmiin myös teknisesti ratkaistavissa olevissa asioissa. Haastatelluilla asiantuntijoilla oli kiinnostusta vaikeiden ongelmien nimeämiseen ja vaikeiden ongelmien luonteen tunnistamiselle. Tulosteni mukaan uudistuksen tässä vaiheessa korostuu valtiohallinnon rooli. Valtiolta odotetaan päätöksentekoa ja esimerkin näyttämistä. Valtion tulisi johtaa hyvinvointipalvelujärjestelmän muutosta integroidusti. Vartiainen ym. (2013, 136) mukaan uudistaminen tulisikin olla kokonaisuutena yhteistoimintaa. Asiasanat: vaikea ongelma, kompleksisuus, sote-uudistus, asiantuntija
Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää HR-asiantuntijoiden näkemyksiä asiantuntijapalveluyrityksen ominaispiirteistä sekä ominaispiirteiden vaikutuksia henkilöstöjohtamiselle erityisesti tietointensiivisyyden ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, pystytäänkö asiantuntijapalveluyrityksen ominaispiirteet ottamaan riittävällä tavalla huomioon case -yrityksen nykyisessä henkilöstöjohtamisessa. Tutkimus on jaettu neljään teoriaosuuteen. Ensimmäisessä teoriaosassa käydään läpi asiantuntijapalveluyrityksiin liittyvää tutkimusta. Toisessa osiossa perehdytään henkilöstöjohtamista koskeviin käsitteisiin sekä henkilöstöjohtamisen tutkimuskenttään. Kolmannessa osiossa esitellään henkilöstöjohtamisen viitekehys asiantuntijapalveluyrityksessä sekä esitellään tarkemmin viitekehykseen liittyvät teemat tietointensiivisyys ja asiantuntijuus. Neljännessä osiossa perehdytään asiantuntijaosaamiseen. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää henkilöä suuressa asiantuntijapalveluyrityksessä. Henkilöt valikoituivat haastateltaviksi taustansa perusteella. Haastateltavat toimivat HR-asiantuntijatehtävissä. Haastattelut keskittyivät käsittelemään asiantuntijapalveluyrityksen toimialaa ja asiantuntijoita teemoina sekä henkilöstöjohtamista tietointensiivisyyden ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Empiirisen tutkimuksen perusteella muodostettiin käsitys asiantuntijapalveluyritysten ominaispiirteistä HR-asiantuntijoiden näkökulmasta ja arvioitiin mitä vaikutuksia teemoilla tietointensiivisyydellä ja asiantuntijuudella on henkilöstöjohtamiselle.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita uudistetaan vastaamaan paremmin tulevaisuuden palveluiden tarpeeseen. Palveluiden tarpeen muutoksiin vaikuttavat muun muassa väestön ikääntyminen, palveluiden yhteentoimivuuden lisääminen ja moniammatillisuus, kustannustehokkuus sekä palveluiden painottuminen ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden muutokset vaikuttavat työnkuvien ja uudenlaisten ammattiroolien kehittämiseen. Bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelmasta valmistuu ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tutkintonimikkeellä bioanalyytikko (ylempi amk). Valmistuneet voivat työskennellä erilaisissa asiantuntija- tai johdon tehtävissä. Bioanalytiikan kliinisille asiantuntijoille ei ole määritelty valmista uramallia tai työtehtävien sisältöä. Siihen, millainen bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan työnkuva voi olla, vaikuttavat tutkinnosta saatu kompetenssi, terveydenhuollon palveluiden muutoksiin ja työn organisointiin liittyvät tekijät sekä tulevaisuuden osaamistarpeet. