Kaikki aineistot
Lisää
Belgia on tuttu Suomessa pääkaupungistaan Brysselistä, jossa sijaitsee EU:n päämaja. Belgia on kuitenkin paljon muutakin, ja siellä mm. gastronomia-, arkkitehtuuri-, historia- ja luontomatkailu kehittyy koko maassa. Näitä tar-kastellaan näillä Belgian imagoa käsittelevillä suomenkielisillä verkkosivuilla. Miten Belgiaa kuvaillaan? Onko kuvaus monipuolinen, puutteellinen, positiivinen, täsmällinen? Tämän tutkielman korpuksena on käytetty neljää suomenkielistä verkkosivustoa. Yksi niistä on matkatoimisto CWT Kaleva Travelin sivusto. Toinen on Otavamedia Oy:n omistama Ellit.fi, ns. ”lifestyle”-sivusto. Kolmas on portaalityyppinen verkkopalvelu Napsu.fi, ja neljäs on matkailusivusto Rantapallo.fi. Lisäksi on myös otettu huo-mioon Belgian liittovaltioiden verkkosivuja: Wallonie-Bruxelles Tourisme, Visit Flanders sekä East Belgium. Ensin tutkitaan mitä nämä belgialaiset sivustot edistävät. Huomataan, että belgialainen keittiö, historia, taide ja arkkitehtuuri, sekä luonto ja luonnossa liikunta, vaikuttavat tärkeiltä Belgian matkailun näkökulmasta. Kun tarkas-tellaan tilastoja nähdään että suomalaiset matkustavat jossakin määrin Belgiaan. Suomalaiset verkkosivustot edis-tävät myös ruokaa (eli suklaa, olut, ranskalaiset perunat ja vohvelit), taidetta ja arkkitehtuuria (varsinkin Brysselin iso aukio), ja vaikka kuvaus on positiivinen ja täsmällinen, se voi olla puutteellinen.
Tutkielmassa tarkastelen kahden maksukyvyttömyysasetuksen taustalla olevan periaatteen merkitystä tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista erilaisia kanteita, joilla on ajallinen yhteys maksukyvyttömyysmenettelyyn. Tutkimuskysymyksenä pohdin, mitkä kanteet kuuluvat vis attractiva concursus -periaatteen mukaisesti insolvenssimenettelyn aloittaneen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaistavaksi. Universaaliperiaatetta ilmentää muiden jäsenvaltioiden velvollisuus tunnustaa maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutukset automaattisesti toisissa jäsenvaltioissa. Periaatteiden rajojen selvittämiseksi tutkin, onko maksukyvyttömyysasetuksen lainvalintasäännöillä merkitystä toimivaltasäännösten tulkintaan. Lisäksi selvitän, mitä vaikutuksia sekundäärimenettelyn aloittamisella velallisen toimipaikan jäsenvaltiossa on toimivallan määräytymisen kannalta. Tutkimuksen metodina on pääasiallisesti lainoppi, ja sen keskeisinä lähteinä on hyödynnetty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä eurooppalaista oikeuskirjallisuutta. Työn keskeisenä tuloksena vis attractiva concursus -periaatteella havaittiin olevan vaikutusta maksukyvyttömyysasetuksen tulkintaan, koska maksukyvyttömyysmenettelyn alettua velallista vastaan lähtökohtaisesti vain kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan maksukyvyttömyysmenettelystä johtuvat ja siihen läheisesti liittyvät riidat. Sen sijaan Bryssel I -asetusta sovelletaan edelleen pääsääntöisesti muihin siviili- ja kaupallisiin kanteisiin. Rajanveto edellä mainittujen asetuksien välillä on kuitenkin vaikeaa. Universaaliperiaatteella voi mahdollisesti olla vaikutusta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista mikä tahansa velallista vastaan nostettu kanne. Tähän kysymykseen liittyvä unionin oikeuskäytäntö vaihtelee, joten selkeitä johtopäätöksiä on mahdotonta tehdä. Joka tapauksessa Bryssel I - ja maksukyvyttömyysasetusta on vaikeaa noudattaa samanaikaisesti, koska käytännön tilanteissa ja pääasiassa kansallisien aineellisten lakien eroista johtuen niissä on päällekkäisyyttä. Maksukyvyttömyyteen liittyvää sääntelyä pyritään harmonisoimaan Euroopan unionissa. Vuonna 2019 säädettiin maksukyvyttömyysdirektiivi, joka asettaa unionilaajuiset puitteet varhaiselle saneerausmenettelylle. Direktiivin tarkoituksena on toimia saumattomasti yhteen maksukyvyttömyysasetuksen kanssa. Käytännössä tätä tavoitetta voi olla vaikea saavuttaa, koska direktiivi ei edellytä varhaisten menettelyiden sisällyttämistä maksukyvyttömyysasetuksen liitteeseen A. Siten on epäselvää, miten liitteeseen sisältymättömien menettelyiden suhteen vis attractiva concursus- ja universaaliperiaate tulevat toteutumaan.
