Kaikki aineistot
Lisää
Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Vuosittain uusia tapauksia todetaan keskimäärin 5000 koko Suomessa ja näistä noin 500 diagnosoidaan Varsinais-Suomen alueella. Ilmaantuvuutta ja vallitsevuutta seurataan Suomen syöpärekisterin tilastojen avulla. Eturauhassyöpien kliiniset tiedot ilmenevät kuitenkin vain potilasasiakirjoista. Nämä tiedot ovat oleellisia laadukkaan tutkimuksen, hoitokäytäntöjen yhtenäistämisen ja syöpäseurannan kannalta. Tämän vuoksi on tärkeää, että todetut syöpätapaukset voidaan määrittää potilastietojärjestelmästä yhtä luotettavasti ja helposti kuin syöpärekisteristä. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka hyvin Suomen syöpärekisterin ja Tyksin Uranus-potilastietojärjestelmän tilastot vastasivat toisiaan. Tutkimusvuosina 2015–2018 eturauhassyöpätapauksista 76,1 % löydettiin asianmukaisesti molemmista rekistereistä. Loppujen 23,9 % kohdalla potilaat löytyivät vain syöpärekisteristä tai syöpärekisteriin ja potilastietojärjestelmään kirjatut diagnoosipäivämäärät erosivat toisistaan yli 14 vuorokautta. Tähän lopulliseen tutkimusjoukkoon tutustuttiin tarkemmin potilasasiakirjojen avulla. Tilastointivirheen aiheuttaneet syyt jaettiin 7 ryhmään seuraavasti: yksityisessä terveydenhuollossa tehdyt diagnoosit (10, 7 %), kystoprostatektomian, höyläystoimenpiteen lastujen tai ruumiinavauksen avulla varmentuneet diagnoosit (yhteensä 3,9 %), kliiniset diagnoosit (2,3 %), ulkopaikkakunnalla tehdyt diagnoosit (1,6 %), epäselväksi jääneet (5,4 %). Jo vuosina 2015-2018 suurin osa potilaista tunnistettiin potilasasiakirjoista asianmukaisesti. Tulevaisuudessa hakutuloksia voidaan parantaa mm. huomioimalla, että diagnoosi voi varmentua muutenkin kuin koepaloista. Lisäksi potilastietojärjestelmää tulisi kehittää, esimerkiksi tekstinlouhinnan avulla voitaisiin tunnistaa diagnoosit teksteistä ja lähetteistä. Tämä ei toki auta sellaisten potilaiden kohdalla, joiden potilasasiakirjoja ei näy järjestelmässä lainkaan.
Selvityksessä on kuvattu vesihuollon nykytilannetta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Selvitys on toiminut tausta-aineistona vuoteen 2050 tähtäävään Läntisen Suomen vesihuoltostrategian laadinnassa. Selvityksen laadinnassa on hyödynnetty viime vuosikymmenten aikana laadittuja alueellisia suunnitelmia ja selvityksiä. Nykytilanneselvityksen tilastotiedot pohjautuvat pääosin vesihuollon tietojärjestelmään VEETIin tallennettuihin tietoihin. Tietoja on täydennetty ja korjattu ELY-keskusten asiantuntijoiden toimesta. Tietojen keräämisessä on hyödynnetty myös muita ympäristöhallinnon tietojärjestelmiä. Lounais-Suomessa on 69 vesihuoltolaitosta ja 11 tukkulaitosta, jotka huolehtivat laitosten vedenhankinnasta tai jätevesien käsittelystä. Lisäksi alueella toimii yli 260 muuta vesihuoltopalveluita tarjoavaa vesihuolto-organisaatioita (esimerkiksi vesihuolto-osuuskunnat tai -yhtymä). Yhteisen vedenjakelun piirissä on Lounais-Suomessa 93 % väestöstä. Viemäröinnin piirissä on 80 % asukkaista. Käytetyn veden määrä on ollut 41–43 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jätevedenpuhdistamoille käsiteltäväksi tuleva jätevesimäärä on ollut 63–73 miljoonaa kuutiota vuodessa. Lounais-Suomen alueella on vesijohtoverkostoa yli 14 500 ja viemäriverkostoa yli 7 700 kilometriä. Lounais-Suomen alueella on runsaat pohjavesivarat. Yli 70 % laitoksista on omaa vedenottoa. Suurimpien kaupunkien vedenhankinnan turvaamisen osalta on kuitenkin jouduttu toteuttamaan mittavia veden johtamisjärjestelyjä. Noin puolet Lounais-Suomen talousvedestä on tekopohjavettä. Pohjaveden osuus on noin kolmannes ja pintaveden reilut 10 %. Hyvän vedenkäsittelyn ja toisaalta puhtaan pohjaveden ansiosta Lounais-Suomessa käytettävän talousveden laatu on pääosin erittäin hyvä ja laatuvirheitä on vähän. Yhdyskuntien jätevesien puhdistus on keskittynyt aiempaa suurempiin ja tehokkaampiin laitoksiin alueellisen yhteistyön ansiosta. Jätevedenpuhdistamoiden määrä onkin Lounais-Suomessa vain vajaa 40 kappaletta. Lounais-Suomen asutuksesta vain noin neljä prosenttia on kiinteistökohtaisen vedenhankinnan varassa. Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn varassa on vajaa 20 % asukkaista. Tiedoston saavutettavuus on tarkistettu.
Vakka-Suomen vesihuollon kehittämissuunnitelman tavoitteena on turvata alueen vedensaanti pitkälle tulevaisuuteen ja hoitaa jätevesien käsittely parhaalla mahdollisella tavalla, sekä löytää mahdolliset yhteistyömahdollisuudet. Suunnitelma on laadittu vuoteen 2050 saakka ja suunnittelualueena oli Kustavi, Laitila, Pyhäranta, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa. Suunnittelutyön teettivät suunnittelualueen kuntien kunnalliset laitokset yhdessä ELY-keskuksen Vesihuoltopalvelut -yksikön ja Varsinais-Suomen liiton kanssa. Suunnittelutyön on tehnyt Sweco Finland Oy. Suunnittelutyö on jaettu kolmeen osaraporttiin. Ensimmäinen osaraportti käsittää perusselvitykset, ennusteet ja tavoitteet sekä suunnitteluperusteet, toisessa osaraportissa vertaillaan suunnitteluvaihtoehtoja ja kolmannessa osaraportissa esitetään yleissuunnitelma valitulle suunnitelmaratkaisulle. Tämä tiivistelmä on koostettu edellä mainituista osaraporteista. Alueen nykyiset vedenhankintaratkaisut riittävät myös tulevaisuuden tarpeisiin, mutta talousveden toimittamisen toimintavarmuutta tehostetaan toteuttamalla uusia putkiyhteyksiä. Jatkossakin Vakka-Suomen alueen vedenhankinta tulee pohjautumaan pääosin Uudenkaupungin pintavesilaitokseen sekä Laitilan kaupungin pohjavedenhankintaan. Koko Vakka-Suomen alueen vedenhankinta on ajateltu myöhemmin turvattavan joko Raumalta tai Turun Seudun Vesi Oy:ltä ostettava lisäveden turvin. Jatkossa kaikki alueen jätevedet johdetaan käsiteltäväksi Uudessa-kaupungissa sijaitsevalle Häpönniemen jätevedenpuhdistamolle. Yhteistyötä on suunniteltu tehostettavan ensin sopimusperusteisesti. Siitä esitetään pikkuhiljaa siirryttävän operointimalliin ja lopulta, vuosina 2030–2035, päädyttäisiin alueen kuntien yhteisesti omistaman vesihuoltoyhtiön perustamiseen. Jatkossa kunnat hyödyntävät suunnitelmaa tehdessään vesihuoltoa koskevia päätöksiä.
The trend of urbanisation, i.e. migration of people from rural areas to cities, has been long ongoing both Finland and globally. In the early 2020s around 70 % of people in Finland live in urban areas. Only about 5 % of Finland’s surface is classified as urban areas. It is characteristic of people to change their place of residence, i.e. to move. Migration can be directed to the home country or a foreign coutry. The global COVID-19 pandemic and accelerating globalization have affected migration move-ments in Finland in the early 2020s, creating completely new opportunities for migrants. An increase in migration has been observed in Finland in the early 2020s, particularly in rural areas close to cities. Personal reasons and preferences related to one’sliving environment influence the decision to move.In addition to motivations for moving, the decision to move is influenced by regional pull factors. Pull factors are regional-specific factors that affect people’s choice of their place of residence according to their motives. In this study ten people who moved to rural areas in Southwest Finland in early 2020s were inter-viewed. Main focus in the interviews were on people’s motivs for moving and the pull factors of rural areas. The people who participated in the interviews are a very heterogeneous group in terms of age, family situation, home country and the regional classification of the place where they live. The aim of the study was to find out the motivations of people who moved to the countryside in the 2020s and the regional pull factors of countryside of Southwest Finland. According to the study, factors related to one’s own wellbeing and life situation are emphasized in the motivations of people who moved to rural areas at Southwest Finland in the early 2020s. People who have moved to the countryside value peace, nature and the opportunities that the countryside offers. Previous contact, affordability and the search to counterbalance the hectic life were motivations for some people to move. The impact of the Covid19-pandemic and remote working as motivations also came up in the results. The soft attractiveness factors are especially emphasized when observing rural Southwest Finland’s pull factors in the early 2020s. For example the good services, nature, other envi-ronments and tranquilty are emerged as the main factors in the results. Convenient distance to Turku or other regional center was also an important pull factor. The sense of community and space as well as the opportunities for hobbies and recreation are also highlighted pull factors. The countryside of Southwest Finland is perceived as an attractive and appealing area. The appeal of the Regional center Turku is substantial enough to also benefit the surrounding areas of the city. When the strengths of the regions are known and the reasons why people move to these areas, these can be researched further and the information can be used in marketing the regions and increasing their at-tractiveness.
Mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten kulttuuripalvelujen käyttöön? Kulttuurirahasto teetti syys–lokakuussa vuonna 2013 TSN Gallup Oy:llä valtakunnallisen kyselytutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta kulttuuriin. Minun pro gradu -tutkielmani tarkastelee tätä aihetta maakunnallisen aineiston pohjalta. Tutkimukseni on kysely ja vertaileva lisätutkimus aiheesta. Tutkimusmenetelmäni on kvantitatiivinen sisältäen useita muuttujia: ikä, sukupuoli, paikkakunta, koulutus ja ammatti. Käsittelen taiteen yksityistä ja julkista rahoitusta, alueellisia eroja sekä taiteen terveys- ja muita vaikutuksia. Rajaan kulttuurin käsittämään vain taiteita. Tutkimuksessani ilmi tulleista tuloksista tärkeimpinä mainitsen seuraavat asiat. Osallistumisen esteistä matkojen pituus oli yksi merkittävimmistä. Aktiivisiin suurkuluttajiin ja valikoiviin kuluttajiin kuuluu naisista 74 %, aiemmin 45 %. Vastaavat luvut miehillä 70 % ja 29 %. Viihteen ja korkeakulttuurin raja näyttää selkiintyneen. Taiteen tukemiseen verovaroin suhtaudutaan samoin kuin aiemmassa tutkimuksessa. Yksi keskeisimmistä näkemyksistä oli, että suomalaisilla pitää olla asuinpaikasta riippumatta tasa-arvoinen mahdollisuus harrastaa taidetta. Lisätutkimuksen kysymykset uusista kulttuurin lajeista eivät tuoneet yllätyksiä. Esteettisten kokemusten arvostus on laskenut. Yhteiskunnallisten tai esteettisten ihanteiden arvostus on kasvanut.
Varsinais-Suomen ELY-keskus järjesti vuonna 2016 jätekuljetusten kehittämishankkeen. Hankkeessa kartoitettiin, miten hyvin jätteenkuljettajat noudattavat jätekuljetuksia koskevia säädöksiä tien päällä sekä tiedotettiin jätekuljetusten merkityksestä jätehuollon kannalta. Hankkeen aikana toteutettiin yhteistyössä Lounais-Suomen poliisin kanssa kaksi tehovalvontapäivää, joiden aikana jätettä kuljettaneita ajoneuvoja pysäytettiin ja tarkistettiin yhteensä neljällä paikkakunnalla, Turussa, Porissa, Salossa ja Raumalla. Tehovalvontapäivinä pysäytettiin yli 90 jätettä kuljettanutta ajoneuvoa. Pysäytetyistä ajoneuvoista noin puolelta puuttui tarvittavat asiakirjat tai ne olivat puutteellisia. Pysäytetyt jätteenkuljettajat olivat usein myös tietämättömiä jätekuljetuksia koskevista säädöksistä. Tietoisuuden lisäämiseksi toiminnanharjoittajille laadittiin tietopaketti jätekuljetuksia koskevista säädöksistä. Yhteistyö poliisin kanssa toimi erittäin hyvin ja sitä jatketaan.
” The Uusikaupunki railway” is the part of the Finnish railway network between the Turku Central Railway Station and the island of Hangonsaari in the town of Uusikaupunki. Passenger traffic on the railway was disbanded in 1992. After this the railway has mainly served the purposes of freight transport. Different plans to restore the passenger traffic have been made, beginning the early 2000’s, and the electrification of the railway, starting in 2019, has been seen as a prerequisite for the restoration. However, transport benefits alone are nowadays rarely adequate in the political decision making to justify large transport investments. The investments are expected to have wider nontransport effects for example on the area’s economy. This thesis studies what kind of different impacts the passenger traffic on the Uusikaupunki railway is expected to have and how these expected impacts vary in different regions. This thesis combines information from both the official reports of the proposed passenger traffic and the enquiry, answered by the communal councilmembers of the study area. According to this thesis, the passenger traffic is expected to unify the Vakka-Suomi region with the Turku urban area as one functional urban region. However, the functional urban region itself is expected to have wider by-products. According to the official reports, the passenger traffic would change the whole urban structure of the region. This idea, however, isn’t highlighted in the survey results. The survey on its part highlights the passenger traffic’s impact on commuting. The councilmembers of the Turku region highlight the benefits of passenger traffic when commuting between Turku and Uusikaupunki. The councilmembers of Uusikaupunki and rest of the Vakka-Suomi -region do not highlight any effects as heavily as their Turku region counterparts. According to the survey, the over-all interest towards the passenger traffic seems to be higher in Vakka-Suomi than in Turku urban area. The councilmembers of the Turku area may prioritize other transport projects, such as the” One-hour train” between Turku and Helsinki.
Alueellinen yleissuunnitelma laadittiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen koordinoimana suunnittelualueen kuntien ja laitosten sekä Varsinais-Suomen liiton edustajista kootun työryhmän kanssa. Työn toteuttajaksi valittiin Sweco Ympäristö Oy. Suunnitelman tavoitteena on turvata Maskun, Mynämäen, Nousiaisten ja Ruskon kuntien sekä Naantalin ja Raision kaupunkien vedenjakelua niin, että vedenjakelujärjestelmillä saadaan jokaiseen kuntaan tulevaisuudessa määrältään ja laadultaan mahdollisimman hyvää vettä. Suunnitelman toteutuksessa pyrittiin siihen, että veden jakelu- ja käsittelykustannukset ovat alhaiset ja toimintavarmuus on hyvä myös mahdollisessa kriisitilanteessa. Suunnitelma toimii myös perustana kuntien yhteistoiminnan kehittämiselle ja kunnalliselle vesihuollon kehittämissuunnittelulle. Suunnittelun lähtökohtana oli, että paikalliset pohjavesivarat ovat jo täysimääräisessä käytössä ja lisävedentarve tulee tyydyttää ulkopuolelta. Vaihtoehdoiksi soveltuivat joko Turun Seudun Vesi Oy:n (TSV Oy) tai Laitilan kaupungin vesihuoltolaitoksen toimittama vesi. Suunnitelmaratkaisuksi valittiin kaksivaiheinen ratkaisu. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan vesijohtoyhteys nyt rakenteilla olevasta TSV Oy:n Saparolinjasta Ruskon kautta Maskuun. Toisessa vaiheessa rakennetaan varmuusyhteys Maskusta Naantaliin sekä vesijohtolinja Nousiaisista Mynämäkeen. Suunnitelmaratkaisun myötä Maskun ja Nousiaisten vedenhankinta voidaan kokonaan järjestää TSV:ltä saatavalla vedellä. Ratkaisu mahdollistaa myös Ruskon ja toisessa vaiheessa Mynämäen vedenhankinnan turvaamisen. Raisiosta Maskuun laitettavan tuplaputkiyhteyden vuoksi kuntien omille varavesijärjestelmille ei välttämättä ole tulevaisuudessa tarvetta vaan kaikki vedenhankinta voidaan haluttaessa hoitaa TSV:n kautta. Kiertoyhteyden rakentaminen Maskusta Naantaliin turvaa Naantalin sekä alueellisen vedenhankinnan varmuutta. Suunnitelmaratkaisu mahdollistaa Maskun, Nousiaisten, Ruskon, Mynämäen ja Naantalin vedenhankinnan turvaamisen ja palvelutason parantamisen. Omien ottamoiden määrää ja käyttöä voidaan vähentää vaiheittain sekä vapauttaa vesihuoltolaitosten resursseja muihin tehtäviin. Vesikapasiteetti tulee nousemaan nykyisestä, jolloin mm. elinkeinoelämän muutoksiin on mahdollista vastata alueella entistä paremmin. Toteutettavan ratkaisuvaihtoehdon valintaan vaikuttivat jakelu- ja käsittelykustannukset sekä toimintavarmuus myös mahdollisten kriisien sattuessa. Ensimmäisen vaiheen rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 3,7 M€ ja toisen vaiheen 2,5 M€.
