Selvityksessä arvioidaan avohoidon reseptilääkemarkkinoiden toimintaa ja sääntelyä sekä apteekkien tehtäviä ja toimintaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Työpaketissa A tarkastellaan, mikä avohoidon reseptilääkkeissä maksaa, miten tukkuhintoihin voidaan vaikuttaa ja miten niitä tulisi ohjata. Reseptilääkkeiden tukkumyyntiaineistoon perustuvien analyysien perusteella Suomen avoterveydenhoidon reseptilääkkeiden reaalinen myynnin kasvu on ollut viimeisen 20 vuoden aikana voimakasta. Valtaosa, noin 80 %, avoterveydenhoidon lääkekustannuksista tuli alkuperäisvalmisteista. Patenttisuojan päätyttyä alkuperäisvalmisteet eivät näyttäisi lähtevän hintakilpailuun mukaan yhtä voimakkaasti kuin rinnakkaisvalmisteet. Rinnakkaistuontia esiintyy Suomessa vähän verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tulosten ja kirjallisuuden pohjalta tuomme esille sääntelytoimenpiteitä lääkekustannusten hillitsemiseksi ja rationaalisen lääkehoidon edistämiseksi.

Työpaketissa B todetaan, että apteekkijärjestelmän tarkka sääntely voi heikentää apteekkien kannustimia kehittää palvelutoimintaansa. Apteekkien aukioloaikojen sekä farmaseuttisten ja terveyspalvelujen tarjonnan osoitetaan vaihtelevan apteekkien välillä. Eniten tarjotaan lääkehoidon eritasoisia arviointeja ja tarkistuksia sekä annosjakelupalvelua. Palvelujen kehittämistä hidastaa apteekkien heterogeenisyys ja kansallisen ohjauksen puuttuminen. Palveluja voidaan ohjata lakisääteisiä tehtäviä tarkentamalla tai luomalla apteekkareille riittävät taloudelliset kannustimet. Apteekkitoiminnan arviointiin tarvitaan selkeät tavoitteet ja niihin soveltuvat mittarit.