Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksessa tarkasteltiin äitien vanhemmuutta soveltamalla päivittäisen arjen lähestymistapaa ja päiväkirjamenetelmää. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä äideillä on omasta vanhemmuudestaan, millaista heidän päivittäinen vanhemmuutensa on sekä vastaavatko äitien käsitykset heidän päivittäistä toimintaansa vanhempina. Tutkimukseen osallistui yhdeksän äitiä, joilla oli 2–5 lasta ja joista suurin osa toimi tutkimushetkellä kotiäiteinä. Aineisto kerättiin päiväkirjamenetelmällä ja kyselylomakkeella, joihin äidit vastasivat siitä näkökulmasta, millaista heidän vanhemmuutensa on 2–10-vuotiaisiin lapsiin. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla kvantitatiivisella luokittelulla ja tapaustarkastelulla täydentäen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että äidit olivat vanhemmuustyyliltään auktoritatiivisia sekä omien käsitystensä että päivittäin raportoimansa toiminnan perusteella. Tarkempien tapaustarkastelujen perusteella äitien joukosta oli erotettavissa äitejä, joiden vanhemmuus sisälsi myös autoritaarisuutta, tosin suurimmalla osalla äideistä vanhemmuus ei sisältänyt autoritaarisuuden piirteitä. Äitien vanhemmuudesta oli lisäksi löydettävissä yksilöllisiä, toistuvia vanhemmuuden teemoja. Yksilölliset teemat näkyivät erityisesti äitien vastauksissa koskien onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia vanhempana. Äitien vuorovaikutus lapsen kanssa vaihteli päivittäin ollen toisina päivinä myönteisempää ja toisina kielteisempää sekä autoritaarisempaa. Äidit kuitenkin toimivat päivittäisen vuorovaikutuksen vaihteluista riippumatta ensisijaisesti auktoritatiivisesti eli äitien auktoritatiivinen vanhemmuustyyli näyttäytyi tässä tutkimuksessa melko pysyvänä.
Lapsen ennenaikainen syntymä on äidille usein kriisi ja riski post-traumaattisen stressihäiriön oireille sekä erilaisille negatiiviselle tunteille. Nämä saattavat ilmetä pitkänkin ajan kuluttua lapsen syntymän jälkeen ja vaikeuttaa äidin kykyä muodostaa side lapsen kanssa. Keskoslapsen tarve laadukkaalle vanhemman vuorovaikutukselle on erityisen suuri, ja tämä suojaa lapsen normaalia kehitystä. Perhekeskeisessä keskosten hoidossa pyritään ottamaan vanhemmat mukaan lapsen sairaalahoitoon ja päätöksentekoon sekä edistämään varhaista vuorovaikutusta ja äitien tunteiden käsittelyä. Äitien onnistuneella kielteisten tunteiden käsittelyllä sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukemisella on merkittävä vaikutus äidin kyvylle olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja kiintyä keskoslapseen. