Kaikki aineistot
Lisää
Millaista on vanhemmuus päihdeongelmasta toipumisen jälkeen? Mikä vanhemmuudessa on keskeistä ja tärkeää, entä mikä on haastavaa? Tässä luvussa kerromme, kuinka teini-ikäisten lasten vanhemmat, joilla on menneisyydessä ollut alkoholi- tai huumeongelmia, näkevät vanhemmuutensa ongelmistaan toivuttuaan.
Usein mielikuva vanhempien ja lasten välisestä alkoholinkäyttöä koskevasta vuorovaikutuksesta on ristiriitojen ja konfliktien kyllästämä. Alkoholinkäyttö liitetään teini-ikäisten nuorten omaan maailmaan, johon vanhemmilla ei ole pääsyä. Tässä luvussa tarkastelemme, miten nuoret itse pohtivat alkoholiasioita koskevaa vuorovaikutusta perheen sisällä. Millä tavalla luottamuksella pelataan alkoholinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä ja miten tärkeä vanhempien rooli on nuorten ajattelumaailmassa?
Tässä luvussa tarkastelemme teini-ikäisten lasten vanhempien näkemyksiä alkoholikasvatuksesta. Alkoholikasvatuksen näemme osana laajempaa perheissä tapahtuvan kasvatuksen kokonaisuutta. Siksi luotaamme myös perhekulttuuria ja vanhempien näkemyksiä kasvatuksesta yleisemmin. Alkoholikasvatuksen ymmärrämme koostuvan erilaisista osa-alueista, kuten keskustelu alkoholista lapsen kanssa, vanhemman omasta alkoholinkäytön esimerkistä sekä vanhempien suhtautumisesta nuorten alkoholin maistamiseen ja alkoholin juomiseen.
Maahanmuuttajataustaisissa perheissä suhtautuminen alkoholiin eroaa usein kantasuomalaisten tavoista, ja perhesuhteet saattavat toimia erilaisella logiikalla. Millaiseksi alkoholinkäyttö ja alkoholikasvatus muotoutuvat perheissä, joissa toisaalta suomalaiset odotukset ja toisaalta maahanmuuttajien oman kotimaan näkemykset kohtaavat toisensa? Millaisia selviytymisstrategioita maahanmuuttajataustaiset nuoret ja vanhemmat ovat kehitelleet toimiakseen mielekkäällä tavalla suomalaisten juomatapojen ilmastossa?
Vanhempien runsas alkoholinkäyttö tuottaa monia ongelmia lasten hyvinvoinnille ja vaikeuttaa perheen elämää. Tässä luvussa tarkastelemme kuinka teini-ikäiset nuoret itse kuvaavat elämäänsä silloin, kun vanhemmalla on alkoholiongelma. Kuinka nuoret kokevat vanhempien ongelmallisen juomisen ja mitä keinoja ja resursseja heillä on ylittää vanhemman alkoholinkäytön tuomia vaikeuksia?
