Kaikki aineistot
Lisää
Kieli: | deu |
---|---|
Julkaisija: | Bonn : Bundeszentrale für Politische Bildung 2011- |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Tämän maisterintutkielman aiheena on valitsemani Jens Sparschuhin romaanin Der Zimmerspringbrunnen. Ein Heimatromanin päähenkilön, itä-saksalaisen Hinrich Lobekin kohtalo Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen jälkeen. Tässä työssä tutkitaan, millä tavoin päähenkilö yrittää sopeutua uuteen Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen jälkeiseen todellisuuteen ja miksi hän tuntee olevansa vailla kotimaata. Tämän tutkielman avulla saatu vastaus näihin kysymyksiin osoittaa, että 40 vuotta kestänyt jako Itä- ja Länsi-Saksaan jätti isoja jälkiä molempien valtioiden kansalaisten tietoisuuteen. Molempien valtioiden kansalaiset saivat erilaiset sosialisaatiot ja heille iskostettiin erilaiset arvojärjestelmät. Tämä johtui siitä, että itä- ja Länsi-saksalaiset varttuivat kahdessa vastakkaisessa talous- ja yhteiskuntajärjestelmässä sekä erilaisissa kulttuureissa. Valitsemani romaanin päähenkilön kohtalo heijastaa monien entisen Itä-Saksan kansalaisten kohtaloa. Siitä syystä Der Zimmerspringbrunnen. Ein Heimatroman on tunnustettu paraapeliksi eli vertauskuvaksi, joka kuvastaa Itä-saksalaisten identiteettikriisiä vuoden 1989 jälkeen. Tässä tutkielmassa tutkimuskohteeksi valitun romaanin tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallista sisällönanalyysiä, jonka yhteydessä käytetään kvalitatiivisen sisällönanalyysin elementtejä, kuten koodaamista, millä tarkoitetaan luotujen kategorioiden luokittelua tutkimusmateriaalin osiin. Tässä tapauksessa tutkimusmateriaalin osia ovat romaanista poimitut sitaatit.
Kaksikulttuurisuus yleistyy globalisaation myötä. Tieto siitä, miten se vaikuttaa yksilöllisellä tasolla on kuitenkin vähäistä. Tämän työn keskeinen kysymys on, kummassa maassa koti sijaitsee, kun henkilö on asunut kahdessa eri maassa ja siten omaksunut kaksi eri kulttuuria. Kotiin liitettävien tunteiden kautta päästään tarkastelemaan henkilön kansallista identiteettiä. Tässä työssä haastateltiin avoimen haastattelun menetelmin viittä henkilöä, jotka ovat asuneet sekä Suomessa että Saksassa. Haastateltavia pyydettiin kertomaan tunteistaan kotimaataan ja kotiaan kohtaan. Vastauksista kävi ilmi, että vaikka koteja voi olla monia, pysyy sydämen koti se koti, johon henkilö liittää pysyvyyden, turvallisuuden ja normaalisuuden tunteita alkuperämaassa. Koti voi olla myös ajallisesti määritelty, jolloin se sijaitsee menneisyydessä, eikä sellaisenaan ole enää olemassa.