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata keskoslasten äitien ajatuksia siitä, millaisia tunteita he ovat kokeneet lapsen ennenaikaiseen syntymään liittyen ja miten he ovat käsitelleet koettuja tunteita. Tavoitteena oli selvittää äitien saaman tuen riittävyyttä keskoshoidon aikana sekä käytettyjä tunteiden käsittelyn keinoja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin äitien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta ja kiintymyksestä lapseen. Tutkimus perustuu kesällä 2018 sähköpostin kautta kerättyihin kymmenen 1–2-vuotiaan keskoslapsen äidin vastauksiin. Äidit rekrytoitiin mukaan keskoslasten vanhempien yhdistyksen Kevyt Ry:n kautta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksina ilmeni, että lapsen syntyminen keskosena oli äideille kriisi ja aiheutti vahvaa pelkoa, ahdistusta, stressioireita sekä turhautumista sairaalan käytäntöihin. Äidit kokivat oman roolinsa lapsen äitinä puutteelliseksi ja riittämättömäksi sairaalaympäristössä. Mikäli kotona oli muitakin lapsia, kokivat äidit vahvaa riittämättömyyden tunnetta. Äidit saivat halutessaan riittävää tukea asian käsittelyyn henkilökunnalta, puolisolta, läheisiltä sekä vertaistukena, mutta toisaalta tilanteen koettiin edellyttävän vielä tunteiden käsittelyä. Varhainen vuorovaikutus koettiin tärkeäksi lapsen voinnin, suhteen kehittymisen ja lapseen tutustumisen kannalta, mutta myös haasteita lapsen kehittymättömyyden sekä sairaalaympäristön ja sen käytäntöjen vuoksi koettiin. Äidit tunsivat sairaalassa, että lapsi ei ollut oma vaan sairaalan lapsi, ja heillä oli vahva pelko lapsen menettämisestä. Ajan myötä äidit kuvasivat kiintymystä lapseen normaalina, rakkaudellisena ja lämpimänä. Kiitollisuus lapsen selviytymisestä nähtiin lopulta suhdetta vahvistaneena tekijänä. Tutkimuksen perusteella ennenaikainen syntymä on suuri haaste äitien psyykkiselle hyvinvoinnille sekä lapsen tuntemiselle läheiseksi. Kiintymyssuhteen muodostuminen näyttäisi riippuvan monesta tekijästä. Keskoslasten äitien henkilökohtainen tilanne, koetut tunteet ja mieltymykset tunteiden käsittelyyn ja perhekeskeisen hoidon toteuttamiseen tulee ottaa huomioon tarjotessa tukea äideille. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen tulisi olla ensisijaisessa asemassa keskosten hoidon toteuttamisessa.
Äidin syömishäiriötaustalla voi olla monia vaikutuksia niin äidin, lapsen kuin koko perheenkin elämään. Syömishäiriö voi vaikuttaa äidin ja vauvan kiintymyssuhteeseen, äidin mielialaan, imetykseen, lapsen ravitsemukseen, koko perheen ruokailuun ja näin ollen koko perheen hyvinvointiin. Neuvolassa tulisi havaita mahdollisimman varhain ne lapsiperheet, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja järjestää heille tukea ja apua. Tämä on yksi lastenneuvolan tehtävistä ja se kaventaa perheiden välisiä terveyseroja. Terveydenhoitajilla on tutkimusten mukaan epävarmuutta tunnistaa syömishäiriöitä sekä ottaa niitä puheeksi neuvolakäynneillä muun muassa tiedon- ja ajanpuutteen vuoksi. Asiakkaan kohtaaminen on olennainen osa terveydenhoitajan työtä. Syömishäiriötä sairastavan asiakkaan kohtaamisessa on tärkeää asiakkaan ja työntekijän välinen luottamus sekä ymmärrys asiakkaan tilannetta kohtaan. Neuvolan antama tunnetuki muodostuu mahdollisuudesta puhua sairauden aiheuttamista tunteista ja ajatuksista, sekä ammattilaisen osoittamasta kiinnostuksesta, kannustuksesta, huolenpidosta ja empatiasta.
