Kaikki aineistot
Lisää
Tässä tutkimuksessa tarkastelen terveyssisar Tytti Huotarin tekemää työtä pienessä lappilaisessa Pelkosenniemen kunnassa 1930-luvun lopulta 1960-luvun alkuun saakka. Huotari on isoäitini ja hän kirjoitti vuosia työuransa jälkeen muistelmat, joissa hän paneutuu kuvaamaan tekemäänsä työtä ja siihen vaikuttaneita olosuhteita. Nämä muistelmat muodostavat toisen puolen tutkimuksen lähdeaineistosta. Lisäksi täydennän ammatinharjoittajan itsensä muistoja kyläläisille tekemilläni haastatteluilla, joissa he kertovat omia kokemuksiaan terveyssisaren työstä. Tutkin, miten Huotari kertoo työstään, millaista kuvaa rakentaa itsestään terveydenhuollon ammattilaisena ja myös sitä, mitä hän jättää kertomatta. Samalla tarkastelen sitä, miten kyläläiset muistavat terveyssisaren työn ja millaisia merkityksiä sille muistelunsa kautta antavat. Terveysisarten työtä on käsitelty aiemmin pääasiassa osana makrotason terveydenhuollon kehitystä. Aineistoni on muistitietoaineistoa, jonka käyttö puoltaa paikkaansa erityisesti pyrittäessä lähemmäs historian ja henkilökohtaisen kokemuksen välistä suhdetta sekä yhteiskunnan muutoksen ja sen vaikutuksen yksilöllistä tulkintaa. Muistitietoaineistoa terveyssisarten työn käsittelyssä on käytetty vain vähän. Muistitietoaineistoa tulkittaessa olennaista on paitsi se, mitä kerrotaan, myös se miten kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Aineistoani käsittelen teemoittelemalla ja suhteuttamalla sitä tutkimuskirjallisuuden luomaan kuvaan terveyssisaren työstä ja sen reunaehdoista sekä tarkastelemalla sitä mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Koska kyseessä on tutkimus lähisukulaisestani lähdekriittisyys ja oman tutkijan positioni reflektointi ovat merkittävässä asemassa tutkimuksessa. Terveyssisaren työ jakaantui eri väestöryhmien ennakoivaan terveydenhuoltoon ja neuvontaan sekä sairauksien ehkäisyyn. Varsinainen sairaanhoito kuului sairaanhoitajille, mutta sitäkin kylissä kiertelevä terveyssisar joutui jatkuvasti tekemään. Perustyö sisälsi kouluterveystarkastukset, joilla oli erityinen valtiollinen merkitys hyvän kansalaiskunnon takaamisessa sekä terveys- ja puhtausvalistuksen, joiden avulla ihmisiä pyrittiin koulimaan huolehtimaan itsestään paremmin. Pienten lasten terveydenhoito oli erityisesti Lapin alueella merkittävää, sillä lapsikuolleisuus ennen neuvolalaitoksen leviämistä oli alueella suurempi kuin muualla maassa. Huotarin muistelmissa merkittävään asemaan nousevat myös sotavuodet. Niiden kautta päästään käsiksi myös Lapin sodan lappilaisiin jättämiin traumoihin.
Epäonnistuneen kieltolain myötä Suomeen laadittiin itsenäisyyden ajan ensimmäinen väkijuomalaki. Väkijuomalain myötä yksityiset henkilöt, yhdistykset, järjestöt sekä yksityiset kerhot saattoivat perustaa anniskeluravintoloita. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jyväskyläläisiä anniskeluravintoloiden anniskeluoikeusprosessia ja ravintoloiden valvontaa kieltolain päättymisestä vuonna 1932 talvisodan syttymiseen syystalvella vuonna 1939. Yhteiskunta oli sisällissodan myötä edelleen jakaantunut. Myös Alkoholiliike jakoi ravintolat yhteiskuntaluokkien mukaan. Tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, miten anniskeluoikeutta haettiin ja millaiset jyväskyläläiset ravintolat oikeutta hakivat ja ketkä oikeuden saivat. Tutkielman toisena tavoitteena on selvittää miksi ja miten ravintoloita valvottiin. Paikallisesta valvonnasta huolehti kunnallinen tarkastaja, jonka valinnan suoritti Jyväskylän kunnanvaltuusto. Tarkastajan tehtävänä oli valvoa ravintoloiden lainmukaista anniskelua ja raportoida rikkeistä Alkoholiliikkeelle. Kulttuurihistorian ja marginaalihistorian avulla esiin on nostettu tutkimuksissa aikaisemmin huomiotta jääneet tekijät, kuten tarkastajat ja ravintoloitsijat. Poliittisen kulttuurin kautta tarkastellaan Alkoholiliikkeen vallankäyttöä anniskeluravintoloiden toiminnassa. Poliittinen kulttuuri on mahdollistanut myös paikallisen tason toimijoiden, kunnallisten tarkastajien ja kaupunginvaltuuston sekä -hallituksen, toimien tarkastelun Lähdeaineistona tutkimuksessa on käytetty Jyväskylän kaupunginhallituksen- ja valtuuston pöytäkirjoja, Alkoholiliikkeen anniskeluoikeusasiakirjoja, jotka sisältävät ravintoloitsijoiden kirjeitä Alkoholiliikkeelle, Alkoholiliikkeen ilmoituksia ravintoloitsijoille, tarkastajien ilmoituksia ja raastuvanoikeuden pöytäkirjoja sekä vuodesta 1936 ilmestynyttä Alkoholiliikkeen aikakauskirjaa. Tutkimus on jaettu kahteen päälukuun. Ensimmäisessä käydään läpi Jyväskylässä toimineita eri yhteiskuntaluokille suunnattuja anniskeluravintoloita ja vuosikymmenen kuluessa voimaan tulleita uusia lakeja ja säädöksiä. Toisessa luvussa tarkastellaan ravintoloiden toimintaa tarkastajien näkökulmasta. Miten valvonta tapahtui ja millaisia rikkeitä Jyväskylässä tehtiin. Jyväskyläläisten anniskeluravintoloiden taso nousi vuosikymmenen loppua kohden. Samaan aikaan kiinnitettiin yhä enemmän huomiota kunnallisten tarkastajien koulutukseen. Lopulta sodan syttyminen katkaisi kehityksen.