Kaikki aineistot
Lisää
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää kuinka hyvin aikuisen potilaan syöpäkipua hoidetaan sekä kuinka WHO:n eli maailman terveysjärjestön laatimaa syöpäkivun porrasteista hoitomallia hyödynnetään ja sovelletaan aikuisen syöpäpotilaan kivunhoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä hoitohenkilökunnan osaamista aikuisen syöpäpotilaan kivunhoidosta. Tämä opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin Katriinan sairaalan kanssa. Tämä opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin neljästä eri tietokannasta (CINAHL, PubMed, Medic, terveysportti). Analysoitavaksi aineistoksi valittiin kuusi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2011-2014. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella aikuisen syöpäpotilaan kipua hoidetaan heikosti, vaikka siihen liittyviä haasteita on kyetty tunnistamaan ja nimeämään. Kipu on hyvin yleinen ja pelätty oire syövän yhteydessä. WHO:n hoitomallin mukaan kivunhoito perustuu suun kautta nautittavien kipulääkkeiden säännölliseen annosteluun. Kivunhoito aloitetaan porrasmallin ensimmäiseltä portaalta tulehduskipulääkkeellä tai parasetamolilla. Kipujen koventuessa siirrytään porrasmallin toiselle portaalle heikkoon opioidiin, tai vaihtoehtoisesti suoraan kolmannen portaan vahvaan opiodiin pienellä annoksella. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella hoitohenkilökunnan osaamista ja tietoa syöpäkivun hoidosta tulisi lisätä. Esille nousi selkeitä tarpeita jatkotutkimuksille. Jatkossa olisi tarvetta tutkia hoitomallin toisen portaan eli heikkojen opioidien hyödyllisyyttä syöpäkivun hoidossa. Tarvitaan luotettavaa tutkimustietoa heikon opioidin käyttöä puoltamaan tai tukemaan sen pois jättämistä hoitomallista. Kolmanteen portaaseen eli vahvoihin opioideihin liittyvä selkeä jatkotutkimuksen aihe koskee vahvojen opiodien eri roolien määrittelyä syöpäkivun hoidossa.
The aim of this study was to investigate the floor and ceiling effects of 12-item World Health Organization Disability Assessment Schedule 2.0 (WHODAS). This was a cross-sectional survey study at a university’s physical and rehabilitation medicine outpatient clinic of 1988 patients with chronic musculoskeletal pain. Floor and ceiling effects were calculated as relative frequencies of the lowest or the highest possible scores for each item. The probit plotting method was used to detect the non-normality of distribution of the total score graphically. A significant floor effect of 15–79% was observed in all 12 WHODAS 2.0 items. A substantial floor effect for total score was also detected graphically. No ceiling effects were observed. In this study, a significant floor effect was found for all WHODAS 2.0 items among patients with chronic musculoskeletal pain associated with mild or no disability.
Tämä opinnäytetyö kuuluu Metropolian Ammattikorkeakoulun ja sen yhteydessä toimivan Hoitotyön koulutuksen museon yhteiseen hankkeeseen Hoitotyön ja sen koulutuksen historiasta nykypäiviin ja tulevaisuuteen. Työn tarkoitus on ymmärtää terveydenhuoltoneuvos Tyyne Luoman elämäntyötä ja sen liittymistä terveyssisarkoulutuksen historiaan, hänen 1946-59 käymänsä kirjeenvaihdon ja muun henkilökohtaisen materiaalin kautta. Opinnäytetyössäni luetteloin ja osittain taltioin Tyyne Luoman kahden arkistolaatikon kirjeitä ja muuta sisältöä. Laatikot tulivat hänen Hoitotyön koulutuksen museolle testamenttaaman kotikirjaston ja sinne uudelleen rakennetun työhuoneen mukana. Laatikoiden sisällöstä, kirjeenvaihdosta ja muusta materiaalista, teen sähköinen online-luettelon ja tallennan kirjeet sekä Tyyne Luoman oman materiaalin kuvatiedostoina myöhempää käyttöä varten. Opinnäytetyön tavoitteena on näin tuoda tätä ennen järjestelmällisesti tutkimatonta materiaalia nykypäivän hoitotyön historian opiskelun käyttöön sekä suojella arkaa alkuperäismateriaalia. Sähköinen aineisto- ja kuvaluettelo helpottaa tulevaa Tyyne Luoman elämäntyön tutkimusta ja parantaa Hoitotyön koulutuksen museon kokoelmien käytettävyyttä ja suojelee arkoja alkuperäislähteitä. Tämä opinnäytetyö tutkii historiallista yksityistä aineistoa. Käyttämäni tutkintamenetelmä on laadullinen. Kirjeet ja muu materiaali liittyvät Tyyne Luoman työasioihin Lääkintöhallituksessa ja asioiden järjestämiseen oman aikansa kansainvälisessä ympäristössä. Suuri osa Tyyne Luoman materiaalista ajoittuu Euroopan terveyssisartyön konferenssiin 6-19.8.1958 tai aikaan ennen sitä. Huomionarvoista on se, että hoitotyön koulutuksen kehittäminen on ollut kansainvälistä. Siihen on saatu paljon apua WHO`lta ja Rockefeller-säätiöltä. Tyyne Luoma ja muut johtavat hoitajat, ovat tätä apua saadakseen pystyneet vakuuttamaan osaamisellaan ja kansainvälisellä yhteistyökyvyllään, tuon ajan hoitotyön johtavat kansainväliset terveysalan vaikuttajat.