Tämä tutkimus toteutettiin osana laajempaa Usherin oireyhtymää sairastavien ja heidän perheidensä psyykkinen jaksaminen (JaksUs) -tutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia Usherin syndroomaan liittyviä kuormitustekijöitä Usher-lasten äidit kokevat sekä toisaalta millaisia voimavaroja heillä on. Koska näitä teemoja ei ole tutkittu aiemmin Suomessa, eikä juuri muuallakaan maailmassa, antaa tämä tutkimus uutta ja tärkeää tietoa Usher-lasten äitien kuormitus- ja voimavaratekijöistä. Tutkimuksen aineisto koostui 11 äidin haastattelusta, jotka toteutettiin keväällä 2019. Tutkimuksessa käytettiin sisällönanalyysiä, ja haastatteluista esiin nousseet kuormitustekijät ja voimavaratekijät luokiteltiin teemoittain aineisto- ja teorialähtöisesti. Kuormitustekijöistä muodostui 6 teemaa: 1. Usherin syndrooma -diagnoosiin kohdistuvat kuormitustekijät, 2. Arjessa tapahtuneet muutokset, 3. Tutkimuksiin, palveluihin ja terveydenhuoltoon liittyvät ongelmat, 4. Vastuu tiedonetsinnästä ja Usheriin liittyvien asioiden hoitamisesta perheessä, 5. Yhteistyöongelmat kouluhenkilökunnan kanssa ja 6. Usher-lapsen arjen kuormitustekijät. Voimavaratekijöistä muodostui 3 teemaa ja nämä olivat: 1. Äitien henkilökohtaiset voimavarat, 2. Perheen sisäiset voimavarat ja 3. Perheen ulkopuoliset voimavarat. Tämä tutkimus osoitti sen, että Usher-lasten äidit kokevat paljon erilaisia Usherin syndroomaan liittyviä kuormitustekijöitä. Näitä olivat muun muassa Usher-diagnoosin kuormittavat osatekijät, huoli Usher-lapsen tulevaisuudesta, sekä taistelut erilaisista tutkimuksista ja palveluista. Sekä kuormitustekijöiden runsaus että näiden pitkäkestoisuus arjessa ovat suuri riski äitien uupumiselle, ja sitä kautta ne ovat riski myös koko perheen hyvinvoinnille. Näin ollen jatkossa kuormitustekijöiden määrän vähentämiseen pitää kiinnittää huomiota. Lukuisten kuormitustekijöiden lisäksi äidit raportoivat myös monista voimavaratekijöistä. Näitä olivat oma perhe, läheisten tarjoama kuuntelutuki, Usherin syndroomaan liittyvän avun ja tiedon saaminen terveydenhuollon työntekijöiltä ja Suomen Kuurosokeat ry:ltä, vertaistuki, hyöty kuulon apuvälineistä, minäpystyvyys sekä Usherin syndrooman hyväksymiseen liittyvä resilienssi. Jatkossa voimavarojen osuutta arjessa olisi tärkeää vahvistaa entisestään, sillä näin voidaan tutkitusti vähentää vanhemmuuden stressistä johtuvaa kuormitusta.
Äitiyden teema nousee usein esille saamelaisessa nykylyriikassa. Tässä artikkelissa käsitellään neljän saamelaisrunoilijan tuotantoa, jossa esiintyy monenlaisia äitihahmoja: Äiti maa, muinaiset naisjumalat, äitiyttä himoitseva nainen ja väsynyt äiti. Äitiys-kuvasto saa runoissa symbolisia ja kansallisia merkityksiä, mutta yhtä lailla se peilaa naisen yksilöllistä, sensuaalista kokemusta.
Tutkimus tarkastelee käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin hyödyntämistä liikuntapalveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa käyttäjälähtöinen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuottaa liikuntapalveluiden kehittämiseen ja pohtia tämän tiedon hyödyntämistä kunnan liikuntapalveluiden kehittämisessä. Tutkimus oli monitapaustutkimus, joka perustui kahteen samanlaiseen, eri konteksteissa toteutettuihin tapauksiin. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olivat pienten lasten äidit liikuntapalveluiden käyttäjinä. Aineistonkeruuna toimivat ryhmäkeskustelut. Aineistot analysoitiin ensinsisällön analyysillä. Tässä vaiheessa poimittiin liikuntapalveluihin ja liikuntaan liittyviä ilmaisuja. Tämän jälkeen tietojen analysointia laajennettiin tekemällä uusia kysymyksiä "mitä käyttäjät tekevät?" ja ”miten”. Tapaukset analysoitiin ensin erikseen ja sen jälkeen tapauksia verrattiin keskenään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi. Tutkimuksen tuloksena löydettiin, että käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuotti ymmärrystä käyttäjäryhmästä ja heidän asuinympäristöstään sekä käyttäjien ilmaisemia toiveita ja kehittämisideoita. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikuntapalveluiden kehittämisen näkökulmasta sekä käyttäjäymmärrys että ymmärrys asuinalueesta mahdollistavat kohdennettujen liikuntapalveluiden kehittämisen.
