Jakamistaloudelle ei vielä ole muodostunut yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Verotuksen näkökulmasta olennaista on ymmärtää, että jakamistalous on mahdollistanut palveluiden tarjoamisen yksityishenkilöltä toiselle myös sellaisilla toimialoilla, joilla palveluntarjonta perinteisesti on tapahtunut yritystoiminnan puitteissa. Verkossa toimiva jakamisalusta luo markkinapaikan tavaroiden ja palveluiden väliaikaista käyttöä varten, saattaa palveluntarjoajan ja käyttäjän yhteen sekä mahdollistaa transaktiot heidän välillään. Tässä tutkielmassa ollaan kiinnostuneita yksityishenkilöiden välisistä ja vastikkeellisista transaktioista, joiden seurauksena omistajuus ei muutu.

Ilmiön taustalla vaikuttavista tekijöistä merkittävin on teknologia. Aatteellinen perusta puolestaan on yhteisöllisyydessä ja ekologisuudessa. Jakamistalouteen liittyy valtavasti potentiaalia niin työtilaisuuksia etsivälle kuin kuluttajillekin. Lisäksi sen on arveltu voivan edistää EU:n kestävän kehityksen ohjelmaa ja siirtymistä kiertotalouteen. Hyötyjen realisoitumista kuitenkin hidastaa hitaasti muuttuva säädösympäristö ja siitä aiheutuva epävarmuus.

Tässä tutkielmassa on tarkasteltu jakamistalouden tuloverotukseen liittyviä kysymyksiä palveluntarjoajan näkökulmasta. Siten tutkielma sijoittuu henkilöverotuksen alueelle. Verolainsäädäntömme on suunniteltu toisenlaista toimintaa varten, kuin mistä jakamistaloudessa on kyse. Tutkielmassa tarkasteltiin jakamistalouden eri osa-alueilta saatavien tulojen verokohtelua. Verotettavan tulon laskeminen ja ennakkoperintä on paikoitellen monimutkaista, mutta ydinongelma vaikuttaa liittyvän tietojensaantiin. Jakamistalouden tuloihin ei useinkaan liity kolmannen osapuolen raportointi- tai ennakonpidätysvelvollisuutta. Lisäksi alustapalveluntarjoajat ovat usein ulkomaisia yrityksiä, jolloin velvollisuuksien asettaminen niille on käytännössä hankalaa.

Paras käytäntö tietojensaannin varmistamiseksi vaikuttaakin perustuvan vapaaehtoisuuteen. Ulkomailta löytyy esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä jakamisalustojen ja veroviranomaisten välillä. Myöskään verovelvollisten valistamisen tärkeyttä ei pidä aliarvioida. Verovelvollisen tulisi pystyä löytämään tietoa velvollisuuksistaan helposti ja selkeässä muodossa. Tässä viranomaisilla on vielä runsaasti parannettavaa.