Suomen lainsäädännössä ei ole annettu säännöksiä toistaiseksi voimassa olevien sopimusten irtisanomisesta. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:37 ottanut kantaa toistaiseksi voimassa olevan liiketoimintasopimuksen irtisanomiskelpoisuuteen sekä sen kohtuullisen irtisanomisajan kestoon. Korkein oikeus katsoo toistaiseksi voimassa olevien sopimuksien olevan yleensä irtisanottavissa kohtuullista irtisanomisaikaa noudattaen, vaikkei irtisanomisajasta olisi sovittu sopimusosapuolten kesken. Lisäksi korkein oikeus on ratkaisussaan muotoillut kohtuullisen irtisanomisajan keston määrittämiselle oikeussäännön, jonka se katsoo olevan yhdenmukainen eurooppalaisessa yksityisoikeuden hankkeessa omaksuttujen periaatteiden kanssa.

Tutkimuksessa selvitetään, miten sopimuksen irtisanomisoikeus on ilmennyt suomalaisessa sopimusoikeudessa 1900-luvun taitteesta aina tähän päivään asti. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena on sopimusoikeudellinen lainsäädäntö, erityisesti varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettu laki (228/1929) sekä kauppaedustajista ja myyntimiehistä annettu laki (417/1992). Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan suomalaista sopimusoikeudellista kirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä, jotka ilmentävät irtisanomisoikeuden asemaa suomalaisessa sopimusoikeudessa. Tutkimusmenetelmänä aineiston keräämisessä käytetään käytännöllistä lainoppia eli tulkintaa. Aineiston keräämisen jälkeen havaintoja analysoidaan ja systematisoidaan teoreettista lainoppia hyödyntäen. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, mitä sopimuksen irtisanomisoikeus ja kohtuullinen irtisanomisaika ovat sekä mitkä seikat vaikuttavat toistaiseksi voimassa olevien liiketoimintasopimusten kohtuullisen irtisanomisajan määräytymiseen.

Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan todeta, että irtisanomisoikeus on poikkeus sopimuksen sitovuuden periaatteesta. Irtisanomisoikeus koskee lähtökohtaisesti kaikkia toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, joissa irtisanomisesta ei ole sovittu. Tällöin irtisanomisoikeutta kuitenkin rajoittaa irtisanomissuoja, joka ilmenee kohtuullisen irtisanomisajan noudattamisena. Näyttää siltä, että korkeimman oikeuden muodostama oikeussääntö kohtuullisen irtisanomisajan määräytymiselle on linjassa eurooppalaisessa yksityisoikeuden hankkeessa omaksuttujen periaatteiden kanssa. Korkeimman oikeuden ratkaisu jättää kuitenkin epäselväksi, mitä ovat eri sopimustyyppien ominaispiirteet, jotka vaikuttavat kohtuullisen irtisanomisajan määräytymiseen. Näiden eri sopimustyyppien ominaispiirteiden selvittämisen korkein oikeus on jättänyt oikeuskäytännön ja oikeustieteen tehtäviksi.