In this study there have been interviewed two 40-year old women, who have seen their mother abused alcohol in their childhood. Both of the daughters were about 10 years old, when their mother’s drinking became more serious problem. In the theory part of my study I demonstrate the attachment style theory. The attachment style theory is based on idea that the child´s first relationship, in other words the relationship with his/her parent, has an effect on his/her other relationships in the future. In my study there hasn’t been defined the attachment styles of the people interviewed, but the attachment styles that have been demonstrated in the theoretical part of the study, offer a theoretical background to interpret the results of the study. This is a case study, were the mission is to describe via two adult daughter’s narrative, how they have been experienced their mother’s alcohol abuse, and how they have experienced that the relationship with the mother who abused alcohol, have been affected to their relationships in adulthood. I’m interested in what kind of significations the interviewed people themselves have given to their attachment experiences. The material to my study I have gathered by theme interview and partly by open interview. The theme interview I have performed in two separate times to both of the interviewed people so, that the theme of the ot-her interview was a childhood and the other adulthood. To analyze the material I have used the material based analysis. The result of the study comes out the conclusion that the people interviewed had to ignore their feelings due to their mother’s alcohol abuse in their childhood, because the mother was not always able to receive their feelings. The people in-terviewed described also in adulthood that their feelings had been ignored by their spouse in some of the relationships. There had been things such as domestic violence or alcohol abuse. On the other hand the narratives reflected the signifi-cance of the awareness concerning their own lives on a factor that guides the course of their lives. If you are aware of the certain continuous roles and qualities of the relationships in your own life, you can choice the course of your life.
Vanhemmuuden ihanteet, ja etenkin niiden täyttymättömyys, voivat olla merkittävä riski uupumiselle vanhempana. Aihetta ei ole kuitenkaan tutkittu aikaisemmin. Tässä pro-gradu tutkielmassa kartoitettiin suomalaisten vanhempien käsityksiä ihannevanhemmuudesta ja yhteiskunnan ihanteista. Lisäksi tutkittiin vanhempien syyllisyyden kokemusta ihanteiden täyttymättömyydestä ja sen yhteyttä vanhemmuuden uupumukseen. Opinnäytetyö tehtiin osana Jyväskylän yliopiston Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu) -tutkimushanketta. Tutkimukseen osallistui 1431 vanhempaa (93 % naisia). Internet-kyselyllä kerätyt vastaukset ihannevanhemman ominaisuuksista ja koetuista yhteiskunnan ihanteista luokiteltiin ja suurimmiksi nousseita luokkia vertailtiin. Äitien ja isien käsitykset ihannevanhemmuudesta olivat suurimmalta osin samoja. Molemmilla sukupuolilla esiintyi suurimpien omia ihanteita koskevien luokkien joukossa muun muassa rakastava, kärsivällinen ja läsnä oleva. Raportoidut omat ja yhteiskunnan ihanteet erosivat jossain määrin toisistaan; suurimpien yhteiskunnan ihanteita koskevien luokkien joukkoon nousivat epäitsekäs, urasuuntautunut & kouluttautunut, varakas, kotitaloustaitoinen, ahkera ja epärealistiset odotukset vanhemmalle, jotka eivät nousseet omiin ihanteisiin liittyvien suurimpien luokkien joukkoon. Vanhemmat kokivat syyllisyyttä sitä enemmän, mitä huonommin he toteuttivat omia ihanteitaan. Yhteyttä ei ollut yhteiskunnan ihanteiden täyttymättömyyden ja siitä koetun syyllisyyden välillä. Äidit kokivat syyllisyyttä enemmän kuin isät. Mitä enemmän äidit raportoivat syyllisyyttä omien ja koettujen yhteiskunnan ihanteiden täyttymättömyydestä, sitä enemmän he kokivat vanhemmuuden uupumusta. Isät kokivat sitä enemmän vanhemmuuden uupumusta, mitä enemmän he raportoivat syyllisyyttä omien ihanteiden täyttymättömyydestä. Tässä tutkimuksessa osoitettiin vanhempien kokeman syyllisyyden liittyvän keskeisesti vanhemmuuden uupumukseen. Koska vanhemmuuden uupumus on merkittävä riskitekijä vanhempien kasvatustehtävän laiminlyömiselle ja esimerkiksi lasten kaltoinkohtelulle, tarvitaan interventioita vanhemmuuden uupumuksen vähentämiseksi. Vanhempien kokemaa syyllisyyttä vähentäviä interventioita tulee kehittää ja niiden vaikuttavuutta vanhemmuuden uupumukseen sekä siitä aiheutuviin negatiivisiin seurauksiin tulee tutkia.