Tämä pro gradu tutkielma käsittelee varsinaissuomalaisten yläkoulujen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajien näkemyksiä siitä, että nykyisestä oman uskonnon opetukseen perustuvasta katsomusopetusmallista siirryttäisiin kaikille yhteiseen katsomusaineeseen, jossa eri uskontokuntiin kuuluvat sekä uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat opiskelisivat samassa ryhmässä.Tutkielman tarkoituksena on selvittää,missä määrin varsinaissuomalaiset katsomusaineiden opettajat kannattavat kaikille yhteistä katsomusainetta ja millaisia perusteluja he esittävät näkemyksilleen.Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella.Kyselyvastauksia oli yhteensä 18.Kysely sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä.Kyselylomakkeesta saatua tietoa analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitteet katsomusdialogi,arvot,vähemmistöjen oikeudet,syrjiminen,yhdenvertaisuus,monikulttuurisuus,sekularisaatio ja yhteiskunnan muutos.Tutkielmani kuuluu uskontotieteen lisäksi uskonnon ainedidaktiikan alaan.Enemmistö vastaajista suhtautui kaikille yhteiseen katsomusaineeseen hyväksyvästi.He kokivat yhteisen katsomusaineen ratkaisevan monia nykyiseen opetusmalliin liittyviä haasteita.Nämä vastaajat kokivat yhteisen katsomusaineen ratkaisevan monia nykyiseen opetusmalliin liittyviä haasteita.Nämä vastaajat kokivat yhteisen katsomusaineen sopivan peruskouluihin nykymallia paremmin.Lähes yhtä suuri osa vastaajista suhtautui yhteiseen katsomusaineeseen keinuvasti eli he olivat hieman epävarmoja siitä,olisiko yhteinen katsomusaine hyvä ratkaisu toteuttaa katsomusaineiden opetusta.Keinuvasti suhtautuvat vastaajat näkivät yhteisessä katsomusaineessa enemmän haasteita kuin siihen hyväksyvästi suhtautuvat vastaajat.Vain muutama vastaaja suhtautui yhteiseen katsomusaineeseen torjuvasti eli nämä vastaajat pitäytyivät mieluummin nykymallissa.Kyselytutkimuksen tuloksista kävi ilmi,että enemmistö vastaajista näki monia uudistustarpeita katsomusaineiden opetuksessa,vaikka he eivät välttämättä varauksetta kannattaneet yhteistä katsomusainetta.Monet vastaajat näkivät nykyisen katsomusopetusmallin aiheuttavan käytännön ongelmia opetuksen järjestämiseen sekä asettavan oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan.Yhteisen katsomusaineen nähtiin pääsääntöisesti lisäävän oppilaiden yhdenvertaisuutta,ratkaisevan käytännön haasteita ja tuovan opetukseen lisää eri katsomusten välistä dialogia.Kyselyaineisto on hyvin pieni,joten sen perusteella on tehtävissä vain alustavia arvioita katsomusaineiden opetuksen tämänhetkisestä tilanteesta sekä opettajien näkemyksistä ja toiveista katsomusaineiden opetuksen suhteen.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelma sisältää tiedot alueen pinta- ja pohjavesistä, niihin kohdistu-vasta kuormituksesta sekä muista ihmisen aiheuttamista paineista, pinta- ja pohjavesien tilasta, vesienhoidon tavoitteista sekä tarvittavista toimenpiteistä hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vesienhoitokaudella 2022–2027. Pintavesien ekologinen tila on toimenpideohjelma-alueella hyvää huonompi erityisesti peltovaltaisilla valuma-alueilla sekä Saaristomerellä ja Selkämeren sisemmissä rannikkovesissä. Vesien tilaa heikentää erityisesti hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen, mutta myös monet rakenteelliset muutokset, kuten jokien vaellusesteet. Toimenpideohjelma-alueen pintavesien kemiallinen tila on hyvää huonompi kaikissa vesimuodostumissa, johtuen pääasiassa polybromatuista difenyylieettereistä (PBDE), mutta paikoitellen myös kalojen elohopeapitoisuuksista ja happamilta sulfaattimailta huuhtoutuvista raskasmetallipitoi-suuksista. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa viiden pohjavesialueen kemiallinen tila on luokiteltu huonoksi johtuen torjunta-aineista, korkeista kloridipitoisuuksista, liuotinaineista ja raskasmetalleista. Toimenpideohjelmassa esitetään toimenpiteitä erityisesti vesistöihin päätyvän ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi, mutta myös monia kunnostustoimenpiteitä sisäiseen kuormitukseen ja hydro-morfologisiin muutoksiin liittyen. Pohjavesien kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat suojelusuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen, pilaantuneiden maa-alueiden tutkiminen ja kunnostaminen, tienpidon pohjavesivaikutusten vähentäminen, uusien riskitoimintojen ohjaaminen pohjavesialueen ulkopuolelle sekä neuvonnan ja valvonnan tehostaminen. Toimenpideohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden kokonaiskustannukset ovat 167 milj. euroa vuodessa. Tästä 100 milj. euroa on muun lainsäädännön perusteella toteutettavia perus- ja muita perustoimenpiteitä ja 67 milj. euroa vesienhoidon täydentäviä toimenpiteitä.Åtgärdsprogrammet för vattenvården i Egentliga Finland och Satakunta innehåller uppgifter om regionens yt- och grundvatten, belastningen på dem samt andra mänskliga orsakat tryck, yt- och grundvattnens status, målen med vattenvården samt om de åtgärder som krävs för att uppnå och upprätthålla en god status under vattenvårdsperioden 2022–2027. Ytvattnens ekologiska status är sämre än god inom åtgärdsprogrammets region i synnerhet på de åkerdominerade avrinningsområdena samt i Skärgårdshavet och Bottenhavets inre kustvatten. Vattnens status försämras särskilt av eutrofiering till följd av diffus belastning, men också av många strukturella förändringar, som vandringshinder i älvar. Ytvattnens kemiska status i åtgärds-programmets region är dålig i alla vattenförekomster, huvudsakligen beroende på polybromerade difenyletrar (PBDE), men ställvis även på grund av kvicksilverhalterna i fiskar och tungmetallhalter som sköljs ut från sura sulfatjordar. Den kemiska statusen i fem grundvattenområden i Egentliga Finland och Satakunta har klassificerats som dålig på grund av bekämpningsmedel, höga kloridhalter, lösningsmedel och tungmetaller. I åtgärdsprogrammet föreslås åtgärder speciellt för att minska belastningen av näringsämnen och fasta partiklar som hamnar i vattendragen, men också många iståndsättningsåtgärder i anslutning till intern belastning och hydro-morfologiska förändringar. De viktigaste åtgärderna för grundvattnen är upprättande och uppdatering av skyddsplaner, undersökning och iståndsättning av förstörda markområden, minskning av väghållningens inverkan från grundvattnen, styrning av nya riskfunktioner utanför grundvattenområdet samt effektivisering av rådgivning och övervakning. De sammanlagda kostnaderna för de åtgärder som föreslås i åt-gärdsprogrammet är 167 miljoner euro per år. Härav är 100 miljoner euro grund- och andra åtgärder som ska vidtas med stöd av annan lagstiftning och 67 miljoner euro åtgärder som kompletterar vattenvården.
Halikonjoen luonnonhoidon suunnittelu tehtiin kolmessa eri vaiheessa 2002-2004. Suunnittelutyö keskitettiin Halikonjoen - Uskelanjoen valtakunnallisen maisema-alueen Halikonjoen ydinosalle. Työn kuluessa käytiin läpi kyselyin tai tilakäynnein alueen lähes kaikki maanomistajat ja luotiin rekisteri, jonka avulla on helppo kohdentaa neuvontaa ja edistää alueiden hoidon aloittamista maatalouden erityisympäristötuilla, metsätalouden tuilla ja muilla tuilla. Lisäksi inventoitiin tarkemmin alueen luonnonarvoja ja tehtiin visuaalinen maisematarkastelu. Työn perusteella voidaan todeta, että Halikonjokilaakson luonnon monimuotoisuusarvoa nostavat erityisesti perinnemaisemat, kuten jokivarsien tuoreet niityt, kuivahkot paisterinteet ja joen lähiympäristön kalliorinneterassien ketolaikut. Alueella on myös hiekkaisuutta, mikä näkyy huomionarvoisen lajiston korkeassa määrässä. Jokivarressa on lisäksi lehtolaikkuja, joissa on usein vanhenevaa puustoa ja maapuita sekä luonnontilaisia puroja ja noroja. Luontodirektiivin liitteen IV lajeista alueella elää pikkuapollo (Parnassius mnemosyne), saukko (Lutra lutra), vuollejokisimpukka (Unio crassus) sekä liito-orava (Pteromys volans). Nykyisin yhä merkittävämpi osa Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia hoidetuista perinnemaisemista. Lähes kaikki pelloksi kyntämättömät Varsinais-Suomen tuoreet niityt ovat jokinotkoissa. Jokinotkojen rinteitä on myös hyödynnetty niittyinä hyvin pitkään, osa rinteistä on myös kynnetty pelloiksi hevosten aikakaudella. Jokinotkojen tuoreita ja kuivia niittyjä uhkaa etenevä umpeenkasvu, mikä heikentää merkittävästi monien lajien elinmahdollisuuksia. Niittyjä tulisikin lähes poikkeuksetta saada hoitoon, sen lisäksi hoitoon tulisi saada myös hakamaisia alueita, reunavyöhykkeitä ja metsälaitumia. Tärkeää on että mukaan saadaan laajoja jokimaisemakokonaisuuksia, joiden sisällä hoitotapa vaihtelee. Halikonjoen alueelle tulisi priorisoida jatkossakin hoitotukia ja räätälöityä tilakohtaista suunnittelua. Myös uusia joustavia rahoituskeinoja metsäisten alueiden osalta tulisi vielä kehittää. Maanomistajat ja alueen toimijat ovat tehtyjen kyselyjen ja alueella toimineen Maisemajuna –projektin (2003-2006) kokemusten perusteella pääsääntöisesti kiinnostuneita kehittämään alueidensa hoitoa ja osallistumaan siihen. Työ jatkaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tilakohtaisten suunnittelutöiden sarjaa.