Sekä kirjallinen että suullinen kääntäminen on kuulunut ihmisten elämään jo vuosituhansien ajan, ja usein oletetaan, ettei kääntäminen ole kielitaitoiselle ihmiselle haasteellista. Tässä kandidaatintutkielmassa haluttiin tuoda esille käännöstieteen monimutkaisuutta, sekä erityisesti itse kääntämisen ongelmakohtia. Tutkielmaa varten käännettiin Patrick Süskindin novelli Der Zwang zur Tiefe saksasta suomeksi, ja tavoitteena oli esitellä, millaisia ongelmia kääntämisessä ilmeni, ja kuinka näitä ongelmia pyrittiin selvittämään. Käännöstyön aikana ilmenneet moninaiset ongelmat jaoteltiin kuuteen kategoriaan. Käsiteltäviä ongelmia olivat novellin nimen kääntäminen, pronominit, sanasto, onomatopoeettiset ilmaukset, idiomaattiset ilmaukset sekä lauserakenne. Tutkielmassa tuli näkyvästi esille jo ennalta tiedossa ollut kääntämisen haastavuus, sekä se, että kääntämisessä ilmenevien ongelmien ratkaisu perustuu lähinnä omaan kielitajuun sekä kielitaitoon. Silti ongelmien ratkaisuun johtavia menetelmiä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti, jotta tutkielmasta voisivat myös hyötyä muut käännösongelmien ratkojat.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan käännettyjen käyttöohjeiden käytettävyyttä heuristiikkalistan avulla. Käyttöohjeiden käytettävyys on tärkeä asia, sillä se takaa laitteiden turvallisen ja miellyttävän käytön. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten käytettäviä käännetyt käyttöohjeet ovat ja onko alun perin saksaksi laadittujen käyttöohjeiden ja saksasta käännettyjen käyttöohjeiden välillä esimerkiksi kulttuuri- tai rakenteellisia eroja. Havaittujen erojen perusteella pyritään selvittämään, ovatko käännetyt käyttöohjeet käytettäviä ja onko käytettävyys pysynyt niissä samana kuin alkuperäisohjeissa. Aineistoon kuuluu yhdeksän saksankielistä käyttöohjetta ja niiden käännökset. Aineiston valikoitumisen kriteerinä oli muun muassa se, että niiden tuli olla alun perin saksankielisiä ja saksasta suomeen käännettyjä. Lisäksi aineistossa on vain kodinkoneiden tai muiden melko pienten laitteiden käyttöohjeita, jotka ovat pituudeltaan lyhyitä ja etupäässä maallikolle tarkoitettuja. Aineistoa tutkitaan heuristiikkalistan avulla. Heuristiikkalistaan kuuluvat muun muassa kulttuurierot ja rakenteelliset erot. Kvalitatiivinen analyysi toteutettiin vertaamalla käyttöohjeita ja niiden käännöksiä keskenään ja etsimällä niistä heuristiikkalistan piirteitä. Aineistoa analysoidessa selvisi, että käyttöohjeiden käytettävyys on pääpiirteissään hyvää, joitakin pieniä käytettävyysongelmia lukuun ottamatta. Analyysista selvisi, että käännetyt käyttöohjeet ovat käytettäviä, eikä alkuperäisohjeiden ja käännösten välillä myöskään vallitse suurta eroa käytettävyydessä. Kulttuurierot sekä poistot, lisäykset ja korvaukset ovat piirteitä, joissa on eniten eroja lähde- ja kohdetekstin välillä, mutta niissäkään ei ole juuri vakavia käytettävyysongelmia.