Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyössä tutkittiin ajankuvan rakentamista ja sen tahallista rikkomista menneeseen aikaan sijoittuvissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Aiheita tutkittiin visuaalisten elementtien, kuten lavastuksen, puvustuksen, maskeerauksen sekä kuvailmaisun kautta. Tekijälähtöiset näkökulmat ajankuvan luomiseen ovat olleet ristiriitaisia. Teoksen täytyy luoda uskottavalta näyttävä kuvaus menneestä ajasta, mutta ajankuvaa voidaan myös tahallisesti rikkoa, jotta teoksen tarina ja tarkoitus korostuisivat. Tavoitteena oli tutkia, onko ajankuvan luomiseen olemassa sääntöjä. Tämän lisäksi tutkittiin millä keinoilla mielikuvaa menneestä ajasta voidaan visuaalisesti korostaa tai rikkoa. Aiheita lähdettiin tutkimaan kirjallisten lähteiden avulla ja esimerkkiteoksia purkamalla. Esimerkkeinä purettiin kaksi tv-sarjaa, 1960–1970 -luvuille sijoittuva Upp till kamp ja menneen ajan estetiikasta vaikutteita ottava Sex Education. Tämän lisäksi elokuvan Marie Antoinette avulla purettiin motiiveja ajankuvan tahalliseen rikkomiseen kerronnan tehokeinona. Esimerkkiteosten keskeisimmät havainnot purettiin taulukoiksi, jonka jälkeen lähdettiin tutkimaan tekijälähtöisiä motiiveja ajankuvan luomisen tai rikkomisen valintoihin. Tämän lisäksi hyödynnettiin sisustuksen ja muodin historiaa sekä väripsykologian vaikutusta vertaamalla näitä esimerkkiteoksissa näkyviin ratkaisuihin. Menneen ajankuvan luominen visuaalisin keinoin on osa teoksen keskeistä tunnelmaa. Sillä voidaan syventää tarinaa tai rikkoa sitä ottaakseen kantaa johonkin tiettyyn aiheeseen tai luodakseen huumoria. Mielikuvaan ajasta vaikuttavat muodin ja sisustustrendien lisäksi erilaiset historialliset tapahtumat ja ilmiöt, sekä muiden samaan aikaan sijoittuvien teosten luoma kuvaus menneestä. Menneen ajan tyyliä voidaan hyödyntää myös esteettisenä tehokeinona ilman että tarinassa ollaan sidoksissa menneeseen aikaan, näin voidaan luoda visuaalisesti näyttävämpiä teoksia tai korostaa tarinaa. Toteutustapoja on monia ja säännöt toimivat ennemminkin ohjeina, kaikki on sidoksissa käsikirjoituksen ja sen vaatiman ohjaajan vision sanelemaan toteutustyyliin. Aiheen tutkimista voisi syventää vertailemalla kahta samaan aikaan sijoittuvaa elokuvaa, joiden ajankuvan toteutustyyli poikkeaa toisistaan. Lisäksi menneen ajan estetiikka nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa on tällä hetkellä pinnalla oleva ilmiö ja aiheesta voisi tehdä laajemman tutkimuksen.
Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millaisia lauluja 1940- ja 1950-lukujen eli sota- ja jälleenrakennusajan kansakouluissa käytettiin ja miksi. Tutkin, miten ajalla vallinneet arvot ja ilmiöt eli ajankuva näyttäytyy käytetyissä laulukirjoissa ja niiden sisältämissä lauluissa. Tutkin myös, millaisia lauluja ajalla kansakouluaan käyneet, nyt ikäihmiset, muistavat lapsuusajoiltaan ja miksi, ja tarkastelin, näyttäytyykö ajankuva laulumuistoissa. Sota-ajalla vallitsevia kasvatuksellisia arvoja olivat isänmaanrakkaus ja luterilainen kristillisyys, jälleenrakennusajalla kansalaiskasvatus ja demokratia (mm. Syväoja 2004). Haastattelujen perusteella pyrin selvittämään, muistetaanko lapsena itse laulettuja koululauluja paremmin kuin radiosta kuultuja iskelmiä. Tutkimuksen tarkoitus on valottaa, millainen rooli lapsuuden ajan kansakoululauluilla voi olla ikäihmisen elämässä vielä tänä päivänä. Tutkimus on muodoltaan laadullinen ja lähestymistapa fenomenologis-hermeneuttinen. Analysoin sisällöllisesti ja kvantifioiden viittä eri laulukirjaa, jotka ovat olleet yleisiä Suomen kansakouluissa tutkimallani ajalla. Kategorisoin kirjojen sisältämiä lauluja niiden sanoitusten ja sisältöjen perusteella, vertailin erilaisten teemojen esiintymistä laulukirjoissa ja tarkastelin kirjojen sisällöllistä painottumista. Kirjoissa oli eniten luontoon, isänmaallisuuteen ja hengellisyyteen liittyvää materiaalia. Haastattelin seitsemää naisikäihmistä, jotka ovat käyneet vetämässäni lauluryhmässä Jyväskylän NNKY:llä. Teemahaastatteluna toteutettuja haastatteluja tarkastelin muistitietona, jonka avulla haastatteluissa esiin tulevia muistoja voidaan lähestyä historiallisena tosiasiana, kuten kirjallisia lähteitä (Ks. Peltonen 2002; Portelli 2006). Haastateltavat eivät kokeneet koulun lauluilmapiiriä patrioottiseksi, vaikka he muistavat useita isänmaallisia ja maakuntalauluja. Kodin ilmapiiri koettiin vielä 1950-luvulla osittain sodan värittämäksi, ja hengellisyys läpileikkasi aikaa laulumuistoissa. Luontoon liittyviä, hengellisiä, joulu- sekä lastenlauluja koettiin tärkeiksi. Vaikka patrioottisuutta henkivät laulut tuntuisivat irrallisilta tai kristillisten laulujen laulattaminen näyttäytyisi nykyaikaisen arvomaailman valossa epäeettiseltä, on huomioitava, että ne ovat tämän ajan ikäihmiselle se laulusto, jota he muistavat vielä muistisairaanakin. Lapsuuden musiikkikokemukset sisältävät niin vahvoja tunteita, että ne säilyvät muistissa vaikeasta muistisairaudesta huolimatta (Huotilainen & Peltonen 2017). Siksi ikäihmisten laulattamisessa tulisikin ottaa entistä enemmän mukaan laulatettavien lapsuuden ajan koululauluja, vaikka niissä olisi sellaista materiaalia, jota laulattaja itse ei kokisi tärkeäksi.
Ensihoidollinen tutkimus on tarpeellista potilaan hoidon, potilasturvallisuuden ja jatkuvan kehityksen kannalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tutkimusavustajien prosessi, sen aikana kohdatut ongelmat ja tutkimusavustajien ajankäyttö lääkärihelikopterissa toteutettavassa pilottivaiheen kliinisessä BOPRA-laitetutkimuksessa. Tutkimusavustajat tekivät kesän 2019 aikana yhteensä kuusi FinnHEMS tukikohtakäyntiä, joista 10.7.2019 ja 9.8.2019 käynneillä käytetty aika kellotettiin ja kirjattiin minuutin tarkkuudella Excel-tiedostoon. Tukikohtakäyntien aikana tutkimusavustajat siirsivät tietoa käytetyistä laitteista potilaiden aikaleimojen avulla ja muokkasivat tiedon analysoitavaan muotoon tilastollista analyysiä varten. Opinnäytetyö toteutettiin prospektiivisena seurantatutkimuksena. Tutkimusavustajat tekivät ongelmalähtöisiä päiväkirjamerkintöjä tukikohtakäyntien aikana, joiden pohjalta tehtiin kvalitatiivinen analyysi temaattisen kategorisaation kautta - jossa kohdatut ongelmat jaettiin ryhmiin. Tutkimuksen kvantitatiivinen osa koostui kahden kellotetun tukikohtakäynnin aikana dokumentoiduista minuuteista, joiden pohjalta selvitettiin mihin tutkimusavustajien aika kului. Perehdytys on ollut tärkeänä