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaisissa työtehtävissä bioanalytiikan kliiniset asiantuntijat voivat työskennellä, ja miten tutkinnon kautta saatua kompetenssia voi hyödyntää työtehtävissä. Työn pohdintaosiossa verrataan bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan työtehtäviä ja työtehtävissä käytettäviä kompetensseja tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastattelun metodilla osallistujien kirjoittaessa ryhmässä yhteisesti jaettuun Word-dokumenttiin. Tutkimuksen ryhmä koostui bioanalytiikan kliinisistä asiantuntijoista (n=5) sekä tutkintoa noin kaksi vuotta opiskelleista bioanalyytikoista (n=3). Tämän tutkimuksen perusteella bioanalytiikan kliinisten asiantuntijoiden kompetenssia voidaan hyödyntää työtehtävissä, joissa tarvitaan kompetenssia kehittää tai arvioida laboratoriotutkimusprosessin eri vaiheisiin liittyvää toimintaa sekä työyksikön prosesseihin tai potilastyöhön liittyviä osa-alueita. Bioanalytiikan kliiniset asiantuntijat voivat toimia erilaisissa asiantuntija- tai johtamistehtävissä. Kliinisen asiantuntijan vahvuutta, kehittämiskompetenssia voidaan hyödyntää toiminnan ja prosessien kehittämiseen ja erilaisissa projekteissa toimimiseen. Moniammatillisessa tiimityössä kliinisen asiantuntijan roolia voidaan pitää keskeisenä laboratoriotyön laatua lisäävänä tekijänä. Asiantuntijuutta voidaan hyödyntää niin laboratorion ulkoisessa yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa kuin laboratorion sisäisessä työnjaossa. Bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan tutkinnon avulla voidaan vastata tulevaisuuden laboratoriotyössä tarvittaviin osaamistarpeisiin. Visio: tulevaisuudessa bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan rooli nähdään osana moniammatillista tiimiä, laboratoriotyön laadun parantajana ja laboratoriotyön kehittäjänä.
Tutkielman teemana on asiantuntijan korvausvastuu. Korvausvastuun edellytyksiä tarkastellaan suhteessa niihin velvollisuuksiin, jotka asiantuntijalla on toimeksiantajaansa kohtaan. Näiden velvollisuuksien rikkominen voi synnyttää asiantuntijalle korvausvastuun, mikäli muutkin korvausvastuun edellytykset ovat käsillä tai jos korvausvastuun poistavia perusteita ei ole. Korvausvastuun edellytysten sisältö luonnollisesti vaihtelee riippuen sopimustyypistä ja yksittäisen sopimuksen ehdoista. Asiantuntijan vastuun sisällöstä ei ole yleislainsäädäntöä, vaan oikeudentila on pitkälti korkeimman oikeuden tulkintakäytäntöjen ja oikeustieteellisen tutkimuksen varassa. Vain muutamilla erityisaloilla on niitä koskevaa lain tasoista normistoa asiantuntijavastuun sisällöstä. Tutkielmassa tarkastellaan myös asiantuntijan henkilöä sekä niitä oikeudellisia erityispiirteitä, joita asiantuntijana toimivan työhön liittyy. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin ne seikat, jotka asiantuntijapalveluja tarjoavan on otettava toiminnassaan huomioon tunteakseen oman riskipositionsa. Tutkielmassa tarkastellaan myös niitä käytännön toimia, joihin asiantuntijan kannattaa ryhtyä hallitakseen toimintaansa sisältyvät riskit. Tutkielmassa systematisoidaan asiantuntijan velvollisuudet. Tuon systematisoinnin mukaan asiantuntijalla on sopimuskumppaniaan kohtaan huolellisuus-, lojaliteetti, tiedonanto- ja neuvonta- sekä salassapitovelvollisuudet. Systematisointi perustuu korkeimman oikeuden antamien ennakkoratkaisujen perusteluissa antamiin lausumiin sekä oikeustieteellisessä tutkimuksessa esiin tuotuihin seikkoihin.
