Suomalaisia liikunta- ja urheiluseuroja on tutkittu jonkun verran, mutta vähintään kahden eri toiminnallisen jaoston yleisseurat ovat jääneet seuratoiminnan kehityksen tarkastelussa vähälle huomiolle.

Yleisseurojen selvityksen ohjaavat kysymykset olivat:

- Kuinka yleisseurojen määrä eri lajeissa ja maan eri osissa jakautuvat? - Miten yleisseurojen toimintamallit eroavat toisistaan? - Kuinka vahvat yleisseurat ovat menestyksensä luoneet? Miksi lajijaostot eroavat yleisseuroista? - Mitkä ovat yleisseurojen toimintamallien vahvuudet ja heikkoudet – uhat ja mahdollisuudet?

Olemassa olevien tietolähteiden lisäksi tietoa kerättiin yleisseurojen seurakyselyllä (n=135) ja seurajohtajien ja seuratoiminnan asiantuntijoiden haastatteluilla (n=33).

Yleisseuroja on Suomessa noin 1 000 eli noin 13 prosenttia kaikista seuroista. Yleisseurojen jäsenten ja vuositulojen määrä kattaa noin viidenneksen seuratoiminnan kokonaisuudesta. Yhden lajin erikoisseuroja perustaminen on yleistynyt ja näin yleisseurojen suhteellinen osuus seurojen kokonaismäärästä on vähentynyt. Kaksi kolmesta yleisseurasta pitää seuran nykytilannetta hyvänä tai erittäin hyvänä.

Yleisseurojen välillä on suuria eroja. Osa yleisseuroista kasvaa ja kehittyy, mutta osa kuihtuu. Pääosaa suurista yleisseuroista johdetaan entistä ammattimaisemmin ja seuran jäsenmäärä ja vuositulot ovat kasvaneet. Hiipuvilla yleisseuroilla haasteet liittyvät pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa toimintaedellytysten heikentymiseen ja kasvukeskuksissa myös seurojen välisen laatukilpailun kiristymiseen.

Yleisseuroista 40 prosenttia arvioivat seuran elinvoiman pysyvän tulevaisuudessa ennallaan ja 38 prosenttia arvioivat elinvoiman parantuvan. Seuratoiminnan erikoistumisesta ja eriytymisestä huolimatta suuruuden synergiaedut ja yhteistyön monet mahdollisuudet antavat yleisseuroille kasvamisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Yleisseurojen kehittyminen on yksittäisten seurojen oman aktiivisuuden varassa. Yleisseurojen toimintamallin yleistä kehitystyötä ei tee Suomessa juuri kukaan.