Summary The aim of this study is to investigate how to enhance the strategies of diet, physical activity and health to be effective for the Finnish population. A qualitative approach was applied in the thesis and content analysis was performed. The theoretical framework consists of Nora Pender’s health-promotion model. This model informs health-care professionals about their roles as educators of, and advocates for, health-promotion through lifestyle changes and physical activity. The data analysis began by reviewing the literature several times to acquire themes that highlight the significance of accurate content. Four themes were formed: Support,Education, Communication, and motivation for good understanding of dietary guidelines. The main result of this thesis shows how poor diet and physical inactivity are among the main causes of noncommunicable diseases and some cancer. Increasing awareness and acceptance by the population that they need food containing all nutrients that a person needs to be healthy is necessary, as well as increasing regular physical activity to maintain a healthy body weight. All this will help for economical, long-term growth on different levels: regionally, nationally and globally.Sammanfattning Detta arbete ämnar undersöka hur man kunde förbättra WHOs strategier gällande kost, fysisk aktivitet och hälsa för att bättre gynna den finländska befolkningen. Studien är kvalitativ och har innehållsanalys som sin metod. Det teoretiska grunden utgörs av Nora Pender’s modell för hälsofrämjande. Denna modell informerar yrkesverksamma inom hälsovården hur de kan sprida och förespråka hälsofrämjande som sker i form av livsstilsförändringar och fysisk aktivitet. I analysen har man, genom upprepad litteraturgenomgång, identifierat följande temata som framhäver betydelsen av korrekt innehåll: Kommunikation, Stöd, Utbildning och god motivation för förståelse av kost riktlinje. Resultatet påvisade att dålig kost och fysisk inaktivitet är bland huvudorsakerna till icke-smittsamma sjukdomar and vissa former av cancer. Det är nödvändigt att öka befolkningens medvetenhet om vikten av näringsrik mat och regelbunden fysisk aktivitet för att uppehålla en hälsosam kroppsvikt. Dessa råd kommer att bidra till en långsiktig ekonomisk tillväxt på regional, nationell och global nivå.
