Tilintarkastuksen laatu on ollut aiheena erityisen ajankohtainen erityisesti 2000-luvun alun tilinpäätösskandaalien ja vuosien 2007–2009 finanssikriisin vuoksi. Tilintarkastuksen tavoitteena on saavuttaa kohtuullinen varmuus siitä, ettei tilinpäätös sisällä olennaista virheellisyyttä. Tilintarkastusriski on riski siitä, että tilintarkastaja antaa virheellisen tilintarkastuslausunnon tilanteessa, jossa tilinpäätökseen sisältyy olennainen virheellisyys. Tämän riskin toteutumista voidaan sanoa tilintarkastuksen epäonnistumiseksi. Virheellisyyden olennaisuus ja kohtuullinen varmuus ovat tilintarkastuksen laadun toteutumisen kannalta keskeisiä mutta tulkinnanvaraisia käsitteitä. Tutkielman tavoitteena on tutkia, millä tavalla Suomen tilintarkastusvalvonta ratkaisutoiminnassaan tulkitsee olennaisuuden ja kohtuullisen varmuuden käsitteitä. Tutkielman toisena tavoitteena on tutkia, minkälaisia ominaispiirteitä on niissä tapauksissa, joissa tilintarkastuksen katsotaan epäonnistuneen.

Tutkielman menetelminä ovat kirjallisuuskatsaus sekä tilintarkastuslautakunnan vuosien 2004–2018 valvontaratkaisujen ja tilintarkastusvalvonnan vuosina 2017–2018 julkaisemien laaduntarkastusraporttien laadullinen analyysi. Tilintarkastuslautakunnan vuosien 2004–2018 137 ratkaisusta olen valinnut analysoitavaksi kaiken kaikkiaan 28 tilintarkastuksen epäonnistumista käsittelevää ratkaisua, kun olen sulkenut pois esimerkiksi puhtaasti menettelyllisiä asioita koskevat ratkaisut.

Tutkielmassa saatiin useita johtopäätöksiä, joita voidaan jaotella olennaisuuden, kohtuullisen varmuuden ja tilintarkastuksen epäonnistumisen teemojen mukaan. Olennaisuusrajojen määrittelemisen osalta tilintarkastusvalvonnasta piirtyy epäyhtenäinen kuva, mutta olennaisuuden laadullisiin tekijöihin kiinnitetään melko paljon huomiota sekä etukäteis- että jälkikäteisvalvonnassa. Kohtuullisen varmuuden osalta tilintarkastusvalvonta arvostaa muun muassa olennaisten riskien tunnistamista, hyvää havaittujen riskien sekä suoritettujen tarkastustoimenpiteiden välistä yhteyttä sekä toisiaan täydentävien tarkastustoimenpiteiden tekemistä. Tilintarkastuksen epäonnistumisissa esille nousee erityisesti kolme ryhmää: organisaatiot, joissa on puutteelliset kontrollit, toimialakohtaista erityisosaamista vaativat toimeksiannot sekä listayhtiöihin liittyvät toimeksiannot, joissa haasteita aiheuttavat erityisesti IFRS-säännökset. Tyypillisessä tapauksessa puutteita liittyy ISA 450 -standardin noudattamiseen, eli tilintarkastaja ei ole asianmukaisesti reagoinut selkeästi olennaiseen virheellisyyteen.