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kansallissosialististen naisten käsitystä omasta roolistaan kansallissosialistisessa puolueessa ja yhteiskunnassa. Tutkin aihetta käyttäen tutkimusaineistona kansallissosialististen naisten kirjoittamia omaelämäkerrallisia tekstejä ja teoksia. Tutkielmassani kysyn, millaisena naiset kokivat paikkansa puolueessa ja miten he kokivat kansallissosialistisen ideologian kapean roolin naisille. Tutkielman aineistona toimii kaksi ryhmää primäärimateriaalia. Ensimmäinen ryhmä ovat 1930-luvun alussa kirjoitetut omaelämäkertatekstit, jotka amerikkalainen sosiologi Theodore Abel keräsi kansallissosialismin kannattajilta. Toinen ryhmä ovat toisen maailmansodan jälkeen ilmestyneet omaelämäkertateokset eli muistelmat, joiden kirjoittajat olivat lähellä kansallissosialistisen puolueen johtoa. Kirjoittajat olivat joko naimisissa puolueen johtajien kanssa tai heillä oli yhteyksiä johtoon ammattinsa kautta. Tutkimuksessa on käytetty apuna Sidonie Smithin ja Julia Watsonin teosta “Reading Autobiography: A Guide for Interpreting Life Narratives”. Smith ja Watson esittelevät teoksensa lopussa omaelämäkertatutkimuksen työkalupakin, joka koostuu 24 eri teemasta. Jokaisen teeman alla on kysymyksiä, jotka auttavat omaelämäkertojen kriittisessä tarkastelussa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että monet kansallissosialistiset naiset pitivät työpanostaan puolueessa tärkeänä. Samalla naiset tiedostivat, että heidän tekemänsä työ puolueen eteen erosi miesten tekemästä työstä: naisten rooli oli ommella ja laittaa ruokaa kulissien takana, kun miehet osallistuivat politiikkaan. Naiset toivoivat myös paluuta takaisin aikaan, jolloin he saisivat toteuttaa naisen roolia äiteinä ja miesten apulaisina. Myöhemmissä omaelämäkerroissa kirjoittajat pyrkivät tekemään eroa itsensä ja puolueen välille, mutta kertoivat kuitenkin avoimesti myös kansallissosialismin hyvistä puolista. Naiset olivat valmiita tekemään töitä ja puolustamaan puoluetta – huolimatta kansallissosialismin tarjoamasta kapeasta roolista naisille.
Saksa on autotuotannon arvolla mitattuna maailman suurin autonvalmistaja ja autojen lukumäärällä mitattuna kolmanneksi suurin. Euroopan komission mukaan autoteollisuuden osuus Saksan bruttoarvonlisästä on noin 4,7 % sekä osuus tehdasteollisuudesta ja viennistä noin viidennes. Koska autot ovat keskeinen osa Saksan teollisuutta ja Saksan talous näyttää usein suuntaa koko Euroopan talouskehitykselle, Saksan autoteollisuuden menestys tai ongelmat heijastuvat koko maanosan talouskehitykseen.
Tämän kandidaatintutkielman aiheena on vertailu Bernhard Schlinkin kirjasta ja siihen pohjautuvasta elokuvasta Der Vorleser. Sekä kirja että elokuva ovat menestyneitä teoksia, ja elokuva seuraa tarkasti kirjan juonta ja tapahtumia. Teoksissa ilmenee kuitenkin useita eroavaisuuksia, ja näitä eroja ja niiden syitä tarkastellaan tarkemmin tässä kandidaatintutkielmassa. Teoriaosassa kerrotaan lyhyesti kirjallisuuden pohjalta tehtyjen elokuvien taustasta sekä esitellään teoksen kirjoittanut kirjailija. Myös kirjan juoni, tulkinta sekä vastaanotto esitellään sekä kerrotaan elokuvasta ja sen vastaanotosta. Analyysiosassa näitä kahta teosta vertaillaan keskenään ja yritetään löytää vastaus siihen, millaisia muutoksia elokuvaan on tehty ja miksi.