Tietotyön ja asiantuntijatyön määrän kasvaessa yhteiskunnassamme sekä työelämän muuttuessa yhä enemmän niin sanotuksi aivotyöksi muuttuvat myös työelämässä tarvittavat osaamisalueet. Tulevaisuudessa työntekijöiden tärkeimpiä taitoja ovat sosiaaliset taidot, projektitaidot ja monenlainen tietotekninen osaaminen. Myös sosiaalisen median tuntemus on tärkeää. Tämän tutkielman tarkoituksena oli työpaikkailmoituksia tarkastelemalla selvittää, kuinka kieliasiantuntijuutta kuvataan sekä millaisia taitoja kieliasiantuntijoilta edellytetään. Lisäksi tutkittiin millaista kielitaitoa kieliasiantuntijoilta työpaikkailmoituksissa toivotaan tai edellytetään. Kieliasiantuntijoiden osaamistarpeita ei ole aiemmin kartoitettu työpaikkailmoituksia tutkimalla, minkä vuoksi tutkimusaihe on tarpeellinen ja perusteltu. Aineistona tutkimuksessa käytettiin työpaikkailmoituksia. Tutkimusmetodina käytettiin aineiston teemoittelua ja tyypittelyä sekä laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin tuloksena syntyi kolme erilaista asiantuntijaprofiilia kieliasiantuntijuudesta: viestijä, kääntäjä ja kielikouluttaja. Asiantuntijaprofiilit ovat myös tutkimuksen päätuloksia ¬– ei ole olemassa vain yhden tyyppistä kieliasiantuntijuutta, vaan useita erilaisia taitoja kysyviä tehtäviä. Tutkimuksen tuloksista hyötyvät tulevat kieliasiantuntijat, jotka pohtivat millaista osaamista heillä tulisi työelämään siirtyessään olla. Myös yliopistot, jotka kouluttavat kieliasiantuntijoita, hyötyvät tutkimuksesta tulevia opetussuunnitelmia ja opetuksen painopisteitä suunnitellessaan. Jo työelämässä olevat kieliasiantuntijat hyötyvät tutkimuksesta siten, että he voivat pohtia omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan suhteessa tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Jatkotutkimuksissa voidaan esimerkiksi perehtyä käytännön työelämän vaatimuksiin haastattelemalla työnantajia ja jo työelämässä olevia kieliasiantuntijoita tarvittavasta osaamisesta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella intuitiota ja sen merkitystä ohjauksen kontekstissa. Näin se pyrkii myös toimimaan ohjauksen ja intuition kysymyksiä yhdistävänä puheenavauksena. Tutkimuksessa perehdytään intuition ilmiöön sekä yleisesti että asiantuntijuuden näkökulmasta ja tarkastellaan, miten intuitio näyttäytyy ohjaustilanteessa. Tutkimuskysymyksemme muotoilemme seuraavalla tavalla: Millainen merkitys ohjaajan intuitiolla on ohjaustilanteessa? Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja siinä on käytetty hermeneuttista lähestymistapaa. Tutkimusaineiston käsittelyssä ja analyysiprosessissa on siis edetty hermeneuttisen kehän ideaa noudattaen. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty laadullisen review –tutkimuksen periaatteita. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vaikka ohjaus ei kuulu perinteisiin asiantuntija-aloihin, monet asiantuntijaintuition näkökulmat soveltuvat myös ohjauksen tarkasteluun. Ohjaustilanteessa intuitio on väistämättä läsnä ja siihen liittyy sekä hyötyjä että riskejä. Intuition ymmärtäminen ja kehittäminen voivat auttaa ohjaajaa kohti kokonaisvaltaisempaa ja parempaa ohjausta.
Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalalla toimivien kokemusasiantuntijoiden toimijuuden ulottuvuuksia. Tavoitteena oli selvittää, miten kokemusasiantuntijoiden toimijuus ilmenee, kuinka he kertovat toimijuudestaan ja mitä merkityksiä he toimijuudelleen antavat. Tutkimusaineisto muodostui yhdeksän kokemusasiantuntijan haastattelusta. Aineisto kerättiin kerronnallistemaattisella haastattelumenetel-mällä keväällä 2015. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja hyödynnettiin toimijuuden modaliteettiteoriaa. Teorian mukaan ihmisen toimijuus muodostuu kuudesta ulottuvuudesta: osaamisesta, kykenemisestä, voimisesta, täytymisestä, haluamisesta ja tuntemisesta. Aineistosta muodostui neljä kokemusasiantuntijan toiminnan ulottuvuuksia kuvaavaa toimijatyyppiä: puolustaja, vaikuttaja, itsensä kehittäjä ja välittäjä. Puolustajan toimijuus toteutuu ensisijaisesti täytyä -ulottuvuudella taisteluna arjen haasteita ja byrokraattista palvelujärjestelmää vastaan. Vaikuttajan toimijuus sijoittuu voimisen ja tuntemisen ulottuvuuksille ja ilmenee asiakkaan oikeuksien ja osallisuuden edistämisenä yhteiskunnan tasolla. Itsensä kehittäjä toimii tuntemisen ja haluamisen ulottuvuuksilla, ja hänen toimijuutensa ilmenee henkilökohtaisen kasvun ja kuntoutumisen tavoitteluna sekä vertaissuhteissa. Välittäjän toimijuus toteutuu haluamisen ja osaamisen ulottuvuuksilla ja ilmenee kokemustiedon välittämisenä kumppanuussuhteissa viranomaisten ja ammattilaisten kanssa. Kykenemisen ulottuvuus puolestaan oli kaikille toimijatyypeille yhteinen, toimijuuden reunaehto.
Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla Turun yliopiston Kouluhyvinvointi-erikoistumiskoulutukseen osallistuneiden opettajien näkemyksiä opettajan asiantuntijuuden piirteistä ja arvioita omasta asiantuntijuudesta sekä selittää erikoistumiskoulutuksen vaikutusta asiantuntijuuden kehittymiseen. Lisäksi tutkittiin opettajien yhteistyötahoja ja erikoistumiskoulutuksen vaikutusta niiden määrään. Tutkimukseen osallistuivat kaikki seitsemän lukuvuonna 2017–2018 koulutuksen suorittanutta opettajaa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tulokset osoittivat, että osallistujat käsittivät opettajan työn laaja-alaisena ja monipuolisena asiantuntija-ammattina. Opettajien puheissa asiantuntijuutta määritteli ennen kaikkea oman osaamisen jatkuva reflektointi ja kehittäminen. Myös tunne- ja vuorovaikutustaidot olivat osallistujien mielestä merkittävimpiä opettajan asiantuntijuuden piirteitä. Erikoistumiskoulutus lisäsi opettajien tietoa kouluhyvinvoinnista ja koulun yhteistyötahosta. Lisäksi se selvensi ja syvensi opettajien omia näkemyksiä kouluhyvinvoinnista ja sen merkityksestä kouluarjessa. Asiantuntijuutta syvensi teorian ja käytännön linkittyminen toisiinsa. Ennen kaikkea reflektointi yksin ja yhdessä nähtiin koulutuksen suurimpana antina. Opettajien nykyiseen työnkuvaan liittyvät ja henkilökohtaiset yhteistyötahot vaihtelivat opettajakohtaisesti. Erikoistumiskoulutus toi kaikille ainakin yhden uuden yhteistyötahon erikoistumiskoulutukseen osallistuneista muista opettajista ja kouluttajista. Osa sai myös muita uusia yhteistyötahoja tai tiivisti yhteistyötä jo olemassa olevien tahojen kanssa. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että Kouluhyvinvointi-erikoistumiskoulutus mahdollistaa opettajan asiantuntijuuden syventämisen ja yhteistyötahojen laajentumisen. Erikoistumiskoulutuksesta valmistuu kouluhyvinvoinnin asiantuntijoita, joiden osaamista hyödyntämällä voidaan kehittää kouluja ja mahdollistaa tiedonkulku yliopistojen ja koulujen välillä. On kuitenkin huomioitava, että tutkimus edustaa valikoituneen ja varsin yksimielisen joukon näkemyksiä ja kokemuksia erikoistumiskoulutuksesta. Yliopistojen erikoistumiskoulutusten osallistujamäärät ovat olleet varsin niukkoja, joten tutkimuksen avulla on mahdollista lisätä opettajien tietoa erikoistumiskoulutuksista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ikääntyneiden kokemuksia osallistavasta kehittämistoiminnasta. Tutkimukseni pohjautuu Vaasan kaupungin vanhustyössä vuosina 2010–2012 toteutettuun Kampraatti-työryhmään, jossa työntekijöiden lisäksi toimintaa kehittivät vaasalaiset ikääntyneet kuntalaiset. Tutkimuksessani pohdin sitä, millaisista tekijöistä vapaaehtoistoimintamallin kehittämiseen osallistuneiden kokemukset rakentuvat. Teoriaosuudessa käsittelen aihetta osallisuuden ja toimijuuden viitekehyksen kautta. Samalla tuon esille kokemukseen perustuvan asiantuntijuuden rakentumista. Lisäksi tarkastelen hyvää vanhenemista yksilöön suuntautuvien teorioiden kautta päätyen Jyrkämän semioottiseen toimintakyky-jaotteluun. Tutkimuksen suorittamisessa hyödynnän fenomenologista tutkimusmetodia ja tukeudun myös tapaustutkimukselliseen lähestymistapaan. Tutkimukseni kohdistui neljään kehittämistyöhön osallistuneeseen työryhmän jäseneen, joiden kokemuksia kartoitin avoimella haastattelumetodilla. Haastattelut tuottivat neljä erilaista kertomusta, joiden pohjalta rakensin yhden yleisen merkitysverkoston Juha Perttulan fenomenologisen analyysiajatuksen mukaisesti. Tutkimukseni tavoitteena on jäsentää ja rakentaa toiminnasta saatujen kokemuksien avulla uutta tietoa osallisuudesta ja toimijuudesta. Tutkimuksen yleisenä tuloksena oli, että osallisuuden ja toimijuuden kokemuksiin vaikuttaa moni tekijä. Osa kokemuksista rakentuu vahvasti aikaisempaan elämään ja sieltä saatujen kokemuksien pohjalle. Myös tutkittavien omat intressit näkyvät kokemuksien rakentumisessa. Toimijuutta suuntaavat tekijät koostuvat yksilöstä kumpuavien elementtien lisäksi myös ulkopuolisista tekijöistä, kuten erilaisista mahdollisuuksista tai esteistä. Tutkimukseni tulos osoittaa myös sosiaalialan toimijoiden merkittävän roolin tiedon tuottamisessa ja jakamisessa sekä myös asenteiden ja toimintamallien muutosvirrassa.
In the proposal of the Ministry of Social Affairs and Health (2021) to develop the competence of clinically specialized nurses, it is proposed that vacancies for clinically specialized nurses be introduced in welfare services counties. The purpose of this thesis was to prepare a job description for an expert nurse who is responsible for student guidance and mentoring in the unit. The job description was prepared for the surgical ward R3 of Päijät-Häme Central Hospital. The goal of the thesis is to improve and maintain the quality of student guidance. With the help of high-quality student guidance, the goal is to help the progress of recruitment of new employees. Thesis was done as a development work. The task was to describe the views of student supervisors on student guidance and mentoring, as well as gather the views of supervisors and advanced nurses on student guidance and mentoring. The data was collected through brainstorming and learning café workshop. The workshops were aimed at student supervisors, nurse practioners, and unit supervisors. Collected data was analyzed by using thematization. Student guidance was seen as an important and responsible task. Nursing students were seen as future colleagues and that is why investment in guidance was wanted. Mentoring was perceived as foreign, but they would like to make use of it in practice. The job description was prepared based on the collected data and the theoretical framework. In the future, it would be good to study the quality of student guidance from the students perspective.