Tutkielmassa tutkittiin yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuutta pirullisten ongelmien viitekehyksessä. Tutkimusalueena oli Varsinais-Suomen maakunta, jonka alueella valtaosa tämän päivän yhteysalusliikenteestä on. Keskeisiä käsitteitä olivat kompleksisuusajattelu, pirulliset ongelmat ja julkinen hallinto. Kompleksisuusajattelussa kyse on erilaisten asioiden yhteenkietoutumisen ja muovautumisen todellisuudesta, jossa säikeet ja massat ovat jatkuvassa muutoksessa. Pirullinen ongelma on puolestaan ongelma, jonka määrittelystä ja ratkaisusta ei vallitse yksimielisyyttä. Myös pirullinen ongelma on jatkuvassa liikkeessä, joten se on määriteltävä yhä uudelleen, eikä sille ole lopullista ratkaisua. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda kokonaiskuva yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuudesta, joka esiintyy pääasiassa odotusten moninaisuutena ja yhteensopimattomuutena. Tarkoituksena on eräällä tavalla laittaa odotusten moninaisuutta kuvaavat kortit pöytään ja esittää tämä yhteensovittamisongelma kaikille osapuolille. Tutkielmaan sisältyvästä nykytila-analyysista on myös hyötyä organisaatioille, joiden järjestämistehtäväksi yhteysalusliikennettä on kaavailtu. Tutkimuskysymyksinä olivat, miten valtion järjestämä yhteysalusliikenne on rakentunut, millaista kompleksisuutta yhteysalusliikenteen järjestäminen sisältää ja miten yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyviä haasteita kannattaa ratkoa. Kysymyksessä on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiria kerättiin kuudella teemahaastattelulla, joissa haastateltiin erilaisia yhteysalusliikenteen intressitahoja. Haastattelumetodina käytettiin avoimen haastattelun ja lomakehaastattelun välimuotoa eli puolistrukturoitua haastattelua. Lisäksi merkittävän osan aineistosta muodostaa kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteysalusliikenne on rakentunut mielenkiintoisin vaihein 1920-luvulta lähtien. Liikenteen syntyminen on siinä mielessä ainutlaatuista, että toiminta aloitettiin ilman selkää säädöspohjaa. Vasta vuonna 1981 annetussa saaristolaissa todetaan, että valtion tulee pyrkiä järjestämään saaristoon vakituisten asukkaiden ja elinkeinojen tarpeiden kannalta riittävät yhteydet. Kehittymisen vaiheet ovat olleet omiaan synnyttämään kompleksisuutta. Liikenteen järjestämisen voidaan katsoa sisältävän kompleksisuuteen ja pirullisiin ongelmiin liittyviä elementtejä. Esimerkiksi intressien moninaisuus synnyttää tilanteen, jossa perinteiset suunnitteluteoriat eivät sovellu ongelmien ratkaisemiseen. Tämä vahvistaa käsitystä pirullisuuden läsnäolosta. Kompleksisuusajattelun kannalta on tärkeää, että yhteysalusliikenteeseen liittyvien asioiden yhteenkietoutuminen pystytään tunnistamaan. Pirullisuuden hyväksyminen on keskeinen lähtökohta liikenteeseen liittyvien ongelmin ratkaisemiseksi. Yksi keskeinen ehdotus yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen on avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen. Haastateltavan ehdottamalla tavalla olisi syytä käydä laajempaa keskustelua saariston asemasta. Myös olemassa oleva säädöspohja ja liikenteen järjestämisen periaatteet vaatisivat kriittistä tarkastelua. Pirulliset ongelmat edellyttävät laajaa perinteisistä ongelmanratkaisukeinoista poikkeavaa keinovalikoimaa. Yhteysalusliikenne nähdään tärkeänä tekijänä saariston elinvoimaisuuden säilyttämisessä. Tästä syystä mitään yksittäisiä ratkaisuvaihtoehtoja ei pidä sulkea pois.
Polycentricity has been one of the most significant trends in regional development during the 21st century. Typically, research focuses on large urban areas and regional networks. In Finland, research related to polycentricity focuses on the urban areas of Helsinki, Tampere, and Turku. In this study the regional scale is the urban network of Southwest Finland. Therefore, the study area includes centers which have not been part of the previous Finnish research. In addition, the study also deals with small centers in Finland that have not previously been studied from this perspective. In polycentricity research, the two most important perspectives are morphological and functional polycentricity. Morphological polycentricity means a regional structure in where jobs and population are distributed throughout the region. The purpose of this study is to investigate morphological and functional polycentricity in Southwest Finland covering population, jobs, and commuting with GIS methods. Also, the differences between years 2000 and 2018 are examined. The Finnish Environment Institute SYKE's Monitoring System of Urban Structure (YKR), to which Statistics Finland has submitted data, provides data on the population, jobs, and commuting in 250m x 250m vector grids. The data is processed and analyzed using statistical thematic maps, rank size distribution and flow maps. Results showed that the role of the urban area of Turku has grown from a morphological perspective, meaning that the regional structure of Southwest Finland in 2018 was more central than it was in 2000. On the other hand, many other urban areas have also grown, which means there is positive development outside the Turku region also. From a functional perspective it can be said that the interaction between the different centers has increased, because there have been significantly more commuting connections in 2018 than in 2000. Looking to the future, the development indicates that the role of the Turku urban area may grow even more, but on the other hand, the commuting network will also expand, and the average commute length will increase.
Vapaa-ajan veneisiin telakointi-, korjaus- ja huoltopalveluita tarjoavien yritysten työvoima- ja koulutustarvekartoitus tehtiin kesällä 2011 haastattelemalla 40 alan yritystä välillä Taalintehdas-Uusikaupunki. Yritysten toimialaan kuuluvat veneiden talvisäilytys, huolto ja korjaus, vene- ja tarvikemyynti sekä koti- ja vierassatamatoiminta. Yritykset näkevät tasaisen kasvun jatkuvan ja 36 yrityksistä näki toimivansa noususuhdanteessa haastatteluhetkellä ja vuoden kuluttua siitä. Yrityksistä vain kahdella on henkilöstön vähennystarpeita lähimmän viiden vuoden kuluessa. Suurimmat rekrytointitarpeet kohdistuvat toimialan moniosaajiin sekä moottoriasentajiin. Suurimmat rekrytointiongelmat liittyvät motivoidun ja oppimishaluisen työvoiman löytämiseen. Iso osa yrityksistä on sopeutunut ajatukseen, että työ opitaan tekemällä, kunhan palkattava henkilö on innostunutta ja oppimishaluista. Keskeiset koulutustarpeet liittyvät sähkö-, elektroniikka- ja laiteasennuksiin sekä moottoritekniikkaan. Liiketoimintapuolella suurimmat koulutustarpeet liittyvät yrityksen talouteen sekä myyntiin. Alan koulutustarjontaa on lisättävä ja siinä nähdään puutteita. Palvelukysyntä on muuttumassa enemmän ”avaimet käteen”-konseptin suuntaan. Veneiden varustelutaso ja tekniikka lisääntyvät kaiken aikaa, mikä asettaa osaamiselle uusia vaatimuksia. Kasvava palvelukysyntä nähdään toimialan kasvun mahdollisuutena lisääntyvän veneiden määrän lisäksi. ELY:ltä toivottiin myös panostuksia alan markkinointiin ja tiedottamiseen nuorten ammatinvalitsijoiden keskuudessa. TE-toimistolta toivottiin joustoa työharjoittelu- ja oppisopimuskonsepteihin sekä selkeää kanavaa alan tilapäisen työvoiman rekrytointiin. Merkittävimpänä kasvun esteenä nähtiin osaavan ja motivoituneen työvoiman puute. Muita esteitä ovat yleiset suhdanteet sekä toimintaan soveltuvien (ranta)tonttimaiden puute.
