Kaikki aineistot
Lisää
Tämä opinnäytetyö käsittelee Pihlajaveden erämaakirkon vaivaisukkopatsaan restaurointiprosessia. Työssä selvitetään sekä kirkon että vaivaisukkojen historiaa yleisesti. Patsaalle tehdään myös dokumentointi ja materiaalitutkimukset, joissa tutkitaan sen puu- ja maalinäytteitä. Tutkimustulosten ja havaintojen pohjalta esineelle laaditaan restaurointisuunnitelma, jonka mukaan suoritetaan itse restaurointi. Työstä rajataan pois rahalippaan restaurointi. 1800-luvulta peräisin oleva vaivaisukko joutui rahan toivossa olleen nuorisojoukon vandalisoimaksi vuoden 2018 kesällä. Sitä runneltiin kivellä hakkaamalla. Isoimpia vaurioita saivat patsaan pää, kädet sekä toinen jalkaterä. Patsaasta irtosi isoja osia, jotka onneksi löytyivät kirkon lattialta, esimerkiksi ukon kasvot, toinen käsi ja jalkaterä. Patsas on seissyt kirkon eteisessä. Patsaassa on ollut aikaisemmin koneisto, joka heilauttaa sen silmiä kolikon mennessä sisään kolikkoaukosta. Materiaalitutkimusten ja dokumentoinnin pohjalta pystyttiin tekemään restaurointi/konservointisuunnitelma, joka työn edetessä muuttui kuitenkin hieman. Valitut materiaalit kuitenkin toimivat hyvin ja restaurointi onnistui suunnitelmien mukaan. Silmien mekaniikkaa ei pystytä todennäköisesti palauttamaan samanlaiseksi kuin se oli toimiessaan, mutta rekonstruktio pystytään toteuttamaan. Mikäli sitä ei tämän restauroinnin aikana tehdä, on olemassa riski, että sitä yritetään myöhemmin korjata väärillä materiaaleilla ja tekniikoilla, jotka tekevät vain tuhoa. Myös vaivaisukon lipas on vääränlainen eikä sovi patsaaseen vaan saattaa vahingoittaa sitä entisestään. Se on painava ja sen kiinnitys saattaa repiä puumateriaalia lisää. Esineen tulevaisuuden huomioiden olisi hyvä, jos keksittäisiin vaihtoehtoinen toteutus lippaalle. Patsaan herkästä olemuksesta huolimatta se tulee palaamaan takaisin omalle paikalleen kirkon eteiseen, missä se tulee altistumaan kosteudenvaihteluille ja kosketukselle. Esinettä tulisi kohdella ikänsä mukaisesti arvokkaana taide-esineenä ja sen säilyvyyden kannalta olisi tärkeää kehittää jonkinlainen este, mikä vähentäisi turhaa koskettelua, esimerkiksi pleksilasi sen eteen.
Haapavedeltä tuotu vaivaisukko (S1361) on ollut osa Suomen kansallismuseon kokoelmia vuodesta 1912 lähtien. Vuoteen 2001 asti veistosta pidettiin Kansallismuseon organisaatioon kuuluvassa Seurasaaren ulkomuseossa ulkosalla, Sauvosta siirretyn Karunan kirkon kellotapulin seinustalla. Sittemmin vaivaisukko on konservointilaitoksen toimesta konservoitu, ja nyt se odottaa palautusta ulkomuseoon. Kohdetta ei voida nykytietämyksen varjolla palauttaa entiselle paikalleen sään armoille, joten uudeksi sijoituspaikaksi on ehdotettu kellotapulin pohjakerroksessa olevaa näyttelytilaa. Tässä työssä selvitetään, miten näytteillepano tapulissa olisi monilta osin paras toteuttaa. Kellotapuli on näyttelytilana hankala, sillä siellä vallitsevat kosteat ja hyvin vaihtelevat olosuhteet. Puuesineen säilyvyyttä uhkaavat tilassa lukuisat riskitekijät, ja rakennuksen saavutettavuuskin on melko huono. Näihin ongelmiin on ollut tärkeintä löytää ratkaisuja. Lisäksi vaivaisukon informaatioarvoa on pyritty kasvattamaan selvittämällä esineen historiaa. Tietoa on löytynyt laaja-alaisesti niin painetuista kuin painamattomistakin kirjallisista lähteistä. Erinäisiä museoalan ammattilaisia on myös konsultoitu työtä varten. Vaivaisukko on dokumentoitu tarkoin, ja palasia sen menneisyydestä on koottu yhteen. Veistoksen kuntoa museoympäristössä uhkaavat tekijät on tunnistettu ja eritelty, ja toimenpiteitä riskien minimoimiseksi on pohdittu. Työssä esitellään lisäksi tapoja, joilla näyttelytilasta ja näytteillepanosta saataisiin helpommin saavutettavat. Näytteillepanoa varten on ideoitu teline, joka olisi niin esineen säilyvyyttä kuin tulkittavuuttakin ajatellen käytännönmukaisin.
Artikkelikokoelma yhdistää samaan teokseen vaivaisukkoihin liittyvää tutkimusta eri tieteenaloilta. Se on syntynyt kesällä 2013 järjestetyn Vaivaisukot Kerimäellä -näyttelyn tuloksena. Kirja lähestyy aihettaan tuoreista näkökulmista. Artikkelikokoelma korostaa vaivaisukkojen ainutlaatuisuutta kulttuurituotteina ja osoittaa, kuinka monipuolisesti niitä on mahdollista tutkia. Vaivaisukkojen paluu on erinomainen tietokirja, joka soveltuu hyvin monentyyppisten lukijoiden käyttöön. Kirja on oivallinen perus- ja hakuteos, joka vaivaisukkojen tapaan kestää aikaa.