Ajatuksista ja tunteista kirjoittamisella on todettu olevan suotuisia vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn. Kuitenkin on vasta vähän tutkimusnäyttöä siitä, että kirjoittaminen edistäisi surusta toipumista. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata kirjoittamista tukena aikuisen lapsensa menettäneiden äitien surussa. Eräässä seurakunnassa järjestettiin kahdeksalle äidille sururyhmä, jossa kirjoitettiin suruun liittyvistä teemoista ja keskusteltiin kirjoitettujen tekstien pohjalta. Aineisto koottiin tästä ryhmästä kirjoittamista pohtivien kirjoitelmien ja haastattelujen sekä havaintomuistiinpanojen avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti soveltaen sisällönanalyysiä. Kirjoittaminen oli äideille joko sujuvaa, vaikeaa tai mahdotonta. Kirjoittamisen aikana koettiin ahdistusta ja usein itkettiin. Itku koettiin mieltä puhdistavaksi. Kirjoittaminen nähtiin puhumista rehellisempänä, syvempänä, luontevampana ja luotettavampana. Kirjoittamisen yksityisyyttä verrattuna puhumisen sosiaalisuuteen pidettiin hyvänä asiana. Valmiit kirjoitetut dokumentit nähtiin tärkeinä. Toisaalta kirjoittaminen nähtiin liian yksisuuntaisena verrattuna puhumiseen. Jotkut äidit näkivät kirjoittamisen parhaana tapana käsitellä surua ja jotkut jonkin muun surun käsittelemisen tavan. Kokemukset kirjoittamisesta kokonaisuudessaan olivat positiivisia. Kirjoittamisesta ei kerrottu olleen haittaa. Kirjoittaminen vastasi ennen kirjoittamista syntyneisiin tarpeisiin: lapsen muistelemisen, yksinäisyyden lievittämisen ja lapsen kuoleman syiden ja tarkoituksen pohtimisen tarpeisiin sekä hengellisiin tarpeisiin. Kirjoittamalla tehtiin hyvinvointia edistäviä tekoja: muisteltiin lasta ja pidettiin hänet lähellä, selvitettiin ajatuksia, rakennettiin omasta ja lapsen elämästä narratiiveja ja syy-seuraussuhteita, ilmaistiin ja ulkoistettiin tunteita, käsiteltiin surua pienemmissä osissa, etsittiin yhteyttä omaan itseen, lapseen tai Jumalaan sekä pohdittiin eksistentiaalisia kysymyksiä. Kirjoittamisella oli seurauksia: se rohkaisi toimimaan sosiaalisissa tilanteissa, tuotti suotuisia muutoksia tunteisiin, vähensi ruminaatiota, lievitti surua, lisäsi ymmärrystä itseä ja muita kohtaan sekä synnytti uusia oivalluksia lapsesta, elämästä, surusta ja onnesta. Kirjoittaminen on lempeä ja ainakin joissakin tilanteissa toimiva keino käsitellä suruun liittyviä asioita. Kirjoittamista voidaan käyttää tukimuotona surussa, myös niiden surevien kohdalla, joille kirjoittaminen ei ole ennalta tuttu tapa käsitellä asioita.