osana muodostamassa kokonaiskäsitystä tutkimuksesta ja tukee tutkimusavustajien ymmärrystä ja oppimista. Tutkimuksen prosessi on onnistuttu kuvaamaan opinnäytetyössä tutkimusavustajien näkökulmasta soveltuvin osin. Ajankäytöllisen vertailun pohjalta tulokset osoittivat, että suurin osa tutkimusavustajien ajasta kului NIRS (near infrered spectroscopy) tiedon parissa. Temaattisen analyysin osalta kohdatut ongelmat koostuivat tiedon jakautumisesta useaan eri tiedostoon, defibrillaattoritiedon muunnosohjelman hitaudesta, tiedon puuttumista, pilvipalvelun synkro-nointiongelmista, FinnHEMS-tietokannan kirjautumisongelmista ja muista syistä. Opinnäytetyössä arvioitiin tutkimusavustajien perehdytystä. Tutkimusavustajien motivaatio, tausta, valmiudet ja alan ymmärrys mahdollistivat tehokkaan ja ytimekkään perehdytyksen ja valmiudet toimia ensihoidollisessa ympäristössä tutkimuksen parissa häiritsemättä operatiivista toimintaa. Sen pohjalta koettiin sopivaksi käyttää loppuvaiheen ensihoitajaopiskelijoita tutkimusavustajina tämänkaltaisessa tutkimuksessa. Tulosten perusteella todettiin kahden tutkimusavustajan työskentely tehokkaammaksi kuin yhden tutkimusavustajan. Tulokset voivat mahdollistaa tutkimusprosessin tehostamisen, auttaa tutkimusvastaavia huomioimaan ja ennaltaehkäisemään mahdollisia ongelmia sekä tulevaisuudessa tukea samankaltaisten tutkimusten aikataulun arviointia.
Olkatoppaukset, takatukka, kulutusjuhlat ja Mauno Koivisto. Tai kreppiraudat, juppikulttuuri ja suomalaiset naispapit. 1980-luku eli kasari elää vahvana ihmisten mielissä. Ajanjakso on vielä hyvin muistissa ja tavoitettavissa, sillä monet sen kokeneet ovat edelleen olemassa ja hyvissä voimissa. 1980-luvulla syntyneet viettävät kuluvalla vuosikymmenellä nelikymppisiään. Millaiseen maailmaan me 1980-luvun lapset oikein synnyimme ja mitä ajasta muistamme?
Muutama vuosi sitten näin tanssiteoksen nimeltään Kaunis Veera, joka pohjautui kuuluisaan suomalaiseen naistarinaan. Sain myös olla tanssijana mukana teoksessa nimeltään Kotkan Ruusu, joka niin ikään rakentui naislegendan tarinan mukaan. Nämä teokset saivat minut pohtimaan suomalaisuutta ja sen ilmentymistä näyttämötaiteessa. Tämän innoittamana katsoin muutamia vanhoja suomalaisia elokuvia, joista mielenkiintoni herätti musiikkikomedia, Me tulemme taas. Kyseisen elokuvan pohjalta mietin, miten elokuvaa voisi käyttää hyödyksi koreografian tekemisessä. Aihe kiinnosti minua niin paljon, että päätin tehdä tutkimukseni ja siihen kuuluvan taiteellisen osion sen pohjalta. Halusin käyttää Me tulemme taas –filmiä aineistonani, mutta kaipasin sen rinnalle myös jotain vertailupohjaa uudemmasta elokuvatuotannosta. Musiikin ja ajankuvan vuoksi valitsin elokuvan Pitkä kuuma kesä. Lopulta tutkimukseni tiivistyi kysymykseen: miten suomalainen elokuva toimii tanssiteoksen rakentajana? Opinnäytetyöni taiteellisessa osassa koreografioin ja ohjasin teoksen KINO kansantanssi-ryhmä Hässäkälle. Hässäkkä on tavoitteellinen nuorten sekaryhmä, jossa tanssii yhteensä yhdeksän tanssijaa. Lisäksi mukana oli yksi Tanssiteatteri Hämyn tanssijoista. Teokseni teemaksi nousi suomalainen ajankuva, joka pohjautui käyttämieni elokuvien vertailuun. Työni tavoitteena on tutkia, minkälaisia rakennusaineita ja työkaluja elokuvista koreografi voi löytää työnsä tueksi. Opinnäytetyöhön kuuluu myös tämä kirjallinen raportti, jossa tutkin suomalaisen elokuvan käyttöä tanssiteoksen rakentajana ja avaan prosessin kulkua. Olen tutkinut kirjallisuutta erilaisista koreografisista menetelmistä sekä suomalaisesta elokuvasta. Olen katsonut ja vertaillut käyttämiäni elokuvia sekä teettänyt tanssijoillani kyselyn. Teos paljasti minulle, että elokuvan ja näyttämötaiteen yhteensovittaminen voi olla todella hedelmällistä. Se avasi minulle uusia näkökulmia koreografian tekemiseen ja sen esittämiseen. Kehityin prosessin aikana sekä opettajana että koreografina ja haluan viedä elokuvaa yhä syvemmälle tanssin olemukseen vastaisuudessakin.