Tutkielman aiheena on metallinilmaisinharrastuksen tuottaman löytöaineiston edustavuus suhteessa rautakautisen asutuksen kronologiaan. Aineistona on Varsinais-Suomessa Raision, Ruskon, Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen kunnista löytyneet rautakautiset muinaisjäännökset ja vuosina 2009–2021 löytyneet metallinilmaisinkohteet. Työssä selvitettiin, minkälaiseen menneisyyden toimintaan metallinilmaisinlöydöt viittaavat, miten uusi aineisto eroaa alueen aikaisemmasta rautakautisesta lähdeaineistosta ja minkälaista paikkatiedon, löytökoostumuksen ja kronologian vinoumaa aineistossa esiintyy. Tutkimusmenetelminä oli kvantitatiivinen kohteiden paikkatietoanalyysi ja metallinilmaisinaineiston esinetypologinen analyysi. Löytökoostumusta tarkasteltiin otoksena. Metallinilmaisinlöytöjä on tiheästi ennestään tunnettujen kohteiden läheisyydessä, ja paikoin uusia kohteita on löytynyt aikaisempaa laajemmalta alueelta. Löydöistä valtaosa on tehty maatalousmaalta, ja tyypillisesti metallinilmaisinkohteet sijaitsevat suhteellisen tasaisella savimaalla virtaveden läheisyydessä. Aikaisemmin tällaisesta ympäristöstä on tunnettu ainoastaan asuinpaikkoja. Analyysin perusteella merkittävä osa metallinilmaisinkohteista vaikuttaa asuinpaikoilta, ja havaintoa tukevat metallinilmaisinkohteilla tehdyt kenttätutkimukset, vaikka kohteista on tutkittu vain hyvin pieni osa. Hautapaikoille tyypillinen kallio- tai moreenikohouma on löytöympäristönä alle viidesosalla uusista kohteista. Kohteiden löytöaineisto koostuu pääasiassa rautakautisista koruista ja asusteiden metalliosista. Yleisin löytömateriaali on kupariseosmetalli, ja rautaesineitä on hyvin vähän. Parhaiten edustettuna ovat kohteet, jotka ajoittuvat esinetypologisesti pääasiassa viikinkiajalle, jossain määrin myös merovingi- ja ristiretkiajalle. Erityisesti viikinkiajan lopulle ajoittuvaa löytöaineistoa on runsaasti. Kohteiden käyttö vaikuttaa päättyvän pääosin ristiretkiajan kuluessa. Merovingiaikaa edeltävä rautakausi on metallinilmaisinaineistossa hyvin huonosti edustettuna. Hautapaikkojen löytöaineistoihin verrattuna aineistossa on eroja, jotka voivat johtua kohteiden kumulatiivisesta luonteesta ja aineiston vinoumista. Metallinilmaisinaineiston sisältämät vinoumat johtuvat harrastajien valinnoista ja menneisyyden formaatioprosesseista. Harrastajat suosivat tietynlaisia esineitä, materiaaleja ja etsimispaikkoja, ja muutokset korumuodissa ja esineellisen kulttuurin runsaudessa vaikuttavat siihen, mikä osa rautakautisesta ihmistoiminnasta on aineistossa edustettuna. Tutkimusalueella tämä toiminta vaikuttaa liittyvän myöhäisrautakautisiin asuinpaikkoihin. Osa löytöaineistosta saattaa liittyä kohteilla harjoitettuun pajatoimintaan. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että käsityksemme rautakautisen asutuksen laajuudesta ovat perustuneet puutteelliseen tutkimustilanteeseen. Aineisto korostaa peltoalueilla sijaitsevan arkeologisen aineiston tutkimuksellista potentiaalia, jota ei tule tutkimuksissa sivuuttaa.
Kieli: | fin swe |
---|---|
Julkaisija: | Turku : Lounais-Suomen aluehallintovirasto 2010-. |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Energiantuotanto aiheuttaa suurimman osan maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Ilmastonmuutoksen hil-litsemiseksi tarvitaan kestävää ja uusiutuvaa energiantuotantoa korvaamaan nykyistä fossiilista tuotantoa. Suomessa energiantuotanto on vähitellen siirtymässä kohti uusiutuvaa ja hajautettua tuotantoa ja samalla energiantuotannon ratkaisuista tulee yhä alueellisempia ja paikallisempia. Varsinais-Suomen energiantuotantojärjestelmän muutoksen tarkastelun viitekehyksenä toimii systeemiparadigma, jonka avulla tarkastelen energiantuotantojärjestelmää kompleksisena ja itseorganisoituvana järjestelmänä. Varsinaisen tarkastelutason tutkielmalle luo Geelsin sosioteknisen muutoksen monitasomalli, joka kuvaa muutosta yhdestä järjestelmästä toiseksi. Mallin avulla tarkastelen energiantuotantojärjestelmän muutosta eri tasojen avulla. Tutkielma vastaa tutkimuskysymyksiin: Miten sosioteknisen monitasomallin eri tasot ilmenevät Varsinais-Suomen energiantuotantojärjestelmän muutoksessa? Monitasomalli koostuu maisema-, regiimi- ja niche-tasosta. Varsinais-Suomen energiantuotantojärjestelmän maisematasolla muodostuu järjestelmään epävarmuutta, joka mahdollistaa järjestelmän itseorganisoitumisen. Regiimitaso aiheuttaa energiantuotantojärjestelmässä inertiaa ja aiheuttaa järjestelmän polkuriippuvuutta. Niche-tasolla syntyy energiantuotantojärjestelmään muutosta mahdollistavia innovaatioita. Polkuriippuvuus ja itseorganisoituminen ovat energiantuotantojärjestelmän muutoksessa sen kaksi vastakkaista puolta. Polkuriippuva järjestelmä jumiutuu vanhoihin toimintamalleihin, eikä etsi uusia ratkaisuja. Itseorganisoituva järjestelmä taas etsii epätasapainotilojen kautta uusia ratkaisuja ja ohjaa itse itseään. Varsinais-Suomen energiantuotantojärjestelmässä tulisi heikentää polkuriippuvuutta aiheuttavia mekanismeja ja antaa itseorganisoitumiselle vastaavasti tilaa ja aikaa. Maakunnan tulee vahvistaa omia energiantuotannon potentiaaleja kokeilun ja testauksen avulla, koska niiden kautta avautuu mahdollisuus innovaatioille ja energiantuotantojärjestelmän muutokselle.
Tutkielmassa tarkastellaan seurakuntalaisten muistoja Varsinais-Suomen alueen suntioista ja lukkareista. Tutkimuksen aikajana sijoittuu 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Läpi käydään seurakuntalaisten muistot suntioiden ja lukkareiden työnkuvasta ja siitä, mitä niihin heidän muistoissaan kuului. Tutkielmassa tutkitaan myös, millaisina henkilöinä seurakuntalaiset heidät kokivat ja millaiset asiat herättivät negatiivisia muistoja ja millaiset taas positiivisia. Vastauksissa tulee ilmi kirkon tärkeä osallisuus 1900-luvun alun yhteiskuntaan ja miten kirkon työntekijöitä arvotettiin heidän työnsä kautta. Suntiot ja lukkarit ovat jääneet seurakuntalaisille mieleen, sillä he edistivät kirkon toimintaa ja heitä pidettiin arvossa alueella. Tutkimuksen tärkeimpänä lähteenä on Helsingin yliopiston toteuttama Kirkollisen kansanperinteen yleiskysely, joka on toteutettu haastatteluin. Haastatteluja on Varsinais-Suomen 47:stä seurakunnasta, neljästä seutukunnasta. Vastauksia tarkastellaan muistitiedon näkökulmasta ja tutkitaan, miten seurakuntalaiset muistavat asiat. Arkistoaineistosta nousee neljä teemaa, joita analysoidaan aineiston sitaattien kautta.
Kulturmiljöprogrammet för Egentliga Finland 2010-2015 är en uppdatering av programmet som utarbetades 1994, och består av en skildring av nuläget samt en presentation av målsättningar och föreslagna åtgärder. Kulturmiljön och dess historia behandlas i ringare grad till förmån för aktuella frågor som berör kulturmiljön. Området är vidsträckt, och ett centralt syfte med programmet är att öka samarbetet och interaktionen mellan de olika parter som är verksamma inom det. Programmet har utarbetats i Arbetsgruppen för Egentliga Finlands kulturmiljö, som representeras av de regionala organisationer som arbetar med kulturmiljöer. Målsättningarna och de föreslagna åtgärderna har utarbetats och uppdaterats på basis av uppföljningen som gjorts av Arbetsgruppen för Egentliga Finlands kulturmiljö.