Haagin lapsikaappaussopimuksen voimaansaattamista ja sen myötä kehittynyttä lapsikaappausoikeusjärjestelmää voidaan pitää kansainvälisenä menestystarinana, mutta ei kuitenkaan täysin ongelmattomana. Oikeusjärjestelmä on monikerroksinen ja sääntelyyn sisältyvät tietyt käsitteet ovat melko väljiä tai jopa määrittelemättömiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan siten monikerroksisuuden haasteita sekä pyritään avaamaan tutkimusaiheen kannalta olennaisia käsitteitä ja pohditaan niiden mahdollisten määrittelemättömyyden ongelmakohtia oikeuskäytännössä. Yksi näistä käsitteistä, joka on tutkielman tarkastelun keskiössä, on lapsen asuinpaikka. Lapsen asuinpaikan selvittäminen ja toteaminen oikeuskäytännössä on osoittautunut hyvin hankalaksi. Tästä syystä tutkielmassa tarkastellaan, miten lapsen asuinpaikka määritellään kansainvälisissä lapsikaappaustilanteissa ja sitä, miksi se on tärkein liittymä lapsikaappaussopimuksien soveltuvuuden kannalta. Kaapattu lapsi on lähtökohtaisesti palautettava takaisin lapsen asuinpaikkavaltioon. Poikkeuksellisissa olosuhteissa lapsen palauttamisesta voidaan tietyin edellytyksin kieltäytyä. Näitä edellytyksiä kutsutaan yleisnimityksellä kieltäytymisperusteiksi. Tässä tutkielmassa keskitytään näistä kahteen – lapsen mielipiteeseen ja vakava vaara-säännökseen. Kieltäytymisperusteiden soveltaminen perustuu lapsen edun arvioinnin ja lapsen tehokkaan palauttamisen tasapainon löytämiseen. Tämä on kuitenkin todettu haasteelliseksi, muun muassa sen takia, että lapsen etu-käsitteelle ei löydy mitään universaalia määritystä. Tutkielmassa tarkastellaan siten myös lapsen edun arviointia ja kieltäytymisperusteiden oikeudellisia ongelmia oikeuskäytännössä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä lapsikaappauksissa sovelletaan Haagin lapsikaappaussopimuksen lisäksi Bryssel II-asetusta, johon sisältyy Haagin sopimuksen rinnalla sovellettavia tehostavia lisämääräyksiä. Koska asetus on yksi merkittävimmistä lapsikaappausta koskevista säädöksistä, tutkielmassa tarkastellaan tutkimusaiheen rajoissa lisämääräyksien vaikutuksia ja sitä, ovatko ne olleet tarpeellisia lapsikaappaussääntelyn tehostamiseksi. Tutkimusaihetta lähestytään lainopillisen metodin lisäksi oikeusvertailun kautta. Tämä näkyy siinä, että tutkimusaihetta tarkastellaan pääasiallisesti kotimaisten tapauksien avulla, mutta tarkastelun kohteena on myös kansainvälinen ja Euroopan unionin oikeuskäytäntö.
Pro gradu -tutkielma käsittelee Belgian pääkaupunkiseudulla asuvien lukioikäisten suomalaisnuorten murrekäsityksiä ja -asenteita nykymurteista ja -puhekielistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista murretietämystä brysselinsuomalaisilla nuorilla on. Tutkielma pyrkii myös erittelemään informanttien käsityksiä heidän omista puhetavoistaan, niiden murteellisuudesta ja erilaisten puhetapojen tulevaisuudesta. Tutkimuksen tausta on kansanlingvistiikassa, tarkemmin kansandialektologiassa. Nuorten käsitykset ja asenteet on hankittu suorin ja epäsuorin menetelmin. Aineisto koostuu 79 nuoren täyttämistä paperisista ja sähköisistä kyselyistä. Paperinen kysely on teetätetty informanteilla äidinkielen tunnilla tutkielman tekijän läsnä ollessa. Sähköiseen kyselyyn informantit ovat vastanneet omalla ajallaan Webropol-kyselyalustalla. Kyselyt pohjautuvat osittain Marjatta Palanderin tutkimuksen (Itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsitykset 2011) taustalla olleeseen kyselylomakkeeseen. Tehtäviä ja kysymyksiä on muokattu sopivammiksi tutkimuksen kohteena olevalle ryhmälle. Tutkimuksen aineisto analysoidaan sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Tutkielmassa osoitetaan, että brysselinsuomalaisten nuorten murretietämys on hyvin rajallista. Suomessa vietetty aika ei näytä korreloivan murretietämyksen kanssa. Kyselyssä suurinta tietämystä osoittaneilla informanteilla on varsin erilaisia taustoja. Tutkielmasta käy siis ilmi, että informanttien koulussa saamasta kielen alueellisen vaihtelun opetuksesta huolimatta murrealueiden merkitseminen karttaan sekä murrepiirteiden tunnistaminen ja nimeäminen on haasteellista. Brysselinsuomalaiset nuoret suhtautuvat suomen murteisiin pääosin varsin neutraalisti. Jotkin puhetavat jakoivat mielipiteitä kovasti, mutta suurin osa puhetavoista sai kovin suopean vastaanoton. Kyselyaineistosta myös ilmenee, että informanttien käsitykset murteista eroavat asiantuntijoiden käsityksistä. Suurin osa informanteista ei koe itse puhuvansa murretta, vaikka murteisiin suhtaudutaankin pääosin neutraalisti tai jopa myönteisesti. Varsin todennäköisenä selityksenä informanttien rajalliselle tietämykselle ja paikoin välinpitämättömälle suhtautumiselle pidän heidän ikäänsä ja asumisympäristöään. Informanttien sekä paperiseen että sähköiseen kyselyyn antamista vastauksista on nähtävissä, että suomen murteita, niiden asemaa tai tulevaisuutta ei ole liiemmin pohdittu.
