Selvityksessä kartoitetaan sähköistä viranomaisasiointia koskevan sääntelyn ja asiointimenettelyjen nykytilaa. Erityisen huomion kohteena on laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) eli asiointilaki. Huomion kohteeksi nostetaan myös laaja joukko sähköistä asiointia koskevaa erityislainsäädäntöä. Tämän pohjalta tehdään suosituksia siitä, miltä osin ja millä periaatteilla lainsäädäntöä olisi perusteltua lähitulevaisuudessa muuttaa, jotta sähköinen asiointi julkisen hallinnon palveluissa olisi kustannustehokasta ja digitaalisten palvelujen ensisijaisuus saavutettavissa.

Selvityksessä on päädytty siihen, että elinkeinonharjoittajien velvoittamista digitaalisten palvelujen käyttöön viranomaisasioinnissa ja viestinvälityksessä on vietävä eteenpäin. Uudistus tulisi toteuttaa viimeistään vuonna 2022. Kansalaisten asiointi ja viestinvälitys tapahtuisivat ensisijaisesti digitaalisesti, mutta heitä ei velvoitettaisi sähköiseen asiointiin.

Elinkeinonharjoittajien asiointivelvoitteesta tulisi säätää yleislaissa, ja kansalaisten sähköiseen asiointiin liittyvää lainsäädäntöä tulisi edelleen kehittää. Asiointilaki olisi otettava kokonaisuudistuksen kohteeksi. Myös erityislainsäädäntö tulisi ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sähköisen asioinnin tulisi olla helppokäyttöistä ja sitä tulisi edistää taloudellisilla kannustimilla. Haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten digitaalinen eriarvoistuminen tulee kuitenkin estää.

Digi- ja väestötietoviraston tehtäviä tulisi olla tehdä aloitteita sähköisen asioinnin edistämiseksi ja asiointia rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi.