Tämän pro gradu -tutkielman aihe on suomalaisissa IB-lukioissa opiskelevien nuorten subjektiivinen näkemys heidän kieli-identiteetistään ja siihen liittyvistä tekijöistä, sekä opiskelijoiden omat määritelmät kaksikielisyydelle. IB-lukion vaikutuksiin ja IB-lukiolaisiin liittyviä tutkimuksia ei Suomessa juuri ole tehty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen IB-lukiolaisten kieli-identiteetti on ja miten taustatekijät, kuten kotona käytettävät kielet, ulkomailla asuminen tai luokka-aste vaikuttavat kieli-identiteettiin. Kolme tutkimuskysymystä muodostettiin: 1) Millainen IB-lukiolaisten kieli-identiteetti yleisesti on? 2) Missä määrin taustatekijät vaikuttavat opiskelijoiden kieli-identiteettiin? 3) Missä määrin luokka-asteiden välillä on eroja kieli-identiteettiin liittyen?

Tutkielman teoriaosiossa käsitellään identiteetin määritelmiä, muodostamisprosessia ja esitellään kieli-identiteetti osana identiteettiä. Tutkielman teoriataustan toinen osa käsittelee CLIL-opetusta ja sen vaikutuksia, sekä esittelee IB-lukion CLIL-opetusta noudattavana koulutuksena. Tutkielman tiedonkeruumenetelmänä käytettiin Webropol-kyselyä, joka koostui monivalintakysymyksistä taustatietoihin liittyen, neliasteisista Likert-asteikkokysymyksistä kaksikielisyyden subjektiivisiin kokemuksiin liittyen, ja avokysymyksestä, jossa osallistujia pyydettiin kertomaan, miksi kokee tai ei koe olevansa kaksikielinen. Kyselylinkki lähetettiin sähköpostitse suomalaisiin IB-lukioihin, joista kolmesta koulusta vastattiin. Vastauksia saatiin yhteensä 114.Tulokset analysoitiin sekä kvantitatiivisesti käyttämällä IBM SPSS Statistics -ohjelmistoa että kvalitatiivisesti sisältöanalyysia hyväksikäyttäen. Tulokset esitettiin teemoittain.Tulosten perusteella kotona käytettyjen kielten lukumäärä vaikuttaa valintaan kaksikielisen ja monikielisen identiteetin välillä. Muiden taustatekijöiden tai luokka-asteen ja kieli-identiteetin välillä ei löytynyt merkitsevyyttä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että suomalaiset IB-opiskelijat määrittelevät itsensä yleisemmin joko kaksi- tai monikieliseksi. Kieli-identiteettiryhmien välillä löydettiin merkittäviä eroja muiden näkemyksistä omasta kaksikielisyydestä, kaksikielisyyden subjektiivisissa näkemyksissä, identiteetin muodostamisessa ja kieliryhmiin samaistumisessa. Sisältöanalyysin perusteella havaittiin, että yleisimmin opiskelijat määrittelivät kaksikielisyyttään kielitaidolla ja kielten lukumäärällä sekä kielenkäytön frekvenssillä, jotka ovat linjassa kaksikielisyyden määritelmien kanssa.

Tutkielma avaa kieli-identiteetin käsitettä monimutkaisena sosiaalisena ilmiönä, johon vaikuttavat monet yksilötason tekijät, mutta myös sosiaaliset tekijät ovat suuressa osassa identiteetin muodostamisessa. Suuremmalla ja tasapainoisemmin jakautuneella otoksella voitaisiin tutkia paremmin taustatekijöiden vaikutusta kieli-identiteettiin. Lisäksi, koska yksikieliset eivät samaistuneet mihinkään kieliryhmään, yksikielisten identiteetti voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde. Toisaalta, koska identiteetti on muuttuva rakenne, pitkittäistutkimus kieli-identiteetin kehityksestä saattaisi antaa arvokasta tietoa kieli-identiteetistä.