Tutkielman aiheena on puolisoiden välinen kotityönjako ja kotityönjaon koettu oikeudenmukaisuus. Tutkimus pohjaa kolmeen kotityönjaon selitysteoriaan eli käytettävissä olevan ajan teoriaan, suhteellisten resurssien teoriaan sekä sukupuolirooli- ja sosialisaatioteoriaan, sekä aiempaan kotityönjakoon ja koettuun oikeudenmukaisuuteen liittyvään tutkimustietoon. Tutkimuksessa selvitettiin, selittävätkö ikä, sukupuoli, käytettävissä oleva aika, suhteelliset resurssit tai sukupuolirooliasenteet kotityöhön käytetyn ajan jakautumista puolisoiden välillä ja kotityönjaon koettua oikeudenmukaisuutta. Lisäksi tarkasteltiin toteutuneen kotityönjaon merkitystä kotityönjaon koetun oikeudenmukaisuuden selittäjänä.

Tutkimusaineistona käytettiin ISSP 2012: perhe, työ ja sukupuoliroolit IV Suomen aineistoa. Perusjoukkona ovat avio- tai avoliitossa elävät 21–74-vuotiaat suomalaiset. Tutkimus on kvantitatiivinen haastattelu- ja kyselytutkimus. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä multinomiaalista logistista regressioanalyysia.

Sukupuoli osoittautui hyvin merkittäväksi selittäjäksi, samoin toteutunut kotityönjako koettua oikeudenmukaisuutta selitettäessä. Sen sijaan muut tekijät selittivät kotityönjakoa ja koettua oikeudenmukaisuutta vain osittain tai eivät lainkaan. Naiset tekivät selvästi enemmän kotityötä kuin miehet ja kokivat miehiä useammin tekevänsä enemmän kotityötä kuin olisi ollut oikeudenmukaista. Miehet arvioivat kotityönjaon naisia oikeudenmukaisemmaksi, mutta suurempi osa miehistä kuin naisista koki tekevänsä vähemmän kuin olisi ollut oikeudenmukaista. Pääpiirteissään kokemus oikeudenmukaisuudesta heijasti tosiasiallista kotityönjakoa. Kuitenkin kolmasosa sekä puolisoaan vähemmän että puolisoaan enemmän tekevistä koki kotityönjaon oikeudenmukaiseksi.

Resurssiteoria sekä sukupuolirooli- ja sosialisaatioteoria saivat tutkimuksessa osittaista tukea. Käytettävissä olevan ajan teoria ei saanut tukea. Suomalaiset pariskunnat eivät tulosten mukaan suosi mallia, jossa toinen puoliso erikoistuu ansio- ja toinen kotityöhön. Kotityönjako on edelleen hyvin sukupuolittunutta. Sukupuolen merkittävyyden lisäksi toinen keskeinen tutkimustulos on se, ettei käytettävissä olevan ajan teoriaan ja suhteellisten resurssien teoriaan sisältyvä oletus sukupuolineutraalisuudesta juurikaan saanut tukea.

Kotityönjaon tutkimus on ollut lähinnä poikkileikkausaineistoihin perustuvaa, joten aihetta olisi syytä tutkia myös pitkittäisaineistoja hyödyntäen. Koetun oikeudenmukaisuuden tutkimus on ollut etenkin Suomessa vähäistä. Jatkossa olisikin aiheellista selvittää tarkemmin, mitkä tekijät ovat yhteydessä kotityönjaon kokemiseen oikeudenmukaiseksi.