Tässä tutkimuksessa tarkastelin varallisuutta ja luottosuhteita Piikkiössä vuosina 1840–1909. Tutkimuksen lähdeaineistona olivat perukirjat, joihin kirjattuja varallisuusarvioita ja velkatietoja hyödynsin analyysissäni. Aineistosta on koottu tietokanta, jonka dataa on tarkasteltu ristiintaulukoimalla ja analysoitu määrällisesti. Tutkimuksessa on hyödynnetty kahta otantaa vuosilta 1840–49 sekä 1900–09. Tutkimuksessa tarkastelin sitä, millaisia Piikkiön luottosuhteet olivat esimodernina aikana ja miten ne muuttuivat 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Analysoin myös sitä, miten pankkien perustaminen muutti luottosuhteita. Tutkin myös varallisuustilannetta sekä sitä, miten yleinen taloushistorian käsitys taloudellisesta kehityksestä käy toteen Piikkiön perunkirjoitettujen osalta. Perunkirjoista ilmenevät luottosuhteet olivat lähes aina vertaisille myönnettyjä ja heiltä saatuja erilaisia lainoja. Erilaisten velkasuhteiden kirjo oli laaja ja suureen osaan velkamerkinnöistä velan syytä merkittykään. Vertaisilta saadut ja annetut velat olivat hyvin paikallisia. Suurin osa velkasuhteista olivat Piikkiön sisäisiä. Perunkirjoitettujen pankkitalletusten ja -lainojen määrä nousi 1840-luvun olemattomista luvuista selvästi tutkimuksen jälkimmäiselle tutkimusjaksolle, mutta kävi ilmi, etteivät vertaisten väliset velkasuhteet menettäneet asemaansa, vaikka paikallinen pankki oli perustettu jo vuonna 1876. Tutkimuksen jälkimmäisellä jaksolla nimenomaan pankkeihin tehtyjä talletuksia oli noin joka viides saatava, kun pankkilainoja oli vain reilussa neljässä prosentissa velkaeristä. Lainasummien suuruudessa tarkasteltuna muutos on suurempi, sillä keskiarvoinen lainasumma pankista saatuna oli moninkertaisesti suurempi kuin mitä se olisi ollut vertaismarkkinoilta saatuna. Tutkimuksessa kävi ilmi, että perunkirjoitettujen varallisuuserot olivat paikallisesti huomattavat, joskin varallisuuserot kapenivat hieman 1900-luvulle tultaessa. Iso osa paikallisesta väestöstä ei kuulunut tutkimusotantaan, sillä heistä ei varattomuuden takia toimitettu lainkaan perukirjaa. Velkamarkkinat olivat myös rajattuja siinä mielessä, että niillä toimivat vain ne, joilla oli vakuuksia ja taloudellinen mahdollisuus lainata tai saada lainaa, eli käytännössä talollistaustaiset henkilöt, varakkaat vuokraajat ja torpparit. Toki perukirjat muodostavat vain hetkellisen ikkunan menneisyyteen, eikä välttämättä toimituksen hetkellä perunkirjoitettavalla ole ollut enää velkasuoritteita tai ne olivat vastikään luotuja. Tutkimusaihetta voisi tutkia jatkossa sitä ajallisesti otantaa laajentamalla. Myös aiheen mikrohistoriallisempi tarkastelu olisi luonteva jatkotutkimuksen aihe. Lisäksi mielekäs tutkimusaihe olisi sukupolvien väliset taloudelliset suhteet paikallisyhteisössä.
För att granska grustäktsområden som befi nner sig på grundvattenområden har kartläggningsprojektet SOKKA genomförts i västra Finland; i Egentliga Finland, Raumoregionen och norra Satakunda. Syftet var att kartlägga grustäkternas tillstånd och behovet av eftervård och iståndsättning. Projektet är en del av ett nationellt projekt koordinerat av miljöcentralen. Projektet har tidigare förverkligats i Björneborgsregionen. De grustäkter som kartlagts har utvärderats via terrängbesök åren 2008-2009. De kartlagda groparnas uppgifter och linjedragningar har bevarats i ett program för geografi sk information. I projektet kartlades grustäktsområden på grundvattenområden, klassifi cerades områdena enligt behov av eftervård och iståndsättning och skapades en helhetsbild av hur omfattande grustäkterna i grundvattenområden är. Behovet av eftervård beskriver främst groparnas landskapsaspekter, behovet av iståndsättning beskriver hur stor risk för grundvattnet grustäkten innebär. I projektet uppdaterades uppgifterna i marktäkts-registret, speciellt vad gäller geografi sk information och därtill jämfördes marktäktens utveckling och förändring på basis av tillståndsuppgifter. I projektet kartlades totalt 1422 grustäktsområden, vars totala yta var ca 3300 hektar. På det utredda området fi nns ca 1230 hektar obearbetade gropar, som efter marktäkten inte har eftervårdats. Grustäkt pågår på ett nästan 1400 hektar stort område. Andelen gropar som är ovårdade eller där marktäkt pågår är nästan 80 procent. Endast 20 procent av groparna är delvis eller helt eftervårdade. 40 procent av groparna har små behov av eftervård. Enligt de ikraftvarande marktäktstillstånden kommer cirka en tredjedel av grustäkterna att eftervårdas. En tredjedel av grustäkterna, 910 hektar, är i behov av eftervård. Av dessa är 270 hektar i behov av brådskande eftervård. De viktigaste eftervårdsbehoven rör dammar och sanka ställen i groparna, mest brådskar eftervården av dammar i omedelbar närhet till vattentag. I grustäktsområden fi nns också ovarsamt bevarade bränslen, oljeprodukter, skrot och skräp. Dessa problem är lättare att åtgärda än att starta krävande eftervårdsprojekt, som kräver att stora jordmassor fl yttas och landskapsgestaltning. I projektet Sokka har man listat de grundvattenområden som är i mest brådskande behov av en skydds- och eftervårdsplan. Man föreslår att en grustäktsplan görs för att minimera riskerna för grundvattnet på områden där grustäkten fortsätter, på grund av stora råvaruförekomster.
Energiasektorin globaaleja haasteita ovat ilmastonmuutos, energian kysynnän kasvu, fossiilisten energialähteiden hintakehitys sekä energiaturvallisuus- ja huoltovarmuuskysymykset. Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa ohjaavat erityisesti Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet. Suomen tulee mm. lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus loppukulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Varsinais-Suomen energiahuollolle fossiilisten polttoaineiden merkitys on suuri. Uusiutuvien energialähteiden osuus on vain noin kymmenen prosenttia. Fossiilisten polttoaineiden osuuden vähentäminen ja uusiutuvien energialähteiden lisääminen ovatkin maakunnan keskeisiä haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia. Energiatehokkuusteknologian ja uusiutuvan energian teknologian kysyntä kasvavat maailmalla. Tämä luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Varsinais-Suomen ilmasto- ja energiastrategioita on laadittu tiiviissä yhteistyössä. Strategioiden yhteinen visio on: Vuonna 2020 Varsinais-Suomi on saavuttanut kansainväliset ja kansalliset ilmasto- ja energiatavoitteet ja on matkalla kohti hiilineutraaliutta. Toimintatavat sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ovat muuttuneet tukemaan hiilineutraaliuden tavoitetta, ja tällä on myönteinen vaikutus maakunnan elinkeinoelämään. Energiastrategian tavoitteet on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat hiilineutraali, omavarainen sekä osaava ja kilpailukykyinen Varsinais-Suomi. Tavoitteena on, että Varsinais-Suomi on hiilineutraali maakunta vuoteen 2030 mennessä. Energian säästäminen on välttämätöntä, samalla on edistettävä uusiutuvan energian hyödyntämistä. Tavoitteena on, että maakunnan kokonaisenergiankulutus pysyy ennallaan vuoteen 2020. Vuodesta 2020 alkaen energiankulutus kääntyy laskuun. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä lisätään vähintään kansallisten linjausten mukaisesti. Maakunnan energiantuotannossa hyödynnetään paikallisia energialähteitä niin suurelta osin kuin se kestävästi on mahdollista. Energiatehokkuudesta tulee itsestään selvä osaamisen ala. Kestävä energiantuotanto sekä siihen liittyvä teknologia ja teknologiavienti ovat vahvoja aloja maakunnassa. Energiasektorin murros lisää erityisesti maaseudun elinkeinomahdollisuuksia. Strategiaan on koottu prosessin aikana ehdotettuja toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Osin työ on jo aloitettu Varsinais-Suomessa. Energiasektorin kehityksellä kohti hiilineutraaliutta on myönteinen vaikutus maakunnan elinkeinoelämään ja työllisyyteen.
