Kaikki aineistot
Lisää
Virkavastuu jaetaan tyypillisesti rikosoikeudelliseen, vahingonkorvausoikeudelliseen ja hallinnollisessa menettelyssä toteutettavaan vastuuseen. Se on tärkeä julkisen vallan käyttöön sekä hallinnon lainalaisuuteen liittyvä kontrollikeino, ja sen perimmäisenä tarkoituksena on vahvistaa kansalaisten luottamusta julkishallintoon. Modernissa julkishallinnossa virkavastuun haasteet kiinnittyvät erityisesti yksityistämiseen ja ulkoistamiseen, automaatioon sekä kansainvälistymiseen. Keskeisimpänä huomiona kokoavasti voidaan esittää, että moderni julkishallinto näyttäisi edellyttävän täsmällisemmin säädettyjä toimintavelvoitteita. Esimerkiksi modernin hallinnon verkostoituessa ja monitoimijaisissa rakenteissa on erityisen tärkeää, että toimintavelvoitteet on riittävän yksityiskohtaisesti säädetty. Tämä mahdollistaa myös vastuun kohdentamisen automaatiossa. Vahingonkorvausoikeudellista lähestymistä ulkoistamisen tilanteissa puolestaan selkeyttäisi viranomaisvelvoitteiden ja järjestämisvastuun täsmällisempi määrittely valtionkin toiminnoissa. Lisäksi organisaatiovastuuta tulee kehittää esimerkiksi johdolle asetettavien täsmällisten velvoitteiden kautta tai kehittämällä organisaatiolle kohdennettavia seuraamuksia (yhteisösakko, seuraamusmaksu). Lisäksi on tärkeää huomioida, että virkamiehen toimintaympäristö vaikuttaa myös virheiden ja laiminlyöntien esiintyvyyteen.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Vaasa : Vaasan yliopisto 2008- |
ISSN: |
1797-5026 |
Tallennettuna: |
|
Selvityksessä tarkastellaan, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää kriiseihin ja onnettomuuksiin liittyvässä viestinnässä. Viranomaisten someviestintä voidaan jakaa kriisin elinkaarta mukaillen sosiaalisen median hyödyntämiseen ennen kriisiä, kriisin aikana ja sen jälkeen. Kriiseihin valmistautumisessa olennaisia asioita ovat someviestinnän suunnittelu, yleisösuhteen rakentaminen ja saavutettavuuden varmistaminen. Kriisinaikaisessa someviestinnässä tarvitaan yhteistyöverkostoja, mediaekosysteemissä luovimista, kykyä vastustaa informaatiovaikuttamista ja valmiutta hyödyntää tekoälyä. Kriisinjälkeisessä someviestinnässä keskeisiksi tavoitteiksi nousevat luottamuksen rakentaminen ja kriiseistä oppiminen. Selvitys sisältää seitsemän kehittämissuositusta: 1. Sosiaalista mediaa hyödynnetään osana viranomaisten strategista viestintää ja johtamista. 2. Sosiaalisen median hyödyntäminen edellyttää riittävää resursointia. 3. Valmius sosiaalisen median hyödyntämiseen varmistetaan jo ennen kriisejä. 4. Sosiaalinen media on tiedotuskanava ja tilannekuvan täydentäjä koko kriisin elinkaaren ajan. 5. Sosiaalinen media on yksi viranomaisten kriisi- ja onnettomuustilanteiden jälkihoidon ympäristöistä. 6. Viranomaiset hyödyntävät tekoälyä kriisi- ja onnettomuusviestinnässä. 7. Viranomaiset vahvistavat toimintaansa sosiaalisen median verkostoissa.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Vaasa : Vaasan yliopisto 2008-2013. |
ISSN: |
1797-5026 |
Tallennettuna: |
|
On tiedossa, että erityistieteille kirjoitettuja metoditutkimuksia on niukasti ja että niitä tarvittaisiin lisää. Tällä julkaisulla pyritään osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen. Julkaisun aiheena on kirjallisuuskatsaus hallintotieteellisen tutkimuksen metodina. Raportti on kirjoitettu siinä toivossa, että se lisäisi tietoisuutta kirjallisuuskatsauksen merkityksestä sekä innostaisi ja rohkaisisi tutkijoita käyttämään metodia monipuolisesti sen vaativimmissakin muodoissa ja käyttöyhteyksissä. Toivon, että kandidaattitutkielman, pro gradun ja väitöskirjan tekijät hyötyvät näistä tiedoista. Julkaisua on täydennetty kirjallisuuskatsausta koskevalla uudella tutkimuksella viimeisen vuosikymmenen ajalta 2012-2023. Kysymys on tutkimuksista, jotka ovat ilmestyneet raportin ilmestymisvuoden 2011 jälkeen ja jotka ovat relevantteja kirjallisuuskatsauksen metodin kehittämisen kannalta. Päivitys on tehty myös sen vuoksi, että lukijalle välittyy kattavampi kuva aihetta koskevasta kansainvälisestä tutkimuksesta. Alan tutkimuksissa on viimeisen