Matkustajamerenkulkua tuetaan julkisin varoin sekä suoraan että epäsuorasti. Kaksi keskeistä tukimuotoa ovat suora miehistötuki sekä epäsuorat verotuet matkustaja-autolautoilla tapahtuvan myynnin osalta. Kokonaisuutena matkustajamerenkulkua tuetaan arvioiden mukaan noin 250–280 miljoonalla eurolla vuodessa. Merenkulun ja matkustaja-alusliikenteen julkisista tuista aiheutuu suorien julkistaloudellisten kustannusten lisäksi kustannuksia kansantaloudelle. Taloudellisessa tarkastelussa rationaalisia perusteluita matkustajamerenkulun tukemiselle eivät ole esimerkiksi kansantalouden työllisyyskysymykset. Merenkulku on Suomelle huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeää. Viime kädessä viranomaisten ja poliittisen päätöksentekijän on harkittava, saadaanko matkustajamerenkulun julkisella tukemisella riittävästi vastinetta huoltovarmuuden näkökulmasta. Käytännössä mahdollisuudet tukimuutoksiin liittyvät suoraan miehistötukeen. Mikäli Suomessa lopetettaisiin miehistötuki matkustajamerenkulussa, tästä seuraisi todennäköisesti matkustaja-autolauttojen ulosliputtaminen Ruotsiin. Matkustajamerenkulun tuet vääristävät kilpailua. Kilpailun vääristyminen koskee kuitenkin suoraan vain niitä mantereella sijaitsevia tuottajia, jotka kilpailevat samoilla relevanteilla markkinoilla matkustajamerenkulussa tarjottavien palveluiden kanssa. Tutkimuksen suositus on se, että Suomessa varmistetaan skenaariopohjaisten, tilastofaktaan nojautuvien, suunnitelmien olemassaolo siitä, mitä Suomeen on tuotava ja Suomesta vietävä eri tilanteissa, mitä kapasiteettia tähän tarvitaan ja on käytettävissä, ja mikä matkustaja-alusten rooli voi olla. Suomessa on myös syytä kehittää matkustajamerenkulun tilastointia varmistamalla, että kauppalaivastosta tilastoidaan huoltovarmuuden suunnittelun kannalta välttämättömät asiat. Lisäksi matkustajamerenkulkua harjoittavilta varustamoilta tulee edellyttää jatkossa, liikesalaisuudet huomioiden, läpinäkyvää ja julkista tilastointia siitä, mitä liiketoimintaa aluksilla harjoitetaan.