Målet för vattenvården är att uppnå god status för vattnen och att upprätthålla god eller utmärkt status före år 2015. Största delen av sjöarna inom åtgärdsprogramområdet för Egentliga Finlands ytvatten befinner sig till största delen i ett bra och nöjaktigt ekologiskt tillstånd och åarna och älvarna i ett nöjaktigt eller försvarligt ekologiskt tillstånd, likaså Skärgårdshavet. Det kemiska tillståndet för områdets ytvatten är till största delen bra. För att målen för vattenvården ska uppnås förutsätts det på åtgärdsprogrammets område för ytvattnen i Egentliga Finland att särskilt belastningen med näringsämnen och fast substans ska minskas, att vandringshindren avlägsnas och att vattendragen restaureras. Målen för vattenvården i åtgärdsprogrammet och behoven av åtgärder har granskats mellan fyra delområden(Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki, Paimionjoki-Aura å, Vakka-Suomi och Skärgårdshavet). De åtgärder som behövs för att ett bra tillstånd för ytvattnen ska uppnås, deras antal och kostnader har presenterats delområdesvis. Kostnaderna på årsnivå för åtgärder enligt nuvarande praxis för åtgärdsprogramområdet för ytvattnen i Egentliga Finland har uppskattats till 120 milj. euro och till 21 milj. euro för extra åtgärder. Åtgärdsprogrammet för ytvattnen i Egentliga Finland till år 2015 har gjorts upp utifrån ramdirektivet för EU:s vattenpolitik och lagen om vattenvårdsförvaltningen. Samarbetsgruppen för vattenvården i Egentliga Finland har deltagit i uppgörandet av åtgärdsprogrammet bl.a. genom att kommentera och ge sakkunnighjälp vid planeringen av åtgärderna. Av åtgärdsprogrammet har framförts en sammanfattning i förvaltningsplanen för Kumo älv-Skärgårdshavet-Bottenhavets vattenförvaltningsområden, vilken godkändes av statsrådet 10.12.2009.
In recent decades, the participatory planning theory has resulted in making participation a part of land use planning. In Finland, participation was included in the law when the Land Use and Building Act came into force in 2000. The regional plan guides more detailed planning, and regional planning is primarily done for the long term. Participatory planning is thought to improve the environmental quality of decisions, and it also prevents potential interest-related conflicts regarding land use in the future. The purpose of this study was to examine the participants' experiences of their participation in the regional planning for natural values and natural resources in Southwest Finland. Participants of this regional planning process are the residents of the region and other stakeholders who will be affected by the upcoming plan. The study examined the experiences of the participants, and why some of those invited to the Southwest Finland Natural Resources Forums organized by the regional council of Southwest Finland did not take advantage of their opportunity to participate. The focus was also on how participants felt they could influence the planning outcome by participating in the planning process, and how they would develop the interactivity of the planning processes. The study interviewed persons who participated in Natural Resources Forums, and those who were invited to these forums but didn’t participate. The subject of the research was the subjective experiences of the participants, and a phenomenological research method was utilized to study them. According to the results, the Natural Resources Forums were perceived to be successful due to the way they were organized, which encouraged people towards interaction. Interviewees wished more residents of the province would have participated in the forums. The reasons for the non-participation of those invited to the forums were schedule conflicts and the experience that the regional planning is too broad to allow them to promote their interests. Most of the interviewees felt that they had the opportunity to influence the regional planning outcome. Based on the results, it can be stated that interactive participation events are perceived as a successful form of participation, especially due to the opportunities for discussion, and they create hope for the effectiveness of participation. From the point of view of residents and local NGOs, regional planning is perceived as quite distant and the way it touches one's own personal life is unclear. Participation is perceived to require expertise in regional planning and planning topics.
Puutiaiset (Ixodes ricinus) ja niiden kantamien taudinaiheuttajien määrät ovat runsastuneet monilla alueilla viime vuosikymmenten aikana. Puutiaisten tiedetään loisivan useilla eri isäntälajeilla, mutta tietoa siitä millainen merkitys eri isäntälajeilla on puutiaisten määrään ja niiden kantamiin taudinaiheuttajiin on vielä niukasti. Viime aikoina paljon keskustelua on herättänyt hirvieläinten tiheyden vaikutus alueen puutiaisten määrän ja puutiaisten kantamiin taudinaiheuttajiin. Hirvieläimet toimiva tärkeinä veriaterian lähteinä puutiaisille, mutta ne ovat epäkelpoja väli-isäntiä Lymen borrelioosia aiheuttaville Borrelia burgdorferi sensu lato -ryhmän bakteereille. Tässä tutkielmassa tarkastelin valkohäntäpeurojen (Odocoileus virginianus) ja metsäkauriiden (Capreolus capreolus) tiheyden vaikutusta puutiaisten määrään ja puutiaisten kantamiin taudinaiheuttajiin riistaruokintapaikoilla ja niiden läheisyydessä sijaitsevilla kontrollialueilla. Tutkielman aineisto kerättiin kesällä 2021 Varsinais-Suomessa. Tutkimuksen tulosten perusteella korkeat peura- ja kauristiheydet eivät yksin aikaansaa korkeita puutiaismääriä. Vaikka peurojen ja kauriiden määrät tutkimusalueilla olivat jätösmäärien sekä riistaeläintilastojen perusteella korkeita, kaikkien tutkimusalueiden puutiaistiheydet olivat huomattavan matalia verrattuna aiempiin Varsinais-Suomen seudulla ja Saaristomerellä tehtyihin tutkimuksiin. Peurojen ja kauriiden esiintyminen oli jätösten määrän perusteella korkeampia ruokintapaikkojen kuin kontrollipaikkojen läheisyydessä, kuten myös sisämaassa rannikkoalueisiin verrattuna. Jätösten määrällä ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää yhteyttä puutiaisten määriin. Matalien puutiaistiheyksien takia puutiaisnäytteiden määrä jäi hyvin pieneksi. Huomioitavaa kuitenkin on, että odotettua pienempi osuus puutiaisista kantoi Borrelia burgdorferi s.l. -ryhmän bakteereita. Tutkimusten tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että pelkästään peurojen ja kauriiden korkeat määrät eivät yksin riitä ylläpitämään runsasta puutiaispopulaatiota, vaan ylläpitoon vaaditaan myös runsaat kannat pienempiä isäntäeläimiä ja/tai muuten sopivat ympäristöolosuhteet. Jyrsijät ja linnut ovat pääasiallisia isäntiä Borrelia burgdorferi s.l. -ryhmän bakteereille, jolloin näiden isäntien vähäinen määrä alueella luultavasti näkyy paitsi matalina puutiaismäärinä, myös matalina borreliamäärinä.