Videospel har under det senaste decenniet blivit en allt större faktor i hur både unga och äldre spenderar deras fritid. Vissa tar spelandet mer seriöst än andra och det finns en mängd olika sorts spel som kan väljas mellan, vilket även inkluderar historiska spel. Genom imponerande visuella egenskaper och ett kraftigt berättande kan spelen ha ett långvarigt avtryck för spelaren eftersom den historia som berättas är helt enkelt så trovärdigt. Ubisofts Assassin’s Creed: Valhalla är ett exempel på ett historiskt videospel som har både dess berättelse ankrat i vår verkliga historia samt en miljö som får spelaren tro att hen har satts in i en medeltida omgivning. I denna avhandling analyseras de historiska aspekterna som förekommer i Assassin’s Creed: Valhalla och som sedan jämförs med historiska källor och tidigare forskning för att dra slutsatser angående reliabiliteten och autenticiteten av historian i spelet; är det möjligt för händelserna i spelet att ha hänt i vår verkliga historia? Syftet med avhandlingen är inte att systematiskt gå igenom alla felaktiga eller korrekta aspekter, men i stället att försöka dra slutsatser om de största spelelementen kunde ha utspelats i vår verkliga världshistoria eller inte. De aspekter som analyseras är valda på basis av hur prevalent de förekommer under spelets gång och om de finns märkbara skillnader från de historiska källorna som finns tillgängliga. Det primära fokuset är på aspekter som har länge varit problematiska i populär media då det kommer till hur nordmännen porträtteras, exempelvis kvinnornas position i det nordiska samhället, slaveri, räder och nordmännens utseende. De följande övergripande forskningsfrågorna besvaras i avhandlingen: Hur väl har Assassin’s Creed: Valhalla förhållit sig till den historia som spelet baserar sig på? Hur påverkar nutida ideal den historia som förekommer i Assassin’s Creed: Valhalla? Resultaten från analyserna är mångfaldiga och varierande. Ubisoft har lyckats under flera tillfällen hållit sig trovärdiga till tidigare forskning och gick emot den maskulina och barbariska bilden som präglat termen ”vikingar” i hundratals år. I flera andra aspekter representerar Ubisoft dock nordmännens samhälle i mycket svagare förlitande till det vi vet om deras samhället i nutiden. Nutida ideal präglar fortfarande spelet och flera felaktiga aspekter som finns med i annan populär media är även uppenbara i Assassin’s Creed: Valhalla.
Presidentti Urho Kekkosen vaalijuliste pöydällä sekä taskukelloja nurkassa. Pöydällä olevien papereiden yli näkyy yläosa nurkkaan nojaavasta Kekkosen kuvasta. Kuvan yläpuolella lukee: Koko kansan presidentti. Kuvan päällä ja yläpuolella roikkuu useita taskukelloja, jotka kaikki ovat eri ajassa.