vuosikymmenen aikana tuotu esille uusia kirjallisuuskatsauksen muotoja. Huomio on kiinnitetty myös kirjallisuuskatsausten eri vaiheisiin (askeliin) sekä toteutettu yhä enemmän systemaattisia ja meta-analyyttisiä katsauksia eri tieteenaloilla. Tässä tarkistetussa painoksessa kirjallisuuskatsausta koskevan tutkimuksen aikaväliksi muodostuu näin runsaat kaksi vuosikymmentä. Raportin päivitys ja laajennus on suunnattu menetelmää koskeviin huomioihin. Tämän vuoksi sisältö painottuu aiempaa enemmän metodioppaan suuntaan ja vähemmän yhden tieteenalan sovelluksiin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kielikylpyoppilaiden kielitaidoille, kielenkäytölle ja asenteille tapahtuu kielikylvyn jälkeen. Keskeistä tutkimuksessa on entisten kielikylpyoppilaiden oma näkemys kielitaidoistaan, missä määrin he tällä hetkellä käyttävät ruotsia ja millaiset asenteet heillä on ruotsin kieltä ja kielikylpyopetusta kohtaan. Lisäksi selvitetään entisten kielikylpyoppilaiden näkemystä omasta kielenkäytöstään ja kielitaidoistaan myös muissa kielissä. Tutkimukseen vastasivat 103 entistä kielikylpyoppilasta, jotka ovat osallistuneet kielikylpyopetukseen kielikylpykouluissa ympäri Suomea ja päättäneet kielikylpyopetuksen vuosina 1997–2015. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä toimi nettikysely. Analyysimenetelmänä toimii neksusanalyysi. Neksusanalyysissä keskeistä on sosiaalinen toiminta, joka tässä tapauksessa on entisten kielikylpyoppilaiden kielenkäyttö. Tulokset osoittavat, että entiset kielikylpyoppilaat arvioivat omat kielitaitonsa suhteellisen korkeatasoisiksi. Noin puolet tutkimukseen vastanneista pitää itseään kaksikielisenä, kun taas reilu kolmasosa pitää itseään monikielisenä. Tutkimukseen vastanneilla näyttää olevan positiiviset asenteet ruotsin kieltä ja muita kieliä kohtaan; he näyttävät olevan kiinnostuneita kielistä ja ahkeria kielenkäyttäjiä sekä ruotsin kielessä että muissa kielissä. Lisäksi vastaajat näyttävät olevan erittäin tyytyväisiä kielikylpyopetukseen; selvä enemmistö on sitä mieltä, että kielikylvystä on ollut paljon hyötyä. Parasta kielikylpyopetuksessa katsottiin olevan itse opetusmetodi sekä sen tarjoamat kielitaidot. Kielikylpyopetusta voisi tutkimukseen osallistuneiden mukaan kehittää siten, että tarjottaisiin enemmän ruotsinkielistä opetusta yläkoulussa, enemmän kielioppia, enemmän kannustamista ruotsin puhumiseen, enemmän kielikylpyopetusta yleisesti sekä enemmän äidinkielenopetusta (suomea).
On tiedossa, että erityistieteille kirjoitettuja metoditutkimuksia on niukasti ja että niitä tarvittaisiin lisää. Tällä julkaisulla pyritään osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen. Julkaisun aiheena on kirjallisuuskatsaus hallintotieteellisen tutkimuksen metodina. Raportti on kirjoitettu siinä toivossa, että se lisäisi tietoisuutta kirjallisuuskatsauksen merkityksestä sekä innostaisi ja rohkaisisi tutkijoita käyttämään metodia monipuolisesti sen vaativimmissakin muodoissa ja käyttöyhteyksissä. Toivon, että kandidaattitutkielman, pro gradun ja väitöskirjan tekijät hyötyvät näistä tiedoista. Julkaisua on täydennetty kirjallisuuskatsausta koskevalla uudella tutkimuksella viimeisen vuosikymmenen ajalta 2012-2023. Kysymys on tutkimuksista, jotka ovat ilmestyneet raportin ilmestymisvuoden 2011 jälkeen ja jotka ovat relevantteja kirjallisuuskatsauksen metodin kehittämisen kannalta. Päivitys on tehty myös sen vuoksi, että lukijalle välittyy kattavampi kuva aihetta koskevasta kansainvälisestä tutkimuksesta. Alan tutkimuksissa on viimeisen vuosikymmenen aikana tuotu esille uusia kirjallisuuskatsauksen muotoja. Huomio on kiinnitetty myös kirjallisuuskatsausten eri vaiheisiin (askeliin) sekä toteutettu yhä enemmän systemaattisia ja meta-analyyttisiä katsauksia eri tieteenaloilla. Tässä tarkistetussa painoksessa kirjallisuuskatsausta koskevan tutkimuksen aikaväliksi muodostuu näin runsaat kaksi vuosikymmentä. Raportin päivitys ja laajennus on suunnattu menetelmää koskeviin huomioihin. Tämän vuoksi sisältö painottuu aiempaa enemmän metodioppaan suuntaan ja vähemmän yhden tieteenalan sovelluksiin.