Infra-alalla on käynnissä siirtyminen perinteisestä dokumenttipohjaisesta suunnittelusta kohti tietomallinnusta. Tietomallinnus on tiedonhallintaa, joka parantaa tiedon siirtoa hankkeen eri vaiheissa, ja mallien avulla pystytään hallinnoimaan hankkeen koko elinkaarta. Riski tiedon häviämiseen on pieni. Siihen sisältyy eri osien ominaisuustiedot, ja näin infran omaisuudenhallinta helpottuu. Tietomallinnuksesta on saatavilla eri toimijoille paljon hyötyjä, kuten kustannus- ja aikasäästöjä sekä parempaa laatua. Opinnäytetyö pohjautuu Intoke-hankkeelle tehtyyn kehittämistehtävään. Siihen valittiin tutkittavaksi Varsinais-Suomen tietomallipohjaisesti toimivia infra-alan tilaajia, suunnittelijoita ja urakoitsijoita. Kehittämistehtävä tehtiin laadullisena tutkimuksena kyselyhaastattelun avulla. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, hyödynnetäänkö Varsinais-Suomen infra-alan mallipohjaisissa hankkeissa mallipohjaista aineistoa ja käytetäänkö vielä perinteisiä paperitulosteita. Opinnäytetyössä selvisi, että Varsinais-Suomessa isoimmat tilaajat ovat siirtyneet mallipohjaiseen toimintatapaan infrahankkeissa. Pienemmät tilaajat tilaavat vielä perinteisesti dokumenttipohjaisia suunnitelmia ja uuteen toimintatapaan on vaikea siirtyä. Suunnittelutoimistot ovat alkaneet suunnitella mallipohjaisesti, vaikka tilaajat eivät sitä edellytä. Ne ovat hankkineet osaamista, laitteita ja ohjelmistoja. Myös rakentajat ovat hankkineet koneohjausjärjestelmiä työmaalla käytettäviin työkoneisiin. Hankkeen aikana aineistoa käytetään eri muodoissa, ja selkeää toimintatapaa ei ole. Mallipohjaista aineistoa hyödynnetään parhaiten suunnitelmien tarkistuksessa, laadunvarmistuksessa ja rakentamisessa. Paperitulosteita tarvitaan vielä eri hanke- ja työvaiheissa ja niitä voidaan käyttää myös mallipohjaisen aineiston rinnalla. Isoilla yrityksillä oli eniten kokemusta mallipohjaisista hankkeista, ja ne myös hyödyntävät laadittuja malleja parhaiten. Varsinais-Suomessa on toteutettu mallipohjaisia hankkeita kohtalaisen vähän ja tästä johtuen vakiintuneita toimintatapoja ei ole. Jotta toimintatavat saataisiin yhtenäisiksi, on tärkeää jatkaa tietomalliosaamisen koulutusta, luoda verkostoja ja tiivistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
Ruotujakolaitoksen tilallista rakennetta ja tilan vaikutuksia esimerkiksi joukkojen kokoontumiseen tai sotilaiden ja siviiliväestön vuorovaikutukseen ei ole aiemmassa historiantutkimuksessa juurikaan selvitetty. Päällystön puustellien ja sotilastorppien sijainteja on mahdollista kartoittaa historiallisen karttamateriaalin avulla. Tutkielmassa analysoidaan tilallisten piirteiden vaikutusta ruotujakolaitoksen toimintaan sekä sotilaiden rooliin paikallisyhteisössä 1700-luvun lopun Varsinais-Suomessa. Tutkimuksen kohteena ovat Turun jalkaväkirykmentin ja Henkirakuunarykmentin henkikomppaniat, joiden puustellien ja torppien sijaintien kautta pureudutaan järjestelmän tilalliseen rakenteeseen. Lähdeaineistoina käytetään historiallisia karttoja ja komppanioiden pääkatselmusrullia vuosilta 1775–1795. Tärkeimpinä menetelminä ovat kartallistaminen ja kartta-analyysi. Varsinais-Suomen alueen merkitys puolustuksen kannalta oli kustavilaisella ajalla toimia tukialueena, jolta sotaväki piti saada nopeasti kokoon ja sotatoimialueelle. Alueen maantieverkko muodosti liikenneinfrastruktuurin, joka mahdollisti sotaväelle marssimisen varsin pikaisesti. Torppien ja puustellien sijoittelu oli suunniteltu osin tätä tehtävää silmällä pitäen. Virkatalot ja korpraaliruodut muodostivat myös rauhan ajan johtamispaikkojen verkoston, joka tehosti viestintää ja joukkojen kokoontumista. Jopa rivisotilaiden torpat oli usein sijoiteltu tavoitettavuuden ja kokoontumisen kannalta optimaalisella tavalla. Tilallisilla tekijöillä oli vaikutusta myös paikallisyhteisöjen rakenteeseen. Sotilastorpat sijaitsivat toisinaan rykelminä muodostaen omia pienoisyhteisöjään siviiliväestön keskelle. Silti ruotujakolaitos integroi sotilaita paikallisyhteisöön, eikä konflikteja siviilien ja sotilaiden välillä juurikaan ilmennyt. Korpraalikunnat harjoittelivat kirkolla ja komppaniankokouksia pidettiin ympäri maaseutua sopivilla paikoilla, eli sotaväki näkyi siviilien arjessa. Aikaisemman tutkimuksen ongelmaksi tunnistama armeijan ukkoutuminen nousi selkeästi esiin katselmusrullissa. Sodan syttyessä tilalle kuitenkin saatiin nopeasti nuoremmat sotilaat. Erityisesti Kustaa III:n vakiinnuttama varamieslaitos edesauttoi miehistön täydentämistä.
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ruokapalveluiden elämyksellisyyttä Varsinais-Suomessa. Selvityksen tarkoituksena on auttaa ruokamatkailun kehittämistä Varsinais-Suomen alueella. Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimii Turku Touring, joka toimii Varsinais-Suomen matkailukeskuksena. Opinnäytetyössäni on kaksi osaa, joista ensimmäisenä on tietoperusta. Tietoperustassa käsittelen maaseutumatkailua yleisesti Suomessa sekä Varsinais-Suomen alueella. Lisäksi käyn läpi työni osalta tarvitsemiani elämyksen perusteita sekä suomalaista ruokakulttuuria ja perinneruokia. Toisessa osassa käyn läpi valitsemaani tutkimusmenetelmää ja kerron haastattelun tuloksista. Lopuksi vielä pohdin vastauksia työni teoriaan peilaten. Tutkimuksessa haastattelin Varsinais-Suomessa ruokapalveluja tarjoavia yrittäjiä. Valitsin haastateltaviksi seitsemän yritystä, joista vastaukset sain viideltä. Haastattelut tein puhelimitse sekä sähköpostia apuna käyttäen. Tutkimuksen avulla sain tietoa valmiiden ruokapalvelujen elämyksellisyydestä ja hieman yrittäjien suhtautumisesta elämyksen tuottamiseen. Tutkimuksen mukaan eri puolilta Varsinais-Suomea löytyy ruokapalvelujen tuottajia, jotka panostavat elämyksellisyyteen ja pyrkivät sillä luomaan tuotteelle lisäarvoa.
De nationellt värdefulla landskapsområdena är de mest representativa kulturlandskapen i landsbygden och deras värde grundar sig på en mångfaldig kulturpåverkad natur, ett vårdat odlingslandskap och traditionellt byggnadsbestånd. Finland har 156 landskapsområden som enligt statsrådets principbeslut av 1995 är nationellt värdefulla. Av dessa områden ligger åtta i Egentliga Finland och fem i Satakunda. Med landskapsområdena säkras att representativa och livskraftiga landsbygdslandskap bevaras. Under 2012 - 2014 pågick i hela Finland en uppdaterande och kompletterande inventering av de nationellt värdefulla landskapsområdena. Inventeringen gjordes landskapsvis enligt miljöministeriets MAPIO-arbetsgrupps anvisningar. På basen av resultaten från de uppdaterande och kompletterande inventeringarna sammanställs ett nytt förslag till nationellt värdefulla landskapsområden. Avsikten är att utifrån förslaget bereda ett nytt statsrådsbeslut över landskapsområden. Uppdatering av de nationellt värdefulla landskapsområdena förutsätter ett ställningstagande om de värdefulla landskapsområdena på landskapsnivå. I Satakunda har de värdefulla landskapsområdena på landskapsnivå nu inventerats för första gången inom projektet ”Katson maalaismaisemaa”. I Egentliga Finland har de tidigare, under olika tider gjorda inventeringarna på landskapsnivå harmoniserats och de har beaktats i de gällande landskapsplanerna. I denna rapport presenteras de uppdaterande och kompletterande inventeringarnas gång och resultat för Satakunda och Egentliga Finland.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia toimintasuunnitelma, miten polkupyöräensihoitoa tulisi järjestää Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella. Toimintasuunnitelmalla on tavoite selkeennyttää jo vuonna 2016 kokeilussa ollutta polkupyöräensihoitoyksikön toimintaa. Miten, milloin ja missä käytetään. Tavoitteena on parantaa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoidon toimintaa. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on ollut kokeilussa polkupyöräensihoitoyksikkö vuodesta 2016 alkaen. Toiminnan tarkoituksena on ollut operatiivisen toiminnan tukeminen. Polkupyöräyksikkö ei ole ollut päivittäisessä toiminnassa mukana, vaan sitä on käytetty miehistövahvuuden salliessa. Opinnäytetyön tilaaja on Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopäällikkö Markku Rajamäki. Toimintasuunnitelman laadinnassa käytettiin apuna ajankohtaista kirjallisuutta. Tämän lisäksi työhön kuuluu teemahaastattelu, jossa haastateltiin Helsingin kallion pelastuslaitoksen ensihoitomestaria Aapo Granbergiä. Teemahaastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin. Suomessa polkupyöräensihoito on saanut alkunsa Helsingistä, jota nimenomaan haastateltava Aapo Granberg on aktiivisesti kehittänyt yhdessä ensihoitomestari Esa Rantasen kanssa. Polkupyörätoiminnasta käytiin keskusteluja myös Markku Rajamäen kanssa. Polkupyöräensihoitoyksikkö otetaan seuraavan kerran käyttöön Varsianis-Suomen pelastuslaitoksella tulevana kesänä 2018, jonka jälkeen on tarkoitus tarkastella miten toimintasuunnitelma sekä päivitetty ensihoitovarustus on toiminut. Toimintasuunnitelmasta ilmenee millaisina ajankohtina polkupyöräensihoitoyksikköä tulisi käyttää. Näitä ajankohtia ovat suuret yleisötapahtumat ja festivaalit. Polkupyörien ensihoitovarustuksesta sekä ensihoitajia koskevia valintoja on myös tarkasteltu muun muassa fyysisen kunnon ja mahdollisimman keveäksi tehdyn varustelun osalta. Lisäksi yksi huomionarvoinen tekijä on luonnollisesti ensihoitajien työturvallisuus. Toiminnan kehittämiseksi on pyrkimys pitää tiivistä yhteydenpitoa Aapo Granbergin kanssa. Tulevana kesänä 2018 opinnäytetyöntekijä osallistuu yhdeksi päiväksi Helsinkiin tutustumaan Helsingin polkupyörätoimintaan, josta pyritään tuomaan lisätietoa Varsinais-Suomen pelastuslaitokselle. Toimintamalli on varsin uusi, joten tämä kehitystyö tarjoaa mahdollisuuksia tulevaisuuden jatkotutkimuksille sekä toiminnan arvioinnille.