Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää esiopetuksen opettajien käsityksiä esiopetuksen käsityön osallisuudesta sekä osallisuuden toteutumisesta käsityössä. Aihe on ajankohtainen ja osallisuus mainitaan esiopetuksen opetussuunnitelmassa lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa tavoitteena. Esiopetuksen käsityön tehtävänä on Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) harjoittaa lapsen käsityön taitoja, jolloin erilaisten ilmaisun tapojen harjoittaminen vahvistaa lasten osallisuutta sekä innostaa lasta eri ilmaisun tapojen kehittämiseen. Osallisuuden perusta on myös kirjattu YK: n lasten oikeuksiin. Aiheesta löytyy vähän aiempaa tutkimustietoa, minkä vuoksi kiinnostuimme tutkimaan aihetta. Tutkimuksen taustateoriassa osallisuutta käsitellään esiopetuksen, lasten osallisuuden sekä eri teorioiden kautta. Esiopetuksen käsityötä tarkastellaan esiopetuksen käsityön aiemman tutkimuksen sekä kokonaisen käsityöprosessin kontekstissa. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat esiopetus, osallisuus ja käsityö. Tutkimuskysymykset muodostuivat taustateorian pohjalta: Miten esiopetuksen opettajat käsittävät osallisuuden esiopetuksen käsityössä? Miten osallisuus toteutuu esiopetuksen käsityössä? Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä fenomenologista tutkimussuuntausta käyttäen. Tutkimustulokset analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistui kuusi esiopetuksen opettajaa. Haastattelut suoritettiin etäyhteyksien avulla. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että esiopetuksen opettajien käsityksissä korostui lapsen kuulluksi tuleminen, lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus sekä lapsen kehityksen tukeminen. Osallisuuden korkeimman tason tavoittelun sijaan haastateltavat kokivat toisinaan tärkeämpänä lapsen kokonaisvaltaisen kehittymisen käsityössä. Esiopetuksen opettajien mukaan käsityön osallisuuden toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat esimerkiksi resurssien aiheuttamat haasteet, aikuisen toiminta sekä pedagoginen tarkoitus.