Tässä työssä tutkin Martin Schmidtin piirtämän Nikke Knatterton -sarjakuvan ensi- ja uudelleensuomennoksessa käytettyjä käännösmenetelmiä ja analysoin mahdollisia eri käännösten välisiä eroja. Näiden pohjalta pohdin tutkielmassa myös uudelleenkäännöshypoteesin toteutumista valitussa aineistossa. Tutkimuksessa pyrin löytämään vastaukset seuraaviin kysymyksiin: mitä käännösmenetelmiä kääntäjät ovat sanaleikkien kääntämisessä käyttäneet, ovatko kääntäjien käännösratkaisut kotouttavia vai vieraannuttavia, ja toteutuuko uudelleenkääntämishypoteesi näissä sarjakuvakäännöksissä. Tutkimuksen aineisto koostuu Martin Schmidtin (1983) teoksessa Nick Knatterton: Alle aufregenden Abenteur des berühmten Meisterdetektivs ilmestyneestä tarinasta Der Schuß in den künstlichen Hinterkopf sekä sen suomennoksista teoksissa Nikke Knatterton: Mestarietsivän tunnetuimpia seikkaluja (Schmidt 1990, suomentaneet Kari Nenonen ja Ulla Ropponen) ja Nikke Knatterton: Maineikkaan mestarietsivän kaikki kiihdyttävät seikkailut. 1. Laukaus tekotakaraivoon. (Schmidt 2009, suomentanut Markus Lång). Tämä tutkielma on kvalitatiivinen ja deskriptiivinen analyysi kääntäjien käyttämistä menetelmistä ja niiden sijoittumisesta vieraannuttavan ja kotouttavan kääntämisen kenttään. Tavoitteenani on selvittää kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita analysoimalla käytettyjä käännösmenetelmiä Delabastitan (1996) ja Leppihalmeen (1997b) ajatuksista kootun menetelmäluettelon avulla. Analyysissä selvisi, että ensimmäisen suomennoksen kääntäjät ovat luoneet hyvin sanatarkkoja käännöksiä, mikä viestitti vieraannuttavasta käännösstrategiasta. Sanasta sanaan kääntäminen vähensi sanaleikkien määrää verrattuna alkuperäiseen tekstiin, jolloin myös sarjakuvataiteilijan luoma huumori väheni ensikäännöksessä. Suurin osa alkuperäissarjakuvan sanaleikeistä käännettiin kohdekieliseksi sanaleikiksi, mikä edustaa kotouttavaa käännösstrategiaa. Tutkimustulokset osoittavat, että tämä aineisto ei tue uudelleenkääntämishypoteesia, jonka mukaan ensimmäinen käännös on kotouttavampi ja uudelleenkäännös vieraannuttavampi. Laajempi aineisto ja suurempi tutkittavien komponenttien määrä olisivat mahdollistaneet syvemmän tulkinnan suomennosten eroista ja yhtäläisyyksistä. Deutsche Kurzfassung: Übersetzung von Sprachspielen in der Zeichentrickserie, am Beispiel der Finnische Erst- und Neuübersetzung von Nick Knatterton.
Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu meillä paljon esillä ollutta kysymystä, missä määrin Suomen ja Saksan pitkien korkojen eroa 1990-luvulla voidaan selittää inflaation lisäksi maiden talouksien muidenkin perustekijöiden eroilla. Empiiristen tarkastelujen perusteella inflaation, budjettialijäämä/bkt:n ja 3 kk:n reaalisen koron erot ovat olleet tärkeimmät korkoeroa lisäävät tekijät.Niiden suhteellinen merkitys on kuitenkin vaihdellut eri ajankohtina. Inflaatioero on suurimman osan aikaa ollut melko keskeinen pitkiin korkoihin vaikuttava tekijä, ja budjettialijäämän merkitys on kokoajan kasvanut.Kolmen kuukauden reaalinen korko oli poikkeuksellisen tärkeä markkaan kohdistuneiden spekulatiivisten hyökkäysten kaudella.Muista muuttujista valuuttakurssin heikkeneminen ja volatiliteettieron ja USA:n volatiliteetin kasvu ovat nostaneet Suomen pitkiä korkoja suhteessa Saksaan.Näillä talouksien perustekijöillä on voitu "selittää" korkoeron vaihteluista lähes 90 prosenttia. Lopuksi on syytä selvyyden vuoksi todeta, ettei suorittamistamme empiirisistä tarkasteluista voi suoraan johtaa talouspolitiikkaa koskevia päätelmiä.Tilastollinen analyysi perustuu historialliseen aineistoon; jos talouspolitiikka muuttuu, aikasarjojen käyttäytyminen ja niiden keskinäiset yhteydet voivat muuttua.Mutta vaikka muuttujien väliset historialliset riippuvuudet eivät välttämättä ole politiikan hyödynnettävissä, on toisaalta paikallaan todeta, että empiiriset tulokset eivät poikkeuksellisesta ajanjaksosta huolimatta näytä juurikaan riippuvan estimointiperiodin valinnasta.