Ikääntyneiden osuuden kasvaessa koko väestössä myös päihteitä käyttävien ikääntyneiden määrä kasvaa, samoin päihteitä ongelmaisesti käyttävien määrä nousee. Ikääntyneiden käyttämistä yhteiskunnan järjestämistä palveluista kotihoito on yleisin palvelu ja sillä on merkittävä rooli päihdeongelmaisten ikääntyneiden palvelukokonaisuudessa. Tässä tutkimuksessa selvitetään miten alkoholin ongelmakäyttö määrittyy kotihoidon työntekijöiden puheessa ja miten he suhtautuvat alkoholia ongelmaisesti käyttäviin asiakkaisiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelemalla kotihoidon työntekijöitä kolmessa eri ryhmässä. Aineiston analyysi perustuu Erving Goffmanin kehysanalyysiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työntekijöiden havaitsemaa alkoholin ongelmaista käyttöä määrittää juomisen määrä ja tiheys ja ylipäätään mahdollisuus hankkia tai saada juomista. Tutkimuksen aineistosta oli eroteltavissa kolme työtekijöiden suhtautumista kuvaavaa kehystä. Yhteistyön kehyksessä asiakas asemoituu oman elämänsä asiantuntijaksi, hänet kohdataan tasavertaisena toimijana, joka määrittää itse omat tavoitteensa. Auttamisen kehyksessä asiakas on enemmän toiminnan kohde kuin toimija ja hänen puolestaan voidaan tehdä päätöksiä ja suunnitelmia. Kontrollin kehyksessä työntekijän tehtävänä on paljastaa asiakkaan peittelemä juominen ja pyrkiä rajojen avulla turvaamaan alkava raittius. Tutkimus osoitti, että kotihoidon työntekijöiden havaitsema alkoholiongelma oli pääosin vakava-asteista. Jatkoselvittelyn varaan jää tutkia, eikö kotihoidon ikääntyneillä asiakkailla ole varhaisvaiheen ongelmallista käyttöä vai jääkö se tunnistamatta. Lisäksi tutkimus osoitti, että työntekijöiden suhtautuminen asiakkaisiin vaihteli yhteistyön, auttamisen ja kontrollin välillä. Suhtautumistavat ohjaavat työntekijän toimintaa ja siksi on hyvä jatkossa tarkastella toimintatapoja ja kehittää tarkoituksenmukaisia toimintamalleja erilaisiin alkoholiehtoisiin työtilanteisiin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten päihdeongelman kanssa kamppailevat naiset voitaisiin tavoittaa paremmin mukaan Veikkolan päiväkeskustoimintaan ja miten toiminnassa voitaisiin lisätä naisten osallisuutta sekä huomioida heidän erityistarpeitaan. Opinnäytetyön aihe nousi Leppävirralla toimivaa Veikkolan päiväkeskusta ylläpitävän Toimintayhdistys Leppälinnun tarpeesta. Tällä hetkellä toiminnassa naisten osuus on hyvin vähäinen. Opinnäytetyö oli tutkimuspainotteinen ja toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineistoa kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla sekä puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Haastattelut oli suunnattu päivätoimintaan osallistuville naisille ja Leppälinnun työntekijöille. Kyselylomakkeella tavoitettiin päivätoiminnan kohderyhmään kuuluvia naisia, jotka eivät tällä hetkellä olleet mukana toiminnassa. Haastatteluissa ja kyselyssä toistuivat samat teemat. Niillä pyrittiin selvittämään muun muassa, millaiset tekijät vaikuttavat siihen, haluaako toimintaan osallistua, millaisia toiveita ja kehitysehdotuksia toimintaa kohtaan on ja millaista tukea naiset kaipaavat. Lopuksi aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tuloksista kävi ilmi, että moni on kuullut toiminnasta, mutta se ei ole niin selvää, miten siihen tullaan mukaan. Lisää tiedottamista kaivattaisiin, samoin matalan kynnyksen tulemisen mahdollisuuksia. Vain naisille suunnattuun toimintaan olisi kiinnostusta osallistua. Naiset kertoivat kokevansa vertaistuen ja erilaisen toiminnallisuuden tärkeiksi. Toiminnassa esiintyy näitä elementtejä, mutta niitä kaivattaisiin vielä lisää. Nykyiset naiskävijät ovat alun perin päätyneet toiminnan pariin ulkoapäin annetun velvoitteen seurauksena. Sittemmin toiminta on muodostunut heille tärkeäksi. Ryhmähaastatteluissa yhdeksi keskeisimmäksi teemaksi nousi myös seurakunnan ja hengellisyyden merkitys. Päihderiippuvuudesta kuntoutuessa hengelliset asiat ovat nousseet naiskävijöille erityisen merkityksellisiksi, joten seurakunnan kanssa toivottaisiin lisää yhteistyön mahdollisuuksia. Opinnäytetyö antaa Leppälintu-yhdistykselle suuntaviivoja työnsä kehittämiseen niin, että myös naisten tarpeet tulevat huomioiduiksi toiminnassa ja näin yhä useampaa naista voidaan olla tukemassa kohti päihteetöntä elämää. Lisäksi opinnäytetyö antaa kaikille aiheesta kiinnostuneille tietopaketin naiseuden merkityksestä päihderiippuvuudesta kuntoutumisessa. Työ tukee aiempia tutkimuksia naisten päihdekuntoutuksesta.