Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia sigmatekijä K:n poiston vaikutuksia Belugan, Clostridium botulinum ryhmä II tyyppi E -kannan itiönmuodostukseen sekä toksiinin tuottoon. C. botulinum -bakteerin useat kannat eroavat toisistaan, eikä eri kantojen geneettisiä toimintatapoja tunneta vielä kovin tarkasti. Tämän anaerobisen bakteerin erittämä hermomyrkky botuliini on myrkyllisin tunnettu toksiini, ja sen tuottamat itiöt voivat selviytyä ja kasvaa ruuassa jopa kuumennuksen jälkeen. Hermomyrkyn aiheuttama botulismi on hengenvaarallinen ja parantumaton tauti, joten lajin tuntemus on tärkeää sairastapausten ehkäisemiseksi. Projekti suoritettiin Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolle, C. botulinum -laboratorion tiloissa. Projektissa tutkittiin laboratoriossa eri menetelmillä kolmen kymmenen päivän jakson aikana C. botulinum ryhmä II tyyppi E Beluga -kantaa, josta oli poistettu sigK-geeni. Kantaa verrattiin villityyppiin sekä kantaan, josta sigK oli poistettu kromosomista ja lisätty bakteeriin plasmidissa. Mittauksia tehtiin 24 tunnin välein 120 tuntiin asti ja viimeiset mittaukset tehtiin, kun viljelystä oli kulunut 240 tuntia. Työskentely suoritettiin suurelta osin 30 °C:ssa anaerobikaapissa. Ensimmäisten viikkojen aikana laboratoriotutkimus toteutettiin kolmella eri menetelmällä. Näytteitä kuvattiin fluoresenssimikroskoopilla, OD-mittauksilla arvioitiin niiden optista tiheyttä ja MPN-menetelmällä selvitettiin elinkelpoisten solujen sekä kuumennuskäsittelyä sietävien itiöiden määrää. Sen jälkeen ELISA-testeillä määritettiin näytteiden toksiinikonsentraatioita ja mikroskoopilla otettuja kuvia tulkitsemalla laskettiin itiönmuodostuksen eri vaiheissa olevien bakteerien määriä. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että sigK:n puutos Beluga-kannassa vaikuttaa negatiivisesti itiönmuodostuksen viimeisiin vaiheisiin. Bakteerit eivät vapauttaneet suurinta osaa itiöitä, vaan ne jäivät niiden sisään. Itiöiden kypsymisvaiheen kehitys vaikutti myös jääneen kesken. Bakteeripopulaatio pieneni ajan myötä huomattavasti, todennäköisesti elinkelpoisten itiöiden puutteen vuoksi. Toksiinia havaittiin villityyppiin verraten enemmän eri aikoina, mutta suurinta osaa siitä ei eritetty bakteerin ulkopuolelle. Kanta, johon sigK oli lisätty plasmidissa, reagoi samankaltaisesti, mutta vaikutukset eivät olleet yhtä voimakkaita. Tämä tarkoittaa, ettei geenin komplementaatio onnistunut täydellisesti. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa C. botulinum -bakteeriin liittyen.
Clostridium botulinum tuottaa maailman voimakkainta luonnollista myrkkyä, botulinumneurotoksiinia, joka toisinaan aiheuttaa botulismia. Botulismia esiintyy useissa eri muodoissa, joista yksi on elintarvikevälitteinen ruokamyrkytysbotulismi. C. botulinum -itiöt ovat ongelmallisia elintarviketeollisuudessa, sillä ne kestävät korkeita lämpötiloja eivätkä tuhoudu niissä lämpötila-aika yhdistelmissä, joissa suurin osa vegetatiivisista bakteereista tuhoutuu. Tarpeeksi tehokkaalla kuumennuksella itiöt voidaan tuhota, mutta se voi samalla heikentää elintarvikkeen aistinvaraista laatua. Tässä opinnäytetyössä tehdyt kuumennuskokeet ovat osa monivuotista tutkimushanketta, jonka tavoitteena on muun muassa tutkia C. botulinum -ryhmän II lämmönkestävyyttä ja muodostaa riskinarviointimalli C. botulinum -kasvun ja toksiinituotannon riskistä. Lämmönkestävyyttä tutkittiin tässä opinnäytetyössä kuumennuskokeilla MPN-menetelmää hyödyntäen. Kuumennuskokeet tehtiin vesihauteessa, jolla haluttiin simuloida elintarviketeollisuudessa käytettyä sous vide -kypsennystä. MPN-menetelmä on todennäköisyyteen perustuva laskumenetelmä, jonka avulla lasketaan bakteerien, tai tässä tapauksessa itiöiden, kaikkein todennäköisin määrä. Tavoitteita näillä kokeilla oli tutkia C. botulinum ryhmän II itiöiden lämmönkestävyyttä, kantojen vertailu sekä lysotsyymin vaikutus itiöiden lämmönkestävyyteen. Lysotsyymiä esiintyy joissain elintarvikkeissa, ja sen on huomattu parantavan itiön lämmönkestävyyttä. Näytteet, joihin lisättiin lysotsyymiä, kestivät huomattavasti paremmin kuumuutta ja vaativat pidempiä kuumennusaikoja