Opinnäytetyömme käsittelee imetysohjausta Savonlinnan keskussairaalan synnytysosastolla. Tarkoituk-sena oli selvittää millaista ohjaus on, miten synnyttäneet äidit sen arvioivat. Halusimme selvittää, toteu-tuvatko Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) Valtakunnalliset imetysohjaussuositukset äideille annettavassa imetysohjauksessa. Tietopohjana olemme käyttäneet olemassa olevaa tietoa imetyksestä ja imetyksenohjauksesta. Imetys aiheena on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Hoitotyön tutkimussäätiö ovat molemmat julkaisseet toimintaohjelmat imetystä tukemaan ja edistämään. Tutkimuksemme on kvantitatiivinen eli määrällinen. Vastaajajoukko koostui 40 synnyttäneestä äidistä. Aineistonkeruussa apuna käytimme kyselylomaketta, jossa oli lähinnä suljettuja kysymyksiä. Tulokset ovat numeraalisia ja niitä käsiteltiin tilastollisin analyysimenetelmin. Kyselyä tehtiin Savonlinnan keskus-sairaalan synnytysosastolla noin kolmen kuukauden ajan. Äitejä pyydettiin vastaamaan kyselyyn nimet-töminä, ja vastaukset käsiteltiin anonyymisti. Savonlinnan keskussairaalassa valtakunnallisten imetysohjaussuositusten toteutuminen arvioitiin suh-teellisen hyväksi, mutta joidenkin yksittäisten suositusten toteutuminen vaatisi selkeää parantamista. Imetysohjaus koettiin erittäin tärkeäksi, mutta riittämättömäksi. Valtakunnallisia imetyssuosituksia kar-toittaneet kysymykset kertoivat ohjauksessa ja hoitokäytännöissä olevan parantamisen varaa muun mu-assa tutin ja tuttipullon käytön suhteen, samoin kuin maidon erityksen ylläpidon opastamisessa. Ensi- ja uudelleen synnyttäjien ohjauksessa on selkeitä eroja, yksilöllisempi arviointi olisi tarpeen. Ohjaus olisi hyvä keskittää imetysohjaajakoulutuksen käyneille henkilöille. Tulokset eivät välttämättä hyödyttäneet kyselyyn vastanneita äitejä, mutta osaston henkilökunnalla on mahdollisuus parantaa antamaansa imetysohjausta tulevaisuudessa ja se hyödyttää myöhemmin synnyt-täviä äitejä ja heidän vauvojaan.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella äitien kokemusta lasten huostaanotosta. Tutkielman aihe on tärkeä, koska huostaanottojen määrät ovat vuosi toisensa jälkeen kasvussa. Vuonna 2019 Suomessa oli huostaanotettuna yli 11 000 lasta. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tutkielman aineisto muodostetaan tieteellisistä tutkimuksista. Tutkielmassa tarkastellaan aiempien tutkimusten sisältöä sekä pohditaan tiedon hyödynnettävyyttä ja luotettavuutta. Huostaanotolla on lapsen lisäksi kokemuksellinen vaikutus kaikkiin osallisiin. Lapsen huolenpidosta päävastuullisen äidin äitiys nousee esiin sosiaalityössä yhtenä keskeisenä ilmiönä. Huostaanoton yhteydessä viranomainen määrittelee ”riittävän hyvän” äitiyden, mikä takaa lapsen terveydelle ja kehitykselle suotuisat kasvuolosuhteet. Lapsen huostaanottotilanteissa viranomainen arvioi etenkin äitejä. Huostaanoton tarve nousee esille, kun äidin äitiys ei ole riittävää. Tutkielman tulokset osoittavat, että lasten huostaanotto muuttaa äitien kokemaa äitiyttä ja äitien kokemus saamasta sosiaalihuollon tuesta osoittautuu tutkimusten perusteella riittämättömäksi. Tutkielman johtopäätöksenä äitiyden kokeminen jatkuu lapsen huostaanotosta huolimatta ja huostaanoton kokemus näyttäytyy äitien elämässä monin eri tavoin.