The European Union (EU) has been criticised for a lack of imageries and sites of memory that nation-states have traditionally utilised in their identity-building. The EU, along with other actors, has responded to this iconographic deficit with memory and heritage initiatives and branding campaigns. This article explores how this deficit is dealt with in the European Quarter in Brussels by enlivening it through cultural regeneration and creating narratives that link Europe’s and the EU’s past with the present. The article utilises hermeneutic phenomenological approach combining observation and interpretation of diverse place-making practices, such as monuments, memorials, public artworks, history plaques, and naming of administration buildings, with close reading of the EU’s marketing and promotional material. It examines how a feeling of belonging to Europe and the EU is advanced in the Quarter and how it is sought to be turned into a European collective place. The article indicates how the Quarter’s politics of belonging ignores various layers of meanings related to its history and present. The Quarter’s invitation to belong is selective as its narratives focus on male actors and ignore colonial references and today’s multi-ethnic reality in the neighbourhood.
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia siviili- ja kauppaoikeudellisten saatavien perintää ja tuomioiden täytäntöönpanoa rajat ylittävissä asioissa. Perintää ja täytäntöönpanokelpoisuuden hakemista tutkitaan velkojakeskeisesti, mutta tutkimuksessa on välttämätöntä myös ottaa huomion tuomioistuimelle asetettavat vaatimukset ja velallisen oikeussuojan takaavat säännökset. Toisaalta Euroopan Unionin piirissä solmittuja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia yleissopimuksia ja saatavien perinnän helpottamiseksi annettuja asetuksia tarkastellaan lainsäädäntöhistoriallisessa viitekehyksessä. Tutkimusongelmiin yritetään vastata esittelemällä asiaan liittyvän lainsäädännön sisältöä, esitöitä ja Euroopan Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Oletettavasti velkojan käytettävissä olevat vaihtoehdot saattaa saatavansa täytäntöönpanon piiriin toisessa jäsenvaltiossa eroavat toisistaan sen perusteella, onko velkojalla asiasta jo kansallisen tuomioistuimen tuomio vai aloittaako hän oikeudellisen perinnän rajat ylittävässä asiassa ilman jäsenvaltiossa annettua tuomiota. Velkojan kannalta vaikeaksi koetettua rajat ylittävää tuomioistuinprosessia täytäntöönpanokelpoisen tuomion saamiseksi on helpotettu säätämällä lukuisia vaihtoehtoisia ja jokaisessa jäsenvaltiossa samanlaisia menettelyjä. Velkoja, jolla jo on kansallisen tuomioistuimen antama tuomio, tarvitsee tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden saavuttamiseksi Euroopan Unionin lainsäädännön soveltamista. Velkojan kannalta on valitettavaa, että nykyisessä Euroopan Unionin oikeusjärjestyksessä kansallisen tuomioistuimen antama tuomio ei ole suoraan täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa. Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva yleisasetus Bryssel I on säädetty vuonna 2001, mutta asetuksesta on hyväksytty uudistus, jota aletaan soveltaa tammikuussa 2015. Uudistuksen myötä siviili- ja kauppaoikeudellisessa asiassa annettu tuomio on täytäntöönpanokelpoinen myös muissa jäsenvaltioissa.
fyysinen kuvaus: Miekkailun MM-kisojen 1958 osanottaja-/muistomitali. Pronssinen, pyöreä, jonka kuvapuolella on erilaisia miekkoja pstyssä, leijona vaakunassa ja kruunu sen yläpuolella. Kääntöpuolella teksti: "´CHAMPIONNAT DU MONDE DES MAITRES D´ARMES A L´EPEE BRUXELLES-EXPO 1958 PARTICIPANT".