samassa lämpötilassa kuin näytteet, joissa ei ollut lysotsyymiä. Dataa oli loppujen lopuksi niin vähän, ettei vahvoja päätelmiä voitu tehdä kantojen eroavaisuuksista. Niiden perusteella näytti kuitenkin siltä, että toinen kanta kesti paremmin korkeampia lämpötiloja kuin toinen. Kuumennuskokeet kuitenkin jatkuvat vielä tämän opinnäytetyön jälkeenkin, ja näitä tuloksia hyödynnetään lopullisissa päätelmissä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutustua botuliinitoksiinin kosmeettiseen käyttöön. Työn tavoitteena oli selvittää botuliinitoksiinin kemiallinen toimintaperiaate kudoksissa ja erityisesti osana esteettistä kauneudenhoitoa. Opinnäytetyön tarjoamista tiedoista voivat hyötyä niin alan ammattilaiset kuin tavalliset ihmiset, joita aihe kiinnostaa. Opinnäytetyön lukeminen on hyödyksi myös kaikille botuliinihoitoja harkitseville. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää A-tyypin botuliinitoksiinin molekyylirakenne, sen toimintatapa kudoksissa sekä sen luonnollinen hajoamisprosessi. Opinnäytetyössä on käyty systemaattisesti läpi kasvojen lihaksisto ja lihasten liikkeistä syntyvät juonteet, botuliinitoksiinin molekyylirakenne sekä toiminta lihaksessa, botulismi, botuliinitoksiinin käytön historiaa ja käyttökohteita, botuliinitoksiinin valmistus ja säilytys, botuliinitoksiinin käytön riskit sekä immunisoituminen sekä botuliinitoksiinin käytön etiikkaa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuustutkielmana. Lähdeaineistona käytettiin tarkoin valikoituja, tieteellisiä aineistoja. Työn tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia päämäärätietoisesti ja tiedonhankinta oli tuloksellista.
Bacillus cereus on hyvin tavallinen maaperän bakteeri, jota esiintyy yleisesti myös ruokatarvikkeissa. Suurina määrinä kasvaessaan se saattaa aiheuttaa oksennus- ja ripulityyppisiä ruokamyrkytyksiä. Itiöllisenä bakteerina Bacillus cereus kestää hyvin elintarvikeprosessien lämpökäsittelyjä, joten bakteerin hallintaan tarvitaan myös muita keinoja, kuten nopea jäähdytys, kylmäsäilytys ja raaka-aineiden puhtaus. Bacilluksen lisäksi myös Clostridium-suvussa on itiöllisiä ruokamyrkytysbakteereja, joiden torjunta pitää hallita. Toimeksiantajana oli tammisaarelainen Oy Soya Ab Jalofoods, joka valmistaa tofua ja tempeä Raaseporissa. Tässä työssä keskityttiin tempenvalmistukseen. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta käytiin läpi yleisimmät ruokamyrkytysbakteerit ja niiden merkitys tempeprosessissa. Bacillus cereuksen lisäksi Clostridium botulinumin todettiin olevan merkityksellinen ja vaativan erityisiä hallintakeinoja. Raaka-aineiden ja prosessin eri vaiheista otettujen näytteiden tutkimiseksi tarvittiin menetelmä, jolla näytteen Bacillus cereus -pitoisuus saadaan nopeasti määritettyä. Kirjallisten lähteiden avulla tutustuttiin neljään maljalaskentamenetelmään, joista Compact Dry -kuivamalja arvioitiin ominaisuuksiltaan sopivimmaksi. Papujen liotusveden happolisäyksen merkitystä selvitettiin pH-mittauksilla eri prosessivaiheissa ja höyrytyksen tehokkuutta itiöiden torjunnassa arvioitiin papujen lämpötilaa seuraamalla. Työn tuloksena tempetehtaalle saatiin käyttöön menetelmä, jonka avulla reseptimuutosten ja uusien kehitettävien tuotteiden tuoteturvallisuutta voidaan edistää.
Tämä opinnäytetyö tehtiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla. Käytännön osuus suoritettiin Clostridium botulinum -laboratoriossa Helsingin yliopiston kampuksella Viikissä. Työn tarkoituksena oli selvittää seitsemän eri C. botulinum -kannan itiöiden lämmönsietokyky. Kyseiset kannat kuuluivat kolmeen ryhmään, (I, II ja III), jotka eroavat toisistaan muun muassa aineenvaihdunnallisten ja biokemiallisten ominaisuuksien perusteella. Lämmönsietokyky selvitettiin kuumennuskokeilla, joita toistettiin kullekin ryhmälle kolmessa eri lämpötilassa. Itiöiden määrä kuumennuskokeiden jälkeen laskettiin käyttämällä MPN-menetelmää. Tulosten avulla laskettiin D-arvot ryhmille. Saadut tulokset olivat odotettujen mukaisia. Itiöiden lämmönsietokyky vaihteli eri ryhmien välillä, ryhmien I ja III itiöillä lämmönsietokyky oli korkeampi kuin ryhmän II itiöillä.