Opinnäytetyö sisältyy Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimaan ICF-hankkeeseen (ICF-luokituksen juurruttaminen lääkinnälliseen kuntoutukseen: suosituksista pysyviin ja kehittyviin käy-täntöihin). Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sisällön analyysin keinoin kuinka riittävä arviointimenetelmä WHO Disability Assessment Schedule 2.0 (WHODAS 2.0) on kuvaamaan selkäydinvammakuntoutujien toimintakykyä toimintakyvyn eri osa-alueilla, kun käytetään Canadian Occupational Performance Measure -arviointimenetelmää (COPM) kultaisena standardina. Primää-riaineistona opinnäytetyössä olivat selkäydinvammakuntoutujien COPM-haastattelut ja WHODAS 2.0-itsearvioinnit. Lisäksi sekundääriaineistona hyödynnettiin kyseisten arviointimenetelmien valmiita ICF-siltauksia. WHODAS 2.0:n 12 kysymyksen versio kattaa ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen pääluokat (D1-D9) lukuun ottamatta yleisluontoisten tehtävien ja vaateiden sekä kommunikoinnin pääluokkia. Rinnakkain tarkasteltuna WHODAS 2.0 ja COPM kohdentuivat tässä aineistossa samoihin ICF-luokituksen pääluokkiin ja kattoivat yhdessä kaikki suoritusten ja osallistumisen pääluokat. Sen sijaan kuvauskohteiden tasolla COPM-haasteista yhteensä 60 % karsiutui pois, kun se rinnastettiin WHODAS 2.0:aan. Nämä karsiutuneet haasteet koskivat lähinnä liikkumisen pääluokkaa, sillä WHODAS 2.0:n tunnisti vain kävelyyn ja seisomiseen liittyviä liikkumisen haasteita. WHODAS 2.0 ei tunnistanut mm. yläraajan käyttöön tai pyörätuoliin liittyviä liikkumisen haasteita. COPM:lla on mahdollista havaita sellaisia subjektiivisia haasteita, joita WHODAS 2.0 ei tunnista. WHODAS 2.0 ja COPM eivät kohdennu merkittävässä määrin ruumiin ja kehon toimintoihin, eivätkä lainkaan ympäristö- ja yksilötekijöihin tai ruumiin rakenteisiin. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arviointiin ICF-viitekehyksessä tarvitaan siis muitakin arviointimenetelmiä, jotka ottavat huomioon nämäkin osa-alueet. Jatkotutkimus on tarpeen koskien WHODAS 2.0:n ja COPM:n tulosten saman-suuntaisuutta asiakaspisteytysten perusteella.
Abstract On 2 December 2020 the World Health Organization (WHO) announced key findings from the newly released “Global estimates of the need for rehabilitation based on the Global Burden of Disease study 2019” published in The Lancet (1), promoting the upcoming WHO Rehabilitation Need Estimator aligned with these global estimate data. Using data from the 2019 Global Burden of Disease, Injuries, and Risk Factors Study (2), the estimates were based on the prevalence and years of life lived with disability (YLDs) of 25 diseases and impairments selected as amenable to rehabilitation. The Lancet paper presents the headline number that, globally, 2.41 billion individuals live with conditions who could benefit from rehabilitation. Musculoskeletal disorders contributed the most to this total, with a prevalence of 1.71 billion people. The Lancet paper discusses implications for the field of rehabilitation and for country-level rehabilitation priority-setting and decisions on programmes to address rehabilitation needs. The objective of this paper is to put this milestone study of global estimates of rehabilitation need into an historical perspective, and, in particular, to reflect on its implications for the WHO’s broader agenda, “Rehabilitation 2030: A Call for Action”, and for Physical and Rehabilitation Medicine more generally. This paper also briefly elaborates the opportunities for the European Academy of Rehabilitation Medicine (EARM) to contribute to the WHO’s Call for Action.
Abstract Background: Breast carcinomas with neuroendocrine features (NEBC) are a very rare entity of mammary neoplasms, WHO classification of which has recently been revised. There are very limited data available about the clinical behaviour and treatment options of NEBC. Methods: We collected retrospectively patients with NEBC from Oulu and Helsinki University Hospitals in 2007–2015. There were 43 NEBC cases during the period. Results: The incidence of NEBC from all breast cancers varied from 0.1% in Helsinki to 1.3% in Oulu. The mean tumor size was 2.2 cm and 23 patients (55.8%) had no lymph node metastases when diagnosed. In total, 4 patients (9.3%) had distant metastases at the time of diagnosis. High estrogen receptor (ER) expression was observed in 41 (97.7%) patients. When non-metastatic NEBC were compared to a prospective set of ductal carcinomas (n = 506), NEBC were more often HER2 negative (p = 0.046), ER positive (p = 0.0062) and the NEBC patients were older (p < 0.0005) than patients with ductal carcinomas. Plasma chromogranin A correlated only to higher age at diagnosis (p = 0.0028). Relapse-free survival (p = 0.0013), disease-free survival (p = 0.024) and overall survival (p = 0.0028) favoured ductal carcinomas compared to NEBC, while no difference was observed in distant disease-free survival or in breast cancer-specific survival. Conclusions: There is remarkable variation in the incidence of NEBC in Finland, which is likely to be explained by differences in the use of neuroendocrine marker immunostainings. Poor local control and worse overall survival may be linked to the more aggressive biology of the disease, despite its association with apparently indolent prognostic factors.