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, millä tavoin odotettavissa oleva arvo muodostuu lääketutkimukseen- ja kehitykseen tarkoitetun asiantuntijayhteisön keinoin. Onnistuessaan yhteisö pystyisi lisäämään yhteistyötä eri sidosryhmien välillä ja tämän lisäksi helpottamaan asiantuntijayhteisöstä vastaavan tahon tiedolla johtamista. Tavoitteena tässä tutkimuksessa on havainnollistaa ja havaita niitä ominaisuuksia ja toimintoja asiantuntijayhteisössä, jotka auttavat tuottamaan parhaiten arvoa sitä käyttäville jäsenille, mutta myös tunnistamaa niitä tekijöitä, jotka rajoittavat yhteisön toimintaa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa käytin tutkimusstrategianani tapaustutkimusta. Tutkimuksestani saadut löydökset antavat selvyyttä, millä tavoin asiantuntijayhteisöä käyttämällä pystytään edistämään vuorovaikutusta, yhteistyötä, tiedon läpinäkyvyyttä, verkostoitumista ja tiedon jakamista. Näitä tarkastellessa on otettava kuitenkin huomioon joitakin rajoittavia tekijöitä, kuten salassapito- ja henkilösuojamääräykset. Tämän lisäksi tutkimus vahvistaa, että asiantuntijayhteisön kautta saatava tavoitettavuus toisiin samalla alalla toimiviin asiantuntijoihin tai tärkeisiin sidosryhmiin onnistuisi tuottamaan arvoa asiantuntijayhteisölle ja sen käytölle. Tutkimukseni löydökset valaisivat myös sitä, kuinka nämä tekijät pystyttäisiin saavuttamaan. Havaitsemalla ja tutkimalla tärkeitä tekijöitä yhteisömarkkinoinnin ja asiantuntijayhteisön resurssien näkökulmasta, voidaan tämän tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä käyttää jäsenilleen arvoa tuottavan B2B- asiantuntijayhteisön tavoittelemisessa, rakentamisessa ja kehittämisessä.
Termiä itseohjautuvuus käytetään tarkoittamaan montaa eri asiaa suomalaisessa työelämässä. Erilaiset tulkinnat aiheuttavat sekaannusta, jos esihenkilö ymmärtää termin eri tavalla kuin työntekijä tai -hakija. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää ja esittää itseohjautuvuuskäsitysten kirjo suomalaisen asiantuntijatyön kontekstissa. Tutkimuksessa tuotettiin fenomenografisen analyysin avulla kuvauskategoriat itseohjautuvuudesta niin, että kategoriat muodostavat loogisen hierarkian eivätkä ole keskenään päällekkäisiä. Aineisto perustuu 50 haastateltavan määritelmään siitä, mitä on itseohjautuvuus. Tutkimuksen tuloksena esitetään neljä kategoriaa itseohjautuvuudesta. Kaksi niistä liittyy yksilötason itseohjautuvuuteen. Näistä toinen korostaa itseohjautuvuutta autonomiana, toinen esimieheltä siirtyneenä päätöksentekomandaattina. Kolmas kuvauskategoria koskee itseohjautuvuutta tiimityönä, ja neljäs kuvaa itseohjautuvuutta organisaation joukko-ohjautuvuutena. Kategorioiden välinen ero syntyi työntekijöiden ja johdon erilaisista kompetensseista kussakin kategoriassa. Tutkimuksessa tuotettu itseohjautuvuuskäsitysten kategorisointi auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä siitä, minkälaista työskentelyä ja kompetensseja itseohjautuvuus vaatii toisaalta työntekijältä ja toisaalta organisaation johtamiselta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pirstaleisuutta ilmiönä asiantuntijoiden kokemuksissa ja sen johtamisessa. Tutkimusaiheen tärkeyttä korostavat jatkuva työelämän muutos ja sen kehittyminen. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelulla. Haastattelut koostuivat kuudesta asiantuntijasta, jotka työskentelivät kiinteistöjohtamiseen ja rakennuttamiseen liittyvissä työtehtävissä. Tutkimusaineisto analysoitiin tulkitsevaa fenomenologista analyysiä (IPA) hyödyntäen. Analyysin avulla muodostui yhdeksän ryhmäkokemuksellista teemaa asiantuntijatyön pirstaleisuuden ilmenemisestä ja kuusi ryhmäkokemuksellista teemaa asiantuntijatyön pirstaleisuuden johtamisesta. Tutkimuksessa asiantuntijoiden kokemus pirstaleisuudesta näkyy monipuolisina ja hajanaisina työtehtävinä, vuorovaikutuksena eri toimijoiden kanssa, keskeytyksinä, tiedon hajanaisuutena, asioiden tekemisenä samanaikaisesti, ajanhallinnallisina haasteina, aikaansaamattomuutena, virheinä ja epäonnistumisina työssä sekä tietojärjestelmien kautta. Pirstaleista asiantuntijatyötä tulisi tutkimustuloksien mukaan johtaa häiriötekijöiden hallinnan ja rajoittamisen, työn suunnittelun ja työn hallinnan, ajanhallinnan ja aikatauluttamisen, tiedon jakamisen ja vuorovaikutuksen, tietojärjestelmien hyödyntämisen sekä johdonmukaisen johtamisen kautta. Jatkuvasti muuttuva työelämä vaatii organisaatioilta kykyä mukautua muutoksen tuomiin vaatimuksiin johtamistoimenpiteiden kautta. Erityisesti vuorovaikutus eri toimijoiden välillä nähtiin merkittävänä tekijänä työelämän kompleksisuuteen vastaamisessa ja pirstaleisen asiantuntijatyön johtamisessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata YAMK kliininen asiantuntija -koulutuksen saaneiden osaamista, koulutusta ja urapolkuja sekä urapolkuja edistäviä ja haittaavia tekijöitä. Opinnäytetyössä kuvattiin, minkälaista osaamista kliinisiltä asiantuntijoilta edellytetään ja kuinka koulutus voi vahvistaa osaamista. Näiden lisäksi kuvattiin kliinisten asiantuntijoiden urapolkumahdollisuuksia ja sitä, minkälaiset asiat voivat edistää tai hankaloittaa urapolkuja. Opinnäytetyössä analysoitiin kliinisten asiantuntijoiden verkoston jo aikaisemmin teettämän kyselyn tuloksia. Tutkimukseen vastaajat olivat kliinisten asiantuntijoiden verkoston jäseniä sekä YAMK-opiskelijoita. Kyselytutkimus toteutettiin kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana vuonna 2016. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena sekä kvantitatiivisena tutkimuksena. Kyselytutkimuksen aineisto analysointiin SPSS for Windows 24 -tilastointiohjelmalla ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysillä ja ryhmittelemällä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että kliininen asiantuntija -koulutukseen hakeuduttiin ammatillisen kehittymisen, työuralla etenemisen ja asiantuntijuuden laajentamisen vuoksi. Vastaajat toivat esiin, että koulutus oli vastannut heidän odotuksiaan. Vastaajien maininnoissa urapolkua edistävinä asioina nousi esille työnantajatahon myönteinen suhtautuminen, oma aktiivisuus, koulutus- sekä verkostotoiminta ja ammattiliiton tuki. Urapolkua hankaloittavia asioita vastaajien mielestä olivat työelämän tietämättömyys, tutkinnon epätasainen arvostus, vähäinen valtakunnallinen näkyvyys, selkeän ammattinimikkeen puuttuminen sekä työpaikkojen vähyys. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kliinisten asiantuntijoiden YAMK-koulutuksen opintokokonaisuuksien yhtenäistämisessä kaikkien ammattikorkeakoulujen kesken. Opinnäytetyön tulokset tarjoavat näkökulmia suuremmalle valtakunnalliselle näkyvyydelle sekä YAMK-tutkinnon korkeammalle arvostukselle kliininen asiantuntija -koulutuksessa. Näiden lisäksi opinnäytetyö tuo esiin nimikkeiden ja työnkuvien yhdenmukaistamisen tarpeen, joka mahdollistaisi asiantuntijatehtävien ja sairaanhoitajien uramallien kehittämisen.